lauantai 13. syyskuuta 2008

Maaherransuo - Ähtäri

Maaherransuo kartalla
Natura -alueen tiedot

Ähtärin itäreunalla sijaitseva Maaherransuo on kunnan suurin suoalue. Allikoita ei ole, vaan aukeaa nevaa. Naturakohteen kooksi ilmoitetaan 418ha, mutta siihen sisältyy myös kauempana oleva vanhojen metsien suojelualue ja puronvartta.


Tulin suolle itäpuolella kulkevan tien varresta ja kiersin suon myötäpäivään.


Itäisellä suon reunalla oli runsaasti pieniä pökkelöitä. Neva kävi koko ajan vähäpuisemmaksi lähemmäs suoalueen keskiosaa kuljettaessa.



Laajimman nevaosan koillispuolella oleva karhusaari on melko pieni, lähinnä tiheää kuusikkoa kasvava saareke.


Suon reunan puusto oli lähes kaikilla puolilla luonnontilaisen näköistä, mutta valitettavasti talousmetsä alkoi monin paikoin melkein heti sen jälkeen. Itäpuolella oli laaja taimikkoalue, joka alkoi myös hyvin läheltä suon reunaa. Nuo metsät olisi ollut viisasta ottaa suojeluun ajoissa.


Hirvieläinten talloma polku märän suon poikki. Hirvieläinten jälkiä näkyi vähän väliä, luultavasti sekä hirven, että alueella esiintyvän metsäpeuran. Myös ketun jätöksiä näkyi.



Varsinainen maaherransuo on yhtenäinen puuton neva. Matkaa suon yli on kartan mukaan karhusaaresta lounaisreunaan 800m ja kaakkoispäästä luoteispäähän 1100m.


Suon reunalla oli myös jonkinlainen näkösuojan runko, varmaankin metsästäjän tekemä.


Lounaisreunalla oli hyvää metsää hiukan enemmän kuin itäreunalla.


Liekö sulka pudonnut haukalta vai pöllöltä?


Suojelualueen länsireunalla, Alainen-Tuhkio-järven pohjoispuolella, oli pieni suorantainen Mustalampi. Lampeen laski pohjoisesta pieni puro.


Laulujoutsen oli oleillut lammen rannalla, muutama sulka oli tipahtanut tästä merkiksi.


Luonnontilainen puro laski Mustalampeen.


Pienisaari oli melko talousmetsämäinen, kasvaen lähinnä nuorehkoja mäntyjä.


Isosaaressa metsä oli monipuolisempaa, tosin kuljin vain reunoja pitkin.


Isosaaren pohjoispuolella oleva saareke oli tiheää melko luonnontilaista kuusikkoa. Vanhoissa kannoissa oli merkkejä metsäpalosta.






Suojelualueen koillisosassa oli yhtä saareketta ennallistettu. Aluksi iso osa nuorista männyistä oli kaadettu, sen jälkeen saareke oli kulotettu. Pystyynjääneet puut olivat enimmäkseen selvinneet hengissä.

Suon reunoilla näkyi vain harvoja kiviä. Tämä yksilö oli kookkain vastaan tullut.

Eläimistä näkyi vain lintuja, niitäkin vähän. Suolinnut ovat jo useita viikkoja sitten poistuneet pesimäpaikoiltaan. Rastasparvia, varsinkin punakylki- ja räkättirastaita liikkui suon reunoilla. Korpit lensivät pariin kertaan krookkuen suon yli. Tiaisparvi kierteli suon länsilaidalla äänekkäästi ruokaa etsien. Pari metsäkirvistä nousi maasta puun oksille tunkeilijaa tarkkailemaan. Marjoista karpaloa oli jonkun verran suolla, ja puolukkaa näkyi olevan vielä ainakin hiukan metsien puolella.
Riekkoja en nähnyt tai kuullut ainuttakaan, vaikka niitä pitäisi alueella olla. Kuukkeleitakin on ainakin joskus ollut, mutta niiden näkeminen onkin vaikeampaa.


Muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla Paloharjunkankaan vanhojen metsien suojelualueella en huomannut käydä, vaikka se on luettu samaan alueeseen Maaherransuon kanssa.


Ei kommentteja: