All posts tagged: kuolema

Louiesta Luluksi

Published by

Eläinkommunikoija Nancy Windheart kertoo pitkässä postauksessaan, miten vanhan kissan matka eteni henkeen — ja takaisin maan päälle, uudessa uljaassa kehossa 1.8.2023. Kun rakas kissani Louie jätti kehonsa 7. tammikuuta 2023 (Louie of the Light), tiesin surussanikin, että yhteinen matkamme ei ollut ohi.Louie piti yhteyttä minuun päivinä ja viikkoina kuolemansa jälkeen, jakaen syvän viisautensa, näkemyksensä elämästä, kuolemasta, henkimaailmasta ja tapahtumista täällä Maaplaneetalla. Koska Louie oli niin henkinen adepti, mestariopettaja, minulle ja monelle muulle ihmiselle, joiden elämää hän oli koskettanut, odotin hänen pysyvän henkimaailmassa opettajana ja oppaana minulle ja muille, aivan kuten kissani Freddie, joka kuoli lähes kaksi vuosikymmentä sitten, on tehnyt. Louiella ja Freddiellä on vahva yhteys, ja Louien kuoltua tunsin usein heidän kahden olevan yhdessä lähelläni. Louien kuoleman jälkeisestä päivästä lähtien, joka oli, kuten hän kuvaili, ”lyhyt kiitorata, kova pysähdys”, aloin pitää päiväkirjaa, johon kirjoitin viestintäämme toistensa kanssa ja johon vuodatin suruni siitä, että Louie oli poissa fyysisestä olomuodostaan. Nimitin sitä nimellä ”The Louie Chronicles”. Louien poismeno oli väistämätön pitkän ja hyvin eletyn elämän jälkeen. Lopulta hänen ruumiinsa ei yksinkertaisesti voinut jatkaa. Kun hän kuoli, …

Sielunkumppanit vastassa

Published by

Channy-koiran ja hänen ihmiskumppaninsa tarina löytyy eläinkommunikoija Channon Cuttsin blogista ja se on päivätty 26.10.2022. Alkuperäisestä artikkelista löydät myös kuvat. Kun suuri menetys on tulollaan alamme usein nähdä kuin tunnelissa. Suojellaksemme itseämme sanoinkuvaamattomalta sydänsurulta, tunnemme usein houkutusta päättää jo etukäteen, miten menetys vaikuttaa meihin siitä hetkestä eteenpäin. Tämä on se, miksi työskentely lemmikkien ja heidän ihmistensä kanssa on niin kiinnostavaa! Jakavatko lemmikit meidän menettämisen, kuoleman ja surun pelkomme? Vai onko eläimillä pääsy suurempaan kuvaan ja sen perspektiiviin? Channyn tarina on täydellinen tapa vastata tähän kysymykseen. Channy oli väsynyt. ”Liiskaantunut”, hän kertoi minulle. Hänellä ei ollut energiaa nostaa edes tassujaan. Eikä energiaa siirtyä rajan ylitse omin avoin. ”Tulen tarvitsemaan hieman apua.” Juuri silloin flamingo tanssi sisäisellä elokuvakankaallani. Sisäiset silmäni laajenivat ilosta, sitten ne kapenivat hämmennyksestä. Mitäh? Yhtäkkiä koko loppuviesti tuli. Näin loppukohtauksen jo klassisesta Titanic-elokuvasta, missä Kate Winslett on nuori jälleen ja laskeutuu portaita alas kohdatakseen tyrmäävän upean Leonardo di Caprion. Arvokkuutta. Kepeyttä. Tasapainoa. Channy kertoi minulle tahtovansa siirtyä rajan ylitse arvokkaasti. Tässä kohtaa hän oli jo kirjaimellisesti pinkin värin ympäröimä — vaaleanpunainen on arkkienkeli Chamuelin …

Kissan ja koiran sielunsopimus

Published by

Eläinkommunikoija Shannon Cutts kertoo blogissaan 14.9.2022 kissan ja koiran välisestä sielunsopimuksesta – ja vähän muustakin. Sielunsopimukset ovat pyhiä, niitä noudatetaan, niin eläinten välillä kuin ihmisten välillä. Eläinlajien väliset sielunsopimukset ovat arkipäivää saalistajan ja saaliin välillä. Tällä kertaa ei ole kyse saalistuksesta, vaan sopimuksesta hyvin rakastavien kaverusten välillä, nimittäin kissan ja koiran välillä. –L Shannon kirjoittaa: Eläinrakkaan menettäminen on jo tarpeeksi kivuliasta. Mutta entä jos toinen lemmikkisi onkin vastuussa menetyksestä? Aggression ilmaantuminen lemmikkien välille on yksi suurimmista syistä eläimestä luopumiseen; ja usein myös eutanasiaan päätymiseen. Eläinkommunikoija Shannon Cutts jakaa tämän merkittävän tarinan eräästä lajienvälisestä perheestä, joka kulki läpi tämän helvetin ja tuli ulos toiselta puolelta uuden näkökulman kera, täynnä toivoa ja läheisyyttä. Kristen oli onnellinen ja suunnitteli tulevia häitään. Hän ja hänen sulhasensa jakoivat monilajisen perheen, johon kuuluivat Zen ja Rumi, adoptoitu katukissa ja hänen 6 pentuaan, 6 lisäpentua ja Roadie, kissoja rakastava koira, jolla oli räiskyvät siniset silmät ja hellä, mutta silti suojeleva asenne kaikkia kohtaan. Eräänä yönä kaikki sitten muuttui. Sekunnin sadasosassa Zenin sielu jätti hänen kehonsa. Kun Roadie ilmaantui varjoista hetkeä myöhemmin, suupielet …

Kissa nimeltä Moo

Published by

Erään kissan vastauksia rajan takaa löytyy Liz Lowsonin blogista (23.2.2020). Tämä on iloinen viesti ja iloisia asioita tarvitaan maailmassa, missä huonoja uutisia tulee tuutin täydeltä. Moo-kissa painottaa iloa aivan erityisesti — koko universumi tarvitsee sitä. –L Moon poismenon jälkeen olemme kommunikoineet hänen kanssaan säännöllisesti Danin kautta. Niinpä tässä kuussa ajattelin jakaa joitakin näkemyksiä, joita Moo on jakanut meidän kanssamme, sillä hän painottaa, että tämä tieto on tarkoitettu kaikille – tietenkin joko hyväksyttäväksi tai hylätyksi, ihmiset saavat tehdä mitä lystäävät. Minä olen kirjoittanut Moon vastaukset kolmannessa persoonassa, sillä en tahtonut siirtää niitä enää kauemmaksi alkuperäisestä viestistä, sillä se jo välitetään jo toisesta suunnasta – eli Danilta! Onko sinulla jotakin, mitä tahdot meille kertoa? Kyllä, Moo vastaa. ”Älkää yrittäkö ottaa kannettavaksenne koko maailman painoa, älkää olko lannistuneita kaiken negatiivisuuden alla. Kertokaa tarinoita ja naurakaa ja pitäkää energiavärähtelynne korkeina.” Moo kertoo miten paljon hän rakastaa meitä ja kuvailee meitä ”ilon tuojiksi”. Ilon levittäminen ja iloitseminen ovat nyt hyvin tärkeitä asioita planeetallamme. Haittaako häntä, että hän joutuu vastailemaan kysymyksiin? Ei! (painava ei) Tiedon kerääminen on yksi tärkeimmistä asioista, mitä …

Sukupuutto on illuusio

Published by

Penelope Smith bloggaa Australian tilanteesta 17.1.2020 vastatessaan lukijan kysymykseen. Vastauksessa tulee esille mielenkiintoisia seikkoja maapallosta ja sen lapsista, ihmiset mukaan luettuina. Elämässä on kyse seikkailusta, mutta ”seikkailupuiston” sijaan olen aina itse pitänyt enemmän hiekkalaatikko-termistä, koska olemme vielä niin lapsellisen arvaamaton rotu…  Kenties tämä joskus muuttuu. (En kuitenkaan pidättele henkeäni odotellessani sitä.) Tämä blogitekstin käännös on Eläinkommunikointiblogin TOP 10:ssä, mitä tulee syvällisyyteen ja vaikuttavuuteen. Aikaisemmin on tullut esille monesti, ettei kuolemaa ole – se on illuusio ihmisten päässä. Nyt tuli vastaavaa viestiä myös sukupuutosta, josta kohistaan nykyään kovasti… Jatka lukemista! –L Penelope vastaa alla olevaan kysymykseen, kanavoiden maan henkeä. Minua todella ahdistaa kaikki se, mitä meidän hienolle maallemme, villieläimillemme ja ympäristöllemme tapahtuu. Millaisen luulet olevan sen viestin, jonka sydäntä särkevät ja musertavat maastopalot Australiassa oikein lähettävät meille? –Bianca P. Skannatessani läpi Australian palaneen maan ja pohtiessani, että mikä laji tai luonnonhenki tulisi esille, vastatakseen tähän kysymykseen, eräs läsnäolo alkoi puhua, esittäytyen Maan Hengeksi: Ihmisinä, nähdessänne kaiken sen mitä nyt palaa Australiassa, se voi täyttää teidät surulla, kivulla ja epätoivolla, keskittyessänne yksittäisten olentojen, lajien ja koko ekosysteemien …

Parantumisia ja päätöksiä

Published by

Eläinkommunikoija Lesley Ens jakaa kokemuksensa vaikeasta asiasta, joka osuu monen lemmikinomistajan kohdalle ja kalvaa sydäntä sisältäpäin jälkikäteen… Niin on käynyt itsellenikin nuorempana ja siksi on aina ilo kuulla eläimen näkökulma tästä maailmasta lähtemiseen (eutanasian avustuksella). Yksi asia, jota rakastan, on kommunikoida eläinten kanssa, jotka ovat jo siirtyneet henkimaailman puolelle. Tämäntyyppinen kommunikointi voi tuoda mukanaan syvällistä parantumista ja päätöksen tilanteelle, niin ihmisille kuin heidän eläimillekin… Ennen kuin tiesin eläinkommunikoinnista mitään, kissani Sam sairastui. Painin sen asian kanssa, että koska tietäisin että hetki olisi ”oikea” eutanasialle vai ’antaisinko’ hänen kuolla luonnollisella tavalla. Tiesin, että eläinlääkärikäynnit pelottivat häntä ja että hän tahtoisi jäädä kotiin. Loppua kohti hengittämisestä tuli hänelle epämukavaa, mutta silti hän vain painoi eteenpäin. Oli raastavaa katsoa sitä siinä tilassa. Painin päätöksen kanssa ja lopulta päädyin eläinlääkärin kotikäyntiin. Sam siirtyi rajan ylitse sinä iltana hyvin rauhallisesti, rakkaimpiensa ympäröimänä, kuunnellen suosikkimusiikkiaan – klassista – kynttilöiden loisteessa. Silti rääkkäsin itseäni vuosikausia sen suhteen, teinkö oikean ratkaisun eutanasian kanssa, olinko ajoittanut asian väärin tai jopa että olinko tehnyt erheen hänen hoitonsa kanssa. Syyllisyyteni Samin vuoksi katosi hiljalleen vuosien saatossa. …

Jättävätkö eläimet kehonsa ennen kuolemaansa?

Published by

Eläinkommunikoija Danielle MacKinnon vastaa sivuillaan hänelle usein esitettyyn kysymykseen: Jättävätkö eläimet kehonsa ennen kuolemaansa? No, tahdon antaa teille vastauksen tähän kysymykseen, mutta vastaukseni perustuu siihen, mitä eläimet ovat kertoneet minulle  – siitä, jättävätkö he kehonsa jo ennen kuolemaa vai eivät – uudelleen ja uudelleen, niiden vuosien aikana, jotka olen toiminut eläinkommunikoijana. Mitä kerron, on periaatteessa suoraan hevosen suusta (psyykkisesti siis!). Koska eläimet valitsevat miten, koska, miksi ja missä – aivan kuten myös sen KUKA on (tai ei ole) paikalla, silloin kun he siirtyvät rajan yli, heillä on aikaa työstää enemmän oman kuolemisensa henkistä näkökulmaa. Ennen rajan ylitystä eläimen henki alkaa jättää kehoaan. Monesti eläin näyttää minulle visuaalisesti, miten vain osa heidän hengestään on tai oli heidän kehossaan sillä hetkellä, kun he siirtyvät rajan yli. Loput hengestä kulkee ulospäin, Valoon (tai Taivaaseen tai Sateenkaarisillalle) – miksi sitä ikinä kutsuttekin mielessänne. Siirtyminen rajan toiselle puolelle on iso homma ihmiselle tai eläimelle, ja viimeinen osa itsestä, joka kokee tämän siirtymän – eläinten mukaan – on fyysinen keho. Henki todella saa hyvän etumatkan kuolemisprosessissa. Etuna on, että eläin on …

Älä sure vapauttani

Published by

Eläinkommunikoija Penelope Smithin blogi 21.9.2018. Hevoset saapuvat eläinkommunikoinnin valokiilaan, huomion keskipisteeseen, kun eräs lukija lähetti minulle tämän pohtivan kysymyksen: “Olen 17-vuotias tyttö Puolasta ja olen viime aikoina kiinnostunut eläinkommunikoinnista. Rakastan myös hevosia ja olen ratsastanut 10 vuotta. Nyt olen saapunut pisteeseen elämässäni, kun pohdin, että pitäisikö minun lopettaa ratsastaminen, sillä se saattaisi olla liian julmaa (jopa ’luonnollinen hevosten pito’). Pohdin mitä hevoset ajattelevat siitä, että heitä ratsastetaan ja ylipäätään ihmisistä? Pitävätkö edes jotkut heistä työstään? Ja mitä he tahtoisivat meidän tekevän, jotta he olisivat onnellisempia? Onko yksikään hevonen kertonut sinulle näitä asioita? Olisin kovin kiitollinen, jos kirjoittaisit minulle näistä asioista. Se on tosi tärkeää minulle…” Voisin jakaa loputtomiin tarinoita siitä, miten hevoset nauttivat ihmisten seurasta ja heillä on hauskaa ratsastaa niin huviksi kuin kilpailun vuoksi. Hevoset ovat myös joitakin kaikkein huonoimmin kohdelluista eläimistä koko ihmis-eläin-suhteiden historiassa. Annan kuitenkin vastauksen suoraan hevosen suusta. Sain tämän viestin hevosilta 1999 kun minulta pyydettiin Millennium-viestejä Ihmiskunnalle eri eläimiltä Animal Magazinea varten (nyt Animal Wellness). Se vastaa kysymykseesi täydellisesti. Millennium-viesti hevoselta: Olen hevonen. Pidän kauneuden ja vapauden standardia kaikkien nähtävillä. …

Uskomme yhä ihmisiin, tunnustaa haisunäätä

Published by

Haisunäätä vierailee Sandra Mendelsonin blogissa 7.6.2018 ja puhuu kuolemasta ja siitä, että se on vain ihmisten luoma käsite.  (Niinpä. Ihmiset ovat luovaa porukkaa. Olemme luoneet paljon pieleen, mutta meillä on myös voima luoda jotain oikein… jos niin haluamme. Me olemme luojia, niin ”hyvässä” kuin ”pahassa”. Emme voi syyttää tästä sotkusta ketään muita, kuin itseämme.) Eläimet kuitenkin jaksavat uskoa ihmisiin — hyvä että joku uskoo!! :o} On vuosien varrella muutama muukin eläin todennut (tämän blogin käännöksissä) että he jaksavat uskoa ihmiseen. Wau!–L Monet eläinkommunikoijat eripuolilla maapalloa ovat saaneet saman viestin: eläinkunnalla ei ole ongelmia ”kuoleman” hyväksymisessä. Ajattelin, että nauttisit tästä haisunäädän perspektiivistä aivan erityisesti, sillä hän puhuu hienosti viestien rinnalla, mitä olen saanut hevosilta, tiikereiltä, linnuilta jne. ”Puhun kuolemasta, koska meille sellaista ei ole olemassa. Se on ihmisten käsite. Me yksinkertaisesti hengailemme kehoissamme, kunnes ne murtuvat, sitten lepäämme hieman ja saamme uuden mallin, kuin uuden auton. Ja jos ajattelet, että valitsemme aina saman valmistajan ja värin, olet vääärässä. Valitsemme paljon erilaisia kulkuneuvoja ja opimme paljon erilaisia oppiläksyjä.” ”Tällä kertaa olen haisunäätä. Seuraavalla kerralla mursu, ehkäpä. Tai …

Tony-kissan Taivas ei ole surkea paikka

Published by

Kissaviisautta lähdön hetkellä Shirley Merrillin blogista 31.1.2017. Tämä on hämmästyttävä tarina päivästä, jolloin Tony ja minä menimme eläinlääkäriin hänen viimeistä diagnoosia varten. Koska olen eläinkommunikoija, sitä luulisi, että voin keskustella omien eläinteni kanssa, mutta niin ei ole ollut asian laita silloin, kun on kyse jostakin hyvin tunnepitoisesta asiasta. Olen aina soittanut toisille eläinkommunikoijille, mikä kuulostaa hullulta, mutta sydämeni on liian lähellä silloin, kun on kyse omista rakkaistani. Kuitenkin, tänä tiettynä päivänä meillä oli hiljainen hetki keskenämme odotellessamme eläinlääkäriä ja hänen mielipidettään Tonyn syövästä ja siitä, miten asian kanssa etenemme. Ajattelin, että ’hitto soikoon’. Aloin vain puhua hänen kanssaan nähdäkseni miten hän voi ja muistan hänen sanansa ikuisesti! ”Äiti, TAIVAS EI OLE SURKEA PAIKKA!” Hän sanoi: ”Äiti, jos jään tänne kanssasi ja perheeni kanssa, kauniille farmille, rauhassa ja hyvässä kunnossa, se on hienoa. Mutta jos menen taivaaseen: sekin on hienoa. Joten periaatteessa se on ”lottovoitto” aina, tuli mitä tuli. Kummin päin vain on hieno homma.” Hän sanoi: ”Äiti, TAIVAS EI OLE SURKEA PAIKKA! (’Heaven doesn’t suck!’)” Siinä hetkessä ymmärsin täysin, mitä hän sanoi. Hänen elämänsä täällä …

Ihmiset etsivät tietoa väärästä paikasta

Published by

On niin paljon opittavaa eläinten sisäisestä elämästä, sanoo Sandra Mendelson blogissaan 10.5.2018 ja tarjoaa pari esimerkkiä siitä, miten eläimet keräävät tietoa niin paljon enemmän, kuin mitä olemme ikinä kuvitelleetkaan. (Ja tottahan se on. Parempaa internettiä kuin Rakkauden Verkko ei ole olemassa, mutta ihmiset ovat vielä sen suhteen täysin hukassa! Onneksi alla laama ja etana tarjoavat vinkkejä. –L) “Eläinelämässä on monia eri komponentteja. Ajattele taloa, joka seisoo monien, monien eri palkkien varassa, saadakseen tukevan perustan. Te olette nähneet vain pari jalkaa. Aloitetaan havaitsemisesta. Käytämme kaikkia viittä aistiamme samaan aikaan kuudennen aistimme kanssa. Te ihmiset yleensä soudatte ja huomaatte, vaikka jotkut teistä ovat nyt varsin hyvin integroitumassa. Meidän on helppo tietää, miten reagoida, koska me havaitsemme niin paljon; saamme niin paljon enemmän tietoa kuin ihmiset jo heti kättelyssä. Siksi ihmiset yrittävät niin kovasti ymmärtää asioita; eikä heillä ole kokemusta välittömästä tietämisestä. Kun hidastatte tahtia voitte yhdistää aistinne paremmin ja antaa jonkin asian rekisteröityä sisällänne. Esimerkiksi äänensävy, kehon liike, energiakentän laatu, kasvojen liikkeet ja haju ovat johtolankoja toisissa, joita ette prosessoi heti alusta saakka. Nämä ovat kriittisen tärkeitä. …

Eläinviisautta (ote kirjasta)

Published by

Animal Wisdom: Conversations From The Heart Between Animals and Their People by Wendy Van de Poll  © 2018 (Kindle Edition) Kirjasta löytyy 30 vastaavaa eläintarinaa, kuten tämä Belle-kommunikointi alla. Ehdoton ostos eläinten ystäville ja englanninkielentaitoisille! Jokainen tarina saa luultavasti sydämen sykkyrälle ja polvet veteläksi, aivan kuten tämä suloisista suloisin ja rakastavin viesti Belle-koiralta. Muistuttaa meitä jälleen siitä, että ikävä on illuusio: me olemme energeettisesti yhtä kaikkien sielunkumppaneidemme kanssa, joka hetki… Fyysinen keho ei ole meidän todellinen tilamme, eikä maapallo ole meidän todellinen kotimme… mutta silti me elämme tässä illuusiossa vielä ihmeen tiukasti — ymmärtämättä, että rakkaamme ovat vain pienen ajatuksen päässä meistä. Aina. ;o} –L Äiti, katsoessani sinua nyt, täältä missä olen universumissa, tahdon sinun tietävän, etten ole millään tavalla erilainen, kuin mitä persoonani oli silloin kun olin fyysisesti kanssasi. On monia asioita, jotka tahtoisin jakaa kanssasi, mutta ensimmäisesti tahdon sinun tietävän, että olen kunnossa ja olen läsnä sinun jokapäiväisessä elämässäsi. Katselen sinua ja näen sinut selkeästi sieltä, missä olen. Joskus kietoudun kerälle sydämeesi ja sieluusi lohduttaakseni sinua. Olen lähellä koska ikinä vain tarvitset minua. Minun suuri …

Ei ole aika lähteä vielä, vai onko?

Published by

Janet Roper muistuttaa blogissaan, että eläimiltä itseltään kannattaa varmistaa, että onko aika lähteä rajan taakse — vai ei. Se on tietenkin totta. Itse asiassa kaikissa heidän elämäänsä koskevissa päätöksissä olisi hyvä kysyä mielipide myös heiltä. Niin muidenkin perheenjäsenten kanssa toimitaan. Se on ystävyyttä ja se on toisen olennon kunnioittamista. Emme me anna itsekään toisten sanella, mitä meidän pitää tehdä tai ei pidä tehdä. Emmehän me kutsu uusia perheenjäseniä kotiimme asumaan, ennen kuin varmistamme sopiiko se muille talossa asuville. Perheen ainokaiset lemmikit eivät aina ole yksinäisiä, vaikka ihmissilmä niin voisi olettaakin. Monet eläimet tykkäävät olla itsekseen. Ihmiset vetävät toisinaan kovasti johtopäätöksiä elämänsä eläimistä… Olen syyllistynyt ihan samaan itse. Kun Herra Zorro näytti hieman flunssaiselta ja sen ylähengitystiet vinkuivat ja sitten sillä todettiin FIV/FELV ajattelin, että se on pari kuukautta, mitä on jäljellä, siinä  kaikki.  En uskonut enää, että poika on elossa seuraavaan kesään ja kaivoin haudankin valmiiksi varmuuden vuoksi talven varalle, ennen kuin maa jäätyi. Olin heittämässä pyyhettä kehään mielessäni. Olin täysin väärässä. Kissalla ei ollut aikomustakaan lähteä henkimaailman puolelle. Antibiootit purivat suussa oleviin patteihin, eivätkä …

Miksi eläinnäkökulmasta on suuri apu ihmisille?

Published by

Eläinkommunikoija Sandra Mendelson kirjoittaa 14.10.2017. Syy miksi eläinten näkemykset ovat niin voimakkaita meille piilee siinä erossa, mitä eläimet tietävät ja havaitsevat ja mitä me ”tiedämme” ja uskomme. Eläimillä on erilainen kokemus Elämästä. Monet lajit, hevosista korppeihin, oravista sinivalaisiin, ovat jakaneet yksityiskohtia siitä, mitä he tietävät ja kokevat: mitä me emme. Seuraavassa vain MUUTAMIA ymmärryksiä mitä he ovat jakaneet ja mitkä saattavat selittää sen, miksi he voivat tarjota meille näkemystä, jota ihmiset eivät voi. Eläimet:

Henkikoira vetää hännästä (ote kirjasta)

Published by

Lemmikit käyvät vierailulla kuolemansa jälkeen alvariinsa. Niin kävi Susan Derenin kirjassa Beyond Death – Animals Crossing Over. Koira sanoo Taivaasta: ”Kissa ei kaipaa minua; se prinssessa johtaa koko showta! Tarraan sen häntään aina silloin tällöin kun hän on sohvalla.” Asiakas katsoi minuun ja alkoi nauraa ja itkeä samaan aikaan. ”OMG, Sadie (koira) ei tullut lainkaan toimeen Mittens kissamme kanssa ja usein kutsuimme Mittensiä ’Kuningaskunnan Prinsessaksi’. Justiinsa yhtenä iltana Mittens loikoili sohvalla ja se hypähti ylös, köyristi selkäänsä ja katsoi taakseen. Mieheni jopa sanoi, että aivan kuin jokin olisi kiskonut sitä hännästä.” (Kissa kenties ajattelee kuten eräs toinen kissa, joka on aivan kypsyyntynyt koiriin, eikä ujostele sanoa sitä suoraan.) Susanin kirjasta otetussa kuvassa Sadie-koira muistuttaa ihmisäitiään, ettei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä, koska koira sattui jäämään auton alle kadulla kun se karkasi pihasta. Sadie-koira painottaa: ”Rikoin jokaista sääntöä, jonka minulle asetit. Mikään aita ei olisi minua pysäyttänyt. Kuten itse sen sanoisit: ’Minä pystyn MacGyveroimaan aivan kaiken!’ Asiakkaani alkoi nauraa niin kovasti, että hän lyyhistyi tuolilleen. Ja juuri tuota lausettahan hän oli käyttänyt itsekin koiran vielä eläessä… Eläimet usein varmistavat eläinkommunikoinnin aikana, …

Voiko eläin olla sielunkumppani?

Published by

Onko sielunkumppanisi eläin, kysyy Leta Worthington blogissaan 14.11.2010 ja saa vastauksen Hamilton-koiralta. Onko sielunkumppanisi eläin? Onko se edes mahdollista? Hamilton sanoo, ettei se ole pelkästään mahdollista, vaan niin se yksinkertaisesti ON. Vuosien varrella minulla on ollut monia ihmisasiakkaita, jotka ovat menettäessään rakkaan eläimensä tunteneet, etteivät pysty enää jatkamaan eteenpäin. He eivät pysty toimimaan. He eivät syö tai eivät nuku normaalisti, jos totta puhutaan, monet heistä ovat halunneet kuolla itsekin. Yleinen piirre on, että he eivät ole ikinä tunteneet sellaista läheisyyttä toisen olennon kanssa, eivät ihmisen, eivät eläimen, kuin juuri sen tietyn eläimen kanssa, jota juuri sillä hetkellä surevat. Viime viikolla minulla oli sellainen asiakas. Hän oli menettänyt Shar Peinsa, Hamiltonin, äskettäin. Hamilton oli vain kolmevuotias, joten asiakkaani ei ollut vain romuna surusta, vaan taisteli sen lisäksi syyllisyytensä kanssa sen suhteen, olisiko hän voinut pelastaa hänet vai ei… tai ainakin pidentää hänen elämäänsä hiukan. Hän oli aivan lohduton. Kaikki mihin hän pystyi keskittymään oli se, että tulisiko hän takaisin hänen luokseen, syntyisikö hän toisena Shar Peina, asuttaen toista kehoa. Hän tahtoi vain hänen sielunsa takaisin hänen …

Kissa ja sen enkeli

Published by

Pet Psychic Radion postaus Facebookissa 29.2.2016. Tämä on Cumin. Hän on 19 vuotta vanha. Hänellä todettiin erittäin aggressiivinen oraalisyöpä, SCC. Se on levinnyt luuhun. Cumin sanoi eläinkommunikointisessiossa: ”En pelkää kuolemaa enää, koska kun olin leikkauksessa, näin enkelin. Näin enkelin, jolla oli kaunis ihmiskeho, mutta kissan pää ja siivet. Tunsin oloni hyvin turvalliseksi hänen kanssaan ja minusta tuntui kuin tämä enkeli tulisi huolehtimaan minusta Taivaassa. Luulen, että Taivaassa on lämpöä ja että se on hyvin turvallinen paikka. Tunteeko äitini minun enkelini? Kysy häneltä.” Minusta on tosi hienoa, että Cuminilla on kaulapannassaan kiinnitettynä enkelin pää, jolla on siivet. Tämä näyttää minulle, että Cumin tietää tarkalleen mitä hänellä on yllään ja siitä on tullut hänelle itselleen rauhan symboli. Ensimmäisessä sessiossamme hän pelkäsi kuolemaa. Uskon, että Universumi asetti Cuminille enkelin, johon hän voisi samaistua silloin, kun hän siirtyy kehostaan henkimaailmaan. Lisäksi hän sanoi: ”Minusta tuntuu, että minun ja minun ihmisäitini pitää kirjoittaa kirja yhdessä; Cuminin Rakkausseikkailut. Minusta tuntuu, että minulla ja äidilläni on kipupiste sisällä sydämessänmme ja kun me tunnemme sen kivun me käytämme siihen mantraa ja se saa …

Christine Agron haastattelu

Published by

Mielenkiintoinen Christine Argon haastattelu muutaman vuoden takaa, joka herättää joitakin ajatuksia siitä, miten eläimet ovat rinnallamme tukemassa meitä, mutta samalla myös tarvitsevat itse tukea kulkiessaan omalla henkisellä polullaan. Jokaisella sielulla on oma henkinen evoluutionsa ja oma vauhtinsa – niin myös eläimillä. Emme voi aliarvioida eläinten roolia elämässämme – muttemme saisi myöskään yliarvioida sitä. Christine muistuttaa myös hienosti, että eläimet eivät etsi/tarvitse ”pelastajaa”, eivätkä he ole avuttomia – he ovat aina siellä, missä he kulloinkin ovat valinneet olevansa. (Ja jotkut eläimet korostavat, että he eivät pidä sanasta ”rescue” lainkaan. Se on alentava.) Kunnioittaen toisiamme ja kuunnellen toistemme tarpeita kuljemme tasapainoisesti eteenpäin – seikkailusta toiseen, oppiläksystä toiseen tai elämästä toiseen. Yhdessä. — Ainakin kaikki ne, jotka tuntevat vetoa eläimiin ja tahtovat työskennellä heidän kanssaan ja elää heidän kanssaan. Se ei sovi kaikille, mutta kovin monet meistä ovat ymmärtäneet, miten mahtavia (sielun)kumppaneita & ystäviä eläimet ovat. –-L. Catherine VanHarren haastatteli intuitiivi Christine Agroa 2007. Christine on monitoiminainen New Yorkista, mutta eläinkommunikointi kuuluu yhtenä osana hänen repertuaariinsa, sillä hän on ollut intuitiivinen jo lapsena. Tekstin lähde. Agron kotisivut. Catherine: …

Opaskoira Taivaaseen

Published by

Laura postitti jo viime vuoden puolella Facebookissa kuvan Silver-koirasta, joka kertoi, että miksi hänen oli aika lähteä Taivaaseen. Kyseessä oli ainutlaatuinen hätätapaus! ”Tässä on Silver. Hän oli 6-vuotias, kuollessaan tammikuussa 2013. Taivaasta hän sanoo ihmiselleen: ”Minun piti kuolla, koska siellä oli tyttö, joka tarvitsi apua rajan ylittämisessä. Hän kuoli onnettomuudessa, eikä hän halunnut lähteä paikalta, eikä sairaalasta ja minun piti mennä hänen luokseen ja johtaa hänet taivaaseen. Sen piti olla minä, koska hän rakasti eläimiä, jotka olivat minun näköisiäni ja hän oli aina kyennyt puhumaan eläimille, mutta kukaan ei koskaan tiennyt siitä ja äiti opetti minulle tosi hyvin sen, miten kuunnella ja puhua takaisin, joten menin hänen luokseen ja autoin häntä siirtymään rajan taakse. ” ______________ Note: Koskaan ei siis voi tietää, eikä vetää johtopäätöksiä siitä, miksi eläin lähtee yllättävällä tavalla elämästämme ja särkee sydämemme. Tällä koiralla oli varsin arvokas tehtävä, joka odotti häntä. Hänestä tuli opaskoira isolla O:lla.. — Luota Universumiin – mikään ei ole koskaan elämässä sattumaa… Kaikelle, mitä ikinä tapahtuu on aina jokin (henkinen) syynsä tai tarkoituksensa. Toiset lemmikit ovat elämässämme tähdenlentoja, …

Eläimet ja kuolemanjälkeinen elämä (Laura Stinchfield)

Published by

Laura Stincfield, 2.9.2011. Yritän kirjoittaa alas kuluneen 24:n tunnin kohokohtia sen jälkeen, kun Joey kuoli. Paljon enemmänkin oli puhetta minun ja lemmikkieni välillä, mutta nämä asiat tulevat mieleeni juuri nyt. Kiitos kaikille välittämisestä. Päivä ennen Joeyn poismenoa Luca-koira sanoi: “Miksi se on niin iso juttu, jos Joey kuolee? Hänestä tulee tuuliolento.” Tuodessani Joeyn ruumiin kotiin Luca kysyi: “Miksei hän herää? Tahdon hänen heräävän.” Sanoin hänelle, että Joey on nyt tuuliolento. Luca ei sanonut mitään. Joeyn poismenon jälkeen Storm kysyi eläinlääkäriltämme/ystävältämme, Dr. Otolta: “Onko joitakin päiviä töissä, jotka tekevät sinut surulliseksi vielä illalla? Jos on, niin sinun pitäisi ottaa suolakylpyjä kuten minun äitini tekee, kun hänen työnsä tekee hänet surulliseksi.” Myöhemmin Storm kysyi minulta: “Me kaikki kuolemme, eikö niin? Minä tiedän, että Joey on onnellinen, koska minä tunnen hänen onnensa, mutta minä olen surullinen, että hän on mennyt pois. Hän oli täällä silloin kun minä tulin sinun luoksesi. Minä olen aina tuntenut hänet.” Makia pyysi minua leikkaamaan palan omasta turkistaan laitettavaksi Joeyn hautaan. Makia sanoi tänään: “Jos minä olisin ihminen, minä itkisin. Mikseivät kissat kyynelehdi? “ …

Eutanasia – miltä se tuntuu?

Published by

Tapaninpäivänä hevostellaan, ja netissä osuikin sopivasti silmään hevosen mietteitä eutanasiasta. Sen vaihtoehdon me usein lemmikillemme valitsemme, kun emme tahdo heidän enää kärsivän suotta. –L A day in the life of an animal communicator-blogi 1. toukokuuta, 2009. Ystäväni ja asiakkaani, arabialainen ruuna Mo, kertoo… Tänään vierailin Kindred Spirits –nimisessä paikassa, se on voittoa tuottamaton järjestö ja hoitopaikka koirille, hevosille ja siipikarjalle. Se on saman tien varrella missä itse asun, ja tulen pitämään siellä kevään avauksen kunniaksi luennon ensiviikonloppuna eläinkommunikoinnista, joten menin sinne tutustumaan paikkoihin etukäteen. Kiersin ensin sisätilat ja ne todellakin tuntuvat kodilta kaikille sen asukeille, istuin alas pehmeään nojatuoliin puhuakseni kaikessa rauhassa järjestön perustajan, Ulla Pedersonin kanssa. Mainittakoon, että sylini oli täpötäynnä – eläkeläispuudeleita, chihuahua-koiria, mäyräkoiria ja vaikka mitä, jotkut niistä ei voineet enää kävellä, toisilla niistä ei ollut enää hampaita jäljellä heidän suloisissa pienissä kuonoissaan. En ole koskaan nähnyt niin suloista ja liikuttavaa joukkiota! Luonnollisesti Ulla ja minä aloimme puhua esitelmäni aiheesta, ja järjestön toiminnan ohjaamana puheemme kääntyi lopulta kuolemaan ja kuolemiseen. Ulla itse ei ole pelkästään sairaanhoitaja, hän on myös terapeutti, joka on …

Hyvästien sanominen (Nedda Wittels)

Published by

Nedda Wittelsin sivuilta bongattua: Yhteiskuntamme ei tue meitä kovin hyvin surun hetkellä. Ja menettäessämme eläimen,  tukea on vieläkin vähemmän. Saatamme tuntea itsemme yksinäiseksi. Kuitenkin totuus on se, ettemme ole koskaan täysin yksin. Meidän vain pitää opetella suremaan. Ollessani nuori minä adoptoin oranssin tiikerikissan, joka syntyi kotonamme. Nimesin sen Tiikeriksi. Siitä tuli muutaman lyhyen vuoden ajaksi minun paras ystäväni. Siitä tuli kaikkein läheisin eläin kissojen ja koirien täyttämässä lapsuudessani. Tiikeri jäi auton alle ollessaan neljä. Vanhempani kertoivat minulle, että he löysivät sen ruumiin tieltä ja hautasivat sen. He eivät näyttäneet minulle sitä eivätkä sallineet minun nähdä sen hautaamistakaan. Itkin kolme päivää, kunnes en enää pystynyt itkemään. Olin 9 tai 10 ja se oli minulle ensimmäinen tietoinen kokemus syvästä surusta, enkä muista, että vanhempani olisivat selittäneet minulle mitään tai tukeneet minua millään tavalla. Muistan heidän vain sanoneen. “Se oli vain kissa.” Kun olin nuorempi, muistan vierailleeni isovanhempieni luoda heidän Manhattanin asunnollaan ja minut vietiin pieneen huoneeseen, missä isoisäni makasi sängyssä. Hän teki kuolemaa. Muistan hänen sanoneen minulle hyvästit, ja tiesin, etten enää koskaan näkisi häntä. Muistan hänen …

Puudeli pehmittää surua (Penelope Smith)

Published by

Eräs nainen oli jo muutaman kuukauden surrut kuollutta puudeliaan. Eläinkommunikoijan kautta puudeli pääsi sanomaan ”suorat sanat”: ” Kuuntele minua. Minä en ole hävinnyt minnekään. Olen tässä sinua varten. Olet liiaksi kietoutunut minun kuolemani aiheuttamaan kauhuun ja sinun on päästävä siitä yli. Olen yhä tässä enkä minä nyt kerro sinulle mitään mitä sinä et jo tietäisi syvällä sisälläsi. Sinä olet vain itsepäinen ja ihmismäinen, mutta se ei ole sinun todellinen minäsi. Se on vain sinun ulkokuoresi ja sinun vahingoittunut osasi, joka puhuu. Voin auttaa sinua, jos sallit. Olen auttanut sinua sinun tunnekolhuissasi jo monessa elämässä. Olet lähellä ratkaisu nyt. Rentoudu ja anna sen tulla. Älä taistele vastaan. Älä takerru pelkoon. Rentoudu ja hengitä. Anna vatsasi rentoutua. Älä vastusta tuntemuksiasi. Hengitä ja anna niiden tulla pintaan. Tunteet eivät voi vahingoittaa sinua. Tämä on irtipäästämis- ja parantumisvaihe. Olen tässä ja suojelen sinua. Olet turvassa. ” Penelope Smith Lähde: Animals In Spirit. 2008. __________________Oletko pitänyt puudeleita tyhminä..? (Sen virheen olen minäkin joskus tehnyt… Nuorena ihminen on tyhmempi.) Asiat joita eläimet tekevät – etenkin ne joista emme pidä tai joita …

Tähdenlennot keskuudessamme

Published by

Penelope Smithin kirjassa Animals In Spirit, hän kertoo, että joskus eläimet syntyvät vain lyhyeksi aikaa seuraksemme, opettaakseen meille jotakin. Penelope kertoo Sashi-kissasta, joka jäi auton alle vain muutaman kuukauden ikäisenä sen ihmisten suureksi suruksi. Kun Penelope kommunikoi sen kanssa se näytti kuinka se oli täydellisen ilon vallassa. Se kertoi, ettei voinut olla kauaa kehossaan, koska sen värähtelytaso oli niin korkea, sen oli pakko tehdä vain pikavisiitti. Niinpä se loikkasi auton eteen, syöksyi ulos kehostaan valtavalla nopeudella siunaten samalla rakkaat ihmisensä, jotka se jätti jälkeensä. Olen nähnyt muutaman tälläisen ”tähdenlennon”. Yksi niistä oli hyvin erikoinen ja persoonallinen kissa. Siitä huokui uskomaton itsevarmuus ja elämänhalu. Epäkissamaisesti, se ei pelännyt yhtään mitään. Se kantoi ylväästi sydämen muotoista laikkua rinnassaan, toi iloa ja rakkautta, naurua ja leikkiä ihmistensä elämään valtavan määrän lyhyen elämänsä aikana. Se nukkui päiväunensa omenapuussa, harakan hylkäämässä pesässä ja oli todella hämmästyttävä tapaus kaiken kaikkiaan. Niinpä se jätti jälkeensä suuren surun, kun se jäi auton alle vain puolivuotiaana. Mutta jälkeen jäivät myös muistot siitä, millaista on nauttia elämästä täysipainoisesti. Harakanpesä on yhä jäljellä omenapuussa ja se …

Kun pitää päästää irti

Published by

Jouduin itse vuosia sitten viemään kissani piikille. Sillä oli vakava munuaissairaus ja se olisi pitänyt leikata eikä siitäkään ollut varmuutta että leikkaus onnistuu, ja kissa oli jo vanha. Kivut olivat kovat, en halunnut enää yhtään lisää kärsimystä sen elämään joten tein kovan päätöksen hyvin nopeasti. Mietin satoja kertoja jälkikäteen teinkö oikean päätöksen oikeaan aikaan. Tiesin tehneeni, mutta silti se kävi mielessä ja mietin, mitä mieltä kissani asiasta oli. Ehkä kysyn sitä siltä joku päivä. Kinkade on toiminut alalla vuosia ja tavannut tuhansia eläimiä, niin elossa olevia, kuin myös niitä jotka ovat jo verhon toisella puolella. (Kurkkimassa meitä ihan yhtä uteliaina kuin eläessään.) Tänä aikana yksikään eläin ei ole valittanut, että ne olisi lopetettu liian aikaisin jonkin parantumattoman sairauden kohdatessa. Kuolema ei herätä niissä minkäänlaista pelkoa, ne suhtautuvat siihen niin kuin mihin tahansa asiaan elämässä. Ja koska ne elävät tässä hetkessä, eivät ne sitä murehdi. Se, mikä niille aiheuttaa murhetta on meidän ihmisten suru. Usein ne ovat halukkaita odottamaan ”vielä pari päivää”, jotta niiden ihminen olisi valmis päästämään irti. Ne huolehtivät perheistään niin kovasti, että vaikka …