Sinimerikissa
| Sinimerikissa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Kehittyneet luukalat Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Kivinilkkakalat Zoarcoidei |
| Heimo: | Merikissat Anarhichadidae |
| Suku: | Anarhichas |
| Laji: | denticulatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anarhichas denticulatus |
|
| Synonyymit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Sinimerikissa (Anarhichas denticulatus) on merikissojen (Anarhichadidae) heimoon kuuluva polaarisissa merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
,_Chessington_Sealife_Centre.jpg)
Sinimerikissa voi kasvaa enintään 180 senttimetrin mittaiseksi. Suurin julkaistu paino on 20 kilogrammaa.[2] Sen ruumis on tukeva. Väritys on kalan nimestä huolimatta pääosin harmaa ja ruskea. Joskus siinä on myös sinistä tai violettia vivahdetta. Kyljillä on tummia täpliä, jotka ovat selkeiten näkyvissä ruumiin yläosassa ja selkäevässä. Täplät haalistuvat jonkin verran kalan vanhetessa. Selkäevä on pitkä ja se ulottuu pään takaosasta pyrstön tyveen asti. Pyrstö on hieman kuperan muotoinen ja täysin selkäevästä erillinen evä. Peräevä on myös suhteellisen pitkä ja kattaa puolet kalan pituudesta. Sinimerikissan pää on suuri ja sen hampaat muihin merikissoihin verrattuna terävämmät. Yläleuassa on kahdesta kolmeen pitkää ja terävää hammasta loppujen ollessa kartiomaisia ja tylpempiä. Alaleuassa pidempiä ja terävämpiä hampaita on neljästä kuuteen kappaletta.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinimerikissaa tavataan alueella Huippuvuorilta Novaja Zemljaan asti sekä Barentsinmerellä, Norjanmerellä, Shetlandinsaarten, Färsaarten ja Islannin ympäristössä ja myös kaakkoisen Grönlannin rannikolla ja sen lounaisosan rannikolta lähes Cape Codiin asti. Se elää myös harvinaisena Pohjanmeressä ja Skagerrakissa. Sinimerikissa elää vedenpohjassa tai välivedessä 30–1 000 metrin syvyydessä vedenpinnasta. Sen elinympäristöjä ovat mannerjalustan kylmät vedet ja lieju-, kivi- ja kalliopohjat. Toisinaan sitä havaitaan myös muunlaisilta vedenpohjilta.[3]
Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinimerikissan ravintoa ovat kampamaneetit, meduusat, pienet kalat, piikkinahkaiset, äyriäiset ja simpukat. Sukukypsyyden se saavuttaa 5–6 vuoden iässä. Laji kutee huhti-lokakuussa kovalla vedenpohjalla. Keskikokoinen naaras tuottaa lähes 50 000 mätimunaa, jotka ovat halkaisijaltaan 7–8 millimetriä. Ne laskeutuvat kivien ja kallion koloihin. Koiras vartioi mätiä kunnes se kuoriutuu. Poikaset elävät avovedessä. Sinimerikissa voi elää ainakin 12 vuoden ikäiseksi.[3]
Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinimerikissaa ei juurikaan lajikohtaisesti kalasteta sen vetisen ja hyytelömäisen lihan vuoksi, jonka maku on tiettävästi kehno. Se on silti vaarantunut etenkin Atlantin valtameren länsiosassa, koska se jää usein muille kaloille tarkoitettuihin pyydyksiin. Sen populaatioiden on arvoitu heikentyneen 1970-luvun lopusta yli 90 prosenttia. Eniten se on tähän mennessä romahtanut 1980-luvulla.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Collette, B., Heessen, H. & Fernandes, P.: Anarhichas denticulatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Anarhichas denticulatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 420–421. Readme, 2017. ISBN 9789523213722. (suomeksi)