Jääskeläinen 2010 1

Jääskeläinen 2010 Sisällysluettelo 3 Talvisodasta 70 vuotta 4 Puheenjohtajalta - Jääskeläisyydestä 5 Soitto on iloista tehty surunpäiviin soviteltu 7 Ei kauaksi kotoa 9 Annikin ja isä Iivari Kurjen sotakertomus 11 Sit vaa pit lähtee Julkaisija: Jääski-seura 12 Kyselimme äidiltä siitä ensimmäisestä evakkomatkasta 13 Vuosina 1939 - 1940 koettiin paljon Toimittaja: Maija Nevalainen 15 Evakkoon yksivuotiaana 17 Viilloksestaan maamies tunnetaan Ulkoasu: Anu Vuorinen 18 Ruskahovin Raijalla on karjalainen sydän 20 Tollakankaan suomalaisten hautakivet siirrettiin Etukansi: Jääsken asema Punamäkeen ennen ja nyt Takakansi: Korian kirkko Paino: Forssan Kirjapaino 2010 22 Mummon tuolit ja Armaksen kaappi 23 Luomuohrapuurosta Imatran jääskeläisten adventtiherkku Varhaiskeväällä 24 Kuvat vievät juurille sanomme katsokaa 25 Jääski-seuran arkiston 5000 kuvaa jo digitoitu leskenlehti jo kukkii pieniä kultapilkkuja 26 Jääski-seuran kuva-arkisto luovutettiin Imatran harmaalla ojanpenkalla. kaupunginmuseon talletukseen Keskikesällä pidämme sitä halpana rikkaruohona. 28 Jääski-seura syntyi jääskeläisten yhdyssiteeksi - Ihminen tottuu nopeasti elämän yltäkylläisyyteen 29 Paavon muistoissa postikortti ja Maruzia-kissa v.1938 30 Jääski-seura juhli 25 v. toimintaansa 33 Puhe Jääski-seuran 25-vuotisjuhlassa Kouvolassa 16.8.2009 35 Sinut on nähty Eeva-Riitta Kauttu! Isä, jalka kepsakkana 38 Jääski-säätiö juhlii 60-vuotista toimintaansa 39 Korian kirkon rakentaminen aina lasten mukaan. 41 Tervetuloa Elimäelle Jääskeläiset! Kiikun laittoi, 42 Kanttori Risto Koskinen sukset voiti, 43 Eero Rahikainen muistelee kelkalla kilpailuun työns i. 45 Koop Juho Aleksander Arponen Seitsemänä veljeksen 48 Eilan koskettavat ja liikuttavat ”talvisodan” muistopäivät tuvassa painia löi. 50 Vilma Vepsä muisteli talvisotaa kertomalla siitä koululaisille Älkää nyt kirnua kaatako, siunaili äiti, vaikka auringon kultainen kerma jo lattialla. Maija Nevalainen 53 Enson Kisailijat oli urheilun suurseura 54 Kirjaikkuna 2

Toimittajan tuolilta TALVISODASTA 70 VUOTTA Maija Nevalainen Talvisota syttyi 30. päivä marras- ”Meil alko tulla kannakse rajapi- Lähtöhä se tul meilkii. Maaliskuu kuuta 1939 ja päättyi 13. päivä täjist tie täyvelt ihmisii - evakoi, alus isä kirjot rintamalt äitil, jot maaliskuuta 1940. Meneillään lehmii, lampaita ja hevosii kuormi- häne pittää viijä meit tytöt turvaa olevan vuodenvaihteen molem- nee. Mei naist alkoit huoltotoimet muuala Suomee. Myö oltii häne min puolin on Talvisotaa muis- ominee. Meil ol kyl luvattu lottii, mukkaa mei ainoo ommaisuus. teltu monin tavoin. On järjestetty muttei niitä tult, ei vissiikää riittänt Mukkaa ei voint ottaa muuta ko tilaisuuksia muistomerkeillä ja kir- isommilt paikoilt. Evakot olliit pe- mitä jakso kantaa. Päästii hevos- koissa julkisen hallinnon sekä ve- lossaa, palelluksissaa, ja nälissää. kyyvis 5 kilometri päähä asemal, teraanien ja siirtolaisten toimesta. Hyökö saivat käyvä saunas, syyvä illal. Evakkojunat kulkiit yöl. Nous- Jotkut ovat sanoneet, että sotaa ja käyvä leppäämää olkipatjoil tu- tii asemal härkävaunuu. Myö tultii ei pidä juhlia, ei siinä ole mitään va lattial, ni kielekannat aukes. Ol Länsi-Suomee”. juhlimisen arvoista. Historiassa monenlaista lähtötarinaa. Kaisu Rokka, Kirkko ja kaarisilta on. Historian tehtävänä on elää jälkipolville. Talvisodan historian Talvisodan aikana päädyttiin Kihniöön ja Ulvilaan Porin naapuriin. Maria Puu- tehtävänä on saada Venäjä tun- lasto, äitiä kädestä pitävä Maija ja takaa tuleva Mauri Porin torilla 1940. Huis- nustamaan Talvisota. ketta näytti piisaavan. Talvisota kesti 105 päivää. Saman- niminen ohjelmasarja on pyörinyt radiossa ja televisiossa. Talvisota vei Suomelta Karjalan ja ajoi kar- jalaisen kansan kodeistaan, su- kujensa mailta hajalleen ympäri jäljellä olevaa Suomea. Juurista ja ikävästä syntyivät luovutetun alu- een pitäjäseurat vaalimaan koti- seudun muistoa ja heimohenkeä. Luovutetun alueen kymmenissä kyläkirjoissa on Talvisota saanut kertomuksensa, muisteluksensa ja itkunsa. ”Ei niitä mekkoloi Aamurusko itärusko tämäntäst”, punainen pahainen sanoi äiti piikkilankamahainen. ja mittasi hameenhelmaan Koivu ja tähti vaaksan verran maailmalle lähti. ylimääräistä. Härkävaunu kolkkaa ”Pittää olla kasvuvara”. säkkijärven polkkaa. Lumi teki enkelin Maija Nevalainen evakon eteiseen. 3

Puheenjohtajalta JÄÄSKELÄISYYDESTÄ Raija Mattelmäki Valmistellessani puheenvuoroa vusta on tehty sukukirja. Marian sa vanhassa Jääskessä 2004, ja sen Imatran seudun jääskeläisten isä Eljas Jauho oli suutari. jälkeen joka vuosi. Olen tutustunut kokoontumiseen omasta jääske- Vanhempani asettuivat sodan uusiin välittömiin ihmisiin. Ulkonai- läisyydestäni, totesi Tampereella jälkeen asumaan Imatralle. Olen sia merkkejä jääskeläisyydestäni on syntynyt mieheni, että ”mikä syntynyt ja käynyt kouluni Vuok- omatekemäni Jääsken kansallispu- jääskeläinen sinä olet, ethän ole senniskalla 1950-60 –luvuilla. Siihen ku, siitä olen tosi ylpeä. Sellainen edes syntynyt Jääskessä”. Jouk- aikaan ei kotona puhuttu paljon- on kaikilla sukuni naisilla. koon mahtunee mukaan nekin kaan elämästä ennen sotia, eikä Jääski-seuran hallituksessa ja pu- jotka eivät ihan ehtineet Jääskes- siitä edes ymmärtänyt olla kiin- heenjohtajana yritän aktivoida sä syntyä. nostunut. Joskus ehkä mainittiin toimintatapoja, jotka kiinnostavat evakkomatkat ja kaihoiltiin paluu- seuran jäsenkuntaa laajemminkin. Juureni ovat kyllä vankasti jääs- ta vanhaan kotiin. Oma ikäpolveni eli suuret ikäluo- keläisyydessä. Finnin tai Finnen kat ovat siirtymässä eläkkeelle, eli isäni suvun sukupuu juontaa 1990-luvun alussa aloin palata ja nyt on aikaa alkaa etsiä juuria. juurensa Jääskeen. Ensimmäiset juurilleni. Sukulaisista muutamat Onneksi alkuperäisiäkin, aitoja henkilöt tässä sukupuussa ovat olivat jo käyneet Jääskessä, ja mi- jääskeläisiä on vielä tietä näyttä- 1500-luvun lopulta. Isäni isän per- näkin lähdin -91 ensimmäiselle mässä. he muutti Kirkonkylään Rouhialan kotiseutumatkalle. Se oli bussilla niemestä ostaessaan tilan vuonna tehty kiertomatka. Sillä matkalla Raija Mattelmäki o.s. Finni pikkutyt- 1898. Kirparren satavuotias talo olivat isä sekä äiti mukana. En pys- tönä. Kuvassa vanhempiensa Meeri ja on vielä pystyssä ja hyvässä käy- ty kuvaamaan heidän tunteitaan: Antti Finnin ja isosiskonsa Raili Lehto- tössä pietarilaisperheen datsana. kauniit maisemat ja ehjät kotitalot. lan kanssa Isäni äidin Marian, o.s. Kalenius, Parin vuoden päästä tehtiin toinen perhe muutti Jääskeen Varsinais- matka Jääskeen, nyt mukana oli- Suomesta. vat myös teini-ikäiset lapsemme. Halusin myös heidän näkevän su- Äitini Meerin, o.s. Puulasto, koti on kuni kotiseutua. myös pystyssä Finnin naapurissa Rouhialan koulupiirin kirjaa olen Puujalkalan kylässä. Äidin isä Otto tutkinut tarkasti. Hyvä että tieto on Boman tuli Jääskeen Savosta, Ju- tallessa. Siinä vaiheessa kun aloin valta, sukunimi Boman muutettu olla kiinnostunut Jääskestä, eivät 16.10.1935 nimeksi Puulasto Viipu- vanhempani enää pystyneet ker- rin maaherran päätöksellä. Otto tomaan. Kyläkirjat ovat mainioita meni naimisiin 1912 jääskeläissyn- käytännön ja tunteen oppaita, pi- tyisen Maria Jauhon kanssa. täjäseurat vievät ihan lähelle. Jauhot tunnetaan Etelä-Kannak- Ensimmäisen kerran olin Jääski-päi- sella 1500-luvulla ja myös Jout- villä Jääski - seuran 20-vuotisjuhlas- senossa ja Jääskessä. Jauhon su- 4

SOITTO ON ILOISTA TEHTY SURUNPÄIVIIN SOVITELTU Maija Nevalainen Esko Puhakalta äänite ”Kansan- Esko Puhakka on aktiivinen toimija Jääski-seurassa, hän kuuluu seuran sävelmiä Jääskestä” hallitukseen ensimmäisenä varapuheenjohtajana. CD-tallenne jääske- Jääsken Oravalassa syntynyt, Kot- läissävelmistä on hänen erikoistunutta ”kulttuurituotantoaan”. kassa asuva monipuolinen mu- siikki- ja laulumies Esko Puhakka jäljittänyt Esko Puhakka toimitti Rohkeutta esiintymiseen opettaja innostui taannoin kaihoilemaan löydöksistä CD-äänitteen, jota on Esko Puhakalta itseltään ei puu- jääskeläisjuurisia kansansävelmiä. myynnissä Jääski-seuralla. tu, kun on kysymys laulamisesta. Apua etsintään tuli Suomalaisen Hän on musikaalisuuden ja into- Kirjallisuuden Seuran arkiston kaut- Laulumies kiireestä kantapää- himoisen harrastamisensa myötä ta. Tietoja internetistä viimeistellen hän armoitettu lauluihminen kiireestä Puhakka sai kokoon kahdeksan kantapäähän. Voi sanoa että am- sävelmää, joista kuusi on tanssi- Leipätyönsä Esko Puhakka on mattilainen. Hän puhuu kuitenkin sävelmiä, loput kaksi surumielen tehnyt opettajana Kotkassa. Hän amatöörilaulajasta, joka yleisellä- suoltamia. Sävelmät on tallenta- valmistui -67 kansakoulunopetta- kin tasolla on liikkeellä sävellysten nut Emil Sivori 1800-luvun lopulla. jaksi, mutta toimi sillä mandaatil- ja runojen sisäistäjänä, ihmettelijä- Laulut ovat varsin niukkasanaisia, la vain vuoden. Jatko-opiskelussa nä ja tulkitsijana kussakin vain yksi värssy. Värssy- Jyväskylän yliopistossa Puhakka ”Laulettuja” kuoroja Puhakalla on jen lisäämisessä olisi tämän päivän pätevöityi englanninkielen opet- useita alkaen Jääsken Ahvolan sananikkareille perintöä. tajaksi. Kotkan kaupungin perus- Nuorisoseuran sekakuorosta, jo- Tenori Esko Puhakka on esittänyt koulun ylä- ja ala-aste olivat sit- hon hän kuului kasvuvuosinaan. löytämiään sävelmiä jo useissa temmin englanninkielen lehtorin Esiintymiset Markus-sedän las- jääskeläisjuhlissa, muun muassa työsarkaa. Vieraan kielen puhu- tentunneilla poikivat heti keikko- taannoin Kouvolassa Jääski-seu- minen alusta lähtien antaa roh- ja. Mukaan tuli musiikkiteatteri ja ran 25-vuotisjuhlassa elokuussa keutta muuhunkin esiintymiseen, jäsenyys oopperayhdistykseen 2009. Sävelmät lauluiksi sovittanut Puhakka kertoo rohkaisseensa Tapani Arvola kertoo sovitustyötä oppilaita. tehdessään kuvitelleensakin, että eräs käyttötapa näillä jääskeläisil- lä kansansävelmillä on olla seuran kokoontumisten ohjelmanume- roina. Tätä ajatellen Arvola teki myös si- kermän sovitettuna kahdelle klari- netille ja pianolle, jotka ovat ehkä helpoimmin löytyvät soittimet. Kaikissa lauluissa on samantapai- nen tyyli, joten esittäjä voi silläkin tavoin valita mieluisensa kokonai- suuden, sovittaja päättelee. Pikku pianistikin voi ottaa näitä ohjel- mistoonsa ja tutustua sillä tavoin juuriinsa, Arvola varsin viisaasti miettii. Kotiseutu- ja laulumiehen innol- la jääskeläisiä kansansävelmiä 5

kuorojen ja roolienkin muodossa. 1986-1993. Ajankohtaista historian Laulamisen kotikentäksi kasvoi puolesta juuri nyt on laulaminen kuoro Kotkan Laulumiehet 60-lu- Pohjois-Kymenlaakson Sotilaspoika vun lopulta lähtien. Killan kuorossa, jota säestää kym- Tärkeä tekijä Eskolle on hänen menjäseninen orkesteri. sanojensa mukaan ollut Klemet- tiopiston Kamarikuoro lauluo- Laulujen sanomaa pissa sekä pohjana paikallisen Istun ma kosken kivellä Kotka- Canto Kamarikuoron pe- ja katselen alas veteen; rustamiseen. Kuoro toimi vuosina Tuossa se on minun hautani, jos kultani eron tekee. Jääski-seuran ja Imatran kaupungin yhteisesti tuotta- Voi, kuin hienolla tuulella man Jääsken kihlakuntanäyttelyn siirrossa ja pystyt- se haavan lehti huiskaa! tämisessä tarvittiin Eskon näppäryyttä, tässä hän keik- Niinhän poika hentusta jää kuu Ruokolahden kirjaston seinällä kuvabanderolleja kuin kataja pitkistä puista. ripustamassa. Rakkauden ikävä se raskas on. Joka joutuu se kantamaan, sen poskilta useasti putoilevan nähdään murheen kyyneleitä. Likka se luuli näin nuoren pojan surusta raukenevan, eikä se luullut reelinkilukkoin konstilla aukenevan. Somahan mun lauluni on, vaan hassun Pekan nuotti! Uuden tuvan siulan taa se Pekka pelin puotti. Ah, jos mulla kuin muilla olis oma kulta, vilisten kuin virran juoksu rientäis aika multa. Onnettomuus Rouhialan voimalaitoksella 4.2.1944 Mauri Olavi Puulasto s.14.1.27 - k.4.2.44. Mauri, kasvinkumppani siunattiin haudan Sanomalehtiuutinen lepoon kesällä -44, muistaa sisko - Maija Viime perjantaina aamuyöllä klo 2.20 lähti Oy. Rouhiala Ab:n voimalaitoksella apupäivystäjänä ollut Mauri Puu- lasto sulkemaan voimalaitoksen järjestelypadon avoinna ollut sektoria. Hänen ryhtyessään avaamaan patosillalta sektorihuoneeseen johtavaa ovea, avain katkesi, jolloin Puulasto yritti kaiteen yli patosillalta sektorin sivulla ole- valle jäänhakkaustelineelle, pyrkiäkseen siitä edelleen sektorihuoneeseen sivulla olevan oven kautta. Hypätes- sään telineelle, hän kuitenkin luiskahti Vuokseen sektorin yläpuolelle. Sektorin ollessa avoinna, voimakasvirta tällöin nieli Puulaston patoaukkoon. Hänen ruumistaan naarauksista huolimatta ei ole löy- detty. Puulasto oli syntynyt 1927, poikamies ja kotoisin Jääskestä. 6

Pentti Ikonen EI KAUAKSI KOTOA Pentti Tuomas Antero Ikonen syntyi Jääskessä Ahvolan kylässä 22.6.1927. Evakkovuosien jälkeen hänen perheensä asettui Elimäen Värälään. Pentti kävi kansanopiston ja kansankorkeakoulun Lahdessa. Sen jälkeen hän meni Heinolan seminaariin, sen ainoalle kansakoulupohjaiselle luokalle. Sen viimeistä luokkaa käydessään hän kuoli 14.12.1957. Pentti harrasti laulua jo nuoresta pitäen ja rupesi seminaarivuosinaan kirjoittamaan. Pentti Ikosen koulu- ja ikätoveri Antti Seppä Anjalankoskelta, opettaja ja kirjoittaja hänkin, kokosi osan Pentin teksteistä vihkoseksi. ”Pentti Ikonen, Pena, oli minulle läheinen, liki vanhemman veljen asemassa. Siksi olen iloinen, että saan maksettua hänelle vuosikymmenten kuluttua erään- laisen velkani. Omistan toimitustyöni paitsi Pentin ja Annikin muistolle, myös heidän pojalleen, nuoremmalle Pentti Ikoselle”. Anjalankosken Soverolla helmikuussa 2006 Antti Seppä Paras paikka maailmassa Sanovat minua omituiseksi. Katsovat jälkeeni sääli- - Mistä tiedämme, mitä on huomenna? Järjestelmä en, toiset hieman nauraen. Ja sitten sanovat: Hän on sortuu. hieman omituinen, hieman tärähtänyt. Menneisyys - Ja maa sortuu. pyörii lakkaamatta hänen päässään. - Niin, mutta tämä on paras paikka. Eikö olekin? Olen tämän kaiken kuullut. Tiedän mitä he ajattele- - On, ja sinulla on kultainen tukka. vat. Mutta se ei häiritse minua - enää. Nauran vain Hän heläytti naurun. heidän hölmöille hommilleen. Nauran heidän pik- - Mitä se tähän kuuluu? kutärkeille huolilleen. - Ei kuulukaan, mutta on sinulla kuitenkin. Vaikka Olen itsekin ollut joskus heidän kaltaisensa. Joskus maa sortuu, niin sittenkin, kaikesta huolimatta. vuosia sitten. Silloin kun elämä oli punaista. Punais- - Sinä lausut runoa nyt. ta kuin kiihkeä veri. Näen sen kaiken edessäni, joka - Kuule, onko keskipäivä pitkä? hetki. Siksi on sieluni hämmentynyt. Siksi he sano- - Miksi sitä kysyt? vat, että olen omituinen. Kerroin heille kerran. En tee sitä enää toistamiseen. Kerroin kuinka nuoruuden rakkaus virtasi olkien sekaan. Oli sota. Me pakenim- me, hän ja minä. Oli kesä, mutta me näimme mus- tuneita rauniota. Saimme välillä juosta henkemme edestä. Ja kuitenkin olimme onnellisia. Sitten tuli yö, jolloin elämä loppui. Olimme ladossa - Kysyn vaan. Onko se pitkä? yötä. Meitä oli paljon, mutta me olimme sittenkin - On, ainakin se on aamua pitempi. kahden. Hän ja minä. - Tämä on paras paikka, sanoi hän. - Se on hyvä. Aamu on liian lyhyt ollakseen todelli- - Miksi? nen. Toivon pitkää keskipäivää, ehkä se on todem- pi. - Sinä olet täällä. Pidät minua sylissäsi. Toivon, että - Se on myös kuumempi ja arkisempi. aina on näin. - Sitä toivonkin, oikein pitkää ja kuumaa keskipäi- - Miksi ei olisi? vää. - Entä ilta? 7

- Se on aamua viisaampi. Se on viileä ja rauhallinen. - Minähän odotan, mutta nyt on vasta aamu. Kes- Keskipäivän jälkeen se on kaunis. kipäivä on hirmuisen kaukana. - Mutta aamu on sittenkin kaunein, tuorein, kos- - Odota, se tulee aikanaan. tein. - Mutta se on unta. Katsoin häntä. Näin kyyneleitä hänen katseensa - Niin. takana. Sitten ne väreilivät myös huulilla. - Tiedätkö, tämä on paras paikka. - Miksi itket? - Sanoit sen jo kerran. - Sanon sen vaikka tuhat kertaa. - Itken, koska on vielä aamu, ja keskipäivään on hur- - Aamu on paras paikka. jasti aikaa. Itken, koska tämä on paras paik. . . - Niin ja sinun sylisi. Pitemmälle hän ei koskaan päässyt. Kuulimme kra- Vaikenimme. Joku huusi unissaan. Hänen valkoiset naatin viheltävän. Sitten tuntui kuin joku olisi repi- hampaansa hohtivat. nyt tiukkaa rättiä korvien sisällä. Tajuntani sammui. - Tiedätkö, sanoi hän, haluan saada sata poikaa. Kun taas aloin ymmärtää, näin punaisen suihkun - Nyt hetikö? pursuavan hänen kaulastaan. Sitten hän korahti ja - Höppänä! En tietystikään nyt, vaan keskipäivällä, makasi hiljaa. Silloin hulahti pimeys ylleni. Kun taas silloin kun on kuumaa ja ukkosta. heräsin, näin silmissäni revityn kaulan ja veriset ol- - Miksi et saisi? Odota keskipäivää. jet. Sairastin kauan samaa näkyä. Kun se viimein lakkasi, aloin taas elää. Nyt näky on siirtynyt sie- luuni. Heräsin joskus öisin ja kysyin pimeältä: Missä ovat sata poikaani? Kukaan ei vastaa. He sanovat, että olen omituinen. En välitä siitä. Nauran vain heidän tärkeydelleen, nauran kunnes keskipäivä on ohitse. Pentti Ikonen 1957 Runoja -Seijjoo mistää kotosii! Toivon Sannoit kelvottomast. mukaan Hyvä tietää isseiskii lähtökohast omast. Jääski -seuran ensimmäinen puheenjohtaja Toivo Lyyra on runosuonen Vähä vie meit vanhempii, iskemä. yhä harventuuvvii. Pannaa muistot paperii, Ja muutenkin kirjallisen sanasepon innoittama niin, että tuotoksia on vanhoi valokuvvii. toisille jakaa. Runokirja Evakkona elon tien on vienyt lukijoita karjalai- Paljo nuoremmist kii teist: sille kujille ja elävät murresanonnat Lyyran koosteesta ”Tiijät sie mitä”, Ettäks työ jo äkkää! vetäneet suuta vehnäselle yksin istuen tai sakissa sanottuna. Sit ko aika jättää meist, kelt työ kysyttäkkää? Mutta yhä virtaa Lyyran Toivon runoriimi polveillen kuin keväinen puro. Mänkää käymää raja taa. Riimi on kirjoittajalleen ominaista, se kulkee jouhevasti, vie asiaansa Kassokaa sil silmil. eteenpäin, eikä liikkaa. Jälleen on pöydällä kirja Runoja Toivon Mukaan. Vanhat oppaiks ottakaa; Tämän päivän asia on ”Tunnet sie jo juuriais”? valokuvvii, vilmii. Minnuu suurest surettaa. Tunnet sie jo juuriais, Jos on elos vanhempii, Iha syvän hakkaa: sukkuis lähtökohtii? jotka jottai muistaat, Kuulemma ei Karjalaa Mist siu on esvanhempais? kysele höi kokemii. kärsis kaihotakkaa! Sitä sietäs tutkii. Höilt kyl haastit luistaa. Ethä hukkaa heimojais, Ota selvää, sukkuis mist; Muistot mielenkiintosii. perrui äitiis, issäis! varraisemmist vaiheist, Niist saap oppii, huvvii, Kertaa vaiheit vanhempais! elintavoist entisist, Mite enne elettii; Ymmärrystäis lissäis. arkisistkii aiheist. lissää saat mielkuvvii. 8

Annikin ja isä Iivari Kurjen sotakertomus Kooste Maija Nevalainen Jääsken Lottolassa syntynyt Annikki Tiainen kokosi omat kymmenvuotiaan muistikuvat ja isänsä rin- tamakirjeet suvun ja kylän yhteiseksi kertomuk- seksi, sota-ajan kuviksi. Suurta viisautta osoitti, kun Annikin Vaija säilytti poikansa rintamakirjeet ja muutkin sota-ajan kirjeet eläväksi dokumentik- si karjalaisten kärsimystiestä. Annikki Tiainen os. Kurki s. 19.7.1933 Jääski, Lottola, Iivari Kurki (1904-1978), hänen vaimonsa Elli (1912-1985) o.s. Lanan talo. Vanhemmat: Iivari s. 1904 ja Elli s.1912 os. Piepponen ja heidän tyttärensä Annikki s.1933. Piepponen. Muut lapset: Kaija s. 1938, Matti s.1945 Iitti, ja Antti s. 1952 Anjala. Vaija Antti Kurki s.1868 Iivarin isä ja sisarukset Juho, Veljuhana, Antti-veli, Tuomas-veli, Olga, Alma ja Tyyne. Enteitä valmiina uudet rukkaset ja lapaset. häirintää. Mielialan kohottamisek- Silloin miehet joutuivat lähtemään si kuunneltiin ja laulettiin marssi- Lapsikin tajusi aikaihmisten kes- omissa varusteissa. Malli Kajander, lauluja kuten Kaunis Karjala, isiem- kusteluista, että jotain uhkaavaa muistaa Annikki kuulleensa, kun me maa, Jääkärimarssi ja Kuullos on tapahtumassa. Aikuiset lukivat sotaan lähdettiin omissa pomppa- pyhä vala. tarkoin sanomalehteä ja lapsen takeissa. Kotoapäin kerrottiin rintamalle korvaan sattui sanoja hyökkäys ja Lähtöpäivä oli ollut lokakuun 17.; arkisia asioita. pommitus. Aikuiset haastoivat hil- koska isä lähettää Lauritsalasta seu- jempää kuin varoen lasten korvia, raavana päivänä päivätyn kirjeen Piti elää eteenpäin. Jouluaatonaat- jotain vakavaa kuulo silti otti; hyök- ja kertoo, että kello 12 on ilmoit- tona -39 päivätyssä kirjeessään äiti käys, pommitus. Nuoremmat mie- tauduttava Hakalin koululla. Olivat kertoo isälle, että tytöille Annikille het olivat saaneet kutsun ylimääräi- päässeet useat tutut Lottolan mie- ja Kaijalle Tuomas-sedän Hilja om- siin kertausharjoituksiin. Sanottiin het samaan joukkoon, mm Lampi- peli mekot ja Vaija osti Annikille ne sota. Sota! Kesät olivat lämpimiä, lan Ville, Sarviharjun Arvi, Kuukan puhutut huopikkaat, joissa oli run- niinhän aina Karjalassa, senhän Martti. Kotiin jäivät siis vain Vaija, saasti kasvunvaraa. Niitä käytettiin me muistamme. Mutta sinä kesä- Elli, Annikki ja Kaija. vielä Anjalassa ja Kaijallekin niistä nä, kun puhuttiin hiljaa, leikkikään oli vielä pidettäväksi. Niiden päälle ei oikein sujunut, kun kaikki olivat Talvisota alkoi marraskuun 30. oli laitettu nahkaiset kalossit. Pula- niin hirveän totisia. Olin kuusivuo- päivä 1939 aikaa riitti. tias. Silloin syttyi Toinen Maailman Sota, Annikki kirjoittaa Seuraava säilynyt isän lähettämä Edelleen Niinisalosta lähetetyssä Neuvostoliitto hyökkäsi Suo- kirje on päivätty 12.12.1939 Niini- kirjeessään isä kertoo joulunvie- meen. salossa. Siellä on samoja Lottolan tosta. Pojat esittivät, että lauletaan miehiä vielä mukana. Kannaksel- Enkeli taivaan ja muitakin joululau- Nuoremmat ikäluokat oli jo viety ta on väki siirretty evakkoon. Tuo- luja. Rytkösen Eino piti puheen. Isä Kannakselle. Elli-mamman veli Mat- mas-sedän Elli opetteli koulussa kertoo myös, että miehet olivat ti-eno kirjoittaa 6.11.1939 päivätyssä kaasunaamarin valmistamista. Ik- saaneet armeijalta tarpeelliset va- kirjeessä Valkjärveltä: ”Jumala yksin kunat täytyi peittää, ettei näkynyt rusteet. Pakkaset kiristyivät yhä, kohtalomme määrää”. ulos valoa. Vaija oli käynyt Viskaril- kaivosta meni vesi niin vähiin, et- Muistan hämärästi sen päivän, kun la kuuntelemassa uutisia, radio oli tä karjalle piti ajaa vettä joesta. Isä isälle tuli käsky lähteä rintamalle. vielä harvinainen. Silloin piti lasten huolehtii kuinka Vaija jaksaa, hän- Senkin muistan, että tuvan oven- olla hiljaa, kun iltauutiset tulivat ja hän on jo 71-vuotias ja ainoa mies pielessä naulakon päällä oli lähtö- vihollinen aiheutti lähetykseen talossa. 9

Sää oli kirkas, aurinko ja kuu valaisi- Edelleen isän kirje itärintamalta Vaija ja Alma-täti veivät tavarat ja vat, ulkona ei kotirintamalla uskal- 24.2.40 sen osan karjaa, mikä säilyi palel- lettu kulkea, lentokoneista ampui- tumatta Joutsenoon Ravattilan vat kaikkea liikkuvaa. Rahikaisen Isä harmittelee, kun ei päässyt Pen- kylään Lakan taloon. Alma-täti jäi Marille vietiin villoja kehrättäväksi. tin hautajaisiin. Kirjeet olivat olleet sinne hoitamaan karjaa. Toivotaan, että saisimme pitää Suo- kaksi viikkoa myöhässä. Hän on KARJALA OLI MENETETTY men omanamme. Samana päivänä lähettänyt kirjeessä äidille rahaa Suomalaiset saivat vielä rauhan- 21.1. Matti-eno kirjoittaa sisarelleen. 20 mk kokeeksi. Oli tullut perille. teon jälkeenkin käydä hakemassa He olivat olleet vihollisen kyttäyk- Edelleen hän kertoo lähettävänsä lähellä uutta rajaa olevista kylistä sessä ja joutuneet kovaan kranaat- rautatieaseman välityksellä 275 mk tavaroitaan pois. Kun yksikin su- tituleen. Matti-eno jatkaa vielä, että omia päivärahojaan. Ei täällä met- kulainen oli sellaisessa työssä, että pakkasta on 39 astetta ja että hän sässä mitään rahalla tee. Meillä oli pysyi paikallaan, alkoi yhteydenot- oli saanut ostaa puolitoistakiloa tänään juhlapäivä, kun saatiin juo- to sukulaisten välillä kulkea, Annikki voita, niin että ei tässä nyt rasvan da maidon kanssa kahvit. kertoo. Suku- ja kyläyhteys oli voi- puute ole. ma, jolla karjalaiset selviytyivät. Tammikuussa 1940 tuli suruvies- 8.3. isä kertoo kirjeessään, että Jääs- Annikin Antti-Vaija oli koko elämän- ti ken evakuoimisesta on tihkunut sä kirjoitellut runoja, joita aikoinaan Juho- sedän vanhin poika Pentti tietoja ja hän pyytää välittämään julkaisi mm. imatralainen Ylä-Vuok- oli kaatunut. Hautajaiset olivat 12. niitä Järvenkylän kautta lomalais- si lehti. Sodan ja evakkotaipaleen helmikuuta. Ne jouduttiin pitä- ten mukana. poikkeukselliset vuodet saivat mään vasta illalla hämärän tultua. Evakkoon lähtö Lottolan Lanalta hänet purkamaan tuntojaan. Hän Päivällä ei ilmavaaran takia saanut tuli maaliskuun 9. tai 10. päivä kirjoitteli lehtien reunoihin ja mistä kokoontua. Juho- setä oli lähettä- vain sattui löytämään tyhjää pa- nyt isälle rintamalle sähkeen, se ei Talvisodan kirjeet loppuvat (säily- perinlaitaa. Tässä yksi Antti-Vaijan kuitenkaan ehtinyt perille eikä isä neet). Äiti lähetti minut hakemaan evakkoruno vuodelta 1948. ehtinyt hautajaisiin. Omaiset olivat Rahikaiselta Marin kehräämät lan- lähettäneet hautajaisista Iivarille gat ja villat pois. Lapset piti van- ”Niin ne kaikki karjalaiset rintamalle kirjeen. Siihen olivat ter- husten kanssa viedä vielä samana rakentaa kuin muuriaiset vehdyksensä laittaneet Juho- veli, iltana Jääsken asemalle. Muistan ken sen pesän hajottaapi Vaija, Tuomas ja Hilja, Martti, Risto, sen repun, johon laitettiin evääksi kohta uuden rakentaapi. Alma, Elli, Unto, Terho, Sirkka, Arvin pieniä pullia, se oli äidin hamees- Tyyne (Kosemäen) ja Pekka Hauk- ta, valkoisen ja ruskean ruudullista Aina vaan, kaihotaan Karjalaan ka. Elli- äiti, Tyyne ja Jalmari olivat kangasta. Oli kirkas pakkasilta. Siksi se ol meijä oma Maa lähteneet Lottolaan. Haudalla oli nämä kuljetukset oli määrätty teh- meill ei maata rakkaampaa oltu puoli kymmeneen illalla. Ra- täväksi pimeän aikaan. Asemahuo- maata saada milloinkaan. hikaisen Mari oli hoitamassa meitä ne oli täynnä ihmisiä, lapset itkivät. lapsia, hoiti samalla myös lehmät. Evakkojuna tuli viimein. Ihmiset Tuonne talon pellon taa Isänmaa oli vaatinut ensimmäisen tunkivat ja olin peloissani, kun olin karjalainen rakentaa uhrin suvusta. Epävarmuus ja huoli työntyä junan alle. Saman kylän siel on laiha peltomaa omaisista aina mielessä, postin kul- asukkaita yritettiin mahduttaa sa- ei se kohta kasvakkaan ku hidasta, huhuja aina liikkeellä. maan vaunuun. Vaikeinta oli pikku- ennen kuin sen lannoittaa. Auta Herra, armahda meitä, kirjoit- lasten kanssa, miten pestä lapset ja Annikki Tiaisen sotakertomus, taa isä Pentin hautajaispäivänä. lämmittää ruokaa. Lotat olivat jär- haastaminen isän rintamakirjei- jestäneet muonitusta evakkojunaa den ja oman muistin ja muistojen Isän kirje 20.2.40. varten. Omiin astioihin sai maitoa herättämänä jatkuu aina heinä- ja kauravelliä. kuuhun vuonna 1944, jolloin isä- Ei se Molotohvi vielä ainakaan mei- Iivari kotiutettiin ja kirjeidentulo tä ole voittanut, eikä tule voitta- Junan purkauspaikka oli Peipoh- loppui. Annikin sotamuistot kä- maankaan. Niin kauanhan meillä jan asemalla. Meidät vietiin Köyli- sittävät lähes sata A-nelosarkkia, on suojattu lies, ”kun on pystyssä ön Vuorenmaan kylään Kuuselan kirjaksi ne olisi pitänyt sitoa. Oman ykskin mies”. Vaikka Molotohvilla taloon. Miehet pääsivät siviiliin elämänsä hän sitoi jääskeläispoika on täälläkin olleet suuret haaveet, maaliskuun 13. päivän rauhanteon Aatami Tiaisen kanssa perheeksi sillä täällä pojat kertoivat nähneen- jälkeen. Oli aurinkoinen kevätpäi- Elimäen Alppiruusuntielle. sä sellaisen venäläisen linja-auton, vä Köyliön Vuorenmaassa, kun isä mihin oli valmiiksi kirjoitettu: MOS- tuli ”kotiin”, se oli riemullinen hetki. KOVA - HELSINKI. Köyliössä olimme toukokuuhun as- ti, sitten muutettiin Säkylän kirkon- kylään Mäkelän taloon. 10

Sit vaa pit lähtee Kaija Linnahalme Leppoisa 4 vuotta täyttäneen Lapsuuden huolettomana päivänä Irma ja Kaija Linnahalme istuvat pienen tytön elämä muuttui täy- kotinsa verannan rappusilla tietämättöminä tulevista uhkakuvista. sin, kun yhtenä yönä erittäin ko- villa pakkasilla mummoni Helena Ehkäpä se oli Enson asema, mis- Airaksinen, siskoni Irma ja minut sä meidät, mummo ja lapset ah- pakattiin rekeen mustakarvaisten dettiin iso-oviseen, umpinaiseen lammasvällyjen sisään. Vällyjen härkävaunuun, lapset ylälaverille päällinen oli kauniisti käsin kirjottu suurien ovien oikealle puolelle ja punaisin ja valkoisin langoin. Pääl- mummo alaritsille. Keskellä vau- limmäiseksi meille pantiin valkoi- nua oli kamiina, jotta alhaalla olijat set lakanat. eivät paleltuisi. Härkävaunussa oli Isä istui kuskipukille ja hevonen myös loukkaantunut sotilas, jota hoputettiin ylämäestä huolimat- koko ajan hoidettiin. ta kovaan vauhtiin kohti asemaa. Vaunussa oli pimeää, tunkkaista Emme kuitenkaan menneet Jääs- ja ahdasta. Kovan janon tunteen ken asemalle päin, vaan Vuoksen muistan myös. Kun juna joskus länsirannan tietä kohti Ensoa. ”Yö- voitiin pysäyttää, saatoimme saa- junalle” oltiin menossa. Evakot nä- da lämmintä veturivettä janoom- et kuljetettiin yöllä pommituksia me. Päämääränämme oli Jämsä, peläten. isän siskon kotiseutu. Kauaa emme olleet varmaankaan kulkeneet, kun kaksi venäläistä hä- vittäjää alkoivat seurata meitä ja kaarrella yllämme. Pommeja pel- käsimme. Isä sanoi, että pitää ajaa hevonen metsän suojaan. Eipä auttanut muu kuin jalkautua kyl- mään yöhön kukin eri kohtaan lu- mihankea. Isä tosin sanoi, että he- vosta piti ”lepuuttaa” pelkoamme hälventääkseen. Aikansa yllämme lenneltyään koneet poistuivat ja me saimme uudelleen ahtautua rekeen. Vanhoja rajamerkkejä/ Kirkko ja kaarisilta Meidät, mummoni Helenan, siskoni Kaija Linnahalme Irman ja minut Kaijan isämme Heik- ki pakkasi rekeen kuulaana kylmänä yönä. Karkumatkamme alkoi. Jääskessä on neljä vuonna 1721 tehdyn Uudenkaupungin rauhan rajamerk- kiä. 11 Yksi on Velkulan kylässä Viipuriin johtaneen vanhan tien varrella, vajaan 50 metriä tiestä itään. Paikalla sijaitsevaan parimetriseen kallioseinään on hakattu F- kirjain, kruunu, risti ja vuosiluku 1722, rajankäynnin vuosi. Vastaavanlainen rajamerkki on Vuoksen toisella puolella, entisen Vännin talon kalliossa. Littulassa sijaitseva rajamerkki on hakattu korkean kiven päälle. Kivi on melkein nähtävissä tieltä, kun ajaa Seppälästä Lottolaan päin. Neljäs rajamerkki on Rikkolassa korkeassa kallioseinämässä, noin kilometri länteen Värtjärven eteläpäässä. Nyt toivotaan, että rajamerkit tullaan suojelemaan valtioiden ja paikallis- hallinnon välisellä sopimuksella. Rajanmerkit ja Käriniemen vanhat asuin- paikat kuuluvat Vuoksenlaakson kulttuuri- ja luontoreitteihin.

Kyselimme äidiltä siitä ensimmäises- tä evakkomatkasta Irmeli Pekurinen Toivo Lyyra Kuvat kultaisina päilyy Heippa ja kiitos vielä, kun uhrasit- Talossa oli tupa, missä talon poi- Lapsuusaika rauhallista te vapaa-aikaanne äidin synttä- ka nukkui. Tuvassa oli uuni, jon- onnekasta ihan. reille! Äiti on edelleen pirteä mie- ka toisella puolella oli ovi kama- Sitten syntyi sotimista, leltään ja niinpä jututimme häntä riin, jossa talon isäntä ja emän- tuhot, turmat, vihan. Hannun kanssa siitä ensimmäises- tä nukkuivat. Uunin toisella puo- Isä rintamalla soti, tä evakkomatkasta. Kirjoitan sen lella oli ovi toiseen kamariin, jos- synnyinmaata puolsi. nyt tähän sellaisena, kun äiti ker- sa oli kaksi sänkyä. Siinä huonees- Äidin, lasten varaan koti, toi. Olen varma, että kaikki pitää sa me saimme nukkua. Sitten oli- äiti perheen huolsi. paikkansa. vat vielä peräkamarit näitten mai- Vaara päivällä ja yöllä Ja äiti kertoi: ”Vuosilukua en tie- nittujen kamarien takana. Toises- pommitusten uhkaa. dä. Oliko vuosi 1939 vai 1940, hel- sa nukkui vanhaemäntä, hän tyk- Vastuu naisten, lasten työllä, mikuu kuitenkin. Lähdimme ju- käsi nukkua kylmässä huonees- monen koti tuhkaa. nalla Vastasmäen asemalta, se on sa. Aina kun avasi oven, sieltä oi- Jääsken ja Enson välissä. Matka al- kein tulvahti kylmää ilmaa. Toises- Lapsuuskodin rauhan riisti, koi sunnuntaina ja keskiviikkona sa peräkamarissa nukkui talon ty- tulevaisuus häilyi. olimme perillä Kihniössä, Linna- tär, hänellä kävi poikakaveri yöky- Mieliala maata viisti. kylän asemalla. Juna oli tavaraju- lässä ikkunan kautta, ettei kukaan Suomi sentään säilyi. na. Siinä oli keskellä kahdet leveät tiennyt. Oven kautta olisi pitänyt Kotiini en käymään pääse, ovet. Kahden puolen ovea olivat kulkea isännän ja emännän huo- liian liki raja. leveät hyllyt, toinen hieman lat- neen läpi. Sähköaitain väliin jää se tiatasoa ylempänä ja toinen sitä- Vapunpäivänä 1.5. äiti sai erään taaton maammon maja. kin korkeammalla. Me nuoret nu- isännän viemään meidät hevo- Jäljellä vain kivijalkaa, kuimme niillä ja pikkulapset sekä sella Kuruun. Siellä asui äidin sis- ryteikkö ja roina. vanhemmat ihmiset lattiatasossa. ko Kerttu”. Vaikka vanhuus tulla alkaa, Ämpäri kiersi matkustajalta toisel- Tässä tämä tarina. Äiti alkoi väsyä lapsuus muisteloina. le, että sai tarpeensa tehtyä siihen. ja jutut alkoivat sotkeentua, jo- Lapsuuskoti muistoin säilyy Helppoa se ei ollut liikkuvassa ju- ten lopetimme haastattelun tällä kaikki entisellään. nassa ja kaikkien nähden, mutta erää. Pentti oli syntynyt 1926 ja Kuvat kultaisina päilyy. muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. kuoli 1948. Kyselen hänestä jos- Näkee sydämellään. kus lisää. Myös Kurun ajasta sekä Linnakylän asemalla isännät odot- takaisin Jääskeen paluusta ja uu- Maija Nevalainen /Mansikkaheinä tivat junan saapumista ja ottivat desta evakkomatkasta, jossa tekin sitten evakot kyytiin. Jääskestä olitte mukana. Hannu on käynyt Vuoksen varrelta olivat minun (Sirkka), Pentti-vel- Nerkoon kylässä ja tiesi, että mai- jen, äidin (Hilma) lisäksi samassa nittu Nygårdin talo on nykyisin Jo joutui armas aika joukossa Räisiön Oskari ja Leena. autiona. Sano sitten, kun et enää koulun kevätjuhla He olivat Jääskessä Pekka Ikosel- tahdo näitä tarinoita, niin lopetan, kansallispuvut ja pyhämekot. la töissä, mutta he joutuivat eri etten vaan olisi riesaksi. Notkelmassa tuomien ryöppy taloon kuin me. Meidät vietiin vieressä elämän vuoksi. Nerkoon kylään Nygårdin taloon. Irmeli Pekurinen on Sirkka Mönkäreen Tulevaisuutta luultiin Siellä osallistuimme maalaistalon tytär. Sirkka Mönkäre os. Ahvonen virtaavan normaaliin arkipäivään, auttamal- kertoi tarinan 85-vuotispäivillä koto- vereen värjäytyi. la talon väkeä kaikessa, missä pys- naan Lappeenrannassa Kaija Linna- tyimme. halmeen pyynnöstä. 12

VUOSINA 1939 - 1940 KOETTIIN PALJON Maija Koponen Muistelija, kirjoittaja Maija Koponen kun minulle huudettiin että seis, kähti, että lasit tulevat hänelle 17-vuotiaana nuorena naisena. mutta minä tietysti lisäsin vauh- syliin. Pommit putosivat tehtaan tia. Sitten ne ampuivat, mutta kollivarastolle, joka syttyi tuleen. Kotini oli Enson Onnelassa, lähellä eivät minua, vaan ilmaan. Nenä Sinä päivänä 30.11.39 putosivat asemaa, sairaalaa sekä tehdasta, valkoisena tulin kotiin, isä kysyi, ensimmäiset pommit Ensoon. eli Keskustassa. Kävin Pelkolan mikä se tyttöä lennättää. En eh- kansakoulua, lähellä nykyistä val- tinyt mitään selittää, kun meille Kun hälytyssireenit alkoivat soida, takunnan rajaa. Koulua ei enää ole tuli kaksi miestä. Alkoivat kysellä, ihmiset keräsivät jotain mukaan- ja talo jossa lapsuuteni vietin on että tuliko meille ketään, isä sanoi, sa ja alkoivat vaeltaa torin taakse hävinnyt. Tehdasalue on levinnyt että tyttö tuli koululta. Täytyihän metsään, niin kuin oli neuvottu. leikkipaikoille ja pihoille, niin ettei minun tunnustaa, että tulin radan Meidän ohi kulkeva tie oli musta- entiseksi tunne. yli, vaikka se oli kiellettyä. Sain naan ihmisiä. Kuka työnsi kelkkaa, Oli kai jonkinlainen sodan uhka, nuhteet ja neuvon, ettei saa läh- kuka kärryä. Liekö niihin ehditty koska koulussakin pidettiin har- teä juoksemaan kun kuulee seis kerätä tarpeellista vai vähemmän joituksia, miten menetellään il- -huudon, siinä voi käydä hullusti. tarpeellista tavaraa. mahälytyksen tullessa. Hälytyssi- Jossain vaiheessa tilanne kärjistyi Siihen jäi rinkelin paisto. Äiti vis- reenejäkin kokeiltiin. Junaradalla niin, että koulu oli suljettu vähän kasi vettä uuniin että tuli sammui, liikkuminen oli kielletty pimeällä, aikaa. Äiti, sisareni ja minä olimme alettiin pukea vaatteita päälle. Äi- siellä kulkivat vartijat. Desantteja sotaa paossa sukulaisissa Ilmeellä tini antoi naapurin tädille kamferi- kai pelättiin, että ne tulevat ja tu- ja Hiitolassa, poissa liikepaikoilta. tippoja. Joukolla vaelsimme torin hoavat rautatietä ja ratapihaa. Sii- Koulussa opeteltiin poistumaan taakse metsään, siellä puiden juu- tä meni rautatie Viipuriin. Kiellosta luokasta, menemään läheiseen rella lumisessa metsässä pienessä tuli ongelma, kun olimme tottu- metsään hälytysmerkin tullessa. marraskuun pakkasessa värjötte- neet oikaisemaan Jääsken kaupan limme iltahämärään, ennen kuin kulmalta radan yli kotipihaan. Rotinarinkelitaikina kainalossa uskalsimme tulla kotiin. Kerran tulin koululta joulunäy- evakkoon Kun isä tuli töistä, oli hän saanut telmän harjoituksista ja oli jo pi- Kun talvisota syttyi, ei uskottu et- jostain hevosen ja reen, siihen meää. Vanhasta tottumuksesta tä sota leviää tänne pohjoiseen. meidät pakattiin, Miina-täti pie- oikaisin radan yli kotiin. Kuulin Sodan syttyessä olin kuumeessa nen tyttärensä kanssa, äiti, sisareni ja poissa koulusta. Päivään liittyi ja minä. Rinkelitaikinakin otettiin monenlaista hässäkkää. Äitini mukaan. Mentiin Virolansaloon, sisar, Aili-täti oli saanut vauvan. joka oli keskustasta syrjässä, siellä Meillä oli rinkelitaikina nousemas- asui serkkuni. Niin alkoi 30.11.1939 sa, leivinuuniin oli sytytetty tuli. yksi evakkomatka. Seuraavana Miina-täti oli tullut Nuijamaalta päivänä paistettiin rinkelitaikinas- myös rotinan tuontiin ja istui ik- ta pullaa, pulla maistui hiivalle, kun kunan edessä ompelemassa. Äiti se oli joutunut nousemaan vähän oli mennyt hakemaan kellarista liian kauan. Tätini mies haki tädin perunoita, hän tuli juuri sisälle, ja tyttären kotiin Nuijamaalle, näin kun jysähti. Äiti kertoi, että kolme päättyi heidän osaltaan tämä roti- konetta lensi kotimme yli. Kun nareissu. äiti seisoi pihalla, koneet lensivät niin alhaalla, että hän näki punai- Osuusliikkeen kellarissa oltiin set tähdet ja lentäjän, joka kurkki yötäkin ikkunasta alas. Siihen olisivat voi- neet äidin ampua, mutta kai niillä Isä ja veljeni olivat jääneet kotiin, oli tärkeämmät kohteet. kun olivat töissä ja joutuivat niihin Meillä ikkunat helisivät, tätini säi- väestönsuojelutehtäviin. Tuli tam- mikuun pakkaset 1940. Pelättiin kirkkaita öitä, koska silloin oli aina ilmahälytyksen vaara, pilvisinä 13

päivinä saatiin vähän hengähtää. Hän itse joutui jäämään töihin, viedä. Talo oli ikävä kokemus, ikä- Ilmahälytyksiä alkoi olla tuhkati- kun oli tehtaan konttorissa, eikä vintä mitä me jouduimme koke- heään. Meille oli tehty kellarista sitä vielä evakuoitu. Niin saimme maan koko evakkomatkalla. sellainen sirpalesuoja. Mitä se olisi mummon mukaamme. Myös isä Kun äiti, naapurin mummo, sisare- todellisuudessa sitten suojannut, ja veljeni joutuivat jäämään vielä ni ja minä seisoimme oven suussa, en tiedä. Osuusliikkeen kellaris- Ensoon, vaikka isällä oli jalka kip- alkoi emäntä huutaa, ettei hän ota sa oltiin yötäkin, se oli olevinaan sissä, miehistä oli pula. Isä oli liian taloon ihmisiä, joten mies pyysi parempi kuin oma kellari, mutta vanha sotaan ja veljeni liian nuori. meidät kyytiin ja palasimme ta- eihän sekään mikään pommisuoja Jatkosotaan veljeni jo joutui ja ker- kaisin koululle. Siellä hän selitti mi- ollut. kesi haavoittuakin Äyräpäässä. ten oli käynyt. Tämä kai oli meidän onni. Kiviniemen vanha isäntä oli Siellä vietettiin monta yötäkin Karjalan kansa seisoi huutokau- renkinsä kanssa hakemassa heille peräkkäin, käytiin hakemassa ko- passa määrättyjä ja sanoi, että hän ottaa toa ruokaa ja vaatteita. Sinne oli meidät. Niin matkasimme kahdel- kokoontunut Onnelan kulman Enson asemalla meidät laitettiin la hevosella Ikaalisten Luhalahteen taloista äitejä lapsineen. Nukut- tavaravaunuihin, härkävaunuihin. Kiviniemen taloon. tiin sementtilattialla ja sopu antoi Lähtö evakkoon alkoi pimeään tilaa. Ilmahälytykset alkoivat olla aikaan, tuntematonta kohti. Par- Ystävällisten ihmisten taloon pääs- jatkuvia, mutta suuremmilta hen- kanon asemalla oli ensimmäinen tiin. Meille oli lämmitetty suuri pirt- kilövahingoilta vältyttiin. Aseman määränpää. Siellä meitä majoitet- ti, minkä saimme asuttavaksem- pommituksessa taisi uhrien luku- tiin kouluille ja taisi jotkut yöpyä me. Sinne emäntä passasi meitä määrä olla suurin. kirkon penkeillä. kuin arvovieraita. Ensimmäisestä Ensosta alettiin evakuoida lapsia Seuraavana päivänä isäntiä tuli shokista selvittyämme äitini sanoi ja vanhuksia, äiti, sisareni ja minä hevosineen hakemaan evakkoja. emännälle, että meidän kelpaa lähdimme helmikuun 1940 alus- Keitä ja kuinka monta kullekin oli syödä tuvassa, missä talon väkikin sa. Naapurissa asui Kinnusen neiti määrätty. Siinä Karjalan kansa sei- ja autetaan missä voidaan. Talos- vanhan äitinsä kanssa. hän tuli ja soi huutokaupassa. Taas pakattiin ta oli nuori isäntä sodassa. Talon pyysi äitiäni ottamaan huolehti- meidät yhden isännän rekeen ja töitä tekivät nuori emäntä, vanha akseen hänen vanhasta äidistään. hänelle osoite, minne meidät piti isäntä ja renki. Nuorella emännäl- Pelkolan koulun oppilaat 1938 - 1939, Maija Koponen toisessa rivissä vasemmalta neljäs. 14

lä oli alle vuoden ikäinen tyttö. Työvoimaa tarvittiin ja autoimme missä osasimme. Olimme vielä jonkin aikaa Luha- lahdessa, sitten meidät siirrettiin Kiukaisten pitäjän Mäkelän ky- lään Keski-Peren taloon. Kinnu- sen mummon hänen tyttärensä haki jossain vaiheessa luokseen. Sitä en muista minne he menivät, Ensoonhan ei voitu palata. Niin tiemme erosivat. Sisareni kävi rip- pikoulun ja pääsi ripille Kiukaisten kirkossa. Isä ja veljeni olivat olleet evakuoimassa Ensoa. Äiti kävi etsi- mässä tavaroita Mikkelin asemal- ta. Saatiin takaisin jotain, osa hävisi ja osa oli rikkinäisiä. Ei meillä paljon tavaraa ollut mu- kana. Äidillä oli puolenlitran uusi emalinen kahvipannu, joka kulki äidin mukana kaikki evakkomat- kat ja vanhana hän käytti sitä kuk- kien kastelukannuna. Äiti ja tyttäret, oikealta Riitta Relander os. Koponen, Maija Koponen ja Liisa Stenberg os. Koponen. Evakkoon yksivuotiaana Maija Nevalainen Rajan avauduttua Raili löysi syn- to on heidän tekemänsä maalaus palasi Jääskeen, mutta nyt omaan tymäkotinsa Jääskestä isän kodista. Se on saanut paik- huusholliin sikäli kun isä pääsi rin- kansa Railin kerrostalo-osakkees- tamalta kotiin. Toinen evakkomat- Imatralainen Raili Lehtola os. Fin- sa Imatran Mansikkalassa. ka jatkosodan aikana suuntautui ni on juuriltaan jääskeläinen sekä Nykyiselle nuorelle sukupolvel- ensin Ristiinaan, josta palattiin py- isän että äidin puolelta. Molem- le sotien tapahtumavuodet ovat syvästi Imatran seudulle. mat mummolat löytyivät kotiky- paljolti unhoon painunutta histo- 70 v. Elämänmatka ihmiselle, lämatkalla 90-luvulla läheltä toisi- riaa. Raili Lehtolalle syntymäaika selviytymishistoriaa Suomelle aan. Äidin koti, Otto ja Maria Puu- 25.9.1938 on merkkipaalu sota- laston tupa Puujalkalan kylästä, vuosista ja eritoten Talvisodan Näistä alkuvuosista Raili muistaa, isän koti, Matti ja Maria Finnin, Kir- syttymisestä. Hän lähti äidin kai- miten he sodan jälkeen asuivat parren tila Kirkonkylästä. Enem- nalossa härkävaunuun vuoden Vuoksenniskan keskustassa pie- män tunnetuksi on tullut isän ko- -39 lopulla. Toisessa kainalossa oli nessä Laineen mökissä, jossa isä ti ja Railin syntymäkoti, mihin hä- vielä pikkuisempi Eila-sisko. Matka käsistään taitavana poisti pula- net johdatti sedän vaimo Aili. Hän kulki länteen Kihniöön ja sitten Ul- ajan puutetta kenkien korjaa- on ystävystynyt talon venäläis- vilaan. Talvisodan päätyttyä perhe misella ja uusienkin tekemisellä. ten asukkaiden, kuvataiteilijoiden Laineen mökistä Raili myös aloitti kanssa. Railille mieluinen muis- 15

koulunsa Immalanjärven Ranta- koulussa. Ammattikoulun ompe- lulinjan hän kävi jo Imatran kaup- palan Pätilänhakaan kaavoittamal- ta uudelta omakotialueelta. Sinne rakennusmiehenä perheelleen leivän hankkinut isä Antti rakensi kodin ja kotiäitinä ahkeraa työtä tehnyt äiti-Meeri loihti tuottavaa puutarhaa ja kudontapajaa kuin myös kesälomaidylliä koko suvun lapsille. Koulunsa jälkeen Raili löysi työtä alan yrityksestä Leninkiliike Vuoksettaresta. Vuonna kuusikymmentä löytyi oma elämä Urjalasta Raili avioitui Urjalasta muuttaneen Talvisodan toinen sijoituspaikka Finnin perheellä oli Ulvilassa, kuvassa pik- suuren perheen vanhimman po- jan Veikko Lehtolan kanssa. Aluksi kutytöt Raili ja Eila ulvilalaisen Klemolan talon pihalla talon oman tytön asuttiin vuokralaisina äidin ja isän yläkerrassa ja sitten rakennettiin kanssa (keskellä). omakotitalo Kymälahteen Ome- nakadulle. Puoliso hoiti omaa työ- puolelle. Tänä ajanjaksona syn- tanut isää jo jonkin aikaa, alkoi tään Telelaitoksella ja Raili pyöritti tyivät perheen pojat Ilkka v. -61 ja tarvita itsekin hoitoa ja huolen- kotiompelimoa. Ompelutyö kävi Jukka -68. pitoa. Seurallinen äiti-Meeri tunsi kuitenkin kohtuuttomasti hartioi- Lehtolat halusivat muuttaa mai- itsensä turvattomaksi ja yksinäi- hin ja niinpä Raili aloitti perhepäi- semaa ja rakensivat uuden kodin seksi. Muisti heikkeni ja hän elikin vähoitajana vuonna -74. Ammatil- lähelle Saimaan rantaa Hossein- viimeiset vuotensa yksityisessä la oli kysyntää, lapsia oli perheissä lahteen Kuutinkujalle. Raili jatkoi hoitokodissa ja kuoli Honkaharjun vielä useita ja äidit hakeutuivat perhepäivähoitajana, josta sitten sairaalassa keväällä 2007. yhä enemmän töihin kodin ulko- tulikin kunnallinen virka. Lapsia Raskaaseen luopumisen aikaan Aikaa on vierähtänyt. Kesällä 2009 oli kerrallaan 3-5 ja Raili määrit- kuuluu myös puoliso Veikon me- Raili oli Jääski-Seuran Valamon tää työn todelliseksi perhepäi- nehtyminen vaikeaan sairauteen luostarimatkalla, tässä odotellaan vähoidoksi, jossa omatkin pojat syksyllä 2007. Puolisoiden 47 vuot- laivaa Valamon luostarirannassa. saivat oppinsa, etteivät jättäneet ta kestänyt yhteinen hyvä elämä Raili on mukana Jääski-Seurassa ja koulutarvikkeita pöydille ja jossa päättyi viikkoa ennen kuin Veikko toimii Imatran Seudun Jääskeläisten tarvittiin tukena myös puolisoa. olisi täyttänyt 70 vuotta. Kova ikä- yhteyshenkilönä. Perhepäivähoitajan työtä Raili teki vä tuntuu enimmin rantapaikassa, parikymmentä vuotta. jossa Veikko rakenteli ja piti kylä- Elettiin aikaa, kun kesäasuminen läisille tietä auki. Raili on taannoin tuli muotiin. Sekä äidin perhe et- muuttanut äidin ja isän entiseen, tä Raili ja myös nuorin sisko Raija peruskorjattuun osakkeeseen. perheineen rakensivat kesäpaik- Omakotitalo Hosseinlahdessa on kansa Ruokolahdelle Kalpialan myyty. kylään Hatikaisen järven rannalle. Siellä elettiin kesäistä vapaa-aikaa, Railin harrastukset liittyivät paljol- järjestettiin kylän yhteisiä onkikil- ti Veikon harrastuksiin, joita olivat pailuja. Mutta ajanratas pyörii, on Etelä-Karjalan Vanhat ajoneuvot tullut aika, että kylässä on enää ja Imatralla toimivat kuorot. Jäse- pari vakituista asukasta, siitä on nyyksiä tietysti on muitakin, kuten tullut melkein kesämökkiläisten äidiltä perinnöksi jäänyt Ensikoti- kylä. toiminta. Nyt on hiljenemisen, mietiskelyn ja elämän uuteen asentoon totuttelemisen aika. Tuli luopumisen aika. Railin isä Antti Finni kuoli vuonna -99. Sen jälkeen äiti, joka oli hoi- 16

”Tätä peltoa kynteli taattoni mun” Viilloksestaan maamies tunnetaan Maija Nevalainen Joutsenon Kuurmanpohjassa asu- Kyntömestari Toivo Kaplas katsoo Nuori Toivo oli innokas urheilun- va Toivo Kaplas on kyntänyt viisi- suoraan kuin maamies peltojaan. harrastaja muutoinkin kuin kyn- toistavuotiaasta rippikoulupojasta Kuurmanpohjan savimaat eivät kas- töaura kaverina. Hän on vieläkin asti. va pelkällä viljan viljelyllä, tarvitaan jäsen yhä toimivassa Urheiluseura voimakas vuoroviljely, eivät siis ole Jääsken Kirijöissä. Urheilu ja järjes- Kahden hevosen aura Fiskars 10 ei EU-viljamaita, Kaplas sanoo. tötoiminta yleensä olivat Toivolle ollut keskenkasvuiselle kevyt kään- elämän kokonaisvaltaista haltuun- nettävä, mutta tuleva maamies ei Jääsken Maamiesseuran hevos- ottoa työn ulkopuolellakin. antanut periksi. Näin siitäkin huoli- kyntökilpailuihin, mutta rohkeut- matta, että ensimmäiseksi hevos- ta ei vielä ollut kylliksi. Vähän ajan Syntyi uusi Kuurmanpohja pariksi tuli sodan jälkeen ostettu päästä oli. Ensimmäisissä seuran sotasaalishevonen ja toinen nuori kilpailuissa hän oli mukana 1956. Nyt 75-vuotias Kaplas on siirtynyt hevonen, jotka muodostivat epä- Sitten kuvaan tulivat maakunnan helpommille päiville luovuttuaan tasaisen kyntöparin. kyntökilpailut, Toivon ensimmäiset tilan maista vuonna 2002. Mutta Toivo oli kymmenvuotias, kun jou- 1959 niin sanottuna ”opettelijana”. edelleen isäntä Kaplas seuraa kan- duttiin lähtemään evakkoon. Rau- Seuraavana vuonna Rautjärvellä taaottavasti maatalouden tilaa hanteossa 1944 raja leikkasi koti- maakuntakynnöissä tuli kakkossi- maassamme. Hänen mielenlaa- kylän, Jääsken Kuurmanpohjan ja ja 1961 Konnunsuolla tuli maa- tunsa ei vieläkään sulata Suomen kahtia, samoin kävi Kaplaan tilalle. kuntavoitto, mikä oli pääsylippu liittymistä Unioniin. Puolet tilan metsä- ja peltoalasta, SM-mitalitaistoihin. Toivolle kertyi Nykyiseltä kotipaikalta on rajanta- reilusta sadasta hehtaarista jäi ra- kyntöurallaan kaikkiaan yhdeksän kaiselle asuinpaikalle linnuntietä n. jan taakse. Tilan Suomen puolelle maakuntamestaruutta. 2,5 kilometriä. Se on rajavyöhyket- jääneelle osalle rakennettiin uusi Suomen mestaruus tuli 1969 Ilma- tä, mihin ei ole juurikaan päässyt talouskeskus ja uusi tulevaisuus. joella. Kisa oli tiukka. Toivon kyn- käymään. Vain kerran Toivo yritti, Tosin yhdeksän hehtaarin pelto- nös oli silmää hivelevän kaunis ja mutta tyssäys vei halut. Kaikkiaan ala nähtiin liian kapeana leipänä vako suora. Tuolloin kyntövälinee- tiloja syntyi sodan jälkeen suo- ainoalle pojalle ja Toivon isä sekä nä olivat tietenkin traktorivetoiset menpuoleiselle Kuurmanpohjan koulun opettaja patistivat Toivoa aurat, joihin siirryttiin 50-luvulla. alueelle 19. opintielle. Mutta se ei sopinut nuoren maajuurisen pojan mie- Suomen kyntömestari 40 leen, tärkeintä oli päästä pellolle vuoden takaa ja metsään, jossa työtä riitti. Äiti Nyt juuri syyskuun lopulla 2009 ymmärsi ja puolsi. Tilaa kehitettiin kyntöasiat ovat Kaplaan mielessä ja maata hankittiin lisää, niin että pinnalla, kun SM-kynnöt läheisellä pinta-ala oli jo sama kuin rajan Konnunsuon vankilan mailla ovat taakse jääneen tilan eli 135 hehtaa- käsillä. Toivo on lahjoittanut kier- ria, josta peltoa viitisenkymmentä. topalkinnon Etelä-Karjalan mesta- Pellot salaojitettiin, kyntöauralle ruuskyntöihin ja hänen Suomen tuli vähemmän kääntöpaikkojen mestaruusaurat ovat näytteillä tarvetta. Konnunsuon SM-kynnöissä. On hetki aikaa muistella kilpa- Aura ja nuorukainen alkoivat kynnön olemusta, joka poikkeaa sinutella toisiaan paljon tavallisesta kynnöstä ja vaatii paljon harjoittelua. Toivon Harjoitus tekee mestarin. Toivon mieli teki jo nuorena osallistua 17

Traktorikynnön SM kohdalla sitä haittasivat normaalit Myöhemmin kun tuli menestystä, Konnunsuon kyntökilpailut karjanhoitotyöt ja syksyn puinti- Fiskarsilta sai kalustoa. Toivon ai- kiireet. Mutta välineiden piti olla kaisia kilpakumppaneita olivat 25.-26.9.2009 kunnossa. Alkuvuosina imatralai- Hannu Ihalainen, Paavo Tommiska Järjestää Etelä-Karjalan ProAgria nen seppä takoi ja teroitti vantaat. ja Antti Kilpiä. ry. Tapahtuu Konnunsuon vankilan pelloilla. Lappeenrannassa konenäyttely ja työnäytöksiä. Etelä- Karjalan ruokatuotannon ja kulttuurin esittelyä. Mukana Lappeenrannan kaupun- ki, MTK. Etelä-Karjalan 4H-järjestö tuo sa- toja koululaisia. MTK pitää tuottajatoria. Tapahtumaan odotetaan 2000 kävijää. Konnunsuon vankila lakkautetaan vuoteen 2012 mennessä. Kahteen kertaan ”entisöity” Fiskars 10 lähtee Kaplaan mukana Konnunsuon kilpailujen näyttelyyn. Taustalla oleva Kaplaan kotitalo on rakennettu kohta sotien jälkeen. Ruskahovin Raijalla on karjalainen sydän Mistä löydämme mummojen elämänvoiman? Maija Nevalainen Seitsemänkymppisenä juuret Junaolitungokseenastitäynnä.Mis- Muistot liikuttavat Raijaa ja sitten nousevat pintaan ja syvenevät, se sä Eero, nyt Eero on hävinnyt, mää jopa vihastuttavat. Kun sitä hätää näkyy ja henkii Ruskahovin Raijas- sie Raija etsimään, mummo patisti. ajattelen, olen järkyttynyt ja vihai- sa, Raija Nevalaisessa, karjalaisten Junamatka Savonlinnaan kesti kau- nen ihmisten kohtalosta. Ja miksi pitojen laittajassa Rautjärveltä. an, välillä oltiin metsässä vihollisen siitä kaikesta ei saanut puhua, piti Elämässä kutsuu uusi sykli, pienen lentokoneita paossa. Vuorokautta vain surra itseksensä. Vanhempi- evakkotytön muistelujen polku, myöhemmin olisimme joutuneet en piti meilläkin vaieta asioista, tie joka pitää kulkea. Elisenvaaran suureen pommituk- joiden kertominen olisi ollut ihan Raija ottaa kynän ja kirjoittaa oi- seen. Muutettiin linja-autoon, joka hyvä. Olisi sitä kai aikaisemmin kein paperille muistikuviaan mut- vei Puulaveden rantaan. Siitä mei- pitänyt omiensa puolta, jos olisi kaisesta evakkotiestä, jota hän dät pakattiin mustaan lotjaan. Lotja tiennyt. Äiti kärsi eniten, Raija su- matkasi kuusivuotiaana isoäitinsä laski pienen kylän rantaan. Kylässä ei reksii yhä. Anna Martikan ja alle viisivuotiaan ollut autotietä ja vain kolme taloa. Eero-veljen sekä vielä kävelemään Isossa talossa oli monta evakkoper- Jääsken Penttilästä lähdettiin ja oppimattomien kaksoissiskojensa hettä. En nähnyt isoäidin koskaan sinne palattiin Tuulan ja Liisin kanssa. Mistä löy- edes itkevän, pappa osasi onneksi dämme sen elämänvoiman, jota kalastaa, hän oli hiljainen. Isä oli so- Penttilä on niitä Jääsken kyliä, mummolla oli, Raija kysyy. Niin dassa, äiti ja isän veli ja sisar kävelivät joista osa jäi rauhanteossa Suo- tyynesti hän ohjaili meitä evakko- eläinten kanssa kolme viikkoa Hei- men puolelle. Tämä osa liitettiin junaan matkustamaan maailman nolan Jyränkiin. Vihdoin äiti meidät aikoinaan Joutsenoon. Raijan isän ääriin. Se ääri päättyi lopulta Hir- yhdytti, se oli suuri ilo ja helpotus. Oskari Martikan ja hänen veljensä vensalmelle. Arvon omistama tila Penttilässä si- 18

sitten Joutsenon Pellisenrantaan. lainen emäntä toi asiakkaat, jois- Uuden asuinpaikan Martikat osti- ta lopulta kertyi laaja ystäväpiiri. vat Ruokolahden Heinärikkilän ky- Viimeisten yrittäjävuosien suo- lästä vuonna 1949, missä perhees- situin kattaus Ruskahovissa oli tä asuu vieläkin edellisenä vuonna karjalainen pitopöytä. Paikasta syntynyt Raijan veli Jouko. Raijan kehittyi myös syntymäpäivien ja vanhemmista isä Oskari Martikka sukujuhlien pitopaikka ja seudun on syntynyt Joutsenossa, josta taidenäyttelykoti ja Raijan runojen suku isänäidin kautta menee van- koti. haan Pätilän sukuun. Äiti Taimi os. ”Kaipaus menneeseen kadonnei- Kultanen on syntynyt Konnussa. siin muistoihin / löytää yllättäen Raija on käynyt sisarustensa kans- luokseni / ojentaa helmensä tähän sa Penttilässä juuriaan etsimässä. päivään. / kuulen pajulinnun lau- Ensimmäisellä kerralla rajavyö- lun lapsuuteni mailla. / Hiirenjoen hykkeellä sijainneelle tilalle ei varrella, keväisin kukkivat raidat - saatu lupaa, mutta myöhemmin ajatusteni hopeapuut”. kyllä. Rakennuksen kivijalalla ja 1937 syntynyt Raija kotona Karjalas- ruusupensaan juurella on istuttu, sa äitinsä Taimi Martikan turvallisessa on löydetty muistoksi tuotu he- sylissä. vosenkenkä. Kyllä mie taijan vielä männä hakemaan sen Arvo-sedän polkupyörän ruosteisen rungon, laitan vaikka pihataiteeksi, Raija vielä kaihoten hymyilee. jaitsi aivan Imatra-Viipuri maantien Oma yrittäjän tie Nevalaisen karjalaisesta kotikylästä varressa. Lähellä oli Suokumaan Raija varttui aikuiseksi isänsä ko- Penttilästä kertovan kirjan nimi on järvi ja talon alapuolelle virtasi dissa Ruokolahdella ja lähti sitten ”Emme eväittä lähe”. Ilman eväitä ei Hiirenjoki. Sieltä lähdettiin evak- opiskelemaan Mikkeliin Suomen ole lähtenyt Raijakaan, kotikarjala on koon ja sinne palattiin jatkosodan Nuoriso-opistoon ja kansankor- ruuhkauttanut mielen kuin rekat ra- aikana yrittämään elämää uudel- keakouluun. Ihan loppuun asti janylityksen. leen, rakentamaan tuhottua kotia monipuolisessa ja monin tavoin ja viljelemään maita. Vain kaksi hyödyllisessä opiskelussa Raija ei viikkoa sen jälkeen, kun maalarit päässyt, kun rakkaus oman kylän olivat saaneet työnsä viimeistel- pojan Vilho Nevalaisen kanssa iski tyä, piti lähteä uudelleen evakko- päälle. Yhdessä Raija ja Vilho pe- taipaleelle. rustivat huoltoasema-kahvilayri- Talo näkyi järven yli Ahvosen pi- tyksen reilu viisikymmentä vuot- haan, josta isä kävi vuosia sodan ta sitten Rautjärvelle kuutostien päättymisen jälkeen katsomassa varteen. kotiaan, ennen kuin talo purettiin Hyvä paikka valtatien varressa ja venäläisten toimesta, Raija kertoo. ammattinsa osaava, höyli karja- Evakkoasuminen kulki Vääksyyn ja Rouhialan koulun opettaja kirjailija Aili Konttinen oli myös puutarhaihminen. 19

Kahdenpuoleisesti toivottu hanke Tollankankaan suomalaisten hautakivet siirrettiin Punamäkeen Maija Nevalainen, kuvat Kaija Linnahalme Jo vuosia elänyt toive, saada Jääs- rolle ollut periaatteellista estettä. Helpottunut Kaija järjesti ajan tul- ken Tollankankaan hautausmaalta Käytännön toteutus ei kuitenkaan kille, Miettiselle ja itselleen kun- suomalaisten säilyneet hautakivet ollut helppoa venäläisten hauto- nanjohtaja Andrei Simonovilta venäläisten hautausten alta ja tiel- jen seasta, kivet kun ovat painavia saadakseen virallisen luvan kivien tä, toteutui nyt syksyllä lokakuus- ja hautausmaan käytävät ahtaita. siirtoon. Lupa myös saatiin ja Kai- sa. Löydetyt kivet siirrettiin Tol- ja kiitti Simonovia Jääsken vaaku- lankangasta edeltävälle hautaus- Riuskoja talkoolaisia kahden nalla. Talkooväkeä kertyi Imatral- maalle, Punamäelle. Kivien siirto puolen rajaa ta ja toinen mokoma rajan toisel- oli myös venäläisten mieleen, sillä Jääsken hautausmaita on jo 90- lu- ta puolelta sekä kaksi kuorma-au- Tollankangasta tarvitaan nykyis- vun alusta hoidettu ahkerien tal- toa nostureineen. Tärkeä, suoras- ten asukkaiden lepopaikoiksi. koolaisten voimin. Entisen kotiseu- taan välttämätön rengas matkas- rakunnan pyhät paikat on haluttu sa oli tulkki Esko Henttonen, Kaija Jääskeläiset ovat jo vuosia käyneet pitää arvoisessaan kunnossa. On tähdentää. kotikylämatkoillaan Tollankan- tarvittu käsi, kone ja rahavoimaa. Kaikkiaan reilut kolmekymmentä kaalla etsimässä omaistensa hau- Hoitotalkoita aina näihin päiviin kiveä siirtyi Punamäen hautaus- tamerkkejä venäläisten hautojen asti on vetänyt ja nytkin kivien siir- maalle, missä Kaija ja Turo Linna- joukosta. Jotkut niistä ovat olleet rosta vastuuta kantanut Kaija Lin- halme ohjasivat, että tuhoutu- paikoillaan, useimmat kuitenkin nahalme avasi mieltään Imatralla neen paarihuoneen pohjakive- kaadettu ja reunakivet saaneet suuremmalle joukolle jääskeläisiä. yksille aseteltujen muistokivien paremman ”käyttötarkoituksen” Joukossa oli myös Svetogorskista nimet jäivät näkyviin. Jos kivien tai kuljetettu kokonaan pois. paikallisen koneyrittäjän tunte- paikkajärjestelyjä vielä tarvitaan, Jääski- seuran useat yhteydenotot va Reijo Miettinen. Hän pani sitä se tehdään ensi keväänä. paikalliseen hallintoon löysivät kautta rattaita pyörimään tutun vastuullisen kuulijan vuoden 2008 tulkin Esko Henttosen avulla. Oitis Hautausmailla käydään muis- keväällä Lesogorskin silloisesta yritysjohtaja antoi päivämäärän, tojen matkoilla kunnanjohtajasta Andrei Simo- että 9.10.09 klo 8 aamulla alkaa 1800-luvulla perustettu Punamä- novista, joka kävi Tollankankaalla kivien siirto Tollankankaalta. Ja en hautausmaa pyritään Jääski- seuran edustajien kanssa tutustu- sattuma korjasi satoa. seuran toimesta pitämään siistinä massa tilanteeseen eikä kivien siir- metsäpuistona. Sieltä löytyvät eritoten vanhat jääskeläiset su- kuhaudat. Tollankankaan hauta- usmaa vihittiin käyttöön 1928, viimeiset suomalaiset sinne hau- dattiin sodan päättymisvuonna 1944. Sodan jälkeen venäläiset ot- tivat sen käyttöönsä samoin kuin 1934 Vastasmäkeen perustetun hautausmaan. Senkin venäläiset ovat jo haudanneet täyteen, mikä heijastuu lisämaan tarpeena Tol- lankankaalta. Talvi- ja jatkosotien sankarihaudat sijaitsevat Enson Vastasmäessä ja Jääsken kirkko- maalla. Muistokivet ovat Punamäen hautausmaan paarihuoneen pohjalla odottamas- sa kevättä ja mahdollista muistolehdoksi järjestelyä, talkoolaiset vasemmalta Jari Laukkanen, Rauno Kärkäs ja Tapio Suojapelto. 20

Jääsken Tollankankaalta Punamäkeen 9.10.2009 siirretyt hautakivet sukunimi etunimet syntynyt kuollut 14.04.1868 05.03.1936 Ahtiainen Matti 18.01.1879 02.07.1935 Eloranta Fanny Emilia 01.05.1864 18.05.1938 Friman Eeva 15.01.1871 29.06.1937 Hallikas Matti 09.03.1915 23.03.1936 Harakka Uuno 10.12.1908 23.08.1936 Harakka Viljo 28.11.1894 14.05.1932 Helin Frans Evert 24.02.1922 21.07.1935 Henttonen Kalervo 11.04.1879 20.01.1933 Hongisto Frans 02.06.1904 21.04.1934 Högmander Albert 24.06.1907 Hörmander Lempi 20.05.1854 18.08.1933 Jyrkinen Antti 21.12.1888 20.11.1931 Kekki Tuomas 06.03.1864 01.06.1934 Kilpinen Vilhelm 13.03.1866 23.04.1939 Kilpinen Matilda 10.04.1868 19 Korhonen Johan 03.05.1899 08.11.1933 Kostamo Hilda Maria 17.07.1881 20.02.1939 Kuparinen Antti 29.06.1882 12.08.1936 Laine Pekka 02.02.1908 20.03.1936 Laine Kaarlo 13.03.1932 01.08.1932 Laitinen Pertti 31.10.1864 28.11.1937 Lappalainen Anna Maria 29.06.1874 16.12.1932 Lappalainen August 10.07.1887 19.03.1937 Lappalainen Pekka 01.01.1921 21.09.1937 Lappalainen Signe 17.05.1899 21.03.1936 Lauronen 12.07.1900 14.09.1935 os. Tikkanen Anna 28.08.1877 17.08.1933 Lottonen Hilja 1853 1934 Mallat Antti Monto Leena Nikkari Edvard 25.09.1888 28.02.1937 Näveri Juho 22.06.1858 21.12..1935 Paakki Juho 11.08.1873 29.12.1933 Pessi Hilja Tyyni 26.08.1905 31.05.1939 Pyrhönen Hilkka Marjatta 26.09.1932 16.10.1933 Rossi Simo 28.08.1867 14.09.1938 Sallinen Antti 04.04.1885 10.03.1937 Siren Antti Viljam 10.02.1864 05.04.1933 Sutinen os. Nurmi Aksa Alina 22.04.1905 19.01.1938 Tikkanen Maija 17.11.1867 11.02.1938 Visapää Irja 03.01.1904 30.06.1933 21

Konevoimalla kivet nousevat kuin Tollankankaan hautausmaan suomalaiskiviä jäljitettiin edellisen kerran huhti- tyhjää vaan. Kaija Linnahalme halu- kuussa -08 tällä asiantuntevalla joukolla, vasemmalta Jääski-Seuran silloinen aa suurkiitoksin muistaa svetogorski- puheenjohtaja Kyösti Toivonen, Lesogorskin kunnanjohtaja Andrei Simonov, laista koneyrittäjä Mihail Hashinskiä, Imatran kansainvälisten asioiden yhteyshenkilö Heikki Laine, museoamanu- joka antoi konevoimansakin ilmaisek- enssi Minna Kähtävä-Marttinen ja Jääski-Seuran hautausmaatoimikunnan pj. si, kuvassa takana vasemmalla. Kaija Linnahalme. Mummon tuolit ja Armaksen kaappi Antti Mattelmäki, evakon tyttären poika Tädin varastosta löytyi muuton joukkoon, mutta tavallisesta ul- män. Ennen kuin huomasinkaan, yhteydessä kaksi vanhaa ihan ta- konäöstään huolimatta erottuvat kaappi sai pintaansa valkoisen vallista keittiön tuolia. Ne olivat muista, koska niillä on erityistä maalin avovaimon toimesta - ei- huonokuntoiset ja monen maa- tunnearvoa. pä siinä sitten muuta korjaamista likerroksen peittämät. Tuolien Äiti soitti noin vuosi sitten talvella oikeastaan ollutkaan. Kaappi sai pohjassa luki ”Meeri Finni, Jääs- ja kysyi josko olisimme kiinnostu- myös sabluunalla tekstin ”Armas”, ki, Ranssila”. Mummon tuolit! Ne neita vanhasta kaapista, joka oli tekijänsä mukaan. Mökillä Armak- oli otettu mukaan evakkoon läh- vuosikaudet ollut hylättynä Finnin sen kaappi on nyt oikeassa ympä- dettäessä. Sodan jälkeen mummo Aatun ja Ailin vintillä. Talo vaihtoi ristössä, hirsitalossa, niin kuin pa- ja pappa asuivat Vuoksenniskalla omistajaa ja vintti piti saada tyh- pan kotitalokin on Jääskessä. omakotitalossa. Muutettuaan siel- jäksi. Tietysti olimme kaapista tä Mansikkalaan 80-luvulla tuo- kiinnostuneita kun jälleen tarvit- lit päätyivät tädille Karhumäelle, simme huonekaluja mökille. Kä- koska kerrostaloon ei enää kaikki vimme myöhemmin hakemassa tavarat mahtuneet. hieman ränsistyneen tummanrus- Maalikerrosten alta paljastui tum- kean kaapin - Armaksen kaapin. maksi petsattu hyväkuntoinen Papan isän veli Armas oli tehnyt koivupinta. Yksi selkänojan pinna kaapin joskus 20-luvulla. Matkan oli myöhemmin vaihdettu, var- varrella sitä oli korjattukin. Kaapin maan pappa korjannut. Nyt tuolit tausta on vaneria, jossa on leima maalattiin valkoisella pellavaöljy- ”ostettu sotasaalisvarastosta”. Yksi maalilla ja niistä tuli tosi hienot. laatikoista oli korjattu puulla, joka Olemme siirtäneet 1930-luvulla on peräisin ehkä pakkauslaatikos- rakennetun hirsitalon Joutsenos- ta. Kaappi oli tummaksi petsattu ta Pyhtään Kaunissaareen kesä- ja ovissa oli vihreät koristeelliset la- mökiksi ja siellä tuolit ovat taas sit. Väritys ei ehkä ollut ihan nyky- käytössä. Ne sopivat hyvin van- muodin mukainen, mutta pienellä han talon vanhojen tavaroiden ehostuksella se saisi uuden elä- 22

Luomuohrapuurosta Imatran jääskeläisten adventtiherkku Maija Nevalainen Imatran Jääski-kerho on toiminut heti alkuunsa Imatralle oman lähi- Vahdinvaihdoista huolimatta ad- reilut parikymmentä vuotta, vuo- kerhon, minkä ensimmäinen vetä- ventin vietossa on koko ajan oltu tuinen mielentyhjennys on tapah- jä oli itse seuraakin alkuun nykinyt juurillaan, sytytetty muistokyntti- tunut Imatrankosken nimikkokir- Riitta Uosukainen. Hänen joudut- lä vuoden aikana poisnukkuneil- kossa ja adventtitapahtumassa. tuaan suurempiin virkoihin kerhoa le jääskeläisille. Nyt kynttilän sy- Edellisistä tapahtumista poiketen johti Annikki Routakorpi ja sitten tytti Jääski- seuran tuore puheen- sunnuntaina 22.11.09 kirkkoväelle asiassa pitkän rupeaman tehnyt johtaja Raija Mattelmäki ja Pek- tarjottiin alasalissa jouluiseen ta- Paavo Suikkari. ka Kärkäs lauloi laulun ”Laps olen paan puuroa, mikä oli paikallisen Myöhemmin tätä lähitoimintaa köyhän kauniin Karjalan”. Tämän luomuviljelijän Pekka ja Kyllikki on junailtu useamman henkilön vuoden adventtimuistoissa pin- Sihvosen tilan kasvattamasta oh- yhteisvastuulla ja näin jatkossa- nalla ovat Talvisodan syttyminen rasta haudutettua. Ja sen parem- kin, sillä viime syyskuussa kerhon 30.11.1939 ja sen seurauksena läh- maksi puuro ei tule, sen totesi ruoriin valittiin kolme isäntää Pek- tö evakkoon. 70 vuoden takais- noin viidenkymmenen hengen ka Sihvonen, Pekka Kärkäs ja Jari ten hetkien muistajia maanitel- adventtikansa, jopa niin että ko- Laukkanen sekä naisnäkemystä tiin sunnuntaina niistä kertomaan timainen luomuohrapuuro jää tuova Raili Lehtola. Tärkeät jäsenet ja panemaan myös paperille jälki- elämään jääskeläisten adventtita- ovat koko ajan olleet myös Jääs- polvia varten. pahtuman perinneketjuun. ken kirkkomaatoimikunnan vetäjä Viime kesänä 25-vuotista toimin- Kaija Linnahalme ja kerhon raha- taansa juhlinut Jääski- seura poiki ministeri Eila Lievonen. Sihvosen luomutilan ohrapuuro 2 dl ryynejä 1 l maitoa suolaa Ryynejä liotetaan yli yön. Siivilöidään. Keitetään vedessä melkein kypsäksi, lisätään maito ja keitetään valmiiksi. Keitetyssä puurossa käytetään rikottuja ja uunipuurossa kokonaisia ryynejä. Nautitaan maun mukaan voisilmän, sokerin ja/tai maidon kanssa Kyllä tästä puurosta kannattaa tehdä jääskeläisten nimik- koadventtipuuro, ylpeilee Jääski-Seuran puheenjohtaja Raija Mattelmäki ja sehän naurattaa puuromestari Pekka Sihvosta. 23

Eevan albumissa muistorikkaita kuvia KUVAT VIEVÄT JUURILLE Maija Nevalainen Eeva Suikkanen os. Varis oli 16 Edit Kartio. Jatkosodan aikana -42, Tehdas teki varsin pitkälle enso- -vuotias, kun lähdettiin viimei- kun asukkaat olivat omilla asuinsi- laisten elämän, antoi työn, ope- sen kerran evakkoon 1944. Asuin- joillaan, Ensoa rakennettiin kovalla tuksen ja huvejakin. Eeva muistaa paikka Jääsken Enso on kirkkaas- vauhdilla, kansa oli toivoa täynnä, tehtaan järjestämät uudenvuo- sa muistissa samoin kuin siellä vie- Eeva muistaa. den ulkoilmakonsertit, torvisoit- tetty lapsuus ja nuoruus. Ympä- Ennen käytiin sukulaiskylässä ah- tokuntaa tultiin kuuntelemaan ristö aukeni tutuksi kodista käsin, keraan, kylään mentiin koko per- koko perheen voimalla. Nuorten leikkipaikat, kaupat, koulut ja En- heen voimalla. Niinpä vanhoja su- veri kiehui jo muidenkin huvien son tehdas. Näistä asioista kerto- kukuviakin on paljon albumeissa. perään, nurkkatansseja pidettiin vat myös kuvat Eevan albumissa. Sitä ihmettelee, miten tyylikkäinä Pelkolan kansakoulussa, soittaja Kuvat ovat kuluneita ja jotkut re- ihmiset tulivat kylään. Eevan äi- istui suuressa ruokalan padassa, peytyneet rikki. Se kertoo kuvien ti Hanna Varis on pukeutuneena kun paikka oli niin ahdas, mutta paljosta katselusta. vaaleaan laskoshelmaiseen sor- sehän ei tahtia haitannut. setti leninkiin ja hattuun. Vaaleis- Kuvattomien ja kuvallisten muis- Rakkaimpia kuvia ovat tietenkin sa kengissä kulkevat remmit nilk- tojen kohdatessa aika alkaa elää omasta perheestä otetut kuvat, kojen päällä. Sylissään äidillä on ja siitä siunautuu aineistoa kylä- niiden taustoista voi tunnistaa nuorin veli Erkki, edessä sisko Elli. kirjoihin ja sukuhistorioihin Varsin- ensolaisia rakennuksia ja katu- Vasemmalla on Eevan kummi Ol- kin vanhat kuvat, joita karjalaisten jen kulmauksia. Onnelan kulman ga Vilkko, edessä lapsi Elli Vilkko. kaapeista löytyy 70 vuoden takaa, kioskin tausta näkyy kuvassa, Työkuvat elävät vain muistissa ovat arvossaan korvaamattomia. missä Eeva on sunnuntaikävelyl- Enson tehtaalla oli sota-aikana Oli tärkeää pukeutua sunnuntaikä- lä isänsä Johannes, Jussi Variksen paljon työssä nuoria 14-16 vuo- velylle kuten Variksen perhe, isä Jussi, ja veljensä Erkin kanssa. Kuvasta den ikäisiä tyttöjä. Eeva teki työtä Eeva ja Erkki, taustalla Onnelan kul- aukeaa myös ajan muoti. Eevalla, ylösottajana lähtevien tuotteiden man kioski. pikkutytöllä on pitkä takki ja nuo- linjalla, kaikki merkinnät remmalla Erkki-veljellä essu, jota tehtiin käsin, työjärjestys silloin käytettiin myös pojilla. Isä oli tiukkaa. Kerran Eeva on tyylikäs puvussa, liivissä, kra- ylitti kesälomansa parilla vatissa ja lippalakissa. Eeva kertoo, päivällä, kun oli Rautjär- että hänen isänsä pukeutui sun- ven mummolassa ja eno nuntaisin pukuun ja eritoten aina sanoi, että älä lähde vie- kun lähdettiin ulos kadulle. lä, kaivetaan tämä peru- Toisessa perheenjäseniä esittele- na kaikki pois. vässä kuvassa on koko perhe isä Tästä myöhästymisestä Jussi, äiti Hanna ja lapset Eeva, Elli, pomo Seppo Gajander Erkki, Eila ja Eero. Kuvaan taustalle suuttui ja uhkasi lähet- lienee tarkoitettukin jäämään ko- tää Äänislinnaan. Eeva din tavaransäilytykseen vastikään oli valmis lähtemään, rakennettu iso kuuri. Koti sijaitsi mutta siirtoa ei silti tullut, ensin Pohjolantiellä, mutta vielä kertoo kuitenkin siitä, et- ennen evakkoon lähtöä muutet- tä kaikkien työpanosta tiin 1938 Nyyrikintielle, Eeva ker- tarvittiin. Kun laitettiin too. On myös koulukuvia, otettu- evakkoon lähtöä -44, oli ja Enson Tehtaankoulussa, jossa kova kiire, tytöt pakka- ensolaiset lapset saivat opetusta. sivat tavaroita suurella Eevan alakoulukuvassa vuodelta isokonttorilla. -35 on luokassa nelisenkymmen- tä lasta, taustalla seisoo opettaja 24

Oikealta Hanna Varis, sylissään Erkki ja Enson Tehtaankoulun ensimmäinen luokka pääsi kuvaan 1935, opettaja taus- edessä Elli, vasemmalla Olga Vilkko ja talla on Edit Kartio. Eeva on vaalea tyttö oikealla, toiseksi viimeisellä rivillä. tyttönen Elli Vilkko. Kuvien luettelointi käynnissä Jääski- Seuran arkiston 5000 kuvaa jo digitoitu Maija Nevalainen Vuosi kuva-arkiston luovuttami- valittuja arkistokuvia elämän eri Hän myös toimittaa kuvat tarvitsi- sesta saatiin arkistokuvat jo säh- aloilta. Monet läsnäolijat tunnis- joille, Kähtävä-Marttinen neuvoo. köiseen muotoon. Tulokseen oli tivat ihmisiä ja tapahtumia, joku Kuvien keruukilpailu tuotti 302 omiaan vaikuttamaan lisätyövoi- osasi vielä lisätä jonkun kuviin kuvaa man saanti museon vahvuuteen. liittyvän tiedon. Kylä- ja sukukirjo- Henkilön palkkaamisen mahdol- jen tekoon kuvien käyttö Jääski- Vuoden 2009 alussa julistettiin ku- listivat Imatran kaupungin ja Jääs- Seuran jäsenille on sopimuksen vien keruukilpailu täydentämään ki-Seuran opetusministeriöltä saa- mukaan maksutonta. Sähköiset jo tallennettua aineistoa. Kannus- ma avustus. tallenteet tulevat pyydettäessä timena luvattiin, että kaikki kuvia joko sähköpostilla tai CD- levyllä. lähettäneet osallistuvat kesän Seuraava vaihe arkiston hoidossa 2010 Jääski-Seuran järjestämän on kuvien luettelointi eli kuvien Kähtävä-Marttinen selosti, et- matkan arvontaan. Kilpailu päät- järjestäminen tietokantojen mu- tä museolla on käytettävissään tyi vuodenvaihteessa ja voittaja kaan. Tämä työ on meneillään. Musketti- tietokanta, mikä on on tiedossa. Imatran kaupungin- Kuvien löytyminen tiettyyn tar- ohjelmoitu varsin runsaaseen tie- museon henkilöstön läsnä ollessa koitukseen on nytkin mahdollis- donantiin, tietysti sen mukaan, arvottiin voittajaksi Eira Halonen ta, jos osaa vinkata kuvien sisältöä minkä verran tietoa on kaikkiaan Imatralta. Hänelle lankesi Novgo- ammattien, kylien, tapahtumien käytettävissä. rodin matka. Seura kiittää kaikkia ym. tunnisteiden mukaan, mu- Jos esimerkiksi pyytää jonkun kuvia lähettäneitä. Jääskeläisku- seoamanuenssi Minna Kähtävä- henkilön kuvia, Musketti etsii via voi edelleen toimittaa Imatran Marttinen kertoo. automaattisesti hakijalle kaiken kaupunginmuseoon. Viime vuoden syksyllä saatiin jääs- muunkin tiedon, mitä henkilöstä keläisille järjestetyssä tilaisuudes- on museolla olemassa. Museolla sa nähdä kymmeniä satunnaisesti arkistosta vastaa Mika Kähkönen. 25

Seuran jäsenillä maksuton käyttöoikeus Jääski- Seuran kuva-arkisto luovutettiin Imatran kaupunginmuseon talletukseen Maija Nevalainen Sunnuntaina 12.10.2008 vietet- Riitta Uosukainen kiinnitti Paavo Suikkarin rintaan ansaitun Karja- tiin Imatran Kulttuurikeskuksessa lan Liiton ansiomerkin. merkittävä historiallinen hetki, kun Jääski-Seuran kuva-arkisto kokoelma, josta seuran jäsenet ”meidän Riitta” yhtyi kiitoksiin luovutettiin Imatran kaupungin- saavat maksutta käyttöönsä tar- arkiston kartuttajille ja tähänasti- museoon talletettavaksi. Osa- vitsemiensa kuvien sähköiset selle hoitajalle Paavo Suikkarille. puolet, Jääski-Seuran puheenjoh- tallenteet joko sähköpostilla tai Sitä mukaa kun digitointi edistyy, taja Kyösti Toivonen ja Imatran cd-rom levyllä. Viimemainittu tal- Jääski- seurakin siirtyy uuteen ai- kaupunginjohtaja Pertti Lintunen lennus tulee kysymykseen silloin, kaan. Yhteisöllisyys edellyttää si- allekirjoittivat molemmin puolin jos kuvia tarvitaan suunnitellusti tä, että joku luopuu omastaan ja hyväksytyn talletussopimuksen. kuva- tai kyläkirjan kokoamiseen. luovuttaa sen yhteiseen hyvään. Noin 5000 kuvaa sisältävää arkis- Kokoelmaan kuuluu valokuvien ja Ensolaissyntyinen Uosukainen on toa on viimeiset 13 vuotta hoita- negatiivien lisäksi Jääsken pitäjän ollut alusta lähtien aktiivisesti mu- nut tarkasti kuin silmäterää imat- kyläkarttoja, haastatteluja ja vide- kana Jääski-Seuran toiminnassa. ralainen Paavo Suikkari. Kiitoksek- oita sekä sähköisiä tallenteita. si seuran varapuheenjohtaja Riitta Ensimmäinen ”arkisto” paperi- Uosukainen kiinnitti Suikkarin rin- Imatran kaupunginjohtaja Pertti pussissa lajiteltavaksi tapieleen Karjalan Liiton hopeisen Lintunen vahvisti allekirjoituksel- ansiomerkin. laan omalta osaltaan luovutusso- 24 vuotta toimineen Jääski-Seuran Kaupunginmuseon amanuens- pimuksen ja totesi oikeaksi pää- kuva-arkistoa alettiin kartuttaa si Minna Kähtävä-Marttinen oli töksen luovuttaa kuva-aarteet juuri kyläkirjojen tarpeisiin. Kuvien selvästikin tyytyväinen tällaisen museon ammattilaisten käsiin ja keräämisen aloitti jääskeläisaktiivi kuva-aarteiston rantautumisesta saattamiseksi sähköiseen muo- Annikki Routakorpi, joka sittem- omiin hoteisiin. Sopimuksen mu- toon. Lintunen vakuutti Imatran min kiikutti ensimmäisen arkiston kaan kaupunginmuseo sitoutuu kantavan oman vastuunsa vieres- paperipussissa ensimmäiselle seu- säilyttämään kuva-arkiston kor- sä ja osittain sisäkkäinkin olevan ran puheenjohtajalle Toivo Lyyral- vauksetta. Jääsken kulttuuriperinnöstä. le, Kyösti Toivonen kertoi arkiston Tunnemme vastuumme siitä, että Valtioneuvos Riitta Uosukainen historiaa. Johon tilaisuudessa mu- seuran jäsenmäärän mahdollisesti laskiessa on huolehdittava arkis- ton tulevaisuudesta, olivat Kyösti Toivosen saatesanat. Tehtävämme on avata materiaali uusille tutki- joille sekä turvata sen säilyminen myös jatkossa. Imatran kaupunki on luvannut pitää huolen aineis- ton säilyttämisestä ja digitoinnis- ta. 5000 valokuvaa on hieno saavu- tus Museolle perustetaan omana kokonaisuutenaan, omassa tilas- saan säilytettävä Jääski-Seuran 26

kana ollut kunniapuheenjohtaja Imatran kaupunginjohtaja Pertti Lintunen ja Jääski-Seuran Lyyra, että arkiston ensimmäinen puheenjohtaja Kyösti Toivonen allekirjoittivat kuva- arkiston lajittelu tapahtui suurella ”pöydäl- luovutussopimuksen. lä” lattiatasossa. Nyt Jääskestä on koottu kyläkir- ja jo kaikista kyläalueista ja siinä sivussa on kuva-arkistoakin kar- tutettu. Kuvien seuraava käyttö tulee olemaan yhä lisääntyvät sukukirjat ja seudun kulttuurin ja historian tallenteena ehkä vieläkin laajempi, jopa yli rajan menevänä yhteisenä historiateoksena, Toivo- nen visioi. Tällä hetkellä suurim- pana kipupisteenä on kuitenkin edelleen Talvisota, jota venäläiset eivät ota tunnustaakseen. Paavo Suikkari ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja Toivo Lyyra, joka aloitti kuva-arkiston keruun, kukitet- tiin, taustana Imatran Kulttuurikeskuksen ja pääkirjas- ton kauniit, valoisat puitteet. Jääski-Seuran Kyösti Toivonen ja Imatran kau- punginmuseon Minna Kähtävä-Marttinen iloit- sivat yhteisestä kulttuuriteosta, jonka hoito-osa alkaa 5000 kuvasta. Seuran hallituksen jäsenet katsastivat vielä luovutetun arkis- ton, henkilöt vasemmalta Mervi Latvala, Raija Mattelmäki, Paavo Suikkari, Seija Oittinen ja takana Matti Kemppinen. 27

Kolmas kerta toden sanoi: JÄÄSKI – SEURA SYNTYI JÄÄSKELÄISTEN YHDYSSITEEKSI Poimintoja Jääski -Seuran historiasta 15.2.2010 Antti Arponen / Raija Mattelmäki Alkuun oli kaksi yritystä ilman tu- entisen Jääsken kunnan alueella Jääski-säätiö täyttää 60 vuotta. Si- losta. Talvisodan jälkeen vuonna asuneiden keskinäisenä yhdyssi- tä juhlitaan Korialla yhdessä Jääski 1940 jääskeläiset joutuivat jättä- teenä, koota ja tallettaa Jääsken -Seuran vuosijuhlan ja kokouksen mään kotipaikkansa ensimmäi- historiaan liittyviä kulttuuriarvoja kanssa 30.5.2010. Yhteistä tapahtu- sen kerran ja siirtymään Mosko- ja muuten vaalia kotiseudun muis- maa valmistelemassa Jääski-Seuran van rauhassa määrätyn rajan toi- toja ja perinteitä”. johtokunta ja säätiön johtoa. Henki- selle puolelle. Jääskeläisistä suurin Tämän Jääski-seuran vaiheista löt oik. säätiön hallituksen pj. Mauno osa sijoitettiin Satakuntaan. Sijoi- ei ole jäänyt paljon tietoa, kaikki Puhakka, Mervi Latvala Jääski-Seuran tuskuntia olivat Eura, Nakkila, Sä- perustajajäsenet ovat jo kuolleet. sihteeri, Esko Puhakka seuran 1. vara- kylä, Harjavalta, Kiukainen ja Ulvi- Oheiset tiedot perustuvat oikeus- puheenjohtaja, Kaija Linnahalme, la. ministeriön yhdistysrekisteritoi- Ilpo Peltomäki, Raija Mattelmäki seu- miston arkistoihin Helsingissä. ran pj. ja Päivi Sandberg. Kameran ta- Keväällä 1940 Säkylässä perustet- kana oli säätiön valtuuskunnan tuore tiin ensimmäisen kerran Jääski- Kunnan rahat Imatran kauppa- puheenjohtaja Mirja Pitkälahti. Seura Jääskestä lähtemään joutu- lalle tä. Helsingin Yliopisto kutsui kar- neiden yhteiselimeksi. Puuhanai- Jääski jäi sodan päätyttyä vähäksi jalaisia mm. Elimäeltä 27.4.1984 sena oli Saima Peltomäki. Kesällä aikaa elämään tynkäkuntana Imat- Helsingissä pidettyyn karjalai- 1941 Euran kirkolla järjestettiin ran seudulle, jäihän muutamia ky- suusseminaariin, jonka päätteek- ensimmäinen Jääski-juhla. liä rajankäynnissä Suomen puolel- si järjestettiin Jääski-ilta. Siinä oli Jatkosodan aikana 1941 -1944 le. Suomen hallitus teki 10.4.1947 mukana noin 150 henkilöä. Tässä jääskeläisiä siirtyi takaisin omille päätöksen, että Jääsken kunnan illassa keskusteltiin Jääski-seuran asuinsijoilleen, mutta viimeistään (joka samalla päätettiin lakkaut- perustamisesta. Asiaa valmistele- syksyllä 1944 sieltä oli taas lähdet- taa) varat siirtyvät Imatran kaup- maan valittiin työryhmä. Työryh- tävä. Suurin osa jääskeläisistä (52 palalle, joka oli päätetty perustaa mä päätti kokouksissaan kesällä kylää) sijoitettiin Kymenlaaksoon vuoden 1948 alusta alkaen. 1984, että Jääski-seuran perusta- Elimäelle. Jääskeläisten yhteyden- Useimmat luovutetun Karjalan va kokous pidetään Jääsken kihla- pito jatkui Elimäellä, mutta Jääski- kunnat olivat heti sodan jälkeen Seura muutti nimensä Elimäen 1945 -1947 perustaneet säätiöitä, Karjalaisiksi. joihin sijoitettiin kunnan varat ja Paljon jääskeläisiä siirtyi myös kunnissa toimineiden liikelaitos- lähelle entisiä kotiseutuja, rajan ten ja yhteisöjen varoja. Jääske- tuntumaan Imatralle. Siellä perus- läiset eivät ehtineet perustaa täl- tettiin 9.1.1949 Jääski-seura, jon- laista säätiötä ennen kuin maan ka kotipaikaksi päätettiin Imatra. johto päätti siirtää kunnan varat Yhdistys rekisteröitiin 16.3.1950. Imatralle. Jääski-säätiö perustet- Jääski-seuran puheenjohtajaksi tiin vuonna 1950. valittiin rakennusurakoitsija Tuo- mas (Tommi) Jyrkinen, varapu- Jääski-seuran kolmas perusta- heenjohtajaksi toimitusjohtaja minen Antti Komi ja sihteeriksi taksoitus- Vuonna 1984 tuli kuluneeksi jo 40 toimiston johtaja Heikki Tuomola, vuotta viimeisestä evakkolähdös- kaikki Imatralta. Vuonna 1949 perustetun Jääski- seuran tarkoituksena oli “olla 28

kunnan Kihujen yhteydessä lauan- kymmenen vuotta myöhemmin, saisesti jäsenmäärä on myös laske- taina 11.8.1984 Imatralla. kun oikeusministeriö oli poista- nut. 2009 jäsenmäärä oli 769. Kui- Tuona päivänä Mansikkalan yläas- nut rekisteristään kaikki toimin- tenkin vuosittain seuraan liittyy teelle kokoontui parisataa jääske- tansa lopettaneet yhdistykset ja myös uusia jäseniä, kun kasvavat läistä. Kokouksen avasi valmistel- antanut siten niiden nimet uusien jääskeläissukupolvet alkavat etsiä leen työryhmän puolesta Vuokko yrittäjien käyttöön. juuriaan. Jarva. Kokouksen puheenjohta- Jääsken pitäjäyhdistyksen pu- Jo yhdistyksen ensimmäisessä jaksi valittiin Toivo Lyyra. Ja siinä heenjohtajana toimi kymmenen toimintasuunnitelmassa vuonna kokouksessa 11.8.1984 Imatralla ensimmäistä vuotta Toivo Lyyra. 1984 puhuttiin paikalliskerhojen päätettiin perustaa Jääski -Seura, Vuoden 1994 vuosikokouksessa perustamisesta. Ensimmäisen nyt kolmannen kerran. Seuralle uudeksi puheenjohtajaksi valit- vuoden aikana sellaisia syntyikin hyväksyttiin toimintasuunnitelma tiin Antti O. Arponen. Seuraava jo viisi: Imatran Jääski-kerho (oli ja talousarvio vuosiksi 1984-1985 puheenjohtajavaihdos tapahtui kokoontunut jo aikaisemmin), ja 5-vuotisuunnitelma 1984-1988. Imatralla pidettyjen Jääski-päivien Lappeenrannan Jääski-kerho Seura päätettiin rekisteröidä. Yh- yhteydessä 2001, jolloin puheen- (21.2.1985), Jääskeläiset Satakun- distysrekisteritoimisto kuitenkin il- johtajaksi tuli Kyösti Toivonen nan alueella (6.3.1985), Lahden moitti, että Imatralla vuonna 1949 Hollolasta. Seuran 25-v. kokouk- seudun Jääski-kerho (huhtikuus- perustettu Jääski-seura on viralli- sessa 2009 Kouvolassa kahdeksan sa 1985) ja Pääkaupunkiseudun sesti edelleen olemassa, vaikka se vuotta pestiä hoitaneen Toivosen jääskeläiset (14.5.1985). Vähän ei perustamisvuoden jälkeen ollut jälkeen puheenjohtajaksi valittiin myöhemmin (1986) aloitti Elimä- ilmoittanut mitään toiminnastaan. Raija Mattelmäki Porvoosta. en Jääski-kerho, joka tosin tietyllä Nimi oli kuitenkin varattu. Uusi yh- tavalla oli toiminut 1940-luvulta distys päätti esittää nimeksi Jääs- Jäsenmäärä kasvoi ja paikallis- asti. Seitsemäs paikalliskerho syn- ken pitäjäseura, mutta lopuksi ni- kerhoja syntyi tyi 22.1.1987 Turkuun. Seuraavana meksi tuli rekisteriviranomaisten Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuonna aloittivat Hämeenlinnan suosituksella ja hyväksymisellä 11.1.1985, muutaman kuukauden Jääski-kerho (30.1.1988) ja Kotkan Jääsken pitäjäyhdistys. toiminnan jälkeen, 133. Keväällä Jääski-kerho (14.3.1988). Jääski-seuraksi 1994 1985 se oli jo 275. Jäsenmäärä on Alkuperäinen tavoite saada ni- tasaisesti kasvanut, (vuonna 1993 meksi Jääski-seura toteutui vasta jäseniä oli 1374). Pikkuhiljaa ja ta- Paavon muistoissa postikortti ja Maruzia-kissa v.1938 Paavo Suikkari ja Maruzia-kissa. Aikaa Talvisodasta on kulunut misen iskelmärallin mukaan. Noi- mutta minä tein itselleni ja kis- seitsemän vuosikymmentä. Sitä ta iskelmiä mandoliinilla säestäen salleni omat sanat: ” Maruzia, ai- edeltävältä vuodelta löysin van- lauloi Herman Roininen -niminen na muistan, kun kuvasi pöydällä han postikorttini, joka on säilynyt mies Jääsken kirkonpiirin koulun nään, sä olit ystävä lapsen, säilytän koulutodistuksen välissä. Sen olen rakennuksella, jossa usein olin hä- ikävän tään. Kanssasi iloiten leikin, saanut pikkuserkuiltani Sirkalta ja nen kanssaan ja kuuntelin: ”Muis- Maruzia kotona Karjalas siel, sinne Hilkalta täyttäessäni 1938 seitse- tosi on mulle kallis, muuta kun kunnaille lapsuuden saanhan, aa- män vuotta. Kortin kuva oli täy- jäljel ei oo” sekä ”Maruzia, kuvasi toksin palata viel”. dellinen muisto meillä silloin ol- kaunis mielessäin säilyvi ain”. leesta kissasta. Se oli valkeaturkki- Koulun tekeillä olevissa luokis- 29 nen herttainen olento, jolla oli toi- sa kaikuivat nämä laulut, jotka nen silmä vihreämpi. muistin koulua käydessäni ja vielä Kissan erikoiseen nimeen vaikutti nytkin evakkotaipaleellani. Tuon varmasti naukumisen ääni, jossa alkuperäisen Maruzia-laulun sa- selvästi erottui ”mauruus”. Se sai- noja olen muuttanut muisteluni kin nimekseen ”Maruzia” siihen mukaiseksi. Tuskin alkuperäisiä aikaan muodissa olleen samanni- sanoja monikaan enää muistaa,

Jääski-Seura juhli 25-vuotista toimintaansa ”kuntaliitos” Kouvolassa Juhlakuulumiset kokosi Maija Nevalainen On kulunut 15 vuotta siitä, kun yli sataan kuntaan ripotellut jääskeläiset ovat viimeksi kokoon- Juhlan kirja- ja Viipurinrinkeli pöydäs- Jääski- seura siirtyi naisvaltaan, tuneet Pohjois-Kymenlaaksos- sä kävi kuhina, kauppa tekivät halli- kun puheenjohtajaksi nuijitet- sa ennen näitä 2009 juhlia, sanoi tuksen tytöt oik. Mervi Latvala ja Seija tiin porvoolainen Raija Mattel- juhlapäivän avaaja Jääski-Seuran Oittinen mäki varapuheenjohtaja Matti Kemp- Matti Kemppinen sai runsaista ansi- pinen. Taannoin tapahtunut Kou- oistaan rintaansa Karjalan Liiton ho- Oliko se enne, kun neljännesvuosi- volan suuri kuntaliitos, jossa viisi peisen ansiomerkin, Raija Mattelmäki sadan toimineen Jääski-Seuran ympäröivää kuntaa liitettiin Kou- kiinnittää vuosikokous pidettiin uusiin kas- volaan, toi myös jääskeläisten suu- voihinsa totuttelevassa Kouvolas- rimman sijoituskunnan Elimäen sa? Seuran kaikki kolme edellistä tämän saman Kouvolan kuntasa- miespuheenjohtajaa luovuttivat teenvarjon alle. hymyssä suin puheenjohtajan nuijan naiselle, jääskeläisjuurensa Liikehdintää keskukseen päin on löytäneelle insinööri Raija Mattel- ollut jo aiemmin, niinpä nykyisen mäelle. Johtokuntakin naisistui li- Kouvolan alueella asuu varsin sää uudeksi jäseneksi valitun imat- runsaasti jääskeläisiä ja heidän ralaisen Päivi Sandbergin myötä. jälkeläisiään, Kemppinen lisäsi ja Voihan naisvalintoihin olla vaikut- totesi, että hyvien liikenneväyli- tamassa sekin, että miehet olivat en keskiössä sijaitseva Kouvola jo pehmitetyt juhlavarusteluissa. on kaiken kaikkiaan varsin sopiva Kouvolan upea juhla rakennettiin juhlapaikka eri tahoilta tuleville paikallisen Matti Kemppisen ker- jääskeläisille. toman mukaan kolmen miehen, Kaupunginjohtaja Lauri Lammin- Kyösti Toivosen, Esko Puhakan ja mäki tervehti jääskeläistä juhlavä- Kemppisen, voimin. keä puheella Uusi Kouvola, jossa kättä lyövät totuttelu ja sopeutu- Tämä antoikin juhlakokoukselle minen, vastaan hankaamiset ja on- aiheen pohtia, miten seuran vuo- nistumiset. Että Jääski ei unohtuisi sijuhlat jatkossa rakentuvat vai jää- kartalta, kaupunginjohtajalle lah- vätkö ne muutaman johtokunnan joitettiin Jääsken kipsivaakuna. jäsenen harteille? Sanallisen tervehdyksen kruuna- si Kotkasta tullut Esko Puhakan Toiminnan alkuaikoina Jääski-seu- johtama mieskvartetti Jukka Aho, raan kuului runsaasti innokkaita Sakari Aho ja Reino Korhonen kyläkerhoja, jotka ottivat vastuul- Eino Leinon sanoihin sovitetulla leen myös seuran juhlien järjestä- Madetojan musiikilla. Juhlapaik- misen. Pitopaikat olivat hajautetut ka oli uudistuksestaan palkittu kerhojen mukaan. Kerhot väheni- Maria-Sali. Sitä ennen juhlaväki vät, kun entisen Jääsken kyläkirjo- osallistui Kouvolan Keskuskirkossa jen tekoon aktivoituneet koulupii- pidettyyn jumalanpalvelukseen ja rikerhot saivat kirjansa tehdyiksi. suoritti perinteiseen tapaan kun- Ei ollut enää niin suurta tarvetta niakäynnin sankarihaudoilla. kokoontua ja muistot ja tietokin himmenivät. Mutta mitä jäsenet tahtovat? Sitä kysyttiin ja jäsenethän haluavat vuotuisen juhlan ja iloisen nos- 30

Pulli piene Katri, nykyise Roka Kaisu su- kua ei tarvinnut herutella iloisiin juhla- tunnelmiin Kouvolassa. Esko Puhakan CD-tallenne jul- kistettiin. talgisen tapaamisen. Se kävi sel- Lausuntataiteilija Eeva Härö tulkitsee väksi vilkkaassa keskustelussa. Ja Tapio Lyyran murrerunoja juhlaväen kaipaamaa nostalgiaa Oikealla kaksi iloista jääskeläistä, in- läikähteli Kouvolan juhlassa run- sinööri Raija Mattelmäki ja humanisti saasti hivelemään juhlakansan Kyösti Toivonen vaihtavat ensin pu- tuntoja. Viimeistään Raita Karpon heenjohtajan nuijaa ja sitten heidät tulkitsema Karjalan lapsen laulu, kukitettiin. Rajan Nuorten esityksessään her- paantumaton kansantanssiteos Uusi hallitus järjestäytyi Wiipurin rinkeli ja lausuntataiteilija Eeva Härön esittämät Tapio Lyyran Puheenjohtaja Raija Mattelmäki murrerunot nousivat silmiin asti. 1. varapuheenjohtaja Esko Puhakka Tanssin koreografia oli Eevi Miet- 2. varapuheenjohtaja Riitta Uosukainen tisen ja ohjaus Merja Skytän. Lau- Sihteeri, nettisivujen ylläpito Mervi Latvala lumies Esko Puhakan ”maailman Jäsen Matti Kemppainen turuilta eli internetistä” bongaa- Jäsen Kaija Linnahalme mat ja juhlassa esittämät jääskeläi- Jäsen Seija Oittinen set kansansävelmät olivat vanhaa Jäsen Ilpo Peltomäki uniikkituotetta, joista Puhakka on Jäsen Päivi Sandberg teettänyt CD-tallenteen. Huomionosoitukset. Jääski- seu- Kunniapuheenjohtaja Toivo Lyyra ran vuosikokouksessa luovutettiin Matti Kemppiselle Karjalan Liiton Jääski-seuran jäsenmäärä oli vuosikokouksessa 769. Vuoden mit- hopeinen ansiomerkki. Hän on ol- taan vähennystä oli 36. lut vuosia seuran hallituksen jäsen ja vaikuttanut monissa luottamus- Talous tilikaudella (14.8.08-31.3.09) oli mukavasti plusalla. tehtävissä. Kahdeksan vuotta pu- heenjohtajan vastuuta kantanut Kyösti Toivonen sai kiitoksena ja huomionosoituksena Karjalan Lii- ton Siirtoväen muistomitalin kun- niakirjoin. 31

Pitkän jalanjäljen jääskeläistyöhön jättänyttä Kyösti Toivosta kiitettiin Karjalan Liiton siirtoväen muistomi- talilla, puhuja pöntössä seuraveteraani Vilma Vepsä. Auli Talvi kiitti seuraveteraaneja, tässä sanoja kunniapuheenjohtaja Toivo Lyyralle. Tässä pyörii Viipurin rinkeli. Kaikki puheenjohtajat samassa potretissa vas. Toivo Lyyra, Raija Mattelmäki, Kyösti Toivonen ja Antti Arponen. Jääski -Seuran 25-vuotisjuhlassa oli väkeä Kouvolan seu- rakuntakeskuksen Maria-salin täydeltä. 32

Me karjalaiset kannamme vastuuta siitä, ettei Karjala unohdu! Puhe Jääski-seuran 25-vuotisjuhlassa Kouvolassa 16.8.2009 Kyösti Toivonen Hyvä juhlayleisö, Suomi-niminen autonominen 1917 -1939 ja sen jälkeen taas ve- viikoittain saamme Karjalasta lu- valtio syntyi. Tuossa Suomen syn- näläinen. Puhdasta faktaa, sanoi kea, miten milloin missäkin Karja- typrosessissa oli mukana muuten mies, joka edusti imperiumia. la-seura viettää 60-vuotisjuhliaan kaksi jääskeläistaustaista miestä, Näkökantani ei saanut ymmärtä- ja me olemme päässeet vasta 25 serkukset Porvoon piispa Mag- mystä. vuoteen. Se on hämmästyttävää, nus Alopaeus ja Venäjän Ruotsin mutta selityksiä löytyy: osa pitä- lähettiläs ja Haminan rauhanneu- Tässä sitä ollaan, naapureita, jästä jäi Suomen puolelle, pitäjä vottelija David Alopaeus, joitten mutta yhteistä keskustelupohjaa oli kaksijakoinen, oli Enso ja oli isoisä oli Viipurin tuomiorovasti ja on vaikea löytää. On toinenkin muu pitäjä ja monet ensolaiset hänen isänsä ja tämän isä, isoisä kipupiste, joka estää luontevan olivat vasta pitäjään muuttanei- ja isoisänisä olivat aikanaan kaikki naapuruuden, nimittäin talvisota. ta eivätkä oikein tunteneet vielä olleet Jääsken kappalaisia, Kettu- Totuutta, siis sitä, mitä me käsi- olevansa oikein jääskeläisiä. Kaksi nius-nimisiä. tämme totuudeksi, ei ole sanottu perustamisyritystä tehtiin, kolmas Varsinainen merkkivuosi meille kuin julkisuuden marginaalissa, vasta onnistui. Kiitos Toivo Lyyral- karjalaisille tulee olemaan 2012, mutta ei oppikirjoissa, ei kartois- le ja kumppaneille, jotka sen teki- jolloin on 200 vuotta siitä, kun sa. Karjalan valtaus on kuin häpeä, vät. Myöhäiseen lähtöön oli syynä Vanha Suomi liitettiin Haminan kun sitä ei tunnusteta, sillä sosia- myös heikko taloudellinen pohja, rauhassa vallattuun Uuteen Suo- listinen valtiohan ei periaatteessa kunnan ja seurakunnan jäljelle meen. Mitä olisi tapahtunut 1939, hyökkää. Tästä sitten johtuu, että jääneet varat oli valtioneuvosto jos Suomen itäraja olisi ollut Ky- venäläiset eivät tunne Karjalan ohjannut Imatran kauppalalle ja mijoessa ja olisiko meidän karja- suomalaista historiaa. Esimerkiksi seurakunnalle, ei pitäjäsäätiölle. laisten kohtalo ollut samanlainen muistan ETYK:n 20-vuotisjuhlassa Kahdessakymmenessäviidessä tuho ja karkotus kuin inkeriläisten vuonna 1995 tapaamani TASSin vuodessa on tapahtunut paljon. kohtalo? Pidetään kiitollisessa nuoren toimittajan, joka oli tullut On pystytetty muistomerkkejä, muistossa Aleksanteri, Sprengt- Helsinkiin junalla. Viipurissa hän toimitettu kirjoja, kerätty valoku- porten ja Armfelt. oli todennut, että häntä oli huijat- via, toimitettu lehtiä, myyty koru- tu, Viipuri ei olekaan vanha venä- ja, paitoja, viirejä, järjestetty juhlia Joitakin vuosia sitten otin matkal- läinen kaupunki, senhän ”näkee ja matkoja, harrastettu arkeologi- la Tampereelta Lahteen peuka- otsallaankin”. Lisää esimerkkejä: aa jne. On otettu mallia muilta ja lokyytiläisen, joka oli venäläinen viime kesänä ostin Konevitsan annettu mallia muille. Kyläkirjojen historiantutkija matkalla kotiinsa luostarista kirjan, jossa todetaan, määrä on uskomaton. Karjala on Terijoelle. Hänen mielestään Alek- että Lenin antoi Suomelle täyden varmaan Suomen parhaiten do- santeri I teki pahan virheen yhdis- itsenäisyyden 1917 ja samalla Vii- kumentoitu maakunta. Kiitos mi- täessään Vanhan Suomen Uuteen purin, Karjalan kannaksen, Laato- tä moninaisimmille toimikunnille Suomeen, sillä tuo aluehan oli jo kan rannat ja sen luostarit, jotka ja talkooporukoille ja toimihen- Venäjää. Minun teesini, että alue alueet Suomi kuitenkin palautti kilöille näistä kaikista toiminnan on aina ollut ja oli suomalaisten Venäjälle 1940. Entä sitten Sveto- tuloksista. asuttama ja siellä toteutettiin gorsk, joka muutama vuosi sitten suomalaista kulttuuria, ei häntä vietti 120-vuotisjuhlaansa, ei siis Vietämme tässä oman yhdistyk- vakuuttanut, vaan tärkeintä oli Enso-Svetogorsk, vaan pelkkä sen juhlaa, mutta voimme samalla se, kenen on valta. Hän muistutti Svetogorsk. viettää muutakin merkkivuosijuh- Viipurin linnan museossa olleesta Muutosta on tapahtumassa, me- laa, sillä onhan 70 vuotta talviso- kartasta, johon oli merkitty kaik- netetyssä Karjalassa asuvat venä- dan alkamisesta ja ensimmäisestä ki Suomen itärajan vaihtelut. Sen läiset, ainakin jotkut heistä, alkavat evakosta, on 200 vuotta Porvoon mukaan Viipuri oli ruotsalainen kaivata kotiseutunsa vuotta 1944 maapäivistä ja Haminan rau- kaupunki vuoteen 1710, venäläi- vanhempaa historiaa. Sitä on tar- hasta ja on 200 vuotta siitä, kun nen 1710 -1917, suomalainen vain jolla: Viipuri ja Sortavala ovat val- tavia suomalaismonumentteja, 33

Viipurin linnaan tehdyt näyttelyt mallakin puolella. Meillä Venäjän Karjala on meissä moneksi, joil- suomalaisesta Viipurista, Mikael Karjala tarkoittaa sitä Karjalaa, joka lekin vanhimmille se on aikui- Agricolan museo Kuolemanjär- oli ja on entisen rajan itäpuolella. siän Karjala, monille nuoruuden vellä, Agricolan patsas Viipurissa, Venäläiset puolestaan eivät tun- Karjala, useimmille täällä oleville venäläinen Karjalan historian ja nista Karjalan kannas -termiä. lapsuuden Karjala, nuorimmille seudun tuntemuksen yhdistys. Karjala ei saa unohtua Suomen kertomusten Karjala ja joillekin Sitä on myös meidän ”Elämää kansan muistista, se on liian arvo- historiatutkimusten Karjala, mutta Jääskessä” -näyttelymme, jonka kas unohdettavaksi. Tutkimusta kaikille rakas kotiseutu, osa entistä venäjänkielinen versio siirtyy Sve- tarvitaan, historiantutkijat ovat Suomea. togorskiin, siis Ensoon, sitä mukaa sitä laiminlyöneet, Hannu Taka- Lainaan lopuksi Eeva Kilpeä: ”Jos kuin sille valmistuu näyttelytilaa. la on kuitenkin loistava poikke- jotakin on syytä toisilta kadehtia, Toivottavasti tämä kiinnostuksen us. Monille Karjala on valkoinen niin menetettyä maata ja iäksi ka- kasvu johtaa nykyistä luontevam- aukko Kartalla. Pari esimerkkiä: dotettua kotiseutua. Maailmassa ei paan ja kypsempään naapuruus- olin ryhmän kanssa Raumalla, ole aarteita, ei omaisuutta, ei niin suhteeseen. kaupunkiopas esitteli ylpeänä kerrassaan mitään mikä ylittäisi Joensuun yliopiston historian pro- kaupunkiaan ja luetteli Suomen arvossa tämän ikivihannan rak- fessori Maria Lähteenmäki kirjoitti keskiaikaiset kaupungit, mutta kauden kohteen, voimanlähteen Helsingin Sanomissa, että ”kuva unohti Viipurin, sillä ”eihän se ole ja onnen kaivoksen. Koko ajan se menetetystä Karjalasta on vinou- Suomea”. Musiikki-ihmisistä teh- on heilimöinyt, pulpunnut ja pur- tunut ja kuvitteellinen”, sille tulisi tiin joku vuosi sitten matrikkelia. sunnut karjalaisille sisäisiä elämän hyväksyä yksi kattava nimi ”Venä- Lankoni, musiikkimiehiä kun on, antimia. Vasta kun tämä ahjo, tämä jän Karjala”. Kiitos Antti Arposelle täytti kyselylomakkeen merkaten kaipauksen kipinöivä mylly lopulli- vastineesta, menetetyn Karjalan syntymäpaikakseen Viipurin 1939. sesti menetetään, kun ne, joitten oikea nimi on menetetty Karja- Kun matrikkeli ilmestyi, oli toimit- sydämissä se on yhä jyskyttänyt, la, joka Hiitolasta itään kuuluu taja laittanut hänen syntyneen palaavat itse maaksi, murenee me- Karjalan tasavaltaan ja Hiitolasta Venäjällä. netetty Karjala. Jos murenee silloin- länteen Leningradin oblastiin. Ter- Me karjalaiset kannamme vas- kaan, kuka tietää.” mien täytyy olla samat rajan kum- tuuta siitä, ettei Karjala unohdu. Perinneaineisto talteen - Jääski-seura pitää niistä huolen! JÄÄSKEN KYLÄKIRJOJEN ETSINTÄ Oletko mahdollisesti perinyt tai saanut Jääskestä tehdyn kyläkirjan tai sukukirjan, jolle sinulla ei ole mitään käyttöä. ETHÄN VAIN HEITÄ SITÄ JÄTESÄKKIIN TAI ROSKIKSEEN!! Jääski-seura ottaa mielellään vastaan kirjoja. Kyläkirjoilla kuten esimerkiksi Lottola-kirjoilla ”Riu- kuaidat kylätien varsilla” tai ”Kohvpannu ja kapsäkki kainalos” tai ”Kerro mummi, kerro vielä” olisi kysyntää, mutta ne ovat loppuunmyytyjä. VANHAT VALOKUVAT Jos olet saanut perintönä tai löytänyt muulla tavalla vanhoja valokuvia Jääskestä – tai muualta Karjalasta - ETHÄN HEITÄ NIITÄKÄÄN ROSKIIN!! Lähetä ne Jääski-seuralle, joka toimittaa ne Imatralle tallennettaviksi. Ne ovat tärkeitä muistoja. Vaikka et tuntisikaan kaikkia kuvan henkilöitä, voi joku vanhempi jääskeläinen heidät tuntea. VANHAT KÄSITYÖT Jos olet perinyt esim. isovanhempiesi jäämistöä, jossa on vanhoja käsitöitä, lakanoita, pöytäliinoja, sänkypeittoja, pyyheliinoja jne. Siis sellaisia, jotka on tuotu ”kotont Karjalast”. Vaikka ne olisivat rikkinäisiä tai kuluneita, niin pese ne varovasti ja toimita ne esim. minulle. ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUK- SESSA HEITÄ NIITÄ ROSKIIN TAI POLTA!! Kangasalan Karjala-talolle ruvetaan keräämään vanhoja karjalaisia käsitöitä. Soita ensin ja kerro niistä minulle. Eeva Kauttu puh. 050-3220781. 34

SINUT ON NÄHTY Eeva-Riitta Kauttu! Nallipyssyhaastattelu /Maija Nevalainen Mie oon syntynt Jääske Enso sairaalas kesäl 1933 ja oon ”tehastekone” niiko Lyyran Topi sannoo meist sairaalas syntyneist. Mie oon Arpose Mati ja Maiki vanhi laps. (Isä ja äiti olliit syntyneet Lottolas: Matti Arponen 1902 ja Anna Maria Viskari 1903). Miul on 1936 syntynt pikkusisko Maija-Liisa (Tuominen) ja viel nuoremp sisko, Helka (Aaltonen), joka synty Ensos talvel 1944. Isä rakens Tapiotiele talo, joho miut o tuotu laitokselt. Sit hää möi sen ja ost Pellervotielt piene talo, jos miu Maija-siskoi o syntynt. Siint myö lähettii evakkoo v. 1939. Se ol palant Talvsova aikan ja isä rakens uuvve piene talo, ko hää pääs rintamalt syyskuus 1942. Siihe talloo synty mei pien sisko, Helka ja siint myö lähettii uuvestaa ryssää karkuu 1944 juhannukse alla. Evakkopaikas Pihlajaveel tapasi koulutoveri Mauno Kautun, häne kans mäni naimisii 1953. Vuuve pääst synty esikoinen Ari Johannes ja pien tytär Anu Marjaana 1957. Eeva-Riitta, sinut on nähty jo Lappeenrannassa asuin kymme- Eeva-Riitta Kauttu ”emännänpuku” kauan sitten Jääski-seuran ta- nen vuotta, sinä aikana siellä pi- yllään. pahtumissa ja toiminnassa. Mi- dettiin kahdet Jääski- juhlat Arpo- Puvun kankaan suunnittelemisen, kä herätti tuomaan seuratyö- sen Antin ollessa seuran puheen- kutomisen samoin kun sen valmista- hön omaa kortta kekoon? johtajana. Lehden Eila sai toimeen misenkin hän on tehnyt itse. mukaan Koivusen Elvin ja Valka- ensimmäistä kertaa siivoamaan Jouduin työkyvyttömyyseläk- mon Ailin. Juhlat Upseerikerhol- Jääsken kirkkomaata. Alkuun keelle 50-vuotiaana 1983 pahen- la olivat jääskeläisyyttä lämpöä. maksoimme itse kaikki kulut, (to- tuneen nivelreumani takia. Muu- Tampereella järjestetyissä juhlis- sin Jääski-seurakin auttoi), mutta tin silloin joulun alla Lempäälään, sa olimme me ”vanhat konkarit”, myöhemmin Opetusministeriö jonne poikani Arikin perheineen Vilma Vepsä ja minä nuorten nais- antoi rahaa mm. Sankaripatsaan oli muuttamassa. Niinpä etsin heti ten Marita Salosen ja Anu Vuori- ja kirkon muistomerkkien pysty- vuoden alussa Karjala-seuran, kos- sen apuna? Neljännet olivat sitten tykseen. ka tunsin voimakasta halua päästä täällä Helsingissä vuonna 2008, Mitä tulee siihen tauluun, käteni ”omieni pariin”. Tampereella asui jonka järjestelyissä olin Kyöstin eivät kestäneet haravointia ja mi- lapsuuden leikkitoverini Hämäläi- apulaisena. nä jouduin aina ruoka- ja kahvitar- sen Anja os. Manninen miehensä joiluun. Sitten kerran sanoin ta- Kaukon kanssa. Heidän kanssaan Sinut on nähty Jääsken pyhillä pulin paikkaa siivoavalle sukulai- lähdin Elimäelle Jääski-juhlille. Sii- paikoilla, kirkkomaalla, hautaus- selleni Timperin Leenalle, jos löy- tä se kaikki alkoi. mailla. Lahjoitit Jääski-Seuralle dät jotain vanhaa, niin ota minul- Imatrankosken kirkkoon Jääsken lekin muistoksi. Leena löysi suuria Vaikka viihdyin Lempäälässä, ha- kellotapulin raunioista keräämis- sepän takomia nauloja ja pari pa- lusin lähemmäs juuriani, niinpä täsi arvoesineistä ”syntyneen” lasta vanhaa kattotiiltä. Puulintu- muutin v. 1987 Lappeenrantaan. raamatullisen taideteoksen. Mil- ja veistelevä serkkuni Olavi Viskari Tuttavani Lehden Eila, (os. Hä- laisin miettein? mäläinen), meitä samoja Lotto- lan Arposia, järjesti ensimmäisen Jääsken kirkkomaan alennustila matkan Karjalaan vuonna 1989, synnytti kuin itsestään toimikun- jossa olin mukana. Viipurin kautta nan, johon tulivat mukaan Kuok- jouduttiin menemään Jääskeen. kasen Sirkku, Linnahalmeen Kaija Muistan kuinka kauhistelimme ja Vepsän Eero Imatralta sekä Leh- kirkkomaalla sen siivottomuutta den Eila ja minä Lappeenrannas- ja jopa hävitystä. ta. Lisäjoukkojen myötä lähdettiin 35

Jääsken Kirkkomaa-toimikunta maistelemassa luonani piranaa, jääskeläistä vaihtuvat haastaen tavat ja taiat. perinneruokaa. Vas. Antti O.Arponen, Sirkku Kuokkanen, Eila Lehti, Eero Vepsä, Lisäksi olen ollut mukana monien Kaija Linnahalme ja Erkki Viskari. (Vuosi on ehkä 1990-91). kyläkirjojen tekemisissä ja ”Viipu- rin suomalainen tyttökoulu ja sen ehdotti, että hän tekisi niistä tau- minen, joka johti äidin ja tyttären Perinnekoulut” -kirjassa sekä ollut lun. Alustaksi hän etsi satavuoti- yhteiseen kirjaan ”Riukuaidat ky- tietysti avustajana sukumme tari- sia ladon seinälautoja. Hopealaa- lätien varsilla” v. 1993. Aineistoa nassa ”Avain Arposiin.” Olen myös tan valmisti Maija-siskoni poika jäi yli ja niin valmistui, yhteistyö- ottanut osaa lukuisiin karjalaisai- kultaseppä Arto Tuominen. Ke- nä, omakustanteena toinen kirja heisiin keräyksiin. Taitaa kohta olla sällä 2008 Helsingin Jääski-juhlas- ”Kohvpannu ja kapsäkki kainalos” oman elämänkerran kirjoittamisen sa luovutin taulun Jääski-seuralle. v. 1997. Lottola-kerho jäi toimi- aika, saan pyytää itseltäni: Kerropa Toiveitteni mukaan se löysi sitten maan ja vasta viime vuonna se ei Eeva-Riitta, kerro siitä, kun lapset paikkansa Imatrankosken kirkos- enää kokoontunut. Se jos mikä oli kasvoivat ja maailma muuttui. sa, jossa muutenkin on Jääsken juurityötä tuleville sukupolville. esineistöä mm. alttaritaulu. Sinut on nähty Jääski-seuran Eeva- Riitta, sinut on nähty ja lu- Helsingin kerhon riveissä. Oliko Kyläkirja Lottolasta toi nimesi nä- ettu kertomassa jälkipolvillesi asuinpaikka Helsingin seudulla kyviin. Tuolloin jääskeläisten ky- vanhoja tarinoita kirjassasi ”ker- ”tyhjä” ilman jääskeläisyyttä? läkirjojen toimittaminen oli vasta ro mummi, kerro vielä” Oliko per- alussa. heessäsi kertojia? Voisi kait sanoa, että ”tyhjä” Lap- Anu ehdotti minulle, miksen tekisi peenrannan jälkeen! Pääkaupun- Kaikki alkoi tyttäreni Anu Vuori- kirjaa niistä pienistä jutuista, joita kiseudun jääskeläiset on perus- sen tutkimasta Jääsken Arposten olin kertonut lapsenlapsilleni Mi- tettu jo aikoja sitten. Kun muutin suvusta ja kirjasta ”Porstuvast kolle, Matille, Jyrille (Anun ja Arton Vantaalle 1997, oli Auli Talvi kerhon tuppaan”. Sitten etsin kaikki pik- poika) ja varsinkin Kallelle, poikani vetäjänä. Hän oli muuttamassa kuserkkuni, kutsuin heitä Lap- nuorimmaiselle, ”iltatähdelle”. Kun Tukholmaan ja sai minut työnsä peenrantaan Karelia-taloon ja menin sanomaan Kallelle hyvää jatkajaksi. perustimme Jääsken Arposten yötä, sanoi hän joka kerta ”Kerro Ensin Marjatta Virtanen hoite- sukuseuran v. 1989, jonka puheen- mummi siitä, kun olit lapsi. Kerro li raha-asiat, mutta vähän ajan johtajaksi minut valittiin. Anun vielä”. Noista tarinoistako johtu- kuluttua jäin yksin. Viime vuo- kanssa huomasimme, että paljon nee, että Kalle on erikoisen kiin- sina olemme postittaneet Seija mm. suvun tietoja oli jo mennyt nostunut historiasta? Niin sitten Bergman´in (os. Villanen) ja Ritva ”maan rakoon”. syntyi kirja ”Kerro mummi, kerro Hakalinin (os. Toivonen) kanssa n. Entä kylä? Syntyi herätys, nyt on vielä” v. 2000. 150 kutsukirjettä. Rahat olemme jotain tehtävä, ennen kuin kaikki saaneet järjestämällä pikkujoulus- katoaa. Kutsuimme Anun kans- Aineistoa olen kerännyt, kun Anu sa arpajaiset. Mukana olijat tuovat sa entisiä Lottolan kylän ihmisiä on ensin keksinyt aiheen ja sitten arpajaisvoitot ja ostavat arvat. Jos- kokoukseen Muhniemen kansa- taittanut ja toimittanut kirjat. Siinä kus saamme hiukan avustusra- koululle. Seppo Kurki oli liikkeel- olen oppinut tuntemaan sukuani haa tilillemme. Eikös ole mukava lä samoissa asioissa, yhdistimme ja Lottolan vielä elossa olevia ky- järjestys? Viime vuosina olemme voimamme ja niin alkoi aineiston, läläisiä. Käymällä Jääski-juhlissa saaneet mukaan monia uusia jääs- muistitiedon ja valokuvien kerää- karjalaisuus on ollut elävää, siellä keläisiä. Sinut on nähty Jääski-juhlissa upeassa itse kudotussa ”emän- nänpuvussa”. Onko käsityö sinul- le vakava tartunta? Se on tosi vakava, parantumaton tauti. Teen luettelon, mitä kaikkea kutomiseni saralla on tapahtunut: Karhumäen Kristillinen kansan- opisto 1949-50 ”Alku aina hanka- laa, lopussa kiitos seisoo”, Lahti 1951-56 kangaspuiden vuok- raus ja kutominen kotona, orsik- komattojen kutominen Lahdessa neuvonta-asemalla, Äänekoski 1957-60 neuvonta-asemalla ku- 36

tomista, mm. Munsalan kansal- Arposen tytöt Eeva-Riitta ja Maija-Liisa Pellervontien kodin leikkimökin edessä. lispukukangas Anulle ja karva- Keskellä Sirkka ?. Tunnetko hänet? Ilmoita minulle! Emme muista nimeä! lankamatto, Varkaus 1960 -75, neuvonta-asemalla kutomista, apurahaa”. Sain apurahan Greta hänellä oli kutomo Ensossa vuo- omat kangaspuut, Kotiteollisuus- ja William Lehtisen Säätiöltä. Siitä desta 1935 sodan alkuun asti. Hän koulu, oma kutomo Matto-Maija. alkoi suuri, mutta mielenkiintoi- suunnitteli melkein 30 kirkkoon Kansallispukukankaita on tullut nen työ, joka on kestänyt jo yli tekstiilit, mattoja, kuvakudok- kudotuksi vähintään kymmen- viisi vuotta. Nyt se on loppusuo- sia. (Katso Enso-kirja ja tuleva Greta kunta, mm Anulle Jääsken puku ralla. Anu on luvannut taittaa ison Skogster-Lehtisen elämänkerta!) hääpuvuksi. Kangaspuut seisovat kirjan, johon olen kuvannut satoja, Nuorena tyttönä toivoin, että nytkin tietokoneen takana odotta- jopa tuhansia kuvia mm. Imatran- minusta tulisi ”suurena” joko sai- en kankaanlaittajaa. Tämä vakava kosken kirkossa olevat Jääsken raanhoitaja tai arkeologi. Ei tullut tauti taitaa olla perintöä äidiltä ja kirkkotekstiilit, Kolmen Ristin kir- kumpaakaan, mutta eräänlainen Riitta-mummoltani, käsityönopet- kon tekstiilit ja Perttelin kirkossa ”arkeologi” olen nytkin, kun pen- tajalta? Kanneljärven kirkkotekstiilit, eräitä gon arkistoja ja kirjastoja. Saan mainitakseni. käyttää nimitystä ”Tietokirjailija”, Käsityön omakohtainen rakkaus- Greta Skogster on ollut hyvin koska minut on hyväksytty Suo- ko sai sinut ryhtymään tutkijak- monipuolinen taiteilija. Hän oli men Tietokirjailijoiden jäseneksi. si kohteena jääskeläisjuurinen syntyisin Hämeenlinnasta, mutta taiteilija Greta Skogster? Monet hänen töistään ovat kirkkoteks- tiilejä. Törmäsin Greta Skogsteriin ol- lessani Enso-kirjan avustajana. Antti O. Arponen pyysi minua lukemaan vanhoja Ylä-Vuoksi- lehtiä. Kirjastossa ”tapasin” Gre- tan. Hänestä ja hänen töistään oli kirjoitus v. 1937. Hän oli menossa Pariisin Maailmannäyttelyyn. Hä- nen tuotantoaan ei ollut kukaan tutkinut, ainoastaan kirkkotekstii- lejä. Sanoin Anulle, että rupeaisin tutkimaan, mutta eihän minulla ole rahaa eikä taitoa. Silloin Anu kannusti kovasti ja ehdotti ”Hae VARIKSEN SAAPPAAT riiheltä “töppöset jalassa”, ruumenet TULIPYÖRÄ Lapset kulkivat kaiken kesää olivat tarttuneet tervaan. Eräässä talossa Lanalla asui neljä paljainjaloin sillä seurauksella, että Tapausta seuranneet olivat varmoja, polvea. Vanhin jou­kosta oli Heta- moni sai nilkkoihinsa “variksen että Ilmarin äiti antaa pojalleen mummo, tarinan kertojan isoisän saappaat”. Tilanne kehittyi joskus satikutia*, mutta toisin kävi. Äiti otti äiti. Hän piti kovasti lapsista, niin pahaksi, että nilkassa nahka lastaan kädest­ä ja vei tämän pesulle mutta piti näille myös kovan kurin. rupesi verestämään, pykimään ja se - sanomatta mitään. Joskus hän haus­kuuttaakseen aiheutti kovasti kipua ja kirvelyä. KIRJAIMET lapsenlapsenlapsiaan kehrätessään Näin tapahtui viisivuotiaalle Ilma- Erään toisen talon nuorin lapsi laittoi hehkuvan päretikun rukkinsa rillekin. Hän valitti asiaa sedälleen oli Taisto, joka ei osannut sanoa pyörään. Kun vokkia* polki, niin Tuomakselle, joka neuvoi vaivaan K-kirjainta. Kouluun olisi jo palava tikku synnytti tulikehän lääkkeen: “Mää tuonne puuvaijaa pitänyt mennä ja niin häntä neu­ ja se oli lapsista hauskaa. Siihen ja siel nurkas on savipotti ja siin vottiin opettelemaan kirjaimia ja aikaan, viime vuosisadalla, lasten on kärripyörii varte tervaa. Voitele tavaamistakin. Siihen poika tokaisi huvit eivät olleet ihmeellisiä nykyi­ suti kans terval nuo nilkat ja sit “emmie voi, ko ei oo tiijaimii”. Hän siin verrattuna, mutta kuitenkin mää tuone riihele ruumenuksee* oli puhkonut aapis­ estaan kaikki hauskoja. tallomaa, nii kyl pykimät hävijäät”. K-kirjaimet pois. Näyte kirjasta ”Kerro mummi, kerro Ilmari teki työtä käskettyä ja tuli vielä” Eeva-Riitta Kauttu 37

Jääsken kunnan rahat menivät Imatran kauppalalle Jääski-säätiö juhlii 60-vuotista toimintaansa Antti O. Arponen Melkein kaikki viime sodissa me- ja hallituksen puheenjohtajaksi heenjohtaja. Säätiön luottamus- netetyt kunnat perustivat viime Ensio Ahtiainen. Hyväksyttyjen johto oli 1990 -luvulla ikääntynyt. sotien jälkeen 1940 -luvun lopul- sääntöjen mukaan Jääski Säätiön Säätiörekisteri kyseli puuttuvia ti- la säätiön tai yhdistyksen, jonka tarkoituksena on vaalia entisen linpäätöksiä ja toimintakertomuk- suojiin sijoitettiin kunnan, seura- Jääsken kunnan asukkaiden ja sia. Säätiön valtuuskunta päätti 15. kunnan ja merkittävien liikelaitos- heidän perillistensä keskuudessa maaliskuuta 1996 lakkauttaa sää- ten ja yhdistysten varat. Jääski oli karjalaista yhteishenkeä sekä tu- tiön. Päätös oli muuten yksimieli- poikkeus. Jääskestä jäi Suomen kea heidän taloudellisia ja henkisiä nen, mutta siihen jätettiin yksi eri- puolelle muutama kylä, ja kunta pyrintöjään. ävä mielipide. oli edelleen olemassa sotien jäl- Säätiön pääomaksi saatiin 950 000 keen. markkaa. Se vastaa vuoden 2010 Sääntöjen mukaan lakkauttami- rahassa vähän yli 22 000 euroa. nen vaati kahdessa kokouksessa Jääsken kunnan tarina päättyi 18. kolmen neljäsosan enemmistön huhtikuuta 1947. Silloin Suomen Jääsken Osuuskauppa, Jääsken käydyssä vaalissa. Valtuuskunta hallitus päätti, että vuoden 1948 Osuuskassa ja Jääsken Säästö- käsitteli asiaa toisen kerran 5. mar- alussa perustetaan Imatran kaup- pankki sekä useat järjestöt jäivät raskuuta 1996. pala ja sen perustamiseen käyte- toimimaan Imatran seudulle, joten Lakkauttaminen oli lähellä tään Jääsken kunnan varat. Kun- niiltä ei säätiölle saatu varoja. nan varat olivat 56,5 miljoonaa Jääski Säätiö viettää 60-vuotis- Esitys säätiön lakkauttamisesta markkaa, vuoden 2010 rahassa yli juhliaan 30. toukokuuta Korialla ei saanut vaadittua enemmistöä, 1,8 miljoonaa euroa. Jääsken seu- Jääski-päivillä. Säätiö on koko sillä käydyssä vaalissa tulos oli rakunnan varat määrättiin Imatran, toimintansa ajan avustanut jääs- lakkauttamisen hyväksi vain 6-4. Elimäen ja Korian seurakunnille, keläistaustaisia henkilöitä ja yhdis- Valtuuskunta päätti jatkaa säätiön koska merkittävä osa jääskeläisiä tyksiä. Säätiö järjesti Jääski -juhlia toimintaa. Viime vuosina säätiö on oli siirtynyt Elimäelle. vuoteen 1984 asti. Tuolloin perus- jakanut avustuksia jääskeläisille Jääskeläiset heräsivät liian myö- tettiin Jääsken pitäjäyhdistys (vuo- kyläkirjahankkeille, jääskitaustai- hään. Jääski-säätiön perustava desta 1994 Jääski-Seura), joka otti sille yhteisöille ja Jääski-juhlien kokous pidettiin 9. kesäkuuta 1950 vastattavakseen vuotuisista pitä- järjestelyihin. Imatralla, mutta kunnan ja seura- jäjuhlista. Säätiön valtuuskunnan puheen- kunnan varat olivat sitä ennen jo johtajina ovat olleet: Yrjö Hatakka jaettu. Jääski-säätiön perustavaan Suurin työ Jääsken pitäjäkirja 1950-1958, Tommi Hallikas 1959- kokoukseen osallistuivat Jääsken Jääski-Säätiön suurin ponnistus 1978, Esa Piepponen 1979-1989, lainajyvästö, Jääsken Osuuskassa, on ollut Jääsken kirjan kustantami- Heimo Suikki 1990-1996, Pentti Jääsken maidonmyyntiosuuskun- nen. Veli Ikosen toimittama 752-si- Viskari 1997-2007 ja Mirja Pitkä- ta, Jääsken maamiesseura, Jääsken vuinen teos ilmestyi vuonna 1966. lahti vuodesta 2008. marttayhdistys, Jääsken Osuus- Säätiön toiminta oli 1990-luvulla Hallituksen puheenjohtajan teh- kauppa, Jääsken oriyhdistys, Jääs- kriisissä. Muutamana vuonna hal- täviä ovat hoitaneet Ensio Ahti- ken Metsänhoitoyhdistys, Jääsken litus ei kokoontunut kertaakaan. ainen 1950-1972, Toimi Puhakka Kirijät, Jääsken VPK, Jääsken Sääs- Valtuuskunta sentään piti sääntö- 1973-1996, Antti O. Arponen 1997- töpankki, Jääsken tarkastusyhdis- määräisen vuosikokoukset. 2002 ja Mauno Puhakka vuodesta tys ja Elimäen Osuuskassa. Säätiön luottamustehtävissä on 2003. Peruspääoma jäi pienehköksi ollut paljon pitkäaikaisia jääske- Säätiön valtuuskunnan puheen- läisiä, monet yli 30 vuotta. Sääti- Nykyinen hallinto johtajaksi valittiin Yrjö Hatakka ön hallituksella on 60-vuotisen Säätiön valtuuskuntaan kuuluvat historian aikana vasta neljäs pu- juhlavuonna (suluissa varajäsen): 38

Puheenjohtaja Mirja Pitkälahti, Korian kirkon rakentaminen varapuheenjohtaja Toivo Kaplas (Hannu Monto) sekä jäsenet Lau- Mirja Pitkälahti (os. Kukkurainen) ri Aro (Marketta Aro), Antti Ahtiai- nen (Erkki Mallat), Ahti Husu (Sa- kari Pellinen), Erkki Jakonen (Lauri Puhakka), Maija Nevalainen (Paa- vo Mallat), Erkki Patjas (Keijo Kuk- konen), Mauno Puhakka (Heikki Jauho), Pekka Sajomaa (Eira Van- hanen-Haavisto), Antti Taimioja (Eila Viskari) ja Pentti Viskari (Tais- to Mallat). Hallituksen puheenjohtajana on Mauno Puhakka ja jäseninä Taisto Mallat, Lauri Puhakka (sihteeri-ra- hastonhoitaja) ja Pekka Sajomaa. Hallituksen varajäseniä ovat Oiva Kukkurainen, Maija Nevalainen ja Mirja Pitkälahti. Maija Nevalainen: Mansikkaheinä Kuva Kouvolan Seurakuntayhtymä. Katkenneet kädet Radan varrella Jääsken seurakunta lakkautettiin tilautasen Elimäen seurakunnan vanhat omenapuut valtioneuvoston päätöksellä v. käyttöön Korian aseman tienoille oksin sammaleisin 1948 lopussa. Sitä ennen 18.4.1948 rakennettavaa rukoushuonetta ja ojentavat kättä seurakunnassa pidetyn kirkollis- hautausmaata varten. vilkuttavat vuotten takaa. kokouksen yksimielinen esitys oli, Maku mehukas jo kielen kastaa että Jääsken seurakunnan omai- Korialla pidettiin Jumalanpalveluk- Jyrähtäen kuva vaihtuu suus siirretään Elimäen seurakun- set Korian nuorisoseuran salissa kolkkaa ajan pyörät nalle käytettäväksi uuden kirkon ja siellä pidetyssä Jumalanpalve- palaa puoli vuosisataa ja hautausmaan rakentamiseen luksessa lääninrovasti Kustaa Pal- liekein sammunein. Korian aseman seudulle. munen 28.11.1931 esitti kolehdin Koti Karjala Asiakirjoista ilmenee, että kirkol- kantamista Korialle rakennettavan ja omenaiset puut liskokous vetosi siihen, että Jääs- rukoushuoneen rakentamiseen. kädet katkenneina ken seurakunnan jäsenistä pääosa Kolehdin tuotto oli 170,00 mk. sijoitettiin Elimäen kuntaan ja tä- Elimäen kirkkovaltuusto päätti Antinmäen mummun Jumala män perusteella oli luonnollista. monista korialaisten pyynnöistä Antinmäen mummu että seurakunnan varat käytettäi- huolimatta, että Korian nuoriso- uskalsi siin Korialle rakennettavan kirkon seuran juhlasali tyydyttää Koria- mennä vieraan viereen rakentamiseen. laisten uskonnolliset tarpeet. uskalsi kysyä oletko muistanut Jumalaa. Tuomiokapituli saattoi Jääsken Viipurilaissyntyisen kirkkoherra Sanovat sitä yksityisasiaksi seurakunnan varoja koskevan asi- Kaarlo Hyrskeen tultua virkaansa omivat omaksi. an Valtioneuvoston päätettäväk- 1.5.1941 hän otti esille Korian kir- Antinmäen mummun Jumalasta si. Valtioneuvosto päätti (päätös kon rukoushuoneen rakentamis- riitti kaikille. 14.11.1948 XI 20) myöntää Jääsken asian. Hän kutsui koolle jäljellä seurakunnan omaisuudesta 1,5 olevat rukoushuoneyhdistyksen miljoonaa markkaa rahana ja 0,5 jäsenet 15.12.1942. Yhdistyksen miljoonaa markkaa obligaatioina säännöt muutettiin ja yhdistyksen sekä Jääsken Enson kirkkoa varten nimi muutettiin Korian seurakun- hankitut uushopeaiset ehtoollisas- tatalon kannatusyhdistykseksi. tiat, 100 kpl hopeisia erikoispikarei- Kannatusyhdistys osti tontin ruko- ta ja Enson papin käytössä olleen ushuonetta varten v. 1946 ja myö- pienen ehtoollismaljan ja öylät- hemmin lisäaluetta, joten tontti oli 39

valmiina rakentamista varten. Rakentaminen päätettiin aloitta Rakennustoimikunta päätyi lopulta Seurakunta asetti suunnittelu- keväällä 1950 ja sen piti valmistua ratkaisuun, jossa rakentamisen to- toimikunnan 20.1.1948 Korian saman vuoden syksynä. Aiemmin teutus annettiin rakennusmestari seurakuntatalon rakentamista valittu toimikunta valtuutettiin Paavo Mäkelälle ns. työnjohtourak- varten. Kokoonkutsujaksi valittiin hoitamaan asiaa edelleen ja tar- kana. Urakkasumma oli 7 700 000,- kirkkoherra Kaarlo Hyrske. Kirkko- vittaessa käyttämään asiantuntija- markkaa. Rakentamista suosi kaunis valtuusto valtuutti 15.11.1948 ra- apua. Seurakuntatalon rakentami- ja pitkä kesä. Työt sujuivat hyvin. kennustoimikunnan kiireellisesti nen muuttui samalla Korian kirkon Peruskiven muurasi rovasti Kaarlo hankkimaan Korian seurakuntata- rakennushankkeeksi. Kirkon poh- Hyrske 20.10.1951 kirkon alttarin lon piirustukset. Ehdoksi asetettiin, japinta-alaksi tuli 286 kerrosneliö- paikalle varattuun syvennykseen. että rakennuskustannukset eivät metriä. Kirkkovaltuusto otti 19.2.1952 ra- nouse kohtuuttoman korkeiksi. Hankkeen toteuttamiseksi päätet- kennustoimikunnalta vastaan Kirkkovaltuuston kokouksessa tiin 12.3.1950 suorittaa koko seura- teknisesti valmiin Korian kirkon ja 30.1.1949 kirjattiin Jääsken seura- kuntaa kattava tukki- ja rahankerä- seurakuntasalin. kunnalta saatu lahjoitus 2,0 mil- ystalkoot. Talkoiden tuotto oli 800 Korian kirkon vihki käyttöön Mik- joonaa markkaa rahana ja obligaa- tukkipuuta ja yli 240 000,- mark- kelin hiippakunnan piispa Martti tioina, lisäksi saatiin Jääsken Enson kaa rahaa. Kirkkovaltuusto hyväk- Simojoki 24.2.1952. Vihkimispäi- kirkon ehtoollisvälineet ja Jääsken syi 15.6.1950 lopulliset piirustukset vänä oli jumalanpalvelus ja kirkko kirkon kellot. Samassa kokoukses- ja päätti hakea rakennuslupaa ja oli ääriään myöten täynnä, samoin sa esiteltiin arkkitehti Yrjö Vaskisen lainaa 8 000 000,- markkaa, sekä päiväjuhlassa. Lasten juhlassa klo laatimat seurakuntatalon luon- käsitteli ensimmäisen rakennus- 17:00 oli runsaasti väkeä ja iltajuh- nospiirustukset. Kustannusarvio urakkatarjouksen, joka ei sisältänyt lassa klo 19:00 oli kirkko ääriään 11 miljoonaa markkaa katsottiin lämmityslaitteita eikä kalustusta. myöten täynnä. liian kalliiksi. Kirkkovaltuusto antoi Tarjous hyväksyttiin ehdolla, että Valmistumisen jälkeen tehdyt rakennustoimikunnalle tehtäväksi työn piti olla valmis jouluun 1950 merkittävät muutoksen ja perus- edullisemman suunnitelman laati- mennessä. korjaukset: misen. Rakentamiseen kirkkoval- tuusto varasi talousarvioon 2 milj. Syksyllä Korian Pioneerirykment- • kirkon pihan kunnostus ja istu- mk. ti suoritti kirkon perustamistyöt tukset 1962 ilmaisena harjoitustyönä. Talvek- Elimäen ruotsalainen tukikummi- si työmaa keskeytettiin ja pohja • sähkölämmitys muutettiin öl- kunta Ovansjön seurakunta lah- peitettiin hyvin. jylämmitykseksi 1967 joitti seurakuntatalon rakentami- seen 30 000 kruunua (markoissa Rakennustarvikkeiden hinnat • laajennus 248 neliömetriä, toi- 48 000 mk). Uusitut luonnokset nousivat hyvin nopeasti ja niinpä misto, keittiö, wc toteutettiin kirkkovaltuusto käsitteli 11.10.1949 rakennustoimikunta päätti ostaa rkm. Toivo Sipilän suunnitel- kokouksessa ja hyväksyi ne siten 1 500 000,- markalla tiiliä, sement- mien mukaisesti v. 1976 muutettuina, että kellariosuus tiä ja rautaa. Tällä tavoin säästettiin poistetaan ja rakennusaineena huomattava summa rahaa. • kellotapulin katto ja räystäsko- käytetään osin halvempia raken- Rakennustoimikunta oli valinnut urut uusittiin nusaineita. Näin kustannusarvio keskuudestaan pienen valiokun- muuttui 5,6 miljoonaksi markak- nan, jonka tehtäväksi annettiin ra- • kirkon sisäpuolinen maalaus si. kentamisen toteutus ja valvonta. ja osa ikkunoista uusittiin ja lisäksi tehtiin LVI-korjauksia v.1982 • urkujen hankinta v. 1990, sa- malla alttari ja saarnastuoli uusittiin, parvien kaiteet ko- rotettiin ja kirkkoon hankittiin uudet kirkkotekstiilit ja kirkon kellojen soitto automatisoitiin. Uudet urut ja sisältä uusiutu- nut kirkko vihittiin käyttöön adventtina 2.12.1990. Urkujen vaatiman tilan vuoksi istuma- paikat vähenivät 350:een. Lähteet: Elimäen historia, R. Koivusaa- ren historiikki, Jääskeläinen 1986. 40

Jääskeläisjuurinen kirkkoherra Osmo Puhakka kutsuu Tervetuloa Elimäelle jääskeläiset! Elimäki on valtakunnallisestikin tunnettu siitä, että sotien jälkeen tänne sijoitettiin karjalaisia suhteellisesti enemmän kuin mihinkään muualle. Väkilukumme nousi kuudesta reiluun kahdeksaan tuhanteen. Ei siis ihme että viime kesänä Elimäellä pitäjäjuhliaan viettivät vahvialaiset, tänä keväänä iloitsemme Teidän kokoontumisestanne rikkaitten ja rakkaitten muistojen keskelle! Karjalaisuus ei ainakaan Elimäellä ole pelkästään muistoja, vaan se vaikuttaa erittäin läpäisevästi kaikessa toiminnassamme. Valtakunnallistakin julkisuutta runsaasti osakseen saanut kirkkomme korjaustalkoot 1991-95 on tästä erinomaisena esimerkkinä. Käytännössä tyystin tyhjästä kypsynyt ideamme tempaisi mukaansa reilut 2000 talkoolaista, joista useammatkin ahersivat ikään ja sukupuoleen katsomatta eri työvaiheissa 60 70 päivää. Talkootyön rahallista arvoa on äärimmäisen vaikea mitata rahassa, mutta ra- kennusmestarina projektissa toiminut Pentti Seppälä on arvioinut sen olevan vähintään 15 miestyövuotta. Monin verroin tärkeämpää on kuitenkin yhteisen aherruksen merkitys henkisesti silloisen taloudellisen laman keskellä. Karjalaisuuteen kallellaan on myös seurakuntamme sisällä toimiva näytelmäaktiviteetti, jonka maankuulu ja Raudusta juurensa omaava taiteen monilahjakkuus Reijo Paukku on nimennyt ”Kristilliseksi Teatteriksi”. Jonkinmoista uranuurtajan manttelia voitaneen paikallistaa Elimäellekin, koska vaelluksemme esiintyy vahvasti Lilja Kinnunen-Riipisen väitöskirjassa ”Kirkkoteatterin kiirastuli”. Pääsiäis - ja jouluvaellusten lisäksi olemme tuoneet museoalueellemme evakkonäytelmän ”Tännehä myö tultii”. Karjalaisen kirkkohistorian näkökulmasta on tärkeää nähdä se arjen ekumenia, minkä Reijo toimintaamme ortodoksisen sisarkirk- komme jäsenenä on mukanaan tuonut. Karjalaisuus on siten edelleenkin vahva dynaaminen voima elimäkeläisessä kirkollisessa elämässä. On siten paikallaan, että Teidän kokoontumisenne yhtenä kohteena on Korian kirkko. Sortumatta vähimmässäkään määrin liioitteluun, voitaneen sanoa, että ratkaisevaa sen valmistumiseksi oli jääskeläisten taloudellinen, henkinen sekä talkoollinen panos. Kun jumalanpalvelukset viimeinkin siirtyivät Sotilaskodista ja Seuranta- losta omaan kirkkoon, monen kyläläisen harras toive toteutui. On sanomattakin selvää, että tämä kiitolli- suus ympäröi Teidän keväistä yhteen tulemistanne Korialla. Olkaa sydämellisesti Tervetulleita Osmo Puhakka kirkkoherra Elimäen kirkkopihan näyttävä ja kut- suva komistus on kellotapuli. 41

Elimäkeläisten rakastama seurakuntaneuvos Risto Koskinen Mirja Pitrkälahti Director cantus, seurakuntaneuvos Risto Koskisen elämäntyö juontaa Laulu kotiseudulle jo 1940-luvulta Elimäen seurakunnassa. Virkavuosia kertyi 42 vuotta. Eläkkeelle Risto Koskinen jäi v. 1984 ja edelleen 96-vuotiaana osallistuu Kotiseutu mulle aina elimäkeläisten arkeen eri tavoin. rakkain paikka päällä maan. Kanttorin työn ohessa Koskinen toimi seurakunnan taloudenhoitajana. Minne joudun, kunne kuljen, Tähän kuului seurakunnan talousarvion laadinta, kiinteistöjen ja hauta- luokses kaipaan ainiaan. usmaiden hoito. Minne joudun, kunne kuljen, Risto Koskinen on erikoisen taitava puhuja, minkä seurakunta sai tode- vertaistas ei ole vaan. ta hänen ollessa saattamassa haudan lepoon useat tuhannet vainajat. Kotikoivut muistan kauniit, Iloisempia puheita kuultiin häissä, ristiäisissä, kinkereillä ja seuroissa. joissa lintuin laulu soi. Hän toimi useiden kuorojen johtajana ja iloitsi erityisesti karjalaisten mu- Lapsuusaikain leikkipaikat, kaantulosta kuorotoimintaan. Hän sanoitti ja sävelsi useita hengellisiä unhottaa en teitä voi. lauluja, Elimäen mies on yksi hänen taidokkaimmista lauluteoksista. Kesäillat, aamut armaat, Kanttori Risto Koskinen oli taitava opettaja, tiukka ja vaativa toimessaan, niitä aina muistan oi. pitäen huolen, että oppi jäi kovakalloisimman oppilaankin päähän. Vir- Kotijärven sinilaineet, ren veisuu ja jumalanpalveluksen käytäntö ja käyttäytyminen kirkossa mulle kertoo muistojaan. opittiin oppitunneilla. Kuinka siellä lasna sousin, Risto Koskinen on uskonut ja luottanut Korkeimman antamaan voi- tyynen lahden valkamaan. maan. Ei kukaan ihminen voi selviytyä niin suuresta työmäärästä yksin. Käki kukkui, lumpeet kukki, Jumala on ollut suosiollinen antaen hänen vielä toimia ja elää lähes vehreytään tuoksui maa. satavuotiaana kanssamme. Kirkon muistan kunnahalla, Risto Koskinen on toiminut mm. Suomen Kanttori-urkuri liiton varapu- kalmiston ja kuuset sen. heenjohtajana ja on nimetty ko. liiton kunniajäseneksi. Siellä nukkuu sukupolvet, vuosisatain menneiden. Siell`on saaneet aseveljet, lepopaikan rauhaisen. Tänne siis ain aatos kulkee, kotiseudun rakkaan luo. Yksi viel on pyyntö sulle, sylissäs sä lepo tuo. Yhtä vain mä pyydän sulta, kerran helmaas päästä suo. Herra sun huomaas jättää mä saan. Tään kotiseudun ja syntymämaan. Ainoa toivomme, turvamme on Sun armos suuri ja loppumaton. Kirjoittaja Risto Koskinen. Kanttori Risto Koskinen tarttuu vielä iäkkääkin rakkaan sanansa ja soittonsa koskettimiin. 42

EERO RAHIKAINEN MUISTELEE Heljä Haavisto on lähettänyt Jääskeläinen-lehden käyttöön isänsä Eero Rahikaisen kirjoittamia kotiky- lä muisteloita. Numerolla 4 on ”Rahikaise Iero” mer- kinnyt kirjoituksen ”Ahvola pojat paimenes”, minkä julkaisemme nyt. Aikaisemmat 3 tarinaa ovat vielä julkaisematta, mutta niiden vuoro varmaa tulee, niin mehevää on Ieron kynänjälki. Heljä Haavisto kertoo isänsä Eero Rahikaisen (1919 -2008) kuolleen 89-vuotissyntymäpäivänään 2.12.2008. AHVOLA POJAT PAIMENES Jokelaisen Iero kotipihalla v. -35. Täs männeen syksyn myö mei kotkyläläist varmast muistatta, et Höytäläsoppeelaisii lehmät käivät naisii kans käytii yhten sunnun- mei omas Ahvolassaana ei olt kah- yhtöisel laitumel väljäl messäl. Aa- tak iltan tääl kotkaupunni kirkos ta talloo, mis sois olt samannimine musel tormuutettii lehmät Höytö- kuuntelemas Mauno Kuusisto paimepoika? Mis hää ol Antti, mis läkujasii läp Jokmää pääl, ja siint kirkkokonserttii. Häne ohjelmas Ville, Veki, Unto ja mis mikäkii. Meil se yhtöine haka alkokii. Illasuus ol yks sellane paimenpoikalaulu, ol Iero-nimine paimepoika. Jos sit lähettii sakil essimää lehmii. mis ol sillee et ”Mä kutsuin Herttaa mie nyt kysysi teilt, hyvät kotkylä- Ensimmäise ker kuunneltii kelloo ja Helunaa” ja silleekii et ”Ja metsä läist, et minkä nimine paimepoika Jokmää pääl. Se kuuntelemine ol- soitteli meille, soitteli meille”. Sinä teil nyt o, ni työ varmast vastaisitta kii tarkkuutta ja keskittymistaitoo iltan mie aatteli, et mie viel jon- kaik samalviisii: meil o Olli-nimine vaativa homma. Keuhkot pit vet- kuu kerra muistele Karjalas ommii paimepoika. Sillee sitä kehitystä o tää ilmaa täytee ja sit olla iha hiljaa paimenpoika-aikojai. tälkii alal tapahtunt. ja hengittämättä, kääntää korvaa Enneko mie kerkesi käyvä tuumast Täs takavuosin tehtii kovast sel- suuntaa sekä toisee ja kuunnella. toimee, ni kirjamarkkinoil ilmesty lasta ropakantaa, minkä ajatuk- Seuraava kuuntelupaikka ol Jyrkä- Olkinuora Jussi ”Naura vähä”, mis sen ol se, et pois karja messäst. mää pääl. Jos näist paikoist ei viel hää haasteloo samast asjast vähä Miekii ammati puolest hairahui saatu tuloksii, ni Kekkelimäält sit suuremmal suul. Mie ko luvi sen, lyömää sammaa runpuu. Sanottii jo ainakii jokkuu sakist kuul oma ni miult mänkii sisu kaulaa. Ensittäi messälaituntamise oleva huonoo kello ääne ja läks hätistelemmää mie aatteli, et mitekää mie en ilkiä messätalloutta ja viel huonompaa lehmijää kottii päi. Kuka ei viel tää jälkee töherrellä töherryksijäi karjatalloutta. Se o kyl totta. Nyt o Kekkelimäältkää kuult kelloo, jou- ja sit miul väläht mielee sekkii, et vaa käynt sillee, et messä ei ennää tu vaikiaa tilanteehe. jos minnuu ei iha syytetäkkää kir- soittelekkaa paimepojil. Ehä nää jallisest varkauvest, ni ainakii toise nykyset paime-Ollit kyl kuuliskaa Mahollisuuksii ol kaks: lehmät apinoittelemisest. Mie miiti aikai ja haapoi havinaa enempää ko när- olliit luikahtanneet Pitkäniitysun- tuli viimosel siihe johtopäätöksee, reihe suhinaakaa - ei kuulis eikä nist läp Rautkorve puolel tahi sit et se mitä Olkinuora Jussi haastaa, ymmärtäskää. Siihe aikaa kuitekiin ne olliit Hukanotko takasel salol. o tapahtunt Antrees ja mie taas viel lehmät käivät suuremma osa Kumpanekkii ties paimenil sam- rupattele Ahvola poikii paime- kessää messälaitumel. Kylvöhei- maa asjaa. toista toise ettee ja vilk- nesolost. Toisi sannoi: sammaa nämakkuu ne pääsiit vast elokuul, kaast. Ko ois vaa tient, jot kumpsee ruokaa er kokkiloi tarjooman. sillo ko äpäre ol kerint kasvamaa. suuntaa lähtöö. Paimenii onneks Siint o suunnillee kolmekymment Siihe ast ne saivat essii elämissee- kuitekii luonto o järjestänt sillee, et vuotta, ko mie oli paimenpoikaur- se niiko maiju raaka-aineesekkii lehmätkii oppiit ommii tapojeesa rai huipul. Kolmeskymmenäs vuu- messäst. orjaks. Saatto männä iha viikkotol- vees kerkiää tapahtuu muutoksii kul nii mukavast, et lehmät löytyit ja kehitystä kaikil aloil. Kylhä työ joka ilta samoilt nurkilt, melkei sa- malt hehtaarilt. 43

Mei Ruusul ol sellane kello mikä Eero Rahikainen kolmevuotiaana kas- kolmiloikkaa, pyöriä kiv tek kuula kuulu. Jos ol kello hyvä, ni viel vattiäitinsä Maria Mallatin kanssa. virkaa ja juoksulajit soveltuit niin paremp ol soittaja. Ruusu ol kylä ikkää ohjelmistoo. Potatipaista- lehmäsuvu aatelii. Jos lehmil ois Viljo. Hyvästhä myö kolmee mie- mises tarvittava raaka-aine, po- anneettu palkintoi reippaast esiin- hee saatii päiväänä kulumaa, eikä tatit, myö kannettii kotontaana, tymisest ja hyväst käytöksest, ni kotikävä kerent vaivaamaa. mut nauriita ei tarvint nii ettäält Ruusul mie oisi olt valmis myöntä- Raskise lehmii joukos ol joitakii kantaa. Jos minä kesän ei omal mää ensimmäise palkinno voitta- sellasii pitkäkoipisii ja vissii luon- maal kasvant naurista, ni jonkuu jaluokas ja viel sertifikaati. Mitkää teeltaakii vähä poikkeuksellisii naapuri maal kuitekii. Eik se vanha mei lehmist, ei Perjot, ei Kyytöt, yksilöi, mitkä ei oikei kunnioitta- sanonta, onks se nyt sanapars vai eikä Laukot vetäneet paimene neet piikkilankaa, vaa loikkiit sen -lasku, oo sillee, et ehä nauriivaras- kannalt kassottun vertojaa Ruu- yl kaurasaarakkeel pahatekkoo. Se ta hirtetä. sul, Ilona-kutaleest puhumatta- ol hankala asja, mut ehä sil mittää Yks asja minnuu hävettää viel näi kaa, mikä ol nii kainokii, ettei ilent mahtant, paimene virkaa pit koit- vuoskymmenii päästkiinii kovast, kävellä toisii sakis tietä myöte, vaa taa hoitaa, ko kerra paimeneks ol ettei oikei ilkiäis haastaakkaa. Miult kutkalehtel pitki tiepuolii. Ruusul pantu. Myö miitittii aikkaana ja ko pääs itku. Mie oli taas kerra om- ol annettu viel muihe avuloi lisäks viimosel kekattii konsti, mil saatii maatuntoo rauhottaaksei kaprint erittäi hyvät johtajalahjat. Ko mie se haittatekijä eliminoituu mahol- Raskise sarraime katolt tähystäm- vaa sai lehmät etehei ja karjasi lisimma pieneks. Mitä muuta ko mää, et ovatiks omat lehmät malt- kaks kertaa, ni sillo Ruusu ties teh- määrättii vartiovuorot. Yks ko ain taneet olla piikkilanga luvallisel tävääse. Ryhti ol niiko sotaherral, vuorollaa kyttäs lehmii, ni kaks sai puolel, ni eiks nää poja pahalaiset tahti niiko paraatimarssis, eikä mit- iha vappaast keskittyy tärkiämpii kaataneet tikapuut räystäält alas. tää vilhumista sivuil tahe taakse, töihe. Niitä tärkiämpii töitä meil Siel mie sit istui katoharjal ja po- määrätietosest vaa kottii päi. Toisii olkii paljo. Pit paistaa potattii ja jat virnuiliit allaal, et tuulooks siel? ol pakko seurata kellokasta ja joh- nauriita, ampuu hiilil ja urheilla. Mie sanoi, et ehä tääl ainakaa jal- tajaa. Sitä mie en tiijä, mite Ruu- Jos työ että sattus ennää muis- kahik pahemmi haise. Aika kulu ja su toimi varsinaises ammatissaa tamaa, et mite hiilil ammutaa, ni mie aloi kysellä Untolt, et paljoks maiju antajan, mut näis paimene mie haasta senkii. Ei muuta, senko kello o? Unto kaivo issääse naurii kannalt tärkeis ominaisuuksis se ol sylkäsöö siihe hiile pääle, ni joha taskustaa ja anto sellase kelloaja, lauvalt lyömätö. mojahtaa. et miu ois pitänt ja puol tuntii ta- Yhten syksyn 30-luvu alkupuolel Urheilemise suhtee siel ol rajo- kaperi alkaa kömmyyttää lehmii meilaist möivät ropsii sielt Raut- tuksii, mut ain jottai kuitekii ol kottii päi. Sillo miult pääs - se itku korve alapääst. Se ropskaupa yk- mahollisuus yrittää. Korkeutta ol nimittäi. Sillo pojatkii huomasiit, et siommaine tarkotus ol se, et tulloo hyvä hypätä, samate pittuutta ja nyt o sopiva aika lopettaa kiusate- hyvvää karjalaitunta. Sellasta siint ko ja nostiit tikapuut paikallee. Ehä kyl tulkii, mut miul käi ohrasest. siint mittää suurempaa välilöi rik- Sinne ko tehtii haka, ni lehmät pit koutumista tult, ko mie en ossaa viijä aamul sekä hakkii illal. Matkaa olla pitkävihane. kerty yhtee suuntaa reilu viis kilo- metrii, ja siint o helppo laskii koko Loppuha siint paimenest tul joka päivittäine taival. Olha siin kuitekii syksy, ko koulu alko. Viikko, kaks se hyvä puol, ettei tarvint essii leh- ko ol käyty kouluu, ni jo tul ikävä mii väljät messält. Rautkorpee paimenee. Se ko tää ihmise miel o sellane ailahteleva. Sit syksyl enne koulu alkamisa Paimenes olles koulukäynti tuntu käytettii lehmii Rautkorve viljelyk- mukavalt ja taas kouluu käyves sel äpärees. Vaik heinämaat olliitkii tuntuukii silt, et paimenes ois paljo aijattu piikkilangal, ni ehä niitä leh- metkenpaa. mii uskaltant jättää koko päiväks ommii huimenihhii, vaa siel pit ol- la vähä niiko perrää kassomas. Sen perrää kyttäämise voi kyl iha hy- väst tehhä Raskise pellolt käsi. Ras- kiselt ol siihe aikaa paimene virkaa toimittamas kaks poikaa, Unto ja 44

Musiikkimaailman Idols KOOP JUHO ALEKSANDER ARPONEN Anu Vuorinen Koop Arposen sukujuuret juon- peenrantaan. Vuonna 1984 perhe teinen kieli oli saksa. Opitko sinä tavat Jääskeen, Lottolan kylään. kasvoi pojalla, joka sai nimekseen myös tämän kielen ikään kuin yli- Koopin isoisä Heikki Arponen syn- Koop Juho Aleksander Arponen. määräisenä kielenä? tyi kahdeksanlapsisen perheen Lapsuusmuisto ”Kyllä mä ihan ymmärrän saksaa kuopukseksi vuonna 1916. Elämä Koopilla on hyvin vähän muisto- ja pystyn sitä puhumaankin. Isän vei Heikin Saarijärvelle, josta löytyi ja Lappeenrannasta, sillä olihan kanssa puhuin suomea, siskon vaimoksi Eila Pöntiö. Heikki ja Eila hän vasta kaksivuotias kun per- kanssa yhteinen kielemme oli en- avioituivat vuonna 1947 ja vuot- he muutti Belgiaan Antwerpenin sin hollanti ja sitten englanti sen ta myöhemmin syntyi perheen esikaupunkialueelle Schoteniin. jälkeen kun olimme muuttaneet ensimmäinen poika Jukka. Heikki ”Mun eka muisto on kun mä is- Englantiin, äidille puhuimme hol- muutti perheineen Pihlajavedel- tuin isän sylissä ja äidin kanssa lantia ja vanhemmat puhuivat le, jossa hän toimi vaimonsa Eilan oltiin meidän keittiössä. Mä muis- keskenään saksaa. Ruokapöydäs- kanssa kyläkauppiaina vuodesta tan ne kahvikupit mitä oli pöydäl- sä oli neljä ihmistä ja neljä kieltä, 1949 aina vuoden 1985 loppuun lä”, kertoo Koop lapsuudestaan. aikamoinen sekasotku mutta ym- asti. Tämän jälkeen he siirtyivät Schotenissa perhe asui moniker- märsimme kuitenkin hyvin toi- viettämään ansaittuja eläkepäiviä roksisessa omakotitalossa, rau- siamme.” Pihlajaveden rannalle. hallisella pientaloalueella, sivussa suurkaupungin hälinästä. Englannin opiskelu alkoi viisi- Heikin ja Eilan toinen poika Ilkka Perheessä puhuttiin neljää kiel- vuotiaana syntyi vuonna 1951. Aikanaan Ilk- tä ka sai ylioppilaslakin ja sen jälkeen ”Alkuperäisesti puhuttiin äidin Perhe muutti Englantiin Koopin ol- hän lähti ensin töihin Itävaltaan ja kanssa friislandia ja sitten se muut- lessa viisivuotias. Englannissa kou- päätyi viimein opiskelemaan sin- tui hollanniksi. Kielissä ei ole suurta lu aloitetaan jo viisivuotiaana ja niin ne. Itävallasta löytyi hollantilais- eroa, friislandi on ikään kuin mur- Koopkin siirtyi koulunpenkille vaik- syntyinen Teatsken, jonka kanssa rekieli. Friislandilaiset ymmärtävät ka kielitaitoa ei vielä ollutkaan. Ilkka avioitui heinäkuussa 1978. Il- hollantia mutta hollantilaiset eivät ”Jauhje oppi kielen erittäin no- kalle ja Teatskelle syntyi Wienissä välttämättä ymmärrä friislandia.” peasti, sillä hän oli lukenut sitä jo tytär Jouhje vuonna 1982. kertoo Koop. Vanhempien yh- Belgiassa. Mutta minulla meni tosi Pariskunta muutti Ilkan kotimaa- kauan ennekuin opin kielen. Minä han ja he asettuivat asumaan Lap- Perhekuva Schotenissa 1988. Isä Ilkka, olin erittäin ujo viisivuotiaana ja äiti Teatske, Koop 4-vuotiaana ja kak- oli turhauttavaa kun en osannut si vuotta vanhempi Jouhje. puhua kenenkään kanssa. Minua kiusattiin myös sen takia. Hieman vanhempana aloin opettelemaan Elviksen Greatest hits -levyn kap- paleita ja sitä mukaan kun kappa- leet painuivat mieleen niin samalla kielitaitokin ja ääntäminen vahvis- tuivat. Tämä tapahtui kun olin noin kahdeksanvuotias.” Koulujärjestelmä on lähes saman- lainen kuin meilläkin. ”5-8-vuoti- aat käyvät Infant schoolia, sitten siirrytään Primary schooliin ja siitä High schooliin, josta valmistutaan 16-vuotiaana. Sitten tulee parin vuoden koulu, joka on nimeltään 6th form. Siellä opiskelin psykolo- giaa, saksaa ja biologiaa. Tämän 45

Koop menettää isänsä, Ilkka me- nehtyy pyörälenkillä. Koopille on aina ollut suku ja suvun juuret hyvin tärkeitä ja tässä hän on tutus- Kesällä 2008 Koopin isä Ilkka Ar- tumassa isoisänsä Heikki Arposen kotikylään Jääsken Lottolassa. ponen menehtyy yllättäen pol- Kuvassa vasemmalta Koop, serkku Heikki Arponen, isän serkku Maija Tuomi- kupyörälenkillä. Tapahtuma py- nen, sisar Jouhje, setä Jukka Arponen, Nina Kurki-Kesäläinen, Koopin pikkuserk- säytti perheen rajusti. Koop ja ku Matti Kesäläinen, nyt jo edsmenneet isä Ilkka ja isoisä Heikki Arponen. Jauhje menettävät rakkaan isän ja ystävän, jonka kanssa oli opit- koulutuksen jälkeen olinkin sitten Suvun nuorissa on ollut kunnia- tu puimaan monia yhteisiä asioita valmis suorittamaan kansalaisvel- asia armeijan käyminen ja niinpä joskus pitkäänkin yön tunteihin. vollisuuteni eli Suomen armeijan”, Koopin sisar Jouhje ja yksi serkku Ilkka oli aina lastensa tukena ja kertoo Koop. Katri ovat myös suorittaneet ar- kannustajana. Armeija Vekarajärvellä meija vapaehtoisesti. ”Mielestä- Isän poismeno vaikuttaa paljon ”Muutin Suomeen Pihlajavedelle, ni armeija käynti on vähintä mitä lasten tulevaisuuteen. mummon ja papan luo, noin puoli me voimme tehdä kunnioittaak- vuotta ennen armeijaan menoa, semme meidän pappoja ja mum- Koop oli juuri valmistunut ja asui sillä halusin vahvistaa Suomen meja siitä mitä he ovat joutuneet tyttöystävänsä kanssa Scarbo- kieltäni. tekemään, että me voidaan naut- roughissa. ”Tyttöystävällä oli vielä Armeijan kävin Vekarajärvellä tia elämästä”, toteaa Koop. vuosi yliopistoa jäljellä ja minulla 2. Panssarijääkärikonppaniassa. oli ajatus jäädä vielä sinne vuo- Armeija-aika meni todella hyvin Armeijan jälkeen takaisin Eng- deksi. Raksahommat oli menossa ja sain sieltä monia hyviä ystäviä. lantiin ja lauloin viikonloput, joten työtä Suoritin aliupseerikurssin ja kotiu- ”Palattuani Englantiin muutin oli ihan riittämiin. Ajatus oli, että tuessa minut palkittiinkin Karja- Pohjois-Englantiin Scarborough- sen vuoden aikana lähettäisin lan Prikaatin menestyneimpänä nimiseen kylään. Opiskelin Univer- demoja levy-yhtiöille ja yrittäisin aliupseerina. Toisena mukavana sity of Hull-nimisessä yliopistossa. sitä kautta saada ne kiinnostu- muistona jäi mieleeni myös kerran Hullin alueella yliopistossa opiske- maan minusta. Sitten isä kuoli ja vuodessa järjestettävä ampuma- lee noin 20-30000 opiskelijaa. Yksi se oli niin kova sokki minulle, että juoksukilpailu. Tuo kilpailu on jär- osa tästä yliopistosta sijaitse juuri yht´äkkiä en halunnut olla enää jestetty jo vuodesta 1949 lähtien. Scarboughssa. Siellä pystyi opis- hetkeäkään Scarboroughissa enkä Minulla oli kunnia voittaa tuo ky- kelemaan merenkulkua, teatteria, koko Englannissa.” seinen kilpailu yli kaksi minuuttia bisnestä ja musiikkia. Minä opiske- paremmalla ajalla kuin seuraavak- lin kolme vuotta juuri musiikkia. Elämä edessä si tullut. Vekarajärvellä on muisto- Tuona aikana käytiin läpi kaikki patsas, jossa on kaikkien voittajien musiikkiin liittyvät osa-alueet aina ”Olin ensimmäistä kertaa siinä nimet ja nyt olen minäkin saanut musiikin tekemisestä, myyntiin ja tilanteessa, että edessä ei ollut nimeni sinne muiden joukkoon.”, markkinointiin. Tutkinnon nimi on mitään aikamääriä tai asioita, muistelee Koop armeija-aikojaan. Creative Music technologies with jotka piti suorittaa määräaikaan Business and Management”, jat- mennessä, siis tarkoitan opiske- kaa Koop kertomustaan. lua, armeijaa jne. Oli oikeastaan se kesä milloin mun elämän olisi pitänyt alkaa. Olisi pitänyt tehdä omia suunnitelmia ja päätöksiä elämästä. Olisi ollut helppo jatkaa Englannissa koska siellä minulla oli jo kaikkia asiat valmiina. Mutta kun asiat muuttuvat joskus nope- asti, kuten kohdallani, niin päätös Suomeen muuttamisesta oli help- poa.” Lyhytaikainen työpaikka raken- nuksella Seinäjoella ”Sain työpaikan Seinäjoelta VR:n rakennustyömaalta. Muutin asu- maan isäni serkun Päivin perhee- seen ja ajattelin tehdä töitä ja hie- 46

man samalla katsella ympärilleni. nitoria korvasta pois jolloin olisin Tuo työsuhde jäi hyvin lyhyeksi, tietenkin kuullut omaa lauluani ja sillä Idols-kilpailu veti minut lopul- sävellajin. Silloin laulaminen oli to- ta kokonaan mukaansa.” della vaikeaa. Suomeen muutto toi tullessaan Toinen jännittävä hetki oli kun Ensimmäisen levyn julkaisutilaisuus hektisen Idols-rumban pääsin semifinaaleista finaalei- 20.3.2009. hin. Mä olin lyönyt, kavereiden ”Olimme pakanneet siskon kanssa usutuksesta, viimeisen yhteisen velimeen nimen Koop Arponen pakettiauton täyteen tavaroita ja pubi-illan aikana, itsestäni vetoa niin sieltä löytyi huimat 86 600 ajoimme sen yhdessä Suomeen. Englannin vedonlyöntitoimistossa osumaa. Tarkoitus oli hakea vielä toinen ennen kuin menin mukaan tähän kuorma. Suomessa ollessa näin kisaan. Vetoa löin siitä että pääsen Ensimmäinen levy möi kultaa TV:ssä mainoksen Idols´ista ja poh- finaaliin. Vedonlyöntitoimisto an- ensimmäisen viikon aikana. din ystäväni Saken kanssa pitäisi- to mulle kertoimeksi 250 ja sain köhän ihan spontaanisti ilmoittau- laittaa 20 punnan panoksen. Kun New Town -levyn julkaisutilaisuus tua mukaan kisaan. Jos vaikka sillä mä sitten pääsin semifinaaleista fi- oli Ravintola Molly Malonessa pääsisi eroon tästä masennukses- naaliin ja olin tietenkin onnellinen, maaliskuun 20. päivänä. Tunnel- ta. Kaverini Sakke Kunttu otti asian että voitin 5000 puntaa, niin Eng- ma oli katossa kun kaikki ystävät hoitaakseen ja hän ilmoitti minut lannista ei luvattu maksaa mitään ja sukulaiset juhlistivat tapahtu- mukaan karsintoihin. koska Suomessa finaalissa on seit- maa. Levyn menekki oli huikea ja semän ihmistä mutta Englannissa Miehen esikoisalbumi New Town Oli sattumaa, että koelaulu oli juu- se tarkoittaa viimeiseen vaihee- myi ensimmäisellä viikolla 16 000 ri samana päivänä kun laivani lähti seen pääsyä eli kahden parhaan kappaletta. Nyt se lähentelee jo Saksaan. Olin lähdössä hakemaan joukkoon. No, loppu huvin kaikki platinaa. toista muuttokuormaa Englannis- hyvin, sillä lopultahan kuitenkin Keikkakalenteri näyttää olevan ta ja jos koelaulu olisi ollut vaikka sain nuo rahat itselleni” täynnä aina vuoden loppuun as- päivää myöhempää niin en olisi Koop ylsi Idols-voittoon ti, joten Kallion suunnalla, mistä niihin koskaan mennyt, sillä en oma koti löytyi, ei Koopia paljon olisi siirtänyt matkaani koelaulu- Finaalit jatkuivat Koopin osalta ai- nähdä. jen takia. Jotenkin tunnen että na voittoon asti. Tämän jälkeen al- tähdet olivat kohdallaan. koikin pyöritys lehdistössä, radios- Mitä Koopille kuuluu tänä päivä- Ensimmäinen koelaulu oli hieman sa ja TV:ssä. Sony Music:in kanssa nä maaliskuussa 2010? erikoinen, sillä minun haluttiin lau- alettiin työstää uutta levyä. Levy lavan peräti neljä eri kappaletta ja ”KOOP ARPONEN New Town” saa- Talven lumisena päivänä astun si- lopussa sain jopa kitaran soitet- tiin valmiiksi maaliskuulle 2009. sään Kahvila Suomeen Pursimie- tavakseni. Koko alku tuntui ihan ”Olen levyyn itse hyvin tyytyväi- henkadulla. Olen sopinut tapaa- epätodelliselta mutta toisaalta oli nen. Aluksi pelkäsin, että minulle misesta pikkuserkkuni Koop Ar- helppoa, kun aikataulut oli val- määrätään mitä kappaleita levyl- posen kanssa. Joitain minuutteja miiksi suunnitellut, niin ei tarvin- leni tulee mutta onneksi sain olla myöhemmin astuu sisään iloinen nut paljon itse ajatella asioita. koko ajan mukana tekemässä le- nuori mies takki auki. Saan ihanan Koop jatkoi kilpailussa aina jaksos- vyä. Olen saanut itse valita kappa- karhumaisen halauksen ja siirrym- ta toiseen ja oli viimein seitsemän leet ja olen sanoittanut kuusi levyn me tiskille tilaamaan ruokaa – leh- finalistin joukossa. Matkalla tapah- kappaleista. Olen saanut olla myös tipihvi on Koopin valinta. tui paljon ja kun kysyin tuleeko parin säveltämisessäkin mukana. Talvi ja kevät ovat olleet Koopille eri- Koopille jotain erikoisen jännittä- Toivon, totta kai, että levy myy ja koisen kiireiset, sillä hän on hionut viä tai vaikeita hetkiä mieleen ker- saan jatkaa tällä musiikkialalla. Jos seitsemän kuukautta toista levyään too hän kahdesta tapauksesta: näin ei käy niin aina pääsen raksal- Bright Lights ja se julkaistaan seu- ”Vaikein hetki kun lauloin laulun le takaisin töihin.” raavana keskiviikkona eli 24.3.2010. Father and son -kappaleen. Ei Koop Arposesta kansainvälinen biisin nimen takia, sillä kappale julkkis ei kerro mitään isän kuolemasta vaan siitä kun poika lähtee pois Koop pyydettiin esiintymään Hol- kotoa. Sitä laulaessani olin saa- lannin televisioon ja hän pääsikin nut väärän mikin käteeni ja siksi laulamaan Hollannin katsotuim- en kuullut korvamonitoreista mi- paan ohjelmaan. Tämän jälkeen tään. Mä olin niin paniikissa, että hän esiintyi Hollannin radiossa. en edes tajunnut ottaa toista mo- Hänestä on kirjoitettu Englannissa ja kun kirjoitin Googlen hakupal- 47

”Olen levyyn erittäin tyytyväinen, Tunnelmia 24.3.2010 tilaisuudesta. siinä on kaiken kaikkiaan 12 kappa- letta, joista viidessä on minun sävel- syövän tutkimukseen. Parinsadan teluhetki oli antoisa ja lämpimän lys ja sanoitus ja kahdessa kappa- hengen vierasjoukkoon kuuluu hy- halauksen jälkeen suuntasimme leessa olen ollut mukana tekemässä väntekeväisyysjärjestöjen edusta- kumpikin uusiin tehtäviin. sanoitusta. Minua jännittää kovasti jia, kampanjan suojelijoita, lehdis- Uusi levy Bright Lights julkaistiin kuinka levy otetaan vastaan – saa töä, julkkiksia ja muita VIP-vieraita. 24.3.2010 Molly Malonen tiloissa. nähdä”. Kappaletta pystyi myös ostamaan Mukaansatempaavaan tunnel- ”Koko vuosi on ollut työntäyteinen kahden ja puolen euron hintaisena maan olivat kerääntyneet monet enkä ole voinut pitää lomaa kuin Samsungin nettisivuilta. Kampan- ystävät ja sukulaiset ja ilman täytti yhden viikon. Sen vietin ystävieni jalla saatiin kerättyä jo yli 100 000 Koopin laulamat kauniit balladit ja luona Englannissa. Keikkoja on riit- euroa rintasyöpätutkimuksen hy- nopeammat rokkibiisit. tänyt ja olen tehnyt hyvin paljon yk- väksi. Koop on lämmin ja ystävällinen sityiskeikkoja, siis yritysten tapahtu- Puolitoista tuntia kului kuin siivillä persoona ja sydämestäni toivon, miin, syntymäpäiville jne.” ja nuoren artistin oli taas lähdettä- että hän pysyy, suosiostaan huoli- ”Viime vuoden lopulla Samsung vä seuraavaan tapaamiseen. Jut- matta, jalat maan pinnalla, upeana pyysi minua tekemään kappalet- aitona Koopina jatkossakin. ta rintasyövän hyväksi. Se oli suuri kunnia ja niin sävelsin ja sanoitin kappaleen I Love It When I See You Smile. Tämä kappale on kuultavana myös uudella levylläni.” Kyseinen kappale sai myös kan- sainvälistä huomiota kun Koop Arponen kutsuttiin esiintymään Samsungin euroopanlaajuiseen Roosa nauha -gaalaan Lontoo- seen. Samsung järjesti Lontoossa 15.10. Roosa nauha -hyväntekeväisyys- gaalan, jolla kerättiin varoja rinta- Eilan koskettavat ja liikuttavat ”talvisodan” muistopäivät Eila Rossi Forsman Lievonen Talvisodan päättymisen päivä Karjala oli luovutettava Neuvos- Gutzeitin Harakan sahan lautatar- 13.3.1940 tuo mieleeni eletyn ta- toliitolle. Niinpä omakin kylämme halla, jossa äitinikin oli kesäisin pahtuman kohdallani. Olimme Räikkölä jäi melkein kokonaan töissä. evakossa Ikaalisen kunnan Luh- luovutetulle alueelle. Sinne jäi lap- Isäni maallinen matka päättyi tikylässä, Koksalo-nimisessä ta- suuskotimmekin. 18.11.1942 ja hänet haudattiin En- lossa. Asuintalossamme ei ollut Oli aloitettava elämä uusissa olois- son Vastanmäen hautausmaahan radiota eikä edes lähinaapureis- sa. Evakkotaipaleemme päättyi 29.11.1942. Olimme jo sitä ennen sakaan, mutta isäntä kertoi, että kestettyään 11 viikkoa. Isä oli saa- muuttaneet Inkisen taloon Tainion- noin kymmenen kilometrin pääs- nut vuokrattua Tainionkosken kosken kirkon lähelle. Äiti sai työn sä meistä oli radio. Mustalammelta pienen 2-huonei- Enso Gutzeit Oy:n Tainionkosken pa- Sinne hiihtelimme veljeni Paulin sen mökin, johon me viisihenkinen peritehtaalta. Me lapset jatkoimme 13 v. kanssa rauhan ehtoja kuunte- perhe asetuimme, isä, äiti ja kolme koulunkäyntiä ja varttuessamme lemaan. Saimme tietää, että koko lasta. Isä jatkoi työsuhdetta Enso jakaannuimme omille teillemme. 48

Minä Eila olin kouluvuosien ja pani asuivat. Oltuani 10 vuotta lauluja, jotka presidenttimme oli opiskelujen jälkeen töissä mm An- leskenä tapasin nuoruusvuosien valinnut. Presidentti Mauno Koi- dström Oy:llä Ensossa konttoristi- ystävän, jonka kanssa menin nai- visto ja hänen puolisonsa Tellervo na kesän -43. Työrupeamani jat- misiin ja niin minusta tuli Erkki Koivisto kunnioittivat tilaisuutta kui sen jälkeen Tiurunuemen Pa- Lievosen vaimo. Ehdimme taival- läsnäolollaan. Minä rohkeana kar- rantolassa toimistotehtävissä ja taa yhteistä polkua 21 vuotta, kun jalaismummona kävin halaamassa Tiuruniemi postiasema 1. hoita- Erkki Lievonen kuoli marraskuus- Mauno Koivistoa ja toivottamassa jana. Sotatoimien edetessä Kan- sa 1996. Erkin kuoleman jälkeen hyvää vointia. Presidentti ja hänen naksella määrättiin Tiurunimen ja liityin Imatran Rintamaveteraanit puolisonsa Pentti Arajärvi kiersivät Rauhan sairaalat sotasairaala 43:n ry:een, toimien erilaisissa tehtävis- tervehtimässä veteraaneja, kysele- käyttöön. Potilaat ko. sairaaloista sä, joista merkittävin on rahaston- mässä kuulumisia ja toivottamas- oli evakuoitu jo keväällä rauhalli- hoitajan tehtävä. sa hyvää kotimatkaa. sempiin maisemiin, Tiuruniemen Muistopäivä presidentin vas- Minä käytin tilaisuutta hyväkseni parantola siirretty Oulaisiin. So- taanotolla 13.3.2010 ja oli vielä seuraavana päivänä Hel- tasairaala 43 toimi Tiuruniemessä singin matkan jatkoilla kuuntele- juhannukseen -44, jonka jälkeen Veteraanitunnuksen omaavana massa Jäähallissa Sotaveteraanien sairaala siirtyi kenttäsairaala 21:n henkilönä uskalsin pyrkiä Tasa- X laulujuhlaa, jossa oli mukana Pe- toimintaan. vallan presidentin vastaanotolle rinnekuorot ja Kaartin soittokunta. Linnaan 13. maaliskuuta 2010. Jäähallissa tunnelma oli mahtava, Juhannuspäivänä 1944 lastasim- Rintamaveteraaniliitto ry. Kymen kuulijoita 4000 henkeä. Kuoroja me sotasairaala 43:n tavaroita ja piiri oli saanut kaksi paikkaa lin- oli kaikkiaan 34, yksinlaulua esitti osan henkilökuntaa lotjaan, joka nan kutsuihin. Minut hyväksyttiin Jorma Elorinne ja lausuntaa Matti Saimaata pitkin vei meidät Mik- ja Haminasta Oiva Virtanen. Meitä Ranin. keliin. Mikkelistä matkasimme ju- oli linnassa 254 veteraania saatta- Matka Helsinkiin ja takaisin sujui nalla Heinolaan, jossa sotasairaala jat mukaan luettuna. Tarjolla oli jouhevasti junalla ja vieläpä busi- 43 oli sodan loppuun saakka. Pa- kahvipöydässä karjalanpiirakoita, ness-luokassa, jonka tarjosi Tasa- lasimme Tiuruniemen parantolan lohella ja kinkulla päällystettynä vallan Presidentti. Laskin tämän palvelukseen vielä marraskuun sekä paria sorttia pikkuleivoksia. matkan yhdeksi syntymäpäivä- 1945 loppuun asti. Kättelyn jälkeen siirryimme kah- lahjaksi, kun 6.3. täytin 85 vuotta. Olin sodan aikana tavannut tu- vipöytiin. Kuuntelimme musiikkia Juhlan raamit olivat tosi komeat. levan mieheni Mauri Forsmanin, parvelta soittokunnan kajautta- jonka kanssa avioiduin 29.12.1945. mana. Imatralla 25.3.2010 Lapsia meille syntyi 3, yksi poika ja kaksi tyttöä. Mauri Forsmanin elon Tasavallan presidentti Tarja Halo- taival päättyi 8.5.1960. Sinnittelin nen piti puheen, jossa kohdisti kii- lasteni kanssa omakotitalossa Ase- toksensa sotaveteraaneille. Kadet- mäellä, jossa myös appivanhem- tikuoro esitti suomalaisia kansan- Eila Lievonen tervehti presidentti Halosta ja antoi lahjaksi pella- Eila tutkimassa Räikkölän - vakankaisen karjalanpiirakka -kukkaron viestillä, että piirakka on oman kylän kirjaa. tynkä Karjalasta. Tervehdys sai suut messingille. Copyright / Tasavallan presidentin kanslia. 49

Vilma Vepsä muisteli Talvisotaa kertomalla siitä koululaisille Hyvät oppilaat ja opettajat! Olin silloin viimeisenä päivänä pommeja vain neljän kilometrin ihmiseen. Kerroin äidille, mitä oli marraskuuta 1939 samanlainen päähän koulusta Enson tehtaiden tapahtunut kun puhelu oli tullut pieni 9-vuotias koulutyttö, kuten päälle. Oli syttynyt tulipalo ja ih- koululle ja kerrottiin, että sota oli moni teistä tänä päivänä. Silloin misiä kuollut. alkanut. Koko elämä muuttui vii- oli TALVISOTA – olette varmasti Pelkäsimme ihan hirveästi. Opet- dessä minuutissa. Meillä oli hyvä kuulleet, nähneet TV:stä tai ehkä taja sanoi, että koulu loppuu ja tei- koti, kuudessa polvessa on asuttu pappa on jutellut jonkun kanssa dän täytyy lähteä kotiin. Yhdessä samalla paikalla sukututkimuksen niistä ajoista. luettiin jokin rukous ja moni meis- mukaan. Koskaan ei päästy enää Aikaa on kulunut 70 vuotta, se on tä itki, opettajatkin itkivät. Minulle samaan kouluun eikä opettajia ole tavattoman pitkä aika. Mutta mi- oli valtava pelko, jos pommit olisi- tavattu. nä muistan hyvin sen päivän. Oli vat vaikka pudonneet meidänkin Sitten meidän piti lähteä pois ko- melkein 30 astetta pakkasta, au- kodin päälle - siellähän oli äiti, pik- toa, kun sota ja ne pommitukset rinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kuveljet ja navetassa eläimiä. Niin jatkuivat. Se kotini oli siellä Kar- oli paljon lunta. Olimme ruokavä- kauan piti kuitenkin koululla odot- jalassa, Jääskessä, ihan toisella litunnilla ulkona, kun alkoi kuulua taa, että vaaramerkki kuultiin, se puolella Suomea, itäisen Suomen korkea, kimeä varoitusääni – se oli sama korkea ääni, mutta yhtäjak- puolella, kun me nyt olemme tääl- pätkittäin kuuluvaa ja kuului sisäl- soinen. Pian se oli ohi, ehkä viides- lä Satakunnassa, Länsi-Suomen le hirveän lujaa. Välituntikelloa sä minuutissa. Lähdin juoksemaan Ulvilassa. Jouduimme lähtemään soittava opettaja huusi, että no- kotiin niin kovin kuin jaksoin ja itkin sellaisessa tavaravaunussa, missä peasti voimisteluluokkaan, ei saa - äiti näki ne liekit ja pommikoneet ei ollut penkkejä eikä ikkunoita. riisua päällysvaatteita. Koululle oli - onneksi äiti oli lähtenyt potkukel- En muista, kuinka monta vaunua tullut puhelimen välityksellä tieto, kalla vastaan. Äiti otti syliin ja loh- siinä oli, mutta etupäässä äitejä ja että venäläisten lentokoneet oli- dutti, että ei ne pommit osuneet. lapsia sekä vanhoja ihmisiä monta vat pudottaneet suuren määrän Mutta pelko jäi asumaan pieneen sataa. Monta kertaa juna pysähtyi Rouhialan kansakoulun kevätjuhla 1939, Vilma eturivissä 10. vasemmalta. Yritti asetella jalat yhtä sievästi kuin vierellä istuva Sirkka-sisko. 50

pitkäksi ajaksi raiteille, kun oli vaa- Rouhialan koulun rappusilla 6.6.2006 muuta ei saatu suuhun- rallista liikkua pommituksen vuok- samassa kohdassa kuin koulukuva. pantavaa, kun sitä kuumaa si. Sitä meidänkin junavaunua ko- Miekii oon vähä kasvant, Vilma tuu- vettä ja maitoa. Oltiin oi- nekiväärillä ammuttiin. Vaunussa mii. Koulunpito Rouhialassa alkoi kein väsyneitä ja oli meillä oli niin sanotut laverit, eräänlaiset 1910. kyllä nälkäkin. Hyvää oli isot hyllyt. Meitä oli siinä vaunussa lä kuusi ikkunaa. Sinne sitten illalla se, kun siinä tuvassa oli iso ehkä 20 ihmistä. Lapset olivat niillä tultiin, oli ihan pimeää. Siinä tuvas- kaksikerroksinen sänky, ylimmäisillä tasoilla, koska siellä oli sa ei ollut kuin yksi kynttilä. jossa lampaannahasta teh- lämpimämpää. Takka oli, johon laitettiin puita, et- dyt villapeitot. Ne olivat Siinä vaunussa oli keskellä lattiaa tä olisi tullut vähän lämpimämpi niin lämpimät ja pehmeät, lämmityskamina, jossa piti polt- olo. Siinä takassa oli sellainen pit- että kaikki muut nukkuivat taa puuta, että tarkeni. Savu meni kä koukku, johon sai laittaa vesi- heti. Vain äiti itki hiljaa siellä peltitorvea myöten katosta ulos. pannun kuumenemaan. Mitään villapeiton alla, ja minä ihan Eikä siellä ollut hellaa eikä vessaa. hiljaa rukoilin, että Taivaan Oli omat eväät koulurepussa ja Jääski-Seuran veteraanitoi- Isä kuulisi, että minulla ja ämpäri toimi vessana. Varmasti mija Vilma Vepsä täytti 80 kaikilla on ihan hirveä ikävä ymmärrätte, että se oli kamalaa. vuotta 21.1.2010 nykyisessä kotiin ja että sota loppuisi. Viisi vuorokautta kesti, ennen kuin asuinpaikassaan Porissa. Olihan minulla kyllä muita- päästiin pois junasta Kihniön ase- Onnittelijoita riitti, niistä kin asioita Jumalalle, mutta malla. Saatiin mennä kansakoulul- rakkaimpia pojanlapset uni taisi tulla kesken kaiken. le, jossa oli keitetty hernekeittoa. Juho Väinämö 10 v. ja Alli Kyllä se sota loppuikin aika- Saimme pestä kädet ja kasvot ja Vilhelmiina 8 v. naan ja päästiin välillä sin- sukat. Meillä jokaisella oli niissä Kortissa luki: Meidän mum- ne kotikarjalaan, Jääskeen. repuissamme puhtaita vaatteita, mo on ihana, kaunis, rakas, Noin kaksi vuotta saatiin siellä olla mutta aika vähän, koska viideksi kiva, viisas ja mikä tärkein- ja taas tuli sota. Taas piti lähteä, tul- päiväksi oli määrätty ottamaan tä, MUMMO! tiin tänne Ulvilaan, johon rakentui sitä evästäkin että pärjäiltiin. Jäi uusi elämä ja koti. Täällä on ihan tuossa kertomatta, että koko hyvä olla, mutta ikävä Karjalaan ei matkan aikana ei voitu ottaa pois koskaan lopu. päällysvaatteita eikä myöskään Kiitos, kun niin tarkkaavaisesti myssyä päästä, koska siellä vau- kuuntelitte. Meillä on hyvä ko- nussa oli niin kylmä, että vaunun timaa, Suomi! Pyydän teitä aina seinätkin olivat lumentapaisessa muistamaan ja kunnioittamaan härmässä. kolmea sanaa: kotia, uskontoa ja Eikä siellä voinut myöskään lukea isänmaata! eikä liikkua, kun ei ollut kuin yk- si lyhty, jossa oli valo. Junasta ei Ulvilan yläaste 13.3.2010 saanut poistua kertaakaan viiden vuorokauden aikana. Oli se niin tuskallista, kamalaa ja pelotta- vaa, onneksi meillä oli äiti muka- na, kaikilla ei ollut. Sieltä koululta meidät oli määrätty menemään väliaikaisesti erääseen maalaista- loon asumaan, jonka emäntä oli meitä vastassa kahden istuttavalla reellä. Oli vähän täyttä, kun meitä oli äitini, sisareni, kaksi veljeäni, naapurin Esteri ja hänen kahden viikon ikäinen pikkuvauvansa ja se emäntä, siis kahdeksan ihmis- tä. Viisi kilometriä oli matkaa sii- hen taloon. Se emäntä oli alkuun oikein vihainen, kun hän ei ollut halunnut ottaa meitä, vaikka heillä oli iso talo, jossa oli pitkällä seinäl- 51

Jääsken ison pappilan kellon evakkomatka Toivo Lyyra Lahden messuilla vuosikymme- hain hän oli kivunnut jo vähän hu- pystyi kellon nähtyään ja sitä kuul- niä sitten oli monenlaista mielen- teraan torniin ja juuri ja juuri jak- tuaan sanomaan sen metallien kiintoista nähtävää. Pienyrittäjien sanut raahata raskaan kellon alas, suhteet. Hän suunnitteli ja rakensi osastolla huomio kiintyi pohjalais- vieläpä ehyenä. Soppakanuunan kellolle sopivan telineen - ei toki miehen esittelemiin koti- ja pien- kyydissä kello matkasi uuden ra- kellotornia. teollisuuslaitteisiin. Keskustelun jan yli Suomen puolelle. Nyt kello Nyt Jääski-Seuran hallinnassa kuluessa ja mielipiteitä vaihdel- kuulemma oli koristamassa hänen oleva kello on sijoitettu Korian lessa jutut sivusivat sota-aikaa ja kotipihaansa. kirkkoon, joka on rakennettu osin evakkoon lähtöä Jääskestä. Poh- Pohjalaismies oli monitaitoinen, Jääsken seurakunnan korvausva- jalaisyrittäjä mainitsi, että hänellä kuten pohjalaismiehet yleensä. roin. Onhan Elimäki jääskeläisten on kotonaan Jääsken kirkolta tuo- Maanviljelyn ohella hän taisi puu pääsijoituskunta. Kelloa ei ole mansa iso vellikello. - ja metallityönkin. Omia tuottei- tarkoitettu pelkästään koriste- tai taan hän nytkin oli esittelemäs- muistoesineeksi. Sitä on tarkoi- Mies kertoi joukkueensa majoittu- sä. Keskustelumme lopuksi mies tus käyttää esimerkiksi siunaus ja neen viimeisenä iltana ennen uu- arveli, että olisin varmaan kiin- muistotilaisuuksissa sekä muissa den rajan sulkeutumista Jääsken nostunut entisen kotipitäjäni kel- jääskeläistilaisuuksissa ja juhlissa. Kirkkopuistoon, palaneen kirkon losta. Toki! Hän teki ehdotuksen: Toki sitä voi käyttää muissakin so- raunioiden äärelle. Hän oli ilta- Hän myisi kellon hintaan, jolla hän pivissa tilanteissa. kävelyllä käydessään kiinnittänyt voisi valattaa monitoimituvalleen huomiota kirkkomaalla ainoaan vastaavan kellon. Löimme oitis Kertokoon kellomme soitollaan palamatta jääneeseen rakennel- kättä päälle. kaikuina terveiset koti-Jääskes- maan, kellotorniin, jossa oli kello- tämme ja sen kirkosta. kin vielä jäljellä. Nyt kello on Korian kirkossa Mies oli tuumannut, että olisi ollut sääli jättää komealta näyttävä kel- Aikanaan kello tuli rautatierahti- lo viholliselle. Siitähän saisi upean na Orimattilaan. Orimattilassa oli vellikellon kotipihalle. Aamuvar- myös monitaitureita. Eräs heistä Vuonna 2004 Jääsken pappilan vellikello kutsui kirkkoväen Kuvat kertovat. jumalanpalvelukseen Jääsken kirkonmäellä. Sama kello, Ristikon takaa / Enson sankarihautausmaan kävijöitä. jonka sattuma aikoinaan toi ”jääskeläisten kirkkotielle”, on sijoitettuna Korian kirkkoon, joka on yksi Jääsken seurakun- nan ”perintökirkoista”. 52

ENSON KISAILIJAT OLI URHEILUN SUURSEURA Antti O Arponen Enson Kisailijat oli 1930-luvulla Enson Kisailijoiden nyrkkeily- ja painijoukkueet talvella 1938. Suomen tunnetuimpia urheilu- seuroja, joka kasvatti mestariur- Legendaarinen Paavo Nurmi juok- mille laidoille, jotta aina voitaisiin heilijoita yleisurheiluun, hiihtoon, si Kisailijoiden kilpailuissa kesällä hypätä myötätuuleen, ei koskaan pesäpalloon, pikaluisteluun ja 1933. Hän voitti 3 000 metrillä lop- vastatuuleen. Uutta kenttää ei eh- voimisteluun. Kisailijoista kasvoi pukirissä Ilmari Salmisen, seuraavi- ditty rakentaa ennen talvisodan myös painijoita, nyrkkeilijöitä, sekä en olympiakisojen sankarin. Kesällä syttymistä. jalka että -jääpalloilijoita, kunnes 1934 Ensossa hyppäsi korkeutta Eu- Kisailijoiden pikajuoksijoista Risto voimailijat ja palloilijat perustivat roopan ennätysmies Kalevi Kotkas Mattila edusti Suomea Amsterda- omat erikoisseuransa. ja seuraavana kesänä nähtiin este- min olympiakisoissa 1928. Olym- Kaikki alkoi Enson nuorisoseu- juoksun olympiavoittaja Volmari piakarsinnoissa hän juoksi 100 rassa, joka on perustettu vuonna Iso-Hollo. metrin ennätyksensä 10,9 ja voitti 1901. Nuorisosseurassa oli urhei- Reino Kukkonen kohosi 1930 -lu- seuraavana vuonna Suomen mes- luosasto, joka itsenäistyi omaksi vulla valtakunnallisesti merkittä- taruuden. Maajoukkueessa urheili seurakseen vuonna 1921. SVUL:n väksi urheilujohtajaksi. Hän pystyi myös pikajuoksija Ensio Nuppo- Viipurin piiriin Kisailijat oli liittynyt suhteillaan hankkimaan Ensoon la, joka oli loistava lähtijä. Viipurin jo vuonna 1914. huippumiehiä. Kesällä 1936 Ensos- kansanvälisissä kilpailuissa 1936 Enson Kisailijoiden kantava voima sa oli peräti kansainväliset kilpailut, hän 100 metrin kilpailussa starttasi oli Reino ”Retu” Kukkonen (1903 kun Japanin olympiajoukkue kävi Yhdysvaltojen -1979). Hänet valittiin seuran sih- Ensossa matkallaan Berliinin olym- maailmanennätysmiehen Ralph teeriksi 18-vuotiaana 1921 ja hän piakisoihin. Berliinin kisojen jälkeen Metcalfen viereltä. Nuppola johti hoiti tehtäväänsä talvisotaan Ensossa kilpailivat estejuoksun juoksua ensimmäiset 30 metriä, asti. Kukkonen työskenteli Enso- olympiavoitta Iso-Hollo ja keihään- mutta sitten amerikkalainen meni Gutzeitin tehtailla konttoristina ja heiton hopeamitalimies Yrjö Nik- menojaan. Ajat olivat 10,3 ja 11,0. apulaisosastopäällikkönä. Enson kanen. Katsomoon ahtautui 3 000 Maailmanennätys oli 10,2. tehtaiden johto oli hyvin urheilu- katsojaa. Myös kiekonheittäjä ja kuulantyön- mielistä. Tehtaille värvättiin töihin täjä Oiva Mentula edusti Suomea mestariurheilijoita, ja Kukkonen Talvella 1939 Enso-Gutzeit Oy teki useissa maaotteluissa. Viro-otte- sai hoidella urheiluseuran asioita päätöksen uuden urheilukentän ra- lussa 1939 hän voitti kuulantyön- vähän työajallakin. kentamisesta Ensoon. Kentälle teh- nössä Euroopan mestarin Arnold täisiin kansainväliset mitat täyttävä Vidingin. Kisailijoiden jäsenmäärä kasvoi 400 metrin juoksurata. Pituushy- koko ajan 1920 - 1930 -luvuilla. Tal- pyn ja kolmiloikan hyppypaikat oli visodan syttyessä 1939 jäseniä oli tarkoitus rakentaa kentän molem- jo lähes 500. Kisailijoiden ja Enso- Gutzeit Oy:n yhteistyöllä valmistui vuonna 1924 Enson urheilukenttä. Se oli hyvä harjoituspaikka, ja siel- lä järjestettiin jopa kansainvälisiä urheilukilpailuja. Enson urheilukentällä nähtiin tähtiurheilijoita Urheilukentälle saatiin kesän kil- pailuihin aina Suomen parhaita, jopa maailman huippuluokan ur- heilijoita. Esimerkiksi 1931 siellä heitti keihästä maailmanennätys- mies Eino Penttilä ja seuraavana kesänä uusi maailmanennätys- mies Matti Järvinen. 53

Olympiavoittaja Matti Lähde voimistelussa. Enson tehtaiden lii- oli naisten Suomen ennätys, joka kuntaneuvojana oli viipurilaissyn- kesti voimassa 17 vuotta. Enson Kisailijoiden paras hiihtäjä oli tyinen olympiavoimistelija Jaakko Matti Lähde. Hän oli Enson tehtail- Kunnas, joka valmensi Ensossa Ai- Rauni pääsi Berliinin olympiakisoi- la töissä viilarinoppilaana. Talvella mo Tannerin maajoukkueeseen. hin 1936. Hän pääsi 100 metrillä al- 1936 hän pääri Suomen joukku- Enson tehtailla oli liikuntaneu- kueristä jatkoon, mutta tie päättyi eeseen Garmisch-Partenkirchenin vojana myös viipurilaissyntyinen välieriin. Alkuerässään hän hävisi olympiakisoihin. olympianyrkkeilijä Valle Resko. vain 0,3 sekuntia lopulta olympia- Suomi voitti 4 kertaa 10 kilomet- Hän opasti nyrkkeilyn maajouk- kultaa voittaneelle Puolan Stanis- rin viestinhiihdon. Sulo Nurmela ja kueeseen asti Kisailijoiden Arvo lawa Walasiewiczille (12,5-12,8) Klaes Karppinen jäivät alkuosuuk- Siposen. Enson pikaluistelijoista Lauri (Las- silla Norjasta ja Ruotsista, mutta Enson painijoista maajoukkuee- si) Parkkinen oli MM-kilpailuissa kolmannella osuudella Matti Läh- seen ylti Arvo Helin, joka Ruotsi Davosissa 1938 yhdeksäs parhaalla de ohitti Ruotsin ja nosti Suomen -ottelussa antoi tiukan vastuksen matkallaan 5000 metrillä kuudes. toiseksi. Ankkurina Kalle Jalkanen olympiavoittaja Ivar Johanssonille. Ensossa hän luisteli 5000 metriä ohitti Norjan ja suomalaiset saivat Keväällä 1939 nyrkkeilijät ja paini- 8.28.9, joka on alle Suomen en- kultamitalit. Lähde hiihti osuutensa jat perustivat uuden seuran Enson nätyksen. Enson radan lyhyys 286 nopeimman ajan, mutta ei toipunut Voimailijat. Kisailijat harrasti myös metriä esti ennätyksen hyväksy- rasittavasta kilpailusta pari päivää jalka- ja jääpalloa, kunnes 1936 misen. myöhemmin hiihdettyyn 18 kilo- perustettiin palloilun erikoisseu- Ennätysluistelussa Parkkinen voit- metrin kilpailuun. Hän jäi 15. sijalle. ra Ylä-Vuoksen Palloseura. Sen ti Suomen mestarin Birger Wase- ensimmäiseksi puheenjohtajaksi niuksen 150 metrin erolla. Seuraa- Jousenolaissyntyinen Lähde edusti tuli maankuulu urheilutoimittaja vana talvena Parkkinen keskittyi Kisailijoita vuodet 1936 ja 1937, mut- Martti Jukola, joka oli Enson teh- ylioppilaskirjoituksiin, Wasenius ta pääsi sitten poliisiksi Kuopioon. taiden sosiaalipäällikkönä 1936 voitti pikaluistelun maailmanmes- Yleisurheilun tapaan Kisailijat järjesti -1939. taruuden. hiihdossa kansallisia kilpailuja, joissa Lasse Parkkisen parhaat vuodet vieraili maailmantason tähtiä. Rauni Essman ja Lassi Parkki- kuluivat sodassa. Vuosien 1940 ja Pesäpallossa Kisailijat pääsi korkeim- nen 1944 olympiakisoja ei järjestetty, mallesarjatasollesuursarjaankeväällä ei myöskään pikaluistelun MM- 1933. Pääsarjassa pelattiin yhtä kesää Kisailijoiden naisten pesäpallo- kilpailuja 1945-46. Sodan jälkeen lukuun ottamatta talvisotaan asti. joukkueessa pelasi nuori Rauni Parkkinen joutui evakkoon Helsin- Vuotuiseen Idän ja Lännen otteluun Essman, joka kiiti pesävälit todel- kiin ja aloitti opiskelun Teknillises- Kisailijoistapääsivät1930-luvullaUnto la nopeasti. Seuran sihteeri Retu sä Korkeakoulussa. Ensimmäisissä Käkönen, Kosti Höglund (Helevuo) ja Kukkonen vei tytön yleisurheilu- sotien jälkeisissä MM-kilpailuissa Unto Majander. kilpailuihin, ja pian Kisailijoilla oli Oslossa 1947 hän voitti maail- Kisailijoiden voimistelijat menes- riveissään Suomen nopein nainen. manmestaruuden ja Sant Morit- tyivät Suomen mestaruuskisoissa Rauni Essman juoksi 100 metriä zin olympiakisoissa 1948 hopeaa 1930 -luvulla suositussa joukkue- 17-vuotiaana kesällä 1935 Helsin- 10 000 metrillä gissä Eläintarhan kentällä 12,6. Se Enson Kisailijoiden suursarjan pesäpallojoukkue 1934, vasemmalta Kisailijoiden yleisurheilijoita: Asser Markkanen, Ilmari Kolsi, Eero Helin, Veikko Miettinen, Veikko Reijonen, Antti Joki- Väinö Velling, Antti Viika ja Jouko Valkki. nen, Aulis Reijonen, Heikki Tirri, Kosti Helavuo ja Unto Majander. 54

KIRJAIKKUNA Antti Arponen kirjoitti näköisen- sä kirjan ANTTI ARPONEN Maija Nevalainen Karjala- lehden päätoimittaja, Jääs- Kaarina Toivosen isäkirja nosti ki-Seuran, järjestyksessä toinen sotaorpouden julkiseen keskus- puheenjohtaja Antti O. Arponen teluun on kirjoittamisen maratoonari. Kaarina Toivonen keräsi Lahden Toimittajan työn ohella häneltä on Seudun Sotaorpojen seminaaria syntynyt miehenkorkuinen pino, varten aineistoa omasta sodassa reilu 50 kappaletta teoksia, Karja- kaatuneesta isästään. Seminaarilla lan, historian ja urheilun täyttämiä haluttiin innostaa sotaorpoja omi- tietokirjoja. Mutta että omaelä- en isiensä etsintään. Toivonen oli mänkerta, mieshän on vielä nuori, onnekas, sillä hänellä oli aineisto- vasta kuusikymppinen? na nippu isänsä kirjeitä. Antti O. perustelee tekoaan: Nyt Antrealaisen Pajamäen tilan po- vielä muistan, tai ainakin luulen jan Pentti Pullisen rakkauskirjeet muistavani. Lisäksi historian har- Hollolan Messilän tilan tyttärelle rastajana ja urheilun tilastomie- Lyyli Tellervo Pulliselle os. Söyring henä minulle on kertynyt paljon olivat Kaarina Toivosen tie tutus- muistiinpanoja ja mielenkiintoisia tua omaan isään, jonka tunsi vain suomalaisia tuttavuuksia. Pystyn valokuvana piirongin päällä. Syt- ehkä kertomaan sellaisia asioita, tyi kiihkeys koota ja kirjoittaa kirja jotka eivät ole olleet julkisuudessa. omasta isästä, joka oli kaatunut Aikansa julkkistietoa on, että Ant- kuusi viikkoa ennen tyttärensä ti Arponen saavutti vuonna 1997 syntymää 1941. Pentti Pullisen Suomen Vuoden yleisurheilutie- 100 v. päivään 26.11.08 valmistu- täjä -tittelin. nut Kaarina Toivosen kirja ”Olen suvun, Karjalan ja rajan mies ”- on Omat yhteiskunnallishistorialliset isä -kirja, mutta myös tutkimus, näkökulmansa Arponen tuo esil- mikä asettaa yleiseen pohdintaan le Karjalan palauttamisesta, osal- monia kysymyksiä. listumisestaan kipeään, vuoden Sotaorvon isättömän turvatto- -18 tapahtumien dramatisointiin muus sekä sotaleskien yksinäi- Koston kevät -otsikoilla ja pitä- syys, ovat olleet kipeitä koettavia. nyt tiedotuksessa v. -44 jälkeistä Niin ikään evakkoajan synnyttä- Huhtiniemen mysteeriä. Myös si- mät heimojen kohtaamiset vaa- toutumaton poliittinen toiminta tivat sopeutumista myös kirjan Lappeenrannan päätöksenteossa kirjoittajalta Kaarina Toivoselta. vie miestä. Karjalaisten kaihon hän oppi ym- ”Tämän kirjan omistan vaimolleni märtämään vasta jääskeläisjuuri- Merjalle, joka kohta 30 vuotta avio- sen puolisonsa Kyösti Toivosen vaimona ja poikieni äitinä on kes- kautta tänyt minua sekä valtavaa innos- tustani moniin asioihin”, Arponen palaa kirjansa päätteeksi elämän totuuteen. 55

56