Kansalaiset arvostavat valinnanvapautta. Vapaus valita tunnustetaan myös läpi puoluerajojen – myös oppositiopuolueet haluavat kasvattaa kansalaisten omia valintamahdollisuuksia, toki hieman eri mallilla kuin hallituksen nyt ajama sote-malli.
Tutkimukset ja viidellä paikkakunnalla meneillään olevat valinnanvapauskokeilut kuitenkin osoittavat, että kansalaiset ovat melko laiskoja valitsemaan. Vain Keski-Uudenmaan ja Ylä-Savon kokeiluissa kansalaisten liikehdintää on tapahtunut kaksinumeroisen prosenttiluvun verran.
Mikä lopulta ratkaisee sen, minkä terveysaseman tai sote-kioskin asiakkaaksi kansalaiset haluavat listautua vuodesta 2020 eteenpäin? Sijainti ja etäisyys ratkaisevat – tämä selittää myös suurimpien yhtiöiden kiinnostuksen pienten kuntien sote-kiinteistöjä kohtaan. Myös pitkään jatkunut hoitosuhde tuttuun lääkäriin tai hammaslääkäriin houkuttelee jatkamaan samassa osoitteessa kuin ennenkin.
Jos tuleva valinnanvapaus- ja sote-malli avaa mahdollisuuden myös pienten yksiköiden muodostamiseen, suuremmista lääkärikeskuksista voi irrota muutaman yrittäjän kokoisia uusia yrityksiä, jotka toivottavasti onnistuvat tempaisemaan mukanaan heihin luottavan asiakaspohjan.
Juuri luottamuksessa piilekin hoitopaikan valinnan tekemisen ydin. Mikä houkuttelee asiakkaan luottamaan siihen toimipisteeseen, johon hän jatkossa haluaa listautua? Kaikki suuret alan yksityiset toimijat markkinoivat tällä hetkellä itseään katukuvassa ja mediassa. Toistuva yhtiön nimen ja siitä syntyvän mielikuvan suhde saattavat jäytää kansalaisen päähän kuvan luotettavuudesta. Listautumispäätöksen tekevä asiakas on yksikölle voitto, varsinkin, jos asiakas päättää listautua ”varmuuden vuoksi” ja käyttää palveluita vain hyvin vähän.
Keskustelu kansalaisten aktiivisen listautumisen ja ilman heidän omaa valintaansa tehtävän listaamisen välillä on ollut poissa agendalta jonkin aikaa. Pian tuleva valinnanvapauslaki herättänee jälleen keskustelun siitä, miten asiakas saa listautua, missä aikaikkunassa ja missä vaiheessa tuottaja saa hänestä korvauksen.
Listautumista päättäessään kansalaisen pitäisi olla mahdollista tehdä päätös tietoon, ei vain markkinointiin ja mielikuviin perustuen.
