Partiojohtajan käsikirja 2020

Page 1

J

A OK

OP

ISE

AS

N PA RT I O L

AI

J O H TA J U U T

SE

EE

N

N

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

SUOMEN PARTIOLAISET - FINLANDS SCOUTER RY


PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

TOIMIT TAJA Jaana Gran TOIMITUSKUNTA Kirsi ”Kipa” Arolainen Heidi Berg Pauli Engblom Anne Hautakangas Juha ”Mursu” Heikkinen Tiia Hintsa Noora Hynynen Maya Hänninen Ella Jokela Tanja Lumiala-Huokuniemi Lauri Luoto Pauliina ”Pave” Moilanen Sarita Murtojärvi Anu ”Esme” Niemi Jukka Niemi Tyyni-Meri ”Tytti” Nurminen Niina Raevaara Inari ”Tiitu” Timonen-Nissi Marja Viluksela

KUSTANNUS TOIMITTAJA Satu Laatikainen PIIRROKSET Jan Lindström Eeva Helle Kannen piirros: Jan Lindström VALOKUVAT Eeva Helle ULKOASU JA TAITTO Eeva Helle Eeva Kangas PAINO Otava Kirjapaino Oy 2020

JULKAISIJA Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry KUSTANTAJA Oy Partio Scout Ab partio.fi #partioscout 1. painos ISBN 978-951-829-507-8


LUKIJALLE Käsissäsi on Partiojohtajan käsikirja vuosimallia 2020. Partio antaa niin pienelle kuin isommallekin partiolaiselle mahdollisuuksia oppia ja opetella uutta. Partiojohtajana voit antaa toisille mahdollisuuden uuden oppimiseen ja rohkaista haasteisiin. Samalla on mahdollisuus haastaa myös itseä hyppäämään niihin numeroa tai kahta isompiin saappaisiin, vaikka se jännittäisikin. Tämän kirjan tekijät ovat Partiojohtajan käsikirjaa kirjoittaessaan olleet kaikki näissä itselleen isommissa saappaissa ja lähteneet kokeilemaan ja opettelemaan jotain itselle ennestään tuntematonta. Se on saattanut olla uuteen partion osa-alueeseen tutustumista tai ylipäätään kirjaan kirjoittamista. Olen saanut ilolla ja ylpeydellä työskennellä upeiden partiolaisten kanssa ja saanut itsekin oppia paljon. Haluan kiittää jokaista kirjan tekoon osallistunutta: projektiryhmää, kirjoittajia, editiimiä, vaikuttajia, lukijoita ja kommentoijia, keskustelijoita, kyselyihin vastanneita ja henkistä tukea antaneita. Sinun panoksesi on ollut tärkeä! Uuden Partiojohtajan käsikirjan ei ole tarkoitus syrjäyttää aikaisemmin ilmestynyttä kirjaa, vaan molempia kannattaa hyödyntää mahdollisuuksien mukaan. Tähän kirjaan on koottu asioita, joita useissa partiojohtajatapahtumissa saimme kuulla tarvittavan. Teimme parhaamme vastataksemme haasteisiin ja löytääksemme vastauksia tai ainakin apuja siihen, mistä vastauksia voi lähteä etsimään. Toivottavasti uusi Partiojohtajan käsikirja pääsee mukaasi partioarkeen ja on sinulle hyödyksi. Kiitos, kun olet osa suurta, maailmanlaajuista partiolaisten joukkoa. Jatketaan yhdessä kohti lordi Robert Baden-Powellin eli B-P:n asettamaa tavoitetta: ”Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit.”

Kunnes jälleen kohdataan! Jaana Gran Partiojohtajan käsikirja -projektin johtaja

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

3


PÄ Ä M Ä Ä R Ä

RY H M Ä N J O H TA M I N E N

TO I M I N N A N J O H TA M I N E N

I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

4

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


SISÄLLYS

J O H D A N T O .......................................................... 6

1

PÄ Ä M Ä Ä R Ä . . ................................................... 10 Mitä partio on?..................................................12 Partiokasvatus................................................. 24 Partio vaikuttaa maailmaan.............................. 47 Muutoksen johtaminen.................................... 52

2 3

T O I M I N N A N J O H TA M I N E N . . ........... 66 Organisaatio.................................................... 68 Lippukunta...................................................... 93 Projekti.......................................................... 121 Viestintä........................................................ 138

RY H M Ä N J O H TA M I N E N .. ................. 148 Ryhmän muodostuminen................................. 150 Tunteiden vaikutus ryhmän toimintaan............ 158 Pesti on partion vapaaehtoistehtävä................. 165 Vuorovaikutustaidot........................................176 Erilaisuus ja moninaisuus................................194

4

I T S E N S Ä J O H TA M I N E N . . ................. 222 Itsetuntemus................................................. 224 Itsensä kehittäminen..................................... 242 Jaksaminen................................................... 249 Mitä teet partiossa?.........................................256

L I I T T E E T ......................................................... 261

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

5


JOHTAMINEN PARTIOSSA JOHDANTO Johtajuus on partion keskeinen elementti, koska sen avulla on mahdollista rakentaa parempaa maailmaa partion päämäärän eli vastuuntuntoisten, aktiivisten ja itsenäisesti ajattelevien paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsenten kasvattamisen kautta. Johtajuus antaa yksilölle mahdollisuuden ottaa aktiivinen rooli yhteiskunnassa. Partio on kasvatuksellinen liike, joka pyrkii kasvattamaan hyvään johtajuuteen nuoresta pitäen. Partiossa harjoitellaan johtamista osana partiokasvatusta kaikissa ikäkausissa. Lisäksi partion koulutusjärjestelmä sisältää monipuolista johtamiskoulutusta. Erilaiset pestit ja niissä kehittyminen lisäävät johtamisosaamista. Jokainen voi oppia johtamista ja kehittyä johtajana tekemällä oppien. Partiossa johtajuus tarkoittaa yhteisen tavoitteen pohjalta määriteltyä yhteistoimintaa, joka pyrkii partion päämäärän saavuttamiseen, toisten ihmisten sitouttamiseen ja voimaannuttamiseen sekä muutoksen saavuttamiseen. Partio kasvattaa johtajuuteen, joka perustuu aseman tai tittelin sijaan arvoihin, asenteisiin ja taitoihin. Johtajuus käsitetään jaettuna ilmiönä, jossa kaikki tilanteen osapuolet luovat johtamista ja osallistuvat johtajuuden toteutumiseen. Johtajuutta ei voida ilmiönä ja käsitteenä täydellisesti määritellä, mutta sitä voidaan ymmärtää ja havainnollistaa erilaisten johtamismallien ja -teorioiden avulla. Johtaminen partiossa -dokumentti määrittelee partion johtamiskäsitystä eli sitä, miten me partiolaiset puhumme ja toteutamme johtamista. Johtamiskäsitys sisältää arvopohjaisen johtajuuden eli yksilön omien arvojen tuntemuksen

6

ja niihin tukeutuvan johtajuuden sekä partiossa käytössä olevat taitoihin ja asenteisiin perustuvat johtamismallit. Tässä dokumentissa esitellään partion johtamismalleja, jotka ovat syntyneet partion kahden maailmanjärjestön kehitystyön tuloksena. Johtamismallit kuvaavat, miten partiossa johdetaan, mitä osa-alueita tai taitoja johtamiseen sisältyy, mistä näkökulmista johtamista voi tarkastella, miten johtamisesta puhutaan ja miten johtamista arvioidaan.

PARTION JOHTAMISMALLI (WOSM) Partioliikkeen Maailmanjärjestön (World Organization of the Scout Movement, WOSM) johtamismalli on kehitetty vuosien 2014–2017 aikana, jolloin mallista puhuttiin 21st Century Leadership in Scouting -nimellä. Myöhemmin alettiin käyttää nimitystä Leadership in Scouting. Partion johtamismalli (WOSM) kuvailee, millaista johtamista partiossa on ja mihin suuntaan omaa johtajuutta on mahdollista kehittää. Visuaalisen mallin tarkoitus on helpottaa johtamisesta puhumista ja yhteisen ymmärryksen löytämistä, sekä kertoa, että johtamismalli on sovellettavissa niin partio-ohjelmassa, vapaaehtoisten tukemisessa kuin organisaation kehittämisessä. Partio-ohjelma tarjoaa mahdollisuuksia johtamisen eri osa-alueiden (visiointitaidot, organisointitaidot, vuorovaikutustaidot, itsensä johtamisen taidot) kehittämiseen. Onnistuneeseen johtamiseen tarvittavat yksityiskohtaiset tiedot, taidot ja asenteet vaihtelevat yhteiskunnan ominaispiirteiden mukaan ja muuttuvat myös ajan myötä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


VISIOINTI TAIDOT: Ideointi, muiden innostaminen, tavoitteiden asettaminen mm.

PÄÄMÄÄRÄ: Visio, suunta, unelma

RYHMÄ:

TOIMINTA:

Yhdessä, avoimuus, vuorovaikutus, palaute

Konkretia, suunnittelu, työkalut, arviointi

ORGANI SOINTITAIDOT:

Projektijohtaminen, tehtävien jakaminen, ideoiden laittaminen käytäntöön mm.

MINÄ: Itsetuntemus, itsensä johtaminen, itsetunto

VUORO VAIKUTUS TAIDOT:

Kuunteleminen, osallistaminen palautteen sekä kiitoksen antaminen ja vastaanottaminen mm.

ITSENSÄ JOHTAMISEN TAIDOT: Uuden oppiminen, itsearviointi, elämänhallinta mm.

Partion johtamismalli (WOSM) nostaa esiin seuraavat johtamistaitojen kokonaisuudet: Visiointitaidot (päämäärä) Vuorovaikutustaidot (ryhmä) Organisointitaidot (toiminta) Itsensä johtamisen taidot (minä)

Johtamismallin neljästä ulottuvuudesta voidaan nostaa neljä johtamistaitoa, jotka kaikki ovat harjoiteltavissa. Jokainen johtamistaito on yhteydessä toiseen, ja ilman jotakin osa-aluetta kokonaisuus kärsii. Kaiken johtamisen nivoo kuitenkin yhteen itsensä johtamisen taidot samalla tavalla kuin solki nivoo yhteen partioliljan. Kaikkia johtamistaitoja voi harjoitella. Kaikki johtamismallin osa-alueet ovat tärkeitä, mutta pestistä riippuen jokin osa-alue voi korostua. Tämän johtamismallin avulla vastataan kysymykseen, mitä johtamistaitoja partiossa harjoitellaan, opitaan ja kehitetään.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

7


ITSENSÄ JOHTAMINEN R E F L E KTO I VA N Ä KÖ K U L M A

VUOROVAIKUTUKSEN JOHTAMINEN Y H T E I S TYÖ N N Ä KÖ K U L M A

UUDISTUMISEN JOHTAMINEN

VAHVUUKSIEN JOHTAMINEN

L U OVA N J A K R I I T T I S E N A J AT T E L U N N Ä KÖ K U L M A

Y H D E N V E RTA I S U U D E N N Ä KÖ K U L M A

VAIKUTTAVUUDEN JOHTAMINEN VA S T U U L L I S E N TO I M I N N A N N Ä KÖ K U L M A

MONIMUOTOISUUDEN JOHTAMINEN MONINAISUUDEN N Ä KÖ K U L M A

Partion johtamismalli, WAGGGS Tässä johtamismallissa keskitytään erilaisiin tapoihin ajatella johtamista ja erilaisiin tapoihin johtaa. Mallin kuusi näkökulmaa auttavat hahmottamaan ja ymmärtämään johtamisen eri ulottuvuuksia. Näkökulmat tuovat monipuolisuutta partiotoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

PARTIOTYTTÖJEN MAAILMANLIITON JOHTAMISMALLI ( WAGGGS ) Partiotyttöjen Maailmanliiton (World Association of Girl Guides and Girl Scouts, WAGGGS) johtamismalli on nimeltään Leading for Her World. Se on kehitetty vuosien 2014–2017 aikana. Partiotyttöjen Maailmanliiton johtamismalli (WAGGGS) nostaa esille tavoitteen partioliikkeen jäsenten

8

voimaantumisesta. Partiolainen toimii partioliikkeen ja koko maailman hyväksi ja tekee samalla muutoksia omassa elämässään. Mallissa huomioidaan elämäntaitojen vahvistaminen ja partiolaisen omat kehittymistavoitteet partioliikkeen päämäärän rinnalla. Partio tarjoaa jäsenilleen turvallisen paikan harjoitella rohkeaa, huolehtivaa ja kunnioittavaa elämäntapaa. Henkilökohtaisten vahvuuksien kehittämiseen tarjotaan koulutusta, johtajuuden

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


kehittämisohjelmia ja mielekästä tekemistä niin, että jäsenet voivat kehittää taitojaan tehdäkseen positiivisia muutoksia omassa elämässään, partiossa ja yhteisössään. Partion johtamismalli (WAGGGS) sisältää kuusi erilaista johtamisen näkökulmaa, jotka antavat näkemyksen siitä, miten itseään voi kehittää johtamisen kautta.

MALLISSA LÄHESTYTÄÄN JOHTAMISTA SEURAAVIEN NÄKÖKULMIEN KAUTTA: Itsensä johtaminen reflektoiva näkökulma Vuorovaikutuksen johtaminen yhteistyön näkökulma Uudistumisen johtaminen luovan ja kriittisen ajattelun näkökulma Vaikuttavuuden johtaminen vastuullisen toiminnan näkökulma Vahvuuksien johtaminen yhdenvertaisuuden näkökulma Monimuotoisuuden johtaminen moninaisuuden näkökulma Tämän johtamismallin avulla vastataan kysymyksiin, miten partiossa johdetaan ja mitä erilaisia ajattelutapoja johtamisessa on.

ARVOPOHJAINEN JOHTAJUUS Arvot tarkoittavat tärkeinä pitämiämme ihanteita ja periaatteita. Arvopohjainen johtajuus perustuu yksilön hyvään itsetuntemukseen ja erityisesti omien arvojen tuntemukseen. Johtaja tunnistaa omien arvojensa vaikutuksen tehdessään päätöksiä ja valintoja sekä tunnistaa ja kunnioittaa toisten arvoja. Johtaja osaa huomioida johdettaviensa arvomaailman, ja arvot ohjaavat johtajan toimintaa osana ryhmää ja ympäristöä. Arvopohjaiseen johtajuuteen kuuluu säännöllinen arvokeskustelu ja reflektointi. Partio on vahvasti arvopohjainen liike, jolle ominaista on yksilön omien arvojen ja partiolaisen arvopohjan välinen vuoropuhelu. Partiolaisen arvot ilmenevät partioihanteissa, partiolupauksessa ja partiolaisen tunnuksessa. Partiossa johtamiselle tunnusomaista on toimiminen ja päätösten tekeminen partiolaisen arvojen mukaisesti (Partion peruskirjaluonnos 2019).

LÄHTEET 21st Century Leadership in Scouting WOSM: Leadership in Scouting WAGGGS: Leading for Her World Partion peruskirjaluonnos, syyskuu 2019

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

9


PÄÄMÄÄRÄ VISIO, SUUNTA, UNELMA

1

PÄÄMÄÄRÄ


Partiokasvatus

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

Mitä partio on?

s. 12

s. 14

Partio vaikuttaa maailmaan s. 47

Muutoksen johtaminen

s. 52


MITÄ PARTIO ON? Suomen Partiolaisten peruskirjan mukaan partio on lasten ja nuorten kasvatustoimintaa, jossa pyritään kasvattamaan aktiivisia kansalaisia. Lapselle partio voi olla hauska harrastus, nuorelle taas paikka, jossa näkee kavereita. Aikuiselle se voi olla vapaaehtoistyö, jossa voi antaa takaisin sitä, mitä on itse saanut. Osalle partio on elämäntapa ja osa omaa identiteettiä siinä missä perhe tai ammatti. Jokainen partiolainen muodostaa vuosien varrella oman käsityksensä ja suhteensa partioon. Tällainen henkilökohtainen suhde on valtava voimavara sekä itselle että partioliikkeelle, ja sitä kannattaa vaalia. Partio on olemassa niin kauan kuin osaamme antaa jokaiselle halukkaalle tilaa osallistua partiotoimintaan itselle sopivalla tavalla ja tukea sitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mitä vain voi hyväksyä partioksi. Kaikki ihmisyhteisöt tarvitsevat arvoja ja toimintatapoja, joihin jäsenet voivat sitoutua. Ilman yhteisiä linjoja toiminta muuttuu väistämättä niin, ettei sitä voi enää tunnistaa samaksi asiaksi. Partiossa luovuttamatonta on sen arvot, joista voi lukea lisää sivuilta 22-23. Partion toimintatapoja taas kuvaavat partiomenetelmä ja kasvatustavoitteet, joista voi lukea sivuilta 24-27. Jokainen yhteisö tarvitsee myös päämäärän, yhteisen tavoitteen, jonka

12

eteen sen jäsenet voivat työskennellä. Tämä päämäärä kuvaa yhteisön syytä olla olemassa. Partion päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, aktiivinen, vastuuntuntoinen ja itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. Partio on maailmanlaajuinen liike, jonka toiminta pohjautuu sen perustajan lordi Robert Baden-Powellin liikkeelle antamiin arvoihin ja tavoitteisiin. Yksittäinen partiojärjestö ei voi päättää, mitä partio tarkoittaa. Maailmanjärjestöissä sovitaan yhteiset linjat, joita kansalliset liikkeet soveltavat paikalliseen ympäristöön. Suomen Partiolaisten peruskirja määrittää ja ohjaa suomalaista partiotoimintaa, jotta se on linjassa maailmanlaajuisen partioliikkeen kanssa. Partiosta kansainvälisenä liikkeenä ja partion maailmanjärjestöistä voi lukea lisää sivuilta 47-48 ja 68-70. Lopulta kaikki asiakirjat ja työkalut ovat turhia, jos niitä ei tuoda käytäntöön. Partio ei ole teoriaa, vaan aitoja hetkiä ihmisten välillä nuotiolla illan hämärtyessä ja kololla leikin lomassa. Kun luet tätä kirjaa, pohdi aina, miten voisit toteuttaa lukemaasi asiaa omassa toiminnassasi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


M I TÄ PA RT I O ON?

Englantilainen Robert BadenPowell (1857–1941), jota kutsutaan partiolaisten parissa nimellä B-P, julkaisi vuonna 1908 kirjan nimeltä Scouting for Boys. Siinä hän hahmotteli kehittämänsä partiokasvatuksen sisältöä ja rakennetta. B-P oli testannut kasvatusideoitaan vuotta aikaisemmin johtamallaan Brownsea Islandin kokeiluleirillä, johon oli osallistunut 22 poikaa. Baden-Powellin partioksi (scouting) nimeämä ohjelma oli yhdistelmä erilaisia 1800–1900-lukujen vaihteen uudistukselliseen kasvatustieteeseen perustuvia virtauksia sekä muista nuorisojärjestöistä lainattua ainesta. Yhteistä niille oli koululaitoksen vanhoillisen opetuksen kritisointi sekä pyrkimys hyödyntää nuorten halua muodostaa ryhmiä, toimia itsenäisesti ja oppia uusia asioita. 1900-luvun alun Englannissa käytiin keskustelua kaupungistumisen aiheuttamista sosiaalisista ongelmista ja luontoyhteyden häviämisestä. Koulutuksen uusiin menetelmiin kuului tekemällä oppimista, kuten koulun viljelysten hoitamista ja vaelluksia. Baden-Powellin ratkaisu eriarvoistumiseen ja osallisuuden puutteeseen poikkesi monista muista, mikä saattaa selittää partioliikkeen laajaa levinneisyyttä. Hän ei perustanut kasvatussuunnitelmaansa varten koulua, vaan antoi kaikkien hyödyntää ideoitaan koulujen ja muiden nuorisojärjestöjen työtä tukevana toimintana. B-P oli tehnyt koko siihenastisen uransa upseerina Brittiläisen Imperiumin siirtomaissa ja tutustunut erilaisista

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

PARTIOTOIMINNAN HISTORIA

taustoista tuleviin sotilaisiin ja heidän ajattelutapoihinsa. Hän kehitti upseerina johtamistyylin, joka perustui pikemminkin neuvokkuuden tukemiseen kuin tiukkaan järjestykseen. Huumorintaju ja näyttelijän taidot auttoivat häntä kehittämään yhteishenkeä myös viihdyttäjän roolissa. Lisäksi B-P oli kirjoittanut armeijakäyttöön suositun tiedusteluoppaan Aids to Scouting (1899), jota käytettiin yleisesti nuorisoliikkeiden toiminnan tukena. Sisäoppilaitoksen kasvattina B-P:tä kiinnostivat

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

13


kouluissa sovelletut menetelmät, etenkin valvojaoppilasjärjestelmä, joka voidaan nähdä esikuvana vartionjohtajan tehtävälle. B-P käytti paljon vaivaa sen miettimiseen, miten partio-ohjelma saadaan vetoamaan lasten ja nuorten seikkailunkaipuuseen ja kunniantuntoon. Partiolupaus, ihanteet ja ritariromantiikka tähtäsivät siihen, että ohjelma luo halun henkilökohtaiseen kehittymiseen sen sijaan, että tarjoaisi valmiita vastauksia. Uskonnollisessa kasvatuksessa B-P korosti omakohtaista uskonnollista kokemusta luontoon tutustumisen kautta. Hänen ajattelunsa oli osittain omaperäistä mutta hyvin linjassa ajan suuntausten kanssa. 1900-lukua on usein kutsuttu lasten vuosisadaksi, koska tuolloin oppimisen lähtökohtina alettiin ajatella enemmän lasten tarpeita, kehitysvaiheita ja kiinnostuksenkohteita. Oman aikansa kasvatusvaikuttajat kehuivat partioohjelmaa muun muassa ikäkausien erilaisten tarpeiden tunnistamisesta. B-P:n partio-ohjelma otettiin hyvin vastaan myös siksi, että hän oli Isossa-Britanniassa erittäin tunnettu hahmo. Eversti Baden-Powellina hän oli niittänyt mainetta buurisodan (1899–1902) aikana. Koko kansakunnan tuntemaksi sotasankariksi hän nousi johdettuaan buurien saartaman Mafekingin pikkukaupungin puolustusta onnistuneesti 217 päivän ajan. Britit olivat kokeneet sodan alkuvaiheessa merkittäviä tappioita, minkä takia Mafekingin puolustajat ja erityisesti B-P nostettiin kansallismielisessä lehdistössä brittiarmeijan urheuden symboleiksi. Valtakunnallinen maine ja sen tehokas hyödyntäminen partiojulkaisujen markkinoinnissa tukivat liikkeen käynnistymistä.

14

Kirjankustantaja Cyril Arthur Pearson oli alkuvaiheessa keskeisessä roolissa partio-ohjelman levittämisessä. Pearsonin pyrkimykset kaupallistaa partiota häiritsivät Baden-Powellia, ja hän irtautuikin myöhemmin yhteistyöstä. Pearsonin panos kuitenkin varmisti liikkeen tärkeän alkuvaiheen onnistumisen. Partio sai kannatusta yhteiskunnallisen ja poliittisen kentän eri laidoilta. Eri yhteiskuntaluokkien välinen yhteistyö puhutteli monia, samoin kuin partiojohtajien asema ennemminkin vanhempina veljinä kuin vallankäyttäjänä. Partioliikkeen kasvu eri yhteiskuntaluokkia yhdistäväksi liikkeeksi on kuitenkin tapahtunut vasta ajan saatossa. Partion moniaineksinen sisältö on osoittautunut kestäväksi tavaksi saada paljon jäseniä ja sitä kautta vaikuttavuutta. Samoihin aikoihin perustetut yhden asian liikkeet, sotilaallisesti organisoidut nuorisojärjestöt ja radikaalit lapsikeskeiset koulutuskokeilut ovat vähitellen kuihtuneet ajan hengen muututtua. Partioliikkeen sotilaallinen organisaatio, yhtenäinen pukeutuminen ja erilaiset merkit ovat alusta lähtien antaneet aihetta kritiikille liikkeen liiallisesta sotilaallisuudesta. Entisenä sotilaana B-P epäilemättä näki nuorison kouluttamisessa ja syrjäytyneiden saamisessa mukaan järjestötoimintaan myös sotilaalliseen varautumiseen liittyvää hyötyä. Partion käynnistyminen ajoittui ensimmäisen maailmansodan kynnykselle, ja liikkeeseen kohdistui kovaa painetta tukea valmistautumista sotaan. B-P pyrki mahdollisuuksien mukaan hillitsemään tätä, ja hän korostikin kirjoituksissaan liikkeen epäsotilaallista luonnetta. Varsinkin sotien jälkeen hän kirjoitti paljon rauhasta ja kansainvälisestä veljeydestä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Vaikka partioliike oli alun perin suunniteltu nimenomaan Brittiläisen imperiumin nuorison tarpeisiin, se levisi nopeasti myös muihin maihin. Partioliikkeen maailmanvalloitus tapahtui pääosin spontaanisti, kun kasvatuksesta kiinnostuneet henkilöt saivat käsiinsä Scouting for Boys -teoksen ja ryhtyivät toteuttamaan sen sisältämää ohjelmaa. Partioliikkeen levittyä uusiin maihin siihen tuli mukaan kansallisia

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

15

M I TÄ PA RT I O ON?

Partiolaiset ympäri maailmaa viettävät muistelemispäivää 22.2. Se on sekä B-P:n että Lady Olaven syntymäpäivä.

piirteitä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa liikkeen ohjelma on ollut taitopainotteisempi, kun taas Euroopassa on korostettu enemmän henkilökohtaista kehitystä. Taitojen opettelu on nähty pikemmin välineenä muille päämäärille. Kasvatusjärjestelmän peruspilarit, kuten ihanteet ja lupaus, ovat kuitenkin kaikkialla käytössä. Suomeen partioliike tuli Ruotsin kautta vuonna 1910. Jotkin tuolloin perustetuista lippukunnista, esimerkiksi Toimen tytöt ja Toimen pojat, ovat edelleen toiminnassa. Suomessa partioliike otettiin innostuneesti vastaan, ja monet itseoppineet partiojohtajat alkoivat perustamaan partiojärjestöjä. Vuonna 1911 partiotoimintaa järjestettiin jo yli 30 kaupungissa. Kaarlo Soinio suomensi Scouting for Boysin lyhennetyn painoksen nimellä Partiopojat jo vuonna 1911. Samalla sana ”partio” vakiintui käyttöön. Kokonaan kirja suomennettiin nimellä Partiopojan kirja vuonna 1933. Partioliikkeen rantautuminen Suomeen liittyy autonomian ajan loppuvaiheeseen, jolloin Suomen ja Venäjän suhteet olivat kriisiytyneet. Suomen senaatti kielsi venäläisten painostuksen takia partion vuonna 1911, koska epäili järjestöissä tapahtuvan venäläisvastaista propagandaa. Partiotoiminta jatkui kuitenkin salassa. Partio sallittiin jälleen vuonna 1917. Se jakaantui vuonna 1920 useisiin liittoihin. Jakolinjoina olivat suhde uskontoon, partiolupauksen vaatimuksiin, erityisesti raittiuteen, sekä kielikysymys suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Myös eri sukupuolille oli pitkään omat liittonsa, kuten monissa partiomaissa on edelleen. Suomalaisessa partiotoiminnassa oli monia kansallisia erityispiirteitä. Nuoressa, vasta itsenäistyvässä maassa symboliikkaan tuotiin kansallisromanttista aineistoa erityisesti

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

Vaikka B-P oli sotilas, hänen kiinnostuksensa koulutusjärjestelmän kehittämiseen ja nuorten elinolojen parantamiseen oli hyvin laaja-alaista, eikä rajoittunut vain sotilaallisen kelpoisuuden parantamiseen. B-P oli suunnitellut partio-ohjelmansa alun perin pelkästään poikia silmällä pitäen. Toimintaan osallistui kuitenkin alusta lähtien spontaanisti myös tyttöjä. Partiotyttötoimintaa organisoi aluksi B-P:n sisar Agnes Baden-Powell (1858–1945). Agnesin näkemys tyttöjen asemasta ja heidän tarvitsemistaan taidoista perustui varsin perinteiseen käsitykseen sukupuolirooleista. Tätä kuvaa hyvin hänen tyttötoiminnan ohjeeksi kirjoittamansa kirjanen, jonka nimi oli How Girls Can Help to Build Up the Empire vuodelta 1912. Partiotyttötoiminnan merkittävimpänä kehittäjänä toimi kuitenkin B-P:n puoliso. B-P meni naimisiin vuonna 1912 itseään 32 vuotta nuoremman Olave Soamesin (1889–1977) kanssa. Olaven johdolla tyttötoiminta kehittyi ja modernisoitui.


1930-luvulla. Kansalliseepos Kalevalasta nousevat teemat näkyvät edelleen symboleissa, kuten väiskilakissa ja sampo-tehtävänimikkeessä. Hakkapeliitoilta omaksuttua lippukunta-nimitystä alettiin käyttää paikallisista partioyhdistyksistä vuonna 1938. Britannian siirtomaissa ja Amerikan alkuperäiskansojen parissa tapahtuvien seikkailujen sijaan esikuvaksi otettiin taitava suomalainen eränkävijä, joka saapuu metsään kuin kotiinsa. Pitkät metsäleirit ja niissä tarvittavat erätaidot ovat olleet kuluneina vuosikymmeninä tärkeä osa suomalaista partiotoimintaa ja osin nuorisotyötä yleisemminkin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä ilmapiirissä arvostettiin kansainvälistä partioveljeyttä, minkä yhtenä merkkinä järjestettiin ensimmäinen maailmanlaajuinen Jamboree-leiri vuonna 1920. Partioliikkeen kansainvälistyttyä tuli sen maailmanlaajuinen organisointi ajankohtaiseksi. Partiopoikien maailmanjärjestö WOSM (World Organization of Scouting Movement) perustettiin vuonna 1922 ja partiotyttöjen WAGGGS (World Association of Girl Guides and Girl Scouts) vuonna 1928. B-P valittiin WOSM:n partioylijohtajaksi (Chief Scout) ja Olave WAGGGS:n ylijohtajaksi (Chief Guide). Lue lisää partiosta kansainvälisenä organisaationa sivuilta 68-70. Partioliikkeessä on sen varhaisista vuosikymmenistä lähtien korostettu johtajuuden merkitystä partiokasvatuksessa ja järjestetty johtajien koulutusta. B-P johti ensimmäisen partiojohtajajatkokurssin eli Gilwell-kurssin vuonna 1919. Suomalainen Alfons Åkerman suoritti sen Englannissa vuonna 1922. Hänet nimettiin Suomen

16

Gilwell-koulutuksen johtajaksi, ja Åkerman järjestikin ensimmäisen koulutuksen Suomessa vuonna 1927. Vaikka kaikki partioliitot olivat järjestäneet jo vuodesta 1920 lähtien erilaisia päällikkökoulutuksia, vasta 1930-luvulla liittojen koulutusjärjestelmät selkiytyivät ja niissä alettiin panostaa koulutettavan kehittymiseen ja etenemiseen. Tytöt järjestivät tahollaan I-, II- ja III-luokan johtajatutkintoja ja pojat vartionjohtaja- ja Gilwell-kursseja. Nykyinen partiojohtajaperuskoulutus käynnistyi pojilla 1930-luvun lopulla Gilwell-kurssiin valmistavana koulutuksena. Vuodesta 1956 lähtien partiotytöt uudistivat korkeimman johtajakoulutuksensa Kolmiapilatutkinnoksi. Tyttö- ja poikajärjestöjen ylimmän johtajakoulutuksen yhdistämisen jälkeen koulutusta on vuodesta 1975 lähtien kutsuttu Kolmiapila-Gilwell-koulutukseksi eli Ko-Gi-koulutukseksi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


M I TÄ PA RT I O ON?

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

SUOMALAISEN PARTION KASVU JA MUUTOSVAIHEET Suomalaisen partion jäsenmäärä on pääosin kasvanut kuluneen yli sadan vuoden aikana. Ensimmäinen merkittävä nousukausi osuu 1920–30-luvuille ja päättyy sotavuosiin. Vuodesta 1945 alkoi partiotoiminnan kultakausi, jolloin partiolaisten määrä kasvoi noin 20 000:sta lähes 70 000:een. Kasvun syynä voidaan nähdä partion merkittävimpien kilpailijoiden suojeluskuntien ja Lotta Svärdin nuorisotoiminnan kieltäminen, yhteiskunnan ja seurakuntien vahva panostus partiotoimintaan sekä suurien ikäluokkien

syntyminen. Uusia lippukuntia perustettiin runsaasti ympäri maata, ja ensimmäistä kertaa partio sai suosiota myös maaseudulla. Toisen maailmansodan jälkeen kirkko pyrki tehostamaan nuorisotyötään ehkäistäkseen sosiaalisia ongelmia ja huonoja tapoja, jotka olivat alkaneet levitä rauhan tultua. Ruotsista saatujen hyvien kokemusten kannustamana piispainkokous linjasi, että partio on kirkolliseen nuorisotyöhön hyvin sopiva osa, ja kannusti seurakuntia

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

17


tukemaan partiotoimintaa. Linjaus käynnisti partion leviämisen myös suurten kaupunkien ulkopuolella ja oli osaltaan luomassa historian suurinta jäsenmäärän kasvuvaihetta. Seurakuntien rooli lippukuntien taustayhteisöinä on tuosta asti ollut huomattava. Partiotoiminnan suosio laski 1960ja 70-luvuilla, sillä yhteiskunnan muuttuessa nopeasti partio koettiin vanhanaikaisena. Partio-ohjelman uudistuttua 1990-luvulla partion suosio kasvoi vauhdilla saavuttaen 1990-luvulla huippunsa – lähes 90 000 jäsentä. 2000-luvulla partiotoiminnan suosio on huippuvuosista vähentynyt, mikä on johtanut kasvun korostamiseen partiotoiminnassa. Suomalaisen partion organisatorinen yhdistyminen alkoi 1940-luvulla, kun toiminta keskitettiin tyttöjen ja poikien omiin keskusjärjestöihin. Vuonna 1972 onnistuttiin eri vaiheiden jälkeen perustamaan Suomen Partiolaiset, joka edustaa ainoana keskusjärjestönä kaikkia suomalaisia partiolaisia. Valtakunnallinen järjestö loi oman symboliikkansa ja toimintatapansa aikaisempien liittojen käytännöistä poimimalla ja yhdistelemällä. Monilla partioperinteillä on pitkät historialliset juuret. Esimerkiksi partiopaitojen väritys on 1920-luvulta alkaen ollut kahtalainen: sininen väri on alun perin ollut NMKY-/NNKY-taustaisten kristillisten lippukuntien oma väri, kun taas muut lippukunnat käyttivät ruskeaa. Järjestöjen yhdistyttyä 1970-luvulla lähdettiin kehittämään yhtenäistä partio-ohjelmaa, jossa otettiin huomioon samaan aikaan toteutetun peruskoulu-uudistuksen ajattelutapaa.

18

Partio-ohjelma oli kuitenkin pitkään hajanainen, kun eri alueilla oli käytössä omia painotuksia ja ohjelmamateriaaleja. Voidaankin sanoa, että vasta 1990-luvulla tehdyn ohjelmauudistuksen jälkeen koko Suomessa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta oli käytössä yksi partio-ohjelma. Pitkään jatkunut vakaa järjestötilanne on muutenkin mahdollistanut partiotoiminnan pitkäjänteisen kehittämisen vastaamaan muuttuvia tarpeita. 2000-luvulla on muutettu partion piirirakennetta sekä uudistettu kasvatustavoitteet, ikäkaudet, partio-ohjelma ja koulutusjärjestelmä. Valtakunnalliset suurleirit, joista ensimmäinen oli 1979 järjestetty Karelia, ovat muodostuneet toistuviksi perinteiksi ja kasvaneet ajan saatossa. Niistä on kehittynyt paitsi tärkeä liikettä yhdistävä tapahtuma myös partion näyteikkuna muulle maailmalle.

LUE LISÄÄ: Marko Paavilainen: Aina valmiina – Partioliike Suomessa 1910–2010 Robert Baden-Powell: Ohjeita partiojohtajille Liisa Savunen: Partiotytöt Suomessa 1910–1972

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


M I TÄ PA RT I O ON?

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

MERKITTÄVIÄ HENKILÖITÄ SUOMALAISESSA PARTIOHISTORIASSA

Louhivuori toimi 1910-luvulla Helsingin NMKY:n apulaispääsihteerinä ja ryhtyi organisoimaan yhdistyksen poikatoimintaa käsiinsä saamansa B-P:n Scouting for Boys -kirjan mukaan. Myöhemmin yhteistyökykyinen ja sovitteleva Louhivuori toimi valtakunnallisten partioliittojen johtotehtävissä 40 vuoden ajan.

Louhisuden solki

ANNI COLLAN

RAFAEL HELANKO

(1876–1962)

(1908–1986)

Collan oli partiotyttötoiminnan voimahahmo, joka toimi Kouluhallituksessa tyttöjen voimistelunopetuksen tarkastajana. Collan oli ensimmäinen suomalainen, joka on valittu partion maailmanjärjestön hallitukseen, sillä hänet valittiin WAGGGS:n Maailmankomiteaan vuonna 1932. Collanin vaikutus näkyy paitsi järjestöjohtajana myös laajasti Suomessa käytettyjen partiokäsikirjojen kirjoittajana.

Helanko tunnetaan partiokäsikirjojen kirjoittajana, jolla on ollut merkitystä etenkin vartiojärjestelmän kehittymisessä. Suomessa vertaisjohtajien rooli on ollut moniin muihin partiomaihin verrattuna hyvin vahva ja itsenäinen. Vartiossa tapahtuva omaehtoinen ryhmätoiminta on nähty yhtä keskeisenä kasvatusmenetelmänä kuin aktiviteettien kautta tapahtuva taidollinen kehittyminen.

Collanin solki

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

K UVAT S U O M E N PA RT I O M U S EO

VERNERI LOUHI VUORI (1905–1981)

19


PARTION PERUSKIRJA Partion maailmanjärjestöjen määrittelemä arvopohja on koko maailmassa sama. Partiotoiminnan päämäärä on maailmanlaajuinen, ja se on kirjattu maailmanjärjestöjen ja kaikkien kansallisten partiojärjestöjen sääntöihin. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n peruskirja määrittää ja linjaa kaikkea partiotoimintaa Suomessa. Se pohjautuu Partioliikkeen maailmanjärjestön, World Organization of Scout Movement (WOSM), ja Partiotyttöjen maailmanliiton, World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS), peruskirjoihin ja on kummankin maailmanjärjestön vahvistama asiakirja. Peruskirja ja siinä määritelty partion arvopohja eivät ole täysin muuttumattomia. Maailma ja yhteiskunta muuttuvat, ja myös partion pitää pystyä tarvittaessa muuttumaan. Erityisen tärkeää on, että partion kohderyhmä eli lapset ja nuoret ymmärtävät ja kokevat partion arvot omikseen. Tämä ei tarkoita, että partion arvopohjan perusteet ja toimintaperiaatteet olisivat jatkuvan muutoksen alla, sillä ne ovat perusluonteeltaan luovuttamattomia. Käsitteitä, ilmaisujen ajanmukaisuutta ja tulkinnanvaraisuuksia on kuitenkin pystyttävä ajoittain tarkastelemaan kriittisesti ja tarvittaessa muokkaamaan ajan henkeä vastaaviksi. Peruskirjaa ollaan tämän kirjan julkaisun aikaan vuonna 2020 juuri uudistamassa.

20

Kun tarvitset virallisen määritelmän jollekin partion perusteista, tarkista ne peruskirjasta. Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n peruskirjan sisältämät osiot: • Partion päämäärä • Partion arvopohja • Partioihanteet • Partiolupaukset jokaiselle ikäkaudelle • Tunnus • Kasvatustavoitteet • Partiomenetelmä • Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n tarkoitus, tehtävät ja rooli • Valtakunnallinen ruotsinkielinen toiminta • Yhteistyö uskonnollisten yhdistysten kanssa

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


onko se itsetarkoitus, tapa varmistaa riittävät resurssit vai keino vaikuttaa maailmaan mahdollisimman paljon? Lippukunnassa tai piirissä on myös hyödyllistä miettiä, miksi toimintaa tehdään. Kun päämäärä on tiedossa, voidaan lähteä tarkentamaan, minkälainen toiminta tukee sitä parhaiten. Päämäärän omakohtainen ymmärtäminen on tärkeää, koska se antaa suunnan ja tarkoituksen kaikelle partiotoiminnalle.

Partion päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

PO H DIT TAVA KSI

Miten kiteyttäisit partion päämäärän omin sanoin? Miten oma pestisi tai partioryhmäsi toteuttaa tätä päämäärää?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

21

M I TÄ PA RT I O ON?

Päämäärä kertoo, miksi organisaatio on olemassa. Päämäärän tarkka määrittely on erityisen tärkeää aatteellisessa liikkeessä. Liikeyrityksissä päämääränä on yleensä voiton tuottaminen omistajille. Julkisten organisaatioiden toimintaa ohjaavat puolestaan lait ja niiden pohjalta muotoillut ohjeet. Koska järjestöt määrittelevät tavoitteensa itse, on päämäärän kirkastaminen toiminnassa välttämätöntä. Päämäärän sijasta partiossa saatetaan käyttää sanaa missio, joka tulee englannin sanasta mission. Päämäärää määritellessä on syytä esittää miksi-kysymyksiä. Kun partio tavoittelee kasvua ja lisää jäseniä,

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

PARTION PÄÄMÄÄRÄ


ARVOT Päämäärä kertoo, minne ollaan matkalla. Arvot taas kertovat sen, minkälaisia keinoja voidaan käyttää tavoitteen saavuttamisessa. Arvot sekä täydentävät tavoiteltavia päämääriä että kertovat asiat, joista ei haluta missään tilanteessa luopua. Kaikki muut toimintaan liittyvät tekijät ovat puolestaan muutettavia, jos se on päämäärän saavuttamisen kannalta tarpeellista. Partion arvopohjasta kumpuaa muun muassa se, että yhdessä tekeminen kuuluu aina partioon. Vaikka päämäärä olisi saavutettavissa muillakin tavalla,

partiossa yhdessä tekeminen on luovuttamatonta. Partioihanteet kiteyttävät arvopohjaa. Ne vastaavat ymmärrettävästi kysymykseen, miten minun partiolaisena tulee toimia. Ihanne on kuitenkin tavoite, jota ei voi koskaan täysin saavuttaa vaan jota kohti pyritään. Partioihanteet on porrastettu niin, että jokaisessa ikäkaudessa partiolainen saa yhden uuden ihanteen tavoiteltavaksi. Uusi ihanne kuvaa usein niitä haasteita, joita juuri kyseisessä ikävaiheessa tyypillisesti kohdataan.

HARJOITUS

1. Kunnioittaa toista ihmistä • Miksi tämä on partion ensimmäinen ihanne? • Tarvitseeko toisen mielipidettä kunnioittaa, jos se on partion arvopohjan vastainen? 2. Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä (sudenpennut) • Koskeeko tämä ihanne myös kaupunkiympäristöä? 3. Olla luotettava (seikkailijat) • Miksi luotettavuus on tärkeää muiden kanssa toimiessa? • Millä tavalla luotettava ihminen toimii, kun luvatun asian tekemisestä tulee mahdotonta? 4. Rakentaa ystävyyttä yli rajojen (tarpojat) • Millaiset rajat erottavat meitä toisistamme? Miksi? 5. Tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen (samoajat) • Miten nuorta voi tukea tämän ihanteen toteuttamisessa? • Mitkä asiat voivat estää ihmistä tarttumasta toimeen? 6. Kehittää itseään ihmisenä (vaeltajat) • Miksi itsensä kehittäminen on vasta vaeltajien ihanne? 7. Etsiä elämän totuutta (vaeltajat, aikuiset) • Miten elämän totuuden löytää? • Onko elämän totuus kaikille sama?

22

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Suomen Partiolaisten arvotyöryhmä selvitti vuosina 2017–2018, tarvitseeko peruskirjaa muuttaa. Tätä selvitystä tehtiin valtakunnallisilla kyselyillä sekä työpajoilla ympäri Suomea. Työtä varten arvotyöryhmä kartoitti erilaisia partiolaisille tärkeitä arvoja. Niitä olivat: • Ihmisten auttaminen ja kunnioittaminen • Ympäristönsuojelu ja luonnon kunnioittaminen • Itsensä kehittäminen ja hyväksyminen • Toimiminen eettisesti oikein

HARJOITUS

Tutki partiolaisille tärkeitä arvoja ja vertaa, löytyvätkö ne • päämäärästä • ihanteista • lupauksesta • tunnuksesta • jostain muualta, mistä?

• Myönteinen asenne uskontoon ja hengellisyyden etsiminen • Vastuuntunto, luotettavuus ja toimeen tarttuminen • Yhteiskunnallinen aktiivisuus • Uskollisuus omaa maata kohtaan • Rauhan ja yhteistyön edistäminen maailmassa • Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo • Nuorten osallistuminen päätöksentekoon • Puoluepoliittinen sitoutumattomuus

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

23

M I TÄ PA RT I O ON?

kannattaa järjestää mieleenpainuvalla tavalla ja osana lippukunnan perinteitä. Partion tunnus on Ole valmis. Partion tunnuksen merkitys on sama kaikilla kielillä, esimerkiksi englanniksi se on Be Prepared. Tunnusta voi käyttää huutona esimerkiksi ryhmän kokousten aloituksessa.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

Partiolupaus on nimensä mukaisesti lupaus toteuttaa partion arvoja ja sitoutua niihin. Lupaus on henkilökohtainen sitoutuminen partion päämäärään eli henkilökohtaiseen kehittymiseen. Partiolupaus tehdään jokaisen ikäkauden alussa aina uudestaan. Lapset ja nuoret ymmärtävät lupauksen ja sen merkityksen eri tavalla eri kehitysvaiheissa. Partiolupauksen voi antaa uudestaan myös aikuisena. Lupauksenanto


PARTIOKASVATUS Partiokasvatus on toimintamme ydin. Sen perustyökaluja ovat: • Partion kasvatustavoitteet, jotka tarkentavat partion päämäärää. • Partiomenetelmä, joka kertoo, miten partion päämäärän voi saavuttaa. • Partio-ohjelma, joka on kasvatustavoitteisiin ja partiomenetelmään pohjautuva käytännön ohje. Lippukunnan partiokasvatuksesta eli käytännössä partio-ohjelmasta vastaa ohjelmajohtaja. Ohjelmajohtajan pestistä voi lukea enemmän sivuilta 96.

KASVATUSTAVOITTEET Partion kasvatustavoitteet on jaettu pienempiin osa-alueisiin, jotta partion päämäärä olisi helpommin saavutettavissa. Partion kasvatustavoitteet on jaettu näihin neljään osaan: • Suhde itseen, eli miten partiolainen pitää huolta itsestään ja kehittää itseään. • Suhde toisiin ihmisiin, eli miten partiolainen suhtautuu toisiin ihmisiin ja toimii osana sosiaalisia ryhmiä. • Suhde yhteiskuntaan, eli miten partiolainen toimii osana organisaatioita ja yhteisöjä ja miten hän pystyy vaikuttamaan yhteisiin asioihin ja

24

niiden hoitamiseen niin paikallisesti kuin globaalisti. • Suhde ympäristöön, eli miten partiolainen elää ja vaikuttaa elinympäristöönsä vastuullisesti ja kestävästi. Yleiset kasvatustavoitteet on kirjattu peruskirjaan, ja ne ovat kaikille ikäkausille samat. Yleisesti voidaan sanoa, että partio pyrkii kasvattamaan jäsenensä toimimaan aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti suhteessa omaan itseensä, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Partiossa opitaan taitoja, asenteita ja arvoja, jotka auttavat elämään kokonaista ja tasapainoista elämää. Ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet vastaavat kunkin ikäkauden kasvuhaasteisiin, jotta tavoitetaso on aina sopivan haastava. 7-vuotiaalle sudenpennulle ja 15-vuotiaalle tarpojalle ei voida tarjota samaa tekemistä samalla tavalla, vaikka tekemisen päämäärä eli kasvatustavoite olisikin kummassakin tapauksessa sama. Ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet perustuvat siihen, missä tahdissa lapset ja nuoret keskimäärin kehittyvät. Yksilöiden fyysisessä ja henkisessä kehityksessä voi olla huomattaviakin eroja. Lisäksi meillä kaikilla on omat erityispiirteemme.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O KA SVAT U S

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

PARTIOMENETELMÄ Partiomenetelmä kertoo, miten partiota tehdään eli mitä sellaista partiossa on, mikä auttaa lapsia ja nuoria kasvamaan. Kun partiomenetelmän kaikki osa-alueet näkyvät toiminnassa, sen pitäisi tuottaa niitä kokemuksia, jotka me kaikki tunnistamme partioksi. Silloin toiminta on yhdessä tekemistä, oppimista ja luontokokemuksia sellaisessa muodossa, joka näyttää ja tuntuu partiolta. Partiomenetelmä on muotoiltu hieman eri tavoin eri puolilla maailmaa, jotta se vastaa kunkin partiojärjestön tarpeisiin. Molemmilla maailmanjärjestöillä on partiomenetelmästä myös omat määritelmänsä, joihin kansallisten partiojärjestöjen tulkinnat perustuvat. Suomen Partiolaisten nykyinen partiomenetelmä muotoiltiin

uudestaan vuonna 2008 julkaistun ohjelmauudistuksen yhteydessä, jotta se kuvaisi paremmin partio-ohjelmaan kohdistuvia tarpeita kokonaisuudessaan. Partio-ohjelma konkretisoi partiomenetelmän jokaiselle ikäkaudelle sopivaksi, eli partiomenetelmä toteutuu, kun lippukunta tarjoaa partio-ohjelman mukaista toimintaa. Partiomenetelmän ei tarvitse toteutua täysin yhdessä partiokokouksessa, mutta sen olisi hyvä näkyä tasapainoisesti yhden tapahtuman tai toimintakauden aikana. Ihmiset, jotka ovat olleet partiossa vähintään vuoden tai kaksi, tietävät, mitä partio on ja miltä se tuntuu, vaikka he eivät osaisi partion teoriaa ulkoa. Jokainen partiolainen on kokenut partiomenetelmän käytännössä. Sen voi toteuttaa lukemattomilla eri tavoilla, sillä jokainen lippukunta ja ryhmä on erilainen.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

25


26

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O KA SVAT U S

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

PARTIOMENETELMÄN TOTEUTUMISTA VOI AJATELLA MYÖS KUVANA PUOLIJOUKKUETELTASTA LEIRILLÄ TAI RETKELLÄ. • Ensimmäisenä osiona on sitoutuminen partion arvoihin. Siellä on kamina, joka lämmittää koko telttaa ja siten on kosketuksessa kaikkeen. • Seuraavana osiona on nousujohteisuus. Sitä on helppo kuvata rivillä jokaisen ikäkauden kengistä. Iän ja kokemuksen karttuessa on valmis astumaan isompiin saappaisiin. • Symboliikka näkyy teltassa partiohuiveina, jotka on nukkumaan käydessä laitettu sivuun. • Vieressä on vartiojärjestelmän mukaisesti vartio nukkumassa sulassa sovussa päivän yhteisten puuhien jälkeen. • Aikuinen tuki on valmiina auttamaan ja tukemaan nuorempia partiolaisia.

• Luonnossa toimiminen näkyy myös teltan sisällä. Vaikka kuinka etsii täydellistä paikkaa pystyttää teltta, jää sen sisälle aina puiden juuria ja kantoja, oksia ja käpyjä sekä muita kasveja. • Tekemällä oppiminen on oleellinen osa partiomenetelmää. Puukon avulla tehdään kiehisiä ja muita sytykkeitä, jotta kaminaan saadaan tuli ja teltta lämpimäksi. Sytykkeiden tekoa ei opi vain lukemalla tai sivusta katsomalla. • Päivän hyvän työn tekee kipinävuorossa oleva partiolainen. Kun hän vahtii tulta, voivat muut nukkua huoletta. KUVAN ALKUPERÄINEN AJATUS: Leo Jäppinen

PARTIOMENETELMÄ MYÖS AIKUISILLE? Partiomenetelmä on partiokasvatuksen keskeinen työkalu, eli sen kohteena ovat 7–22-vuotiaat partiolaiset. Partiossa on kuitenkin tuhansia aikuisia vapaaehtoisia. Moni vapaaehtoinen käyttää valtaosan ajastaan taustatyöhön, kuten paperihommiin ja kokoustamiseen. Tekevätkö he silti partiota, vaikka se ei olekaan partiomenetelmän mukaista toimintaa? Partiomenetelmä sitoo vain kasvatustoimintaa. On hyvä kuitenkin pohtia, saisiko aikuinen partiolainen toteutettua partiomenetelmää elämässään vähintään pitkällä aikavälillä. Jokainen partiolainen pyritään kasvattamaan ihmiseksi, jolle esimerkiksi luonnossa toimiminen ja päivän hyvä työ olisivat luonnollinen osa elämää. Vapaaehtoisten johtajan on myös hyvä pohtia, saisiko partiomenetelmästä avun ihmisten motivointiin. Vahva ryhmähenki ja nousujohteiset haasteet ylläpitävät tekijöiden hyvinvointia. Kun partiomenetelmä on luonnollinen osa aikuisten keskinäistä toimintaa, sitä ei tarvitse erikseen opastaa ikäkausiryhmien johtajille. Erityisesti partiokoulutuksissa partiomenetelmän vahva asema antaa koulutettaville johtajille konkreettisia esimerkkejä siitä, miten menetelmä voi toteutua käytännössä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

27


SITOUTUMINEN PARTION ARVOIHIN Tämä on partiomenetelmän ydin. Vaikka kaikki partiomenetelmän muut osa-alueet löytyisivätkin ryhmän toiminnasta, partioksi sitä ei voi kutsua, jos sen perustana eivät ole partion arvot. Lue lisää partion arvoista sivuilta 22-23. Joskus arvot voivat vetää eroaviin suuntiin. Partiossa lähtökohtana on toisen ihmisen kunnioittaminen ja se, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua partiotoimintaan esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Partiossa niin ikään tärkeänä pidetyt luonnon rakastaminen ja ympäristön suojelu vaativat toisaalta panostusta lähi- ja luomuruokaan, mikä tarkoittaa usein suurempia kuluja. Näissä

tilanteissa ryhmässä tai lippukunnassa on tärkeä käydä avoin arvokeskustelu, jotta voidaan tehdä yhteinen päätös, jonka kaikki voivat kokea omakseen. Jos lippukunnassa tai ryhmässä ei puhuta avoimesti päätöksentekoa ohjaavista arvoista, lopulta sen jäsenet eivät voi sitoutua tehtyihin päätöksiin. Se johtaa taas siihen, että osa tekijöistä tekee niin kuin itse haluaa tai kokee itsensä niin ulkopuoliseksi, että lopettaa partion kokonaan. Arvoista keskusteleminen voi tuntua turhalta ja vievän aikaa, jonka voisi käyttää hyödyllisemmin. Pitkällä aikavälillä arvokeskustelut kuitenkin kannattelevat lippukunnan toimintaa ja motivoivat ihmisiä osallistumaan.

POH D IT TAVA KSI

MILLOIN OLET VIIMEKSI KÄYNYT PARTIOSSA KESKUSTELUA ARVOISTA? Vaikuttiko keskustelu johonkin toimintaan tai päätöksen tekemiseen? Tuntuiko sinusta, että pystyit sitoutumaan tehtyyn päätökseen tai siitä seuraavaan toimintaan? Miksi/miksi ei? Millaisia henkilökohtaisia arvoja sinulla on? Miten partiomenetelmä näkyy järjestämässäsi partiotoiminnassa? Vaivaako jokin asia sinua partiossa? Mihin arvoihin se liittyy? Mitä asioita pitäisi tapahtua, että se ei enää vaivaisi sinua? Kuka on vastuussa näistä asioista, ja miten voisit kertoa hänelle huolestasi?

28

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O KA SVAT U S

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

NOUSUJOHTEISUUS Partio on liike, jonka tavoite on muuttaa maailmaa paremmaksi. Se ei voi pysyä samanlaisena, kun maailma sen ympärillä muuttuu. Siksi partiossa pyritään aina kehittämään ja kehittymään niin järjestö- kuin yksilötasolla. Ikäkausiohjelma rakentuu nousujohteisuudelle. Ikäkausikohtaiset kasvatustavoitteet asettavat jokaiselle ikäkaudelle omat tavoitteensa, joiden oppimista aktiviteetit tukevat. Sudenpentu harjoittelee vielä käytännön taitoja, esimerkiksi teltassa nukkumista ja tiskaamista, kun taas tarpoja harjoittelee jo leikinjohtajana toimimista. Johtamistaitojen kertyessä vastuuta annetaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän: sudenpentu harjoittelee omista tavaroistaan ja omasta käytöksestään huolehtimista, seikkailija taas omasta joukkueestaan, tarpoja nuoremmistaan, samoaja johtamastaan ryhmästään ja vaeltaja lippukunnastaan huolehtimista. Nousujohteisuutta tukee se, että partiolainen hahmottaa, minne on menossa. Siksi koko lippukunnan yhteiset

tapahtumat, kuten lippukuntaretket ja kesäleirit, ovat tärkeitä. Siellä sudenpennut näkevät seikkailijoita, jotka osaavat suunnistaa itse pienissä ryhmissä, ja tarpojat näkevät samoajia pitämässä itse suunnittelemiaan rasteja. Jos ei tiedä, mitä tulevaisuudessa voisi tehdä, sitä ei osaa haluta. Myös vaeltajat ja aikuiset hyötyvät partioesikuvista, olivatpa ne sitten omasta lippukunnasta tai sen ulkopuolelta. Jotta nousujohteisuus todella toteutuisi yksilön kohdalla, tulee toimintaa joskus muokata sellaiseksi, että se huomioi partiolaisen osaamisen. Partion juuri aloittaneella samoajalla ei välttämättä ole niitä erätaitoja, joita samoajaohjelma olettaa sudenpentuna aloittaneella partiolaisella olevan. Toisaalta suunnistusta harrastava seikkailija saattaa kokea muutaman kilometrin suunnistuksen aivan liian helpoksi. Kaikenikäisillä pitää olla mahdollisuus liittyä partioon ja saada itselleen sopivia haasteita. Nousujohteisuudesta huolehtiminen kuuluu lippukunnassa erityisesti ohjelma- ja pestijohtajille.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

29


VYG OT S KY N K E H Ä M A L L I ASIAN TUNTIJAT Mitä osaan itse?

OPPIMATERIAALIT JA AINEISTOT

Mitä voin oppia avustettuna? Saavuttamattomissa

Vygotsky oli venäläinen oppimisen tutkija. Hän kehitti mallin lähikehityksen vyöhykkeestä, jolla kaikki oppiminen tapahtuu. Keskimmäinen ympyrä on mukavuusalue, eli kaikki ne asiat, jotka osaa jo tehdä. Sillä alueella pystyy tekemään asiat yksin ja jopa mielellään, sillä ihminen nauttii siitä, että osaa tehdä asioita. Ulkokehä on taas epämukavuusalue, eli kaikki se, mitä ei vielä osaa tehdä itse. Näiden välissä on lähikehityksen vyöhyke, jolla asioita pystyy tekemään yhdessä jonkun toisen kanssa. Opittavat asiat siirtyvät vähitellen epämukavuusalueelta lähikehityksen vyöhykkeen kautta mukavuusalueelle – ei siis suoraan syvästä

päädystä matalaan. Vygotskyn ajatuksena on, että ihminen oppii työstäessään sopivan vaikeaa haastetta jonkun toisen ihmisen avulla. Partiossa puhutaan usein siitä, että laitetaan jalkaan liian isot saappaat. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että saappaat saavat olla enintään koon tai kaksi liian isot. Aivan liian isot saappaat tuottavat epäonnistumisen kokemuksia, jotka lisäävät turvattomuutta, ja se taas johtaa partion lopettamiseen. Aina ei tarvitse tarttua uusiin ja isompiin haasteisiin, vaan omaa osaamistaan voi syventää jatkamalla edellisessä pestissä ja päivittää omia tavoitteitaan.

PO H D IT TAVAKSI

Milloin aloitit partion? Mitä osaat nyt, mitä et osannut silloin? Ketä ihailit? Osaatko nyt niitä asioita, joita hän osasi? Oletko nyt tai oletko ollut siinä asemassa, jossa hän oli? Ketä ihailet nyt? Miksi? Mitä haluaisit seuraavaksi tehdä? Mikä taito auttaisi sinua eteenpäin? Mitä pitäisi tapahtua, että olisit tyytyväisempi elämääsi? Millainen vastuunantaja olet? Miten varmistat jatkuvan nousujohteisuuden järjestämässäsi partiotoiminnassa?

30

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

HARJOITUS

Mieti omaa johtajuuttasi. Mitä asioita osaat nykyään, mitä et osannut ennen? Piirrä itsellesi kehityksen portaat ja kirjoita jokaiselle askelmalle jokin taito, jonka olet oppinut matkasi varrella.


Ryhmiin ja niiden johtamiseen keskitytään osassa Ryhmän johtaminen (s. 148 alkaen). Erityisesti kannattaa aina huomioida erilaiset negatiiviset ryhmäilmiöt, kuten kiusaaminen ja motivaatiokato, jotka uhkaavat vartiojärjestelmää. Vartiojärjestelmä pyrkii osaltaan varmistamaan, ettei kukaan jää

PA RT I O KA SVAT U S

Partiossa ajatellaan, että yksilö kasvaa ja kehittyy toimiessaan yhdessä muiden kanssa. Siksi kaikki partiotoiminta tapahtuu erilaisissa toimintaryhmissä eli käytännössä lippukuntien laumoissa, joukkueissa ja vartioissa. Organisaationa partio on eräänlainen keho, joka koostuu monista pienistä soluista eli ryhmistä, jotka kuuluvat lippukuntiin, piireihin ja kansallisiin järjestöihin. Ilman ruohonjuuritason ryhmiä partiota ei ole olemassa. Kasvaakseen ja kehittyäkseen partiossa lapsi tai nuori tarvitsee oman ryhmän, jonka toimintaan hän osallistuu mielellään. Toimintaryhmän on tarkoitus olla partiolaisen koti – se porukka, jonka luokse on aina tervetullut. Elinvoimainen ja turvallinen ryhmä tarvitsee seuraavat asiat: • Johtajan, joka katsoo ryhmän toimintaa kokonaisuutena ja vie toimintaa eteenpäin. • Hyvän ryhmäytymisen, jonka myötä kaikki jäsenet tuntevat ja luottavat toisiinsa. • Oman ohjelman eli toimintaa, joka soveltuu juuri sen jäsenten tarpeille. • Yhteistä symboliikkaa, kuten ryhmän oman huudon tai oman erityisen tavan aloittaa tapaaminen (symboliikasta lisää seuraavalla aukeamalla). • Jaetut arvot (ks. sivut 22-23).

Kasvaakseen ja kehittyäkseen partiossa lapsi tai nuori tarvitsee oman ryhmän, jonka toimintaan hän osallistuu mielellään.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

VARTIOJÄRJESTELMÄ

partiossa yksin. Kun partiolaisilta kysytään, mikä partiossa on parasta, vastaus on kaverit. Jos omaa porukkaa ei ole, partio on paljon helpompi lopettaa. Siksi partiossa kannattaa aina panostaa vartiojärjestelmän toteutumiseen. On tärkeää huomata, että myös ylemmillä tasoilla on toimintaryhmiä – niin piirissä, Suomen Partiolaisissa kuin maailmanjärjestöissäkin. Näiden ryhmien tarkoituksena on tavallisimmin tukea partiotoimintaa eikä niinkään toteuttaa partiomenetelmää, mutta hyvä ryhmäytyminen ja jaetut arvot ovat usein välttämättömyyksiä ryhmien toiminnalle. Johtamista ja ryhmäyttämistä tarvitaan siis myös muualla kuin lippukunnissa ja lasten ja nuorten kanssa. Hyvinvoivat ryhmät ja vapaaehtoiset saavat enemmän aikaan.

POHDIT TAVAK S I

Mieti, missä ryhmissä sinulla on ollut turvallinen olo. Mitkä asiat yhdistävät niitä? Millaisissa ryhmissä olet tällä hetkellä? Mikä on roolisi näissä ryhmissä? Toimiiko vartiojärjestelmä omassa lippukunnassasi? Miten vartioiden johtajat huomioidaan lippukuntaa johdettaessa?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

31


SYMBOLIIKKA Symboliikka on partion yhteistä kulttuuriperintöä. Se on visuaalisista elementeistä ja tavoista muodostuva ”kieli”, samalla tavalla kuin vaikkapa liikennesäännöt ja -merkit. Erilaiset symbolit konkretisoivat abstrakteja ajatuksia, jolloin ne on helpompi muistaa ja pitää mukana. Symboli syntyy, kun jollekin asialle annetaan merkitys, jota sillä ei alun perin ole. Partiohuivi on oikeasti vain kankaanpala, jonka ihmiset laittavat kaulaansa. Se kuitenkin kantaa mukanaan viestejä, joita muut partiolaiset pystyvät tulkitsemaan. Partiosymbolit viestivät usein siitä, kuka on, mistä tulee, missä ollaan ja mitä on tehty. Partiosymbolin tunnistaa helpoiten, kun miettii, mitä asioita juuri aloittanut partiolainen ei ymmärrä. Mitä jokin asia merkitsee tai miksi asiat tehdään juuri tietyllä tavalla? Symbolit ovat erittäin tehokas keino ryhmäyttämiseen ja tunnelman luomiseen. Ne myös luovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta. Symbolien käyttöön pitää kuitenkin tottua, sillä itselle uudet symbolit tuntuvat helposti oudoilta ja vierailta. Erityisesti ympärillä olevien vaikutusvaltaisten ihmisten asenteet vaikuttavat suuresti omaan asenteeseen symboleita kohtaan. Etenkin murrosikäiset vierastavat ulkopuolelta annettuja symboleita, sillä oman identiteetin rakentaminen omilla ehdoilla on tärkeä osa kehitysvaihetta. Parhaiten iskevät ne symbolit, jotka saa itse luoda ja kehittää, kuten ryhmän nimi, oma huuto ja oma viiri. Yhteisistä symboleista ei kuitenkaan voi luopua niin kauan, kun kuulutaan laajempaan partioyhteisöön. Kasvattajan onkin tärkeä perustella selkeästi yhteinen linja partiopaidan ja muiden

32

symbolien käyttämisestä ja pitää tiukasti kiinni niiden ohjeista. Tehokkain tapa siirtää symbolien merkitystä on toimia esimerkkinä ja käyttää niitä määrätietoisesti osana omaa partion arkea. Parhaimmillaan symboliikka herättää partiolaisessa ylpeyden ja yhteisöllisyyden tunnetta. Päässä soivat partiolaulut houkuttelevat retkille ja leireille, ja kiitoksena saatu ansiomerkki vahvistaa, että suunta on oikea ja sillä kannattaa jatkaa. Sisaruspiiri kokouksen päätteeksi jättää käsiin muiston toisen kädestä – siitä, että ei ole yksin, että kuuluu johonkin.

HARJOITUS

• Aseta kahden minuutin ajastin. Katsele ympärillesi ja kirjoita ylös kaikki partioon liittyvät esineet, jotka näet. Kirjaa jokainen erillinen esine erikseen, esimerkiksi piirihuivi ja lpk-huivi. • Ajan loputtua ympyröi kaikki esineet, joilla ei ole selkeää ja hyödyllistä käyttötarkoitusta (esimerkiksi pinssit, leirihuivit, päättyneiden pestien nimikyltit). • Kirjoita jokaisen ympyröidyn esineen viereen, mitä se merkitsee sinulle. Mitä se kertoo muille partiolaisille? Ymmärtäisikö sen merkityksen kysymättä joku, joka ei vielä ole partiolainen? • Käy läpi esineet, joita et ympyröinyt. Ovatko ne kaikki sinulle samanarvoisia kuin mikä tahansa muu vastaava esine maailmassa? Myös käyttöesineillä voi olla symbolista arvoa. Mitä tunteita ja merkityksiä liität näihin muihin esineisiin?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Merkit partioasussa viestivät siitä, mitä partiolainen on tehnyt ja mistä hän on ylpeä. Jälkimerkki auttaa sudenpentua muistamaan ja olemaan ylpeä siitä, mitä on yhdessä tehty ja opittu. Nahkainen woggle kertoo siitä, että henkilö on partiojohtaja, eli hänet on koulutettu toimimaan erilaisissa vastuutehtävissä.

Ryhmän, lippukunnan ja piirin huudot kertovat meille ja muille, keitä tässä menee. Aivotutkimusten mukaan äänen tuottaminen yhdessä muiden kanssa saa ihmisen kokemaan yhteenkuuluvuutta. Ruokalaulut ja kiitoshuudot rytmittävät päivän kulkua ja viestivät kiitollisuutta niille, jotka ovat tehneet töitä yhteiseksi hyväksi. Sisaruspiiri antaa selkeän päätöksen kokoukselle ja viestii ”muuhun maailmaan siirtymisestä”. Selkeät aloitukset ja lopetukset auttavat erityisesti nuorempia lapsia hahmottamaan, missä ollaan ja mitkä käyttäytymissäännöt ovat voimassa.

POHDIT TAVAK S I

Onko lippukunnallasi omaa symboliikkaa? Teettekö jotain, mitä kukaan muu ei tee? Miltä ne tuntuvat sinusta? Puuttuuko lippukunnaltanne jokin edellä luetelluista yleisistä symboleista? Miksi? Voisiko symbolin käyttäminen tuoda jotain uutta lippukuntaanne?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

33

PA RT I O KA SVAT U S

Partiohuivi viestii, mihin partioyhteisöön ihminen kuuluu. Partiolainen, jolla on monta huivia, viestii huivivalinnallaan sitä, missä roolissa hän toimii kyseisessä tilanteessa. Piirin huivissa hän puhuu piirin äänellä, lippukuntahuivissa usein lippukuntansa äänellä, Gilwell-huivissa taas omalla äänellään.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

MUUTAMIA YLEISIÄ PARTIO SYMBOLEITA JA NIIDEN MERKITYKSIÄ


PARTION SYMBOLIIKKAA PARTIOPAITA MINÄ- HIHA (OIKEA): Oikean hihan merkit kertovat kuljetusta partiopolusta ja itselle tärkeistä asioista, olivatpa ne sitten tapahtumia, leirejä, kursseja tai erikoisaloja, joiden parissa partiossa toimii. Myös ikäkausiin kuuluvat jäljet ja taitomerkit kertovat kantajastaan. Tapahtumamerkit ovat tunnuksia kantajansa aktiivisuudesta ja samalla ryhmäyttävät samassa tapahtumassa olleet. Samoajat, vaeltajat ja aikuiset voivat hyvinkin itsenäisesti päättää, mitä tapahtumamerkkejä kantavat asussaan ja kuinka pitkään.

RYHMÄYTTÄVÄ HIHA ( VASEN ): Vasen hiha kertoo mihin ryhmiin merkkien kantaja kuuluu. Siinä voi olla oman ryhmän tai lippukunnan merkistä aina maailmanjärjestöjen merkkeihin asti. Yhteiset merkit kertovat taustasta ja ovat yhdistäviä. Maailmanjärjestöjen merkeistä suositellaan käyttämään molempia, sillä Suomessa ollaan molempien järjestöjen jäseniä ja nuo merkit auttavat ymmärtämään, että olemme osa koko maailman partiolaisten ryhmää.

PA RT I O PA I DA N M E R K I T

tapahtumamerkit leirit kurssit ikäkausien jäljet, ikäkausien merkit

34

paikkakuntatunnus ryhmätunnus lippukuntatunnus piiritunnus järjestötunnus maailmanjärjestöjen tunnukset

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O KA SVAT U S

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

PARTIOMERKIT Partiomerkit voidaan jakaa viiteen ryhmään. Osa merkeistä voi myös kuulua useampaankin ryhmään. Merkeillä yhdistytään, kerrotaan omista ryhmistä, saavutuksista, osaamisesta ja saadusta kiitoksesta. Ne kertovat partiopolusta, kouluttautumisesta, hauskoista hetkistä ja omistautumisesta. Merkeillä kiitetään, annetaan tunnustusta ja osallistetaan. Ryhmäyttävät merkit • Merkit oman ryhmän tunnuksesta maailmanjärjestöjen merkkeihin. • Merkit luovat yhteenkuuluvuutta kantajiensa kesken. Ne kertovat kantajastaan ja kantajalleen, mistä hän tulee.

Ikäkausi-, ohjelma- ja päätösmerkit • Kertovat kehittymisestä partiopolulla. • Ovat myös tunnustus osaamisesta ja kannustavat yhä parempaan. • Ikäkauden tunnus partiopaidan oikeassa hihassa kuuluu sekä ensimmäiseen että toiseen ryhmään. Vaikka kyseessä ei ole tietyn ryhmän tunnus, se yhdistää saman ikäkauden partiolaisia.

Kurssi- ja koulutusmerkit • Kertovat partiokouluttautumisesta ja ovatkin suurelta osin aikuisten merkkejä.

Tapahtuma- ja toimintamerkit • Kertovat aktiivisuudesta ja kiinnostuksen kohteista. • Samalla ne ryhmäyttävät yhdistämällä samaan tapahtumaan osallistuneita.

Erilaiset ansiomerkit ja tunnustukset • Merkkejä annetaan kiitokseksi ja tunnustukseksi hyvästä toiminnasta partiossa. • Ansiomerkit kertovat arvostuksesta merkin kantajaa kohtaan. • Kun seuraavan kerran saat – tai jaat –merkin, mieti samalla mitä se merkitsee sinulle ja sen saajalle tai antajalle.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

35


TOIMINTA LUONNOSSA Suomalaiselle partiotoiminnalle erityispiirteensä antaa lähellä oleva luonto. Metsä, vesistöt ja muut luontoympäristöt ovat saavutettavissa joka puolella Suomea niin maalla kuin kaupungissa. Luonnossa on otollista tehdä kasvatustyötä, ja lähiluonto on myös markkinointivaltti kaupunkialueilla. Elämyksiä on helppo tuottaa, kun puitteet luovat tunnelmaa jo valmiiksi. Luonnossa toimimiseen kannattaa panostaa, vaikka se viekin viikonloppuja ja viikkoja. Leireillä ja retkillä luonnon helmassa ei ole valmiita palveluita ja sosiaalisia rakenteita samalla tavalla kuin kaupungissa, vaan kaikki on luotava itse. Nämä olosuhteet pakottavat lapsen ja nuoren ottamaan enemmän vastuuta ja käyttämään enemmän vaivaa ja ajatusta omassa toiminnassa. Kukaan ei tee asioita kenenkään puolesta, vaan niihin on pakko tarttua itse. Kun oma leiri ja sen päivittäinen arki rakennetaan omin käsin, tulee huomaamatta harjoiteltua tärkeitä yhteiskunnallisia taitoja, kuten resurssienhallintaa ja päätöksentekoa. Arjesta irtaantuminen auttaa myös huomaamaan itsestä sellaisia puolia, joita ei näe perheen tai muiden arkisten ihmissuhteiden vaikutuksen piirissä. Rankoista olosuhteista selviytyminen luo uskoa omaan ryhmään ja on yksi parhaista keinoista ryhmäytymiseen. Onkin tärkeää muistaa, että vaikka partio ei ole erä- tai retkeilyjärjestö, luonnossa toimiminen on Suomen Partiolaisten merkittävä kasvatuskeino.

LUONTO JA HYVINVOINTI Japanissa puhutaan metsäkylvyistä. Tutkimusten mukaan metsässä liikkuminen suojaa ihmistä stressin haitallisilta vaikutuksilta, laskee verenpainetta ja palauttaa tehokkaasti. Luonto helpottaa läsnäolon kokemusta, ja monet maisemat muistuttavat meitä luonnon suuruudesta. Luonto onkin monille meistä ikään kuin kirkko, joka herättää meissä hengellisiä kokemuksia, vaikka varsinaisia uskonnollisia tilaisuuksia ei kokisikaan omaksi.

POHDIT TAVAK S I

Kuinka paljon lippukunnassasi toimitaan luonnossa? Kokevatko lapset ja nuoret olonsa mukavaksi siellä? Ketkä teillä opettavat erä-, retkeily- ja purjehdustaitoja? Milloin olette viimeksi menneet aikuisporukalla luonnon ääreen? Voisiko joitakin kokouksia tai niiden osia pitää ulkona? Katso kokousvinkeistä sivulta 103, miten kävelykokouksia pidetään.

”Kaikille niille, joilla on silmät nähdäkseen ja korvat kuullakseen, on metsä samalla kertaa työhuone, kerho ja temppeli.” B-P kirjassaan Tie onneen

36

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O KA SVAT U S

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

HARJOITUS

Varaa kalenteristasi päivä, jolloin menet yksin tai yhdessä kaverin kanssa luontoon. Älä suunnittele mitään varsinaista ohjelmaa tai reittiä, vaan lähde vain olemaan metsässä, merellä, tunturissa, saaressa, järvellä... Päästyäsi luonnon helmaan keskity siihen, mitä näet, mitä kuulet, mitä haistat ja mitä tunnet. Kuuntele myös itseäsi. Herääkö sinussa jotain tunteita tai ajatuksia? Millaisia? Muuttuiko olosi sen jälkeen, kun tulit metsään?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

37


TEKEMÄLLÄ OPPIMINEN Baden-Powell uskoi vahvasti siihen, että nuoret oppivat itse tekemällä ja kokemalla paremmin kuin koulunpenkillä istuen. Luennointi on kätevä opetusmenetelmä, kun on tarve siirtää tietoa nopeasti suurille joukoille. Se on kuitenkin tehoton tapa kehittää yksilön arjen ja johtamisen taitoja. Partiossa tarjoamme nuorelle mahdollisuuden kokeilla ja tehdä itse aina kun se on mahdollista. Tekemällä oppiminen on mielekästä ja siksi tehokasta. Lapsen ja nuoren on tärkeä ymmärtää, miksi jotain asiaa tehdään ja mikä hyöty siitä on. Toiminnallisuus ei tarkoita tuen ja puhumisen lopettamista, vaan sitä, että puhe ripotellaan tasaisesti tekemisen oheen.

MIELEKKYYS = itse valittu toiminta

konkreettinen hyöty itselle tai omalle yhteisölle

Tekemällä oppiminen tuottaa väistämättä myös virheitä ja huonoja ratkaisuja. Epäonnistumisista ja virheistä ihminen saa lisää tietoa siitä, miten asia ei toimi. Oppiminen tapahtuu, kun ihminen saa kerättyä onnistumisista ja epäonnistumisista saadut tiedot ja pääsee yrittämään uudelleen. Palautteen antamisessa on tärkeää kiinnittää huomiota, miten palautteen antaa. Oleellista on, että palaute kannustaa uuteen yritykseen ja auttaa kohti tavoitetta. Aikuisen tulee suojata oppijaa liian rankoilta epäonnistumisilta. Jos ohjaaja huomaa, että ohjattava on menossa suuntaan, joka johtaa katastrofiin, on täysin perusteltua puuttua tilanteeseen. Ja kun epäonnistumisia sattuu, on siitä seuraavia tunteita tärkeä käsitellä turvallisesti ja tarvittaessa myös porukalla. Liian usein näitä tuntemuksia pääsee purkamaan vain ulkopuolisten seurassa, mikä syö yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jotkut partiokasvatuksen sisällöt ovat liian abstrakteja, jotta niitä voisi hahmottaa pelkän tekemisen kautta. Tarpoja-, samoaja- ja vaeltajaikäkausiin kuuluu aktiviteetteja, joita on mielekkäintä käsitellä keskusteluiden kautta. Tällöin on tärkeää muistaa, että vuorovaikutuskin on toimintaa – ehkä tärkeintä toimintaa, mitä meillä partiossa on.

sopivan kokoinen haaste osaamiseen verrattuna

38

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O KA SVAT U S

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

HARJOITUS

KUN SEURAAVAN KERRAN OPETAT JOTAIN UUTTA ASIAA, MIETI, MITEN JA MISSÄ VAIHEESSA TUET OPPIMISTA:

1

3

Ennen harjoittelua:

Harjoittelun jälkeen:

Kerro ensin, mitä seuraavaksi on tarkoitus oppia ja miksi sitä opetellaan. Mitä hyötyä taidosta on yksilölle? Kun harjoitellaan rinkan pakkaamista, kerro sudenpennuille ja seikkailijoille siitä, miten paljon helpompaa on olla retkellä, kun tietää missä kaikki tavarat ovat. Samoja organisointitaitoja voi käyttää niin koulurepun kuin kauppakassinkin pakkaamiseen.

Miten sanoitatte sen, mitä tehtiin ja miten sitä tehtiin? Jos tekeminen epäonnistuu jollain tavalla, miten huolehdit, ettei ketään jää harmittamaan liian paljon, vaan jokainen uskaltaa kokeilla uudestaan? Lapset haluavat luonnostaan kertoa tekemisistään. Omista tekemisistä kertominen vahvistaa lapsen muistijälkeä opituista asioista.

2 Harjoittelun aikana:

PO H D I T TAVAK S I

Mieti, millä tavalla taitoa harjoitellaan niin, että osallistujat saavat onnistumisen kokemuksia. Kuinka paljon tukea he tarvitsevat? Millä tavalla kerrot osallistujille, että tarkoitus ei ole saada heti täydellistä suoritusta vaan harjoitella taitoa? Miten voit kiinnittää osallistujien huomiota opittaviin asioihin esimerkiksi kannustamalla ja esittämällä kysymyksiä?

Mieti, mitä olet viimeksi tehnyt partiossa. Mitä taitoja olet harjoittanut sen avulla? Mistä tiedät oppineesi jotain? Milloin olet viimeksi tehnyt partiossa jonkin virheen? Miltä se tuntui? Miten muut suhtautuivat siihen? Miltä muiden suhtautuminen tuntui sinusta? Muistatko viime aikoina jonkun toisen tekemän virheen? Miten suhtauduit siihen? Miten toinen suhtautui omaan virheeseensä? Olisitko voinut auttaa toista oppimaan virheestään enemmän jollain tavalla?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

39


PÄIVÄN HYVÄ TYÖ Avuliaisuus ja palvelunhalu ovat piirteitä, jotka ovat aina kuuluneet partiokasvatuksen tavoitteisiin. Maailma ei parane sillä, että järjestää asiat parhain päin vain itselleen tai läheisilleen. Meidän on oltava valmiita vastaamaan avuntarpeeseen, tuli se mistä suunnasta tahansa. Päivän hyvä työ on määritelmällisesti teko, joka auttaa jotakuta muuta kuin itseä,jonka tekee itsenäisesti ilman pyyntöä ja jonka tekee ilman, että odottaa kiitosta tai palkkaa. Tämän ajatuksen ymmärtäminen ei synny luonnostaan, eikä sudenpentu vielä osaa nähdä ympärillään asioita, joita pitäisi tehdä. Lasta on siis ohjattava usein ihan kädestä pitäen tarttumaan toimeen. Parhaat tulokset saa, kun päivän hyvä työ tehdään yhdessä. Lasta ja nuorta on myös muistettava

kiittää, koska oppiminen vaatii aina palkinnon. Vähitellen kiitoksesta syntynyt hyvä mieli automatisoituu oman pään sisään.

Tämä ei tarkoita sitä, että partiossa ei saisi kiittää! Kiittäminen itsessään on usein hyvä työ, jota ei aina muisteta tehdä tarpeeksi. Tavoitteena on epäitsekkyys ja se, että aikuisella partiolaisella päivän hyvä työ on automatisoitunut huomaamattomaksi osaksi omaa elämää. Partiolainen lähtee mukaan siitä ilosta, että voi antaa jotain toiselle. Baden-Powellin sanoin: onnellisuus on sitä, että on jättänyt maailman vähän paremmaksi paikaksi kuin millaisena sen löysi.

POHDIT TAVAK S I

Millä tavoin sinä vaikutat maailmaan? Miten teet maailmasta parempaa paikkaa? Millä tavalla toimintaryhmäsi (esimerkiksi lippukunta) vaikuttaa maailmaan? Mitä hyvää teette? Saako jokainen jäsen kokemuksia hyvän tekemisestä?

40

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O KA SVAT U S

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

HARJOITUS

Päivän hyvää työtä voi konkretisoida ja pitää mielessä symboliikan avulla. Kokeile yksin tai ryhmäsi kanssa, miltä tuntuu toimia kuten joskus on toimittu. • Solmi partiohuivisi molempiin päihin solmut. Saat avata yhden solmun, kun päivän hyvä työ on tehty. • Solmi partiohuivi vasta sitten, kun olet tehnyt päivän hyvän työn.

Kolmiapila-Gilwell-kurssin yksi tunnuksista on metsämerkki eli Gilwell-nappulat, jotka symboloivat palvelemista. Ne laitetaan aina kaulaan itse, sillä ne kertovat omasta sitoutumisesta palvelemaan ja auttamaan toisia.

AIKUINEN TUKI Aikuiset ovat partiossa mahdollistajia. Heidän tehtävänään on perustaa ne rakenteet, joissa nuoremmat voivat kasvaa aktiivisiksi kansalaisiksi. Tärkein ohjenuora aikuiselle on aina se, että nuori oppii aktiivisuutta vain tekemällä itse. Aikuisen tulisikin olla kullekin ikäkaudelle sopivasti läsnä – joskus riittää puhelinsoiton päässä oleminen, joskus on tarvetta vierestä seuraamiselle ja opastamiselle. Oppiminen ja kokeileminen vievät huomattavasti aikaa, eikä tekemisen jälki välttämättä vakuuta. Partiokasvatus vaatii aikuiselta suunnatonta määrää kärsivällisyyttä, mutta palkintona on havainto nuoresta, joka pärjää itse ilman apua. Tämän partiomenetelmän osa-

alueen tarkoitus on huolehtia, ettei kukaan jäisi partiossa yksin liian vaikeiden ongelmien kanssa. Kokeneet partiolaiset tuovat mukanaan myös isot resurssit ja ideat, joiden avulla toiminnan laatua voi kehittää. Aikuinen ei ole partiotoiminnan keskipisteessä eikä toimintaa järjestetä ensisijaisesti aikuisille. Partiotoiminta tähtää kuitenkin siihen, että ihmiset kasvavat antamaan pyyteettömästi, ja siten myös vapaaehtoisuus kuuluu partion filosofiaan. Vastalahjaksi partio tarjoaa vapaaehtoisille kokemuksia ja osaamista, jollaista saattaa olla vaikea saada muualta. Tavoitteena on, että partiotoiminta on myös aikuisille vapaaehtoisille antoisaa. Lue lisää itsensä johtamisen osasta alkaen sivulta 224.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

41


HARJOITUS

Tehkää lippukuntanne aikuisille ”Aikuisen tuen lupaus”. Voitte käyttää alla olevaa esimerkkiä mallina. Lupauksen voi kirjoittaa seinäjulisteeksi, jonka kaikki aikuiset allekirjoittavat. Lupaus on helpompi muistaa, kun se on kaikkien näkyvillä. ”Lupaan parhaani mukaan toimia tukevana ja sopivasti läsnä olevana aikuisena, auttaa jokaista lippukunnan lasta, nuorta ja aikuista oppimaan tekemällä ja olla turvana muille.”

42

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

POHDIT TAVAK S I

Onko sinun elämässäsi joku, joka tekee olosi turvalliseksi? Millaisia asioita hän tekee? Mieti jotain kertaa, kun joku on tehnyt jonkin asian puolestasi. Mitä eri tunteita koit tilanteessa? Mieti sitten sellaista tilannetta, jossa joku teki jonkin asian puolestasi, kun kysyit vain neuvoa. Herättikö se toisenlaisia tunteita?


PA RT I O KA SVAT U S

Suomalainen partio-ohjelma on kasvatusalan ammattilaisten partion arvojen ja päämäärän pohjalta laatima kasvatusmenetelmien kokonaisuus. Se ottaa perusteellisesti huomioon eri ikäkaudet ja niiden erityispiirteet sekä suomalaisen partion kulttuurin ja ympäristön. Partio-ohjelma tarjoaa valmiin mallin partiomenetelmän ja kasvatustavoitteiden saavuttamiseen. Partio-ohjelmaa myös kehitetään jatkuvasti. Jokainen voi antaa siitä palautetta keskusjärjestölle tai jakaa oman ideansa tai toteutuksensa muille käytettäväksi partio-ohjelman verkkosivuilla. Lippukunnassa kannattaa koota kaikkien toimintakauden ryhmien toimintasuunnitelmat yhteen tiedostoon, johon kaikilla johtajilla on pääsy. Yhdessä tekemällä johtajien on helpompi toteuttaa mahdollisimman laadukasta partiota ja pyrkiä partion kasvatustavoitteisiin.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

PARTIOOHJELMA

Siirtymät ikäkausien välillä ovat suuri muutos nuorelle partiolaiselle. Uudet kokousajat on yksi yleisimmistä syistä lopettaa partio. Myös uudet johtajat ja aiemmasta poikkeava toiminta voivat vaikuttaa siihen, että joku toinen harrastus vetää pidemmän korren. Lippukunnassa on hyvä panostaa näihin nivelvaiheisiin. Mahdollisia keinoja on useita: • Kerro lapsille jo viimeisen vuoden alussa tulevasta siirtymästä ja varaa aikaa kysymyksille pitkin vuotta. Kotiväelle on hyvä kertoa asiasta esimerkiksi kirjeellä, jossa korostetaan tulevan ikäkauden huippujuttuja. • Uudet johtajat tulevat mukaan lauman tai joukkueen viimeisiin kokouksiin. Vanhat johtajat voivat tulla seuraavan kauden ensimmäisiin kokouksiin helpottamaan siirtymää. • Tehkää johtajiston kesken kalenterijumppaa ja pohtikaa, voisiko kokouspäivän tai jopa -ajan pitää samana kuin aiemmin. Tästä kannattaa olla yhteydessä myös kotiväkeen. • Koko lippukunnan yhteisillä retkillä ja leireillä pääsee tutustumaan siihen, mitä kaikkea mahtavaa seuraavan ikäkauden toimintaan kuuluu. Nuoriin saattavat vedota erityisesti erilaiset vapaudet, joita saa suuremman vastuun vastapainoksi.

Siirtymää juhlistetaan positiivisesti retkellä tai leirillä esimerkiksi seikkailijakasteella.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

43


IKÄKAUSI JA IKÄ Sudenpentu 7–9

AIKUISEN ROOLI

Turvallisuuden tunne, oma ryhmä, uusien asioiden oppiminen, leikit. Sosiaalisten taitojen harjoittelu, luonnossa toimimiseen tutustuminen, itsestä huolehtimiseen harjaantuminen.

Ohjaaminen, auttaminen ja huolenpito. Turvallisen ryhmähengen luominen ja ylläpitäminen sekä ristiriitatilanteiden ratkaiseminen.

Tekemisen haastavuus ja monipuolisuus, alkava itsenäistyminen. Luonnossa toimimisen ja muiden partiotaitojen oppiminen ja harjoittelu. Pienien vastuutehtävien kokeilu.

Luottamus lapseen sopivasti tukea ja turvaa antaen. Sopivan haastavan toiminnan järjestäminen ja uusien taitojen opettaminen. Elämyksien ja seikkailuiden järjestäminen.

Tarpoja 12–15

Suuret yksilölliset erot murrosiän alussa ja vaiheessa. Hyväksytyksi tulemisen tarve ja sosiaalisten suhteiden harjoittelu, joten oma ryhmä tärkeä. Uudet tuttavuudet kuitenkin merkityksellisiä. Esikuvana vertaisjohtaja, kuten samoaja. Johtamistilanteiden harjoittelu.

Toiminnan laadun turvaaminen vartionjohtajaa tukemalla. Yksilöllisten tarpeiden huomiointi hienovaraisesti, aito kiinnostus nuorta kohtaan. Läsnäolon ja taustalla pysymisen välillä tasapainoilu.

Samoaja 15–17

Oman identiteetin muodostaminen ja vastuun ottamisen harjoittelu. Aikatauluttamisen harjoittelu ja muuttuvat elämäntilanteet asettavat haasteita. Tarpojavartion johtaminen tai muu sopiva vastuutehtävä, jossa mahdollisuus joustaa niin aikataulun kuin vastuun määrän suhteen. Omat kaverit ja mielekäs samoajatoiminta keskeinen syy partiossa pysymiseen.

Sekä samoajaohjelman että ensimmäisten pestien tukeminen ja ohjaaminen. Onnistumisten mahdollistaminen. Kannustavan palautteen antaminen. Turvallisen toiminnan varmistaminen. Lähestyttävyys.

Vaeltaja 18–22

Itsenäinen vastuu omasta elämästä ja omasta kehittymisestä. Oman maailmankuvan kirkastaminen. Kiireinen elämänvaihe: opinnot, työt, oman kodin perustaminen ja oman suunnan löytäminen. Johtamisen harjoittelu itsenäisesti ja pitkäjänteisesti, monella halu ja kyky ottaa suurtakin vastuuta. Tekemisen tasapainottaminen omalla ohjelmalla tärkeää.

Ohjaaminen, mentorointi ja kouluttaminen. Laadukas palaute ja erilaisten näkökulmien avaaminen. Elämäntilanteen vaatimusten kunnioittaminen ja tarvittaessa vaeltajaohjelman mahdollistaminen. Luottamuksen osoittaminen ja johtamiskokemuksen mahdollistaminen toimimalla johdettavana.

Seikkailija 10–12

44

TÄRKEÄÄ PARTIOSSA

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O KA SVAT U S

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

Perhepartio on koko perheen yhteinen harrastus, jossa alle kouluikäiset lapset ja vanhemmat pääsevät yhdessä harrastamaan partiomaista toimintaa ja tutustumaan partioon. Perhepartio-ohjelma sisältää erilaisten taitojen oppimista ja harjoittelua sekä lippukunnan toimintaan tutustumista. Varsinaisia kasvatustavoitteita perhepartiotoiminnalla ei ole, mutta kaikki toiminta perustuu partion arvoihin ja yleisiin kasvatustavoitteisiin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

45


PARTIO - OHJELMAN YKSILÖLLISTÄMINEN Peruskirjan mukaan partion kasvatustoiminta ottaa huomioon lasten ja nuorten yksilölliset ominaispiirteet. Lippukunnassa ohjelman yksilöllistäminen on erityisesti ohjelmajohtajan vastuulla. Jos partio-ohjelman mukainen toiminta ei oikein istu omaan ryhmään, on hyvä kääntyä hänen puoleensa. Partio-ohjelmaa ei ole aina tarpeen noudattaa kirjaimellisesti, vaan sitä voidaan soveltaa tarpeen mukaan paikallisia olosuhteita tai kohderyhmää vastaavaksi. Tärkeintä on, että partiomenetelmä ja kasvatustavoitteet toteutuvat. Esimerkiksi sisupartiossa partio-ohjelman soveltaminen on usein tarkoituksenmukaista siten, että se palvelee moninaisesti kehittyneitä sisupartiolaisia mahdollisimman hyvin. Lue lisää sisupartiosta sivuilta 203. Ei ole olemassa yleispäteviä sääntöjä, miten ohjelmaa pitää soveltaa, vaan soveltaminen tehdään aina tilanteen mukaan ja partiolaisten parhaaksi eduksi. Maalaisjärjen käyttö on sallittu, mutta aina tulee kuitenkin pyrkiä huomioimaan toiminnan kasvatuksellisuus ja käyttämään partiomenetelmän keinoja mahdollisimman monipuolisesti. Myöskään ikäkausiohjelmaan kirjatut ikärajat eivät ole ehdottomia, vaan niistäkin voidaan tarvittaessa joustaa esimerkiksi siten, että ryhmäkokonaisuus pystytään säilyttämään siirtymän tullessa ajankohtaiseksi. Ryhmä on lapsille ja nuorille erityisen tärkeä, ja joustolla pystytään usein ryhmää rikkomatta jatkamaan lapsen tai nuoren partiopolkua.

46

ESIMERKKEJÄ PARTIO - OHJELMAN SOVELTAMISESTA • Juuri partioon liittynyt tarpoja, samoaja tai vaeltaja voi tarvita sellaista erätaitoharjoitusta, joka kuuluu varsinaisesti seikkailijaohjelmaan. Vaeltajaohjelma kannustaa esimerkiksi talvivaellukselle tai yksin vaeltamiseen, mutta kokemattomalle riittää muutaman päivän pituinen vaellus helpolla reitillä kokeneempien seurassa. • Huonosti ryhmäytyneen tarpojavartion kanssa on tärkeää panostaa ryhmähengen luomiseen, mikä voi vaatia joidenkin aktiviteettien toteuttamista kevyemmin tai erilaisella tavoitteella. • Suunnistusta harrastava seikkailija saattaa osata yhtä paljon tai enemmän kuin sampo. Tällaiselle seikkailijalle on tärkeää antaa lisähaastetta. Lippukunnan leirillä seikkailija voi osallistua tarpojille tarkoitettuun suunnistusohjelmaan, tai hän voi auttaa järjestämään suunnistuksen sudenpennuille tai omalle joukkueelleen. • Ruoanlaitosta kiinnostuneen lapsen tai nuoren voi ottaa välillä avuksi keittiöön, kunhan se on hänelle mukava kokemus ja hän pääsee osallistumaan myös hänelle suunnattuun ohjelmaan. • Ryhmänjohtamisesta palavasti innostuneen tarpojan voi ottaa esimerkiksi kerran tai kaksi kuukaudessa apujohtajaksi sudenpentulaumaan tai seikkailijajoukkueeseen. Tällöin on tärkeä antaa hänelle mahdollisuuksia ja palautetta, jonka avulla hän voi kehittää johtamistaitojaan.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O VA I K U T TA A MA A ILMA A N

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

PARTIO VAIKUTTAA MAAILMAAN Partioliike muodostaa ainutlaatuisen, 60 miljoonan jäsenen kansainvälisen yhteisön. Kansainvälisyys on osa partiotoimintaa, sillä partion kasvatustavoitteisiin kuuluu myös kulttuurikasvatus. Tavoitteena on antaa nuorille kansainvälisiä kokemuksia, kehittää partiotoimintaa Suomessa sekä tarjoaa keskeisen keinon erottautua nuorisojärjestönä. Kansainvälisellä toiminnalla mahdollistetaan suomalaisille lapsille ja nuorille jo varhaisessa vaiheessa kokemuksia, joiden kautta ymmärrys ja osaaminen globaalista yhteiskunnasta lisääntyvät. Kansainväliset kokemukset ja kohtaamiset sekä kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan synnyttävät globaalivastuun tunteen. Globaalivastuu tarkoittaa samalla sekä omien toimien ja valintojen laajemman vaikutuksen ymmärtämistä että omien vaikutusmahdollisuuksien hahmottamista. On tärkeää tiedostaa, että paikallisilla teoilla on usein globaali vaikutus. Partion globaalivastuuta toteutetaan konkreettisesti kumppanuus- ja kehitysyhteistyötoiminnan kautta. Suomen Partiolaiset on merkittävä kehitysyhteistyön toimija, joka tekee yhteistyötä muiden kansalaisjärjestöjen sekä ulkoministeriön kanssa. Kehitysyhteistyötä tehdään ensisijaisesti paikallisten partiojärjestöjen

kanssa samalla tukien partioliikkeen vahvistumista maailmassa. Kehitysyhteistyön perustana on tasa-arvoinen kumppanuus. Tavoitteena on paikallisista tarpeista lähtevä, tuloksellinen ja kestäviä vaikutuksia synnyttävä toiminta. Partiojärjestöjen yhteistyöstä osapuolet voivat saada konkreettista sisältöä partio-ohjelmaansa ja viestintäänsä. Se tarjoaa myös tilaisuuden kertoa partion ainutlaatuisesta maailmanlaajuisesta verkostosta.

Tyttöjen koulunkäynti kärsii kehitysmaissa, koska tytöt jäävät säännöllisesti kotiin kuukautisten takia. Suomen Partiolaisten, Uganda Scouts Associationin ja Uganda Girls Guides Associationin hankkeessa tehdään työtä sen eteen, että koulunkäyntiin suhtauduttaisiin kannustavammin ja että kuukautishygieniasta huolehtiminen ja sukupuolisensitiivisyys juurtuisi osaksi järjestöjen partio-ohjelmia.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

47


SUUNTANA MAAILMA LEIRIT JA TAPAHTUMAT Leirimatkat tarjoavat osallistujille mahdollisuuden kokea partion kansainvälisyys, tutustua uusiin kulttuureihin ja saada ystäviä ympäri maailman. Joka neljäs vuosi järjestetään maailmanjamboree, maailmanlaajuinen suurleiri, jolle osallistuu kymmeniätuhansia partiolaisia melkein kaikista partiomaista. Rowerway Rowerway on Euroopan alueella järjestettävä samoajille ja vaeltajille suunnattu elämys. Se koostuu yhteisestä leiristä sekä erilaisista poluista, jotka sisältävät tiettyihin aihealueisiin liittyviä aktiviteetteja. World Scout Moot Scout Moot on 18–25-vuotiaille suunnattu maailmanlaajuinen tapahtuma, joka koostuu poluista ja leiristä. Explorer Belt Suomen Partiolaisten järjestämän Explorer Belt -seikkailun aikana noin 18–26-vuotiaat osallistujat tutustuvat vuosittain vaihtuvan kohdemaan kulttuuriin tekemällä vaativan vaelluksen sekä kiertoajelun. Kehitysyhteistyökumppanuus Suomen Partiolaisten kehitysyhteistyöprojekteihin kuuluu usein leiri-/ tutustumismatkoja.

48

Jamboree on the Air & Jamboree on the Internet JOTA-JOTI on maailman suurin digitaalinen partiolaistapahtuma, joka järjestetään verkossa ja radioaalloilla. Tapahtuma kokoaa yhteen vuosittain yli 2,5 miljoonaa partiolaista rakentamaan ystävyyttä yli rajojen. Vaeltajien ulkomaanprojekti Partio-ohjelmassa on kansainvälisyyteen liittyviä aktiviteetteja. Partio-ohjelman huipennus on vaeltajien ulkomaanprojekti, jonka kautta kaikilla vaeltajilla on mahdollisuus saada kokemus partiomatkasta ulkomaille. Maailmanjärjestöjen partiokodit Partiokodeissa järjestetään kansainvälistä toimintaa ympäri vuoden: kursseja, kokouksia, tutustumisia paikalliseen kulttuuriin ja palveluprojekteja. Lippukunnat voivat pitää myös oman leirinsä partiokotien alueella. Työskentely partiokodissa ulkomailla avaa ovia maailmalle. Partiotyttöjen Maailmanliiton partiokodit ovat Our Cabaña Meksikossa, Pax Lodge Iso-Britanniassa, Our Chalet Sveitsissä, Kusafiri Afrikassa ja Sangam Intiassa. Partioliikkeen Maailmanjärjestön partiokoti on Kandersteg International Scout Centre Sveitsissä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Partion tavoite on kasvattaa aktiivisia kansalaisia, jotka toimivat yhteiseksi hyväksi. Aktiivinen kansalaisuus on vastuun ottamista yhteisistä asioista ja niiden hoitamista. Sudenpentu harjoittelee kierrättämistä. Tarpoja kirjoittaa kunnan virkamiehille ja ehdottaa uusia paikkoja roska-astioille. Vaeltaja pohtii johtamansa tapahtuman ympäristövaikutuksia ja pyrkii minimoimaan ne. Kansalaisvaikuttaminen vaatii yhteiskunnan ja sen riippuvuuksien monipuolista tuntemista ja asioihin perehtymistä. Se opettaa sosiaalisia taitoja, ryhmätyöskentelyä ja toisten huomioon ottamista sekä heidän ominaisuuksiensa ja mielipiteittensä arvostamista. Kaikki aktiivinen vaikuttaminen ei ole kovin näkyvää. Valintojen tekeminen ostopäätöksissä on vaikuttamista. Vapaaehtoistoiminta yhteisten asioiden hyväksi koulussa, työpaikalla tai yhdistyksessä on osallistumista ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Nuorten osallistuminen ja vaikut-

PAIKALLINEN VAIKUTTAMINEN Lippukunta partion paikallisyhdistyksenä on parhaimmillaan aloitteellinen ja aktiivinen toimija, jonka paikallinen vaikuttavuus voi olla merkittävä. Vaikuttaminen on suurelta osin kanssakäymistä ihmisten kanssa ja osallistumista paikalliseen toimintaan ja päätöksentekoon. Tämä voi olla aktiivista yhteydenpitoa kunnallisvaltuutettuihin tai osallistumista paikallisyhdistyksen talkoisiin. Mitä enemmän lippukunnan johtajisto tutustuu paikallisiin vaikuttajiin, sitä enemmän vaikutusvaltaa lippukunnalla on. Lue sivuilta 117-119 enemmän lippukunnan sidosryhmistä, joihin lippukunta voi vaikuttaa. Vaikuttamisen haaste on oikeiden ihmisten löytäminen. Tärkeää on yrittää löytää ne henkilöt ja tahot, jotka omassa työssään tai asemassaan pystyvät ratkaisemaan ongelman, johon pyritään vaikuttamaan. Varsinkin

Moni tunnettu vaikuttaja on harrastanut partiota. Kansanedustajana, kunnallispoliitikkona ja muun muassa Suomen Lukiolaisten Liiton pääsihteerinä toiminut Saara Hyrkkö kertoo: ”Partio on minulle elämäntapa ja tärkeä henkinen koti, josta opitut tavat ja arvot – luonnonsuojelu, tekemällä oppiminen, toisten ihmisten kunnioittaminen, kansainvälisyys ja uteliaisuus uutta kohtaan – kulkevat aina mukanani.” LÄHDE:

www.saarahyrkko.fi

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

49

PA RT I O VA I K U T TA A MA A ILMA A N

taminen vapaa-ajan toiminnassa kannustaa heitä myöhempään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

AKTIIVINEN KANSALAINEN


silloin, kun olemme tekemisissä isojen, esimerkiksi kunnallisten organisaatioiden kanssa, tämä voi olla hankalaa, mutta lopulta palkitsevaa. Asioista ja tavoitteista kannattaa keskustella avoimesti johtajistossa ja tuttavien kesken ja hyödyntää mahdollisesti esiin tulevia tuttavuuksia ja henkilösuhteita. Lippukunnan paikallinen vaikuttaminen voi käytännössä olla esimerkiksi • yhteydenotto kaupungin tai kunnan viranomaisiin vaikkapa nuotiopaikan tai kodan kunnostamiseksi. • yhteisen tapahtuman järjestäminen paikallisen urheiluseuran kanssa toiminnan tunnetuksi tekemiseksi ja uusien jäsenten rekrytoimiseksi. Joskus muut paikalliset lippukunnat, urheiluseurat ja yhdistykset nähdään kilpailijoina, vaikka yhteistyö niiden kanssa tuottaisi merkittäviä etuja kaikille osapuolille. Yhteistyötä tekemällä päästään hyödyntämään kunkin toimijan erityisosaamista, resursseja ja erilaisia näkökulmia yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, esimerkiksi toiminnan näkyvyyden lisäämiseksi.

HARJOITUS

Pohdi näitä vaikuttamishanketta suunnitellessa: • Mitä vaikuttamisella halutaan saavuttaa eli kuka hyötyy ja millä tavalla? • Mikä on kohderyhmä? (Viestinnän kohdentamisesta voi lukea sivuilta 139) • Kuinka paljon aikaa asian edistämiseksi on käytettävissä? • Milloin on oikea aika toimia? • Mitkä ovat ne keinot, joilla päämäärään päästään?

50

NUMMEN ERÄNKÄVIJÖIDEN ESTEETÖN LEIRIALUE - HANKE Nummen Eränkävijät käynnisti Hämeenlinnassa hankkeen, jonka tarkoitus oli kehittää lippukunnan lähileirialueesta mahdollisimman esteetön lippukunnan omaan ja alueen muiden toimijoiden käyttöön. Alue haluttiin käyttöön myös liikuntarajoitteisille ja muille erityistä tukea tarvitseville partiolaisille ja sidosryhmille. Esteettömyys tuo partioharrastuksen yhä useamman ulottuville ja lisää yhdenvertaisuutta. Hankkeessa pidettiin aktiivisesti yhteyttä kaupunkiin, alueen vammaisjärjestöihin ja rahoittajiin. Lippukunta kertoi talkoovoimin toteutetun hankkeen etenemisestä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, mikä lisäsi mielenkiintoa lippukuntaa ja partioharrastusta kohtaan ja loi positiivista kuvaa lippukunnasta aktiivisena paikallisena toimijana ja partiosta yleensä. Hanke antoi myös paikallislehdistölle hyvän jutunaiheen.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PA RT I O VA I K U T TA A MA A ILMA A N

Partio on maailman suurin nuorisoliike sekä monipuolinen ja merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Mitä suurempi järjestö on, sitä paremmin se saa äänensä kuuluville. Järjestö voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun julkisilla kannanotoilla, mediatempauksilla, yhteistyökumppanuuksilla ja antamalla lausuntoja lakiesityksistä. Suomen Partiolaiset on Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n jäsen ja sitäkin kautta vaikuttamassa useisiin nuoria ja nuorisotyötä koskeviin lakeihin ja poliittisiin päätöksiin myös kansainvälisesti. Kasvattamalla jäsenistään vastuuntuntoisia ja aktiivisia kansalaisia partio luo edellytykset maailmanlaajuiseen vaikuttamiseen yhteiskunnallisesti tärkeissä asioissa. Kehittyvissä maissa on pystytty vahvistamaan tyttöjen asemaa. Länsimaissa on edistetty yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä ja vähemmistöjen asemaa. Partio on liikkeenä sitoutunut ilmastonmuutoksen pysäyttämistä edesauttaviin tekoihin.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

PARTIOLIIKE YHTEISKUNNALLISENA VAIKUTTAJANA

PUOLUEPOLIITTINEN SITOUTUMAT TOMUUS Partion peruskirjan mukaan partiotoiminta on puoluepoliittisesti sitoutumatonta. Monesti ajatellaan, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kantaa ottaminen olisi ristiriidassa tämän kanssa. Järjestöjen ja puolueiden tekemällä yhteiskunnallisella vaikuttamisella on keskinäisiä eroja. Yksittäisen puolueen arvoja ja päämääriä ei voi tuoda partiotoimintaan. Aktiivisena ja itsenäisesti ajattelevana yhteisön jäsenenä partiolainen voi kuulua poliittiseen puolueeseen, sillä poliittiset puolueet ovat tärkeä järjestäytyneen yhteiskunnallisen vaikuttamisen väline.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

51


MUUTOKSEN JOHTAMINEN Partion perustehtävä eli lasten ja nuorten kasvattaminenkin on pyrkimystä muutokseen. Siksi jokainen partiojohtaja pääsee johtamaan muutosta ennemmin tai myöhemmin. Muutosta voi johtaa kuka vain, jonka vastuualueelle muutos kuuluu. Tarpojaluotsi voi kehittää lippukunnan tarppo- ja majakkakäytäntöjä. Pestijohtaja voi lähteä muuttamaan lippukunnan kulttuuria sellaiseksi, että jokainen johtaja saa laadukasta palautetta ja kiitosta. Partiossa usein huomaa, että monessa on varaa parantaa. Muutos alkaa siitä, kun tiedostetaan, että joku ei toimi. Lippukunnan toimintaa voi haitata johtajapula tai partio-ohjelman toteuttaminen saattaa takuta. Muutoksen tavoitteen sopiminen on ensivaiheessa tärkeintä. Olisi hyvä, että ymmärrys muutoksen tarpeesta ja päätös muutoksen aloittamisesta syntyisi jossain yhteisen päätöksenteon foorumissa, kuten johtajaneuvostossa tai lippukunnan hallituksessa. Yhdessä päätettyyn tavoitteeseen on helpompi sitoutua, eli se auttaa onnistumaan muutoksessa. Parhaat keinot ovat harvoin tiedossa ennen projektin aloitusta; sen sijaan ne löytyvät tekemällä ja kokeilemalla. Tavoitteeseen tai visioon on hyvä palata muutoksen eri vaiheissa. Pitkäkestoisessa

52

muutoksessa johtajan tärkein tehtävä on säännöllisin väliajoin palauttaa ihmisille mieliin muutoksen tavoite ja innostaa pyrkimään sitä kohti. Suuriin muutoksiin pyrkivissä tavoitteissa johtajan on hyvä pilkkoa suuret tavoitteet pieniksi tavoitteiksi, jotka voi saavuttaa nopeammin. Näin pitkän aikavälin tavoitteista, kuten Suomen Partiolaisten strategiasta, tulee helpommin hahmotettava ja saavutettava. Muutos on ihmisten johtamista ja asioiden tekemistä eri tavalla kuin ennen. Partion arvomaailman mukaista on päättää uusista tavoista yhdessä. Vaikka kaikki eivät olisi samaa mieltä muutoksen tarpeista tai keinoista, on tärkeää pitää kaikki jollain lailla mukana. Aloittamista ei kuitenkaan kannata pitkittää yksittäisten vastustajien takia. Osa huomaa muutoksen hyödyt vasta, kun muutos on jo toteutunut. Vaikka muutoksen syyt olisivat ikäviä, hyvän ilmapiirin ylläpitäminen on tärkeää. Se mahdollistaa muutoksen onnistumisen. Johtajan tehtävänä on huolehtia siitä, että onnistumista juhlitaan yhdessä ja epäonnistumiset sanoitetaan oppimiskokemuksiksi. Takapakkeja kohdatessa kannattaa myös muistuttaa ryhmää muutoksen perimmäisestä syystä – siitä, miksi matkalle alun perin lähdettiin. Se auttaa motivoitumaan uudelleen vastoinkäymisten jälkeen.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


M UUTO KSEN JOHTA MIN E N

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

Muutos antaa mahdollisuuden oppia uusia taitoja. Onnistuneessa muutosprosessissa tunnistetaan ne asiat, joita pitää oppia, jotta tavoite saavutetaan. Muutokseen saa tukea partiokoulutuksista ja aluevalmentajilta. Pestikeskustelut ovat hyvä paikka käydä läpi opittavia asioita. Tarvittaessa koulutusta voi järjestää myös itse ja pyytää jotakuta asiantuntijaa kertomaan aiheesta.

ESIMERKKEJÄ TILANTEISTA, JOTKA EDELLYTTÄVÄT MUUTOSTA PARTIOSSA: • Johtajapula. • Pula jäsenistä. • Jokin ikäkausi puuttuu. • Toimintapaikat puuttuvat. • Otetaan käyttöön uusia pestejä, esimerkiksi johtokolmikko. • Resurssit eivät riitä partio-ohjelman toteuttamiseen. • Lippukunnat yhdistetään. • Halutaan toteuttaa partion strategiaa. • Halutaan nostaa toiminnan laatua. • Halutaan kasvua. • Halutaan hyödyntää uutta teknologiaa. • Tehdään arvolähtöisiä muutoksia toimintaan (esim. ekologiset valinnat, syrjimättömät rakenteet).

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

53


STRATEGIA OHJAA MUUTOSTA PARTIO KUULUU KAIKILLE Partion strategiassa todetaan, että partion positiivinen vaikutus ulottuu mahdollisimman moneen suomalaiseen ja sitä kautta koko Suomeen. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni löytää partiosta oman paikkansa. Partio on kohderyhmän silmissä kiinnostava

harrastus ja vapaaehtoistyö. (Partion strategia 2019–2020.) Partiokenttä muodostuu useista päätöksenteoltaan itsenäisistä toimijoista: lippukunnista, piireistä ja keskusjärjestöstä. Keskusjärjestöä ohjaavalla jäsenkokouksella tai

S T RAT E G I A N TA S OT

Piirin taso: Tukee uusien aikuisten kiinnostusta ja aloittamista tapahtumilla. Tuottaa materiaalia eri kielillä. SP:n taso: Tutkii partiolaisten muuttuneita käsityksiä jäsenyydestä ja vapaaehtoisuudesta ja mahdollistaa helpon jäsenyyden.

54

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

Lippukunnan taso: Lippukunta täyttää ryhmiä aktiivisesti. Markkinoi toimintaansa alueen kouluissa ja houkuttelee alueella asuvia, toiminnasta kiinnostuneita aikuisia mukaan vapaaehtoistyöhön.


”On kauhean tärkeää tietää, mikä ON ja mikä EI ole sinun hommiasi.” Gertrude Stein

Visio on organisaation näkemys siitä, millainen se haluaa olla tietyn ajan kuluttua. Hyvä visio on helppo ymmärtää ja muistaa ja se antaa suuntaa ja motivaatiota muutokseen. Strategia on organisaation suunnitelma päämäärän edistämiseksi tai tavoittamiseksi muutaman vuoden aikavälillä. Strategia ottaa huomioon olosuhteet, joissa organisaatio toimii. Se ohjaa organisaation vuosittaisen toiminnan suunnittelua ja auttaa sitä suuntaamaan resurssinsa visiota kohti.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

55

M UUTO KSEN JOHTA MIN E N

Yksittäisen partiolaisen taso: Pyytää kaveriaan mukaan tapahtumaan.

varmistavat, että kaikki toimivat samaan suuntaan, ja näin saadaan aikaa suurin mahdollinen vaikutus. Partio on onnistunut ajansaatossa varsin hyvin sovittamaan toimintamuotoaan ympäröivien yhteiskuntien muutoksiin. Ne kansanliikkeet, jotka eivät ole tässä onnistuneet, ovat usein kuihtuneet kahdesta syystä. Osa on menettänyt merkityksellisyytensä, koska on niin lähellä yleistä valtavirtaa, ettei kykene tarjoamaan mitään uutta tai erityistä. Toiset ovat jääneet niin kauas valtavirrasta, että ovat jääneet pienen piirin erityisliikkeiksi. Jatkuvan mukautumisen takia tarvitaan strategista suunnittelua ja suunnitelmia, jotka ovat silta muuttumattomien periaatteiden ja vuosittaisen toiminnan suunnittelun välillä.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

partioneuvostolla ei ole mahdollisuutta olla ratkaisemassa kaikkia yksittäisiä päätösasioita, eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan. Strategisten linjausten kautta kuvataan, missä rajoissa ja mitä tavoitteita varten muut toimijat voivat tehdä ratkaisujaan. Yhteiset linjaukset


TOIMINTAYMPÄRISTÖN LUKEMINEN Strategiaa laadittaessa on tärkeää tunnistaa, mitä muutoksia ympäristössä tapahtuu. Ympäristö voi tarkoittaa toisia harrastuksia tai muita partion kanssa vaihtoehtoisia ajankäyttötapoja tai yhteiskuntaa yleisemmin. Muutokset voivat vaikuttaa kielteisesti toimintamahdollisuuksiin tai luoda edellytyksiä jollekin, mikä ei ollut mahdollista aikaisemmin. Toimintaympäristön muutoksia on tapana eritellä sen mukaan, mistä suunnasta ne tulevat. Viime vuosina on tunnistettu muun muassa seuraavanlaisia partioon vaikuttavia asioita: Poliittiset taustatekijät: Koulun opetussuunnitelmaan on tullut partion menetelmistä tuttuja aineksia. Maan hallitukset ovat ilmoittaneet tukevansa harrastusmahdollisuuksien lisäämistä etenkin koulupäivien yhteydessä. Partion rahoitus on suurelta osin kiinni avustuksista ja ne puolestaan poliittisesta päätöksenteosta. Taloudelliset taustatekijät: Monille lapsiperheille jäsen- ja osallistumismaksut ovat este harrastuksiin osallistumiselle. Rahallisten avustusten kysyntä on kasvanut. Ihmisten käyttäytymiseen liittyvät taustatekijät: Kyselyiden mukaan lasten ja nuorten pitkäjänteinen sitoutuminen järjestöihin on heikentynyt. Toimintaan ja vapaaehtoistyöhön osallistutaan mielellään tapauskohtaisesti. Evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat hyvin laajasti lippukuntien taustajärjestöjä. Ennustetaan, että kirkon jäsenmäärä jatkaa laskuaan tällä vuosikymmenellä. Teknologiset taustatekijät: Verkkoyhteisöjen, kuten sosiaalisen median kanavien, merkitys kasvaa.

56

Verkkoyhteisöt koetaan usein yhtä merkityksellisiksi kuin reaalielämän yhteisöt. Ympäristöön liittyvät taustatekijät: Huoli ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta kasvaa. Monet toivovat keinoja vaikuttaa asioihin omakohtaisesti.

POHDIT TAVAK S I

Miten nämä muutokset näkyvät sinulle? Mitä muita muutoksia olet havainnut toimintaympäristössäsi?

Jokainen rakentaa parempaa maailmaa – Partio on Suomen vaikuttavin nuorten liike. Partion visio 2014–2020.

VISIO Siinä missä päämäärä on suhteellisen muuttumaton, visio on sidottu aina tiettyyn ajanjaksoon. Sen tarkoituksena on kuvata, miltä tilanne näyttää, kun strategiassa on onnistuttu. Hyvä visio luo yhteistä innostusta ja osoittaa parantamisen paikkoja sekä suuntaa, johon kulkea. Valtakunnallisten visioiden lisäksi vision voi määritellä mille tahansa pysyvälle ryhmälle tai pitkäkestoisemmalle projektille. Yllä mainitusta partion visiosta voidaan tehdä ainakin seuraavanlaisia havaintoja: • Tarvitaan kasvua. • Toiminnan pitää olla sellaista, että se vaikuttaa merkittävästi osallistujiinsa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


• Partio on nuorten liike, eli nuorten pitää toimia liikkeen kasvoina.

PO H D IT TAVA KSI

Mikä on sinun partioryhmäsi visio yhdellä virkkeellä kuvattuna?

STRATEGIAN TOIMEENPANO Yhdessä määritetty strategia auttaa jokaista päätöksentekijää tavoittelemaan samoja asioita. Lisäksi strategiaa pitää toteuttaa myös suunnitelmallisilla toimilla. Usein strategiasta muodostetaan hankkeita, joille asetetaan aikatauluja ja osoitetaan määrärahoja. Strategisessa johtamisessa on kyse voimavarojen kohdentamisesta. Strategia on toteutunut siinä tapauksessa, että rahaa tai aikaa on käytetty uudella tavalla. Samalla on pitänyt panostaa vähemmän johonkin toiseen asiaan. Kyse on paitsi uuden luomisesta myös luopumisesta. Strategiakauden edetessä toimenpiteet yleensä tarkentuvat. Tärkeintä on valita suunta ja lähteä liikkeelle.

Strategian toteuttamisen aikana seurataan sen tuottamia muutoksia. Näin toimenpiteiden vaikutus tiedetään, ja niitä voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Seuraamisen tärkeimmät työkalut ovat mittarit, jotka tulee valita tarkasti niin, että ne oikeasti kertovat halutusta muutoksesta. Jäsenkasvua on helppo mitata seuraamalla jäsenmääriä eri vuosina. Partiokasvatuksen vaikuttavuutta on taas vaikeampi mitata, sillä monet muutkin asiat, kuten koulu tai perhe, vaikuttavat partiolaisten kasvuun ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä. Kokemuksia partiosta ja sen koetuista vaikutuksista voidaan mitata muun muassa haastatteluilla ja kyselyillä – katso esimerkiksi partion arvokysely sivulla 195. Partion vaikuttavuutta on selvitetty useissa partion omissa hankkeissa ja eri oppilaitosten opinnäytetöissä. Mittarit pitää suhteuttaa nykytilanteeseen. Jos johtokolmikkojen määrä jonkun piirin alueella on nyt 10 prosenttia, ei ole järkevää odottaa, että se on kahden vuoden kuluttua 100 prosenttia. Tavoitteen on syytä olla realistisemmalla tasolla.

LUE LISÄÄ: Juha Heikkala: Järjestön strategia Peter Drucker: Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

57

M UUTO KSEN JOHTA MIN E N

• Jokainen jäsen on toimija.

STRATEGIAN TOTEUTUMISEN MITTAAMINEN

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

• Toiminta parantaa maailmaa eikä pelkästään esimerkiksi viihdytä tai opeta hyödyllisiä taitoja.


APUVÄLINEITÄ MUUTOKSEN JOHTAMISEEN NYKYTILAN ARVIOINTI SWOT-ANALYYSISSÄ kartoitetaan tilanteen vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet. Lisätietoa saat internetistä SWOT-hakusanalla. KYSELY. Kysytään johtajistolta tai jäsenistöltä, mikä on heidän käsityksensä toiminnan nykytilasta. Missä asioissa onnistutaan jo, missä on parannettavaa? Kyselyn voi tehdä helposti jollain internetin kyselytyökalulla. Jos vastaajamäärä on iso, kyselyyn kannattaa tehdä väitteitä, joita vastaajat arvioivat numeerisesti asteikolla 1–4 tai 4–10. Kyselyitä voi toteuttaa muutoksen kaikissa vaiheissa. Palautteen keräämisestä voi lukea lisää sivuilta 124. Suomen partiolaisilla ja piireillä on erilaisia työkaluja, joilla kartoittaa lippukunnan toimintaa eri näkökulmista. Työkaluja voi käyttää esimerkiksi valmentajien kanssa.

BELFAST- MALLI Tämän taulukon avulla voi kartoittaa, millaisiin asioihin lippukunnan resursseja kannattaa käyttää. Tätä voi hyödyntää esimerkiksi lippukunnan johtajiston kokouksessa seuraavalla tavalla: 1. Taulukko piirretään esimerkiksi isolle paperille, ja jokaiselle ruudulle valitaan tietynvärinen post-it-lappu. 2. Jokainen kirjoittaa 2–3 asiaa jokaiseen kenttään. Jokaiselle asialle kirjoitetaan yksi asia. 3. Kun kaikki ovat kirjoittaneet lappuja kaikkiin kenttiin, lukekaa laput nopeasti läpi ja ryhmitelkää samankaltaiset asiat yhteen. 4. Keskustelkaa yhdessä erityisesti niitä asioista, joista on a. Monta lappua samassa ruudussa. Miksi ne kuuluvat kyseiseen kategoriaan? b. Monta lappua eri ruuduissa. Pyytäkää lappuja kirjoittaneita selittämään, miksi he laittoivat ne kyseiseen luokkaan. 5. Tämän keskustelun perusteella pohtikaa, onko ryhmässä yhteinen näkemys ja kokemus ryhmän toiminnasta.

HYVÄ, MUTTA KEHITETTÄVÄÄ esim. Johtajiston kokoukset, kierrätyspiste POIS HEITETTÄVÄÄ esim. tehtävät kasaantuvat aina tietyille henkilöille

58

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

TIMANTTI, JOISTA OLEMME YLPEITÄ esim. hyvä ilmapiiri

KOKONAAN UUSIA AJATUKSIA esim. kyytipörssijärjestelmä retkille


M UUTO KSEN JOHTA MIN E N

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

MUUTETTAVIEN ASIOIDEN TAI TOIMENPITEIDEN IDEOINTI JA KÄSITTELY SATA IDEAA Jaetaan osallistujat pienryhmiin ja pyydetään jokaista ryhmää ideoimaan sata erilaista toimenpidettä valittavasta teemasta. Aikaa on esimerkiksi 20 minuuttia. Aikapaine on tässä menetelmässä tärkeä, koska tarkoitus on saada esille myös todella outoja tai yllättäviä ideoita, joita sitten työstetään lisää. Sata ideaa muuttuu konkreettiseksi, kun jokainen ryhmä saa sata tarralappua tai sata tulitikkua, joilla ideat lasketaan.

VAIKUTTAMISEN KEHÄT Menetelmä on tarkoitettu ratkaistavien ongelmien valintaan. Menetelmää voidaan käyttää jatkotehtävänä, jos nykytilan arvioinnin vaiheessa on kerätty ongelmia toiminnassa tai ympäristössä. 1. Kirjoittakaa toimintaympäristössä olevat ongelmat/haasteet lapuille (1 asia/lappu). 2. Sijoitelkaa laput vaikuttamisen kehille. Kehän voi myös hahmottaa kuin tikkataulun: mitä lähempänä lappu on keskustaa, sitä helpompi on päättää tai vaikuttaa asiaan. 3. Valitkaa ratkaistaviksi päätyvät asiat sen mukaan, voiko niistä päättää tai voiko niihin vaikuttaa. 4. Ne asiat, joista ei voi päättää eikä niihin voi vaikuttaa, pitää tietoisesti hylätä.

VAIKUTTAMISEN KEHÄ Ei voi päättää, ei voi vaikuttaa Ei voi päättää, voi vaikuttaa Voi päättää, voi vaikuttaa

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

59


ELE T T NI

TO T TA EU

SU UN

MUUTOKSEN TOTEUTTAMISEN VAIHEITA

DOKUMENTOI

TÄ HI

AR VI

OI

KE KEHITTÄMISEN KEHÄ Kehittämisen kehä toimii pienten muutosten filosofialla. Usein muutoksen suunnitteluun käytetään paljon aikaa, mutta muut vaiheet jäävät vähemmälle. Paljon suunnittelua vaatinut muutos voikin käytännössä osoittautua vaisummaksi kuin odotettiin. Kehittämisen kehällä vaiheet etenevät parhaimmillaan nopeasti. Muutosta tuovaa toimintaa suunnitellaan hieman, ja kokeilu toteutetaan nopeasti. Sitten arvioidaan, oliko kokeilu toimiva. Sen jälkeen tehdään korjaukset ja suunnitellaan seuraava paranneltu toteutus. Lopuksi dokumentoidaan kaikki

60

vaiheet, jolloin opittu on helppo jakaa muille. Niihin voidaan palata ja seurata, miten muutos toteutui.

HAAVEIDEN LIPPUKUNTA Haaveiden lippukunta -materiaali Suomen Partiolaisten sivustolla sisältää ohjeet ja välineet lippukunnan pitkän tähtäimen kehittämiseen. Valmentaja auttaa lippukuntaa haaveilemaan tulevaisuuden mahdollisuuksista ja muuttamaan haaveet askel askeleelta käytännöksi. Materiaali sisältää useita hyviä harjoitteita, joita voi hyödyntää myös muussa muutosjohtamisessa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


1. Jokainen miettii ensiksi itsekseen hiljaa, miltä kyseessä oleva projekti tai muu muutos tuntuu. Tarvittaessa voi pyytää jokaisen sulkemaan silmänsä. 2. Sen jälkeen esitellään energiakehä. Kehän voi esitellä joko kuvana tai kirjoittaa isommille, lattialle kehäksi asetelluille lapuille. 3. Jokainen osallistuja pohtii, missä vaiheessa kokee olevansa kyseisen muutoksen kanssa. 4. Keskustelkaa yhdessä siitä, missä jokainen on ja miksi. Miettikää, mitä voisitte tehdä, jotta jokainen tekijä pääsisi eteenpäin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

61

M UUTO KSEN JOHTA MIN E N

Ihmiset kokevat muutoksen jokaisen vaiheen eri tavalla, ja muutoksiin liittyy erilaisia tunteita, jotka joko vaikeuttavat tai mahdollistavat toimintaa. Muutoksen johtaja ei aina välttämättä huomaa, kuinka paljon jäljessä muut ovat muutoksen tarpeen ja tarvittavien toimien ymmärtämisessä. Energiakehää voi käyttää muutosta tekevän projektiryhmän tai muun ryhmän kanssa selvittämään, missä vaiheessa kukin jäsen on. Tärkeintä on, että asiaa pohditaan ajan kanssa ja rauhassa. Kiirehtimällä osa saattaa jättää kertomatta todellisen tuntemuksensa, jolloin harjoituksesta ei ole apua.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

GESTALT- ENERGIAKEHÄ


MUUTOSPROSESSIN VISUALISOINTI Tee iso julistepohja, johon jätät tyhjät ruudut kuvan mukaisesti. Muutosprosessin voi tehdä näkyväksi työstämällä jokaiseen ruutuun muutoksen vaiheet. Julistetta on tarkoitus työstää useamman työskentelykerran aikana ja myös tarpeen mukaan useamman ryhmän kanssa. Kohtien 1–3 järjestystä voi vaihtaa sen mukaan, mikä toimii parhaiten omassa muutoksessa.

1. Taustoitus-ruutuun kerätään faktoja toimintaympäristöstä. 2. Nykytila kuvataan julisteen pohjakerrokseksi. Yksi havainto yhteen ruutuun. 3. Seuraavaksi kuvataan tavoite ja viereen konkreettiset asiat, joista tiedetään, että ollaan onnistuttu. Toisella nimellä näitä kutsutaan myös mittareiksi. 4. Viimeisenä on aika rakentaa toimenpiteiden polku tavoitteelle. Jokaiseen toimenpide-ruutuun on hyvä kirjata vastuuhenkilöt ja tavoiteajat. Toimenpiteiden polkua voi matkan varrella muuttaa tai järjestää uudelleen. Kun toimenpide on valmis, ruudun kohdalle voi liimata tähden tai muulla tavalla merkitä sen valmiiksi. 5. Julisteessa on varattu muistiinpanopaikat myös prosessin aikana nousseille tärkeille asioille ja tarpeellisille keskusteluille.

Inspiraationa käytetty Helsingin kaupungin mallia

62

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


M UUTO KSEN JOHTA MIN E N

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

MUUTOKSEN TOIMEENPANO Seurantataulukko on muutosjohtajalle hyvä työväline useiden lankojen ja määräpäivien käsissä pitämisen tueksi. Usein pienten toimenpiteiden valmistumisen varmistaminen on yllättävän keskeisessä osassa johtajan tehtävissä. Työkalu toimii erinomaisesti myös projektien johtamisessa.

M U U TO K S E N TO I M E E N PA N O, S E U RA N TATA U L U K KO VASTUUHENKILÖ 2

VASTUUHENKILÖ 1

TAVOITE 1

MÄÄRÄPÄIVÄ 1

KUITTAUS KUN VALMIS

MÄÄRÄPÄIVÄ 2

KUITTAUS KUN VALMIS

toimenpide 1 toimenpide 2 toimenpide 3

TAVOITE 2

toimenpide 1 toimenpide 2

TAVOITE: erätaitokulttuurin vahvistaminen lippukunnassa

toimenpide 1 lippukunnan oma kisa toimenpide 2 Joka ikäkauden vastaava erätaitokurssille toimenpide 3 Yhteisleiri naapurilippukunnan kanssa

MÄÄRÄPÄIVÄ 1

VASTUUHENKILÖ 1

VASTUUHENKILÖ 2

Mise

Anseli

Projektiryhmä kerätty 16.9.

Muhis

Elo

Erätaitokurssi 16.10.

Papu

Leirin staabi koossa 1.10.

Kukkis

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

KUITTAUS KUN VALMIS

MÄÄRÄPÄIVÄ 2

ok

Kisan toteutus huhtikuu

ok

Leiri heinäkuussa

KUITTAUS KUN VALMIS

63


Muutosvastarinta (Conservativicus conservativicus) on ympäri vuoden esiintyvä arkinen jurputtaja. Lähde: Alivaltiosihteeri. (https://areena.yle.fi/1-3701430)

64

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Muutosvastarinnan taustalla voi olla pelkoa siitä, että • muutos vie energiaa ja resursseja perustoiminnalta, • muutos tuo mukanaan jotain sellaista, jota on vaikea oppia ja sisäistää, • muutos tarkoittaa nykyisen osaamisen katoamista, • muutos tarkoittaa oman valta-aseman heikkenemistä, • muutoksen takia joutuu muuttamaan omaa tapaansa ajatella ja käsittää tätä maailmaa. Muutos on usein vanhasta luopumista, ja siihen saatetaan reagoida voimakkaasti. Lievimmillään se on kritiikkiä ja voi ilmetä esimerkiksi niin, että passivoidutaan tai ei osallistuta suunnittelukokouksiin lainkaan. Äärimmäisissä tapauksissa toiminnassa mukana jatkaminen ei muutoksen vuoksi tunnu enää mielekkäältä ja partioharrastus voi loppua kokonaan. Muutosvastarinta aiheuttaa muutoksen tekijöille päänvaivaa, mutta voi olla myös positiivinen asia. Erilaiset kriittisetkin näkökulmat antavat mahdollisuuden tarkastella suunnitelman heikompia kohtia, joita ei välttämättä itse tulisi ajatelleeksi. Palautteen antajalle on tärkeää tuntea, että hän voi

vaikuttaa muutokseen. Monenlaiset näkökulmat vahvistavat muutoksen onnistumisen todennäköisyyttä. Ryhmästään ja tavoitteistaan aidosti kiinnostunut johtaja toivottaa erilaiset mielipiteet tervetulleiksi. Hän ottaa niistä parhaat ideat osaksi muutosta ja huolehtii, että myös mielipiteiden esittäjien huolet tulevat kuulluiksi, vaikkei niitä voisi huomioida. Muutosvastarinta on kaikkein voimakkainta muutoksen alkuvaiheessa. Muutoksen vastustajat usein hyväksyvät muutoksen, kun saavat siitä lisää tietoa ja huomaavat ympärillä olevien ihmisten pärjäävän muutoksen keskellä. On myös tärkeää varmistaa, että kaikilla on tarvittavat tiedot ja taidot käsitellä uutta asiaa. Koulutusten, osaamisen jakamisen ja yhdessä opettelun kautta ihmiset pääsevät sisään uusiin toimintatapoihin. Avoin viestintä on muutoksessa tärkeää. Muutoksesta kannattaa kertoa ainakin nämä seikat: • Miksi muutos on tulossa? • Miten muutos parantaa asioita? • Mitä muutoksesta tiedetään? • Mitä ei tiedetä tai ei voida vielä kertoa ja miksi? • Miten muutokseen voi vaikuttaa?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

65

M UUTO KSEN JOHTA MIN E N

Muutokseen voi suhtautua monella tavalla. Se voi tuntua hyvältä, yhdentekevältä ja silloin tällöin myös vastenmieliseltä. Negatiivista suhtautumista muutokseen kutsutaan muutosvastarinnaksi.

1 PÄ Ä M Ä Ä R Ä

MUUTOSVASTARINTA


TOIMINTA KONKRETIA, SUUNNITTELU, TYÖKALUT, ARVIOINTI

2

TOIMINNAN JOHTAMINEN


2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

Organisaatio

s. 68

Lippukunta

s. 93

Projekti

s. 121

Viestintä

s. 138

67


ORGANISAATIO PARTION RAKENNE Suomalainen partio-organisaatio on jaettu lippukuntiin, piireihin ja keskusjärjestöön. Lippukunnat on jaettu alueellisen sijaintinsa mukaan kymmeneen eri partiopiiriin, joiden tehtävänä on tukea lippukuntia. Keskusjärjestö puolestaan tukee piirejä ja lippukuntia sekä vastaa partio-ohjelmasta. 1. Partio-ohjelmaa toteuttavat lapset ja nuoret toimivat omassa ryhmässä, eli laumassa (sudenpennut), joukkueessa (seikkailijat) tai vartiossa (vanhemmat ikäkaudet). 2. Ikäkausiryhmät, heidän johtajansa, ikäkausien luotsit, johtokolmikko ja muu johtajisto muodostavat partion paikallisyhdistyksen eli lippukunnan. Lippukunta on siis partiotoiminnan ydin, joissa viikoittainen harrastustoiminta tapahtuu. Lippukuntia on monenlaisia ja niissä toteutetaan partio-ohjelmaa lippukuntien erityispiirteet (tyttö- /poika- /yhteislippukunnat, meri- ja maapartiotoiminta, lippukunnan sijainti kaupungissa vai maaseudulla.) huomioiden. Lippukuntien koot vaihtelevat muutaman kymmenen jäsenen lippukunnista yli kahden sadan jäsenen lippukuntiin. Suomessa on noin 750 lippukuntaa. 3. Lippukunnat muodostavat lähistöllä olevien muiden lippukuntien kanssa alueen, joka tukee lippukuntien toimintaa läheltä. Aluetoimintaa ja lippukuntien johtokolmikoita tukevat valmentajat. 4. Alueet muodostavat partiopiirin, jonka tehtävänä on tukea lippukuntia esimerkiksi järjestämällä koulutuksia, ohjaamalla ja neuvomalla, järjestämällä piirille yhteisiä tapahtumia ja

68

viestimällä. Jokainen lippukunta kuuluu partiopiiriin. Ruotsinkieliset lippukunnat muodostamat ovat piirinsä Finlands Svenska Scouter rf:n (FiSSc). FiSSc toimii partiopiirin tavoin antaen jäsenlippukunnilleen koulutusta, ohjausta ja neuvontaa sekä järjestäen tapahtumia ja hoitaen viestintää. FiSSc myös hoitaa ruotsinkielisen paikallisen partiotoiminnan valtakunnalliset palvelut. 5. Keskusjärjestö Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry tukee partiopiirejä ja lippukuntia tuottamalla partiotoiminnan tueksi ohjelmamateriaaleja, koulutusta, viestintää ja tapahtumia. Keskusjärjestö vastaa partio-ohjelmasta ja sen kehittämisestä. Järjestön toimintaa johtaa hallitus, joka toimeenpanee partioneuvoston (eli valtuuston) päätökset. Suomen Partiolaisten jäsenkokous järjestetään joka toinen vuosi. 6. Eri maiden kansallisia partiotoiminnan keskusjärjestöjä tukee partion maailmanjärjestöt eli WOSM (World Organization of Scout Movement) ja WAGGGS (World Association of Girl Guides and Girl Scouts). Suomen keskusjärjestö kuuluu molempiin maailmanjärjestöihin ja vie molempien tavoitteita eteenpäin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


O RG A NI SA AT IO

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

69

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Partion organisaatiota voi kuvata kahdesta eri suunnasta. Ensimmäinen näkökulma rakentuu partion päämäärän eli aktiivisten kansalaisten kasvattamisen kautta. Toinen näkökulma taas korostaa partion yhtenäisyyttä ja tarvetta erottautua muista toimijoista. Partiolaiset kuuluvat lippukuntiin, jotka toimivat paikallisesti. Lippukunnissa jokainen lapsi tai nuori kuuluu omaan ryhmäänsä eli laumaan, joukkueeseen tai vartioon, jota johtaa tuttu ja turvallinen nuori tai aikuinen. Lippukunnassa on usein myös vapaaehtoisia, jotka eivät toimi suoraan lasten tai nuorten kasvattajina. Heillä on tukitehtäviä, jotka mahdollistavat lippukunnan toiminnan, ja he ovat tukena nuorille johtajille. Ryhmänjohtajia tuetaan lippukunnissa esimerkiksi hyvällä sisäisellä viestinnällä, lippukunnan talouden hoitamisella sekä tietenkin vapaaehtoisten jaksamista ja hyvinvointia vaalimalla. Lippukunnan työnjaosta voi lukea enemmän sivuilta 93-94. Lippukunnat järjestäytyvät partiopiireihin, joiden tehtävänä on tukea lippukuntia ja tarjota niille erilaisia palveluita, kuten koulutuksia. Lippukuntien arkeen kuuluu paljon varsinaisen kasvatustehtävän ulkopuolisia tarpeita, joihin on tehokkainta vastata yhdistämällä voimat useamman lippukunnan kanssa. Piirit tarjoavat lippukunnille muun muassa koulutuksia ja tukimateriaaleja. Lisäksi piirit on jaettu alueiksi, jotka tarjoavat lippukunnille kohdennettua ja mukautettua palvelua. Jokaisella alueella on omat valmentajansa, jotka tuntevat alueen lippukunnat erityisen hyvin ja osaavat tuoda piirin tuen sinne, missä sitä tarvitaan. Ruotsinkieliset lippukunnat ovat järjestäytyneet oman FiSScenin eli

70

Finlands Svenska Scouter -järjestönsä alle, joka on piirin kaltainen, mutta valtakunnallinen. FiSSc tarjoaa ruotsinkielisille lippukunnille paljolti samoja palveluita kuin partiopiirit, mutta sen tehokkuus perustuu alueellisuuden sijaan kielelliseen erityisosaamiseen. Partiopiirit ja FiSSc muodostavat keskusjärjestön eli Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n. Suomen Partiolaiset tarjoaa tukea koko maan lippukunnille esimerkiksi tuottamalla monipuolista ohjelmamateriaalia, edustamalla partiota valtakunnan medioissa ja järjestämällä projekteja, kuten suurleirejä. Järjestön toimintaa johtaa hallitus, joka toimeenpanee partioneuvoston (eli valtuuston) päätökset. Suomen Partiolaisten jäsenkokous järjestetään joka toinen vuosi. Suomen Partiolaiset kuuluu molempiin maailmanjärjestöihin yhdessä muiden maiden kansallisten partiojärjestöjen kanssa. Partiotyttöjen maailmanjärjestön WAGGGS:n (World Association of Girl Guides and Girl Scouts) erikoisalaa ovat muun muassa tyttöjen aseman puolustaminen ympäri maailmaa sekä muistelemispäivän ohjelmamateriaalien tuottaminen. Partioliikkeen maailmanjärjestö WOSM (World Organisation of the Scout Movement) taas esimerkiksi koordinoi maailman suurimpien partiotapahtumien, kuten jamboreen, järjestämistä. Maailmanjärjestöille on annettu tehtäväksi huolehtia, että partio on partiota kaikkialla maailmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että ylempi taso antaa aina seuraavalle tason oikeuden olla osa kansainvälistä partioliikettä. Siten vain WAGGGS:n tai WOSM:n tunnustamat kansalliset partiojärjestöt ja niiden mahdolliset jäsenorganisaatiot, kuten partiopiirien tunnustamat

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Partiossa päätetään asioista koko ajan. Mikä on partion jäsenmaksu? Mitä tapahtumia ensi vuonna järjestetään? Mikä on lippukunnan tarpojaretken teema? Käytännössä päätöksentekotilanne on siis käsillä aina, kun asia voidaan tehdä useammalla kuin yhdellä tavalla.

PARTIOSSA PÄÄTÖKSIÄ TEHDÄÄN TYYPILLISESTI KAHDELLA TAVALLA: • ”SE PÄÄTTÄÄ, JOKA TEKEE” -PERIAATE tarkoittaa, että vastuuhenkilö päättää tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tämä on usein tehokas tapa saada asioita aikaiseksi ja sopii erityisesti etukäteen sovituilla vastuualueilla toimimiseen. • DEMOKRAATTINEN PÄÄTÖKSENTEKO vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, jotta kaikki asianosaiset pääsevät osallistumaan. Esimerkkejä tällaisista tapauksista ovat: Yhdistyksen viralliset kokoukset niin lippukunnissa, piireissä kuin Suomen Partiolaisissa. Näissä kokouksissa äänestetään keskeisistä asioista, kuten puheenjohtajasta. Äänioikeus voi olla varsinaisilla

O RG A NI SA AT IO

PÄÄTÖKSENTEKO PARTIOSSA

jäsenillä tai jäsenyhdistyksen, kuten piirin, lähettämillä edustajilla. Lue lisää yhdistyksen toiminnasta sivulta 99.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

partioyhdistykset, ovat osa partioliikettä. Siksi Suomen Partiolaiset esimerkiksi määrittelee peruskirjassaan, millaista partio Suomessa on. Se tuottaa myös työkaluja, joiden avulla lippukunnat voivat kehittää partiotoimintaansa. Yksi näistä työkaluista on Laadun portaat, joista voi lukea lisää sivulta 112-113.

Ryhmän kokouksessa esimerkiksi lippukunnan johtajaneuvostossa keskustelu, jossa löydetään yksimielinen ratkaisu. Aloitteen tekeminen. Jokainen partiolainen voi tehdä partiolaisaloitteen ja kerätä siihen vähintään sata allekirjoitusta. Partiolaisaloite voi koskea Suomen Partiolaisten tai partiopiirin kehittämistä. Partion päätöstilanteissa on tärkeä pitää mielessä partion kasvatustehtävä. Nuorten osallistuminen päätöksiin edistää aktiivisten ja itsenäisesti ajattelevien kansalaisten kasvattamista. Aikuisten tehtävänä on kannustaa nuoria asettumaan johtotehtäviin partio-organisaation eri tasoilla ja kuunnella nuoria päätöksenteossa. Tätä on hyvä harjoitella alusta alkaen vaikka äänestämällä sudenpentujen kanssa siitä, mitä jälkimerkkiä lähdetään seuraavaksi tekemään. Demokraattiseen päätöksentekoon kuuluu kiinteästi avoimuus ja julkisuus. Avoimuus ei ole joko–taikysymys, vaan avoimuutta voi olla enemmän tai vähemmän. Päätösten tulee pääsääntöisesti olla julkisia. Jotkut asiat, esimerkiksi työsopimukset, ovat usein luottamuksellisia. Päätöksistä viestittäessä pitää pyrkiä yleistajuisuuteen ja välttää vain sisäpiirille tai pykälät osaaville avautuvaa kieltä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

71


MITEN TEHDÄÄN HYVÄ PÄÄTÖS? Hyvä päätös perustuu ryhmän tai yhteisön arvopohjaan, tukeutuu tietoon ja antaa osallistumismahdollisuuden: • Partiossa päätösten on oltava linjassa partion arvojen kanssa. Tästä voi lukea sivuilta 28. • Tietoon perustava päätöksenteko tarkoittaa, että päätöksissä hyödynnetään esimerkiksi tilastoihin, analyyseihin tai havaintoihin pohjautuvaa tietoa. Partiossa tällaista tietoa saa esimerkiksi lippukuntaviisareista tai aiempien vuosien toimintakertomuksista ja tilinpäätöksistä.

• Osallistumismahdollisuus tarkoittaa, että ihmisten käsityksiä asiasta selvitetään esimerkiksi tarjoamalla tilaisuuksia keskustella asiasta tai tekemällä kyselyitä. Tärkeää on tarjota osallistumismahdollisuus niille ihmisille, joita päätös koskee ja joilla on annettavaa tehtävälle päätökselle. Päätöksiä tehtäessä pitää arvioida päätösten vaikutukset. Jos on esimerkiksi päätetty järjestää lyhyen ajan sisällä monta isoa partiotapahtumaa, vaikutus voi olla se, että kaikkiin ei riitä tekijöitä.

TURVALLISUUS PARTIOSSA Suojeltava arvo on jokin tärkeä asia, jonka haluamme tapahtuvan. Partiossa tämä voi esimerkiksi olla uuden oppiminen tai henkilökohtainen luontokokemus. Vaara on asia, joka estää arvon toteutumista, kuten tapaturma tai myrsky. Riski tarkoittaa mahdollisuutta, että esimerkiksi vaara käy toteen tai että tapahtuu jotain muuta. Mitä suurempi on riski, sitä todennäköisempää on, että asia tapahtuu.

72

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


O RG A NI SA AT IO

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

Riskienhallinta vastaa kysymyksiin:

Turvallisuus ei ole itseisarvo, vaan mahdollistaja. Kaiken kieltäminen on yhtä suuri uhka suojeltaville arvoille kuin alkuperäinen uhka, jota kiellolla yritetään ehkäistä.

Mikä voi mennä pieleen? Riskien tunnistaminen Mitä tehdään, ettei menisi? Ennakoiva riskienhallinta Mitä tehdään, kun menee kuitenkin? Pelkkä ohjeistaminen siihen, ettei saa tehdä vaarallisia asioita, ei riitä, vaan riskin toteutumiseen pitää varautua. Meidän partiolaisten tulee kaikessa toiminnassa muistaa vastuumme ja velvollisuutemme. Partionjohtajina vastuullemme on uskottu eri taustoista tulevia lapsia ja nuoria. Turvallinen partiotoiminta edellyttää yhtenäisiä käytäntöjä, joita noudattamalla toiminta on kaikille osallistujille mahdollisimman turvallista ja mukavaa. Kuten elämässä yleensä, myös partiossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Jos mitään ei tehtäisi, mitään ei sattuisi! Parasta varautumista vahinkoihin on suunnitella toiminta huolellisesti etukäteen. Turvalliseen toimintaan ja toiminnansuunnitteluun kuuluu fyysisen turvallisuuden lisäksi myös henkinen turvallisuus. Partiossa on suojeltavia arvoja, eli kaikkea sitä, mikä meille on tärkeää: oppimista, aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista, yhdessäoloa ystävien kanssa ja toimintaa luonnossa. Nämä asiat voidaan menettää. Erilaiset vahingot, onnettomuudet, kiusaaminen tai vaikkapa ukkosmyrsky voivat estää saavuttamasta näitä tärkeitä asioita. Jos ei ole varmaa, pysyykö terveenä ja hyvinvoivana partioretkellä, miksi kukaan lähtisi sinne?

Toiminnalla on aina vaaransa. Riskejä voi kuitenkin hallita: • Välttämällä vaaraa aiheuttavaa toimintaa. Metsäpalovaaran aikana leirillä ei saa sytyttää minkäänlaista tulta. • Pienentämällä vaarallisten seurausten vakavuutta tai todennäköisyyttä toteutua. Opetetaan lapsille suunnistustaitoja ja oikeita tapoja toimia eksymistilanteessa. • Jakamalla tai siirtämällä vastuuta riskistä toiselle taholle. Vakuutetaan lippukunnan leirikalusto tuhoutumisen varalta. • Ja lopulta hyväksymällä aiheutunut riski. Hyväksytään se, että sudenpentujen harjoitellessa puukolla vuolemista puukolla vuolemista voi tulla haavereita, vaikka tilannetta valvottaisiin. Vastuuta ei voi siirtää eikä ulkoistaa. Tapahtuman johtaja on aina vastuussa, eikä turvallisuutta voi ulkoistaa esimerkiksi ulkopuolisille järjestyksenvalvojille. Koko organisaation on mietittävä turvallisuutta. Tämä tarkoittaa, että turvallisuus partiossa on jokaisen partiolaisen vastuulla ja erityisesti koulutetun partiojohtajan vastuulla. Partiossa turvallisuus on tapa toimia.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

73


RISKIEN ARVIOINTIMATRIISI

RISKIN SUURUUS

1

2

3

4

4

8

12

16

9

18

27

36

16

32

48

64

MERKITTÄVÄ RISKI

SIETÄMÄTÖN RISKI

VÄHÄINEN RISKI

HUOMIOITAVA RISKI

Riskitaso eli voiko asiaa tehdä ja miten. Riskiä voidaan pienentää vähentämällä joko todennäköisyyttä, seurauksia tai molempia.

TODENNÄKÖISYYS

SEURAUKSET

1. Epätodennäköinen eli kyseistä tilannetta ei ole aiemmin sattunut tai vaaratilanteita esiintyy hyvin harvoin.

1. Vähäinen eli vaikutuksia toiminnalle ei ole, ne ovat lieviä tai mahdolliset vahingot on helppo korvata. Esimerkiksi yksittäinen lievä loukkaantuminen, joka ei vaadi toimintaan osallistumisen keskeytymistä ainakaan pitkäksi aikaa.

2. Mahdollinen eli tilanteita on sattunut aiemmin ja vaaratilanteita tulee olemaan tulevaisuudessakin. 3. Todennäköinen eli tilanteita on sattunut aiemmin usein ja vaaratilanteita esiintyy päivittäin. 4. Lähes varma eli tilanteita on ollut aiemmin useita ja vaaratilanteita esiintyy jatkuvasti.

74

2. Kohtalainen eli vaikutukset haittaavat toimintaa, mutta vahingot pystytään korjaamaan tai korvaamaan. Esimerkiksi vakava loukkaantuminen, jonka takia toimintaan osallistuminen keskeytyy 1–3 vuorokauden ajaksi, tai useita lievempiä loukkaantumisia,

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


3. Merkittävä eli vakavia vaikutuksia, joiden korjaamiseen tai korvaamiseen tarvitaan erikoisjärjestelyitä. Esimerkiksi erittäin vakava yksittäinen loukkaantuminen, jonka johdosta toimintaan osallistuminen keskeytyy neljän vuorokauden – yhden kuukauden mittaiseksi ajaksi, tai useita loukkaantumisia, joiden johdosta toimintaan osallistuminen keskeytyy 1–3 vuorokaudeksi.

1. Vähäisen riskin toteutuminen ei vaikuta toiminnan jatkumiseen. Se ei vaadi toimenpiteitä, mutta toimintaa pitää seurata muuttuvien olosuhteiden varalta.

4. Kriittinen eli erittäin vakavia vaikutuksia toimintaan. Vahinkoja ei välttämättä pystytä korjaamaan tai korvaamaan edes isoilla erikoisjärjestelyillä. Esimerkiksi yksi tai useampi pysyvä vammautuminen tai yksikin kuolemantapaus; toimintaan osallistuminen keskeytyy vähimmilläänkin pitkäksi aikaa.

Pohdittavaa: Saisiko toiminnasta parempaa ottamalla hieman lisää harkittua riskiä? Haittaako riskinoton välttely mielekästä toimintaa? 2. Kohtalaisen riskin toteutuminen aiheuttaa lieviä ja tilapäisiä häiriöitä toimintaan. Riskiä voi hallita ohjeistamalla turvallinen tapa toimia ja huolehtimalla, että paikalla on henkilöitä, jotka osaavat puuttua tilanteeseen ja hoitaa seurauksia. Pohdittavaa: Voisiko turvallisuutta parantaa yksinkertaisesti toteutettavilla ja/tai halvoilla riskienhallintatoimenpiteillä? 3. Merkittävä riski toteutuessaan haittaa toimintaa merkittävästi ja/tai pitkäaikaisesti. Jonkun on oltava jatkuvassa vastuussa tilanteen seuraamisesta ja osattava reagoida vaaratilanteeseen välittömästi. Pohdittavaa: Onko asia otettu huomioon riittävästi? Voisiko riskin toteutumisen todennäköisyyttä ja/tai seurauksia vähentää jollain tavalla? Onko toiminnassa tarpeen ottaa näin suurta riskiä? Onko tavoite sen arvoista? 4. Sietämätön riski toteutuessaan keskeyttää toiminnan, eikä toiminta voi sen jälkeen jatkua tai vaatii suuria ponnisteluita jatkuakseen. Tällaista riskiä aiheuttava toimintaa ei saa aloittaa tai se on keskeytettävä heti. Pohdittavaa: Miksi tällaista toimintaa pitäisi edes järjestää?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

75

O RG A NI SA AT IO

RISKI

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

joiden johdosta toimintaan osallistuminen saattaa keskeytyä.


TURVALLINEN TAPAHTUMA Turvallisuussuunnitelma on ytimekäs ohje, joka kattaa kaikki tapahtumaan tai organisaatioon kohdistuvat riskit, oli kyseessä luunmurtuma tai jonkin ohjelman peruuntuminen sääolosuhteiden takia. Pelastussuunnitelma kattaa onnettomuus- ja tapaturmariskit, joihin voi tarvita pelastusviranomaisen apua. Yli 200 osallistujan tapahtumien pelastussuunnitelmat lähetetään paikalliselle pelastuslaitokselle.

LUE LISÄÄ TURVALLISEN PARTIOTOIMINNAN TOTEUTTAMISESTA: • Suomen Partiolaisten Turvallisuusohjeet sisältävät mm. vastauksia siihen, kuinka monta johtajaa tarvitaan mukaan eri lapsimäärille ja millaista osaamista erilaisten tapahtumien johtajilta edellytetään. Turvallisuusohjeiden noudattaminen on edellytys sille, että partiovakuutus on voimassa. • Suomen Partiolaisten vedellä liikkumisen turvallisuusohjeet. • Kriisiviestintäohje. • Turvallisesti Yhdessä -ohje ja -koulutus lisäävät tietoisuutta lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja ohjeistavat, kuinka partiossa toimitaan, jos lapseen tai nuoreen kohdistuu esimerkiksi häirintää tai väkivaltaa. • Mukavasti Yhdessä -ohje täydentää edellistä ja kertoo, kuinka partiossa ehkäistään kiusaamista ja toimitaan kiusaamistilanteissa. • Suomen Partiolaisten ja piirien päihdestrategia ja päihdeohjeet

76

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

HARJOITUS

Millä tavalla eri ikäkausien kanssa voi harjoitella turvallista toimintaa • suunnistaessa • leirillä • sosiaalisissa tilanteissa • hätätilanteessa?


O RG A NI SA AT IO

Tärkein valmistautuminen kriisitilanteisiin on ennakointi. Jos jotain vakavaa kaikista varotoimista huolimatta sattuu, hyvin tehty kriisiviestintä voi säästää voimavaroja tilanteesta toipumiseen ja toimintakyvyn ylläpitoon. Kriisiviestinnällä tarkoitetaan sekä ulkoista että sisäistä viestintää tilanteessa, jossa vakava tapahtuma ja sen tulo julkisuuteen uhkaavat organisaation mainetta ja toimintaa. Partiossa kriisiviestinnän tavoitteena on suojella kriisin keskelle joutuneita ihmisiä perheineen, lippukunnan tai muun partio-organisaation toimintaedellytyksiä ja laajemmin myös partioliikkeen mainetta. Tiedonkulku on maailmassa nopeutunut, ja julkisuus on vaikeasti hallittavaa. Onnettomuustilanteesta otetut kuvat tai ajattelemattomat somepostaukset voivat levitä lyhyessä ajassa maanlaajuisen tai jopa kansainvälisen huomion kohteeksi. Toisaalta

Lue viestintäohje partion verkkosivuilta huolellisesti ja tallenna piirinjohtajan numero yhteystietoihisi.

esimerkiksi pitkittynyt tai yllättävä epäsopu partiolaisten vanhempien kanssa voi johtaa tilanteeseen, jossa tarvitaan kriisiviestintää. Vakavissa henkilövahingoissa partiossa noudatetaan aina Suomen Partiolaisten kriisiviestintäohjetta. Ohje koskee myös tilanteita, jotka ovat uhka partion maineelle. Onnettomuus- tai kriisitilanteessa tiedotusvastuu siirtyy piirinjohtajalle. Kriisitilanteet houkuttelevat paikalle joskus röyhkeästikin toimivia median edustajia. Kriisiviestinnän onnistumista tukee, jos paikalla olevat pystyvät suojaamaan osallistujia julkisuudelta.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

KRIISIVIESTINTÄ

77


KRIISITYYPIT JA TOIMIVA KRIISIVIESTINTÄ Taulukko auttaa ennakoimaan, millaisia kriisiviestintätilanteita voi partiossa kohdata.

78

KRIISITYYPPI

ESIMERKKI

TOIMINTA

Akuutti moka tai vika Useimmiten harkitsematon julkaisu tai ajattelemattomuuden aiheuttama läheltä piti- tai vaaratilanne.

Syrjivä lausahdus tunnetulta partiolaiselta somessa tai lasten terveyteen liittyvien tietojen vahinkojulkaisu laajalla sähköpostilistalla.

Mokaajan ja vastuujohdon keskinäinen kommunikointi, nopea päätöksenteko, julkinen anteeksipyyntö kohteelta. Kerrotaan, miten tilanne on korjattu ja miksi se ei toistu.

Paljastus tai väite Pitkä- tai lyhytaikainen epäeettinen toiminta tai epäilys siitä.

Partiojohtajan menneisyydestä paljastuu väkivaltarikoksia tai lippukunnan taloudenhoitajan väitetään kavaltaneen kassan. Partiotoiminnan sponsorin toiminta paljastuu epäeettiseksi.

Pestataan koordinoitu viestinnän ydinryhmä, muut eivät vastaa kysymyksiin. Korjaavat faktat, toimenpiteet ja ratkaisut nopeasti julkisesti esille. Tarvittaessa yhteys poliisiin. Yksityiskohtaiset Q&A-listat niille, jotka vastaavat kysymyksiin.

Antipatia Negatiiviset tunteet partioliikettä ja partiolaisia kohtaan.

Aikuinen on kokenut partiossa nuorena kiusaamista ja kommentoi siksi kaikkia partioon liittyviä somepostauksia ikävään sävyyn ja saa muitakin jakamaan samantapaisia kokemuksia.

Viestinnässä kerrataan systemaattisesti mutta vaihtuvilla sanoituksilla partion arvomaailmaa. Asialliset, empaattiset vastaukset partion omissa kanavissa ja virheellisten tietojen oikaisu. Ryhmissä ja vähän julkisuutta saavissa keskustelussa antipatian voi myös jättää huomioimatta.

Kriittinen tai uhkaava tilanne Partion toimintaedellytyksiä uhkaava muutos tai henkilöihin liittyvät epävarmuustekijät. Tiedostetaan, että kriittisessä tilanteessa rivit rakoilevat ja tämä voi aiheuttaa ikäviä paljastuksia kesken prosessin.

Kirkkovaltuusto suunnittelee myyvänsä kiinteistön, jossa lippukunnan kolo sijaitsee.

Aktiivinen sisäinen viestintä tulevasta. Annetaan kaikille mahdollisuus keskustella johtajiston kanssa. Kohderyhmäkohtainen viestintä: vaikuttaminen päätöksentekijöihin, viestintä perheille ja toimintaan osallistuville partiolaisille. Jos tiedossa on aikataulu tuleville päätöksille ja muutoksille, viestintä aikataulutetaan suunnitelmallisesti. Ennakoiva mediasuunnitelma ja yhteistyö median kanssa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Pahinta on poistaa palautteena saadut vihaiset ja kriittiset kommentit lippukunnan sosiaalisen median alustalta, sillä silloin tulee vaikutelma salailusta. Kritiikkiin kannattaa vastata kertomalla, miten toimitte tai miten aiotte jatkossa toimia eri tavalla.

LUE LISÄÄ: Suomen Partiolaisten internetsivut: Kriisiviestintä 2018 Katleena Kortesuo: Riko lasi hätätilanteessa – Kriisiviestinnän pikaopas johtajalle

JÄSENREKISTERI JA TIETOSUOJA TIETOSUOJA Henkilötiedot tarkoittavat asioita, joilla henkilöä kuvataan ja joilla hänet voidaan tunnistaa. Nimi, sähköpostiosoite ja valokuva ovat tyypillisiä henkilötietoja, joita käsitellään niin digitaalisesti kuin paperillakin. Henkilötietoja ei pitäisi käsitellä turhaan tai huvin vuoksi, vaan käsittelyllä on aina tarkoitus. Tietosuoja on ihmisen perusoikeus, joka turvaa muun muassa hänen yksityisyytensä häntä koskevia henkilötietoja käsiteltäessä. Tietosuojan merkitys kasvoi vuonna 2018, kun Suomessakin alettiin soveltaa Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta. Siinä määritellään tietosuojaperiaatteet, kuten luottamuksellisuus, tietojen minimointi ja täsmällisyys. Kaikkien henkilötietoja käsittelevien ihmisten tulee tuntea nämä periaatteet. Tietosuoja-asetuksen

ja erityisesti sen osoitusvelvollisuuden ansiosta ihmisillä on myös aiempaa parempi mahdollisuus ymmärtää, mitä tietoja he antavat itsestään ja miten heidän henkilötietojaan käsitellään eli kuinka heidän oikeutensa toteutuvat.

HENKILÖTIETOJEN KÄSITTELY PARTIOSSA Partioharrastus edellyttää monenlaista henkilötietojen käsittelyä muun muassa jäsenpalvelun mahdollistamiseksi, kasvatuksen ja koulutuksen kehittämiseksi sekä tapahtumien järjestämiseksi. Paikallisen partiolippukunnan, kuten minkä tahansa muunkin yhdistyksen, tavanomaisin syy käsitellä henkilötietoja on jäsenluettelon pitäminen ja jäsenmaksujen käsitteleminen sekä vapaaehtoistoiminnan johtaminen.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

79

O RG A NI SA AT IO

Anteeksipyyntö on taitolaji. Pyydä anteeksi, kun olet mokannut. Pyydä anteeksi kuitenkin vain niiltä, joita toimintasi on loukannut, älä koko maailmalta. Kerro myös, miten jatkossa toimit toisin ja miten asia korjataan. Jos olet partiolaisten vanhempien tai sidosryhmien mielestä mokannut mutta koet itse olevasi oikeassa, pahoittele silloinkin tilannetta. Älä pyydä anteeksi, jos olet syytön, mutta älä myöskään syyttele muita. Voit aina tarjoutua juttelemaan aiheesta. Maltti ja ystävällisyys auttavat.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

KUN ON AIKA PYYTÄÄ ANTEEKSI!


Tietosuoja-asetuksen mukainen henkilötietojen käsittely edellyttää partiolippukunnalta tiedonhallintaa, kuten jäsenten ja heidän huoltajiensa henkilötietojen elinkaaren huomioon ottamista ja tietoturvallista käsittelyä. Henkilötietojen elinkaarella tarkoitetaan aikaa, jolloin kyseiset henkilötiedot ovat käytettävissä kyseisessä rekisterissä, eli kaikkea sitä, mitä tiedoille tapahtuu ja kenen toimesta siitä hetkestä lähtien, kun ne saapuvat yhdistyksen tietoon aina siihen hetkeen saakka, kun ne asianmukaisesti hävitetään. Partiolaisten ja heidän vanhempiensa pitää myös saada tietää, miten heidän tietojaan säilytetään ja käsitellään ja miten

he voivat muuttaa tai poistaa tietojaan. Tietosuoja kuuluu partiolippukunnan johtamiseen ja avoimeen hallintoon, sillä sen tehtävä on varmistaa henkilötietojen käsittelyn laillisuus ja luotettavuus. Kertomalla avoimesti tietosuojakäytännöistään lippukunta osoittaa, että se on henkilötietojen käsittelijänä luottamuksen arvoinen. Partiolippukunnan johtajien tulee myös kannustaa henkilötietoja käsitteleviä partiolaisia kehittämään osaamistaan, sillä Suomen yleisimmät tietosuoja- ja tietoturvaongelmat johtuvat edelleen ihmisten käyttäytymisestä, johon muun muassa tiedon ja toimintatapojen puuttuminen vaikuttavat.

TIETOSUOJA Yksityisyydensuoja on Suomen perustuslain turvaama perusoikeus, joka tarkoittaa että yksilöllä on oikeus yksityiselämään ja hänestä kertovaa tietoa ei saa turhaan levittää. Tietosuoja ja henkilötietojen suoja ovat osa yksityisyydensuojaa. Tietosuoja tarkoittaa milloin ja millä perusteilla henkilötietoja voi käsitellä. Tietoturva tarkoittaa erilaisten tietojen turvaamista, kuten palomuureja tai tietoturvallisia toimintatapoja, esimerkiksi missä henkilötietolistoja säilytetään. Henkilötieto on tieto, joka kuvaa henkilöä ja jolla hänet voidaan tunnistaa, kuten nimi, sähköpostiosoite tai valokuva. Myös sellainen tieto, joka auttaa yhdistämään muualta saatuja tietoja on henkilötieto. Tietosuojaperiaatteet: • Tiedon keräämiselle on aina peruste kuten jäsenyys tai turvallisuus. • Tietoja käsitellään luottamuksellisesti. • Tietoa kerätään vain sen verran kuin tarvitaan eikä yhtään enempää. • Kerätty tieto on oikeellista, eli ei sisällä virheitä. • Henkilöllä on oikeus tietää, mitä tietoja hänestä säilytetään. • Henkilöllä on oikeus saada muuttaa tai poistaa tietonsa jostain järjestelmästä halutessaan.

80

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


O RG A NI SA AT IO

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

HARJOITUS

Partiossa on monia tilanteita, joissa henkilötietoja kuten erityisruokavalioita ja uimataitoa tarvitaan, jotta voidaan järjestää turvallista partiotoimintaa. Jos tieto vaikuttaa turvallisuuteen, on suurempi ongelma jättää se kertomatta tietoa tarvitsevalle kuin rajoittaa tiedon leviämistä. Esimerkiksi lapsen hengenvaarallisesta ampiaisallergiasta on tärkeä kertoa kaikille paikalla oleville johtajille. Missä tilanteissa tarvitaan seuraavia tietoja ja miksi? Missä tilanteissa niitä EI tarvita? • Henkilön ikä • Partion aloittamisvuosi • Uimataito • Erityisruokavalio • Huoltajan yhteystiedot • Työnantaja • Kouluarvosana • Partiokoulutuksen suorittaminen • Valokuva

Partiossa helpoin tapa noudattaa tietosuojaperiaatteita on käyttää Suomen Partiolaisten tarjoamia sähköisiä työkaluja.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

81


PARTION YHTEISET TYÖVÄLINEET Suomen Partiolaiset tarjoaa partiolippukunnille partiorekisteri Kuksan partiolippukunnan tarvitsemien henkilötietojen käsittelyä varten. Kuksa täyttää kaikki digitaaliselle palvelulle asetetut hallinnolliset ja tekniset vaatimukset, minkä takia se on partiolippukunnalle helpoin ja turvallisin tapa käsitellä henkilötietoja tietosuoja-asetuksen vaatimusten mukaisesti. Henkilötietojen käsittelyoikeus perustuu käyttöehtojen hyväksymiseen ja määräaikaisiin pesteihin. Suomen Partiolaiset ja partiolippukunnat sopivat henkilötietojen käsittelystä vastuineen ja velvollisuuksineen käsittelysopimuksella. Suomen Partiolaiset on tuottanut partiolippukunnille valtakunnalliset tietosuojaselosteet, joissa kuvataan selkeästi henkilötietojen käsittelyn periaatteet partiossa. Partiolippukunta voi käyttää niitä sellaisenaan viestinnässään. Esimerkiksi jäsenille ja huoltajille

82

sekä asiakkaille ja lahjoittajille on tehty omat tietosuojaselosteensa, sillä käsiteltävät henkilötiedot ja niiden käyttötarkoitus vaihtelevat. Partion valtakunnallinen jäsenpalvelu auttaa sekä partiolippukuntia että niiden jäseniä tietosuojaan liittyvissä asioissa, kuten tietopyyntöjen käsittelyssä. Suomen Partiolaisten ja partiolippukuntien yhteiset työvälineet ja toimintatavat mahdollistavat myös tiedolla johtamisen partiossa. Huolellisen henkilötietojen käsittelyn ansiosta esimerkiksi partion vapaaehtoistoimintaa koskeva tieto on laadukasta. Raportit antavat tällöin myös oikeaa ja oikeaaikaista tietoa partion johtamiseksi ja kehittämiseksi niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Lopuksi on tärkeää muistaa, ettei henkilötietoja saa luovuttaa eikä julkaista luvatta tai ilman erillistä suostumusta.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


O RG A NI SA AT IO

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

LIPPUKUNNAN TIETOSUOJAJA TIETOTURVATYÖKALUT • Jäsenrekisterinhoitaja on lippukuntaan erikseen pestattu henkilö, joka ylläpitää lippukunnan jäsenrekisteriä mm. käsittelemällä jäsenhakemuksia ja auttamalla lippukunnan jäseniä ja heidän huoltajiaan käyttämään Kuksaa. Jäsenrekisterinhoitajan on pystyttävä vastaamaan ihmisten kyselyihin esimerkiksi tietosuojaan nopeasti, mutta toisaalta pestin tehtävät eivät vie paljon aikaa, kun on valmiiksi tehdyt mallivastaukset. Lue pestistä lisää SP:n jäsenrekisterin pestikuvauksesta. • Tietosuojaseloste on asiakirja, joka kertoo ihmiselle, miten hänen tietojaan käsitellään kyseisessä järjestelmässä ja miten hän pystyy muokkaamaan tai poistamaan ne. Suomen Partiolaisilla on tietosuojaseloste, jota lippukunnan voivat käyttää pohjana. Tällaisen asiakirjan voi lähettää esimerkiksi huoltajalle, joka haluaa lisätietoa siitä, miten hänen tietojaan käytetään lippukunnassa. • Jäsenrekisteri on luettelo jäsenistä ja heidän tiedoistaan. Suomen Partiolaiset tarjoaa jäsenilleen Kuksa-palvelun, joka säätelee ihmisten oikeuksia nähdä henkilötietoja pestin tarpeiden mukaan. Kuksasta ladatut tai erikseen koostetut henkilötietorekisterit kuten osallistujalistat on tärkeä poistaa tai tuhota heti kun niille ei enää ole tarvetta. Lue lisää Partiorekisteri Kuksasta SP:n verkkosivuilta. • Kuvaus- ja kuvanjulkaisulupa on henkilön suostumus siihen, että hänestä otettua kuvaa voidaan jakaa eteenpäin. Se on hyvä liittää esimerkiksi ilmoittautumislomakkeeseen. Henkilölle, jolla ei ole kuvauslupaa, on hyvä kiinnittää partiohuiviin näkyvä merkki, jotta toimintaa kuvaavat henkilöt huomaavat hänet ajoissa. LISÄTIETOA ja neuvoja tietosuojan kanssa toimimiseen saa oman piirin toimistolta, Suomen Partiolaisilta tai Suomen tietosuojavaltuutetulta.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

83


TEHTÄVIEN TUNNISTAMINEN Vapaaehtoisorganisaation arvokkain resurssi ovat vapaaehtoistyötunnit. Aika ei koskaan riitä kaikkeen, joten on tärkeää tunnistaa ja priorisoida tehtävät. Tehtävien tunnistaminen ja määrittely on avuksi esimerkiksi rekrytoinnissa (s. 88-89) ja pestikeskusteluissa (s. 166-168). Tehtävien kartoittaminen on tärkeää jokaiselle pestaajalle ja johtajalle, mutta lippukunnassa pestijohtajan on hyvä tukea ja koordinoida tätä työtä. Tehtävien tunnistaminen alkaa päämäärästä ja strategiasta, joista voi lukea sivulta 21 ja 54-55. Mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta päästään tavoitteeseen? Organisaation toiminnan voi usein jakaa perustoimintaan ja kehittämiseen. Perustoiminta on tavallista arkea, jolla päämäärän toteutumista edistetään ja organisaation toimintakykyä ylläpidetään. Lippukunnan perustoimintaan kuuluvat muun muassa ikäkausiryhmien kokoukset ja retket sekä johtajiston kokoukset. Kehittäminen on taas erilaisten muutosten toteuttamista, josta voi lukea tarkemmin Muutoksen

84

johtamisen luvusta alkaen sivulta 52. Kartoitusvaiheessa tehtäviä ei kannata vielä jaotella pestien mukaan. Jos tehtäviä asioita alkaa suoraan kartoittamaan pestien mukaan, luovat ja tehokkaat ratkaisut jäävät helposti huomaamatta. Esimerkiksi monissa lippukunnissa on tehokkainta hankkia vuoden aktiviteettimerkit kerralla sen sijaan, että jokainen ryhmänjohtaja ostaisi ne erikseen. Tehtävien priorisointi on avain onnistumisiin, kun tehtävää on paljon. Toiveikas ajattelu siitä, että tehdään sen verran kuin ehditään ja jaksetaan, johtaa pettymyksiin ja motivaatiopulaan, kun kaikkia tavoitteita ei yksinkertaisesti ole mahdollista saavuttaa. Priorisointi ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että asiat tehdään tärkeysjärjestyksessä. On tärkeää pohtia myös tehtävien vaativuutta ja omaa motivaatiota. Joskus on hyvä aloittaa itselle hankalimmista tehtävistä, niin että ne eivät jää viimeiseksi, jolloin omat voimat ovat kuluneet helppoihin ja mielekkäisiin tehtäviin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


O RG A NI SA AT IO

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

EISENHOWERIN MATRIISI Tämän priorisointimatriisin avulla voi tehdä päätöksiä siitä, mitkä tehtävät ovat tärkeimpiä. Kaavion voi piirtää isolle paperille, johon asetellaan erillisille muistilapuille kirjoitettuja toimenpiteitä. Kaaviota voi käyttää joko nelikenttänä tai akseleina, jolloin myös tehtävät ruutujen sisällä asettuvat tärkeysjärjestykseen.

Tärkeä päämäärän kannalta

Ei tärkeä päämäärän kannalta

KIIREELLINEN

EI AIKAPAINETTA

Tehdään ensimmäiseksi.

Päätetään aika, milloin tehdään.

Esimerkiksi: Uusien tekijöiden rekrytointi Tapahtuman suunnittelu Uusi lauma

Esimerkiksi: Nykyisten tekijöiden jaksamisen tukeminen Ohjeistuksien päivittäminen helpommin luettavaksi

Etsitään joku toinen tekemään tai joku helpompi tapa tehdä.

Jätetään tekemättä

Esimerkiksi: Kesäleirin löytötavaroiden omistajien löytäminen Kokoustilan joulukoristelu

Esimerkiksi: Askartelutavaroiden inventointi Uuden tunnuksen piirtäminen lippukunnalle

Pienemmissä ryhmissä tai tapahtumissa tehtävät voi olla helpompi priorisoida niihin tarvittavan ajan ja aikataulun mukaan. Tämä priorisointi on hyödyllistä etenkin silloin, kun tekemistä tuntuu olevan liikaa. Taulukon numerot edustavat tehtävien järjestystä. Omat tehtävät voi sijoittaa taulukkoon ajankäytön ja kiireellisyyden perusteella. AIKAA KULUU:

TARVITAAN HETI

TARVITAAN HUOMENNA

TARVITAAN MYÖHEMMIN

10 minuuttia

1

2

7

30 minuuttia

3

4

8

Useampi tunti

5

6

9

Useampi päivä

10

11

12

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

85


POHDITTAVAKSI TEHTÄVIÄ JAETTAESSA: • missä pestissä tehtävät on luonnollisin hoitaa • minkä kokoisia vastuita tehtävistä kannattaa rakentaa • miten varmistetaan, että jokainen pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja kehittymään sopivan kokoisten haasteiden myötä • kenelle tehtävä on mieluisin tai epämieluisin. Asia tulee tehtyä helpommin, jos imurointia vihaava voi järjestää kaapin, ja järjestämistä vihaava imuroi. • Tehtävät voi jakaa kolmella eri tavalla riippuen niiden koosta. Isoihin tehtäviin on tärkeä pestata ihminen, joka vastaa siitä. Pestaamisesta voi lukea enemmän sivuilta 166–168. Delegoinnin ja nakituksen välillä on hienovarainen ero sen suhteen, miten paljon itsenäisiä päätöksiä tekijän voi olettaa tekevän. Tehtävien jakamisessa on kuitenkin tärkeä muistaa vapaaehtoisuus. Vapaaehtoistyössä on myös tylsiä hommia, mutta se, miten asia esitetään (pakollisena tehtävänä vai niin, että päätös tekemisestä on vastaanottajan oma) vaikuttaa suuresti tekijän asenteeseen.

NAKITTAMINEN

DELEGOIMINEN

PESTAAMINEN

Millainen homma

Lyhyt, suorittava tehtävä

Osa jostain kokonaisuudesta

Tehtäväkokonaisuus

Millainen vastuu

Henkilö suorittaa tehtävän, mutta nakin antajan vastuulla on antaa riittävä ohjeistus. Virheen sattuessa vastuu on puutteellisen ohjeen antaneella.

Vastuu säilyy tehtävän delegoijalla, eli hänen tulee varmistaa, että tekijä pystyy suoriutumaan tehtävästä.

Pestatulla on vastuu lopputuloksesta, ja hän voi nakittaa, delegoida ja pestata muita osallistumaan toteutukseen. Pestaajan vastuulla on tukea pestattua.

Esimerkki

Sudenpentujen käsienpesun valvominen

Lippukunta-retken loppusiivous sunnuntaina

Lippukuntaretken ohjelman suunnittelu ja toteuttaminen

Malliohjeistus

”Meetkö katsomaan, että sudarit pesee kätensä kunnolla?”

”Huomenna aloitetaan siivoaminen yhdessä kello 12, jaatko ryhmät ja siivousryhmät ja sitten ohjeistat sen. Tässä on kämpän siivousohje. Kysy, jos tulee jotain.”

Pestikeskustelu löytyy sivulta 168.

86

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


O RG A NI SA AT IO

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

Tehtävien jakamisessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ettei siirrä tehtäviä aina samoille, mahdollisesti aikaansaaville henkilöille, vaan pyrkii kohtelemaan kaikkia tekijöitä mahdollisimman tasapuolisesti. Ei ole hyödyllistä vapauttaa omia resursseja delegoimalla mutta samalla uuvuttaa toiset siirtämällä tehtäviä aina samoille henkilöille.

TEHTÄVIEN JAKAMISEN TARKISTUSLISTA: • Onko tehtävä oikeasti tarpeellinen? Mitä päämäärää se palvelee? • Voisiko asian tehdä helpommalla tavalla tai jättää kokonaan tekemättä? • Mitä tehtävään kuuluu, mitä kaikkea siihen liittyy ja millaisen lopputuloksen haluan? • Onko sinulla aikaa seurata tehtävän edistymistä, tukea siinä ja antaa tarvittava palaute? • Onko antamasi tehtävä tekijän tieto- ja taitotasoon sopiva? Voiko hän onnistua siinä? • Onhan tehtävässä riittävästi tilaa tehdä itsenäisiä päätöksiä? • Onhan tekijä oikeasti halukas ottamaan tehtävän vastaan?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

87


REKRYTOINTI Yksinkertaisuudessaan rekrytointi on ihmisten pyytämistä mukaan toimintaan. Hyvin kartoitettujen tehtävien perusteella voi rakentaa profiilin osaamisesta ja tyylistä, jota tehtävän tekemiseen tarvitaan. Tämän perusteella voi lähteä tekemään pestikuvausta. Pestissä aiemmin toiminut on korvaamaton apu tässä.

88

SELITE

ESIMERKKI 1

Pestinimike, joka vastaa tekemistä

Sudenpentujohtaja eli akela

Pestin (toivottu) alku- ja päättymisaika (vapaaehtoispestit ilman päätöspistettä eivät ole houkuttelevia)

Vähintään 2 vuotta elokuusta alkaen

Pestin tavoite

Tarjota turvallinen harrastusympäristö ja laadukasta toimintaa 7–9-vuotiaille partiolaisille

Selkeä kuvaus pestin vastuista ja tehtävistä

Suunnittelee ja järjestää viikoittaiset kokoukset Osallistuu sudenpenturetken suunnitteluun ja toteutukseen kerran kaudessa Osallistuu lippukuntaretkelle Osallistuu lippukunnan yhteiseen suunnitteluun elokuussa ja tammikuussa Viestintä ryhmän lasten vanhempien kanssa Lasten hyvinvoinnin ja viihtymisen turvaaminen

Kuvaus siitä, millaisessa porukassa pestiä tehdään ja keiden kanssa tehdään yhteistyötä

Ryhmää eli laumaa johdetaan yhdessä toisen akelan kanssa, jonka kanssa jaetaan suunnittelu- ja järjestämisvastuut. Ryhmällä on myös apulainen, joka auttaa kokouksissa. Lippukunnassa on kuusi muuta akelaa, joilta saa apua ja tukea, sekä ikäkausivastaava.

Millaista tukea pestissä saa ja keneltä?

Akela saa pestiinsä koulutuksen. Lippukunnan ohjelmajohtajaja ikäkausivastaava tukevat ryhmän johtamisessa ja pestijohtaja osaamisen ja jaksamisen kanssa.

Mitä tekijä saa omasta pestistään?

Kokemusta lasten kanssa toimimisesta, ohjelman ja tapahtumien järjestämistä. Saa nähdä lasten kehityksen ja oppia yhdessä heidän kanssaan uusia taitoja. Hauskan ja innostavan porukan, joka tuo vaihtelua arki-iltoihin!

Arvio siitä, kuinka paljon aikaa viikossa tai kuukaudessa pesti vie

Kolme tuntia viikossa (puolentoista tunnin kokous, suunnittelu, valmistelu ja yhteydenpito), 1–3 viikonloppua kaudessa ja lisäksi 3–4 suunnittelukokousta

Pestaajien yhteystiedot lisätietoja varten

Etunimi, sukunimi, sähköposti

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


O RG A NI SA AT IO

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

ESIMERKKI 2 Leirin huoltovastaava Viisi kuukautta, josta ensimmäiset kuukaudet suunnittelua ja loput varsinaista toteutusta

Mahdollistaa leirin järjestäminen sadalle lapselle ja nuorelle • • • • • • • • • • •

Osallistuu leirin suunnittelukokouksiin Suunnittelee leirin huollon yhteistyössä leirinjohtajien ja ohjelmavastaavien kanssa Kilpailuttaa ja tilaa kuljetukset leirille Rekrytoi itselleen yhden tai kaksi apulaista Tekee tarvittavat hankinnat ennen leiriä Suunnittelee ruokien kuljetuksen ja säilytyksen leirillä muonittajien kanssa Kuljettaa leirin yhteiset varusteet leiripaikalle Johtaa leirin yhteisten rakennelmien rakennusta Johtaa leirin purkamisen ja yhteisten varusteiden pakkaamisen Kuljettaa leirin yhteiset varusteet pois leiriltä Järjestää varusteiden puhdistamisen ja huollon leirin jälkeen Leiriä tehdään yhdessä kymmenen muun kanssa sekä tietenkin osallistuvien leiriläisten kanssa.

Leirinjohtajat tukevat ja auttavat tarvittaessa. Edellisen leirin huoltovastaava toimii haluttaessa mentorina.

Kokemusta logistiikasta ja leirin suunnittelusta. Mahtavan tiimin ja kesäleirikokemuksen (jee!).

Neljästä viiteen suunnittelukokousta keväällä, 20–30 tuntia valmistelua, kuuden päivän leiri lähtöineen ja paluineen, yksi päivä jälkitöille

Etunimi, sukunimi, sähköposti, puhelinnumero

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

89


Rekrytoijan kalastusvälineet: • Pesti-ilmoitus organisaation kanavissa, esimerkiksi ”avoimet pestit” -verkkosivu. • Markkinointiviesti, jossa nostetaan esiin kaksi tai kolme parasta syytä lähteä pestiin. • Suorat yhteydenotot niin kirjallisesti kuin suullisesti. Kun saat kieltävän vastauksen, pyydä vinkkiä ihmisestä, jolle pesti sopisi. Rekrytoija voi arvioida tilannetta kahdesta näkökulmasta. Lyhyellä aikavälillä organisaatioon tarvitaan joku mahdollisimman pian, joten on hyvä käyttää kaikki mahdolliset keinot pestin täyttämiseksi. Pitkällä aikavälillä rekrytoija toisaalta rakentaa mielikuvaa itsestään pestaajana ja rakentaa verkostoja, joista voi tulevaisuudessa löytyä tekijä johonkin toiseen, myöhemmin haettavaksi tulevaan pestiin.

Rehellinen ja kunnioittava suhtautuminen pestistä kieltäytyvään saattaa kantaa hedelmää tulevaisuudessa hetkellä, jolloin sitä vähiten odottaa. Reilusti toimiva pestaaja huomaa usein jossain vaiheessa, että pestiin hakeutuu oma-aloitteisesti tekijöitä, jotka luottavat siihen, että yhteistyö tulee olemaan mielekästä ja mukavaa. Jos pestiin ei löydy tekijää etsimälläkään, syy voi olla: Rekrytointi kohdistuu ihmisiin, joilla on jo muita pestejä yhteinen pohdinta siitä, mistä löytyisi potentiaalisia uusia tekijöitä, jotka eivät ole jo sitoutuneet organisaatioon. Pestin kuvaus ei innosta tai ihmiset eivät tiedä, mitä pesti sisältää pyydä joku auttamaan pestikuvauksen muokkaamisessa. Organisaation tekijät ovat jo nyt uupuneita ja ulkopuoliset pelkäävät joutuvansa samaan tilanteeseen rehellinen katsaus nykyisiin pesteihin ja niiden vastuihin sekä kriittinen priorisointi.

HARJOITUS

Lähtisitkö rekrytoimaan sinulle tuttuja tekijöitä vai uusia kasvoja seuraavissa tilanteissa: • Pieni, nopeaan toimintaan pystyvä tiimi, joka tekee yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa. • Asioiden kehittämiseen keskittyvä tekijä pitkään toimineeseen ryhmään. • Tehtävä, josta sinulla itselläsi on vain vähän osaamista. • Seuraaja pestiin, jonka tunnet kuin omat taskusi. • Organisaation päättävän elimen (esimerkiksi hallituksen) jäsen.

90

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


• Valmis parivaljakko, joilla on kokemusta yhdessä toimimisesta • Kokeneempi osaaja ja innokas uuden oppija • Kaksi tekijää, joilla on toisiaan täydentävät vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet

O RG A NI SA AT IO

Parijohtajuudella tarkoitetaan johtamispestiä, joka jaetaan kahden henkilön kesken. Pestin tehtävät, vastuu, velvoitteet ja päätöksenteko ovat yhteisiä. Pari sopii, miten tehtävät jaetaan. Parijohtajuus toimii monenlaisissa pesteissä. Leirin, partioprojektin tai ryhmän johtaminen on mahdollista jakaa parille. Se parantaa turvallisuutta etenkin tehtävissä, joissa pitää reagoida nopeasti. Joskus johtajapari saattaa itse ilmoittautua pestiin, mutta joskus rekrytoidessa on hyvä lähteä hakemaan nimenomaan paria. Rekrytoidessa voi hakea erilaisia yhdistelmiä:

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

PARIJOHTAJUUS Parijohtajuus onnistuu, kun • johtajapari sitoutuu tekemään pestiä yhdessä • johtajaparilla on yhteiset tavoitteet • johtajapari viestii toisilleen avoimesti ja rakentavasti • kumpikin pitää toisen ajan tasalla erityisesti sen suhteen, mitä on puhunut muiden kanssa • kumpikin on valmis joustamaan ja löytämään ratkaisun, johon molemmat ovat tyytyväisiä, vaikka se veisi aikaa • kumpikin antaa toiselle tilaa tehdä itse puuttumatta jokaiseen yksityiskohtaan • johtajapari saa riittävästi tukea pestaajaltaan, staabiltaan ja/tai mentorilta. Mentoroinnista voi lukea lisää sivulta 179.

Johtajaparin kanssa on hyvä käydä yhteiset pestikeskustelut, mutta muuten pestaaminen etenee pestiavaimen mukaisesti (katso s. 166-167). Pestikeskustelussa on tärkeä käydä läpi, millä tavalla pestiä hoidetaan yhdessä niin ajan, paikan kuin tavan suhteen. Jos johtajapari ei tunne toisiaan hyvin ennestään, pestikeskustelu on heille myös tutustumistilanne.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

91


HARJOITUS

Tutustumisharjoitus johtajapareille pestikeskustelun tukena. Merkitse janalle, mihin kohtaan väittämien väliin koet kuuluvasi.

KESKUSTELKAA SAMANKALTAISUUKSISTA JA EROAVAISUUKSISTA. Haluan miettiä ja analysoida asioita kunnolla ennen päätöksentekoa.

92

Teen mielelläni päätöksiä nopeasti ja intuitiivisesti.

Minulle on tärkeää kysyä mielipidettä johdettavilta ennen lopullista päätöstä.

Minulle on tärkeä saada tehdä päätöksiä itse omaa osaamistani hyödyntäen.

Tavoitteeni parijohtajuudelle on hankkia työelämätaitoja.

Tavoitteeni parijohtajuudelle on kehittää partio-osaamista.

Tykkään tehdä asioita järjestelmällisesti ja pitää luetteloa asioista ja niiden etenemisestä.

Tykkään tehdä asioita silloin kuin siltä tuntuu ja saatan joustaa suunnitelmista.

Pidän siitä, että saan olla huomion keskipisteenä.

Pidän siitä, että minun ei tarvitse olla esillä, vaan voin vaikuttaa taustalla.

Haluan hyödyntää ja kehittää niitä taitoja, joita tiedän omaavani.

Haluan kehittää ja hankkia sellaisia taitoja, joita minulla ei vielä ole.

Mielestäni oikeudenmukaisuus on samanlaista kaikille. Haluan kohdella jokaista tasavertaisesti.

Mielestäni oikeudenmukaisuus on sitä, että kohtelee jokaista ihmistä eri tavoin, koska jokainen on yksilö ja jokainen tilanne erilainen.

Haluan valmistautua hyvin ja saada kaiken valmiiksi hyvissä ajoin ennen määräaikaa.

Yleensä aloitan asian hoitamisen, kun aikaraja on lähellä, joten joskus asiat jäävät viime tippaan.

Minulle on tyypillistä ilmaista itseäni ja näkemyksiäni melko suoraan, sillä en halua, että muille jää väärinkäsityksiä.

Minulle on tyypillistä ilmaista itseäni sävyisällä tavalla, koska en halua pahoittaa muiden mieltä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


L I P P UKUNTA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

LIPPUKUNTA LIPPUKUNTA ORGANISAATIONA Johtokolmikko eli lippukunnanjohtaja (lpkj), ohjelmanjohtaja (ohjo) ja pestijohtaja (pejo) johtavat lippukuntaa vuosikokousten välillä. Lippukunnan kokoisessa organisaatiossa tehtävää on paljon, joten asiat on jaettu kolmelle pestille. Jokaisen lippukunnan ja johtokolmikon on hyvä pohtia itselleen parhaiten sopiva vastuujako. Pienemmässä lippukunnassa johtokolmikon pesteihin pitää ehkä yhdistää enemmän

vastuuta, kun taas isoissa lippukunnissa pestissä voi olla johtajapari tai jokaisella pestillä oma tiiminsä. Jokaisella johtokolmikon jäsenellä on myös tukenaan piirin valmentaja, joka tukee pestissä ja auttaa ongelmien ratkomisessa. Valmentaja nimensä mukaisesti auttaa pestissä olevaa huomaamaan itse, miten omaa vastuualuettaan ja johtajuuttaan voisi viedä eteenpäin.

A L L E 100 H E N G E N L I P P U K U N TA VUOSIKOKOUS HALLITUS

TALOUDENHOITAJA

LPKJ

KALUSTOVASTAAVA

LPKJA

Luova vastuunjako!

SIHTEERI JÄSENREKISTERIN HOITAJA

PEJO OHJO

Yksi ihminen voi olla useammassa pestissä.

JOHTAJISTO:

TIEDOTTAJA

TURVA-AIKUINEN

AIKUISET VAELTAJAT SAMOAJAT

AKELAT SUDENPENNUT

SAMMOT SEIKKAILIJAT

VJ:T TARPOJAT TARPOJAT

HARJOITUS

Piirrä itsellesi oman lippukuntasi organisaatiokaavio, jossa näkyy, kuka johtaa ketä. Kuka on sinun pestaajasi ja keiltä sinä saat tukea lippukunnassasi?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

93


100 – 200 H E N G E N L I P P U K U N TA KALUSTONHOITAJA

SA SA VJ VA VA

SA

VUOSIKOKOUS LPKJA

SAMOAJALUOTSI

VA

LEIRINJOHTAJA TALOUDENHOITAJA

HALLITUS

LPKJ

SIHTEERI

TIEDOTTAJA JÄSENREKISTERIHOITAJA

VAELTAJALUOTSI

PEJO

OHJO

AKELAT

SUDENPENTUIKÄKAUSIVASTAAVA

SUDENPENNUT AKELAT

PERHEPARTIO-OHJAAJA

SEIKKAILIJAIKÄKAUSIVASTAAVA

SAMMOT SEIKKAILIJAT

SUDENPENNUT AKELAT SUDENPENNUT

Enemmän erikoistunutta.

SAMMOT

TARPOJALUOTSI

SEIKKAILIJAT

Vastuidenjako vahvuuksien ja kiinnostuksen mukaan.

VJ:T

VJ:T

TARPOJAT

VJ:T

TARPOJAT

TARPOJAT

Y L I 200 H E N G E N L I P P U K U N TA VUOSIKOKOUS

KALUSTONHOITAJA

TALOUDENHOITAJA JÄSENREKISTERIHOITAJA

HALLITUS LEIRINJOHTAJA

TIEDOTTAJA

LPKJA

KÄMPPÄVOUTI

HALLINTO

PERHEPARTIOOHJAAJA

LPKJ

PESTITIIMI

IKÄKAUSIVASTAAVIEN NEUVOSTO

vapaaehtoiset

OHJO

AKELAT

PEJO

viikko-, retkija leiritoiminta

SU

KOULUTUSVASTAAVA

JOHTAJISTON KOKOUKSET

VA SA

SAMMOT VJ:T

ANSIOMERKKIVASTAAVA

JOHTAJISTOHUOLTOVASTAAVA

SE TA

KOLOVOUTI

SAMOAJALUOTSIT

AIKUISPARTIO

VAELTAJALUOTSIT

Erotellut vastuualueet jakavat valtaa ja lisäävät jaksamista. Johtokolmikko hoitaa tehtäviään oman tiiminsä kanssa.

94

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


TYÖKALUT

KENEN KANSSA

Lippukunnan kokonaistilanne

Lippukuntaviisari, tilitiedot, jäsenrekisteri, erilaiset kyselyt ja yhteydenpito eri toimijoiden kanssa

Hallitus, johtokolmikko, jäsenrekisterinhoitaja, taloudenhoitaja, lippukuntavalmentaja

Turvallinen toiminta lippukunnassa

SP:n ohjeistukset kuten SP:n turvallisuusohje, kriisiviestintäohje, Turvallisesti Yhdessä, Mukavasti Yhdessä

Johtokolmikko, tapahtumanjohtajat, piirin toimisto, SP

Talous ja varainhankinta (ks. sivut 114–117)

Tilitiedot, kulujen seuraaminen, jäsenrekisteri, erilaiset seurantataulukot

Taloudenhoitaja, hallitus, adventtikalenterivastaava, ohjelmajohtaja

Lippukunnan omaisuuden hoitaminen

Kaluston inventointi, omistusasiakirjat, vuokrasopimukset ym.

Hallitus, kalustonhoitaja, kämppävouti, venevastaava

Viestintä ja markkinointi (ks. sivut 138–140)

Viestintäsuunnitelma, lippukunnan verkkosivut ja tilit some-palveluissa, pikaviestimet, sähköposti (ks. sivut 141–142)

Viestintävastaava/tiedottaja, hallitus, johtokolmikko, ryhmänjohtajat, ikäkausivastaavat, piirin viestintä, SP:n viestintä

Jäsentietojen hallinnointi (ks. sivut 79–83)

Jäsenrekisteri (Kuksa tai muu palvelu) ja sieltä ladatut ja tulostetut listat ja taulukot

Jäsenrekisterinhoitaja, johtokolmikko, hallitus, ohjelmajohtaja, tapahtumien johtajat

Paikallinen yhteistyö (ks. sivut 117–120)

Taustayhteisösopimus, avustushakemukset, tapaamiset, osallistuminen paikallisiin tapahtumiin, kumppaneiden tiedotteet

Hallitus, viestintävastaava, johtokolmikko, lippukunnan jäsenten vanhemmat, paikallisyhdistys, seurakunta, piiri, paikalliset yritykset

Yhteistyö alueen, piirin ja SP:n kanssa

Aluetapaamiset, piirin kalenteri, piirin viestit ja tiedotteet, SP:n viestit ja tiedotteet, tapaamiset, yhteydenotot

Johtokolmikko, hallitus, naapurilippukuntien johtokolmikot, aluevalmentajat, piirin toimisto, piirin luottikset, SP:n toimisto ja luottikset

Pitkän tähtäimen eli strateginen suunnittelu (ks. sivut 54–57)

SP:n peruskirja, SP:n strategia, lippukuntaviisarit, toimintasuunnitelmat ja -kertomukset, aluetapaamiset, piirin ja SP:n kehitystyökalut

Johtokolmikko, hallitus, lippukunnan johtajisto, aluevalmentajat

Isompien projektien käynnistäminen ja seuraaminen (vaellus, finnjamboree-osallistuminen)

Projektin suunnittelu, kohdeavustusten haku

Johtokolmikko, hallitus taloudenhoitaja, tapahtuman johtaja tai muu vastuuhenkilö, piiri, SP

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

95

L I P P UKUNTA

LPKJ:N VASTUUALUE

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

LIPPUKUNNANJOHTAJA on usein myös hallituksen puheenjohtaja. Hän vastaa vuosikokousten päätösten, kuten toimintasuunnitelman, toteuttamisesta sekä lippukunnan hallinnosta.


OHJELMAJOHTAJA johtaa lippukunnan partiokasvatusta. Tehtävän vaatima aika riippuu paljon lippukunnan koosta. Isommissa lippukunnissa ohjelmajohtajalla on hyvä olla apunaan ikäkausivastaavat, jotka tukevat ikäkautensa ryhmänjohtajia, pienemmissä lippukunnissa ohjelmajohtaja voi tukea ryhmänjohtajia suoraan. Kokoustoiminnan lisäksi ohjelmajohtaja koordinoi tapahtumia, retkiä ja leirejä.

OHJON VASTUUALUE

96

TYÖKALUT

KENEN KANSSA

Ikäkausiohjelman toteuttaminen (viidessä ikäkaudessa)

Partiomenetelmä, partioohjelma, ryhmien viikkokokoukset, ryhmien retket, leirit, muut ohjelmatapahtumat, ikäkausiohjelmien merkit

Ikäkausivastaavat, luotsit, ryhmänjohtajat, pestijohtaja (henkilöresurssit), lpkj (muut resurssit), ohjelmavalmentaja

Ikäkausiohjelman kehittäminen (erityisesti puuttuvien ikäkausien tuominen lippukunnan toimintaan)

Partiomenetelmä, partioohjelma, partion arvot, koulutukset, palautteen kerääminen, markkinointi

Ikäkausivastaavat, luotsit, ryhmänjohtajat, johtokolmikko, ohjelmavalmentaja, lapset ja nuoret, lasten ja nuorten kotiväki, piiri, SP

Turvallinen toimintaympäristö lapsille ja nuorille (ks. sivut 72–76)

Koulutukset (esim. PJ-PK, Turvallisesti Yhdessä), ohjeet (esim. SP:n turvallisuusohjeet, Mukavasti yhdessä), riskianalyysi, suunnittelu, yhteydenpito eri osapuolien välillä

Turva-aikuinen, ryhmänjohtajat, ikäkausivastaavat, tapahtumista vastaavat, johtokolmikko, lapset ja nuoret, lasten ja nuorten kotiväki, ohjelmavalmentaja, piiri, SP

Retkeilytoiminta

Retket, leirit, eräkoulutukset

Ryhmänjohtajat, tapahtumanjohtajat, johtokolmikko, ohjelmavalmentaja, piiri, SP

Alueen, piirin ja Suomen Partiolaisten ohjelmatapahtumien markkinointi ja osallistumisten koordinointi

Tapahtumakalenteri, viestintäsuunnitelma, aluetapaamiset, piirin ja SP:n tiedotteet, viestintävälineet

Ryhmänjohtajat, ikäkausivastaavat, viestintävastaava, lpkj, alueen muut lippukunnat piiri, SP

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


TYÖKALUT

KENEN KANSSA

Vapaaehtoisten jaksamisen ja motivaation seuraaminen ja ylläpitäminen

Yhteydenpito johtajiin, ryhmäyttäminen ja muu luottamuksen rakentaminen sekä itselle että muiden välille, pestien räätälöinti, lisävoiman rekrytointi, koulutukset, erilaiset johtajistorentoutukset ja muut yli 15-vuotiaille suunnatut tapahtumat, Paras vapaaehtoistyöpaikka -kysely, muut palautekyselyt, kiittäminen kaikin eri tavoin, ansiomerkkihaut ja ansiomerkkiohjeet

Johtokolmikko, lippukunnan pestaajat, lippukunnan pestatut, tapahtumanjohtajat (johtajisto-ohjelman rakentaminen osaksi tapahtumia), ansiomerkkivastaava, lippukunnan koko johtajisto, piiri, SP

Tekijätarpeen kartoittaminen pitkällä ja lyhyellä aikavälillä

Jäsenrekisteri, pestien taulukointi, pestikeskustelut, rekrytoinnin suunnittelu, rekrytoinnin toteutuksen tekeminen, toimintasuunnitelma, pitkän tähtäimen suunnitelma

Johtokolmikko, ikäkausivastaavat, pestausvalmentaja, piiri

Lippukunnan pestijärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen pestaajien tukemisen kautta

Pestikeskustelulomakkeet ja muu ohjeistus, lippukunnan pestaajien pestaamiseen ja perehdytykseen osallistuminen (erityisesti lpkj, ohjo, hallitus ja ikäkausivastaavat), koulutukset, jäsenrekisteri, pestien taulukointi, erilaiset kannustimet, kuten eväsbudjetti pestikeskusteluihin

Johtokolmikko, ikäkausivastaavat, tapahtumanjohtajat pestausvalmentaja, piiri, SP

Osaamisen seuraaminen ja kehittäminen sekä yksilötasolla että lippukunnan kokonaisosaamisen näkökulmasta

Pestikeskustelut, jäsenrekisteri, muu koulutusdata, piirin ja SP:n koulutustarjonta, koulutusmarkkinointi, omien koulutusten järjestäminen tarvittaessa, pj-peruskurssien johtamisharjoitusten tuki ja ohjaajien rekrytointi

Johtokolmikko, ikäkausivastaavat, PJ-ohjaajat, muut ohjaajat ja mentorit, pestausvalmentaja, piiri, SP

Osaamisen tunnistaminen

Todistukset vapaaehtoistoiminnasta, Tiedätkö mitä osaat -ohje, ohje opintopisteiden hakemiseen partiokoulutuksista

Luotsit, ikäkausivastaavat, pestaajat, pestausvalmentaja, piiri, SP

Uusien aikuisten perehdyttäminen ja ryhmäyttäminen lippukuntaan

Tervetuloa partioon -koulutus, uuden aikuisen materiaalit, jäsenrekisteri, muut koulutukset, yhteydenpito ja tilanteen seuraaminen

Jäsenrekisterinhoitaja, kummi tai muu nimikkokaveri uudelle jäsenelle, piiri, SP

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

L I P P UKUNTA

PEJON VASTUUT

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

PESTIJOHTAJA on lippukunnan johtava aikuinen tuki, joka vastaa lippukunnan vapaaehtoisten hyvinvoinnista ja osaamisesta. Pestijohtajan on usein hyvä olla johtokolmikon kokenein jäsen, jolla on omaa kokemusta monenlaisista johtamistilanteista ja niiden ratkaisemisesta. Pestijohtajan tehtävät koostuvat pääasiallisesti yhteydenpidosta lippukunnan johtajiin. Pestijohtajan on tärkeä muistaa, että oleellista on tukea pestaajia eikä toteuttaa pestikeskusteluja itse.

97


ERILAISET TAVAT TEHDÄ PARTIOTA Partiossa erilaista toimintaa on lähes yhtä paljon kuin lippukuntiakin. Partiomenetelmä ja -ohjelma taipuu moneen erilaiseen muotoon. Jotkut lippukunnat ovat meripartiolippukuntia, joissain painotetaan erätaitoja. Toimintaa voi olla suomen ja ruotsin lisäksi saameksi ja englanniksi sekä suomalaisella viittomakielellä. Sisupartiolaisia voi olla lippukunnassa omana ryhmänä, ja Suomesta löytyy myös sisujen omia lippukuntia. Toisilla on vahvat perinteet partiotaitokisoihin

osallistumisesta ja toisilla kansainvälisestä yhteistyöstä. Lippukunnan toimintapainotus todennäköisesti lisää toiminnan vetovoimaa, ja sen avulla lippukunta erottuu paikallisista vaihtoehdoista. Oman lippukunnan erityisosaamista on tärkeä tuoda esiin lippukunnan kotisivuilla ja markkinoinnissa. Etenkään kaupungeissa etäisyydet lippukuntien välillä eivät ole suuria, jolloin painotus eri asioihin helpottaa itselle sopivimman lippukunnan valitsemista.

Meripartio on vetovoimaista ja vanhempien ikäkausien ohjelmassa painotetaan meripartiotaitoja. Toimintaa voi järjestää joko oman aluksen turvin tai esimerkiksi yhteistyössä paikallisen pursiseuran kanssa.

98

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


L I P P UKUNTA

Suurin osa lippukunnista on rekisteröityjä yhdistyksiä. Rekisteröity lippukunta on kirjattu Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysrekisteriin, jolloin se voi toimia oikeushenkilönä eli tehdä sopimuksia yhdistyksen nimissä. Yhdistyslain perusteella vain rekisteröity yhdistys voi olla jäsen toisessa rekisteröidyssä yhdistyksessä, kuten esimerkiksi partiopiirissä. Rekisteröidyn yhteisön tunnistaa ”ry.”-tunnuksesta nimen perässä.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

HALLINTO JA PÄÄTÖKSENTEKO VALTA LIPPUKUNNASSA Lippukunnan ylintä päätösvaltaa käyttävät sen jäsenet, joilla on oikeus äänestää lippukunnan virallisissa kokouksissa eli kevät- ja syyskokouksessa tai vuosikokouksessa; tarvittaessa voidaan pitää myös ylimääräinen kokous. Kokousten välissä lippukunnan hallitus organisoi toimintaa virallisissa kokouksissa hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti. Lippukunnan säännöt määrittävät virallisissa kokouksissa käsiteltävät asiat, kokousten ajankohdat sekä sen, kenellä on oikeus äänestää kokouksessa. Syyskokouksessa valmistellaan tulevaa vuotta ja kevätkokouksessa arvioidaan edellisen vuoden toimintaa. Vaihtoehtoisesti vuosikokouksessa käsitellään sekä syys- että kevätkokouksen asiat. Lippukunnan säännöissä kerrotaan myös hallituksen jäsenten määrä ja hallituksen tehtävät. Lippukunnanjohtaja ja hallituksen jäsenet valitaan lippukunnan kokouksessa, muiden tehtävien tekijät voidaan sopia hallituksen kokouksessa, jos säännöt sen sallivat.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

99


YHDISTYKSEN KOKOUKSISSA KÄSITELTÄVÄT DOKUMENTIT • Yhdistyksen säännöt päivitetään vain tarvittaessa, jolloin ne lähetetään Patentti- ja rekisterihallitukselle hyväksyttäväksi. • Toimintasuunnitelmaan eli talousarvioon kirjataan lippukunnan tulevan vuoden suunnitelma. Suunnitelma hyväksytään lippukunnan vuosikokouksessa tai syyskokouksessa. • Taloussuunnitelmassa arvioidaan toimintasuunnitelman toteuttamiseksi tarvittavaa rahaa. Hyväksytään lippukunnan vuosikokouksessa tai syyskokouksessa. • Toimintakertomus arvioi lippukunnan edellisen toimintasuunnitelman toteutumista. Hyväksytään lippukunnan vuosikokouksessa tai kevätkokouksessa. • Tilinpäätös on tilikauden päätteeksi tehtävä katsaus lippukunnan talouteen, ja sen tarkistaa toiminnantarkastaja tai koulutettu tilintarkastaja. Tilinpäätöstä ohjaa lainsäädäntö. Hyväksytään lippukunnan vuosikokouksessa tai kevätkokouksessa.

100

Lippukunnan virallisista kokouksista ja hallituksen kokouksista on pidettävä pöytäkirjaa. Kokouksessa valitaan pöytäkirjantarkastajat, jotka nimensä mukaan tarkastavat, että pöytäkirjaan on kirjattu asiat niin kuin ne päätettiin ja että kaikki päätetyt asiat tulivat kirjatuiksi. Pöytäkirjat voidaan tarkastaa heti kokouksen päätteeksi tai seuraavassa kokouksessa sääntöjen tai sovitun käytännön mukaisesti. Pöytäkirjat arkistoidaan paperisena ja allekirjoitettuna mahdollisten liitteiden kanssa, ja ne toimitetaan toiminnantarkastajalle toiminnantarkastusta varten kirjanpidon ja tilinpäätöksen mukana.

LUE LISÄÄ: Yhdistyslaki Lippukunnan säännöt Lippukunnan mallisäännöt SP:n materiaalipankin mallit hallinnon asiakirjoista

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


RYHMÄN SÄÄNNÖLLINEN KOKOUS Eväiden syömisen aloittaminen ja vapaata jutustelua. Tämä on erityisen hyvä käytäntö, jos ryhmässä on jäseniä, joilla on tapana myöhästyä tai tiukka siirtymä töistä tai opinnoista.

15–30 MIN Kuulumiskierros siirtää huomion pikkuhiljaa muusta elämästä kokoukseen.

10–20 MIN Vastuukierros, jonka aikana jokainen kertoo vuorollaan oman vastuualueensa etenemisestä ja nostaa yhteiseen käsittelyyn pieniä haasteita.

20–40 MIN Asioiden yhteinen työstäminen, niin että tavoite on selkeä ja työskentelytapa valmisteltu.

20–60 MIN Kokouksen päättäminen esimerkiksi fiiliskierroksella tai sisaruspiirillä.

5–10 MIN

vaiheessa tekevät partiokokouksesta paljon mielekkäämmän. Virallisilla kokouksilla, kuten syys-, kevät- ja vuosikokouksilla, on vakiintuneet kokouskäytännöt. Pienempien projektien ja tapahtumien kokouksissa asialistan voi rakentaa projektin tarpeiden ympärille. Tässä luvussa esitellään tapoja järjestää näiden kategorioiden ulkopuolisia kokouksia.

Ryhmän säännöllinen kokous muistuttaa hieman ikäkausiohjelman kokouksia, joissa rakennetaan kokonaiskuvaa jonkin jatkuvan toiminnan tai pitkän projektin etenemisestä. Esimerkkejä ovat tietyn ikäkauden ryhmänjohtajien kokous tai piirin toimikunnan kokous. Kokouksilla on keskeinen vaikutus ryhmähenkeen ja ryhmänjäsenten haluun käyttää aikaansa pestiinsä kokousten ulkopuolella. • Kokoukset on hyvä sopia koko kaudeksi kerrallaan, jotta kaikki voivat suunnitella aikataulunsa niiden ympärille. Samalla on hyvä sopia kiertävät vastuut, kuten eväiden tuomisen ja kirjurin tehtävät. • Toistuva rakenne tehostaa kokouksessa käytettävää aikaa, kun jäsenet osaavat itse ennakoida, missä kohdassa on hyvä kysyä jotain asiaa ja missä kohdassa voi jutella vapaammin vierustoverin kanssa. • Jokaiselle kerralle on hyvä varata aikaa jonkin asian työstämiseen yhdessä. Tämä voi olla jokin ryhmän yhteinen vastuu, kuten markkinointisisältöjen tuottaminen, tai jonkin jäsenen vastuualueelta nouseva suurempi haaste, kuten jonkin lauman kiusaamistapaus.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

101

L I P P UKUNTA

Partiossa järjestetään valtavasti kokouksia. Hyvin järjestetyllä kokouksella on suuri vaikutus niin lopputuloksen laatuun kuin organisaation ilmapiiriin. Vapaaehtoisten kokouksissa ei voi jättää viihtymisen näkökulmaa kokonaan pois. Kokous on aina pois vapaaehtoisen vapaa-ajasta (tai vaatii järjestelyitä työnantajan kanssa). Hyvät kokouseväät, riittävät tauot ja mahdollisuus vapaaseen keskusteluun jossain

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

KOKOUSPOHJIA JA - MALLEJA


KOKOUKSEN JÄRJESTÄJÄN HUONEENTAULU: • Määrittele kokoukselle selkeä tavoite, joka on mahdollinen saavuttaa. • Huolehdi, ettei kukaan istu kokouksessa turhaan vaan että jokaisella on annettavaa. • Suojele turvallista ilmapiiriä, jossa jokainen uskaltaa osallistua. • Rakenna avointa ilmapiiriä, jossa vaikeatkin asiat sanotaan ääneen. • Mieti etukäteen menetelmä, jolla haluttuun lopputulokseen päästään tehokkaasti. • Lopeta kokous ajoissa, ettei osallistujien motivaatio tai päätösten laatu kärsi.

ERIKSEEN KUTSUTTU KOKOUS on tarpeen, kun on jokin erityinen aihe tai ongelma, jonka käsittelyyn tarvitaan reilusti yli tunti. Kokoukseen voi tarvittaessa kutsua ryhmän ulkopuolisia asiantuntijoita. Kokous voi olla myös eri tahojen välinen yhteistyökokous, kuten esimerkiksi alueen lippukuntien yhteisen projektin suunnittelukokous. Tällaisen kokouksen tavoitteiden määrittely on erityisen tärkeää, jotta kokoukseen osallistuu varmasti oikeat henkilöt ja jokainen osallistuja pystyy toimimaan yhteisen tavoitteen hyväksi. • Jos kokoukseen osallistuu eri tahojen edustajia, käydään aluksi perusteellinen tutustumiskierros, jossa jokainen kertoo itsestään ja siitä, miksi osallistuu kokoukseen, eli mitä erityisosaamista tai -tietoa hänellä on annettavanaan. Jos etsitään uusia ja luovia ratkaisuja, turvallisen ilmapiirin luomiseen pitää panostaa. • Käsiteltävä asia tai ratkaistava ongelma on aluksi määriteltävä, jotta varmistutaan siitä, että kaikki ymmärtävät asian samalla tavalla. Tässä vaiheessa on myös hyvä varmistaa, että kaikki osallistujat käyttävät samoja käsitteitä, jotta vältytään väärinymmärryksiltä. • Kun asiaa lähdetään työstämään, on hyvä olla etukäteen mietitty rakenne tai menetelmä, jonka avulla keskustelu pysyy aiheessa ja työskentely on tavoitteen mukaista. • Lopuksi käydään läpi saavutettu lopputulos ja se, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos asian ratkaisemiseen tarvitaan lisää aikaa, on parempi sopia uusi kokousaika kuin jatkaa väsyneenä.

102

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


• Etäkokouksessa on aina oltava asialista, jotta osallistujat pysyvät kartalla siitä, miten keskustelu etenee. Etäkokouksen muistiinpanot on paras tehdä pilvipalveluun, jota jokainen voi seurata omalta päätteeltään. • Etukäteen valmisteltu diaesitys on helppo tapa tehdä vaikutus osallistujiin. Monissa verkkokokouspalveluissa on esitystyökaluja, jotka tekevät yhteisestä työskentelystä mielekkäämpää. • Kun tavallisessa kokouksessa on yksi tai useampi etäosallistuja, heidän osallistumisensa mahdollistamiseen on kiinnitettävä erityishuomiota. Etäosallistujalta on hyvä kysyä säännöllisesti mielipidettä, sillä kehonkielen puuttuessa puheenvuoroa on usein vaikea saada. • Puhelinkokouksiin tarkoitetut kaiuttimet auttavat kuulemaan puheenvuorot puolin ja toisin. • Videoyhteys on merkittävästi parempi vaihtoehto, jos se on teknisesti mahdollista toteuttaa luotettavasti.

• Kävelykokouksen ensisijainen rajoite on keskustelijoiden määrä. Kokouksen aikana voi välillä pysähtyä ja koota pienryhmässä keskusteltuja asioita yhdessä, mutta kävellessä toisensa pystyy kuulemaan kerralla 2–4 osallistujaa. Etukäteen on hyvä pohtia, päättävätkö osallistujat ryhmät itse ja onko ryhmiä syytä muuttaa kokouksen aikana. • Kävelykokoukselle suunnitellaan etukäteen reitti, joka on joko kaikilla tiedossa tai jonka suuntaa kokouksenjohtaja näyttää ensimmäisessä ryhmässä. Kävelyvauhti pidetään yleensä rauhallisena, ja kokoavia taukoja on hyvä pitää säännöllisesti, joten ensimmäisillä kerroilla on hyvä suunnitella reitti enintään kolmen kilometrin tuntivauhdille. • Kokous aloitetaan käymällä läpi kokouksen tavoite. Tämän jälkeen kokouksen vetäjä antaa etukäteen valmistellun pohdintakysymyksen, josta ryhmät keskustelevat 5–10 minuuttia. Sen jälkeen pysähdytään, kootaan ryhmien ajatukset ja kerrotaan uusi keskustelukysymys. • Kokous loppuu ennalta sovittuun paikkaan fiiliskierrokseen tai yhteiseen venyttelyyn. • Pysähdyksien aikana ennalta valittu kirjuri kirjaa tai nauhoittaa pienryhmien ajatuksia edellisen etapin aiheista. Muistiinpanot kootaan, kirjoitetaan puhtaaksi ja lähetetään osallistujille kokouksen jälkeen.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

103

L I P P UKUNTA

• Jos etäkokouksen aiheeseen liittyy paljon tietoa, on aina parempi lähettää osallistujille etukäteen materiaali, johon voi tutustua.

KÄVELYKOKOUS on paikallaan, kun tarvitaan vaihtelua ja halutaan pohtia jotain suurempaa aihetta. Aiheena voi esimerkiksi olla ryhmän toiminnan itsearviointi tai se, mikä on lippukunnan mielipide tulevassa piirikokouksessa. Käveleminen edistää ihmisen ajattelua luonnostaan, sillä verenkierto aivoissa tehostuu. Kävelykokous eroaa kuitenkin muista kokoustavoista merkittävästi, joten sisällä pidettävää kokousta pystyy harvoin muuttamaan lennosta kävelykokoukseksi.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

ETÄKOKOUS säästää osallistujien aikaa ja rahaa, kun matkustaminen jää pois. Hyvä etäkokous vaatii kuitenkin huolellisen valmistautumisen ja riittävät tekniset välineet. Paras vaihtoehto on, että kaikki osallistujat osallistuvat etänä, jolloin kaikilla on saatavillaan samat vuorovaikutuskeinot. Etäkokouksella tarkoitetaan yleensä puhelinyhteyttä, mutta etäkokouksen voi järjestää myös pikaviestimillä tai muulla tekstiin perustuvalla kommunikaatiovälineellä.


TOIMINNAN SUUNNITTELU Lippukunnan toiminnan suunnitteleminen yhdessä varmistaa, että lippukunnan eri ryhmät ja toimijat pyrkivät samaan tavoitteeseen ja lippukunnan resurssit käytetään tehokkaasti yhdessä päätettyihin asioihin. Toiminnan ja talouden suunnittelu kulkevat aina käsi kädessä, ja erityisen tärkeää on isoihin tarpeisiin varautuminen. Monesti toiminta-avustukset esimerkiksi kaupungilta tai kunnalta myönnetään toimintasuunnitelman ja taloussuunnitelman perusteella. Suunnitelmallisuus auttaa lippukuntaa kehittymään ja ennakoimaan erilaisia tilanteita, joissa tarvitaan esimerkiksi tavallista enemmän henkilöitä, rahaa tai kalustoa. • Lippukunnan yhteinen toimintasuunnitelma tehdään vuosittain, ja se hyväksytään yhdistyksen kokouksessa. Toimintaa suunnitellessa on hyvä huomioida alueen, piirin ja Suomen Partiolaisten järjestämät tapahtumat ja muu toiminta. Valmiit tapahtumat ja materiaalit säästävät lippukunnan resursseja niin järjestämisen kuin markkinoinnin suhteen. • Ikäkaudet suunnittelevat ikäkauden yhteistä toimintaa 1–2 kertaa vuodessa lippukunnan perinteiden mukaisesti. • Jokainen ikäkausiryhmä suunnittelee omaa toimintaansa toimintakausittain. • Ikäkausiryhmät suunnittelevat kunkin tapaamiskerran erikseen joko viikoksi tai kuukaudeksi kerrallaan. Rinnakkaiset ryhmät voivat käyttää samoja suunnitelmia.

104

Toiminnan suunnittelu kannattaa aloittaa nykytilan kartoituksesta: • Mistä asioista toimintavuosi rakentuu? • Onko kaikki ikäkaudet huomioitu partio-ohjelman mukaisesti? • Mitä asioita haluamme säilyttää, mitä pitäisi muuttaa tai poistaa? • Millaiset resurssit (tilat, kalusto ja varat) sekä voimavarat (henkilöt) meillä on nykyisen toiminnan toteuttamiseen? Nykytilan arvioinnin välineitä löytyy lisää muutoksen johtamisen yhteydestä sivuilta 58-59. Nykytilanteen kartoitus paljastaa, millaisia tavoitteita kannattaa tehdä seuraavalle vuodelle tai kaudelle.

Yhdistyksen virallisen toimintasuunnitelman on hyvä sisältää ainakin seuraavat asiat: • lyhyt kuvaus lippukunnasta ja sen jäsenistöstä • lippukunnassa toimivat ryhmät • lippukunnan käytössä olevat tilat • toimintavuoden pestit ja niitä tekevät henkilöt • lippukunnan taloustilanne ja lyhyt sanallinen kuvaus toimintavuoden taloudesta sekä varainhankinnasta • toiminnan tavoitteet ja menetelmät niiden saavuttamiseksi eli toiminnan painopisteet. Tavoitteet on hyvä kirjata TARMO-mallin mukaan (s. 123) • muut lippukunnan kannalta tärkeät asiat • toimintakalenteri, jossa on päivämäärät lippukunnan, piirin ja Suomen Partiolaisten tapahtumille siinä laajuudessa kuin ne lippukunnan jäseniä koskevat.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


• Samojen asioiden toistoa esimerkiksi eri ikäkausien kohdalla. ”Laumoissa panostetaan hyvään ryhmähenkeen. Joukkueissa panostetaan hyvään ryhmähenkeen. Vartioissa panostetaan hyvään ryhmähenkeen.” • Pitkiä korulauseita ja ympäripyöreitä kuvauksia lippukunnasta toimenpiteiden ja tavoitteiden sijaan. ”Lippukunnan johtajistolle lasten ja nuorten hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää.” ”Lippukunnan jokainen johtaja seuraa lippukunnan lasten ja nuorten hyvinvointia ja ottaa yhteyttä turva-aikuiseen, jos huoli herää.”

HARJOITUS Jos lippukuntasi on ollut olemassa jo jonkin aikaa, etsi lippukunnan arkistoista vanhoja toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia eri vuosikymmeniltä. • Mitä asioita teette yhä? • Milloin jokin nykyään perinteinen asia on järjestetty ensimmäistä kertaa? • Mitä tehdään nykyään eri tavalla kuin aikaisemmin? • Tunnistatko papereissa kuvatun lippukunnan omaksesi? • Mitä vanhoja juttuja voisi kokeilla uudestaan?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

105

L I P P UKUNTA

• ”Kannustaa”-verbi ei sinänsä vaadi minkään toiminnan toteutumista, joten se jää helposti korulauseeksi. ”Kannustetaan johtajia osallistumaan lippukunnan yhteisiin tapahtumiin” toteutuu, vaikka kukaan ei koskaan olisi paikalla.

Sanallinen toimintasuunnitelma on yhdistyksen toimijoiden keskinäinen sopimus siitä, mitä seuraavan toimikauden aikana tehdään tai mihin pyritään. Aina ei ole itsestäänselvyys, että kaikki ovat samaa mieltä, ja siinä vaiheessa hyvin tehty sanallinen toimintasuunnitelma on se dokumentti, josta voidaan katsoa, mitä on sovittu tehtäväksi. Vakuutusongelmissa tai väärinkäytöksissä toimintasuunnitelmalla voidaan myös todentaa, mitä lippukunnan toimintaan kuuluu. Tavoitteiden toteuttamista varmistamaan kannattaa sopia jokaiselle tavoitteelle tai kokonaisuudelle kehittämisestä vastaava henkilö. Tavoitteiden toteutumisen seurantaa ja arviointia on hyvä tehdä koko toimintavuoden ajan, esimerkiksi niin, että tavoitteet ovat jokaisen hallituksen kokouksen esityslistalla ja pöytäkirjaan kirjataan edellisen kokouksen jälkeen tapahtuneet etenemiset.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

Vältä näitä toimintasuunnitelmassa:


TOIMINNAN ARVIOINTI JA TOIMINTAKERTOMUS Toimintavuoden päätteeksi palataan toimintasuunnitelmaan ja arvioidaan tavoitteiden toteutumista sekä toimintavuoden kokonaisuutta. Kaikkia tavoitteita ei yleensä saada toteutettua yhden vuoden aikana halutussa laajuudessa, joten tavoitteen eteen työskentelyä voi jatkaa seuraavana vuonna. Lippukunnan toimintakertomus on hallituksen kertomus edelliseltä toimintavuodelta. Siihen kirjataan samat asiat kuin toimintasuunnitelmaankin, jolloin dokumenttien sisältöjä on helppo verrata toisiinsa. Toimintakertomus toimitetaan tilin- tai toiminnan-

tarkastajille yhdessä muun aineiston kanssa. Osittain sen perusteella he suosittavat – tai eivät suosita – vastuuvapauden myöntämistä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille. Tavoitteiden arvioinnissa kannattaa olla rehellinen ja miettiä, miksi johonkin tavoitteeseen ei mahdollisesti päästy tai miksi jokin tavoite toteutui yli odotusten. Voitte käyttää apuna muutoksen johtaminen -luvussa kuvattuja menetelmiä. Jos tavoite on kirjattu TARMO-mallin mukaisesti, sen saavuttaminen on helppo arvioida.

TOIMINNAN SUUNNITTELUPROSESSI

106

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


L I P P UKUNTA

TAMMIKUU viestintävastaava Muuttuneiden tietojen päivittäminen lippukunnan nettisivuille viestintävastaava Muuttuneiden kokousaikojen päivittäminen lippukunnan ja ehkä piirin nettisivuille pejo Ryhmien täydentäminen pejo Uusien jäsenten ilmoittautuminen pejo Uusien johtajien perehdyttäminen ja mukaan ottaminen pejo Kevään kurssi-ilmoittautumiset, sekä vuoden Kolmiapila-Gilwell -koulutusten dl pejo Pestien päivittäminen Kuksaan pejo Pestikeskusteluiden käyminen uusissa pesteissä aloittavien johtajien kanssa sekä välipestikeskustelujen käyminen pesteissä jatkavien kanssa. ohjo Ilmoitus talvileiristä piiritoimistoon ohjo Kevään tapahtumien tsekkaus, onko kaikilla johtajat ja heillä homma hanskassa. Toimintakalenterin päivitys lpkj/sihteeri/ rahastonhoitaja Tilinpäätöksen valmistelu ja toimittaminen toiminnantarkastajille sekä toimintakertomuksen laadinta edelliseltä vuodelta

käyttöönotto seuraavaa vuotta helpottamaan lpkj/sihteeri/ ansiomerkkitoimikunta Ansiomerkkihaun DL (15.1: merkit Yrjönpäiväksi, Mannerheimin-soljet tosin haetaan jo marraskuussa) lpkj/sihteeri Lippukunnanjohtajan / lippukunnan muuttuneiden yhteystietojen päivittäminen kaupungille, taustayhteisölle, yhteistyökumppaneille ja muille sidosryhmille lpkj/sihteeri Laskutusosoitteen muuttuessa laskutustietojen päivittäminen kaikille laskuttajille. lpkj/sihteeri Jos lpk:lla on Y-tunnus yhteystietojen päivitys Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään

MAALISKUU lpkj/sihteeri Lippukunnan vuosikokous. Korjataan muuttuneet pestitiedot Kuksaan. lpkj/sihteeri Muutos nimenkirjoittajista Patentti- ja rekisterihallitukseen (eli tuttujen kesken PRH:hon) HUHTIKUU viestintävastaava Eskarikamppis ohjo Partioviikko, Yrjönpäivä ohjo Syksyllä ikäkaudessa etenevien ryhmien siirtymän suunnittelu ohjo Siirtymien ajankohdista ja järjestämisvastuusta sopiminen

lpkj/sihteeri Mahdollinen taustayhteisön edellyttämä vuosiraportointi

ohjo Syksyllä jatkavien ja aloittavien ryhmien johtajatilanteen kartoittaminen

lpkj/sihteeri Tsekkaus vuoden avustusanomusten dl:istä

lpkj/sihteeri Ansiomerkkihaun DL 15.4., merkit kesäleirille

jäsenrekisterin hoitaja Kuksan jonotilanteen aktiivinen seuranta

lpkj/sihteeri Joissain kaupungeissa/ kunnissa saattaa olla hakuja, esim. leiriavustus

HELMIKUU lpkj/sihteeri Kaupunkien ja kuntien avustushakemusten DL. Huomaa, että tämä vaihtelee kaupungin/kunnan mukaan. Tiedä oman avustushakusi dl. ohjo Muistelemispäivä 22.2., WAGGGS:n sivustolta löydät tietoa ja vinkkejä.

lpkj/sihteeri Vuosiselosteen täyttäminen. Vuosiselosteen apulomakkeen

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

LIPPUKUNNAN VUOSIKELLO

107


TOUKOKUU

KESÄKUU

ELOKUU

viestintävastaava Syksyn tiedossa olevien ryhmien kokousaikojen ilmoittaminen piirin nettisivuille

viestintävastaava Mainosten ja markkinointimateriaalien päivitys ja painatus, muistathan partion materiaalipankin olemassaolon.

viestintävastaava/pejo Lippukunta esillä asuinalueen tapahtumassa (markkinointia ja rekrytointia)

pejo Syksyn kurssitiedot johtajistolle ja kouluttautumissuunnittelu pejo Uusien johtajien etsiminen ja rekrytointi pejo Kiitokset johtajistolle ohjo Ilmoitus kesäleiristä piiritoimistoon ohjo Leirivalmistelut parhaimmillaan! lpkj/viestintävastaava/ ohjo/pejo Syksyn suunnittelua: markkinointia, aikuisrekryä ja jäsenhankintaa. Asuinalueen kesätapahtumaan osallistumisen vahvistaminen

viestintävastaava Ryhmien kokoontumisaikojen päivittäminen nettisivuille viestintävastaava Syksyn ilmoittautumisen ohjeet nettisivuille ohjo Osa jo leirillä! lpkj/sihteeri Vuosiselosteen tapahtumat kevään osalta kannattaa kerätä kokoon. lpkj/sihteeri/ rahastonhoitaja Mahdollinen kevään tilien tarkastaminen HEINÄKUU pejo Saatat olla esimerkiksi Ko-Gilla ohjo Leirille! ohjo Syksyn ryhmien varmistelua, kun opiskelupaikkatiedot on tulleet

viestintävastaava Uusien jäsenten ilmoittautuminen viestintävastaava Muuttuneiden tietojen päivittäminen lippukunnan nettisivuille viestintävastaava Koululaisten partioseikkailuviikko kouluissa pejo Uusien johtajien perehdyttäminen ja mukaan ottaminen pejo Syksyn kurssi-ilmoittautumiset pejo Pestikeskusteluiden käyminen uusissa pesteissä aloittavien kanssa sekä välipestikeskustelujen käyminen pesteissä jatkavien kanssa ohjo Leirillä! ohjo Viikkotoiminta alkaa! ohjo Syksyn tapahtumien tsekkaus, onko kaikilla johtajat ja heillä homma hanskassa. Toimintakalenterin päivitys. lpkj/sihteeri Kolon avaimien jakaminen tarvittaville henkilöille. lpkj Johtajisto kokoontuu kesän jälkeen tsekkaamaan syksyn toiminnan kuntoon. Tiedot kokousajoista lippukunnan/piirin nettisivuille.

108

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


jäsenrekisterin hoitaja Muuttuneet pestitiedot Kuksaan pejo On aika pestata lippukunnan joulukampanjapäällikkö ja alkaa suunnitella syksyn kampanjaa johtajistossa SYYSKUU lpkj/viestintävastaava/ ohjo/pejo Vanhempainilta lippukunnan jäsenten vanhemmille ja kutsu mukaan esimerkiksi lippukunnan retkelle lpkj/sihteeri Mahdollisesti jotain kaupungin/kunnan avustushakuja lpkj/sihteeri Syyskokous usein lippukuntien säännöissä pidettävä syys-marraskuun aikana. Tee nyt valmistelun aloittaminen, toimintasuunnitelma, budjetti, hallitusvalinnat

MARRASKUU

ohjo/viestintävastaava Vajaiden ryhmien täydentämistä

ohjo/pejo/ viestintävastaava Valmistautuminen kevääseen: Ryhmät, johtajat, tiedossa olevien kokousaikamuutosten ilmoittaminen piirin nettisivulle

lpkj Piirin kokous lpkj Lippukunnan seuraavan vuoden toiminnan suunnittelua (piirin toimintakalenteri on ehkä jo tullut) lpkj Johtajiston suunnitteluviikonloppu seuraavalle vuodelle: Toiminnansuunnittelu aina Lippukunnan pitkän tähtäimen kehittymissuunnitelmasta ryhmien kausikohtaisiin tarkempiin suunnitelmiin. Minkälainen lippukunta haluamme olla viiden vuoden päästä? Hommien delegointi ja vastuutus nimitasolla: kuka hoitaa adventtikalenterikampanjan, kuka johtaa kesäleirin, kuka hoitaa ilmoittautumistapahtuman, kuka ideoi varainhankintaa, kuka koordinoi partioviikon somekamppista, jne. lpkj/sihteeri/ viestintävastaava Adventtikalenterikampanja alkaa 15.10. Ennen starttia pitää asettaa tavoite ja viestiä siitä lippukunnan jäsenille ja heidän vanhemmilleen.

lpkj/sihteeri Ansiomerkkihaun DL 15.11. (Mannerheim-soljet Yrjönpäiväksi) lpkj/kalenteriasiamies Adventtikalenterien myynti kuumana lpkj Toiminnansuunnittelu seuraavalle vuodelle. Pitäkää mielessä kokonaisuus, aina lippukunnan pitkän tähtäimen kehittymissuunnitelmasta ryhmien kausikohtaisiin tarkempiin suunnitelmiin. Toimintasuunnitelman ja/ tai tapahtumakalenterin tekeminen. lpkj Adventtikalenterin vieminen kirkkoherralle kiitokseksi vuodesta JOULUKUU viestintävastaava Kevään toiminnan aloituksesta päivittäminen nettisivuille pejo Johtajiston kiittäminen pejo Kevään kurssien ilmoittautuminen alkaa, johtajiston koulutustarpeen kartoittaminen

lpkj/sihteeri Ansiomerkkihaun dl 15.9. jäsenrekisterin hoitaja Uusien jäsenten ilmoittaminen Kuksaan

ohjo/lpkj Lippukunnan joulujuhlat ja esimerkiksi partiolupauksenantotilaisuus sen yhteydessä lpkj Joulumuistamiset esim. lippukunnan tukijoille tai johtajille. lpkj Johtajaneuvoston ja hallituksen työn arviointi PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

109

L I P P UKUNTA

jäsenrekisterin hoitaja Kuksan jonotilanteen aktiivinen seuranta

LOKAKUU

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

lpkj/pejo Varmistetaan, että kaikki johtajat ovat tehneet Turvallisesti Yhdessä -verkkokoulutuksen, ja että kaikille jaetaan turvallisesti yhdessä -pikaohje. Valitaan turvallisesti yhdessä -vastuuhenkilö ja turva-aikuinen, mikäli sellaista ei ole.


KASVU Koska partion päämääränä on aktiivisten kansalaisten kasvattaminen, toiminnan ja jäsenmäärän kasvattaminen on keskeinen keino päämäärän saavuttamiseen. Mitä enemmän jäseniä partiossa on, sitä suurempi vaikutus partiolla on. Tämä ei johdu pelkästään suuresta määrästä kasvatettavia vaan myös siitä, että suuri jäsenmäärä tuo mukanaan näkyvyyttä yhteiskuntaan ja painoarvoa partion yhteiskunnallisille kannanotoille. Lippukunnat, joissa jäsenmäärä kasvaa, ovat usein hyvinvoivia kaikin puolin. Innostus ja hyvä meininki tarttuu ja keventää vapaaehtoisten taakkaa. Tämä viestii myös mahdollisille vapaaehtoisille, että toiminta lippukunnassa on mukava tapa käyttää vapaa-aikaansa, eikä toimintaan mukaan tulemisessa ole vaarana jäädä yksin liian suuren taakan kanssa. Tilastojen valossa partioon liitytään pääasiassa sudenpentu- ja

110

seikkailijaikäisenä. Jos jonain vuonna ei aloita uutta sudenpenturyhmää, ikäluokka puuttuu myös kymmenen vuoden päästä, jolloin tarvitaan samoajia ja vaeltajia johtamaan seuraavia lapsia. Uusia tarpojia ja samoajia tulee lippukuntaan yleensä enintään muutama kerrallaan, ja tämä vaatii valmiiksi olemassa olevan aktiivisen ryhmän. Lippukunnissa, joissa on suuri sisäänottomäärä, on tilastojen mukaan • aktiivista toimintaa jokaisessa ikäkaudessa • 23–29-vuotiaita vastuunkantajia • paljon 7–9-vuotiaita lippukunnan toiminta-alueella. Partiosta erotaan kaikissa ikäkausissa. Kaikkiin syihin erota partiosta ei voi vaikuttaa. Jos lapsi haluaa mieluummin jatkaa jääkiekkoa kuin partiota tai korkeakoulun ja osa-aikatyön aloittaneen vaeltajan vapaa-aika ei enää riitä palveluun, tilanne on hyväksyttävä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


SELITYS

RATKAISUVAIHTOEHTOJA

Lapset lopettavat partion ikäkauden vaihtuessa

Eroamistilastoissa näkyy piikki ensimmäisen vuoden seikkailijoissa ja tarpojissa. Syynä voi tällöin olla uusi kokousaika, joka ei sovi, tai uudet ryhmänjohtajat, jotka tuntuvat vierailta.

Ikäkaudesta toiseen vaihtumista voi pehmentää siirtymillä. Tulevat ryhmänjohtajat voivat tulla tutustumaan lapsiin jo edellisen kauden lopussa, ja luvassa olevaa ohjelmaa voi kokeilla etukäteen. Lippukunnassa on hyvä varmistaa, että ohjelman laatu ei muutu merkittävästi ja että esimerkiksi samoajaikäisillä johtajilla on riittävästi tukea.

Nuoret lopettavat vastuun lisääntyessä samoajaja vaeltajaikäkautena

Samoajaksi ja vaeltajaksi siirtyminen muuttaa partioharrastusta merkittävästi. Lippukunnassa odotetaan, että nuoret alkavat kantamaan vastuuta ja usein myös johtamaan ryhmää. Osa tarvitsee enemmän aikaa totutellakseen ajatukseen ryhmän johtamisesta, osa ei koskaan halua johtaa lapsiryhmää.

Lippukunnassa on tärkeää tarjota omaa ohjelmaa myös samoajille ja vaeltajille. Ikäkausien luotsit ovat tässä avainasemassa. Toiminnan järjestämiseen käytetyt resurssit usein maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa. Tiivis tuki ryhmänjohtamisen aloittamisessa on tärkeää, jotta aloittelijan virheet eivät säikäytä nuorta johtajaa. Lippukunnassa on aina myös muuta tehtävää kuin ryhmänjohtamista. Näitä tarpeita on hyvä kartoittaa ja rakentaa niistä sopivankokoisia pestejä nuorille, jotka yhä harjoittelevat vastuun kantamista.

Yksinäisyys

Kaverit ovat kaikenikäisten partiolaisten yleisin syy partion harrastamiseen. Jos lippukunnassa ei ole samanikäisiä lapsia, joutuu osallistumaan joko nuorempien tai vanhempien toimintaan, ja silloin on riski jäädä ulkopuoliseksi.

Jos lippukunnasta puuttuu tietynikäiset kokonaan yhteistyö lähilippukuntien kanssa voi olla ratkaisu. Tämä voi tarkoittaa yhteisiä toimintaryhmiä tai sitä että partiolainen osallistuu toisen lippukunnan toimintaan yhden ikäkauden ajan. Siirtyminen toiseen lippukuntaan on aina parempi vaihtoehto kuin partion lopettaminen kokonaan! Kiusaamisesta voi lukea lisää sivuilta 162–164.

Aikuiset palavat loppuun ja lopettavat partion yhtäkkiä/ Lippukunnan vanhat jäsenet eivät uskalla liittyä takaisin partioon

Vapaaehtoistyön on oltava tasapainossa muun elämän kanssa. Kun lippukunnan johto ajautuu kantamaan liikaa vastuuta, lippukunta voi ajautua “ajolähtö”-kulttuuriin. Tällöin edelliset vastuunkantajat poistuvat heti kun seuraava sukupolvi ryhtyy kantamaan vastuuta. Lisäksi ylikuormittumisen kulttuuri karkoittaa pois mahdollisia tekijöitä, jotka pelkäävät menettävänsä koko käden kun antavat pikkusormen.

Partiotoiminnan tärkein resurssi on vapaaehtoistyötunnit ja toimintaa pitää järjestää suhteessa niihin. Jos tekijöitä on liian vähän, on tärkeä keksiä miten tehtävää karsitaan mielekkäästi ja siirtää työpanosta rekrytointiin. Sukupolven vaihdoksissa olisi tärkeä löytää vastuita, joita kokeneemmat hoitavat mielellään. Mentoroinnista voi lukea lisää sivulta 179. Aikuisten rekrytoinnissa on ensisijaisen tärkeää, että voi aloittaa pienestä hommasta ja tarjolla on mukavaa yhdessäoloa aikuisten kesken.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

111

L I P P UKUNTA

SYY

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

SYITÄ EROTA PARTIOSTA


LAADUN ARVIOINTI Partion laatu tarkoittaa sekä partiolaisten ja heidän huoltajiensa kokemusta partiotoiminnan sisällöistä, tiloista ja muista partiolaisista. Laatu tarkoittaa myös sitä, että riippumatta siitä, missä päin Suomea sudenpentu liittyy partioon, hänen pitäisi saada toiminnasta yhtä hyvä kokemus. Lippukunnassa laatu tarkoittaa ainakin seuraavia asioita: Lippukunta toteuttaa partio-ohjelmaa partiomenetelmän keinoin, ja kaikille ikäkausille on mielekästä ja innostavaa toimintaa. Toiminta perustuu lasten ja nuorten tarpeisiin, ja sitä kehitetään palautteen mukaan. Toiminnassa huomioidaan toimintaympäristön haasteet ja mahdollisuudet; perustetaan esimerkiksi englanninkielinen lauma, jos alueella asuu paljon englantia vahvimpana kielenään puhuvia lapsia. Lippukunta huolehtii toiminnan puitteista, kuten tiloista, taloudellisista ja tekijäresursseista sekä tekijätuesta. Lisäksi lippukunta ymmärtää, millaiset lippukunnat yleensä menestyvät, ja osaa muokata ja kehittää omaa toimintaansa. Laadun portaat on lippukuntien tueksi tehty arviointityökalu, jonka avulla voi tarkistaa, että oma toiminta täyttää partiolle asetetut minimivaatimukset. Sen avulla voi kehittää lippukuntaa tasaisesti eri osa-alueilla. Työkalu on sisäisen kehittämisen väline, josta ei jaeta todistuksia tai sertifikaatteja.

112

LAATULUPAUS JA VÄHIMMÄIS VAATIMUKSET Poimintoja Suomen Partiolaisten partiotoiminnan vähimmäisvaatimuksista, jotka toimivat laatulupauksena: • Lippukunnan toiminta on partion arvojen mukaista. • Lippukunta toteuttaa partioohjelmaa käyttäen partiomenetelmää. • Lippukunnassa on partioohjelman mukaista ikäkausitoimintaa. • Lippukunnan toiminta tähtää kasvatustavoitteisiin. • Lippukunnan johtajien ja jäsenten kouluttautuminen on mahdollista, ja koulutuksista on riittävästi tietoa. • Lippukunta noudattaa Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeita, ja lasten ja nuorten kanssa toimivat aikuiset ovat suorittaneet Turvallisesti yhdessä -kurssin. Voit tarkastella oman lippukuntasi toimintaa tarkemmin Suomen Partiolaisten julkaisemalla Laadun portaat -työkalulla tai jollain muulla partion kehittämismenetelmällä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


L I P P UKUNTA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

LAADUN KEHITTÄMINEN Laadun kehittäminen on muutosjohtamista. Laadun portaat- tai Loistolippukunta-materiaalit auttavat hahmottamaan, mistä osa-alueissa on kysymys. Lippukunnan laatuprofiili voi olla tasainen tai epätasainen. Jos joku lippukunnan toiminnan osa-alueista on selvästi muita alemmalla tasolla, niin kehittämishankkeet on luonnollista suunnata siihen. Jos profiili on tasainen, valinnan voi tehdä senhetkisen yhteisen kiinnostuksen mukaan. Lippukunnassa voidaan ottaa pitkän tähtäimen tavoitteeksi nousta kaikilla askeleilla ylöspäin tai tasata eri portaiden välisiä eroja.

LAADUN PORTAAT: PESTI Esimerkki Suomen Partiolaisten julkaisemasta Laadun portaat -työkalusta

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

113


TALOUS BUDJETTI, TILINPÄÄTÖS, TILINTARKASTUS, KIRJANPITO Lippukunnan taloudenhoito muodostuu kokonaisuudesta, jossa varsinaisen rahaliikenteen hoitamisen lisäksi suunnitellaan ja raportoidaan lippukunnan rahankäyttöä. Lippukunnan eli yhdistyksen rahankäytön seurantaa säädellään lippukunnan omissa säännöissä sekä laeissa ja asetuksissa. Talousarvio eli budjetti tehdään yleensä seuraavaksi vuodeksi, mutta ainakin alustava suunnittelu myös pidemmällä aikajänteellä on hyödyllistä. Esimerkiksi isot leirit ja tapahtumat ovat yleensä tiedossa ja muutamia vuosia ennen varsinaista h-hetkeä, ja niihin kannattaa varautua hyvissä ajoin. Talousarvio on tehtävä, jos lippukunnan säännöissä on siitä maininta. Yleensä tuo maininta on vuosi- tai kevätkokousta käsittelevässä pykälässä. Talousarvio kannattaa tehdä samalla, kun toimintaa suunnitellaan. Kun suunnitelmissa on tehdä jotakin, joka tietää joko rahan menoa tai tuloa, saadaan se myös budjetoitua asiallisesti kulkemaan käsi kädessä tekemisen kanssa. Budjetti tehdään niin, että tulot kattavat menot eikä voittoa eikä tappiota synny. Talousarvio voi päätyä plussan puolelle, jos sen tarkoituksena on esimerkiksi tulevaan kesäleiriin varautuminen. Taloudenhoitaja vastaa lippukunnan arkisesta rahaliikenteestä ja kokouksien talousasioiden valmistelusta. Lopullinen vastuu lippukunnan taloudenhoidosta on hallituksella, joka on aina vastuussa siitä, että kirjanpito on hoidettu oikein. Näin on myös silloin,

114

jos kirjanpito on annettu ulkopuolisen tahon hoidettavaksi. Lippukunnan velvollisuus pitää kirjaa, eli järjestää taloudenhoidostaan kirjanpito, tulee kirjanpitolaista ja kirjanpitoasetuksesta. Kirjanpitoa pidetään tilikausittain. Tilikausi on kestoltaan 12 kuukautta ja useimmiten sama kuin kalenterivuosi, mutta se voi ajoittua muutoinkin. Yksi mahdollisuus on antaa kirjanpito tilitoimiston hoidettavaksi. Tilitoimiston käyttö maksaa, mutta jos omasta porukasta ei löydy tekijää, kannattaa hyvästä kirjanpidosta hieman maksaakin. Kun tilikausi päättyy, tulee kirjanpidosta koostaa tilinpäätös. Tilinpäätöksen tekovelvollisuuden määrittää kirjanpitolaki, eikä sitä voi sivuuttaa. Pienen yhdistyksen tilinpäätös muodostuu taseesta, tuloslaskelmasta sekä liitetiedoista ja tase-erittelyistä. Liitetiedot kertovat, jos tilikaudella on tapahtunut jotakin taloudellisesti eritystä, ja tase-erittelyt erittelevät omaisuuden sekä lippukunnan saatavat ja velat. Tilinpäätöksen muoto on määritelty melko tarkasti kirjanpitolaissa. Tilinpäätöksen allekirjoittaa toimessa oleva päätösvaltainen hallitus – ei siis välttämättä se hallitus, jonka toimintaa tilinpäätös koskee. Valmiin, hallituksen hyväksymän ja allekirjoittaman tilinpäätöksen sekä muun kirjanpitomateriaalin tarkastavat vuosikokouksen valitsemat toiminnantarkastajat. Toiminnantarkastajan velvollisuus on tarkistaa

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


KIRJANPITO Kirjanpito tarkoittaa sitä, että kaikki lippukunnan talouden tapahtumat kirjataan aikajärjestyksessä muistiin kahdenkertaisena kirjanpitona. Esimerkkinä lippukunta ostaa kesäkuun alussa 200 euroa maksavan teltan, jonka lippukunnanjohtaja maksaa lippukunnan omalla pankkikortilla. Kirjanpidossa tuo ostos kirjataan kuitin päivämäärän mukaan niin, että tapahtuman pluspuolelle (debit) tulee kirjanpidon tilikartasta sopiva varustetili ja miinuspuolelle (kredit) tilikartasta pankkitili. 1.6. 1.6.

Varustetili +200 e Pankkitili –200 e

Ostos siis lisää varusteita ja vähentää tilillä olevaa rahaa. Kun kaikki tapahtumat kirjataan näin, nähdään kultakin kirjanpidon tililtä, mikä on esimerkiksi varustehankintoihin laitettu rahamäärä, jolloin sitä on helppo verrata myös talousarvioon. Kirjanpitoa tehdään yleensä kuukausi kerrallaan, pienemmissä lippukunnissa ehkä neljännes- tai puolivuosittain ja joskus koko vuosi kerrallaan. Kirjanpidosta muodostetaan raportit, kassakirja, päiväkirja, pääkirja, tase ja tuloslaskelma

• Kassakirjaa on pidettävä, jos lippukunnassa käsitellään käteistä rahaa. Siihen merkitään kaikki päiväkohtaiset tulot ja menot. • Päiväkirja listaa kaikki kirjanpidon viennit aikajärjestyksessä päivämäärän mukaan. • Pääkirja listaa kaikki kirjanpidon viennit asiajärjestyksessä tilinumeroiden mukaan (esimerkiksi pankkitilin tapahtumat on helppo tarkistaa pääkirjalta kyseisen tilin kohdalta, joka pitäisi täsmätä pankin tiliotteen tapahtumien kanssa). • Tase kertoo pitkältä aikajänteeltä lippukunnan taloudellisen aseman, eli kuinka paljon lippukunnalle on kertynyt aikojen saatossa omaisuutta tai velkaa. Tilikauden alussa siirtyvät taseeseen edellisten vuosien saldot. • Tuloslaskelma taasen kertoo sen, kuinka paljon tuloja ja menoja on muodostunut kuluvalla kaudella tai kuluvan vuoden aikana. Tuloslaskelma alkaa aina tilikauden alussa nollasta.

Käytettäessä kirjanpito-ohjelmia saadaan raportit yleensä helposti automaattisesti.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

115

L I P P UKUNTA

vastuuvapauden myöntämisestä vastuuvelvollisille. Vasta kokouksen asian päättävän nuijan kopautus saa kyseisen tilikauden asian päätökseen, ja materiaalin voi arkistoida. Arkistossa tilinpäätös pitää säilyttää vähintään kymmenen vuotta tilikauden päättymisestä. Tositteita eli kuitteja sisältävät mapit pitää säilyttää vähintään kuusi vuotta tilikauden päättymisestä.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

lippukunnan kirjanpito, tilinpäätös sekä hallinnon laillisuus. Kokonaisuuteen kuuluvat siis myös kokousten pöytäkirjat. Tekemästään tarkastuksesta toiminnantarkastaja antaa oman lausuntonsa. Vuosi- tai kevätkokous käsittelee toiminnantarkastetun tilinpäätöksen, toiminnantarkastuskertomuksen, vahvistaa tilinpäätöksen ja päättää


VARAINHANKINTA Partiotoiminta tarvitsee toteutuakseen tuloja. Parhaimmillaan varainhankinta vahvistaa partion hyvää mainetta alueella ja tekee harrastuksesta houkuttelevan. Partion tukemisesta tulee lahjoittajalle hyvä mieli, ja hän kertoo toiminnasta muillekin. Varainhankintakeinoja suunniteltaessa kannattaakin miettiä tuottavuuden lisäksi mielikuvaa, jonka se antaa lippukunnasta. Esimerkiksi hauska perhetapahtuma voi olla samalla myös jäsenhankintaa. Varainhankinnan suunnittelu ja varmistaminen on lippukunnan hallituksen keskeinen tehtävä. Yhdistyksen sallitut varainhankinnan muodot on kerrottu sen säännöissä. Jos yhdistys aikoo aloittaa muunlaisen varainhankinnan, on siitä tehtävä muutos sääntöihin. Yleishyödyllinen yhdistys voi tehdä monenlaista varainhankintaa verottomasti ilman erillisiä lupia. Joissain laajamittaisissa varainhankintaprojekteissa yhdistyksen varainhankinta katsotaan kuitenkin elinkeinotoiminnaksi, josta pitää maksaa tulovero, ja jos toiminnan volyymi kasvaa, myös arvonlisävero.

LIPPUKUNNAN PÄÄASIALLISET VARAINHANKINNAN MAHDOLLISUUDET JA NIIHIN LIITTYVÄT RAJOITTEET: 1. Jäsenmaksut 2. Avustukset • Avustuksia voi saada kunnilta, säätiöiltä, tukiyhdistyksiltä ja yrityksiltä. Muistathan, että Suomen Partiolaisten logo on suojattu, joten sitä ei voi antaa minkään ulkopuolisen toimijan käyttöön.

116

3. Talkootyö • Porukalla voi hoitaa postituksia, joululahjapaketointia, inventaarioita tai haravointia. Talkoilla ei voi tehdä erityisosaamista vaativia töitä tai tehtäviä, joissa voi epäonnistuessa aiheuttaa vaaraa, kuten renkaiden vaihtoa. Talkootyön teettäjä ei saa valikoida talkoolaisia, eikä talkoisiin osallistumisesta saa olla yksilöllistä hyötyä osallistujalle esimerkiksi halvempana leirimaksuna. • Partion käyttämä vakuutusyhtiö suosittelee erillistä talkoovakuutusta talkoisiin osallistuville henkilöille, myös partiolaisten osalta, koska partiovakuutus kattaa toimintasuunnitelman mukaisen toiminnan. • Jos yhteisö tarjoaa säännöllisesti tai suunnitelmallisesti erilaisia, esimerkiksi kiinteistönhoitoon tai muuttoihin liittyviä palveluja, ne ovat lähtökohtaisesti verotettavaa elinkeinotoimintaa. 4. Tapahtumien järjestäminen • Yhdistyksen järjestämien tapahtumien ohessa tapahtuva kahvilatoiminta ja myynti on sallittua ilman, että siitä pitäisi maksaa tulo- tai arvonlisäveroa. • Tapahtumissa voi järjestää ilman arpajaislupaa pienarpajaiset, joissa arpojen myyntihinta on yhteensä maksimissaan 3 000 euroa. Lisätietoja poliisin sivuilta (tavara-arpajaisluvat). • Kirpputoritoiminta voi olla kannattavaa, mutta silloin yhdistyksen pitää kerätä myytävät tuotteet itse lahjoituksena. Kirpputoritoiminnan harjoittaminen siten, että yhdistys vuokraa kirpputoripöytiä, ei ole yhdistyksen tavarankeräystoimintaa vaan myyntipaikkojen tarjoamista. Tällainen toiminta on yhdistyksen

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


6. Mainosmyynti • Lippukunta voi myydä mainostilaa lehteensä tai tapahtumaansa verottomasti. 7. Lahjoitukset • Rahankeräys vaatii poliisihallituksen myöntämän luvan (jatkuva keräys) tai ilmoituksen poliisilaitokselle (kertaluonteinen keräys). Kertaluontoisen pienkeräyksen tuotto saa olla korkeintaan 10 000 euroa, ja se saa kestää enintään kolme kuukautta (Rahankeräyslaki, voimassa 1.3.2020 alkaen). Yksityishenkilöt voivat tehdä lahjoituksia lippukunnalle myös Partion Ystävien kautta. Katso lisätiedot Suomen Partiolaisten internetsivuilta.

L I P P UKUNTA

5. Tuotemyynti • Kannatustuotteiden myyntiä voi tehdä verottomasti (esim. kortit, kalenterit, pinssit jne.). • Itsetehtyjen tuotteiden myyntiä (esim. villasukat) voi tehdä pienimuotoisesti verottomasti. • Lisäksi mahdollista on kaupallisen toimijan tuotteiden myynti, kunhan tuotetta ei myydä markkinahinnalla, vaan hinnassa näkyy selvä kannatusmaksu. Jatkuvasti auki oleva myymälä ei ole verovapaata toimintaa. • Elintarvikkeiden tilapäisestä myynnistä on säädetty Elintarvikelaissa 23/2006.

LIPPUKUNNAN TAUSTATUKI JA SIDOSRYHMÄT Monella lippukunnilla on aktiivisesti toimiva taustayhteisö, joka tukee toiminnassa tarjoamalla toiminnalle säännöllistä rahallista tukea, tiloja käyttöön tai esimerkiksi yhteisön henkilöstön työaikaa lippukunnan käyttöön. Taustayhteisö eroaa sidosryhmätyöstä ja kumppanuudesta siten, että lippukunnalle annettu tuki on huomattavaa, jatkuvaa ja vastavuoroista ja siitä on usein sovittu kirjallisesti. Taustayhteisö voi olla esimerkiksi seurakunta, kunta, rekisteröity yhdistys tai jokin muu yhteisö. Usein lippukunnan taustayhteisö määrittelee jossain määrin lippukunnan toimintatapoja. Esimerkiksi Suomen Partiolaisten, Suomen evankelis-luterilaisen ja Suomen ortodoksisen kirkon yhteistyösopimuksen mukaan lippukunnat, joiden taustayhteisönä on tunnustuksellinen uskontokunta, antavat sen tunnustuksen mukaista uskontokasvatusta. Varsinaisten taustayhteisöjen lisäksi lippukunnalla voi olla tukiyhdistys, jonka tehtävänä on vain partiotoiminnan tukeminen. Tukiyhdistys voi olla esimerkiksi vanhempainyhdistys tai lippukunnan tukemiseksi erikseen perustettu yhdistys.

LUE LISÄÄ: Suomen Partiolaisten internetsivut varainhankinta Vero.fi Verotusohje yleishyödyllisille yhdistyksille 2019 Poliisin internetsivut

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

veronalaista elinkeinotoimintaa, vaikka sitä harjoitettaisiin verovapaan tavarankeräyksen yhteydessä.

117


TAUSTAYHTEISÖN KANSSA TOIMIMINEN Taustayhteisön kanssa tehtävää yhteistyötä helpottaa yhdessä tehty kirjallinen sopimus, jossa sovitaan siitä, millaista tukea taustayhteisö sitoutuu kulloinkin antamaan. Suomen Partiolaisilla on tästä valmiiksi tehty mallipohja. On hyvä muistaa, että lippukunta on taustayhteisöstä huolimatta usein oma yhdistyksensä, ja lippukunta tekee tällöin omat päätöksensä sääntöjensä puitteissa. Yhteistyö toimii vain silloin, kun se on vastavuoroista. Jotta taustayhteisö kokee yhteistyön molempia osapuolia hyödyttäväksi, tulee lippukunnan myös huomioida taustayhteisö toiminnassaan sovitulla tavalla. Mikäli sopimuksessa ei ole määritelty erityisiä ehtoja, kannattaa lippukunnan huolehtia siitä, että ainakin seuraavat toimet toteutuvat säännöllisesti: • Vähintään vuosittainen henkilökohtainen tapaaminen taustayhteisön tärkeiden henkilöiden kanssa, käytännössä seurakunnassa kirkkoherran ja partiotyöntekijän (seppo), yhdistyksessä hallituksen puheenjohtajan tai toiminnanjohtajan kanssa. Erinomainen aika tälle tapaamiselle on esimerkiksi adventtikalenterien myyntiaika, jolloin voi käydä kertomassa lippukunnan ajankohtaisia kuulumisia ja viedä lahjaksi adventtikalenterin. Jos taustayhteisönä toimivan seurakunnan alueella toimii useampi lippukunta, kannattaa tapaaminen järjestää yhdessä muiden lippukuntien kanssa.

118

• Sovittujen dokumenttien, kuten toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen, toimittaminen sovittuna ajankohtana. Mikäli mahdollista, kannattaa dokumentit esitellä henkilökohtaisesti esimerkiksi diaesityksen kera. • Taustayhteisön päättävien tahojen, kuten seurakuntaneuvoston tai yhdistyksen hallituksen kutsuminen kesäleireille, lupauksenantotilaisuuteen, joulujuhlaan tai muihin lippukunnan suurempiin tapahtumiin. Vastavuoroisesti lippukunnan kannattaa osallistua taustayhteisön kutsutilaisuuksiin. • Annetaan kasvot toiminnalle ja yhteydenpidolle. Yhteyshenkilöiden vaihtuessa uusien ja vanhojen toimijoiden tutustuttaminen henkilökohtaisella tapaamisella. Tapaamisissa taustayhteisöä kiinnostavat usein meille partiolaisille varsin itsestään selviltä vaikuttavat asiat, kuten toiminnassa toteutuva vapaaehtoistuntien määrä ja se, montako lasten ja nuorten ryhmää toimii viikoittain tai montako lasta ja nuorta vuosittain viedään retkille ja leireille. Lippukuntien vahvuuksia ovat vapaaehtoistyö, partio-ohjelman toteuttaminen, harrastamisen mahdollistaminen alueen lapsille ja nuorille sekä tulevaisuuden tekijöiden kasvattaminen.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Sidosryhmät ovat järjestöjä, henkilöitä ja muita toimijoita, jotka toimivat lippukunnan kanssa samalla alueella tai ovat muutoin tärkeitä partiotoiminnan kannalta. Sidosryhmätyö voi olla sidosryhmien huomioon ottamista – esimerkiksi seurakunnan sepon kutsumista lippukunnan joulujuhlaan, kunnanvaltuutettujen kanssa kahvittelua tai paikallisen Lions-klubin avustamista heidän järjestämässään tempauksessa. Yhteistyöhön tai saatuun tukeen ei saa koskaan suhtautua itsestäänselvyytenä. Sidosryhmäyhteistyö parantaa lippukunnan tunnettuutta sen omalla toiminta-alueella monella tapaa. Se tuo partioharrastuksen yhä useamman lapsen, nuoren ja heidän vanhempiensa sekä potentiaalisten vapaaehtoisten aikuisten tietoon. Lisäksi se tuo partiotoiminnan ja sen merkityksen yhä useamman vaikuttajan, kunnallisen päättäjän ja virkamiehen tietoon. Sidosryhmätyö myös mahdollistaa laadukkaamman toiminnan tarjoamalla uusia resursseja lippukunnan käyttöön, parantaa lippukunnan mahdollisuuksia vaikuttaa oman toimintaympäristönsä kehittymiseen sekä mahdollistaa konkreettisella tasolla partion arvojen mukaisen paremman maailman rakentamisen. Sidosryhmille kannattaa kertoa, miten hienoa työtä lippukunta alueella tekee. Partiossa tehtävä nuorisotyö on todella tärkeää ja vapaaehtoisten tekemänä yhteiskunnalle ja muille toiminnan rahoittajille myös todella halpaa. Tämä onkin lippukunnan sidosryhmäyhteistyön valtti.

MITEN ALKUUN? On hyvä aloittaa kartoittamalla, mitä tarpeita lippukunnalla on, ja konkretisoida, mitä yhteistyökumppanilta toivotaan. Paikallinen yritys tai muu toimija voi antaa lippukunnan tueksi alennuksia, tuotelahjoituksia tai suoraa taloudellista tukea, mutta yhtä hyvin yhteistyö voi olla yhdessä tekemistä ja toiselta oppimista. Samalla on hyvä miettiä, mitä yritys/organisaatio voi siitä saada: mikä heitä voi motivoida yhteistyöhön juuri teidän lippukuntanne kanssa. Kumppanuudet syntyvät usein myös yllättävien kohtaamisten myötä. Kun koko johtajisto on tietoinen kumppanuuksien rakentamisesta ja lippukunnan tarpeista, kumppanuuksien rakentamisverkosto kasvaa. Kumppania lähestyessä on hyvä jopa ehdottaa yhteistyötä esittelemällä ensin, mitä lippukuntanne voisi tarjota yhteistyön nimissä, eli mitä kumppani siitä saisi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

119

L I P P UKUNTA

KUMPPANUUDET Lippukunta voi rakentaa yhteistyötä monenlaisten tahojen – niin yritysten, järjestöjen kuin muiden sidosryhmiensä kanssa. Vaikka lippukunta on yhdistyksenä voittoa tavoittelematon, se voi tehdä myös kaupallista yhteistyötä, jos mahdollinen rahallinen tuki käytetään toimintavuoden aikana. On myös hyvä muistaa, että yhteistyö on aktiivista toimintaa, ja jo olemassa olevia tukijoita ja kumppaneita (kuten mahdollinen seurakunta, kuntapäättäjät tai paikallislehti) on tärkeää muistaa säännöllisesti.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

LIPPUKUNNAN MUU SIDOSRYHMÄTYÖ


ESIMERKKI MITÄ

KENELTÄ

VASTINE

Kopiointi ja tulostaminen

Paikallinen yritys

Näkyvyyttä lippukunnan verkkosivuilta

Retken ruokien keräily ja kuljetus

Paikallinen kauppias

Virkistyspäivän järjestäminen yrityksen työntekijöille tai muu talkootyö

Erikoisosaamiseen liittyvä työpaja

Valokuvaaja/puuseppä/ melontaseura

Sosiaalisen median päivitys yhteistyöstä

MUUTA HUOMIOITAVAA Logonkäyttöoikeus:

Yhteiset arvot: Uutta yhteistyökuviota harkittaessa on huolehdittava siitä, että yhteistyökumppanin arvot sopivat partion ja oman lippukunnan arvoihin. Esimerkiksi vastuullisuus, ympäristö tai ihmisten välisen yhteisymmärryksen edistäminen ovat usein arvoja, joita kumppani jakaa partion kanssa. Kumppanuustoiminnan eettiset periaatteet löydät partion internetsivuilta. Kaikesta sovitusta kannattaa olla ”mustaa valkoisella”, ettei kummallekaan osapuolelle jää epäselväksi, mistä on keskusteltu. Pienissä asioissa sähköposti on riittävä sopimuksen kuittaamiseksi, isommissa yhteistyökuvioissa on hyvä tehdä yhteistyösopimus, jonka allekirjoittaa lippukunnan nimenkirjoitusoikeudellinen henkilö.

120

Yhteistyökumppanille partio näyttäytyy usein yhtenäisenä toimijana. Lippukunta ei voi kuitenkaan tarjota Oy Partio Scout Ab:n hallinnoimaa partion logoa (apila-liljaristi) yhteistyökumppanin käyttöön eikä luvata valtakunnallista näkyvyyttä, sillä brändi on suojattu. Usein oman lippukunnan tai tapahtumalle luodun tunnisteen käyttäminen on riittävää ja järkevää. Kumppanuuksiin liittyviin lisäkysymyksiin vastaa oma partiopiiri.

LUE LISÄÄ Suomen Partiolaisten internetsivuilta sidosryhmistä ja kumppanuuksista.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


P RO J EKT I

Partiossa oppii toimimaan projekteissa, ja partiojohtajana oppii johtamaan niitä. Partioprojektit voivat olla retkiä, partiotaitokisoja, leirejä ja muita tapahtumia. Projekti voi myös olla lippukunnan internet-sivujen uusiminen tai historiikin kirjoitus. Projektilla on määritelty alku ja loppu, tavoitteet ja aikataulu. Projekteja toteutetaan partion eri tasoilla: lippukunnissa, piireissä, Suomen Partiolaisissa ja kansainvälisesti. Tässä kirjassa keskitytään projekteihin lippukunnassa. Asiat ovat monesti yleistettävissä myös muille tasoille. Lippukunnan säännölliset leirit ja tapahtumat mainitaan yleensä lippukunnan toimintasuunnitelmassa. Tyypillisesti joku hallituksen tai johtokolmikon jäsen pestaa projektin johtajan ja asettaa tavoitteet sekä aikataulun toiminnalle toimintasuunnitelman mukaisesti. Pienemmissä projekteissa pestaaja voi olla myös ikäkausivastaava tai luotsi. Joskus lippukunnalle uudenlaiset projektit syntyvät oma-aloitteisesti tai vaikka partiojohtajan peruskurssin ideana. Isommissa rahaa ja tekijöitä vaativassa projektissa, kuten lippukuntaleirissä, hallitus hyväksyy budjetin ja suunnitelmat sekä seuraa niiden toteutumista. Resursseina projektissa voi olla myös lippukunnan kalustoa ja tiloja.

ERILAISET TAPAHTUMAT Partiossa on paljon erilaisia tapahtumia, eikä mikään estä keksimästä uusia. Lippukuntien perinteet myös ohjaavat, millaisia tapahtumia järjestetään ja millaisiin toisten tekemiin tapahtumiin osallistutaan. On ihan mahdollista rikkoa rajoja ja etsiä uusia tapahtumia, joihin osallistua. Tapahtuman osallistumisen ehtona on yleensä voimassa oleva jäsenyys, mutta useimmiten on myös erillinen ilmoittautumisohje ei-partiolaiselle.

RETKI Retki on partioryhmän, kuten lauman, vartion, osaston tai lippukunnan tekemä matka jonnekin. Retki voidaan luokitella sen keston mukaan yö-, viikonlopputai päiväretkeksi tai retken kohteen mukaan vaikkapa tutustumis-, maastotai kämppäretkeksi. Retkillä tulee noudattaa Suomen Partiolaisten retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeita. Retkelle osallistuvalla tulee olla Suomen Partiolaisten jäsenmaksu maksettuna, jotta partiovakuutus on voimassa.

LEIRI Leiri on yleensä 5–10 päivää kestävä yhtäjaksoinen partiotapahtuma luonnossa. Leireillä majoitutaan pääsääntöisesti teltoissa. Eri kokoisia leirejä järjestävät lippukunnat, lippukunnat

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

PROJEKTI

121


yhdessä (esimerkiksi 2–5 lippukuntaa yhdessä), alueet, piirit (piirileiri), Suomen Partiolaiset (Finnjamboree) ja Partioliikkeen Maailmanjärjestö (Jamboree). Myös muiden maiden kansallisiin leireihin on mahdollista osallistua. Useimmat leirit pidetään kesällä, mutta monilla lippukunnilla on lisäksi vahva talvileiriperinne. Piirileiri on leiri, jonka järjestäjänä toimii jokin partiopiiri tai useampi piiri yhdessä. Sen toteuttavat piirin luottamushenkilöt toimihenkilöiden tuella, ja kokonaisuudessaan projekti kestää usein muutaman vuoden. Ison piirin piirileiri on aito suurleiri, johon osallistuu tuhansia partiolaisia. Pienen piirin leiri taas voi olla samankokoinen kuin muutaman ison lippukunnan yhteinen leiri tai lippukuntaryhmittymän leiri. PäPa:n Kliffa-piirileiri vuonna 2018 on esimerkki suuresta piirileiristä 5 600 osallistujallaan, Lapin Partiolaisten Kajahus-piirileirillä vuonna 2019 taas oli alle tuhat osallistujaa. Oman piirin ohella on mahdollista osallistua toisenkin piirin leirille ilmoittautumisohjeiden mukaan. Suurleiri tai Finnjamboree on keskusjärjestön (Suomen Partiolaiset) järjestämä, nimensä mukaisesti suuri leiri. Leiri järjestetään joka kuudes vuosi, ja vuoden 2010 Kilke-leiristä alkaen paikkana on ollut Hämeenlinnan Evolla sijaitseva Metsähallituksen retkeilyalue.

VAELLUS Partiotoiminnassa vaellukseksi kutsutaan useita vuorokausia kestävää tapahtumaa, jossa kuljetaan vaellusmatka. Toisin kuin leirillä tai retkellä, vaelluksella ei yövytä useaa yötä

122

samassa paikassa. Kestoltaan lyhyempää, vastaavan tyyppistä partiotapahtumaa tai leiriohjelmaa kutsutaan haikiksi. Pitkäkestoisilla vaelluksilla saatetaan pitää taukopäiviä etenemisestä.

PARTIOTAITOKILPAILUT Partiotaitokilpailut eli PT-kisat ovat vartioiden välisiä maastossa tapahtuvia kilpailuja, joissa suoritetaan rasteilla partiotaitoihin liittyviä tehtäviä. Suomessa partiotaitokilpailuja järjestävät partioyhteisöt lippukunnista keskusjärjestöön asti. Piirien ja keskusjärjestön kilpailut noudattavat yleensä tarkkoja sääntöjä niin kisailusta kuin järjestelyistäkin. Aluejärjestöjen, lippukuntien ja lippukuntaryhmittymien kilpailut ovat yleensä vapaamuotoisempia. Kisoihin osallistuvat vartiot on mahdollista koota erikseen, eikä kisoissa edellytetä viikkotoiminnassa olevia luonnollisia vartioita. Joissain lippukunnissa on perinteenä, että partioleirin ohjelmaan kuuluu leirivartioiden välinen kisa.

LIPPUKUNTASEMINAARI Lippukunta voi järjestää omille samoajille, vaeltajille, aikuisille ja muuten toiminnassa oleville henkilöille seminaarin, jossa käsitellään lippukunnan tulevia asioita, kuten tapahtumia, alkavaa viikkotoimintaa tai kämpän remonttia. Paikalle voi myös kutsua lippukunnan valmentajan tai muiden yhteistyötahojen edustajia.

LUE LISÄÄ kansainvälisistä tapahtumista sivuilta 47–48.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


HARJOITUS

P RO J EKT I

Projektia aloitettaessa yleensä kaikilla on mielikuva siitä, mitä ollaan tekemässä. Leiri tai kurssiviikonloppu saattaa tuntua jo itsessään selkeältä tavoitteelta. Projektiryhmän ja pestaajan yhteisymmärrystä ja onnistumista kannattaa kuitenkin vahvistaa luomalla projektille muutamia tavoitteita, jotka ovat kaikkien tiedossa ja joihin projektiryhmänä voidaan sitoutua. Tavoitteet tulevat projektiin usein pestaajilta. Silloin projektiryhmässä kannattaa tehdä alatavoitteet tai tavoitteet

projektiryhmän omalle työskentelylle. Monesti innostuneessa projektitiimissä ollaan niin vauhdikkaasti ryhtymässä käytännön järjestelyihin, että tavoitteiden äärelle ei malteta pysähtyä. Tämä kostautuu myöhemmin, kun pitää tehdä valintoja esimerkiksi rahan- tai ajankäytön suhteen tai kun syntyy konflikteja siitä, mitä ollaan oikeastaan tekemässä. Toimintaa tehokkaasti ohjaavat tavoitteet syntyvät, kun noudatetaan TARMO-mallia.

HYVÄN TAVOIT TEEN TARMO - MALLI:

Mitkä näistä tavoitteista noudattavat TARMO-mallia? Mieti, miksi ne toimivat/eivät toimi.

T

äsmällinen Mitä halutaan saada aikaiseksi?

• Leirille tarvitaan lisää osallistujia ja johtajia. • Järjestämme ensi kesänä kesäleirin, jolle osallistuu vähintään kolmasosa viikkotoiminnassa olevista jäsenistämme (30 henk.) ja lisäksi 10, jotka eivät ole vielä partiolaista. Näin saamme lippukuntaan kasvua ja tuttuutta eri ryhmien välille. • Adventtikalenterien myynti tuplataan viime vuoteen verrattuna lisäämällä myyntitapahtumia yhteistyössä kauppojen kanssa. • Lippis tulee olemaan hauskin pj-kisa koko vuosikymmeneen.

A

ikataulutettu Milloin tavoitteen halutaan olevan saavutettu?

R

ealistinen Onko tavoite mahdollista saavuttaa?

M

O

itattava Mistä tiedämme, että tavoite on saavutettu? lennainen Onko tavoite tavoittelemisen arvoinen?

Määrittele tavoite niin, että se täyttää kaikki kriteerit. Voit käyttää kysymyksiä apuna.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

PROJEKTIN SUUNNITTELU JA TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN

123


PALAUTTEEN KERÄÄMINEN PROJEKTISTA Kun tavoite on määritelty, on aika suunnitella, miten tavoitteen toteutuminen arvioidaan. Jos palautteen keräämistä ei suunnittele heti ensimmäiseksi, se jää helposti tekemättä. TARMO-mallilla tehty tavoite sisältää ajatuksen onnistumisen mittarista. Usein tavoitteen mittaaminen vaatii palautteen kysymistä osallistujilta, tekijöiltä tai partiolaisten vanhemmilta. Palautekysely on hyvä suunnitella samalla, kun päätetään tavoitteesta. Näin päädytään mittaamaan oikeita asioita. Hyvä mittari kertoo yksiselitteisesti tavoitteen saavuttamisesta. Tämä on vaikeampaa kuin luulisi, sillä todellisuudessa moni asia vaikuttaa yhteen lopputulokseen. Palautteessa on tärkeä pohtia, millä tavalla tietoa voi hyödyntää projektin aikana tai sen päätteeksi. Suurin virhe on kerätä palautetta, ilman että aikoo hyödyntää sitä. Silloin vastaajien aikaa on käytetty turhaan. Tämä voi myös johtaa siihen, etteivät useimmat jaksa vastata palautteeseen, koska kokevat ettei sillä ole vaikutusta.

PALAUTTEEN KERÄÄMISEN TAPOJA • Helmiä purkkeihin, jotka merkitty eri vastausvaihtoehdoilla. Toimii parhaiten, kun on hyvin määritelty ja tarkka kysymys, kuten ruokailun jälkeen kysymys ”Löysin minulle sopivaa ruokaa helposti.” Tämän avulla voidaan seurata, ettei kukaan erityisruokavaliota noudattava ruokailija jää huomiotta. • Nelikenttä, jossa akseleina esimerkiksi Hyödyllinen–Turha, Hauska– Tylsä. Osallistujat merkitsevät kynällä, mihin heidän oma kokemuksensa

124

asettuu. Vastausten perusteella voi esimerkiksi pohtia onko osallistujien ennakkotietoja arvioitu oikein. • Sanallinen palaute kasvotusten on kevyimpiä tapoja kerätä palautetta kummallekin osapuolelle, mutta vastaajat lähes aina kaunistelevat palautetta, jotta eivät pahoittaisi kysyjän mieltä. Toisaalta keskustelun kautta voi löytää näkökulmia, joita mikään muu palautemuoto ei tavoittaisi. • Sähköiset tai paperiset kyselyt ovat tehokas tapa saada paljon tarkkoja vastauksia. Liian pitkät kyselyt, joissa kysytään hyvin yksityiskohtaisista asioista ovat kuitenkin raskaita, jolloin vastaaminen jätetään kesken. Erityisen hyödyllisiä lomakkeet ovat, kun niitä käyttää uudestaan seuraavassa samanlaisessa tapahtumassa. Näin saadaan vertailukelpoisia tuloksia, joka vähentää yksittäisten mielipiteiden vaikutusta.

PROJEKTIN AIKATAULU Projektin aikataulutus ja tehtävien hallinta ovat projektiosaamisen kovaa ydintä. Niitä varten on olemassa sekä ilmaisia että maksullisia projektinhallinnan sähköisiä työkaluja perinteistä ruutuvihkoa unohtamatta.

PROJEKTIN ALOITUSVAIHE Projektin aloitus antaa suunnan koko projektin toimintakulttuurille. Siksi siihen panostaminen auttaa onnistumaan kokonaisuudessaan. Projektit voivat alkaa monella tapaa. Projektin keskeinen ydintiimi voi olla koottuna tai lähes koottuna aloituskokoontumisessa. Usein lippukuntien säännölliset projektit, kuten kesäleirit, voivat lähteä liikkeelle kohtuullisen valmiista ydintekijäjoukosta, koska tekijät tuntevat jo

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


• Esittelyt, tutustuminen ja ryhmäytyminen. Keskustelukysymyksiä, jotka johdattavat aiheeseen ja lisäävät keskinäistä tuntemista: Muistele jotain onnistunutta kesäleiriä. Kerro, mikä oli kaikkein elämyksellisintä. Kerro kaikille kommellus aiemmasta projektista. • Käydään läpi projektin pestaajilta saadut tavoitteet. • Käydään läpi osallistujien kiinnostukset eri pesteihin (jos vastuita ei ole vielä sovittu). • Käydään läpi vastuutehtäviin pestattujen pestien sisällöt. Jos pestisopimuksia ei ole vielä tehty, ryhmä voi keskustella, minkä näkee tärkeäksi missäkin tehtävässä. • Käydään läpi jokaisen odotukset projektia kohtaan. Tähän on olemassa hyviä ryhmäyttäviä harjoituksia. Voidaan myös jutella, mitä kukin haluaisi oppia.

Aloitusvaiheen jälkeen projektin valmistelussa vastuupesteissä olevat kokoavat pestikuvan mukaan omat tiiminsä ja lähtevät työstämään vastuualuettaan. Projektin johtajan rooli on koota tietoa, auttaa aikataulutuksissa ja mahdollistaa tiedon vaihtumista projektin tekijöiden sisällä. Kesäleiriprojektissa huollon täytyy tietää, mitä ohjelmatiimi suunnittelee. Samoin keittiön pitää suunnitella haikkipäivän ruoka eri tapaan kuin normaalin leiripäivän.

PROJEKTIN TOTEUTUSVAIHE Projektin toteutuksen johtaminen on monivaiheista. Tyypilliset partioprojektit sisältävät suunnittelua ja valmistelua, varsinaisen leirin, retken tai tapahtuman sekä lopuksi jälkityöt. Eniten tekijöitä tarvitaan varsinaisessa toteutuksessa: sudenpentujen ohjelman järjestämisessä, muonituksessa ja telttasaunan lämmittämisessä yhdessä seikkailijoiden kanssa. Hyvin suunnitellut tapahtumapestit pitävät vapaaehtoiset tekemisen flow’ssa. Jokaiselle pitää riittää sopivasti tekemistä, mutta kaikilla pitää olla myös mahdollisuus lepoon – myös projektin johtajalla. Leireillä on tärkeää kierrättää

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

125

P RO J EKT I

ALOITUSKOKOONTUMISEN MUISTILISTA:

• Sovitaan, millaisella arvioidulla aikataululla toimitaan. Sovitaan myös säännölliset kokoukset. • Sovitaan, millaisia sisäisen viestinnän keinoja projektitiimin sisällä käytetään. Sovitaan myös, missä kaikki syntyvä tieto säilytetään. Lue lisää sisäisestä viestinnästä s. 144. • Sovitaan, miten projektissa tehdään päätöksiä. Mistä jokainen saa päättää itse, mikä kaikki päätetään projektitiimissä? • Päätetään kokoontuminen projektinjohtajan yhteenvetoon sovitusta.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

toisensa, ja asioita voidaan valmistella johtajiston kokouksissa pitkin vuotta jo reilusti etukäteen. Toisessa tilanteessa projektin johtaja alkaa kasata projektitiimiä tyhjästä esimerkiksi pestijohtajan kanssa. Silloin tekijöiden rekrytointivaiheessa on oltava mietittynä monia aloituskokoontumisessa käytäviä teemoja. Aloituskokoontumiseen kutsutaan projektin vastuutehtäviin pestatut/pestattavat. Aloituskokoontuminen voi myös olla sellainen, jossa pestejä ei ole sovittu vaan jossa kuulostellaan osallistujien kiinnostuksen kohteita. Tämä on tavallista lippukuntatasolla, koska vuosittaisia projekteja on niin paljon. Pestikeskustelut ja sopimukset voi ajoittaa joko ennen aloitustapaamista tai sen jälkeen.


perustehtäviä: aamupuurovuoroon herää jokainen johtaja vuorollaan, samoin jokaisella on oma nakkilistaan merkitty riippumattovuoronsa. Projektissa sopivat rakenteet takaavat sen, ettei kukaan ylikuormitu. Monella leirillä on ollut kiusaus pitää johtajien kokous hiljaisuuden jälkeen. Väsymyksen kierre on valmis neljännen yön jälkeen, eikä hyvästä päätöksenteosta ole enää tietoakaan. Projektin johtaminen toteutusvaiheessa on parhaimmillaan hyvin toimivan tiimin kannustamista, juoksevien asioiden hoitamista ja päivittäisten päätösten tekemistä. Projektinjohtajan työkuormaa ei kannata suunnitella toteutusvaiheessa maksimiinsa, vaan pelivaraa on syytä jättää. Jokaisessa projektissa on omat yllätyksensä. Johtamisesta oppii usein eniten yllättäviä tilanteita hoitaessa. Jos silloin on väsynyt, usein tuntuu, että kaikki dominopalikat kaatuvat yhtä aikaa. Yllätyksiin valmistautuu parhaiten, kun projektitiimi on tullut tutuksi ja luottamuksen arvoiseksi. Silloin hankalatkin asiat voidaan ratkaista miettimällä yhdessä.

PROJEKTIN PURKUVAIHE Projekti ei lopu siihen, kun leiribussin valot häipyvät metsätien mutkasta, tai kun kämpän uusi huopakatto on saatu viimein asennettua videotutoriaalin avulla. Leireillä purku on konkreettista, mutta myös muissa projekteissa lopputyöt vaativat ihmisiä ja aikaa. Jos lopputöistä ei sovita projektin suunnittelun aikana, on mahdollista, että puhkiväsynyt projektin johtaja jää yksin niiden kanssa. Siksi jo pestisopimuksiin kannattaa kirjata ne lopputyöt, joita tekijältä odotetaan. On tietenkin mahdollista, että kaikkia ei tarvita viimeistelyyn. Projektia puretaan myös henkisellä tasolla. Palaute kerätään suunnitellulla

126

AIKAJANATEKNIIKKA Projektin aikataulun voi jakaa aikajanalle. Siihen merkitään ensin projektin vaiheet. Aikajanalle merkitään kriittisiä asioita, joita ilman seuraava vaihe ei onnistu: • Milloin muonituksen tulee hakea lippukunnan hallitukselta ennakkoa ruokaostoksiin? • Milloin markkinointi pitää aloittaa? • Milloin ilmoittautuminen päättyy? • Mistä, koska ja kuka hakee retkipaikan avaimen? • Milloin ja minne tarvitaan ehdottomasti henkilöitä toteuttamaan jotain tehtävää? Aikajana kannattaa jakaa koko projektiorganisaatiolle esimerkiksi pilvipalvelun kautta, koska avoin tiedon jakaminen helpottaa johtamista. Kaikki voivat tarkistaa itse, millainen suunnitelma olikaan, ja lisätä oman vastuualueensa keskeisiä määräpäiviä. Aikajanan lisäksi tiedostoon voi lisätä tehtävälistan, johon merkitään yksittäisiä tehtäviä ja henkilöt, jotka ovat luvanneet tehtävän suorittaa. Hoidetut tehtävät yliviivataan, jotta nähdään helposti, mitkä asiat ovat kunnossa ja mitkä kesken. Tehtävälistaa on helppo käyttää muistilistana seuraavassa samankaltaisessa projektissa.

tavalla, ja siitä keskustellaan tekijöiden kanssa. Katsotaan, mitä on opittu ja mitä tehdään seuraavalla kerralla eri tavalla. Tärkeää on myös juhlia onnistumisia, ja siihen on syytä varata pieni osa budjetista. Projektin purkujuhla voi olla saunailta, maittava brunssi, leffa tai muu mukava yhdessä tehtävä asia.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Erilaisilla partiotapahtumilla on tärkeä rooli lippukunnan, piirin ja keskusjärjestön toiminnassa. Tämän vuoksi partio-organisaatiot ovat hyvin pitkälle erikoistuneita tapahtumien tuottajia ja partiojohtajat vahvoja tapahtumaosaajia. Lippukunnan hallitus pestaa tapahtumalle tai muulle hankkeelle projektinjohtajan. Projektinjohtaja puolestaan pestaa projektin ydintiimin, jota joskus kutsutaan staabiksi. Lisäksi usein tarvitaan paljon eri tekijöitä isompiin ja pienempiin tehtäviin. Ydintiimi etsii tekijät yhdessä sovittavalla tavalla tai lippukunnan käytäntöjen mukaan. Lippukunnissa on monenlaisten taitojen erikoistunutta osaamista. Osaamisesta huolehtiminen on yksi pestijohtajan tärkeimmistä tehtävistä. Joskus käy niin, että vain yksi tai kaksi henkilöä osaa käyttää lippukunnan soppatykkiä tai laskea ison leirin elintarvikehankinnat. Pestijohtajan merkitys lippukunnalle syntyy projekteissa

LIPPUKUNTALEIRI ON VAATIVA PROJEKTI Kesäleiri on iso ponnistus lippukunnalle. Leirinjohtajaksi pestattu partiojohtaja joutuu hahmottamaan projektin alussa, millaista osaamista ja millaisia asiantuntijoita hän tarvitsee projektin toteuttamiseen. Osaamista leiripesteihin voi löytää: • edellisenä vuonna pienemmässä pestissä tai pestin avustavissa tehtävissä olleista • kouluttamalla potentiaalisen kiinnostuneen tekijän • naapurilippukunnasta tai yhteistyön kautta.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

127

P RO J EKT I

PROJEKTIN TEKIJÄT JA REKRYTOINTI

siirtyvän osaamisen huomaamisesta. Lippukunta kasvattaa sisäiset osaajansa, kun kesäleirillä muonituksen salat opettelee kokeneen kanssa aina joku uusi ihminen. Projektien jäljiltä kannattaa kirjata ylös lippukuntaan syntynyt uusi osaaminen. Tärkeää on myös keskustella, keitä johtajistossa kiinnostaisi seuraavalla kerralla ottaa itselleen uusi pesti tai syventää hankittua osaamista uusimalla pestinsä. Ilman ennakointia ja suunnittelua lippukunnan osaamiseen voi tulla isoja vaihteluita, kun jostain ikäluokasta lähtee syystä tai toisesta pois paljon osaavia johtajia.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

PROJEKTIN LOPETUS Projektin lopetus kannattaa siirtää niin kauas toteutusvaiheesta, että syntyneet laskut ja kulukorvaukset on ehditty käsitellä. Projektin lopetusvaiheessa suljetaan projektin talous ja todetaan, pysyttiinkö annetussa budjetissa. Projektin lopetusvaiheessa projektin johtaja kokoaa loppuraportin pestaajalleen. Miten tavoitteet saavutettiin, mitä projektitiimi oppi ja miten projektin johtaja kehittyi pestissään? Projektin johtaja saa palautetta myös pestaajaltaan. Loppupestikeskustelussa on tarkoitus reflektoida, mitä projekti opetti ja mikä voisi olla tekijän seuraava pesti.


Esimerkiksi lippukunta Viherlaakson Peurat järjesti kesällä 2017 lippukuntaleirin, jolla oli sata osallistujaa. Näin projektin vastuut oli jaettu seitsenhenkisen staabin kesken: LEIRINJOHTAJA

• • • • • • •

KAKKONEN

• Leirin johtajan avustaminen • Kokouksien vetäminen leirinjohtajan sijaisena

OHJELMA

• • • • •

Ohjelmatiimin pestaus Leirin aikataulutus Ohjelmahankinnat Ikäkausien ohjelmien koordinointi Muiden staabilaisten pitäminen ajan tasalla

KEIT TIÖPÄÄJEHU

• • • • • •

Köksien pestaus Ruokalistasuunnittelut Ruokahankinnat yhdessä huollon kanssa Kylmä-/kuumaketjujen suunnittelu Hygienia Keittiönassejen perehdytys

HUOLTOPÄÄJEHU

• • • • • •

Leirialueen tuntemus Raksa- ja purkulaisten pestaus Raksan ja purun valmistelut Hankinnat Huoltotiimin pestaus Materiaalikuljetusten suunnittelu

VIESTINTÄPÄÄJEHU

• • • •

Leirin ilmoittautumisten koordinointi Leirin markkinointi Leirin sometus Leirin dokumentointi

RAHAHOMMAT

• • • •

Leirin budjetin valmistelu projektitiimin kanssa Leirin rahaliikenteen hoitaminen Kanttiinin tilaukset ja rahaliikenne Bussin tilaukset

128

Staabin pestaus Projektin aikataulutus Kokouksien vetäminen Leiripaikan hankinta ja asioiden sopiminen Vanhempien kysymyksiin vastaaminen Kokonaisbudjetin laadinta ja seuraaminen Leirin sisäisestä viestinnästä huolehtiminen

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

129

P RO J EKT I

Budjetti vastaa esimerkiksi kysymyksiin: • Kuinka paljon retkipaikka maksaa? • Minkä verran rahaa kuluu ruokaan? • Minkä hintaiset ohjelman tarvikkeet ovat? • Millaisia kuljetuskustannuksia syntyy? • Paljonko osallistumismaksua aiotaan kerätä? • Paljonko tapahtumaa varten on saatu avustusta?

Koska onnistunut ohjelma pitää ihmiset partiossa, siihen kannattaa varata rahaa hyvien ideoiden toteuttamiseksi. Osallistumismaksu voi olla eri suuruinen eri-ikäisillä tapahtumaan osallistujilla. Hinta voi perustua tapahtuman pituuteen tai erilaiseen ohjelmaan eri ikäkausissa. Lippukunta voi myös päättää, että tietyn ikäkauden toimintaa halutaan aktivoida halvemmalla hinnalla. Jotkut lippukunnat päättävät ja jopa laskuttavat kerralla vuoden tapahtumamaksut, toiset päättävät jokaisen tapahtuman maksun erikseen. Tärkeintä on, että suunnitteluvaiheessa osallistumismaksut ja mahdolliset tuet kattavat menot. Suunniteltu budjetti esitellään lippukunnan hallitukselle/määrätylle henkilölle, joka hyväksyy tapahtuman budjetin suuruuden. Joissakin lippukunnissa tapahtumien osallistumismaksuissa kerätään hieman ylimääräistä rahaa lippukunnan toiminnan ylläpitämiseksi (esimerkiksi 10 % osallistumismaksusta). Rahoilla katetaan lippukunnan kuluvan kaluston uusimista, retkipaikan kunnostusta tai hankintoja, joita voidaan hyödyntää useammassa tapahtumassa. Näin voidaan varmistaa myös se, että budjetti ei mene miinukselle, jos osallistujia tulee arvioitua vähemmän. Kun kiinteät ja muuttuvat kulut on laskettu yhteen, tiedetään, kuinka paljon rahaa tarvitaan tapahtuman järjestämiseen. Kulujen peittämiseksi kerätään osallistumismaksua.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

PROJEKTIN TALOUS Projektien tulot ja menot liikkuvat lippukunnan tilien kautta ja ovat usein suuri osa lippukunnan rahaliikennettä. Leirien, retkien ja muiden projektien talouden hallinta ja seuranta ovat käytäntöjä, joihin koko johtajisto perehtyy. Talouden suunnittelun ja hallinnan osaaminen ovat jokaisen partiojohtajan perustaitoja. Lippukunnan tasolla talousprosesseja, kuten tilityksiä, hankintoja ja osallistumismaksujen keruuta, tuleekin säännöllisesti arvioida ja kehittää, jotta projektin johtajien olisi mahdollisimman helppo toimia. Tapahtumien kulut koostuvat kahdesta osasta: Kiinteät kulut on maksettava, vaikka osallistujia olisi vain yksi. Tällainen kulu on esimerkiksi retkipaikan vuokra. Muuttuviin kuluihin, kuten ruoka- ja askartelutarvikkeisiin käytettäviin summiin, vaikuttaa tapahtuman osallistujien määrä. Tapahtuman budjetti on arvio siitä, minkä verran lippukunnan järjestämä tapahtuma tarvitsee rahaa toteutuakseen. Siihen on kirjattu ylös kulut ja tulot. Budjetin laadinta kannattaa aloittaa siitä, että tapahtuman kulut kirjataan ylös.


Tapahtuman tai projektin lopetusvaiheessa hallitus tai määrätty henkilö tarkistavat yhdessä projektinjohtajan kanssa, miten budjetti toteutui. Tarkoituksena on seurata, miten lippukunnan talous kehittyy vuoden aikana. Tappiolle menneet tapahtumat voivat rasittaa vuoden muuta toimintaa.

ESIMERKKI BUDJETTILASKURI Helsinkiläinen Viikin Vesikot -lippukunta ovat kehittäneet retkien ja tapahtumien johtajille budjettilaskurin käytettäväksi pilvipalvelun taulukkolaskentaohjelmassa. Hinnasto-välilehdellä on hyviksi todetut ja sovitut kuluarviot ja retkien ohjehinnat. Laskuri-välilehti laskee sopivan budjetin retken osallistujamäärän mukaan.

HINNASTO -VÄLILEHTI

130

KULUERÄ

HINTA

YKSIKKÖ

Ruokakulut

6

€ / (hlö. x päivä)

Vierailijoiden lounasmaksu

2

€ / hlö.

Nestekaasupullon täyttäminen

23

€ / pullo

Linja-autokuljetus viikonloppuna

2.95

€ / (km x linja-auto)

Partiomerkit

1.35

€ / kpl.

Retken hinta

10

€ / hlö.

Kämpästä ei makseta vuokraa. Matkat kuljetaan vanhempien kyydeillä.

Retken hinta

20

€ / hlö.

Kämpästä maksetaan vuokraa.

Retken hinta

35

€ / hlö.

Lpk-retket, joissa tyypillisesti kustannuksia sekä kämpästä, että kuljetuksista.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

MUUTA


P RO J EKT I

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

BUDJETTILASKURI Luvut esimerkkejä, täydennä laskuri omilla luvuillasi RETKITIEDOT

Min.

Tod.näk.

Max.

Lasten määrä

15

23

30

hlöä.

Johtajien määrä

5

6

7

hlöä.

Retkeläisten määrä

20

29

37

hlöä.

Retken hinta lapsille

20

20

20

€ / hlö.

Retken hinta johtajille

15

15

15

€ / hlö.

Retken kesto

2

2

2

yötä

Lasten retkimaksujen tuotto

300

460

600

Johtajien retkimaksujen tuotto

75

90

105

375

550

705

250

250

250

TUOTOT

Muut retkituotot

Tuotot yhteensä: MENOT Kämpän vuokra Kuljetukset linja-autolla

Johtajien autojen polttoaineet

50

50

50

Muut polttoainekustannukset

€ €

Ohjelmatarvikkeet

50

60

70

Kaasupullojen täyttäminen

€ €

Partiomerkit

20,25

31,05

40,05

240

348

444

Min

Tod. näk

Max

Menot yhteensä:

590

708

814

Retken tulos:

-215

-158

-109

Retkeläisten ruokakustannukset Muut kustannukset

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

131


TAPAHTUMAN EKOLOGISUUS Mitä tahansa tapahtumaa järjestettäessä on mietittävä sen ympäristövaikutuksia. Partiossa pyrkimys tapahtumien ekologisuuteen kumpuaa partion arvoista. Nykypäivänä ekologisuus on jo itsessään tärkeää. Se on välttämätöntä myös esimerkiksi markkinoinnin ja brändin näkökulmasta, sillä tapahtuman osallistujat ovat entistä ympäristötietoisempia. Tapahtuman ekologisuus tulee siis ottaa huomioon jo projektin alkuvaiheessa suunnittelun käynnistyessä. Pyrkimys mahdollisimman vähäiseen ympäristön kuormittamiseen on tavoitteena selkeä, mutta käytännössä ekologisten valintojen tekeminen voi tuntua vaikealta. Yksityiskohtaisia totuuksia ja ohjeita ympäristövaikutusten minimoimiseksi onkin mahdotonta antaa. Jokainen tapahtuma on erilainen. Lähimetsään suuntautuvan sudenpentujen viikonloppuretken näkökulmasta ekologisin ratkaisu saattaa olla esimerkiksi suurella piirileirillä paitsi mahdoton toteuttaa. Ratkaisuja on siis aina pohdittava tilannekohtaisesti ja kokonaiskuva huomioiden. Voimme vaikuttaa partiossa järjestettävien tapahtumien ekologisuuteen monella tavalla. Tapahtumat kuuluvat partiotoimintaan ja vievät lopulta kohti partion päämäärää. Tärkeää on tiedostaa tapahtuman ympäristövaikutukset, tehdä mahdollisuuksien mukaan ekologisempia ratkaisuja ja miettiä, voisiko jonkin asian järjestää ympäristön näkökulmasta paremmin tavalla, jota ei ole ehkä ennen kokeiltu. Yhtä tärkeää on kuitenkin myös armollisuus itseä ja muita tapahtuman järjestäjiä kohtaan. Voimme tehdä vain parhaamme, ja se riittää.

132

Tapahtumien ympäristövaikutusten ja erityisesti hiilijalanjäljen kannalta merkittävimmät tekijät ovat ruokailu ja liikkuminen. Mitä enemmän kasviperäistä ruokaa tapahtumassa syödään ja mitä lähempänä yhteisön toiminta-aluetta tapahtuma järjestetään, sitä ekologisempi tapahtuma on. Tapahtuman sijainnin lisäksi merkitystä on sillä, millä kulkuvälineellä sinne saavutaan. Niin ikään eläinperäisen ruoan ympäristövaikutukset vaihtelevat. Jos tapahtuman ekologisuuteen ei ole mahdollisuutta panostaa täysimittaisesti, kannattaa joka tapauksessa kiinnittää huomiota ainakin näihin kahteen vaikutuksiltaan merkittävimpään tekijään. Kun tapahtuman käytännön järjestelyistä tehdään päätöksiä, on tietysti otettava huomioon ekologisuuden lisäksi monta muutakin tekijää. Seuraava nelikenttämalli saattaa helpottaa järjestäjää priorisoimaan ja päättämään, missä asioissa ekologisuus tapahtumassa huomioidaan.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


P RO J EKT I

Kaikki osallistujat hiihtävät retkipaikalle.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

MERKITTÄVÄ VAIKUTUS Retkellä syödään kasvisruokaa.

VAIKEA TOTEUTTAA

HELPPO TOTEUTTAA Leirillä juotava maito ostetaan ja lypsetään itse 50 km päässä sijaitsevalta luomutilalta.

Retkimerkkiin käytettävä kartonki on kierrätettyä.

VÄHÄINEN VAIKUTUS

Nelikenttämallissa ympäristöteot (esim. retkellä syödään vain kasvisruokaa, retkimerkkiin käytettävä askartelukartonki on kierrätettyä, kaikki osallistujat ikäkaudesta riippumatta saapuvat tapahtumaan hiihtäen) sijoitetaan kahdelle suoralle. Pystysuora akseli kuvaa ympäristöteon merkittävyyttä eli sitä, kuinka suuri vaikutus teolla todella on. Vaakasuuntainen akseli puolestaan kuvaa sitä, kuinka helppoa teon toteuttaminen on juuri tässä tapahtumassa. Yläoikeaan ruutuun siis kertyvät sellaiset asiat, jotka ovat sekä helppoja toteuttaa että vaikutuksiltaan merkittäviä. Tapahtuman järjestäjien on syytä huomioida ainakin nämä. Seuraavaksi voi ottaa käytäntöön alaoikean ruudun, jossa sijaitsevat asiat ovat helposti toteutettavissa, mutta

ympäristövaikutuksiltaan pieniä. Jos resursseja riittää, voi myös ylävasempaan ruutuun kertyneitä, hankalasti toteutettavia mutta vaikutuksiltaan merkittäviä asioita pyrkiä järjestämään. Alavasemman ruudun vaikeat ja vaikutukseltaan pienet seikat voi hyvin jättää kokonaan huomiotta.

LUE LISÄÄ: Tämän kirjan julkaisuaikaan Suomen Partiolaisten Kestävän kehityksen työryhmä työstää muun muassa ”Kestävä kehitys partiotapahtumissa – ohje vastuulliseen ajatteluun ja toimintaan” -julkaisua, jossa käydään perusteellisesti läpi kestävän partiotapahtuman järjestämiseen liittyviä kysymyksiä. Tapahtumaohje sisältää myös runsaasti tapahtumajärjestäjälle suunnattuja pohdintakysymyksiä, jotka auttavat kestävien ratkaisujen löytymisessä. Tämän lisäksi tulevaisuudessa tarjotaan koulutusta ja konsultointia kestävästä kehityksestä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

133


KONFLIKTIT PITKISSÄ PROJEKTEISSA Projektin johtaminen on sekä asioiden että ihmisten johtamista. Konfliktit ovat tyypillisiä pitkissä projekteissa. Ryhmän johtaminen -luvussa käsitellään projektien kannalta oleellisia konfliktien tunnistamis- ja ratkaisukeinoja. Projektitiimit kasataan tyypillisesti eritaustaisista ihmisistä, jotka eivät projektin alussa välttämättä tunne toisiaan. Erilaiset taustalla

134

olevat partiokulttuurit tai johtamiseen liittyvät odotukset voivat muodostua haasteeksi. Parhaimmillaan ne ovat voimavara ja mahdollisuus oppia uutta. Varautumalla projekteissa kohdattaviin yleisimpiin haasteisiin projektin johtaja voi jo etukäteen välttää sudenkuopat. Paras asenne projektin johtamiseen on, että tuloksen lisäksi projektin aikana tapahtuva oppiminen on tärkeää.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


MIKSI HAASTAA

MITEN TAKLATAAN

Päätöksenteko projektissa

Johtajalta saatetaan odottaa, että hän määrittelee tarkasti tehtävät, mutta johtaja saattaa odottaa tiimiltään itseohjautumista.

Projektin aloittamisvaiheessa käydään läpi, miten päätöksiä tehdään ja kenellä on mihinkin asiaan päätösvalta. Myös muut odotukset, kuten eri pestien sisällöt, on hyvä käydä läpi.

Aikataulut

Kaikki tapahtuu yleensä hitaammin kuin kuvitellaan. Aikatauluista lipsuminen aiheuttaa ketjureaktion. Täsmällisyys on monelle arvo, jonka rikkominen aiheuttaa vahvoja tunteita.

Projektin aikataulutuksesta voi lukea sivulta 124. Projektin pestejä kannattaa rakentaa niin, että ne mahdollistavat tehtävien uudelleenjaon aikapaineessa.

Talous

Raha on monesti samanlainen resurssi kuin aika. Se ei riitä kaikkeen. Usein päädytään prioriteettiristiriitaan, jossa kysytään, kenen vastuualueella olevaan toimintaan rahat käytetään. Jos on monta hyvää toimintaa, mikä niistä valitaan?

Lue lisää projektin taloudenhoitamisesta sivulta 129–131. Sopikaa jo suunnitteluvaiheessa, mistä nipistetään, jos jokin välttämätön osoittautuukin suunniteltua kalliimmaksi.

Vuorovaikutus, viestintä ja ilmapiiri

Projektia lähdetään usein tekemään innoissaan asia edellä. Porukan tutustuminen ja ryhmäyttäminen jäävät. Lisäksi ryhmän sisäinen viestintä tai sen puute voi haitata hyvää ilmapiiriä. Kun jokin kuitenkin menee pieleen, ryhmän pitäisi pystyä käsittelemään mokat hyvässä hengessä.

Mokia sattuu kaikille. Syyllisten etsintä ei kuitenkaan auta, vaan parempi lähestymistapa on reilu puhe siitä, miten onnistutaan jatkossa. Projektitiimiä johdetaan kuin ryhmää. Lue lisää ryhmän vuorovaikutuksesta ryhmän johtamisen luvusta alkaen sivulta 176.

Pitkän projektin reissuväsymys

Pidemmissä projekteissa ihmisten mielenkiinto tekemiseen saattaa hiipua. Rinnalle tulee kenties muita kiinnostavia pestejä tai elämäntilanteessa tapahtuu muutoksia. Intensiivisissä projekteissa, kuten leireillä, fyysinen väsymys ja unen puute saattavat aiheuttaa tunteenpurkauksia ja heikentää suoriutumista.

Pestikeskustelut ja sisäinen viestintä ovat hyviä keinoja ruokkia intoa pitkään kestävissä projekteissa. Myös säännölliset kokoukset tai muut tarkistuspisteet pitävät projektin niidenkin mielessä, joilla ei ole avainroolia mutta joita tarvitaan projektin onnistumiseksi. Fyysistä väsymystä taklataan nukkumalla. Hyvä leiri tai kurssi suunnitellaan niin, että vastuuhenkilöiden univelka ei pääse liian suureksi ja järkevä päätöksenteko onnistuu viimeisinäkin päivinä.

Henkilöresursointi

Oikea määrä ihmisiä oikeassa paikassa -ideaali ei aina toteudu. Joskus muutamat tuntuvat tekevän kaiken.

Riittävästi tekijöitä (jotta voidaan varautua yllätyksiin), mutta ei liikaa, ettei tule siivellä lentäjiä ja ”joku muu hoitaa -ilmiöitä”.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

135

P RO J EKT I

ASIA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

PROJEKTEISSA ESIINTYVIÄ ERITYISIÄ SUDENKUOPPIA


PROJEKTIN ARVIOINTI JA KIINNITTÄMINEN Kiinnittäminen tarkoittaa projektin hyötyjen keräämistä takaisin emoorganisaatiolle. Esimerkiksi kesäleiri vaatii paljon aikaa ja muita resursseja, jotka ovat pois lippukunnan muusta toiminnasta. Arvioimalla leirin onnistumista ja keräämällä opittua tietoa kirjalliseen muotoon, lippukunta pystyy tekemään tulevaisuudessa leirejä paremmalla ymmärryksellä, joka voi säästää resursseja ja lisätä laatua. Rehellinen arviointi vaatii rohkeutta, jotta uskaltaa tallentaa omia epäonnistumisiaankin kaikkien nähtäville. Kaunisteltu arviointi kuitenkin herättää epäluottamusta ja sen tuoma hyöty lippukunnalle jää pienemmäksi. Mokien myöntäminen kertoo muille valmiudesta kantaa vastuu omista virheistä ja halusta ottaa niistä opikseen.

KIINNITTÄMISEN TYÖKALUT: • Päätöspestikeskustelut antavat pestatulle mahdollisuuden hahmottaa, mitä hän on oppinut projektin aikana. Erityisen tärkeää on huonojen kokemusten purkaminen yhdessä pestaajan kanssa, jotta seuraavalla kerralla osataan tehdä toisin. Jos epäonnistumista ei pureta rakentavasti, voi organisaatio pahimmillaan menettää tekijän, joka ei halua enää jatkaa partiossa. Päätöspestikeskustelu on myös luonnollinen tilanne kerätä palautetta raporttiin. Lue lisää pestikeskusteluista sivulta 168. • Arviointiin on hyvä osallistaa mahdollisimman monta osapuolta. Osallistujilta ja tekijöiltä voi kerätä tätä varten palautetta. Projektin johtajien

136

ja pestaajien on hyvä kokoustaa yhdessä ja tuottaa kirjallinen raportti palautteen ja omien huomioiden perusteella. Hyvä tapa on esitellä arviointi projektin tilaajille kuten lippukunnan hallitukselle. • Raportti on kirjallinen dokumentti, jossa avataan projektin vaiheita, onnistumisia ja epäonnistumisia. Sen tarkoituksena on tarjota tuleville tekijöille tietoa ja neuvoja, joiden perusteella on helpompi tehdä samanlainen projekti seuraavan kerran. Pitkän projektin aikana raporttia on hyvä alkaa kirjoittamaan jo aikaisessa vaiheessa, jotta alkuvaiheen asiat ei unohdu. • Arkistointi tarkoittaa projektin aikana tuotetun materiaalin säilömistä jonnekin, mistä se on helppo löytää. Vanhojen ruokalistojen, talousarvioiden ja osallistujakirjeiden pohjalta työskentely säästää aikaa, joten organisaation yhteinen arkisto on korvaamaton apu tekijöille. Nykyään arkistoa kannattaa pitää jossain pilvipalvelussa, joka on avoin kaikille. Jokainen organisaatio on eri tasolla kiinnittämisen kulttuurissa. Jos organisaatiossa ei koskaan säilytetä mitään, on liian kunnianhimoista yrittää heti viimeiselle tasolle. Yksi henkilö voi päättää tehdä asiat kerralla hyvin, mutta se ei tarkoita, että koko organisaatio alkaa heti toimia samoin. Lue lisää muutoksen johtamisesta sivuilta 58–59.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


P RO J EKT I

2

1

0

ELI NOLLA Jokainen tekijä aloittaa aina nollasta – aivan kuin kukaan ei olisi koskaan ennen järjestänyt retkeä tai leiriä.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

KIINNITTÄMISEN PORTAAT

ELI KASA. Lippukunnalla on kaappi tai pilvipalvelu, johon säilötään vanhoja retkikirjeita ja muistioita. Niitä ei kuitenkaan ole järjestetty, joten hyvää esimerkkiä joutuu kaivamaan ja haluamaansa ei välttämättä löydä koskaan.

3

ELI ARKISTO. Lippukunnalla on arkisto, joka on järjestetty ymmärrettäviin kansioihin ja joka siivotaan vähintään kerran vuodessa. Siivouksen yhteydessä siirretään esimerkiksi vuoden aikana tehtyjä retkikirjeitä ” Vanhojen retkikirjeiden” -kansioon, jolloin pääkansioon jää vain parhaat ja hyödyllisimmät mallit.

ELI OHJE. Jokaisesta toistuvasta tapahtumasta tai muusta tekemisestä tuotetaan ohje, joka päivitetään joka kerta, kun sitä käytetään. Adventtikalenterivastaavan ohje kertoo, minkälaiset palautuspäivät ovat aiemmin toimineet ja siinä on liitteenä kotiin lähetettävä kirje kalenterimyynnistä. Lippukuntaretken ohjeeseen taas päivitetään joka kerralla, kuinka paljon rahaa ruokaan kului, jotta ohje huomioi rahan arvon muuttumisen.

HARJOITUS

Millä tasolla sinun lippukuntasi tai muu partioryhmä on? Miten pääsisitte seuraavalle tasolle?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

137


VIESTINTÄ Viestintä on moniulotteista vuorovaikutusta erilaisten kohderyhmien kanssa. Ilman viestintää kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Markkinointi tarkoittaa partiossa toiminnan esittämistä houkuttelevana harrastuksena tai vapaaehtoistyönä mahdollisimman monelle lapselle, nuorelle ja aikuiselle. Markkinointitekoja ovat toiminnan yleisen näkyvyyden lisääminen, helpon osallistumisen kehittäminen, hyvä asiakaspalvelu ja markkinointiviestintä, kuten mainoskampanjat tai tyylikkäät markkinointimateriaalit. Markkinointia voi myös olla uusien käyttöön tulevien toimintojen kehittäminen (tuotteistaminen). Viestiminen eli ihmisten tavoittaminen ei ole yksinkertaista, varsinkaan, kun länsimaisessa yhteiskunnassa ihmisten huomiota vaaditaan jatkuvasti yhä useampaan asiaan. Siksi: • Viesti tarpeeksi. • Viesti monessa kanavassa. • Viesti ihmisille suoraan, mutta myös epäsuorasti esimerkiksi sosiaalisen median päivityksillä. • Muotoile viestit niin, että ne herättävät monia aisteja.

HISSIPUHE Partiojohtajalta saatetaan yllättäen kysyä, mistä partiossa on kysymys. Vastaaja harvoin haluaa kuulla esitelmää, vaan muutaman lauseen kuvailun harrastuksesta. Hissipuheella tarkoitetaan yleensä työelämässä käytettävää esittelyä, jonka ehtii kertoa toiselle

138

”hissimatkan” aikana. Valmistele itsellesi partiosta muutaman lauseen hissipuhe, jossa kerrot omin sanoin partion päämäärästä ja omasta kokemuksestasi partiosta. Testaa puhetta muutamaan ei-partiolaiseen kaveriisi, niin saat arvokasta palautetta.

”Viestintä on johtamista ja johtaminen on viestintää.”

HARJOITUS

Viestintää on myös se, miten partiosta tai siihen liittyvistä asioista puhutaan. Millaisia seurauksia saattaa olla seuraavanlaisilla viestinnän tavoilla? • Nuori valittaa aina koulussa, kuinka rankkaa partiossa on. • Ryhmän lapsille puhutaan retkistä siitä näkökulmasta, mitä siellä tehdään ja erityisesti, mitä opitaan. Kuvaillaan retken paikkaa. • Johtokolmikko pureutuu johtajiston kokouksissa lähinnä lippukunnan kehityskohteisiin. • Luotsi kertoo vaeltajilleen, kuinka innostuneesti tuttu kouluttaja puhuu tulevan pj-kurssin suunnittelemisesta. • Henkilö, joka kertoo aktiivisesti tutuilleen olevansa partiolainen, käyttäytyy ilkeästi esimiehenä töissä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


V I ES T I NTÄ

Kohdeyleisöllä tarkoitetaan kaikkia niitä ihmisiä ja tahoja, jotka ovat kiinnostuneita partion toiminnasta tai joita partio haluaa tavoittaa. Partiolla on sekä lippukuntana että nuorisojärjestönä useita erilaisia kohdeyleisöjä. Sudenpennun vanhempaa kiinnostavat tyypillisesti eri asiat kuin seurakuntaneuvoston puheenjohtajaa, ja he saavat tietoa toiminnasta eri kautta. Siksi eri kohdeyleisöille on valittava erilaiset viestintäkanavat ja sisällöt. Viestintäkanavia ovat internetsivut, sosiaalisen median palvelut, sähköiset ja paperiset uutiskirjeet, blogit sekä monenlaiset suljetut sähköiset viestipalvelut ja alustat. Jokaisessa viestintäkanavassa on oma toimintalogiikkansa, ja siksi jokaista kanavaa varten tarvitsee tuottaa erilainen sisältö. Sosiaalisessa mediassa voi tavoittaa laajoja joukkoja, mutta satunnaisesti. Sähköinen uutiskirje on puolestaan täsmäviestintää kiinnostuneille. Tunnistamalla olennaisimmat kohderyhmät ja heille toimivimmat kanavat voidaan viesti kohdentaa kiinnostavasti ja tehokkaasti halutulle ryhmälle. Kohdentaminen auttaa myös pestien tehtäväkuvien laadinnassa. Esimerkiksi akelan tehtävänä voi olla viestiä sudenpentujen vanhemmille, lippukunnan ohjelmajohtajan puolestaan taustayhteisölle ja sponsoreille. Pestijohtajan tehtävänä voi olla sisäisen viestinnän kanavista huolehtiminen. Mahdollisia viestintäkanavia on lukemattomia, ja ne ovat jatkuvassa muutoksessa. Viestintäkanavien määrä kannattaa pitää rajattuna työmäärän ja seurattavuuden takia.

SISÄLLÖN TUOTTAMINEN ERILAISILLE KOHDE YLEISÖILLE JA KANAVILLE Sisällön tuottaminen tarkoittaa tekstien kirjoittamista ja kuvien tai muun visuaalisen materiaalin valintaa ja muokkaamista eri kanaviin sopivaksi. Usein sisällön tuottamista oppii parhaiten tekemällä ja seuraamalla muita vastaavia toimijoita samassa kanavassa. Sisällöntuottajan muistilista: • Muista, kenelle viestit. Käytä niitä sanoja, joita kuulija ymmärtää. Varsinkin uusien partiolaisten ja sidosryhmien kanssa viestittäessä riskinä on, että sisäpiirisanasto ei avaudu tai viestijä pitää partion käytäntöjä itsestäänselvyyksinä ja unohtaa kertoa niistä. Monelle voi olla uutta se, että partion aikuiset ovat vapaaehtoisia tai se, että ruoka retkellä valmistetaan itse mukaan otetuista ja kannetuista aineksista. • Hyvä kuva viestittää paljon enemmän kuin sanat. Muista kuvausluvat alaikäisiltä ja tekijänoikeudet, kun käytät toisten kuvia tai videoita. • Pyydä palautetta ja tarkista, miten viestisi on ymmärretty. Partiolaisten huoltajille tarkoitetun retkikirjeen voi luetuttaa uudella vanhemmalla. Seuraa valitsemasi kanavan tilastoja ja kehitä viestiäsi tehokkaampaan suuntaan. Mieluummin vähän hyvin tavoittavia viestejä kuin paljon sattumanvaraisia päivityksiä. • Viesti lapsen ja nuorten äänellä aidosti. Partioharrastuksesta kannattaa kertoa nuorten omalla suulla. Jos olet aikuisviestijä, etsi nuoria kertomaan asioista eri kanaviin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

VIESTINTÄKANAVAT JA KOHDEYLEISÖ

139


KOHDEYLEISÖT JA KANAVAT TÄMÄ KIINNOSTAA KOHDEYLEISÖÄ

MAHDOLLISET KANAVAT

Partiolaisten vanhemmat

Tulevan toiminnan sisällöt, oman lapsen kuvat ja toiminta, aikataulut, varusteet, ilmoittautumiskäytännöt

Internet-sivut, sähköinen uutiskirje, lippukuntalehti, blogi, Facebook-sivu, Instagram, ryhmien omat viestit sähköpostilla, tapahtumat ja vanhempainillat.

Tietosuoja huoltajien osoitteissa, käytä piilokopiokenttää. Valitse kanavista tärkeimmät, kaikkia on vaikea hallita.

Taustayhteisö, sponsorit, yhteistyökumppanit

Toiminnan vaikuttavuus sekä osallistujamäärinä että sisällöllisesti. Miten toiminta tukee taustayhteisön viestiä ja arvoja? Miten taustayhteisö/sponsori/ yhteistyökumppani on saanut näkyvyyttä?

Vuosikertomus, valmis diaesitys, Facebooksivu, internetsivut

Tiivis ilmaisu, vain tärkeimmät asiat esille.

Asuinalue, kunta

Partion vaikuttavuus alueellisena toimijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Esim. paikallisen rannan siivoustalkoot, toimiminen lähikoulun säilyttämisen puolesta, harrastustoiminnan järjestäminen lastensuojelulaitoksen lapsille.

Paikallislehdet, paikalliset Facebook-ryhmät/-sivut, kunnan viranhaltioiden ja paikallispoliitikkojen sähköpostit, Twitter, blogit

Henkilöityy usein esimerkiksi lippukunnan johtajaan, joka käyttää koko lippukunnan ääntä.

Lippukunnan/ projektin johtajisto

Mitä tapahtuu? Ketkä ovat vastuussa? Miten asiat tehtiin? Missä asioista päätetään?

Suljetut ryhmät, sähköpostit ks. sisäinen viestintä s. 144.

Valitaan sopivimmat kanavat ja pitäydytään niissä, jotta viestit tavoittavat kaikki. Vastuu viestinnästä johtajalla.

Lippukunnan jäsenet

Tulevan toiminnan sisällöt, tapahtumat ryhmissä, sisäpiirihuumori, yhteiset käytännöt, lippukuntahenki

Lippukuntalehti, sähköpostiuutiskirje, lippukunnan Facebook

Monenikäisiä lapsia, nuoria ja aikuisia

KOHDEYLEISÖ

140

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

HUOMIOITAVAA


V I ES T I NTÄ

Viestintäsuunnitelma on parhaimmillaan osa lippukunnan tai muun ryhmän toiminnansuunnittelua. Kartoittamalla esimerkiksi tapahtuman tiedotuksen vaatimaa aikataulua on helppo päätellä, milloin on tiedettävä tarkemmin tapahtuman paikasta tai ohjelmasta, jotta niistä voi myös kertoa. Viestintä on yleensä tapahtuman suunnittelussa ensimmäinen asia, jota pitää tehdä. Kun viestinnän suunnittelee kerran kaudessa tai vuodessa, viestinnän ja markkinoinnin vaatimaa työmäärää voi ennakoida ja valmistella hyvissä ajoin. Näin viestinnän työhön menee vähemmän aikaa, kun se tehdään kerralla eikä monta kertaa suunnitteluvaiheen aikana. Viestintäsuunnitelma helpottaa erityisesti niitä tekijöitä, joille jatkuva viestiminen ja markkinointi ei ole luontevaa. Viestintäsuunnitelmaa on tärkeää käyttää arjessa. Lippukunnassa viestintäsuunnitelman toimeenpanosta ja eri viestintätehtävien delegoinnista voi vastata lippukunnanjohtaja, ohjelmajohtaja tai viestintävastaava riippuen lippukunnan toimintatavoista.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

VIESTINTÄSUUNNITELMA TAPAHTUMAN VIESTINNÄN AIKAJANA 1 Ennen tapahtumaa Ennakkomarkkinointi (vähintään tapahtuman päivämäärät) Tekijärekrytointi Suunnittelun aikainen viestiminen staabissa 2 Tapahtuman aikana Milloin ohjeistetaan osallistujia? Miten viestitään nopeista tarpeista tekijöille? Miten viestitään ulospäin esimerkiksi someen? 3 Tapahtuman jälkeen Jälkimarkkinointi, eli kerrotaan, mitä tapahtumassa koettiin ja milloin vastaavaa on luvassa seuraavan kerran.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

141


ORGANISAATION VIESTINTÄSUUNNITELMA

Tehdään aina vasemmalta oikealle.

MIKSI

MITÄ

Tämä on viestinnässä ensimmäinen ja tärkein. Kanava on työkalu eikä lähtökohta viestinnälle.

Millainen sisältö tukee tavoitetta? Mihin kysymyksiin vastataan?

Osallistujia sudenpenturetkelle

Järkevää tekemistä ja turvallista yhdessäoloa

Tekijöitä sudenpenturetkelle

Mitä retkelle on suunniteltu ohjelmaksi? Paljonko tekijöitä tarvitaan? Millaista osaamista kaivataan?

142

KENELLE

MILLOIN

MISSÄ KANAVASSA

Viestinnässä on hyvä olla liikkeellä ajoissa. Ajankohdan viestiminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää, lisätietoja voi tiedottaa myöhemmin.

Lue tästä lisää sivuilta 140.

Sudenpennun vanhemmalle

Ensimmäisen kerran kauden alussa, tarkemmin kuusi viikkoa ennen retkeä

Oma Whatsapp -ryhmä eri aiheille? Onko jokaisella kanavalla oma painopisteensä?

Johtajistolle

Kauden alussa. Toimintasuunnitelmaa tehdessä.

Johtajiston tavoittavat lippukunnan sisäiset kanavat.

Lue kohderyhmän tunnistamisesta sivulta 139.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

Kanavan valintaan vaikuttavat kaikki aiemmat kohdat.


Tärkeää on viestiä kanavissa omana itsenään.

VASTUU PARTIOJOHTAJANA SOMESSA • Sosiaalinen media ei ole oma erillinen todellisuutensa tai irrallaan muusta elämästä. Suhtaudu siellä tapahtuvaan toimintaan samalla tavalla, vaikka muoto olisi erilainen. Partiojohtaja voi toimia kasvattajana myös internetissä. • Ole luotettava. Älä levittele huhuja tai keksittyjä asioita. • Kyseenalaista lasten kertomukset tarvittaessa. • Mieti, kuka seuraa henkilökohtaisia sosiaalisen median tilejäsi. Millaisen vaikutelman kuvasi luovat ryhmäsi seikkailijoille tai lippukunnan samoajille? Monissa palveluissa voi rajata, kuka näkee sisältöäsi.

• Toimi esikuvana senkin suhteen, ettei laitteita tarvitse käyttää jatkuvasti. Erityisesti nuorilla on suuri paine kuulua ryhmään, mikä voi aiheuttaa tarvetta olla jatkuvasti yhteydessä kavereihin. Välillä on täysin ok laittaa ilmoitukset pois päältä. Ihmiset usein näyttävät elämästään parhaimmat puolet internetissä, jolloin tulee epärealistinen kuva siitä, että muilla menee aina hienosti. • Puutu kiusaamisen, kohtasit sitä kasvotusten tai internetissä. Lue lisää kiusaamisesta sivuilta 162-164. • Jos seikkailija- tai tarpojaryhmälläsi on oma viestiryhmä ja lapset lähettävät loputtomasti turhantuntuisia viestejä, suhtaudu siihen maltillisesti ja ymmärtäväisesti. On parempi, että nuoret kokevat ryhmän turvalliseksi paikaksi jakaa omia näkemyksiä, kuin että he perustaisivat erillisen ryhmän, jossa et pääse puuttumaan mahdollisiin ylilyönteihin. • Jos tuntemasi lapsi tai nuori jakaa huolestuttavia asioita vaikkapa mielenterveydestä, tartu asiaan. Lapsi tai nuori ei jaa vahingossa tällaista sisältöä, vaan todennäköisesti pyytää epäsuorasti apua.

• Johtajan läsnäolo voi olla lapselle tai nuorelle mukava asia. Omalta esikuvalta saatu arvostus lämmittää yhtä paljon, vaikka se olisi ”vain” tykkäys kuvaan. • Toimi esikuvana nuoremmillesi myös siinä, miten viestit sähköisesti! Kohteliaisuus ja ystävällisyys ovat hyviä ohjenuoria.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

143

V I ES T I NTÄ

Nuoret ovat nopeita omaksumaan uusia sosiaalisen median kanavia. Aikuisilla voi olla kokemus, että uusiin kanaviin on haastava liittyä. Kanavien haltuunotto kuitenkin kannattaa, koska erilaiset kanavat ja sisällöt kiinnostavat eri kohderyhmiä.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

SOSIAALINEN MEDIA TYÖKALUNA


SISÄINEN VIESTINTÄ Sisäisellä viestinnällä tarkoitetaan lippukunnassa tyypillisesti johtajistolle tarkoitettua viestintää tai jonkin tekijäryhmän, kuten hallituksen, keskinäistä viestintää. Laajemmin ajateltuna sisäinen viestintä koskettaa kaikkia partiolaisia partiolaisten omissa suljetuissa kanavissa. Viestinnän puute tai hajanaisuus voi kertoa johtamisvajeesta. Toimiva sisäinen viestintä takaa asioiden sujuvuuden, hyvien vuorovaikutussuhteiden ylläpitämisen, mahdollisuuden oppia toisten tekemisestä ja hallinnan tunteen isojenkin projektien tai toimintojen yhteydessä. Toimimaton viestintä on usein konfliktien ja väärinymmärrysten taustalla, ja se heikentää sitoutumista vastuullisiin tehtäviin.

SISÄISEN VIESTINNÄN ABC A Rakenteet Viestintätehtävää voi jakaa moneenkin pestiin kuuluvaksi, mutta kokonaisuudesta päävastuussa olevan johtajan tehtävä on aina varmistaa sisäisen viestinnän kulku ja ottaa itse keskeinen rooli. Viestinnän rakenteita voivat olla: • kokouksia ennakoivat asialistat ja kokousmuistiot • kuukausittaiset ajankohtaiskirjeet • vuosikellot, joissa kerrotaan, milloin mitäkin tapahtuu joka vuosi • erilaiset viestiryhmät ja sähköpostilistat. Ihmisten on hyvä tietää, milloin asioista keskustellaan, milloin niistä päätetään, miten päätöksistä tiedotetaan ja mihin syntynyt materiaali arkistoidaan. Sisäinen viestintä on myös tiedonkulkua johtajan suuntaan. Yhdessä luodut tavat auttavat johtajaa pysymään kartalla ja pitämään langat käsissään.

144

B Rytmitys Viestinnän toimivien välineiden ja rakenteiden lisäksi tarvitaan oikea-aikaisuutta. Monelle on tuttu tilanne, että kauden alussa pää on täynnä ideoita ja monia mukavia asioita aloitetaan. Kun aikaa kuluu, kenelläkään ei ole enää tarkkaa käsitystä, miten asiat ovat edenneet vai ovatko ne edenneet ollenkaan. Väliaikatiedon jakaminen on sisäisen viestinnän kulmakivi. Loppuraportointivaiheessa kerätään seuraaville tekijöille tiedoksi, miten homma valmisteltiin ja hoidettiin. Mikä toimi ja minkä tekisi toisella tapaa. Keskeiset tunnusluvut, kuten osallistujamäärät, aikataulut ja rahaliikenne laitetaan talteen, koska seuraavalla vastaavalla kerralla muistelu on epäluotettavaa. C Välineet Runsaan digitaalisten viestintävälineiden tarjonnan keskellä sovellukset on valittava viestintätarpeen mukaan. • Valitse pikaviestintäväline tsemppiviesteihin ja pieniin meneillään oleviin asioihin. • Pilvipalveluun tallennettu tiedostokansio palvelee tiedon järjestämistä ja arkistoimista sekä yhdessä muokkaamista. • Facebook- tai Teams-ryhmä sopii keskusteluihin, joissa on useita avauksia ja keskustelu saa kestää päiviä tai viikkoja. Monien välineiden sekava käyttö voi jättää vahingossa henkilöitä ulkopuolelle. Digivälineissä on myös kohteliasta kunnioittaa monenlaisia aikatauluja. Vaikka kiusaus olisi keskustella tärkeistä asioista pikaviestipalvelussa keskellä yötä, on järkevämpää sopia päätöksenteolle aika, joka sopii kaikille.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Toiminnan markkinointiin on tärkeä kiinnittää huomiota, ja markkinointia kannattaa tehdä suunnitelmallisesti. Ihmiset muodostavat partiosta mielikuvia tiedostamattaan. Jos lippukunnan nettisivuilla tai muissa kanavissa ei näy aikuisia tekemässä mielekkäitä asioita, mahdollinen aikuinen vapaaehtoinen hakeutuu jonnekin muualle, jossa toiminta vaikuttaa itselle sopivammalta. Markkinoinnillista ajattelua voi lisätä kaikkeen toimintaan.

TAPAHTUMAN MARKKINOINTI Tapahtuman markkinointi on usein kynnyskysymys sille, onnistuuko tapahtuma tai ei. Mitä aiemmin mahdolliset osallistujat saavat tietoa tapahtumasta ja siitä, millaisen kokemuksen tapahtuma heille tarjoaa, sitä todennäköisemmin heidät saa myös mukaan. Tapahtumaa ei kannata myydä innostavana sikana säkissä, vaan siitä kertoa mahdollisimman tarkkaan, nukutaanko sisällä vai ulkona ja onko ohjelmassa suunnistusta vai sisäleikkejä.

TAPAHTUMAN MARKKINOIJAN MUISTILISTA • Viesti tieto eteenpäin heti, kun se on olemassa. • Tärkeintä on tietää tapahtuman paikka, lähtöaika, paluuaika ja se, millä kuljetuksilla paikalle päästään. • Viesti vanhemmille sudenpentu- ja seikkailijatapahtumista, sillä vanhemmat päättävät nuoren lapsen osallistumisesta. • Viesti tarpojille ja sitä vanhemmille osallistujille suoraan, mutta varaudu siihen, että tarpojat yhä harjoittelevat ajanhallintaa ja saattavat tarvita vanhempiensa tukea. • Tunnista mielipidevaikuttajat, kuten ryhmänjohtajat tai kaverit, ja innosta heidät mukaan. • Mieti osallistumisen esteet ja vastaa niihin. Miten osallistuja voi saada taloudellista tukea osallistumiseen? Millaiset varusteet metsäretkelle tarvitaan? Kaverit ovat tärkeä osa kokemusta, ja sudenpentujen vanhemmat voivat varmistaa keskusteluryhmässä, ettei oma lapsi jää yksin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

145

V I ES T I NTÄ

Kaikki lippukunnan toiminta luo mielikuvaa siitä, millaista partio on ylipäätään ja juuri tässä lippukunnassa. Hyvä sudenpenturetki vakuuttaa sudenpennun siitä, että partiota kannattaa jatkaa. Vanhemmat taas ovat tyytyväisiä, kun lapsi kertoo retkestä innostuneena, ja vinkkaavat toimintaa tutuilleen. Lippukunnan viestintäkanaviin ladattu tilannekuva sudenpennuista leikkimässä metsässä on siis vain yksi tapa markkinoida sudenpentutoimintaa.

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

TOIMINNAN MARKKINOINTI


MARKKINOINNILLISET TEOT LIPPUKUNNASSA VOIVAT OLLA:

MARKKINOINNIN VÄLINE

TUOTTEISTAMINEN

Esikouluikäiset ovat usein tilanteessa, jossa koulun alettua halutaan aloittaa myös jokin harrastus.

HELPPO SAATAVUUS

Nuorella ei ole harrastusta, koska pienenä aloitetut harrastukset ovat jääneet. Mihinkään ei uskalla mennä enää mukaan.

ASIAKAS LÄHTÖISYYS JA SAAVU TETTAVUUS

Vanhempi yrittää tiedustella, onko lähilippukunnassa tilaa. Sähköpostiin ei kuulu vastausta.

MARKKINOINTI VIESTINTÄ

146

POTENTIAALISEN KOHDERYHMÄN ONGELMA/TILANNE

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

Partio ei ole minun juttuni. En ole kiinnostunut sotilaallisista paraateista tai solmujen tekemisestä.


V I ES T I NTÄ

2 T O I M I N N A N J O H TA M I N E N

RATKAISU EHDOTUS

HYÖTY PARTIOLLE

Osallistutaan esikoulujen partioviikkoon ja vieraillaan alueen esikouluissa esittelemässä partiotoimintaa.

Saadaan uudet kohderyhmän jäsenet kokeilemaan partiota. Kynnys laumaan liittymisestä madaltuu, kun lapsi tietää jo hieman partiosta.

Järjestetään kurssi tai tapahtuma, jolla saa kouluun suorituksen/opintopisteitä. Samalla saa mahdollisuuden kokeilla partiota ja liittyä toimintaan mukaan.

Samoajaikäisistä syntyy helposti pulaa. On hyvä, että lippukunta saa uusia jäseniä kaikissa ikäkausissa.

Lippukunta kehittää itselleen laatutakuun. Jokaiseen viestiin vastataan heti ystävällisesti. Jos vastaus vaatii selvittelyä tai kysyjä joudutaan ohjaamaan eteenpäin, ensimmäinen viestin vastaanottaja laittaa itselleen muistutuksen ja varmistaa, että ihmiset saavat vastaukset.

Monta potentiaalista uutta partiolaista tai vapaaehtoista aikuista kiinnittyy toimintaan, koska he saavat oikeaaikaisia viestejä.

Partion esittelypiste koulun harrastusmessuilla. Esite, jossa on konkreettinen tieto, milloin ja missä partiota pääsee kokeilemaan.

Löydetään uusia jäseniä, jotka tulevat oikeilla tiedoilla mukaan harrastamaan.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

147


RYHMÄ

YHDESSÄ, AVOIMUUS, VUOROVAIKUTUS, PALAUTE

3

RYHMÄN JOHTAMINEN


3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Ryhmän muodostuminen

s. 150

Tunteiden vaikutus ryhmän toimintaan

s. 158

Pesti on partion vapaaehtoistehtävä s. 165

Vuorovaikutustaidot

s. 176

Erilaisuus ja moninaisuus s. 194

149


RYHMÄN MUODOSTUMINEN Partiota harrastetaan ryhmissä. Ikäkausiryhmät, lippukunnan johtajisto, leirin staabi, projektitiimi – kaikissa niissä pätevät ryhmiin liittyvät lainalaisuudet. Partiosta saa ryhmien johtamiseen kokemusta, josta on hyötyä muillakin elämänalueilla. Tässä luvussa ryhmän johtamista käsitellään erityisesti yli 15-vuotiaita lippukunnassa ja partioprojekteissa ohjaavan partiojohtajan näkökulmasta.

RYHMÄN VAIHEET Vaikka jokainen ryhmä onkin ainutlaatuinen, on ryhmien kehittymisen vaiheissa todettu olevan yhtäläisyyksiä.

150

Ryhmän vaiheen tiedostaminen auttaa johtajaa ratkaisemaan ryhmän ongelmia ja toisaalta rohkaisee häntä haastamaan ryhmäänsä. Ryhmän kehitys jaetaan yleensä viiteen vaiheeseen. Niiden kesto vaihtelee ryhmästä riippuen, ja eri vaiheet voivat olla hyvinkin pitkäkestoisia. Partioryhmä saattaa viipyä esimerkiksi ensimmäisessä vaiheessa vuosiakin. Tavallista on myös jaksoissa edestakaisin liikkuminen. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät vaiheet automaattisesti toteudu järjestyksessä vaan ryhmä saattaa esimerkiksi palata sopimisvaiheesta takaisin kuohuntavaiheeseen montakin kertaa. On myös mahdollista, että ryhmä hyppää jonkin vaiheen yli.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Sopimisvaihe: Ryhmän jäsenet ovat jo tutustuneet toisiinsa paremmin, ja heidän on helpompi hyväksyä toistensa luonteet ja toimintatavat – eroja kun aiheuttavat esimerkiksi johtajien persoonat, aikaisempi kokemus sudenpentuikäkaudesta sekä lippukunnat. Ryhmähenki on muodostunut yhteisten kokousten myötä. Edellisen vaiheen konflikteista

Hyvin toimiva ryhmä: Sudenpentuikäkausivastaavalle ja muille ryhmäläisille on selvää, millaista ohjelmaa järjestetään ja miten se toteutetaan leirillä. Ryhmä on tehokas ja pysyy aikataulussa, myös ristiriitatilanteet osataan ratkaista järkevästi. Ikäkausivastaavan ei ole enää välttämätöntä osallistua suunnittelukokouksiin, koska tiedonkulku tämän ja tekijöiden välillä on sujuvaa. Lopetusvaihe: Suunnitteluprosessin ja itse leirin päätyttyä ryhmä lopettaa toimintansa. Ryhmän olemassaolon aikana sen jäsenet ovat saaneet uusia tuttavuuksia ja oppineet itsestään ja toisistaan, ja siksi jotkut jäsenistä tuntevatkin haikeutta. Ikäkausivastaava kutsuu ryhmän koolle jakamaan ajatuksiaan ryhmän toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta. Palautetta ja kiitoksia annetaan puolin ja toisin sekä käydään läpi myös leiriläisiltä saatu palaute. LÄHDE:

Ryhmänohjaajakoulutuksen tukimateriaali (Suomen Partiolaiset)

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

151

RY H M Ä N M U ODOST U MIN E N

Kuohuntavaihe: Kun ryhmä on toiminut yhdessä hetken aikaa, alkavat sen jäsenet löytämään paikkansa ja tuomaan persoonaansa enemmän esille. Konfliktitilanteitakin syntyy: esimerkiksi nuoremmat johtajat haluavat sudenpentujen toimivan ohjelmassa enimmäkseen omissa laumoissaan, kun taas konkariakelat kannattavat ryhmien sekoittamista. Osa ryhmäläisistä on tyytymättömiä ryhmän toimintaan, ja leirin sudenpentuikäkausivastaava koettaa tehdä kaikkensa saadakseen ryhmän keskittymään olennaiseen, toimimaan tehokkaasti ja selviytymään mahdollisimman vähin konfliktein.

on otettu opiksi, ja niiden ratkaiseminen on helpompaa. Sudenpentuikäkausivastaavan ei enää tarvitse toimia varsinaisesti kokousten johtajana, koska pelisäännöt ovat kaikille selkeät ja kommunikointi on helpompaa. Ikäkausivastaava on kuitenkin edelleen tukena mahdollisissa erimielisyyksissä.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Muodostumisvaihe: Alueleirin sudenpentuohjelmasta vastaava ryhmä kokoontuu ensimmäisiä kertoja. Monet jäsenistä ovat aluksi arkoja ja etsivät omaa paikkaansa ryhmässä – kaikki eivät edes tunne toisiaan. Aluksi ryhmäläisille selvennetään ryhmän toiminnan tavoite, tässä tapauksessa leirin sudenpentuohjelman toteutuminen. Toimintatavat ja pelisäännöt alkavat hahmottua, ilmapiiri on myönteinen, ja konfliktien muodostumista vältellään. Ryhmäytymisharjoituksena tehdään tiivis esittelykierros, jota ohjaa leirin sudenpentuikäkausivastaava.


ROOLIT RYHMÄSSÄ Partiossa ihmisillä on usein pestin tai tehtävän tuoma virallinen rooli, kuten sihteeri tai vartionjohtaja. Ryhmän vuorovaikutuksessa kehittyy kuitenkin myös epävirallisia rooleja, jotka ilmenevät ryhmän jäsenten toistuvana käyttäytymisenä. Usein ryhmän

HARJOITUS

TUNNISTATKO TÄSTÄ OMAT TAI RYHMÄSI ROOLIT? KEKSI LISÄÄ. • Ehdottaja ehdottaa uusia ideoita ja avaa eri näkökulmia • Arvioija arvioi kriittisesti ryhmän suoriutumista • Sovittelija pyrkii kompromisseihin ristiriitatilanteissa • Portinvartija rohkaisee muita ja nostaa esiin parhaita ehdotuksia • Pelle hassuttelee ja viihdyttää muita jutuillaan • Dominoija pyrkii johtamaan • Vastarannan kiiski vastustaa helposti kaikkea • Vetäytyjä pitää etäisyyttä toisiin ja toimii ryhmätilanteissa varovaisesti

152

jäseniltä myös odotetaan tietynlaista käytöstä tai osallistumistapaa. Epävirallisten roolien muodostuminen on luonnollista, ja ne ovat välttämättömiä hyvin toimivalle ryhmälle. Roolit voivat vaikuttaa ryhmään ja sen jäsenten tunteisiin kuitenkin myös kielteisesti. Johtajan on syytä tarkkailla ryhmäänsä ja pohtia, millaisia rooleja ryhmän jäsenillä on. Ketään ei kuitenkaan pidä nähdä vain tietyn roolin kautta, vaan kokonaisena persoonana. On hyvä muistaa, että toisinaan joku saattaa päätyä ryhmässä rooliin, jossa hän ei viihdy. Rooleja voi käsitellä myös johdettavien kanssa joko yhdessä keskustellen, toiminnallisten harjoitusten kautta tai vaikkapa kirjoittamalla.

RYHMÄYTTÄMINEN Ryhmäyttämisellä tarkoitetaan ryhmän jäsenten toisiinsa tutustuttamista, me-hengen rakentamista sekä positiivisen ja turvallisen ilmapiirin muodostamista. Ryhmäyttäminen tapahtuu usein toiminnallisten, yhteistyötä vaativien leikkien tai harjoitusten kautta, ja se on tärkeää etenkin ryhmän muodostumisvaiheessa. Ryhmäyttämisharjoitukset ovat myös tarpeen aina uuden jäsenen saapuessa ryhmään. Johtajan rooli uuden jäsenen vastaanottamisessa on oleellinen. Johtaja ei voi jättää uuden jäsenen ryhmään sopeutumista tämän omalle vastuulle tai henkilökemioiden varaan. Ryhmähenkeä nostattavia harjoituksia on hyvä tehdä myös ihan muuten vaan, sillä niistä on aina hyötyä! Kun ryhmäyttäminen onnistuu, tuloksena on hyvin toimiva ryhmä, jossa kaikilla on hyvä olla.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LUE LISÄÄ: Ryhmäyttämisharjoituksia löytää partion ikäkausioppaista, leikkimateriaaleista sekä internetistä.

ONNISTUNUT RYHMÄYTTÄMISHARJOITUS Hyvä ryhmäyttämisharjoitus täyttää seuraavat kriteerit: • Hauska: Harjoitus tarjoaa yhteisiä positiivisia kokemuksia. Johtajan kannattaa valita erityyppisiä harjoituksia, jotta hauskuus pysyy yllä. • Turvallinen: Harjoitus ei nolaa ketään eikä ole liian jännittävä, pelottava tai epämukava. • Ikäkaudelle sopiva: Eri-ikäisiä ihmisiä kiehtovat ja epäilyttävät erilaiset asiat. Usein vanhemmatkin partiolaiset innostuvat leikistä! • Yhteistoiminnallinen: Hyvässä harjoituksessa tarvitaan kaikkia ryhmän jäseniä, ja he toimivat siinä yhdessä.

• Vuorovaikutteinen: Harjoituksessa kohdataan esimerkiksi puheen, eleiden, äänen tai kosketuksen avulla. Pienimuotoinen ja asiallinen koskettaminen on usein hyvä keino ryhmäyttämisessä – kuitenkin turvallisuus- ja ikäkausinäkökulmat huomioon ottaen. • Tutustuttava: Ryhmäläiset oppivat toisistaan jotain, muun muassa nimet, mielenkiinnonkohteita ja lempiasioita. Tämä on tärkeää etenkin aivan ensimmäisissä ryhmäyttämisharjoituksissa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

153

RY H M Ä N M U ODOST U MIN E N

Lasten partioryhmissä tutustumisleikit istuvat usein luontevasti kolokerroille, mutta ryhmäyttäminen on hyödyllistä myös uusien aikuisjäsenten kanssa. Uusille aikuisjäsenille partion aloittaminen voi olla jännittävää, jos ihmiset ja koko harrastus ylipäätään ovat täysin uusia. Ryhmäytymisharjoituksia voi toki tehdä aikuistenkin kanssa, mutta usein aikuisena partioon liittyneet arvostavat tutustumiskierrosta kokouksen yhteydessä, tervetuliaiskahveja sekä aikuisten omaa vapaamuotoista partiotekemistä.

Heille on niin ikään tärkeää, että lippukunnan muut johtajat esittelevät lippukunnan käytäntöjä ja tiloja. Myös koulutusten tuoma tietotaito ja kontaktit ovat tärkeä väylä partion maailmaan. Monelle uudelle partiolaiselle tervetullut olo tulee kuitenkin ennen kaikkea siitä, että hän kokee oman panoksensa tärkeäksi lippukunnan toiminnassa.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

UUDEN AIKUISJÄSENEN VASTAANOTTAMINEN


RYHMÄTOIMINNAN KEHITTÄMINEN Monet asiat vaikuttavat partioryhmän toimintaan ja siihen, millaiseksi erilaiset ryhmät lopulta muodostuvat. Ryhmien toiminnan yleisistä lainalaisuuksista huolimatta jokainen ryhmä kehittyy omalla tavallaan. Partiojohtajien tulisi välillä pysähtyä pohtimaan oman johdettavan ryhmänsä toimintaa sekä omaa rooliaan siinä: miten minun johtamani ryhmä toimii juuri nyt, ja voisinko tehdä jotain sellaista, mikä auttaisi ryhmääni toimimaan entistä paremmin. Näkökulmia ryhmän toiminnan kehittämiseen: • Ryhmän tavoitteen kirkastaminen ja sitä kohti kulkeminen. • Ryhmän toimintatavat, säännöt ja rutiinit. • Ryhmän vuorovaikutus. Ryhmän tapaamisen tavoitteellista ohjaamista sanotaan usein fasilitoinniksi. Fasilitoinnin tarkoituksena on helpottaa ryhmän toimintaa, auttaa sen jäseniä yhdistämään taitonsa ja saavuttamaan asetetut tavoitteet. Tämä tapahtuu osallistavilla yhteistyömenetelmillä. Fasilitaattori ei tyypillisesti ota kantaa käsiteltäviin asioihin, mutta ryhmän johtajana voi myös ottaa fasilitaattorin roolin esimerkiksi ryhmän toimintaa kehittävissä kokouksissa tai vaikka leirin ideointipalaverissa.

154

HARJOITUS

ME - WE - US Fasilitointiharjoitus ongelmanratkaisu- tai ideointitilanteeseen, jossa halutaan varmistaa, että kaikki pääsevät osallistumaan. • Pyydä osallistujia miettimään ideoita tai ratkaisuja käsiteltävään asiaan mielessään minuutin ajan. • Pyydä osallistujia keskustelemaan kaksi minuuttia parin kanssa. • Jos ryhmä on iso, voidaan käyttää vielä neljä minuuttia neljän hengen ryhmässä. • Fasilitaattori kerää ryhmiltä tai pareilta jalostuneita ajatuksia ja oivalluksia esimerkiksi post-it-lapuille, fläppitaulupaperille tai sähköiselle taululle yhdessä käsiteltäväksi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


valmis. Sääntöjen tulee olla konkreettisia, selkeitä, yhdessä keskusteltuja ja oikeudenmukaisia. Niitä on hyvä olla mieluummin vähän kuin liikaa, jotta ne muistetaan ilman erillistä muistuttamista. Sääntöjä on noudatettava ehdottomasti, ja niihin on helpompi sitoutua, kun niitä ei ole liikaa. Esimerkiksi säännöstä ”älä kiusaa” ei voi joustaa. Toimintatavat ryhmälle luo ryhmän johtaja yksin tai yhdessä ryhmän kanssa. Sovitut toimintatavat auttavat yhdessä ryhmän sääntöjen kanssa ryhmän jäseniä hahmottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Johtajistolla tai projektiryhmillä voi olla sääntöjen sijaan tiimisopimus, johon vapaamuotoisesti kirjataan ryhmän tavoite, sovitut toimintatavat ja viestintäkanavat sekä ryhmäläisten roolit. Toimintatapoja voivat olla esimerkiksi tapaamisten aloitus- ja päätösrutiinit, tiskivuorot tai tavat kannustaa toisia vaikeissa suorituksissa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

155

RY H M Ä N M U ODOST U MIN E N

Jokaisella partiolaisella – ja samoin johtajalla – on oikeus turvalliseen työskentelyyn ryhmässä. Ryhmän toiminnasta vastaavalla johtajalla on vastuu siitä, että ryhmässä on säännöt, joiden mukaan toimiminen ja uusien asioiden opettelu on mahdollista. Ryhmän muotoutumisen kannalta on huomionarvoista, että ryhmä on aina uusi, kun siitä poistuu tai siihen liittyy uusi jäsen. Näin on silloinkin, kun vaihtuva jäsen on ryhmän johtaja. Sääntöjä voi kuvata konkreettisena sopimuksena toimintatavoista, joita ryhmässä noudatetaan, ja siitä, mitä tehdään, jos sääntöjä ei noudateta. Ryhmäläisten on tärkeä saada osallistua sääntöjen laatimiseen, vaikka joissain tapauksissa aikuisella johtajalla onkin enemmän sananvaltaa. Nuoret ovat usein halukkaita tekemään jopa liiankin tiukkoja sääntöjä, joten johtajan on mietittävä, millaiseen sääntöjen noudattamiseen ja valvomiseen hän on itsekin

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

RYHMÄN SÄÄNNÖT JA TOIMINTATAVAT


RYHMÄN TOIMINNAN ARVIOINTI

HARJOITUS

Ryhmän itsearviointi on arviointiprosessin kulmakivi. Parhaimmillaan se on koko toiminnan ajan jatkuvaa prosessiarviointia. Sen ansiosta ryhmä huomaa heti, jos toiminta ei etene suunnitelmien mukaan. Ryhmän loppuarviointi voi olla raportti tai toimintakertomus tai kevyemmin muistio tai muistilista seuraavaa kertaa varten. Jos kaikki ei ole mennyt niin kuin oli ajateltu, on tärkeää, ettei ainakaan samoja virheitä tehdä uudelleen. Arvioinnille tulee varata aikaa niin toimintavuoden tai projektin kuluessa kuin sen päätösvaiheessa. Arvioinnin tekemistä auttavat ennalta laaditut tavoitteet – mitä on ollut tarkoituksena tehdä, suorittaa ja oppia. Parhaimmillaan arviointi antaa ryhmäläisille paljon, kun ryhmä jakaa näkemyksiä tehtävän tai projektin kulusta ja esittää kehitysehdotuksia. Ryhmän itsearviointiin liittyy usein henkilökohtaisen palautteen antaminen ja saaminen, joissa molemmissa voi kehittyä taitavaksi. Lue palautteen antamisesta sivut 187–189.

156

RYHMÄN VUOROVAIKUTUKSEN HAVAINNOINTIHARJOITUS Kirjaa yhden tapaamisen tai yhden toimintasession ajan muistiinpanoja ryhmäläisten keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Tilanteen jälkeen pyri vastaamaan kysymyksiin. Voit käyttää tätä tietoa suunnitellessasi ryhmän kehittämiseen liittyviä harjoituksia. • Kuka osallistuu ja millä tavoin? • Kuinka usein kukin ryhmän jäsen osallistuu, jääkö joku ryhmän jäsenistä sivummalle? • Kuinka kauan yksittäinen ryhmän jäsen käyttää ryhmän aikaa eri tilanteissa? Onko ryhmässä hallitsevia henkilöitä? • Miten ryhmän jäsenten väliset reaktiot liittyvät toisiinsa – kuka jatkaa kenenkin ajatusta? • Mihin suuntaan ajatuksia jatketaan? • Miten puhuttu ja tehty toiminta liittyvät partiotoiminnan tarkoitukseen? • Mitä eri tilanteissa tapahtuvat asiat merkitsevät yksilö- ja ryhmätasolla?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


RY H M Ä N M U ODOST U MIN E N

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

HARJOITUS

RYHMÄN ITSEARVIOINTI

Itsearvioinnin avulla ryhmä voi tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan. Jokainen täyttää itsearvioinnin ensin itsenäisesti. Vertailkaa vastauksianne ja keskustelkaa etenkin niistä kohdista, joissa olette saaneet erityisen matalat pisteet tai joissa ryhmäläisten näkemykset eroavat paljon toistaan. Määritelkää sitten yhdessä, miten haluatte kehittää ryhmänne toimintaa. Arvioi kohtia asteikolla 1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä

Ryhmämme tavoitteet ovat selvät. Olen ylpeä ryhmästämme ja sen aikaansaannoksista. Olemme määritelleet toimintatavat, joiden ansiosta ryhmän toiminta on sujuvaa. On selvää, mikä rooli / minkälaisia tehtäviä kullakin on ryhmässä. Kaikki ovat sitoutuneita ryhmän jäsenyyteen. Kaikki noudattavat yhteisiä pelisääntöjä. Tiedonkulku ryhmässä on avointa ja riittävää. Pystyn vaikuttamaan riittävästi ryhmäämme koskeviin asioihin. Ryhmän jäsenet asettavat yhteisen edun oman etunsa edelle. Ryhmässä on tapana auttaa toisia pyytämättäkin. Ryhmässä on helppoa sanoa, jos on eri mieltä kuin muut tai jos ei pidä jostakin. Annamme toisillemme säännöllisesti palautetta. Meillä on tavat ratkaista ongelmia ja ristiriitoja, kun niitä ilmenee. Olemme kunnianhimoisia siinä, mitä teemme. Ryhmämme tarjoaa jäsenilleen paikan kasvaa ja kehittyä. Kehitämme jatkuvasti ryhmämme toimintaa. Teemme riittävästi yhteistyötä toisten ryhmien kanssa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

157


TUNTEIDEN VAIKUTUS RYHMÄN TOIMINTAAN Tunteet ovat pohjimmiltaan viestintää ryhmässä. Aivoissa toimivat peilisolut ovat kehittyneet tunnistamaan toisten ihmisten asentoja ja liikkeitä ja sitä kautta tunteita; ne heijastavat toisen ihmisen tunteesta aistittavan kokemuksen. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kokijoiden aivojen samat osat aktivoituvat, ja ihmislajille tämä on ollut selviytymisen kannalta tärkeää. Tieto uhkaavasta tilanteesta siirtyy hetkessä ilman sanoja koko paikalla olevaan ihmisryhmään. Tämä selittää sen, miksi paniikkitilanteissa iso ihmisjoukko voi toimia ilman, että kaikki pystyvät näkemään tilanteen alkuperäistä aiheuttajaa. Tämä kannattaa huomioida isojen leirien tai partiotapahtumien suunnittelussa ja esimerkiksi poistumisteiden kannalta niin, ettei paniikissa oleva lauma tallo toisiaan jalkoihinsa. Ihmisen tarve kuulua joukkoon on perustarve samalla tavoin kuin ovat ravinto tai lepo. Sosiaalinen eristäminen tai sen uhka näyttää aivotutkimusten mukaan aiheuttavan samanlaisia reaktioita kuin fyysinen kipu. Siksi esimerkiksi jäähyjen käyttö rangaistuksena lapsiryhmässä ei tuota sosiaalisten taitojen oppimista, vaan päinvastoin. Käyttäytyminen saattaa muuttua, koska ihminen välttää sosiaalista kipua.

158

Ryhmää johtaessa kannattaakin keskittyä rakentamaan henkisesti turvallista ryhmäkokemusta. Hyväksynnän ja kiintymyksen tunteet lujittavat ryhmää. Myös myönteiset tunteet siirtyvät. Kehon asennot, mikroilmeet ja jopa yksilöiden kemiallinen hormonitoiminta välittävät ryhmän sisällä viestejä. Suurin osa tällaisesta viestinnästä jää ihmisen tietoisuuden ulkopuolelle. Tutkimusten mukaan huipputiimeissä koetaan myönteisiä tunteita viisi kertaa yhtä kielteistä tunnetta kohden. Myönteiset tunteet edistävät oppimista ja luovuutta. Partiokulttuuriin kuuluvat leikit ja hassutteleva

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

POHDIT TAVAK S I

Millainen on oman partioryhmäsi tunteiden ilmaisukulttuuri?


Konflikti on mikä tahansa erimielisyys, johon käytetään energiaa ja joka vaikuttaa omaan tai toisten elämään, hyvinvointiin tai toimintaan. Konflikteja syntyy väistämättä eri ryhmän kehitysvaiheissa, ja ne voivat myös auttaa toimintaa muuttumaan paremmaksi. Hyvässä partiokulttuurissa konflikteja ei pelätä. On hyvä, jos ryhmään rakentuu kulttuuri, jossa uskalletaan tuoda eriäviä näkemyksiä esille rakentavasti. Hyvä johtaja tunnustelee rohkeasti ilmapiiriä. Pinnan alla muhivat konfliktin ainekset kannattaa ottaa käsittelyyn ennen kuin ne henkilöityvät. Konflikteja välttelevässä yhteisössä syytetään ongelman esiintuojia. Tämä johtaa valheellisen itsetyytyväisyyden kierteeseen, joka peittää todelliset ongelmat.

Konfliktien aiheet partiossa voidaan jakaa karkeasti neljään luokkaan: 1. Tehtäväkonflikti: Mitä pitäisi tehdä? Projektin tai toiminnan tavoitteet aiheuttavat erilaisia näkemyksiä. 2. Prosessikonflikti: Miten pitäisi tehdä? Eri tiimeillä tai alaryhmillä voi olla keskenään erilainen näkemys siitä, miten asiat pitäisi päättää ja hoitaa. 3. Statuskonflikti: Kuka päättää, kuka johtaa? Vapaaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa muodollinen valta kantaa eri lailla kuin työelämässä. 4. Ihmissuhdekonflikti: Henkilökohtainen ihmisten välinen ongelma. Tyypillisesti edellä mainitut konfliktityypit saattavat näyttäytyä myös ihmissuhdekonflikteina.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

159

T UNT EI D EN VA IK U T U S RY HMÄ N TOIMIN TA A N

KONFLIKTIT RYHMÄSSÄ

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

heittäytyminen toimivat aivojen kannalta optimaalisesti. Ne luovat myönteistä ilmapiiriä ja sitoutumisen tunnetta ryhmään. Monille on syntynyt kokemus itsensä ylittämisestä juuri partioryhmässä, koska ilmapiiri on kuin vahingossa auttanut huippusuoritukseen. Positiiviset tunteet, kuten ilo, läheisyyden tunne ja kiitollisuus, avaavat havainnointikykyämme. Positiivisessa tunnetilassa käydyt keskustelut ovat luovempia ja havainnot monipuolisempia kuin neutraalissa tai pelokkaassa ilmapiirissä. Tunnekokemus ei ole sama asia kuin käytös. Äärimmäisissä tilanteissa ihminen reagoi biologisten kaavojen mukaisesti. Muissa tilanteissa ihminen voi itse vaikuttaa käytökseensä. Tunteita voi olla hankalaa peittää. Kasvoilla käyvät, sekunnin osia kestävät mikroilmeet kertovat usein todellisesta reaktiosta, vaikka teot ja sanat kertoisivat muuta. Epäaitous tuo ryhmän vuorovaikutukseen helposti oudon ilmapiirin, jossa tuntuu olevan jokin pielessä. Tunteiden pakotettu peittäminen myös kuormittaa ihmistä. Tunteiden ilmaisu rakentavasti ja toisia kunnioittaen parantaa ryhmän ilmapiiriä. Kun ryhmässä ovat sallittuja monenlaiset tunteet, turvallisuuden kokemus lisääntyy.


IHMISTEN ERILAISUUS KONFLIKTITILANTEISSA Johtajan kannattaa nähdä konflikti ratkaistavana ongelmana. Silloin eri näkökulmia tarkastelemalla etsitään ratkaisua kunnioittavalla ja ihmissuhteita vaalivalla tavalla. Eri näkemysten kuunteleminen luo ryhmään tunnetta, että kaikkia arvostetaan ja kaikki voivat sitoutua päätettävään ratkaisuun. Usein konflikteja kasvattavat asiat, jotka eivät suoraan liity käsiteltävään aiheeseen. Ihmisillä on keskenään hyvin erilaisia vuorovaikutustaitoja ja -tyylejä. Yksi käsittelee asioita puhumalla keskeneräisistäkin ideoista, ja toinen kokee tärkeäksi pohtia asiat ensin itsekseen ja tuoda vasta punnitun asian yhteiseen käsittelyyn. Toimintatavat eroavat myös siinä, miten

voimakkaasti asioihin reagoidaan tai kuinka helposti muutoksiin mukaudutaan. Ihmisille on luonnollista, että ajatteluun syntyy vääristymiä, ja ne voivat vaikuttaa konfliktien taustalla. Joskus tiedostamattomasti ajatellaan, että mitä korkeammassa asemassa joku on, sitä varmemmin hän on oikeassa. Sähläämisestä tunnetun mielipide saatetaan ohittaa huomaamatta. On tavallista verrata asioita johonkin äskettäin kuultuun, vaikka vertailukohta olisi täysin epärelevantti käsillä olevassa tilanteessa. Tiedossa olevan tutun leiripaikan hinta saattaa esimerkiksi toimia vertailukohtana valinnassa, vaikka se edustaisi isompien määrien vertailussa todella kallista tai poikkeuksellisen halpaa leiripaikkaa.

SUHTAUTUMISTAPOJA KONFLIKTEIHIN: • Riidan välttelijä. Konfliktin syntyessä reaktiona voi olla vetäytyminen, koska riiteleminen tuntuu huonoimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta. • Mukautuja. Ihmissuhteiden säilyminen menee tämän henkilön mielessä kiistellyn asian edelle. • Joustamaton. Omat tavoitteet menevät kaiken edelle, ja konfliktitilanteissa se voi johtaa suuttumiseen ja lopulta ihmissuhteiden katkeamiseen. • Kompromissin tekijä. Neuvottelee ja tekee myönnytyksiä omaan kantaansa, kunhan toinenkin osapuoli antaa omastaan periksi.

160

POHDIT TAVAK S I

Seikkailijoiden ryhmän ohjaajat ovat kokeneet, että seikkailijoiden asioista on useimmiten helpointa sopia someryhmässä, ja ryhmän somekeskustelussa oli jo ”päätetty” jakaa ryhmät uusiksi. Pidempään lippukuntaa luotsannut johtajisto pitää kuukausittaisia johtajaneuvostoja päättävinä kokouksina, joiden ohi ei voi tehdä päätöksiä. Siihen on päädytty, koska sooloilu ja kuppikunnat olivat aikaisemmin kriisiyttäneet toiminnan. Nyt uusi käytäntö on konfliktissa vanhan hyväksi koetun kanssa. Viisas ohjelmajohtaja viheltää pelin poikki, ennen kuin konflikti syvenee ja ihmisten välille syntyy ristiriitoja. Jos sinä olisit ohjelmajohtaja, miten konfliktin ratkaiseminen jatkuisi?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


T UNT EI D EN VA IK U T U S RY HMÄ N TOIMIN TA A N

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

PARTIOJOHTAJAN KONFLIKTIEN HALLINTA VARMISTA NÄMÄ

AVAINKYSYMYKSIÄ TILANTEESSA

Arjen johtaminen, ei käynnissä olevia konflikteja

• Toimivat kokous-/ päätöksentekorakenteet • Sisäinen viestintä • Henkilöiden välinen keskinäinen tunteminen ja ihmissuhteet • Johtajan avoimuus palautteelle omaa johtamistaan kohtaan

• Uskallathan tuoda toimintaan vaikuttavia asioita esille? • Tiedäthän, milloin on hyvä aika kertoa eriäviä mielipiteitä ja tehdä uusia avauksia? • Onko minulla johtajana sokeita pisteitä? • Onko ilmassa jotain, mistä olisi hyvä keskustella?

Konflikti: Kun asiat riitelevät

• Ilmapiiri, joka sallii monenlaiset näkemykset • Ongelmanratkaisuote: miten kaikki voittavat • Kokeilukulttuuri • Uskalletaan mokata ja mokista opitaan • Totuuden kertojaa ei rangaista (esimerkiksi naurunalaiseksi tekemällä tai vähättelemällä)

• Varotaan tappamasta ideoita lauseilla: Yritetty on, mutta… • Ei voi toimia, koska… • Ideoita rikastava puhetapa: Joo, ja… vs. Joo, mutta… • Missä tilanteessa uutta ehdotusta voisi kokeilla? • Miten nämä ideat saisi yhdistettyä? • Mistä vielä olisi hyvä puhua, jotta asia ratkeaisi?

Konflikti: Kun riita sisältää loukkaantumisia henkilösuhteissa (Katso sovitteleva työote s. 192)

• Sovitteleva työote on tuttu, jo ennen riitoja • Puolueeton vetäjä keskustelulle • Ilmapiiri ei etsi syyllistä vaan ratkaisua

• Mitä tapahtui? • Miltä se sinusta tuntui? • Mitä pitäisi tapahtua, jotta tilanne voisi ratketa? • Mitä tarvitset tässä tilanteessa?

TILANNE

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

161


KIUSAAMINEN Kaikilla on käsitys siitä, mitä kiusaaminen on, mutta silti sen määrittelemisestä ja siihen suhtautumisesta on monia mielipiteitä. Kiusaaminen on haitallista niin kokijalle, tekijälle kuin koko ympäröivälle ryhmälle. Siksi kiusaamisen ennaltaehkäisy ja puuttuminen ovat partiojohtajan perustaitoja ja partion toimintakulttuurille välttämättömiä. Kiusaamista voi olla nimittely, ryhmästä tai porukasta eristäminen, toisen omaisuuden luvaton käyttö tai rikkominen, selän takana pahan puhuminen tai toisen ideoiden systemaattinen huomiotta jättäminen. Toisen somejulkaisujen ikävä kommentointi tai yksityisten videoiden jakaminen tuntuvat yhtä pahalta kuin vastaava teko kasvokkain. Kun toista kunnioittava käyttäytyminen on

partion toimintakulttuurin normi, ei tarvitse pohtia, milloin mikäkin teko lasketaan kiusaamiseksi. Kaikenlainen epäkunnioittava käytös, puhe ja huumoriinkin varjottu toisen nolaaminen on syy puuttua tilanteeseen. Näin kiusaamiselle luodaan nollatoleranssia. Yksinkertaisimmillaan kiusaamista tapahtuu, kun ihminen kokee, että häntä on kiusattu. Kiusaaminen siirtyy herkästi partioon koulusta, muista vapaa-ajan harrastuksista tai nuorten someverkostoista. Kiusaaminen on opittu toimintatapa, ja sen ehkäisemisessä keskeistä on uusien toimintatapojen opettaminen ja vääristä tavoista pois oppiminen. Partiossa jokaisella on oikeus turvalliseen ryhmään, jossa ei kiusata. Myös muita kiusaavalla lapsella tai nuorella on oikeus oppia olemaan kiusaamatta.

HARJOITUKSIA

• Mieti, mitä kiusaaminen on. • Kirjoita ylös viisi asiaa. Jos mahdollista, tehkää tämä tehtävä partiojohtajaporukassa ja muussa partioryhmässä tai johtajaparisi kanssa. • Verratkaa ajatuksianne.

Samoajien kämppätalkoissa Laku hengähtää halkojen kantamisen lomassa liiterillä muun porukan vielä huhkiessa. Yhtäkkiä samoajaryhmän Kippis kiskaisee hetken mielijohteesta Lakun hieman valahtaneen huivin kokonaan irti. Lakun ilme ja olemus on hullunkurisen hämmästynyt ja kirvoittaa muussa porukassa naurut. Laku punastuu ja lähtee vauhdilla pois metsään. Myöhemmin Kippis kuiskaa Lakulle: ”Aika huumorintajutonta suuttua tuollaisesta.” • Samoajaluotsina saat tilanteen tietoosi. Miten tarttuisit siihen?

162

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


T UNT EI D EN VA IK U T U S RY HMÄ N TOIMIN TA A N

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

KIUSAAMISEN VAIKUTUS KIUSATTUUN JA KIUSAAJAAN On tutkittu, että sosiaalisissa suhteissa syntyvä henkinen kipu sattuu ja vammauttaa kuten fyysinenkin kipu. Kiusaaminen luo turvattomuuden tunnetta heti alusta alkaen. Sosiaalista asemaa tai hallinnan tunnetta tavoitteleva lapsi tai nuori on oppinut kiusaamisesta väärän toimintamallin oman tavoitteensa toteuttamiseen. Kiusaaminen vaikuttaa

myös kiusaajaan ja ryhmän jäseniin, jotka puuttumattomuudellaan hyväksyvät kiusaamisen tai osallistuvat siihen tukemalla tekijää. Kiusaamiseen liittyvillä rooleilla on riski jäädä pysyviksi. Siksi alkuvaiheessa puuttuminen ja lapsen tai nuoren empatia- ja itsesäätelytaitojen kehittäminen ehkäisevät kiusaamista tehokkaimmin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

163


KIUSAAMISEEN PUUTTUMINEN LIPPUKUNNASSA

PARTIOJOHTAJAN KEINOT

MISTÄ TUKEA JA APUA?

Ryhmässä jäsenten välit kiristyneet Nimittelyä, kahden välisiä konflikteja, sisäänlämpiäviä kaveriporukoita

• Luodaan ryhmälle säännöt (esim. kaikki toimivat kaikkien kanssa, ei nolaamisleikkejä). • Paljon ryhmäyttävää, luottamusta lisäävää ja hauskaa toimintaa. • Opetellaan ja kokeillaan sovittelua (ks. sivu 192) ja kehitetään empatiataitoja. • Positiivinen palaute ystävällisestä käyttäytymisestä.

• Keskustelut lasten ja nuorten vanhempien kanssa sekä viestintä ryhmän säännöistä. • Parijohtajuus (ks. sivu 91) • Turva-aikuinen • Lisäkouluttautuminen • Ohjelmajohtaja tai luotsi tueksi • Suomen Partiolaisten Mukavasti yhdessä -ohjeistus

Ryhmässä selkeä kiusaamisilmiö, josta voidaan nimetä uhri ja tekijät. Kiusaaminen tapahtuu pääasiassa partion toiminnassa.

• Sovittelun käyttäminen • Vanhempien kutsuminen mukaan selvittämään asiaa • Selkeät sopimukset ja niiden seuraaminen • Koko ryhmän ideat kiusaamisen lopettamiseen • Ryhmien ja toiminnan uudelleenjärjestelyt tarpeen mukaan

• Luotsi, ohjelmajohtaja tai lippukunnan turva-aikuinen tueksi • Taustajärjestön ammattilaisten hyödyntäminen (esimerkiksi seurakunta, kunnan nuorisotyö tms.) • Partiopiiristä löytyvän osaamisen hyödyntäminen

Kiusaaminen on vakavaa, pitkäkestoista ja/ tai näkyvissä muuallakin kuin partiossa. Kiusaaminen ei rajoitu vain partiolaisiin, vaan mahdollisesti myös huoltajat ovat muodostaneet puolia.

• Vastuun siirto ammattilaisille • Kiusatun tukeminen avunhaussa ja/tai huoltajien tukeminen mahdollisen rikosilmoituksen tekemisessä • Toiminnan uudelleenjärjestelyt niin, ettei kiusaamisen selvittely lamauta kaikkea partiotoimintaa (esimerkiksi ryhmäjaot).

• Asianomaisten koulu, kunnan lastensuojelu tai esimerkiksi koulun terveydenhoitaja • Mahdollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus joko nimettömänä tai nimellä • Apua itselle: tilanteen purkaminen ja keskustelu lippukunnassa tai piirissä tai ammattilaisen kanssa

RYHMÄN TILANNE

LUE LISÄÄ: Suomen Partiolaisten Mukavasti yhdessä -ohjeistus. Kirsi Piha: Konflikti päivässä. Kulttuuri ratkaisee yrityksen kohtalon. Alma Talent, 2017. Maija Gellin: Sovittelu koulussa. PS-kustannus, 2011. Lauri Nummenmaa: Tunnekartasto. Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Tammi, 2019.

164

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Partiopestillä tarkoitetaan partion sisäistä vapaaehtoistehtävää. Pestit muodostavat partiojohtajan harrastamisessa olennaisen sisällön samaan tapaan kuin ikäkausiryhmien suoritukset. Partiojohtajilla pestit ovat perättäisiä tai rinnakkaisia tehtäviä. Partiojohtaja on toisissa pesteissään pestaajana ja toisissa pestattavana. Siksi molemmat roolit kannattaa ottaa haltuun. Pestikuvauksessa kirjoitetaan auki pestin vastuut ja mahdolliset tehtävät. Lippukuntien tarpeisiin on laadittu pestikortit, ja ne löytyvät Suomen Partiolaisten materiaaleista. Myös muihin tehtäviin kannattaa tehdä etukäteen ainakin alustavat pestikuvaukset.

Pestien suunnittelu projektin käynnistysvaiheessa auttaa onnistumisessa. Monen aikuisen on myös helpompi hakeutua ja sitoutua pestiin, jonka sisällön hän tietää soveltuvan itselleen aikataulullisesti ja oman osaamisen ja kehittymisen valossa. Myös pestaajan on helpompi vastata rekrytointiprosessista, kun hänellä on aukikirjoitettu tehtävä sekä tiedossa se, millaista osaamista pestissä vaaditaan ja millaisia taitoja pestissä voi oppia. Lippukunnan johtajakolmikosta pestijohtajan tehtävänä on auttaa pestien suunnittelussa ja vastata tai auttaa niiden rekrytoinneissa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

165

P ES T I O N PA RT ION VA PA A E HTOIS T E HTÄVÄ

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

PESTI ON PARTION VAPAAEHTOISTEHTÄVÄ


PESTIAVAIN Pestiavain on työkalu, joka toimii pestaajan tukena vapaaehtoisten johtamisessa. Se muodostuu kolmesta yhtä tärkeästä osasta, joista kukin sisältää monia erilaajuisia vaiheita. Sekä pestattavalla että pestaajalla on mahdollisuus oppia uusia asioita, motivoitua ja kehittyä ihmisenä omassa roolissaan.

VAIHE 1: MOTIVAATION VAHVISTAMINEN Rekrytointi ja pestaaminen eli pestikeskustelu ja perehdytys tehtävään kuuluvat pestiavaimen ensimmäiseen vaiheeseen. Rekrytoinnilla tarkoitetaan prosessia, jonka päämääränä on löytää pestiin sopiva henkilö. Rekrytointiprosessin kulku vaihtelee jonkin verran riippuen siitä, tapahtuuko se lippukunta-, piiri- vai keskusjärjestötasolla. Jälkimmäisissä avoimet pestit ovat nettisivuilla selattavissa julkisesti, mutta lippukuntien rekrytointia hoidetaan usein esimerkiksi kysymällä halukkuudesta pestiin henkilö kerrallaan. Pestaamisen kannalta onkin tärkeää ja olennaista, miten rekrytointi tehdään mahdollisimman tehokkaasti siten, että se myös saavuttaa potentiaaliset tekijät.

VAIHE 2: OSAAMISEN JA MOTIVAATION TUKEMINEN

väliajoin pestin kuluessa. Siinä voi käyttää runkona Kehittyminen pestissä -työkalua. Keskustelussa pestissä toimiva pysähtyy pohtimaan omaa pestiään ja pestaaja saa tietoa pestin sujumisesta. Keskustelussa selviää, tarvitaanko lisää koulutusta, onko pestissä ilmennyt toteuttamishaasteita ja onko pestin tavoitteita syytä muuttaa tai tarkentaa. Motivaatiolla on iso merkitys pestissä toimivalle. Se saa tavoittelemaan henkilön omia päämääriä tai ryhmän tai yhteisön tavoitteita. Se vaikuttaa sitoutumiseen, tehtävien valintaan ja yrittämiseen. Siksi motivaatiota on tärkeää käsitellä pestikeskusteluissa joka kerta. Lisää motivaatiosta sivuilta 170–172.

MOT IVAAT ION VA H V I S TA M I N E N

Rekrytointi ja valinta

Pestissä toimivaa henkilöä ei saa jättää yksin. Yhteydenpidon pestatun ja pestaajan välillä on hyvä olla luontevaa molemminpuolista keskustelua tai viestien vaihtoa. Välipestikeskusteluja järjestetään tasaisin

166

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

Pestaaminen = Pestikeskustelu + Perehdytys

Pestauksen julkistaminen


OSAAMISEN JA M O T I VA AT I O N TUKEMINEN

S E U R A AVA ASKEL

Tuki

Pestissä toimiminen

Pestin uusiminen

Välipestikeskustelu

Päätöspestikeskustelu

Taukotupa Kiltatoiminta Uusi pesti

Koulutus

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

167

P ES T I O N PA RT ION VA PA A E HTOIS T E HTÄVÄ

Kun sovittu pesti päättyy, on aika kiittää hyvin hoidetusta työstä sekä sopia jatkosta. Pesti päätetään loppupestikeskusteluun, jossa käydään läpi mennyttä. Kulunutta voi peilata pestisopimukseen ja arvioida tavoitteiden toteutumista, pestatun omaa kehittymistä johtamistaidoissa ja ajankäytön tai pestin aikaisen tuen toteutumista. Pestiä hoitanut on joskus pestin jälkeen ikään kuin välitilassa sen suhteen, haluaisiko kenties ottaa heti uuden pestin vaiko pitää partiotaukoa. Saman pestin voi uusia muutaman kerran, mutta sen jälkeen kannattaa miettiä uusia tehtäviä tai pestin laajentamista uusille urille. Pestin uusimisen yhteydessä käydään

luonnollisesti uusi pestikeskustelu ja määritellään tavoitteet. Taukotuvalle jääminen on vaihtoehto silloin, kun johtajan elämäntilanne ei salli aktiivista partiossa mukana olemista. Häntä ei kuitenkaan pidä unohtaa, vaan on syytä pitää edelleen aktiivisesti yhteyttä ja huolehtia, että esimerkiksi lippukunnan tiedotteet menevät kaikille lippukunnan johtajille. Hyvä tapa on tarjota taukotuvalla olijoille vaikkapa lippukunnan leirien tai muiden tapahtumien yhteydessä pieniä pestejä, jotka eivät ajallisesti vaadi kuin paikan päälle tulemisen. Elämäntilanteen taas salliessa taukoa pitävä johtaja pystyy ottamaan vastaan isompia pestejä joko lippukunnasta tai oman kiinnostuksensa mukaan piiristä tai keskusjärjestöstä.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

VAIHE 3: SEURAAVA ASKEL


Jos ilmoitus avoimesta pestistä on kirjallinen, on hyvä huomioida sen sisältö ja houkuttelevuus. Ainakin nämä asiat kannattaa mainita: • kuvaus pestistä, sen sisällöstä ja kestosta • kuvaus esim. lippukunnasta, ryhmästä tai jaostosta, johon tekijää haetaan • pestissä vaadittu tieto, taito, ikäkausi ja mahdollinen koulutus • mitä uutta on mahdollista oppia. Pestikeskustelun aikana kuunnellaan pestattavaa, tarkennetaan ja selvennetään pestin sisältöä, räätälöidään pesti sopivaksi tekijälleen ja sovitaan pestiin liittyvästä tuesta niin, että molemmat osapuolet ovat tietoisia pestin lopullisesta sisällöstä. Lopullinen kuva tulevasta pestistä muodostuu vasta pestikeskustelun jälkeen. Pestisopimus suositellaan tehtäväksi kirjallisena. Kirjaamisen etuna on asioiden muistaminen myös jälkeenpäin. Pestaamisen avuksi löytyy materiaalia Suomen Partiolaisten nettisivuilta. Pestisopimuslistat ja muut pestisopimuspohjat löytyvät lippukunnille suunnatuista materiaaleista kohdasta ”Pesti ja pestaaminen”.

Pestikeskustelun voi käydä henkilökohtaisesti tai ryhmässä (esimerkiksi kaikki lippukunnan akelat yhdessä). • Pestikeskustelun avainkysymykset: • pestiin kuuluvat tehtävät ja aikataulu • mikä pestissä motivoi ja mitä pestattava haluaa oppia • mistä ja keneltä pestattu saa tukea ja onko pestiin saatavilla koulutusta. Miten pestattu haluaa kehittyä johtamistaidoissa? • millaisia resursseja (materiaalit, varusteet, tila, raha) on käytössä • miten pestin hoitamista seurataan (mahdollinen raportointi) • mitä pestissä toimivalta odotetaan ja millaisia käytäntöjä on noudatettava • mitä oikeuksia, etuuksia ja velvollisuuksia pestin hoitajalla tulee olemaan • miten edeltäjät ovat pestissä toimineet (mahdollinen tuki heiltä) • milloin pesti päättyy ja kuka tarvittaessa etsii pestiin seuraajan.

LÄHTEET: Pestauksen avuksi löytyy materiaalia Suomen Partiolaisten nettisivuilta. Pestisopimuspohjat ja Kehittyminen pestissä -työkalu löytyvät lippukunnille suunnatuista materiaaleista kohdasta ”Pesti ja pestaaminen”.

168

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Pestijohtaja ja muut pestaamista suunnittelevat voivat käyttää seuraavan sivun roolikarttaa apuna monipuolisten tehtävien suunnittelussa ja rekrytoinneissa. Yhdellä vapaaehtoisella voi olla partiossa samanaikaisesti monta erilaista roolia, jolloin on tärkeää tiedostaa roolien väliset erot ja niiden väliset suhteet. Lippukunta pysyy elinvoimaisena, kun johtajille ja aikuisille on tarjolla monenlaisia rooleja, jotka sopivat erilaisiin elämäntilanteisiin ja johtajana kasvamisen vaiheisiin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

169

P ES T I O N PA RT ION VA PA A E HTOIS T E HTÄVÄ

Partiossa toimivat aikuiset ovat partion vapaaehtoisia toimijoita; johtajia, aikuisia tukia, lasten huoltajia. Partio-ohjelmassa aikuisella voi olla monenlaisia vapaaehtoistyön rooleja riippumatta siitä, onko harrastus alkanut lapsena vai onko liittynyt partioon vasta täysi-ikäisenä. Lisäksi kannatusyhdistys- ja talkootoiminta mahdollistavat aikuisen vapaaehtoisuuden myös ilman partioon liittymistä. Vapaaehtoiset mahdollistavat partion päämäärän toteutumisen eli lasten ja nuorten kasvamisen aktiivisiksi kansalaisiksi.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

VAPAAEHTOISTEN ROOLIT PARTIOSSA


MOTIVOINTI JA INNOSTAMINEN Motivaatio on ihmisen henkilökohtainen käyttövoima, joka saa hänet toimimaan, innostumaan, opettelemaan uutta tai ylittämään itsensä. Se on omien sisäisten tarpeiden ja tunteiden synnyttämää halua tehdä jotakin tiettyä: Haluan toimia, koska se tuottaa minulle tai muille iloa, arvoa, merkityksellisyyttä tai hyötyä. Haluan toimia, koska se auttaa minua tai muita välttämään epämukavuutta, menetyksiä tai harmeja.

Vapaaehtoiseksi partioon -opas löytyy partion verkkosivuilta. Opas neuvoo, miten lippukunnat voivat kehittää vapaaehtoisten rekrytoimista mukaan toimintaan. Vapaaehtoistoiminnan linjaukset määrittelevät periaatteet ja yhteiset toimintamallit, joiden perusteella partiossa tehdään vapaaehtoistyötä.

170

Motivaatiota ja sen syntymistä on tutkittu jo lähes sata vuotta, ja siihen liittyy useita eri teorioita ja motivaatiotekijöiden luokittelutapoja. Oleellista on ymmärtää, että motivaatio syntyy jokaisen ihmisen omista sisäisistä psykologisista tarpeista, tunteista ja kokemuksista. Ne ovat kaikilla ihmisillä erilaisia. Toista ihmistä ei varsinaisesti voi motivoida. Häntä voi vain auttaa tunnistamaan omia motivaatiotekijöitään ja motivoitumaan itse. Motivoituminen on yleensä helppoa, jos ihmisen omat sisäiset tarpeet ja kiinnostuksenkohteet ovat samansuuntaisia tehtävän kanssa. Motivoituminen on vaikeaa silloin, jos joutuu tekemään itselleen yhdentekeviä tai omien tarpeidensa tai arvojensa vastaisia asioita tai jos tekemiseen puututaan liikaa. Vähättely, vahtiminen, kontrollointi, virheiden etsiminen, jatkuva neuvominen, oman onnen nojaan hylkääminen ja luottamatta jättäminen ovat tapoja, jotka helposti heikentävät motivaatiota. Kannustus, positiivinen palaute, onnistumisten huomaaminen ja arvostus puolestaan saavat motivaation kukoistamaan.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


NÄMÄ RUOKKIVAT MOTIVAATIOTA:

P ES T I O N PA RT ION VA PA A E HTOIS T E HTÄVÄ

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Kaikilla ihmisillä on samoja perustarpeita, mutta niiden merkitys vaihtelee ihmisestä toiseen. Tarvitsemme turvallisuutta, suojaa, vaatteita, lepoa ja ravintoa. Tarvitsemme kuulumista johonkin ryhmään, vuorovaikutusta, hyväksytyksi tulemista, huomiota ja arvostusta. Tarvitsemme myös mahdollisuuksia olla oma persoonamme, toimia itsellemme luontaisella tavalla, valita itse tapamme toimia, kasvaa ja kehittyä ja toteuttaa itseämme ja omia tavoitteitamme. Perustarpeista on tärkeää huolehtia, sillä niillä luodaan pohja motivoitumiselle. Jos ne eivät toteudu riittävästi, motivaatiomme toimia keskittyy usein niiden täyttämiseen eikä varsinaiseen toimintaan. Oletko nälkäisenä, väsyneenä tai vähäteltynä johtajana parhaimmillasi? Partiojohtajina ja pesteissä tekemisen paloa synnyttävä motivaatio, sitoutuminen ja innostus tarvitsevat myös perustarpeita syvällisempiä asioita. Kun tehtävät ovat monimutkaisia, vaativat luovaa otetta, hyvää vuorovaikutusta ja monipuolista ajattelua ja toimintaa, motivoituminen tapahtuu useimmiten merkityksellisyyden ja omaehtoisuuden kautta.

• Tunnemme kuuluvamme toisistaan välittävään ja toisiaan tukevaan ryhmään. • Vetovastuussa olevat ja ryhmään kuuluvat arvostavat kaikki toisiaan ja osoittavat sen. • Toimimme luotettavasti, reilusti ja kaikkien tarpeet huomioiden. • Toimimme positiivisella ja arvostavalla otteella, puhumme rakentavasti. • Arvostamme ja tuemme toistemme erilaisuutta ja hyödynnämme sitä. • Huolehdimme psykologisesta turvallisuudesta – jokainen tulee kuulluksi, ja on turvallista nostaa keskeneräiset ja poikkeavatkin ajatukset keskusteluun ilman nolatuksi tai tyrmätyksi tulemista • Tiedämme, mitä hyvää tai merkityksellistä tuotamme muille. • Pysähdymme tarkastelemaan säännöllisesti, missä olemme onnistuneet, ja tunnistamme omat osuutemme siinä. • Autamme toisiamme ja muita, tekemisellämme on myönteisiä vaikutuksia johonkin. • Luomme meitä innostavat tavoitteet yhdessä, ja jokainen meistä tunnistaa, mikä osa tavoitteissa innostaa juuri itseä. • Tekemisen sisältö on minusta kiinnostavaa ja innostavaa, ja voin itse valita, mitä haluan tehdä. • Voin valita itse, miten toteutan oman osuuteni, ja saan siihen halutessani apua tai tukea. • Pääsen käyttämään vahvuuksiani ja osaamistani, haasteita on minulle sopivasti. • Koen, että saan asioita aikaiseksi ja pystyn näkemään tulokset. • Koen osaavani, oppivani uutta ja kehittyväni eteenpäin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

171


Motivoitumista voidaan tukea myös partiomenetelmällä ja rakenteilla. Selkeys, sujuvuus, yhdessä keskustellen syntyneet tavoitteet, mahdollisuus kehittymiseen ja monenlaisten asioiden oppimiseen sekä tekemiseen sisäänrakennettu hauskuus ja pelillisyys auttavat motivoitumisessa. Motivoitumista tukevia pelillisiä rakenteita ovat esimerkiksi: • Ryhmissä toimiminen: Seikkailut, leirit ja tapahtumat yhdessä suunnitellen ja tehden. • Tavoitteellinen kerääminen: Merkkien, suoritusten, osallistumisen, kouluttautumisen, tehtävien ja kokemuksen kertyminen. • Kokemuksellisuus: Uusien asioiden, elämysten, tunteiden, onnistumisten, selviytymisen, ystävyyden, yhteenkuuluvuuden ja oppimisen kokeminen. • Osaamisen kehittyminen: Yhdessä oppiminen, kekseliäisyys, innovatiivisuus, luovuus, harjoittelu ja tekemällä oppiminen.

• Tarinallisuus ja hauskuus: Tarinat, tapahtumat, nimet, leikki, luovuus, yllätyksellisyys ja yhdessä keksiminen. • Oma eteneminen: Saavuttaminen, osallistuminen, pestistä toiseen siirtyminen ja kehittyminen ihmisenä. Motivaatio on käyttövoima, joka vahvistuu uusista kokemuksista oppimisella ja oman kehittymisen ja onnistumisten sekä merkityksellisyyden huomaamisella. Onnistumisia on joskus itse vaikea tunnistaa, mutta niitä voi ja kannattaa säännöllisesti pysähtyä miettimään ja kysyä myös esimerkiksi partiokavereilta. Onnistumisten näkemistä ja motivaatiota vahvistaa myös se, että pysähtyy säännöllisesti kehumaan ja kiittämään itseään ja muita – vaikka aivan pienistä ja arkisista asioista partiopolulla.

Kuvittele itsesi metsään erämaakämpän pihalle. Poimit marjoja keskittyneesti ja innokkaasti. Illalla saadaan ihana jälkiruoka mustikoista, ja kaikki ovat silloin iloisia. Yhtäkkiä huomaat karhun lähestyvän. Pudotat marja-astian, juokset minkä pystyt ja pääset ajoissa kämppään sisälle. Karhua pakoon juokseminen oli motivoivaa, mutta ei innostavaa. Juoksu motivoi sinua, koska pelkäsit ja halusit turvaan. Ulkoinen uhka toimi ulkoisen motivaatiosi lähteenä ja sai sinut reagoimaan ja toimimaan. Ajatus mustikoiden poimimisesta ja muiden ilahduttamisesta sen sijaan oli myönteinen ja kiinnostava asia, johon ei liittynyt pakkoa tai uhkaa. Se motivoi sinua myös sisäisesti ja innosti. Osasit poimia hyvin, marjojen löytäminen ja kertyminen oli palkitsevaa, koit olevasi osa ryhmää ja illalla tulisit saamaan arvostusta herkuista, sait poimia omalla tavallasi ja omaan tahtiisi, ajattelit ehkä kestäviä elämäntapoja poimiessasi luonnonmarjoja... Sisäinen motivaatiosi sai sinut innostumaan, näkemään vaivaa, olemaan sinnikäs, keksimään tapoja päästä käsiksi piilossa oleviin marjoihin ja keskittymään onnistumiseen.

172

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


kunnan tai esimerkiksi piirin perinteiden mukaan kerran tai useammin vuoden aikana. Johtajahuoltoon voi sisällyttää koulutusta, joka tukee johtajaa hänen pestissään, sekä vapaata ohjelmaa, joka toimii varsinaisena kiitoksena ja jaksamisen rakentajana. Leireillä tapahtuva johtajahuolto voi olla joko yllätys johtajille tai selkeästi järjestetty johtajahuoltopiste – hengähdystauko leirin kiireisen elämän keskelle. Julkinen kiittäminen leviää laajasti riippuen käytetystä julkaisumuodosta. Esimerkiksi lippukuntalehti, piirin lehti tai lippukunnan somepäivitys ovat mahdollisuus lähettää kiitosviesti onnistuneesta projektista, toiminnasta tai uudesta ideasta. Lippukunnan hallituksen lähettämä perinteinen kiitoskortti johtajille, lippukunnan aikuisille ja yhteistyötahoille esimerkiksi jouluisin tehoaa digiaikana. Mitä henkilökohtaisempi tervehdys on, sitä enemmän sillä on vaikutusta.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

173

P ES T I O N PA RT ION VA PA A E HTOIS T E HTÄVÄ

Kiittäminen on erityisen tärkeää vapaaehtoistyössä. Arvostuksen osoittaminen ja muistaminen sitouttavat vapaaehtoista ja muistuttaa häntä panoksensa arvokkuudesta. Joissain tilanteissa se on koko vapaaehtoistyön motivaatiota ja tarkoitusta ylläpitävä voima. Kiitoksen vastaanottaminen tuntuu usein fyysisenä tyytyväisyytenä kaikkialla kehossa.  Sana ”kiitos” yksinkertaisesti tuntuu hyvältä ja on yksi helpoimmista ja tehokkaimmista keinoista auttaa vapaaehtoisia jaksamaan. Esimerkiksi lastaan sudenpentulauman viikkotapaamisesta kololta hakevan huoltajan kiitos kantaa pitkälle: ”Kiitos tästä koloillasta!” Vapaaehtoisten tekemä työ tulee huomata, ja sille pitää osoittaa arvostusta. Kiittämisen ja palautteen antamisen on oltava osa jokapäiväistä partiotoimintaa. On myös hyvä yksilöidä kiitoksen kohde, se, mistä kiitetään. Johtajille säännöllisesti järjestettävä johtajahuolto toimii toiminnallisena kiitoksena ja hengennostattajana. Johtajahuoltoa voi järjestää lippu-

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

KIITTÄMINEN JA PALKITSEMINEN


PARTION ANSIOMERKKIJÄRJESTELMÄ Partion ansiomerkit ovat osa partiomenetelmää ja partion symboliikkaa, ja ne periytyvät keskiajan ritarikuntajärjestelmästä. Ansiomerkkejä myönnetään tunnustuksena aktiivisesta ja ansiokkaasta partiotoiminnasta, ja merkin kantajan edellytetään kunnioittavan kantamansa merkin perinteitä. Monissa lippukunnissa on vankat perinteet ansiomerkkien hakemiselle, ja osalla lippukunnista on myös omia merkkejä. Samoin partiopiireillä on omia ansiomerkkejä, joita voidaan hakea ansioituneille johtajille kiitokseksi toiminnasta. Partiossa jaettavat kiitokset ja ansiomerkit jaotellaan tehtäväkohtaisiin, aatteeseen perustuviin, ansioihin perustuviin ja muihin huomionosoituksiin.

174

Ansiomerkkiehdotukset tehdään useassa tapauksessa sähköisesti, ja niitä käsitellään neljä kertaa vuodessa – poikkeuksena Mannerheim-soljet, joiden anomukset käsitellään vain kerran vuodessa. Ansiomerkkien käsittelyaika on noin kaksi kuukautta ehdotusten määräajasta, mikä tulee ottaa huomioon ehdotusten tekemisessä ja ansiomerkin luovutuspäivässä. Lippukunnissa voi toimia ansiomerkkitoimikunta, mutta myös kaksi partiojohtajaa voi yhdessä tehdä ansiomerkkihakemuksen. Ansiomerkkiä voi anoa myös sellaiselle lippukuntalaiselle, joka ei toimi juuri kyseisellä hetkellä lippukunnassa vaan esimerkiksi keskusjärjestön tai piirin eri pesteissä.

LUE LISÄÄ: Partiolaisten ansiomerkkiopas

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


P ES T I O N PA RT ION VA PA A E HTOIS T E HTÄVÄ

Partiossa on vahva kiittämisen kulttuuri, mutta se vaatii myös jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittämistä yksilö- ja ryhmätasolla. Lippukunnan arjen keskellä on hyvä säännöllisesti pysähtyä miettimään, miten juuri meidän lippukuntamme kiittää johtajiaan ja vapaaehtoisia työpanoksesta. Myös partioprojektin johtajan kannattaa suunnitella kiittämistä jo projektin valmisteluvaiheessa. Panostamalla määrätietoisesti partion kiittämiskulttuuriin vaikutamme partioyhteisön (lippukunta, piiri, SP, partiojohtajat) yhteistyökykyyn ja kehittymiseen. Kiittämiskulttuuri on merkittävää myös siksi, että se on yksi tärkeimmistä elementeistä kannustavan ja rohkaisevaksi koetun partioyhteisön rakentamisessa.  Ja mikä parasta, kiittämiskulttuuri ei edellytä suuria taloudellisia investointeja tai työkaluja.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

KIIT TÄMISKULT TUURIN KEHIT TÄMINEN

POHDIT TAVAK S I

Muistele, mistä olet saanut partiossa kiitosta. Entä miten ja mistä itse viimeksi kiitit?

HARJOITUS

SELVITÄ LIPPUKUNTASI TAVAT: • Ovatko kiitos ja muistaminen säännöllistä, vuosikelloon kirjattua toimintaa? • Missä yhteyksissä muistaminen tapahtuu? • Millaisia muistamisia, omia ansiomerkkejä, kunniakirjoja, kunniamainintoja jne. meidän lippukunnallamme on johtajille? • Miten muistamme muitakin kuin johtajia? • Onko meidän lippukunnallamme oma kiitostoimikunta, joka kokoontuu säännöllisesti? • Miten muistamme myös kiitostoimikunnan jäseniä?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

175


VUOROVAIKUTUSTAIDOT Tässä luvussa pureudutaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Tämä on kuitenkin vain maistiainen siitä kaikesta, mistä ihmisten vuorovaikutus muodostuu. Aiheesta on kirjoitettu paljon niin tieteellisesti kuin yleistajuisesti. Monet tahot tarjoavat myös erilaisia viestinnän ja puheviestinnän kursseja, joilla omia vuorovaikutustaitoja voi harjoitella.

Tärkeintä on kuitenkin omaehtoinen harjoittelu, johon tarjoutuu tilaisuus aina kun toimit toisten ihmisten kanssa. Kyselemällä ja keskustelemalla toisen kanssa siitä, miten ja miksi hän sanoo tai tekee tietyllä tavalla, saa arvokasta tietoa oman ymmärryksen kehittämiseen. Palaute, joka on yksi tämän luvun aiheista, on erityisen tärkeää vuorovaikutustaitojen oppimiselle.

VUOROVAIKUTUS KÄSITTEENÄ Vuorovaikutukseen kuuluvat niin varsinainen puhe kuin eleet ja muu sanaton viestintä. Ihmiset viestivät asenteitaan tai tunteitaan esimerkiksi äänenpainoilla, käsien liikkeillä tai ilmeillä. Nykyään pikaviestimissä kirjoitetut viestit alkavat muistuttaa ennemmin puhumista kuin kirjoittamista, sillä niissä harvoin sitoudutaan kirjakielen sääntöihin. Erilaiset hymiöt, gifit, tarrat ja muut kuvat sekä merkit sisältävät samanlaisia viestejä kuin asento, ilme, äännähdys tai äänenpaino. Vuorovaikutukseen tarvitaan kaikissa tilanteissa useampi kuin yksi osapuoli. Vuorovaikutus syntyy aina yhteistyössä, eli kaikki osallistujat ovat vastuussa siitä, miten tilanne etenee. Kuunnellessaankin ihminen viestii

176

puhujalle paljon, kuten tässä luvussa myöhemmin kuvataan. Vuorovaikutustaitoja oppii vain harjoittelemalla. Ihmisellä on varhaislapsuudessa erilaisia herkkyysvaiheita, jolloin vuorovaikutustaitojen oppiminen on erityisen nopeaa. Ilman ihmiskontaktia vauvat eivät itsestään opi viestimään ihmisten kanssa. Vuorovaikutustaitojen oppiminen jatkuu koko elämän ajan, ja partio on lapsille ja nuorille erinomainen paikka harjoitella toisten kanssa toimimista. Vuorovaikutustaidot ovat yksi arvostetuimmista työelämätaidoista, ja niiden kehittäminen kuuluu myös koulujen opetussuunnitelmaan.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Ihminen ei ole pelkästään geeniensä summa. Perheet kasvattavat lapsensa tietynlaiseen vuorovaikutuskulttuuriin. Joissakin perheissä on täysin normaalia riidellä kovaäänisesti ja ilmaista tunteita vahvasti ilman että kukaan kokee tilannetta epäturvalliseksi. Toisissa perheissä taas arvostetaan rauhallista ja verkkaista keskusteluilmapiiriä. Selvimmin tällaiset erot huomaa, kun on kylässä kaverin perheen luona. Ruokapöydässä saatetaan puhua aiheista, joista ei koskaan puhuttaisi oman perheen kanssa. Vuorovaikutustavat eivät kuitenkaan perustu pelkästään perimään tai kasvatukseen. Myös yksilöiden tarpeet ja tavoitteet muokkaavat sitä, miten he puhuvat. Eräs tapa jaotella ihmisten vuorovaikutustyylejä on nelikenttämalli nimeltään DiSC. Ihmiset eivät välttämättä kuulu puhtaasti yhteen neljästä ryhmästä, vaan heillä voi olla piirteitä kahdesta tai kolmestakin eri tyylistä. Mallin keskeinen ajatus on se, että kaikkia näitä vuorovaikutustyylejä tarvitaan, jotta saavutetaan paras lopputulos.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

177

V UO ROVA I K U T U STA IDOT

Vuorovaikutus ei aina onnistu. Väärinymmärrykset ovat hyvin yleisiä ihmisten välillä, sillä niin viestin välittäminen kuin tulkitseminenkin on usein epätäydellistä. Ihmiset ovat erilaisia niin biologisista syistä kuin kasvatuksen vaikutuksesta, ja se tekee meistä kaikista ainutlaatuisia. Mitä paremmin kaksi ihmistä tuntee toisensa, sitä vähemmän heidän välillään syntyy väärinymmärryksiä. Ihmisen tapaan puhua vaikuttaa esimerkiksi temperamentti. Temperamentti tarkoittaa sitä osaa ihmisen luonteesta, joka on geneettistä. Temperamenttierot ihmisten välillä voi nähdä jo vauvana. Osa ihmisistä kaipaa enemmän ärsykkeitä, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa uusiin asioihin tutustumiseen. Jotkut ovat luonnostaan hyväntuulisempia ja joustavampia kuin toiset. Nämä piirteet vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti ihminen puhuu, kuinka paljon hän elehtii, ja kuinka pitkän tauon tarvitsee toisen puheen pohtimiseen ennen omaa vastaustaan. Ihminen, joka puhuu hyvin eri tavalla kuin itse, voi aiheuttaa hämmennystä ja turhautumista.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

ERILAISET VUOROVAIKUTUSTAVAT


Tässä taulukossa malli esitetään hyvin yleisluontoisesti, mutta siitä on kirjoitettu paljon internetissä. Mallin kanssa on hyvä huomata, että se on kaupallinen brändi, eikä perustu laajoihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin. Malli auttaa pohtimaan, miksi muut toimivat eri tavalla kuin itse, mutta toisen ihmisen määrittely sen perusteella on yksinkertaistava. TEHTÄVÄKESKEINEN

IHMISKESKEINEN

NOPEA TAHTI

HALLITSEVA: • Päättäväinen ja luja. • Pyrkii viemään asiat maaliin, tulokset tärkeitä. • Puhuu ja antaa palautetta hyvin suoraan.

VAIKUTTAVA • Ulospäinsuuntautunut, positiivinen ja eloisa. • Innostuu ja kannustaa. • Arvostaa hyvää ilmapiiriä ja meininkiä.

HIDAS TAHTI

TUNNONTARKKA: • Analyyttinen, perusteellinen, järjestelmällinen ja tarkka. • Varautunut, arvostaa omaa tilaa. • Keskittyy yksityiskohtiin, jotta mikään ei jää huomaamatta.

VAKAA • Kärsivällinen ja rauhallinen. • Tahdikas ja huomaavainen. • Pyrkii pitämään ryhmän koossa ja purkamaan ristiriitoja.

ERILAISET VUOROVAIKUTUSROOLIT PARTIOSSA Partiossa on johtamisen lisäksi useita erilaisia tapoja tukea ja kasvattaa. Ohjaaminen, mentoroiminen ja valmentaminen kuuluvat erityisesti tiettyihin pesteihin, mutta kaikessa johtamisessa voi olla tarpeen hyödyntää niiden työkaluja tilannekohtaisesti. Kaikkia kolmea vuorovaikutusroolia yhdistää se, että niissä pyritään auttamaan toista löytämään itse vastaukset ongelmiin. Kuunteleminen, avoimet kysymykset ja kannustava asenne ovat kaikkien roolien ytimessä, mutta rooleissa on myös hienovaraisia eroja.

178

Luotsit ohjaavat lippukunnissa tarpoja-, samoaja- ja vaeltajaohjelman toteutumista. Pestissä tarvitaan usein kaikkia kolmea vuorovaikutusroolia. Ikäkausi, ryhmä ja ohjelman vaihe vaikuttavat siihen, mikä rooli painottuu. Tarpojaluotsi usein valmentaa vartionjohtajia, samoajaluotsi voi ohjata nuorta itsenäisempään toimintaan lippukunnassa, ja vaeltaja kaipaa luotsiltaan mentorointia itsenäistymisen pyörteissä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PERUSKYSYMYKSIÄ OHJAUSKESKUSTELULLE: • Mikä meni hyvin? Mitkä asiat vaikuttivat siihen? • Mikä olisi voinut mennä paremmin? Mitä tekisit eri tavalla seuraavalla kerralla? • Miksi ajattelit näin? Voisiko asiaa ajatella toisella tavalla?

MENTOROINTI Mentorisuhteessa on kaksi osapuolta: mentori ja harjoittelija. Harjoittelijasta käytetään myös sanaa aktori. Mentorointisuhde voi olla muodollinen, jolloin mentori on pestattu tehtäväänsä. Suhde voi myös olla epävirallinen, jolloin kokeneempi henkilö keskustelee asiaa vielä harjoittelevan kanssa jostain juuri sillä hetkellä askarruttavasta asiasta. Mentorointisuhteesta hyötyy harjoittelija lisäksi myös mentori, sillä toisen auttaminen auttaa usein kehittämään omaakin osaamista. Mentorointisuhde voi olla pitkä tai lyhyt, eikä sille aseteta etukäteen tiukkaa tavoiteaikataulua. Mentoroinnin tarkoituksena ei ole tähdätä johonkin tiettyyn tavoitteeseen, vaan mentori ohjaa keskustellen harjoittelijaa etsimään itse tavoitteita ja ratkaisuja. Mentorin ja harjoittelijan suhde

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

179

V UO ROVA I K U T U STA IDOT

Partiossa painotetaan tekemällä oppimista eli opettamisen sijaan oppimisen ohjaamista. Ohjaamisen tavoitteena on, että ohjattava oppii toimimaan itsenäisesti ja kehittämään omia taitojaan. Ohjaaminen on kriisitilanteiden ulkopuolella lähes aina paras lähestymistapa aikuiselle tuelle. Vastuun ottamista oppii vain harjoittelemalla, joten viimeistään samoajien kanssa on tärkeää antaa heille mahdollisimman paljon tilaa tehdä omia päätöksiään. Ohjaamisessa vaikeinta on usein antaa toisen tehdä omat virheensä. Jos ohjattava oppii luottamaan siihen, että ohjaaja tietää aina oikean vastauksen, on helppo jättää tekemättä virheiden ennakoimista vaativa ajatustyö. Aikuisen tuen tehtävänä ei ole poistaa virheitä kokonaan, vaan puuttua tilanteeseen vasta kun kyseessä on aito turvallisuusriski tai seuraukset ovat jollain muulla tavalla liian vakavat. Toiminnan jälkeiset ohjauskeskustelut ovat oppimisen kannalta tehokkaimpia välineitä, mitä partiosta löytyy. Ohjaajan tehtävänä on usein tasapainottaa toisen näkökulmaa, jos se kallistuu liikaa positiiviseen tai negatiiviseen näkökulmaan.

Partion koulutusjärjestelmässä ohjaajilla on keskeinen asema. Partiojohtajaperuskurssilla kurssilaisen johtamisharjoitusta ohjaa joku lippukunnan toinen partiojohtaja. PJ-kurssilaisen ohjaaja tukee johtamistaitojen kehittämisen lisäksi lippukunnan käytäntöihin tutustumisessa. Ohjaajalla ei kuitenkaan ole sananvaltaa kurssin suorittamiseen, vaan hänen tehtävänään on antaa palautetta kurssilaiselle. Ko-Gi-ohjaaja on joko tehtävään koulutettu koulutusohjaaja, Ko-Gi-kouluttaja eli palokärki tai Ko-Gi-ryhmän jäsen. Ko-Gi-ohjaaja kulkee kurssilaisen eli untuvikon rinnalla ja vastaa lähijaksojen ulkopuolisesta oppimisesta. Ko-Gi-ohjaaja vastaa siitä, että untuvikko saavuttaa Kolmiapila-Gilwell-kurssin oppimistavoitteet.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

OHJAAMINEN


perustuu luottamuksellisuuteen, ja sen tavoitteena on kehittää harjoittelijan osaamista kokonaisvaltaisesti, eli sen ei tarvitse keskittyä pelkästään partioon. Jos mentorointi kiinnostaa, asiasta voi lukea enemmän Suomen Partiolaisten tai Suomen Mentorit ry:n verkkosivuilta. Toiminnan aloittamiseen saa tukea piiriltä tai keskusjärjestöltä.

VALMENNUS Valmentamisessa on käytännössä kyse aina jonkin ryhmän tai yksilön valmentamista kohti tiettyä, ennalta-asetettua tavoitetta. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisukeskeisyys on yleensä paras toimintamalli valmentajalle.

OHJAAMINEN

180

Ratkaisukeskeisen työtavan perusajatuksena on tehdä lisää sitä, mikä toimii, tehdä toisin jotakin, mikä ei toimi, ja olla korjaamatta mitään, mikä ei ole rikki. Partiossa valmentajia tapaa yleensä aluetoiminnassa, jossa lippukuntavalmentaja, ohjelmavalmentaja ja pestausvalmentaja tukevat alueen lippukuntien johtokolmikkoa. Lähtökohtana on, että lippukunnanjohtaja on itsensä, pestinsä ja omien ihmissuhteidensa paras asiantuntija. Valmentaja taas herättelee ajattelemaan lippukunnan toimintaa eri näkökulmista ja voi tarjoa omiin kokemuksiinsa perustuvia ratkaisuvaihtoehtoja.

MENTOROIMINEN

VALMENTAMINEN

OSAAMINEN

Molempien

Aktorin

Valmentajan

TAVOITE

Molempien/ Ohjaajan

Aktorin

Valmentajan (tai muun ulkopuolisen tahon)

MITÄ KEHITETÄÄN

Osaamista

Osaamista

Asioita

ONKO KOKENEEMMALLA VALTAA?

On

Ei

On

MIHIN ESIMERKIKSI SOPII?

Projektista vastaavan tukeminen

Henkilökohtaisen kehityksen tukeminen

Pitkässä vastuupestissä toimivan tuki

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


V UO ROVA I K U T U STA IDOT

Erilaiset tilanteet vaativat erilaista johtamista. Hyvä johtaja osaa lukea tilanteita ja valita johtamistavan tarpeen mukaan. Ilmapiiriin panostava johtaja voi kokea helpoimmaksi kysyä kaikkien mielipidettä kriisitilanteessakin, jolloin pitäisi tehdä nopeita päätöksiä. Tehokkuutta arvostava johtaja taas saattaa hermostua, jos suunnittelukokouksessa osallistujat ideoivat loputtomasti erilaisia vaihtoehtoja, ennen kuin niistä valitaan kaikkien mielestä paras. Ryhmän hyvinvoinnin ja lopputuloksen kannalta on yleensä parempi, jos valitsee johtamistavan tietoisesti tilanteen mukaan ja pystyy ottamaan vaihtelevia johtamisrooleja. Johtajalle on monesti helpointa toimia kuten on aina ennenkin toiminut. Tällöin hän luultavasti käyttää jotain johtamistapaa silloinkin, kun se ei ole kaikkein toimivin.

SOPIVAN TAVAN VALITSEMISEKSI VOI ESITTÄÄ ITSELLEEN KOLME KYSYMYSTÄ:

1

Käytänkö ryhmän jäsenten aikaa järkevästi? Joitakin asioita ryhmä haluaa miettiä ja suunnitella yhdessä, mutta toisissa asioissa he arvostavat enemmän sitä, että asiat etenevät ja joku tekee tarvittavat linjaukset.

2

Pystyykö ryhmä sitoutumaan päätöksiin, vaikka ei olisi mukana tekemässä ratkaisuja? Ryhmälle merkityksellisissä asioissa on tärkeää käydä keskusteluja ja rakentaa yhteisymmärrystä. Kaikki asiat eivät ole tällaisia.

3

Keiden näkemyksiä oikeiden ratkaisujen tekemiseen tarvitaan? Toisinaan ratkaistava asia koskee jonkun henkilön erikoisosaamista, jolloin hänen kannattaa tehdä päätökset. Veneessä kippari päättää merenkulkuun liittyvistä asioista, koska hän ymmärtää niitä parhaiten. Monitahoisissa johtamistilanteissa tarvitaan usein monia erilaisia näkemyksiä, jotta osataan tehdä hyviä ratkaisuja.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

TILANTEESEEN SOPIVAN JOHTAMISTAVAN VALINTA

181


Tilannejohtamisessa on kyse sopivan johtamistavan valitsemisesta ottaen huomioon ryhmän jäsenten kehitystason, tavoitteet ja olosuhteet. Tapoja voidaan ryhmitellä esimerkiksi näin:

182

Ohjaava:

Osallistava:

• Johtaja ohjaa toimintaa ja päättää itsenäisesti, miten toimintaan. Tätä tapaa kannattaa käyttää, kun johtajalla on hyvät tiedot siitä, mitä pitää tehdä, ja kun kaikkien kannalta on toivottavaa, että asiat saadaan hoidettua tehokkaasti.

• Johtaja ohjaa ryhmää löytämään ratkaisun, jonka kaikki voivat hyväksyä. Tätä tapaa kannattaa käyttää, kun on kyse ryhmälle tärkeästä asiasta ja on hyödyllistä käyttää aikaa ryhmän jäsenten näkemysten esille tuomiseen.

Kysyvä:

Salliva:

• Johtaja keskustelee asiasta jokaisen ryhmän jäsenen kanssa ja tekee tämän perusteella päätöksen itse. Tätä tapaa kannattaa käyttää, kun johtaja ei tiedä tarpeeksi voidakseen ratkaista asiaa suoraan, mutta asiasta sopiminen yhdessä ei parantaisi lopputulosta. Toisinaan johtajaa tarvitaan tekemään ratkaisu asiassa, jota osapuolet eivät pysty sopimaan keskenään.

• Johtaja antaa tehtävän ryhmän hoidettavaksi eikä osallistu itse tekemiseen. Tätä tapaa kannattaa käyttää, kun ryhmä ymmärtää, mitä heidän pitää tehdä, ja heillä on tarvittavat tiedot ja taidot niin, että voivat toimia turvallisesti ilman johtajan mukanaoloa. Johtaja voi käyttää oman aikansa johonkin muuhun, ja ryhmä saa tilaisuuden kantaa vastuuta itsenäisesti.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


V UO ROVA I K U T U STA IDOT

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

183


KUUNTELEMISEN TAITO Kuunteleminen on tärkeimpiä vuorovaikutustaitoja niin johtamisessa kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Kuunteleminen vaikuttaa puhujaan monin eri tavoin. Kun ihminen kokee, että hänen viestinsä on kuultu ja ymmärretty, hän tuntee olonsa arvostetuksi. Jos ihmisestä tuntuu, että häntä ei ole kuunneltu, hän kokee itsensä ulkopuoliseksi ja kyvyttömäksi vaikuttaa tilanteeseen. Tutkimusten mukaan puhuja myös puhuu paremmin, jos hän kokee yleisön kuuntelevan itseään hyvin ja arvostavasti. Ihmiset kuuntelevat mieluiten ihmistä, jonka he uskovat kuuntelevan heitä vuorollaan. Kuuntelemalla tarkkaavaisesti muita kasvatat siis omia mahdollisuuksiasi tulla kuulluksi. Jotta lapsesta kasvaisi aktiivinen kansalainen, on hänen uskottava siihen, että muut ihmiset kuuntelevat häntä. Hiljaisemmat ja ujommat lapset jäävät helposti muiden varjoon. Kasvattajan on hyvä varata erikseen aikaa heidän kanssaan puhumiseen ja odottaa kärsivällisesti tipotellen tulevaa vastausta. Tarvittaessa aikuinen kannustaa hiljaista puhumaan ja suojelee hänen puheenvuoroaan muilta lapsilta. Jotkut puheliaat lapset saattavat inttää asiaansa siihen asti, kunnes heistä tuntuu, että aikuinen on oikeasti kuunnellut heitä. Kuunteleminen antaa puheliaalle lapselle myös hyvän mallin siitä, miten hän voi itse kuunnella toisia. Jos vapaaehtoinen ei koe itseään tervetulleeksi partiotoiminnassa, motivaatio jatkaa pestissä laskee. Jokaisella partiolaisella pitäisi olla vähintään yksi partiokaveri, joka kyselee kuulumisia ja kuuntelee niin iloja kuin surujakin. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun

184

ihminen kokee itsensä jollain tavalla erilaiseksi (kts. Moninaisuuden erilaiset muodot alkaen sivulta 194). Jokainen haluaa tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin on. Toisin kuin joskus luullaan, kuunteleminen on monivaiheinen prosessi, jonka hallitsemista ihminen ei osaa luonnostaan. Kukaan ei synny valmiiksi hyvänä kuuntelijana, ja toisaalta kuka tahansa voi oppia paremmaksi kuuntelijaksi.

KUUNTELEMISESSA ON KOLME ERILLISTÄ OSA-ALUET TA:

1

Kuulemisen varmistaminen Mieti, onko tilanteessa jotain, joka estää tai häiritsee sinua kuulemasta, mitä toinen sanoo. Käännä hartialinjasi puhujaa päin ja laita pois puhelin tai muut häiriötekijät. Jos aihe on jollain tavalla herkkä tai vaatii keskittymistä, etsi keskustelulle rauhallinen tila.

2

Kuullun tulkitseminen Aivot suodattavat aistien tuottamaa tietoa jatkuvasti. Yksi tekijä tässä suodattimessa ovat omat oletukset ja ennakkoluulot tilanteesta. Kuuntelemisen aikana on tärkeää kysyä itseltään, kuuleeko puhujan viestin niin kuin itse olettaa asian olevan vai niin kuin puhuja sen tarkoittaa. Omat tunnereaktiot perustuvat aina omaan tulkintaan tilanteesta eikä suoraan siihen, mitä toinen on tehnyt tai sanonut.

3

Kuuntelemisen viestiminen Kuuntelemista voi viestiä niin kehonkielellä kuin verbaalisesti. Nyökkäykset, sopivat ilmeet ja äännähdykset kertovat kuulijalle, että

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


V UO ROVA I K U T U STA IDOT

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

viesti on vastaanotettu. Ymmärtämisen halusta kertovat muun muassa tarkentavat kysymykset (tarkoitatko, että...), vahvistavat lausahdukset (”No on kyllä outoa!) ja keskustelun jatkaminen siitä, mihin puhuja lopetti (ei ensimmäisestä asiasta, joka tuli mieleen toisen puheesta).

AKTIIVISEN KUUNTELUN OHJE

Valmistaudu kuuntelemaan puhujaa ja pohdi, millainen ennakkoasenne sinulla on tilanteeseen. Johtaja miettii: ”Sampo on nyt muutaman kerran valittanut, että seikkailijaretkellä ei mene hyvin. Seikkailijat ovat hänelle tärkeitä, joten hänellä on varmasti oikeasti murheita.”

Älä keskeytä puhujaa, mutta osallistu antamalla palautetta kehonkielellä. Nyökkäily, katsekontakti, ilmeet, eleet

Varmista, että ymmärrät, mitä toinen haluaa sanoa: Kysy: ”Mitkä asiat tässä retkessä sun mielestä ei nyt oo hyvin?”

Sanoita puhujan tunteita (kunnioittavasti): ”Kuulen, että sua harmittaa, että tää asia jäi sun vastuulle.”

Tee tilanteesta turvallinen puhujalle ja rohkaise toista puhumaan tarvittaessa. ”Hei ehditkö kertoa mulle, mitä sä ajattelet tosta retkestä.”

Tarkenna: ”Ymmärsinkö oikein, että sinun mielestäsi retkikirjettä ei voi jättää ensi viikkoon?”

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

185


HARJOITUKSIA

KUUNTELEMISEN TAVAT Eri tilanteissa tarvitaan erilaisia tapoja kuunnella. Millaisissa tilanteissa seuraavat kuuntelemisen tavat ovat hyödyllisiä? Millaisissa tilanteissa ne voivat aiheuttaa ongelmia? IHMISIIN KESKITTYVÄ

TOIMINTAAN KESKITTYVÄ

SISÄLTÖÖN KESKITTYVÄ

AIKAAN KESKITTYVÄ

• Herkkä toisten ilmeille ja äänensävylle. • Ei tuomitse, vaan miettii oman käytöksen vaikutusta muihin.

• Suosii hyvin valmisteltuja esityksiä ja kokouksia. • Muistaa yksityiskohtia. • Punnitsee puheenvuorojensa hyödyllisyyttä.

• Nauttii asioiden analysoinnista. • Kyseenalaistaa esitettyjä ajatuksia viedäkseen asiaa eteenpäin. • Etsii parasta lopputulosta.

• Haluaa saada keskustelun päätökseen tiettyyn aikaan mennessä. • Aikatauluttaa keskustelun.

• Saattaa unohtaa keskustelun tarkoituksen ja ajan kulun.

• Voi olla kärsimätön ja kyllästyä, keskeyttää muiden puheen, jos asia ei hänen mielestään etene.

• Saattaa olla kriittinen muiden puheenvuoroista. • Voi hidastaa keskustelun etenemistä.

• Voi olla kärsimätön. • Ei pidä rönsyistä tai aihetta pidemmälle vievistä puheenvuoroista.

HYVÄ JA HUONO KUUNTELEMINEN Tämä harjoitus tehdään pareissa, joista toinen on puhuja ja toinen on kuuntelija. Tarvitsette jonkin ajanottovälineen. • Puhuja kertoo viimeisimmästä partiotilanteestaan, esimerkiksi kokouksesta tai retkestä. Kuuntelijan tehtävänä on vain kuunnella ja ottaa aikaa, kuinka pitkään puhuja puhuu. • Ensimmäisellä kierroksella kuuntelija kuuntelee huonosti, eli ilmaisee välinpitämättömyyttä, katsoo puhelimeen tai poispäin, ei reagoi, pohtii omiaan. Puhuja puhuu niin pitkään kuin viitsii, ja käytetty aika kirjataan. Sitten puhuja ja kuuntelija vaihtavat rooleja. • Toisella kierroksella kuuntelija pyrkii kuuntelemaan aktiivisesti, kiinnostuneesti ja kannustavasti aiemmin tässä luvussa esitettyjen ohjeiden mukaisesti. Ajanotto

186

lopetetaan, ja aika kirjataan joko sitten, kun puhuja lopettaa tai kun aikaa on kulunut viisi minuuttia. Puhuja ja kuuntelija vaihtavat jälleen rooleja.

Purkakaa harjoitus keskustelemalla seuraavista kysymyksistä: • Miten puhujien käyttämät ajat eroavat hyvän ja huonon kuuntelemisen kohdalla? • Miltä huono kuunteleminen tuntuu puhujasta? Miltä hyvä kuunteleminen tuntuu puhujasta? • Miltä huono ja hyvä kuunteleminen tuntuvat kuuntelijasta? • Millä tavoin voitte kehittää omaa kuunteluanne tämän harjoituksen perusteella?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


TAITAVA PALAUTTEENANTO Taitava palautteenanto ei aina ole helppoa, mutta sitä voi harjoitella. On kuitenkin helppo sanoa, mitä taitava palautteenanto ei ole: toisen solvaamista, haukkumista tai mitätöintiä. Onnistunut palautekeskustelu on vuorovaikutteinen tapahtuma, joka etenee usein kysymysten kautta. Perinteinen ”hampurilaismalli” on palautteenantokeinona varmasti monelle tuttu ja joihinkin tilanteisiin sopiva, mutta usein myös melko kaavamainen tapa antaa palautetta. Riskinä on se, että ihminen oppii keskittymään

pihviin eli korjaavaan palautteeseen ja ohittamaan pehmennykseksi tarkoitetut positiiviset palautteet. Kaavamaisuuden sijaan olisi parempi keskittyä molemminpuolisen keskustelun luomiseen.

PALAUT TEEN ANTAMINEN LAPSILLE JA NUORILLE Pienimmillekin partiolaisille on hyvä antaa palautetta esimerkiksi käyttäytymisestä ja osallistumisesta, varsinkin kun se on myönteistä. Palautetta kannattaa antaa aivan pienistäkin asioista, kun lapset toimivat hyvin. Positiivinen palaute kannustaa usein koko ryhmää toimimaan toivotulla tavalla. Lapsille täytyy osata antaa myös korjaavaa palautetta esimerkiksi silloin, jos he eivät noudata sääntöjä tai käyttäytyvät epäkunnioittavasti toisia kohtaan. Lasten kohdalla erityisesti palautteen ajankohtaisuus on tärkeää. Pieni sudenpentu ei välttämättä osaa yhdistää johtajan palautetta tilanteeseen, joka tapahtui eilen tai viikko sitten. Verbaalisen palautteen lisäksi lapsia motivoi usein palautteen saaminen leikkien kautta ja sen konkretisoiminen vaikkapa helmiä tai tarroja keräämällä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

187

V UO ROVA I K U T U STA IDOT

Palautteen tavoite on asioiden, toiminnan ja osaamisen kehittäminen, mikä tekee taitavasta palautteenannosta johtajalle tärkeän taidon. Palautteen antaminen ja myös sen vastaanottaminen ovat osa jokaisen johtajan tehtävää, halusi sitä tai ei. Jotta palaute olisi hyödyllistä, sitä on saatava paitsi tapahtuman tai projektin jälkeen myös sen aikana. Palautekeskustelut ovat oleellisia pestissä kehittymisen ja koko partiotoiminnan parantamisen takia, ja siksi niistä kannattaa tehdä lippukunnan tai muun partioryhmittymän tavallinen käytäntö. Myös aikuisten kesken palautetta annettaessa ja vastaanotettaessa on tärkeää muistaa taitavan palautteenannon periaatteet. Palautetta on monenlaista, ja sitä voi antaa monella tavalla. Myönteisen palautteen lisäksi myös korjaava palaute on välillä välttämätöntä. Palautteen kuuluu kuitenkin aina olla rakentavaa. Tässä luvussa keskitytään vuorovaikutteiseen palautteenantoon.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

PALAUTTEEN ANTAMINEN


MUISTILISTA PALAUT TEEN ANTAMISEEN: • Mieti etukäteen, miksi annat palautetta ja miten vastaanottaja voi hyödyntää palautettasi. • Ota huomioon, mikä suhteesi palautteen vastaanottajaan on. Mitä tutumpi ihminen on, sitä paremmin tiedät, miten hän suhtautuu palautteeseesi. Valta-asetelmat, kuten pestit ja ikä, on tärkeää huomioida, sillä korkeammassa asemassa olevan henkilön mielipiteellä on enemmän painoarvoa ja voi siksi tuntua erityisen kipeältä. Toisaalta ihaillulta johtajalta saatu kehu tuntuu erityisen hyvältä. • Varaa palautekeskustelulle rauhallinen paikka ja tarpeeksi aikaa. Erityisesti korjaava palaute kannattaa antaa kahden kesken. • Kohdista palautteesi toimintaan, älä persoonaan. Toimi näin myös pienten partiolaisten kohdalla. On eri asia sanoa ”Nyt sinä toimit epäreilusti Mirkkua kohtaan” kuin ”Sinä olet kyllä tosi epäreilu tyyppi”. • Ole täsmällinen ja viittaa siihen, mitä on oikeasti tapahtunut. Pelkkä ”ihan kiva” tai ”meni hyvin” ei kerro mitään. Yleistävät sanat, kuten ”aina” tai ”ei koskaan”, ovat huonompi vaihtoehto kuin tarkka määrä, kuten ”kolmesti” tai ”ei kertaakaan”. • Rajaa palaute muutamaan keskeiseen kohtaan, jotta vastaanottaja saa varmasti tärkeimmän viestin. • Muista kiinnittää huomioita siihen, mikä meni hyvin ja millaisia vahvuuksia palautteen vastaanottaja käytti. • Monesti palautteessa on hyvä ehdottaa myös sitä, miten asian voi jatkossa tehdä paremmin. Ratkaisuehdotusten kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, jos ei tunne taustaa tai muuta kontekstia riittävästi. Tapahtuman järjestäjä on saattanut hylätä vaihtoehdon jo suunnitteluvaiheessa esimerkiksi viranomaisen ohjeiden perusteella tai resurssien puutteen vuoksi. • Salli toisen osapuolen antaa sinulle vastapalautetta ja pyri yhteisymmärrykseen.

188

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


V UO ROVA I K U T U STA IDOT

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

MALLEJA PALAUTTEEN ANTAMISEEN: MINÄ-VIESTI Minä-viesti on yksi tapa soveltaa hyvän palautteenannon periaatteita. Joskus palautteenanto kariutuu siihen, että vastaanottaja ei ole samaa mieltä siitä, miten palautteenantaja on tulkinnut tilanteen. Minä-viestissä keskitytään siihen, mitä on oikeasti tapahtunut ja miten se on vaikuttanut palautteenantajaan. Se minimoi siis vastaanottajan tarvetta puolustaa itseään ja toimintaansa. Minä-viesti on myös erinomaisen tehokas tapa kiittää ja kehua. Esimerkkejä: ”Minua suututtaa, koska et ole tiskannut astioita. Nyt minun piti tiskata ne, ennen kuin sain aloitettua ruoanlaiton.” ”Minusta on pelottavaa, kun hypitte kalliolta alas. En voi mennä sisään tekemään muuta, koska pelkään, että satutatte itsenne.” Positiivinen: ”Minulle tuli hyvä mieli, kun tulit tarjoamaan apua siivoamisessa ja pääsimme kaikki lähtemään kotiin aikaisemmin.” OHJAAVA PALAUTE Herätä palautteen vastaanottaja huomaamaan ongelma itse kysymyksien avulla. Ongelmien huomaaminen itse tuntuu mukavammalta, ja asian aktiivinen työstäminen jättää vahvemman muistijäljen. Jos palautteen vastaanottaja ei kuitenkaan huomaa ongelmaa muutaman kysymyksen jälkeen, palautteenantajan on hyvä antaa palaute suoraan. Esimerkkejä: ”Millä perusteella teit tämän päätöksen?” ”Mitä tiesit tilanteesta aiemmin?” ”Miltä se, mitä teit, voisi tuntua toisesta?” ”Mitä tekisit toisin seuraavalla kerralla?”

”Minä <tunnetilan kuvaus>, koska <konkreettinen kuvaus siitä, mitä toinen tekee tai on tehnyt, ilman tulkintoja>. Silloin minä <konkreettinen kuvaus siitä, miten toisen toiminta vaikuttaa sinuun.>”

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

189


PALAUTTEEN VASTAANOTTAMINEN Palautteen vastaanottaminen ei ole aina helppoa. Vaikka palautteenantaja muotoilisi palautteen taitavasti, palaute voi tuntua henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Näin käy erityisesti, jos palautetta saa toiminnasta, jolle on uhrannut paljon aikaa ja vaivaa. Oman arvon määrittäminen tehtävistä suoriutumisen perusteella johtaa kuitenkin ennen pitkää pahaan mieleen. On tärkeää ylläpitää tasapaino työn, harrastusten ja vapaa-ajan välillä. Lue lisää jaksamisesta ja delegoinnista sivuilta 249-251 ja 86. Palautteen vastaanottaminen voi olla vaikeaa myös silloin, kun itsetunto on syystä tai toisesta hauras. Silloin on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja palata omiin vahvuuksiin. Palautetilanteiden tarkoitus ei ole arvioida ketään ihmisenä, vaan kehittää toimintaa ja osaamista. Tämän hahmottaminen saattaa olla partiossa haastavaa, koska partiopestiä tehdään vapaaehtoisesti ja omalla persoonalla. Kaikilla on oikeus olla se, kuka on, mutta kaikki voivat kehittyä partiojohtajina. Muiden antama palaute on tärkeä osa kehittymistä. Ole siis avoin muiden ideoille ja ehdotuksille!

190

KUN SAAT PALAUTET TA: • Muistuta itsellesi, että toinen ei puhu sinusta vaan toiminnastasi. Jos huomaat kiihtyväsi, pyri hengittämään rauhallisesti. Voimakas tunnetila vaikeuttaa kuuntelemista. • Kysy tarkentavia kysymyksiä, jotta saat selville, mitä palaute tarkalleen koskee. ”Mitä tilanteessa tapahtui? Mikä erityisesti ärsytti/suututti/ hankaloitti? Mitä asialle pitäisi mielestäsi tehdä?” • Kiitä toista palautteesta. Kerro, mitä aiot tehdä seuraavaksi asian suhteen. ”Kiitos, että tulit kertomaan. Puhun tästä muiden johtajien kanssa.” ”Hyvä, että mainitsit asiasta. Pistetään muistiin, jos tulevaisuudessa tulee vastaan sama tilanne.” • Jos et ehdi ottaa palautetta vastaan sillä hetkellä tai tilanne on liian hankala, pyydä toista lähettämään palaute kirjallisesti tai soittamaan myöhemmin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


SOVITTELU MENETELMÄNÄ Sovittelu toimintaperiaatteena vahvistaa yhteisöä ja sosiaalisia siteitä. Joskus aikuiset saattavat vaatia etenkin lapsia pyytämään toisiltaan anteeksi ilman asian läpikäyntiä. Tämä tapa ei auta empatian kasvussa eikä oikeasti korjaa ihmisten välejä. Lopputulos voi olla anteeksipyyntö, mutta se voi olla myös tilanteen hyvittäminen tai joku aivan yllättävä korjaava teko.

Konfliktin osapuolet tietävät itse parhaiten, mistä tilanteessa on oikeasti kyse. Usein he pystyvät keksimään ratkaisun eteenpäin pääsemisessä, kunhan saavat riittävästi apua ja tukea. Vertaissovittelua käytetään Suomessa jo laajasti peruskouluissa ja yksinkertaistettuna varhaiskasvatuksessa. Se pohjaa rauhanneuvotteluissakin hyödynnettäviin dialogisiin menetelmiin. Vertaissovittelun periaatteet sopivat partion ideologiaan ja ovat käyttökelpoisia vertaisjohtajuuteen perustuvissa ryhmissä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

191

V UO ROVA I K U T U STA IDOT

Kahden ihmisen välinen konflikti herättää luonnollisesti tunteita. Konfliktin aiheena on usein henkilökohtaiset arvot tai jommankumman tai molempien tapa toimia. Siksi konflikti tarjoaa usein mahdollisuuden oppia enemmän itsestä ja toisesta ja kehittää omia vuorovaikutustaitoja. Ryhmän välisistä konflikteista voi lukea sivuilta 159–161.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

KAHDEN IHMISEN VÄLINEN KONFLIKTI


SOVITTELEVAN TYÖOTTEEN ABC

SOVITTELEVAN KESKUSTELUN KULKU:

A Tilanteen sovittelevassa

selvittelyssä etsitään ratkaisuja, ei syyllistä. Tuloksena ei ole koskaan syyllisen rankaisu.

B Osallistuvilla on täysi omistajuus

omaan konfliktiinsa. Heillä on valta ja taito ratkoa konflikti yhdessä sovittavalla tavalla.

C Tilanteen selvittelyyn osallistuvat

kaikki ne konfliktin osapuolet, jotka kokevat olevansa osallisina tapahtuneesta ja joilla on toistensa suhteessa korjattavaa. Siihen voi osallistua useita henkilöitä.

D Tilanteessa on puolueeton ohjaaja, joka auttaa käymään läpi sovittelun vaiheet. Ohjaajalla ja osallistuvilla on tilanteeseen nähden vaitiolo velvollisuus.

E Osallistuminen

on vapaaehtoista.

Käynnistäminen: Käydään läpi edellä kuvatut periaatteet Tarinat: Kaikki osapuolet kertovat vuorollaan, mitä on tapahtunut – yksi kerrallaan kertoo ja muut kuuntelevat. Kertomista voidaan jatkaa monta kierrosta, niin että kaikki ovat saaneet varmasti kertoa oman näkemyksensä tilanteesta. Jokainen kertoo omat tunteensa ja tarpeensa tilanteessa. Kertominen tapahtuu minä-viestein: ”Minua loukkasi, kun sinä jätit rastin esivalmistelut tekemättä ja syytit minua kisarastin epätoimivuudesta. Koin tosi noloksi sen, että rastimme aikataulut pettivät.” Läpikäynnissä voi auttaa kiertävä esine, jonka haltijalla on puheenvuoro; samalla muut kuuntelevat. Sovinnon haku: Osallistujat miettivät, miten voivat tilanteen ratkaista. Jokainen kertoo, mitä voi luvata, että tilanne ei toistu uudelleen. Ratkaisu: Kirjataan sopimus osapuolten välille. Seuranta: Sovitaan esimerkiksi viikon tai parin päähän tilanne, jossa käydään läpi, onko sopimus pitänyt. LISÄTIETOA JA KOULUTUSTA:

Suomen Sovittelufoorumi, Verso sovittelu.com

192

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PARTIOSSA TOISEN TUNTEIDEN KOHTAAMISTA VAATIVA TILANNE VOI OLLA • huoltaja, joka ei ole tyytyväinen partiotoiminnan laatuun tai turvallisuuteen. • lapsi, jolla on paha mieli syystä tai toisesta. • johdettava, joka kokee jonkin tilanteen hankalaksi.

TÄLLAISIA TILANTEITA VOI PURKAA SEURAAVAN MALLIN MUKAISESTI: Sanoita toisen tunteet Sanoittamalla toisen tunteet viestität samalla, että olet huomannut ja hyväksyt ne. Sanoittaessa on kuitenkin oltava varovainen, ettei puhu toisen puolesta tai tee perusteettomia tulkintoja. Suosi ilmauksia, jotka osoittavat, että tulkitset toisen tunnereaktioita hänen omien sanojensa ja tekojensa perusteella. Esimerkiksi: ”Musta näyttää siltä, että sua harmittaa joku asia.”

Nimeä asia, joka toiselle on hankala. Anna toiselle mahdollisuus myös korjata omaa käsitystäsi. Tarkoitus on päästä samalle viivalle siitä, mikä oikeastaan on ongelma. Esimerkki: ”Eli jos ymmärsin oikein, sua harmittaa, koska et saanut kuulla retken ajankohdasta ajoissa.” Kiitä toista asian puheeksi ottamisesta. ”Kiitos, että kerroit mulle tän.” Tunteista keskusteleminen voi olla vaikeaa, eikä ole ollenkaan itsestään selvää, että niistä puhutaan. Kiittäminen on tärkeää, ja se osaltaan edistää avointa keskustelukulttuuria. Ratkaisuehdotus Ratkaisuehdotukseen on tärkeä lopettaa. Näin kuultavalle jää sellainen olo, että asia menee eteenpäin, eikä kyseessä ole vain merkityksetön juttutuokio. Pidä huoli, että viet asiaa eteenpäin, jos lupaat tehdä niin. Esimerkiksi: ”Mä voin puhua tästä johtajiston seuraavassa kokouksessa ja muistuttaa kaikkia, että retkistä tulisi ilmoittaa hyvissä ajoin. Jos haluat, voisit myös tulla retkelle vain lauantaiksi, niin ehdit sunnuntaiksi toisaalle. Kävisikö sulle tällainen?”

TUNTEISTA VOI LUKEA LISÄÄ sivuilta 234–235.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

193

V UO ROVA I K U T U STA IDOT

Jos toisella ihmisellä on voimakas tunnetila, tilanteesta voi olla vaikea päästä eteenpäin. Vaikka keskustelua yrittää väkisin suunnata itse asiaan tai ratkaisuun, tunteet pitävät toista vallassaan. Kun huomioi toisen tunteet ja vastaa niihin sanallisesti, ihminen tuntee itsensä kohdatuksi ja kuulluksi. Tällöin on helpompi jatkaa eteenpäin. Joskus tunteiden kohtaaminen riittää toiselle.

Kuuntele Anna toiselle tilaa kertoa taustat tunnereaktion syntyyn. Katso myös aktiivisen kuuntelun osa-alueet seuraavasta luvusta. ”Olenko oikeassa? Haluaisitko sä kertoa, miksi sua harmittaa?”

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

TOISEN TUNTEIDEN KOHTAAMINEN


ERILAISUUS JA MONINAISUUS MONINAISUUS MUODOSTUU ERILAISUUDESTA Tässä luvussa esitellään joitakin moninaisuuden muotoja, joita partiossa voi kohdata. Tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään vähän paremmin kyseistä teemaa ja antaa muutama perusvinkki kunnioittavaan kohtaamiseen. Tämän kirjan puitteissa on mahdotonta antaa tyhjentävää kuvausta ihmisen moninaisuudesta, joten lukemista kannattaa jatkaa muista lähteistä. Vinkkien kohdalla on myös tärkeä muistaa, että ne eivät voi sopia jokaiselle yhtä hyvin. Osa tässä luvussa esitetyistä vinkeistä voisi yhtä lailla olla jonkin muun teeman alla, ja monet vinkit sopivat erinomaisesti kaikkien ihmisten kanssa toimimiseen. Erona on kuitenkin se, että vähemmistön edustaja tarvitsee erityisjärjestelyjä, kun joku toinen pärjäisi ilmankin. Esimerkiksi ADHD-lapsi tarvitsee selkeästi määritellyt tavat toimia, jotta hän pystyy tekemään sitä, mitä häneltä halutaan. Keskimääräinen lapsi taas selvästi hyötyy tästä. Tutkimusten mukaan ryhmät, joiden jäsenillä on erilaiset taustat ja ominaisuudet, tuottavat luovempia ratkaisuja, jotka ottavat paremmin huomioon mahdolliset ongelmatilanteet ja haasteet. Tällaisten ryhmien työsken-

194

tely on kuitenkin hitaampaa, ja se pakottaa ihmiset ajattelemaan enemmän omaa tapaansa toimia. Siksi useimmat suosivat ryhmiä, joiden jäsenet ovat hyvin samanlaisia toistensa kanssa.

Moninaisuus tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on lukemattomia ominaisuuksia, jotka tekevät meistä ainutlaatuisia, ja että kunnioitamme näitä ominaisuuksia niin toisissamme kuin itsessämme. Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että jokainen yksilö on yhtä arvokas ja tärkeä osa yhteisöä. Tasa-arvo tarkoittaa, että kaikilla on sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolen ilmaisustaan riippumatta yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään sekä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Suvaitsevaisuus tarkoittaa pyrkimystä hyväksyä jokainen sellaisena kuin hän on ja kehittää tapoja osallistaa kaikki yhteisön toimintaan ja päätöksentekoon. Suvaitsemattomuutta ei kuitenkaan voi hyväksyä, sillä se murentaa

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Paras asiantuntija siihen, mitä vähemmistön edustaja kaipaa partiotoiminnan mahdollistamiseksi ja helpottamiseksi, on aina henkilö itse tai hänen läheisensä. suvaitsevaisuuden tarkoitusta.Nämä arvot on ankkuroitu muun muassa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen 1948 sekä Suomen lainsäädännön yhdenvertaisuuslakiin ja tasa-arvolakiin. Suomen Partiolaisten vuonna 2018 tekemissä arvokyselyissä 92 % vastaajista piti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa partion kannalta tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Partiolaiset eivät hyväksy syrjintää, vaan ovat sitoutuneet partion toimintaperiaatteisiin, arvopohjaan ja ihanteisiin. Tehtävämme on tuoda nämä arvot näkyvästi osaksi toimintaamme.

Syrjintä tarkoittaa, että ihmistä kohdellaan huonommin jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Ableismi tarkoittaa vammaisten tai kyvyiltään muuten poikkeavien ihmisten syrjintää. Tämä voi tarkoittaa niin fyysisen kuin psyykkisten moninaisuuksien edustajien syrjintää eli esimerkiksi sokeiden, masentuneiden, kehitysvammaisten tai lukihäiriöisten syrjintää. Ableismi on yksi yleisimmistä syrjinnän muodoista, sillä yhteiskunta usein suunnitellaan keskivertoisen ihmisen kyvyille.

SYRJINTÄÄ VOI OLLA • loukkaava käytös toista kohtaan, kuten kiusaaminen • toisen mahdollisuuksien rajoittaminen, esimerkiksi se, että ihmisen ei anneta johtaa ryhmää seksuaalisen suuntautumisen perusteella • kohtuullisten mukautusten epääminen, esimerkiksi kieltäytyminen erillisen nukkumatilan järjestämistä ihmiselle, joka tarvitsee sitä.

Vihapuhe on mitä tahansa viestintää, joka levittää vihaa jotain ihmisryhmää kohtaan. Suomen lainsäädännössä ja Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa sananvapaus ei anna oikeutta loukata muiden ihmisten oikeuksia tai uhata heitä.

Rasismi tarkoittaa jonkin ihmisryhmän arvottamista alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät esimerkiksi kulttuurin, etnisen taustan, ulkonäön, uskonnon tai äidinkielen perusteella.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

195


ENNAKKOLUULOT Meillä kaikilla on toisia ihmisiä koskevia ennakkoluuloja ja ennakkokäsityksiä. Nämä ovat ihmiselle luonnollinen tapa järjestää ajatuksiaan, ja niiden avulla pyrimme tekemään monimutkaisista asioista yksinkertaisempia. Erityisesti meille syntyy ennakkoluuloja asioista, jotka ovat meille tavalla tai toisella vieraita. Ihmiselle on tyypillistä jakaa toisia ihmisiä ryhmiin, mikä johtaa usein siihen, että jotain ryhmää pidetään parempana tai huonompana kuin toisia. Lokerointia ei voi täysin välttää. Positiivisessa mielessä lokerointi mahdollistaa esimerkiksi yhteiskunnallisen avun ja voimavarojen suuntaamisen niitä tarvitseville henkilöille, vaikkapa vammaisille tai maahanmuuttajille. Ennakkoluulot voivat kuitenkin olla este tutustumiselle, toisen kunnioittamiselle ja keskinäiselle luottamukselle. Pahimmassa tapauksessa ennakkoluulot johtavat kiusaamiseen ja syrjintään. Kiusaamisesta voi lukea lisää sivuilta 162–164.

PO H D IT TAVAKSI

Millaisia ihmisiä seuraamissasi medioissa, kuten lehdissä, videoissa tai somepalveluissa näkyy? Näkyykö niissä esimerkiksi eri kulttuurien edustajia tai pyörätuolissa istuvia ihmisiä? Millaisissa rooleissa eri ihmiset toimivat? Puhuuko vähemmistön edustaja pelkästään omaan vähemmistöryhmäänsä liittyvistä asioista?

196

Kasvatuksen ja kotona saadun esimerkin lisäksi myös medialla on merkittävä rooli näiden stereotypioiden syntymisessä, mutta toisaalta myös purkamisessa. Mediat rakentavat kuvaa siitä, millaista normaali elämä on tai ei ole. Kansalaistaitoihin kuuluu kyky arvioida sekä eri tietolähteiden luotettavuutta että sitä, millaisille normeille niiden esittämät maailmankuvat perustuvat. Ennakkoluuloista vapautumisen ensimmäinen askel on niiden tunnistaminen ja tiedostaminen. Avoin keskustelu omista mielipiteistä erilaisten ihmisten kanssa auttaa paljastamaan yleistyksiä, jolloin niiden todenperäisyyttä voi tarkastella.

IHMISTEN KOHTAAMINEN Parhaimmillaan kohtaaminen on yhdenvertaisten ja toisiaan kunnioittavien ihmisten ennakkoluulotonta, kiinnostunutta ja avointa kuuntelua ja keskustelua. Kumpikin kokee tällöin olevansa turvallisessa ympäristössä, jossa ei tarvitse pelätä tulevansa pilkatuksi tai syrjityksi tai joutuvansa ennakkoluulojen kohteeksi. Erityisesti silloin, kun toinen osapuoli on itselleen vieraassa ympäristössä, olosuhteet tuntevan vastuulla on tehdä toisen olo mahdollisimman turvalliseksi. Ei riitä, että kuuntelemme toisia vain sen verran kuin kohteliaana pidämme ja jatkamme sitten omilla asioillamme. Kaikkien osapuolten pitää kokea tulleensa huomioiduksi. Kuuntelemisesta kerrotaan lisää sivuilla 184–186. Ihminen osoittaa suurta luottamusta toista kohtaan, kun hän kertoo itsestään. Toisen tapaa kertoa itsestään pitää kunnioittaa. Ongelmien

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

Etuoikeus on oikeus saada tehdä jotakin ennen jotakuta muuta tai oikeus, jota muilla ei ole. Moninaisuudesta ja vähemmistöistä puhuttaessa sanalla tarkoitetaan mahdollisuuksia ja etuja, joita enemmistön edustaja ei välttämättä edes huomaa saavansa mutta joita ilman vähemmistön edustaja joutuu elämään tai joita hän joutuu vaatimaan itselleen.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

mitätöiminen tai toisen neuvominen ilman todellista asiantuntemusta on helppo tapa loukata toista. Esimerkiksi neuropsykiatrisista tai mielenterveyden haasteista kärsivät saattavat kohdata haasteidensa tai jopa lääketieteellisen diagnoosinsa vähättelyä, sillä ”kaikillahan on joskus tuollaisia ongelmia”. Omia etuoikeuksiaan on vaikea nähdä, jos ei ole koskaan tiennyt muusta. Toisten kokemiin haasteisiin tutustuminen on aina mahdollisuus oppia uutta ja kehittää omaa toimintaa. Ihmiset ovat erilaisia, mutta etukäteen ei voi tietää, millainen toinen oikeasti on. Ainoa vaihtoehto on ottaa toisesta selvää ennakkoluulottomasti ja tilaa antaen sen sijaan, että yrittää itse tulkita toisen käyttäytymistä omien ennakko-oletustensa mukaisesti. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää kaikkea, eikä tarvitsekaan. Riittää, kun omat tulkinnat tiedostaa, on valmis haastamaan ne ja kiinnostuu sitä, kuka toinen oikeasti on, mitä hän tarkoittaa ja haluaa sanoa.

KÄSIT TEITÄ: ENNAKKOKÄSITYS

on mielipide jostakin asiasta, joka on muodostettu ennen varsinaista kokemusta siitä esimerkiksi muiden ihmisten puheiden tai jonkin median perusteella. ENNAKKOLUULO

on perusteeton, yleensä torjuva tai tuomitseva ennakkokäsitys. STEREOTYPIA

on kaavamainen, vahvasti yksinkertaistettu käsitys toiminnasta tai ihmisistä. NORMI

on jonkin yhteisön sääntö, ohje tai toimintamalli, joka määrittää esimerkiksi, miten on soveliasta käyttäytyä tai mitkä ovat eri ihmisille hyväksyttäviä rooleja. Normeja ei yleensä sanota ääneen, vaan ne tulevat näkyviin vasta, kun joku toimii niitä vastaan. NORMIKRIIT TISYYS

on ajattelutapa, joka tarkastelee yhteisön normeja, tutkii näiden vaikutusta ihmisten elämään ja pyrkii löytämään ratkaisuja rajoittaviin normeihin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

197


MONINAISUUS PARTIOSSA Partiossa meidän tulisi antaa mahdollisuus toimintaan osallistumiseen myös niille, jotka eivät osaa sitä itse pyytää. Esimerkiksi partion Helppo tulla -merkki perustuu ajatukseen, että tapahtuman järjestäjä valmistautuu ottamaan tarvittaessa huomioon osallistujien mahdollisia erityistarpeita jo ennen kuin osallistujat ovat ilmoittaneet niistä. Erityisjärjestelyistä on tärkeää myös tiedottaa aktiivisesti, jotta niitä tarvitsevat osaavat niitä pyytää. Kaikissa partioryhmissä on hyvä keskustella siitä, miten jokainen toivoisi itseään kohdeltavan partiossa ja mitä jokainen voi tehdä, että ryhmä olisi turvallinen jokaiselle jäsenelle. Yhdenvertaisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että jokaista kohdellaan samalla tavalla, vaan sitä, että jokainen saa yhtä hyvän kokemuksen. Silloin kun kysymyksessä on partiolaisen arkaluontoinen ominaisuus, on noudatettava ehdotonta luottamusta

198

Esteettömyys ei ole pelkästään erityisryhmiä koskeva asia. Heillä ei vain ole mahdollisuutta jättää asiaa huomiotta. ja hienotunteisuutta. Kenenkään ei tarvitse paljastaa esimerkiksi omasta terveydestään tai taustastaan mitään ulkopuolisille. Usein on kuitenkin tärkeää, että esimerkiksi ryhmänjohtaja tietää partiolaisen erityistarpeista laadukkaan ja turvallisen partio-ohjelman toteuttamiseksi. Kaikki tällainen tieto on kuitenkin luottamuksellista, eikä se saa joutua ulkopuolisten tietoon.

LUE MYÖS tietosuojasta sivulta 79–80. LUE LISÄÄ: Suomen Partiolaisten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Partio-ohjelmassa on kaikille ikäkausille aktiviteetteja erilaisuuden käsittelyyn. Yhdenvertaisuusvaltuutettu. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka tarjoaa tietoa Suomessa esiintyvästä syrjinnästä ja apua syrjintää kohtaaville ihmisille.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


VINKKEJÄ FYYSISEN MONINAISUUDEN HUOMIOIMISEEN: • Suhtaudu toisen ihmisen vammaan tai muuhun erilaisuuteen siten, että se on osa häntä yksilönä siinä missä muutkin ominaisuudet. Älä esitä, ettet huomaa toisen pyörätuolia, mutta älä tee siitä myöskään isoa numeroa. • Pohdi esteettömyyttä aina, kun suunnittelet tapahtumaa. Tiedätkö, millaisia tarpeita osallistujilla on? Jos ryhmässä on vain yksi erityisruokavalion tarvitseva henkilö, voi tuntua helpommalta pyytää häntä tuomaan tapahtumaan omat ruokansa. Lisävaiva kuitenkin usein kannattaa, sillä jokaisen ryhmän jäsenten tarpeiden huomioiminen ylläpitää yhteishenkeä ja ryhmään sitoutumista.

LUE LISÄÄ: Invalidiliitto: www.invalidiliitto.fi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: www.thl.fi Partion Helppo Tulla -materiaalissa on ohjeita ja listoja siihen, mitä tapahtumissa kannattaa ottaa huomioon, jotta kaikilla osallistujilla olisi hyvä olla.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

199

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

Kaikki fyysisen moninaisuuden muodot eivät näy ulospäin. On paljon sairauksia ja vammoja, jotka heikentävät ihmisen toimintakykyä merkittävästi ilman näkyviä fyysisiä erilaisuuksia. Esimerkiksi krooninen kipu on näkymätöntä, mutta vaikuttaa kielteisesti niin kehoon kuin mieleenkin. Ulospäin näkymättömän sairauden kanssa eläminen on erityisen raskasta, jos sitä tai sen oireita joutuu jatkuvasti todistamaan ulkopuolisille. Yleinen käsitys esimerkiksi liikuntarajoitteisuudesta on, että se rajoittaa ihmisen elämää. Olosuhteet voi kuitenkin järjestää niin, että rajoite ei vaikuta osallistumiseen. Partiossa yritetään nykyisin entistä enemmän huomioida ympäristön esteettömyys esimerkiksi suurleirien rakentamisessa. Näin liikuntarajoitteiset ihmiset olisivat entistä vähemmän riippuvaisia muiden ihmisten avusta. Valitettavasti edelleen monien partiokolojen ja retkeilyalueiden esteellisyys rajoittaa turhaan liikuntarajoitteisten osallistumista partiotoimintaan.

Monet vammoja huomioivat järjestelyt auttavat myös ihmisiä, joilla on väliaikaisesti johtuvia vaikeuksia esimerkiksi liikkumisen tai aistien kanssa. Pyörätuolissa olevalla ihmisellä saattaa olla jopa paremmat valmiudet selviytyä esteellisissä olosuhteissa kuin jalkansa murtaneella, sillä kokemus on antanut hänelle taitoja selviytyä tilanteista. Monet heräävät asuinympäristön haasteisiin vasta kun se hankaloittaa omaa elämään. Kulkuväylien, valaistuksen tai äänenlaadun huomioiminen saattaa yllättäen olla avuksi kenelle tahansa meistä.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

IHMISEN KEHO JA TERVEYS Ihmisten fyysinen moninaisuus on moninaisuuden osa-alueista näkyvimpiä. Erilainen ulkonäkö on helppo tunnistaa, joten se on yleisimpiä tapoja lokeroida ja leimata ihmisiä. Fyysinen moninaisuus voi olla • ulkonäköön liittyvä, kuten paino, ihonväri tai hiukset • geneettisistä syistä johtuva kehitysvamma tai sairaus • sairaudesta, onnettomuudesta tai tapaturmasta johtuva vammaisuus, kuten amputoitu jalka tai sydänsairaus • allergiat ja aistien yli- tai aliherkkyydet, kuten hajusteyliherkkyys tai kyvyttömyys tuntea kipua.


MIELENTERVEYS Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvista haasteista sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä haasteisiin. Ihmiset kokevat ajoittain mielialojen muutoksia tai muita mielenterveysongelmien oireita ilman, että kyseessä on mielenterveyshäiriö. On tavallista, että ihmisen mieli reagoi isoihin muutoksiin elämässä tai huonoihin olosuhteisiin, kuten stressiin. Jos oireet jatkuvat joitakin viikkoja, niistä ei välttämättä tarvitse huolestua. Jaksamisesta voi lukea lisää sivuilta 249–251. Jos oireet jatkuvat kuukausien ajan tai ihminen ei pysty enää huolehtimaan itsestään, on syytä hakea apua. Mielenterveyden ongelmat voivat kehittyä monista syistä, joista iso osa ei riipu ihmisestä itsestään. Monesti lääketieteellinen hoito on välttämätöntä.

200

Masennus on yleinen sairaus, josta jossain elämänsä vaiheessa kärsii jopa viidesosa suomalaisista. Masennuksen oireita ovat esimerkiksi väsymys, ärtyneisyys, toivottomuus ja se, että nauttii entistä vähemmän asioista, joista pitää. Masentuneen voimavarat itsestä huolehtimiseen ja muuhun arkeen yleensä vähenevät, mikä voi johtaa oravanpyörään, jossa hyvinvointia lisäävä toiminta hiipuu vähitellen. Lähipiiri voi olla suureksi avuksi esimerkiksi kutsumalla toisen syömään tai lähtemään kävelylle masentuneen kanssa. Ahdistus on tunne, joka suojaa uhkaavilta tilanteilta ja pitää ihmistä toimintavalmiudessa. Jatkuva, ulkopuolisista olosuhteista riippumaton ahdistus aiheuttaa kuitenkin merkittävää haittaa ihmisen toimintakyvylle. Ahdistuneisuushäiriö voi ilmetä unettomuutena, vatsavaivoina, pelkona omasta tai läheisten terveydestä tai sosiaalisten tilanteiden välttelynä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Paniikkikohtauksen on joskus kokenut vähintään joka viides ihminen. Se voi johtua stressistä tai jostain psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta, eikä ihminen pysty hallitsemaan sitä itse. Paniikkikohtauksessa keho menee hätätilaan, jonka aikana ihmiselle voi tulla esimerkiksi hikoilua, rintakipua, huimausta tai hengitysvaikeuksia. Paniikkikohtaukset eivät kuitenkaan ole vaarallisia, vaikka ihminen tyypillisesti pelkää paniikkikohtauksen aikana kuolevansa tai sekoavansa. Ihmiset kokevat paniikkikohtaukset usein kiusalliseksi ja saattavat vältellä tilanteita, joissa he voivat saada kohtauksen. On hyvin yksilöllistä, mikä auttaa paniikkikohtauksen iskiessä. Tässä on kuitenkin muutamia keinoja, jotka saattavat helpottaa oloa: • Tilanteesta poistuminen rauhallisempaan tilaan • Turvallisen, tutun ihmisen läsnäolo • Lempeä kosketus • Rauhallinen, myötätuntoinen puhe ja muistuttaminen siitä, että kohtaus menee ohi • Keskittymisen ohjaaminen hitaaseen ja tasaiseen hengittämiseen

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN MIELENTERVEYDEN HAASTEISTA KÄRSIVIEN KANSSA: • Kysy toiselta, mitä hänelle kuuluu. Tämä on yksinkertainen, mutta ensiarvoisen tärkeä tapa yhteisön hyvinvoinnin ylläpitämiseen. • Joskus omalle jaksamiselle tulee sokeaksi. Lippukunta voi koota yhteisen ”ihmisen käyttöohjeen”, jossa jokainen voi kertoa, millaisista merkeistä voi tunnistaa esimerkiksi uupumisen tai paniikkikohtauksen ja millaisesta avusta on eniten hyötyä. • Helpota pitkälle leirille osallistumista järjestämällä mahdollisuuksia vetäytyä säännöllisesti omaan rauhaan. Erityisesti aikataulun tietäminen ennakkoon auttaa suunnittelemaan omaa jaksamista. Päivittäinen liikunta tai päiväunet voivat olla masentuneelle välttämätöntä, ja pienikin poikkeama voi romahduttaa kunnon. • Tehkää yhdessä lyhyitä rentoutumisharjoitteita johtajiston kokousten alussa tai lopussa. Näistä on hyötyä myös lasten ja nuorten ryhmien kokouksissa. • Käy säännöllisesti läpi omia onnistumisiasi. Jos koet tämän vaikeaksi, pyydä apua ympärillä olevilta. Ongelmiin keskittyminen on luonnollista, mutta syö ennen pitkää ihmisen jaksamista.

LUE LISÄÄ: MIELI Suomen mielenterveys ry. Uusinta tietoa mielenterveydestä ja valmista materiaalia esimerkiksi tunnetaitojen harjoitteluun tai vaikeiden elämäntilanteiden puheeksi ottamiseen. www.mieli.fi Mielenterveystalo. Tietoa, omahoito-ohjeita ja muita neuvoja lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyden ongelmiin. Lasten sivustolta löytyy esimerkiksi huolinavigaattori, joka auttaa määrittämään oireiden vakavuutta ja suosittelee paikkakunnan mukaan tahoja, joista lapselle tai perheelle voi hakea apua. www.mielenterveystalo.fi. Suomen Punaisen Ristin ensiapuohjeista löytyy myös henkisen ensiavun ohje erilaisiin kriisitilanteisiin. Henkinen ensiapu auttaa uhria tai hänen omaistaan siirtymään tilanteesta eteenpäin. www.punainenristi.fi

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

201


KEHITYKSELLINEN MONINAISUUS Kaikki lapset eivät synny terveinä. Lapsilla voi esiintyä monenlaisia kehityshäiriöitä, jotka voivat vaikuttaa niin kehoon kuin mieleen. Kehitysvammaisella on vamma oppimisen ja ymmärtämisen alueella ja vaikeuksia oppia jokapäiväisessä elämässä tarvittavia taitoja. Kehitysvammaisuuden syyt ja vaikeusaste ovat moninaiset, ja niinpä hoito ja ennuste vaihtelevat huomattavasti. Noin 1 % väestöstä kärsii jonkinasteisesta älyllisestä kehitysvammaisuudesta. Kehitysvammaiset ihmiset joutuvat helposti vähättelyn ja syrjinnän kohteeksi. Heidän oikeuksiaan itsemääräämiseen rajoitetaan usein aiheettomasti, ja esimerkiksi työn saaminen voi olla vaikeaa. Jokaisen ihmisen itsetunnon kannalta on tärkeää, että hän kokee tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään.

CP-vammalla tarkoitetaan aivovaurion aiheuttamia liikunnallisia häiriöitä, joihin voi liittyä liitännäisvammoja, kuten esimerkiksi puhevamma. Yleensä vaurio on syntynyt sikiökauden tai varhaislapsuuden aikana, ja useimmilla vamman syy jää avoimeksi. CP-vamma vaihtelee lievästä liikunnallisesta poikkeavuudesta hyvinkin vakavaan invaliditeettiin. Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 130– 140 CP-vammaista lasta. Downin oireyhtymä kehittyy, kun ihminen perii vanhemmiltaan yhden ylimääräisen kromosomin. Se on yleisin kromosomivirheistä johtuvista kehityshäiriöistä ja Down-lapsia syntyy Suomessa noin 70 joka vuosi.

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN YMMÄRTÄMISEN HAASTEIDEN KANSSA: KEHITYSHÄIRIÖ on synnynnäinen tai kehitysiässä ilmenevä lapsen kehityksen poikkeavuus. KEHITYSVAMMA Kehitysvammaisen ihmisen kehitys tai henkinen toiminta on häiriintynyt synnynnäisen oireyhtymän tai myöhemmin saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi. Oireyhtymä eli syndrooma on joukko sairauden oireita, jotka esiintyvät usein yhdessä. LUE LISÄÄ: Kehitysvammaliitto. Tietoa ja tukea kehitysvammaisuudesta.

• Iloinen ja ystävällinen olemus välittyy, vaikka kielellisten viestien ymmärtäminen olisi hankalaa. Kiinnitä siis huomiota siihen viestiin, jonka kehosi ja asenteesi välittää. • Ota tarvittaessa käyttöön tukiviittomat sekä kuvasymbolit. • Pyri aitoon keskusteluyhteyteen. Vastaa toisen aloitteisiin ja käytä samoja sanoja tai ilmaisuja, kuin hän käyttää. Varmista, että kumpikin ymmärtää toista oikein.

Papunet.net. Materiaalia saavutettavaan viestimiseen.

202

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Sisupartiomerkki on käytössä ympäri maailman. Merkissä on jalussolmu, jossa paksumpi köysi on liitetty ohuempaan, ja yhdessä ne muodostavat kestävän solmun. Keskellä on sisukkuutta kuvaava sammakko, joka viittaa tarinaan kahdesta sammakosta.

SISUPARTIO Suomessa on jo pitkät perinteet sisupartiotoiminnassa. Sisupartiolaiset ovat partiolaisia, jotka tarvitsevat erityistä tukea esimerkiksi vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi. Sisupartiossa partio-ohjelmaa sovelletaan osanottajien tarpeiden mukaan, ja aikuisten tukea on tarjolla enemmän kuin muissa ryhmissä. Vamman aiheuttamat rajoitteet tai erityisominaisuudet liikkumisessa, kyvyissä havainnoida ympäristöä sekä kyvyssä ymmärtää kirjallisia tai sanallisia ohjeita eivät yleensä ole este partioharrastukselle. Sisupartiotoiminnan käynnistäminen lippukunnassa on usein helpompaa kuin ajatellaan. Yksikin asiasta kiinnostunut aikuinen, joka lähtee selvittämään tarvetta ja muiden johtajien kiinnostusta asiaan, riittää. Sisupartio on innostavaa ja palkitsevaa toimintaa, johon lähdetään mielellään mukaan. Erityistä koulutusta ja ammattitaitoa ei tarvita, mutta avoin keskusteluyhteys sisupartiolaisten

koteihin on tärkeä. Usein sisupartiolaisten vanhemmat tulevat mukaan toimintaan, erityisesti jos lapsen tai nuoren tuen tarve sitä vaatii. Sisupartiolainen voi myös kuulua samaan toimintaryhmään lippukunnan muiden partiolaisten kanssa. Aina ei tarvitse olla kyse uuden ryhmän perustamisesta. Partio antaa sisupartiolaisille hienoja kokemuksia, elämyksiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joista he saattaisivat jäädä paitsi ilman partiota.

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN: Vaikka et pystyisi itse vetämään sisupartiota, voitko tukea paikallisen sisupartioryhmän toimintaa muuten, vaikka järjestämällä yhteisen tapahtuman?

LUE LISÄÄ: Suomen Partiolaisten Sisupartio-oppaasta.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

203


NEUROPSYKIATRINEN MONINAISUUS

TARINA KAHDESTA SAMMAKOSTA Eräässä kirjassaan Robert Baden-Powell kertoo vanhan tarinan kahdesta sammakosta, jotka eräänä päivänä hypellessään sattuivat löytämään kerma-astian. Sammakot kurkistivat uteliaina astiaan ja putosivat siihen. Toinen sammakoista arveli kerman olevan jotakin kummallista nestettä, jossa sammakon oli mahdotonta uida. Niinpä se ei yrittänytkään, ja kun pelastajaa ei tullut, se vajosi pohjaan ja hukkui. Toinen sammakko ei antanut periksi. Se yritti uida ja potkia kaikin voimin. Välillä sekin vajosi, mutta ponnistautui taas pinnalle. Näin se jatkoi tunnista tuntiin. Ja kuinka kävikään? Äkkiä se tunsi jalkojensa alla kiinteää ainetta ja pääsi hyppäämään pois astiasta. Kerma oli sen ponnistellessa kirnuuntunut voiksi. Sisukas sammakko pelastui.

204

Neuropsykiatrinen häiriö kertoo siitä, että ihmisen aivojen rakenne ja toiminta poikkeavat jollain tavalla keskimääräisistä ihmisaivoista. Yleisimpiä muotoja tästä ovat tarkkaavuushäiriöt, kuten ADHD, autismin kirjon häiriöt ja hahmottamisen häiriöt. Neuropsykiatrinen moninaisuus vaikuttaa sekä siihen, miten ihminen kokee ympäröivän maailman, että siihen, miten hän käyttäytyy. Koska kyseessä on aivojen rakenteellinen eroavaisuus, neuropsykiatrisia häiriöitä ei voi parantaa. Hoidolla voi vain lievittää oireita. Haasteiden lisäksi neuropsykiatrinen moninaisuus tuo usein myös vahvuuksia, jotka pääsevät oikeuksiinsa oikeissa olosuhteissa. Osa tähän vähemmistöön kuuluvista ei koe neuropsykiatrista häiriötä sairaudeksi, joka pitäisi parantaa, vaan osaksi omaa identiteettiä. Aivojen ja hermoston rakenteesta johtuva poikkeava käytös voi johtaa väärinymmärryksiin ja ristiriitoihin. On helpompi välttää hankalasti toimivaa ihmistä kuin muuttaa omaa toimintatapaansa. Tähän vähemmistöön kuuluvat usein alisuoriutuvat elämässään kykyihinsä nähden. Monet neuropsykiatrisesti epätyypilliset pystyvät kuitenkin uskomattomiin ponnistuksiin saadessaan oikeanlaista tukea. Aivojen poikkeavuus voi tarkoittaa kykyä toimia ja reagoida salamannopeasti, kykyä nähdä huomaamattomia yksityiskohtia tai yksinkertaisesti taitoa ajatella asioita eri tavalla. Vilkkaan, tottelemattoman tai helposti suuttuvan lapsen johtaminen on luonnollisesti uuvuttavaa. Asiaan pitää puuttua, jos lapsi tarvitsee yhden

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Toiminnanohjauksen haasteet voivat näkyä esimerkiksi seuraavilla tavoilla: • voimakkaat tunnereaktiot • huono ajantaju eli jatkuva myöhästely • vaikeus pysyä paikallaan, odottaa ja jättää asioita huomiotta • puheliaisuus, epäkohtelias töksäyttely ja muu tilanteeseen epäsopiva käytös • kyvyttömyys tehdä monta vaihetta vaativia tehtäviä, erityisesti kun ne ovat epämieluisia • tavaroiden jatkuva hukkaaminen.

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

aikuisen huomion kokonaan, lapsi aiheuttaa vaaraa muille lapsille tai ryhmänjohtaja alkaa kokea ryhmän vetämisen kohtuuttoman kuormittavalta. Tilanteesta riippuen apua voi saada turva-aikuiselta, lippukunnan johtokolmikolta tai piirin toimistolta. Monesti tilanne helpottuu, jos kotiväeltä saa apua, uusien toimintatapojen kehittämiseen panostetaan tai lapselle löydetään oma tukihenkilö kokouksiin ja retkille. Tukihenkilöille voi piiristä löytyä koulutus, kuten Lounais-Suomen Partiolaisten kehittämä Partiokamukoulutus. Jos tilanne ei parane yrityksistä huolimatta, lapsen jatkamisesta partiossa pitää käydä vakava keskustelu. Vinkkejä omaan jaksamiseen löytyy sivuilta 249–251. ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jota esiintyy arviolta 3–8 prosentilla lapsista ja 3–4 prosentilla aikuisista. Toiminnanohjaus on ikään kuin aivojen kapellimestari, joka pitää huolta siitä, että eri toiminnot pysyvät samalla kartalla ja työskentelevät saman tavoitteen eteen. ADHD saattaa tuntua siltä, että oman pään sisällä ei ole koskaan hiljaista, vaan kaikki tv-kanavat ovat auki samanaikaisesti.

205


VINKKEJÄ TARKKAAVUUDEN HAASTEISTA KÄRSIVÄN TAI MUUTEN VILKKAAN LAPSEN KANSSA TOIMIMISEEN: • Kehu, kiitä ja kannusta heti ja aina kun mahdollista. ADHD-lapset saavat keskimääräistä enemmän negatiivista palautetta, joten positiivisella palautteella on vahvempi vaikutus. • Anna yksi, konkreettinen ohje kerrallaan. ADHD-aivojen työmuisti on heikko. • Joidenkin lasten on helpompi kuunnella, jos voi samaan aikaan hypistellä jotain käsissä. Helminauha tai kumilenkki ovat helppoja vaihtoehtoja, kunhan lapsi ymmärtää, että sillä ei saa häiritä muita. • Kysy piirin toimistolta neuvoa haastavien lasten kanssa toimimiseen. Monet piirit järjestävät koulutuksia riehakkaiden ryhmien ja haastavien lasten kanssa toimimiseen.

VINKKEJÄ TARKKAAVUUDEN HAASTEISTA KÄRSIVÄN AIKUISEN TAI NUOREN KANSSA TOIMIMISEEN: • Laita kokouksen asialista helposti näkyviin esimerkiksi seinälle. Kirjaa jokaiseen kohtaan, millaista toimintaa kokoukseen osallistujalta toivotaan. • Anna hänelle selkeä tehtävä, johon hän voi suunnata huomionsa rakentavasti. Sivun 152 ryhmän rooleista esimerkiksi kannustamiseen ja valikoimiseen liittyvät roolit ovat rakentavia tapoja osallistua keskusteluun. • Monesti tarkkaavuuden haasteista kärsivät puhuvat liian pitkään tai aiheen vierestä. Kysy, onko jotain mukavaa tapaa keskeyttää hänet. Tämä voi olla hienovarainen kosketus olkapäälle tai käsimerkki. • Käytä kirjallisia pestityökaluja, ja sopikaa vastuista mahdollisimman tarkkaan. Lue lisää sivuilta 166–168.

LUE LISÄÄ: ADHD-liitto julkaisee paljon materiaalia eri kohderyhmille, kuten kouluille, perheille ja pariskunnille, sekä järjestää erilaisille koulutuksia ympäri Suomea. Maarit Virta & Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Käytännön vinkkejä ADHD-oireiden kanssa pärjäämiseen.

206

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LUE LISÄÄ: www.autismiliitto.fi Kehitysvammaliitto: www.papunet.net. Apua ja materiaalia kommunikointiin esimerkiksi selkokielen, kuvien tai tukiviittomien avulla.

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

Autismin kirjon tuomat haasteet voivat olla: • vaikeus ymmärtää muiden tunteita ja ajatuksia • vaikeus ilmaista omia tunteita ja ajatuksia sanallisesti • toisen ihmisen silmiin katsominen tuntuu epämiellyttävältä • puheen ja tekstin ymmärtäminen hyvin kirjaimellisesti • kosketuksen välttely.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Autismin kirjon häiriöt ovat erilaisia neurobiologisia keskushermoston kehityshäiriöitä, joita esiintyy arviolta yhdellä prosentilla väestöstä. Oireet ilmenevät hyvin yksilöllisesti ja liittyvät yleensä sosiaalisen toiminnan haasteisiin ja aistien yli- tai aliherkkyyteen. Autisti voi kokea, että hänellä ei ole mitään suojaa muiden tunteita tai erilaisia ärsykkeitä vastaan, joten hänen pitää jatkuvasti suojella itseään. Toiset taas kokevat, että vuorovaikutus on näytelmä, jossa heiltä puuttuvat muille jaetut vuorosanat. Osa autismin kirjoon kuuluvista ihmisistä pystyy elämään täysin itsenäisesti, toiset vaativat jatkuvaa apua. Monilla on voimakkaita kiinnostuksen kohteita ja kyky muistaa suuri määrä niihin liittyviä yksityiskohtia.

VINKKEJÄ SOSIAALISIA HAASTEITA KOKEVAN LAPSEN KANSSA TOIMIMISEEN: • Sopikaa toistuviin tilanteisiin tietty tapa toimia, kuten millä paikalla lapsi istuu ja mikä paikka hänellä on jonossa. Kirjaa sovitut tavat ylös ja opeta ne sekä muille lapsille että johtajille. • Varaa lapselle rauhallinen tila, jonne hän voi mennä palautumaan. • Tehkää pieni vihko, jossa on kuvia erilaisista olotiloista ja tunteista, kuten nälästä, väsymyksestä ja kiukusta. Kun lapsi ei saa sanottua, mikä on vialla, asiaa voi selvitellä kuvien avulla.

VINKKEJÄ SOSIAALISIA HAASTEITA KOKEVAN AUTISMIN KIRJOLLA OLEVAN AIKUISEN TAI NUOREN KANSSA TOIMIMISEEN: • Anna toisen puhua ilman keskeytyksiä, äläkä yritä muotoilla asiaa hänen puolestaan, vaikka asian ilmaiseminen veisi aikaa. • Tarvittaessa asiaan voi palata vasta tauon jälkeen, kun toinen on ehtinyt muotoilla ajatuksensa sanoiksi. • Pidä huolta, että kukaan ei jää yksin erilaisuutensa vuoksi. Puhukaa avoimesti siitä, miksi toinen puhuu ja toimii kuten toimii. Varatkaa hänelle paikka pöydästä ja kysykää kuulumisia, vaikka hän puhuisikin vain vähän.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

207


HAHMOTTAMISEN JA OPPIMISEN HAASTEET Hahmotus- ja oppimishäiriöt eivät kerro ihmisen älykkyydestä tai oppimiskyvystä. Hahmottamisen ja oppimisen vaikeudet liittyvät aivojen kykyyn hahmottaa ja käsitellä tietyn muotoista tietoa. Vähintään 5 % koululaisista ja aikuisista kärsii näistä haasteista, eli ne ovat hyvin yleisiä. Partiossa vaikeudet voivat ilmetä koulutuksiin osallistuessa, kirjallisessa viestinnässä tai tarkkaa dokumentointia vaativissa tehtävissä. Kun saman asian voi tehdä toisin, esimerkiksi puhumalla tai rauhallisemmassa tahdissa, oppimisvaikeuksista kärsivä ihminen voi saavuttaa samat tulokset kuin muutkin.

Dyskalkulia on laskemisen erityisvaikeus, jossa ihmisen aivojen kyky verrata eri määriä toisiinsa on selvästi heikentynyt. Tämä peruskyky on pohja kaikille matemaattisille taidoille, joten dyskalkulia voi ilmetä vaikeutena tehdä jopa yksinkertaisia laskutoimituksia ja vaikeutena ymmärtää numeroita ja muita matemaattisia käsitteitä. Partiossa tämä voi näkyä, kun lapsi opettelee adventtikalenterin myymistä tai kun muonittaja laskee ruoan menekkiä jossain tapahtumassa. Näistä haasteista kärsivä voi kokea paljon riittämättömyyden ja häpeän tunteita, sillä matemaattiset taidot liitetään usein älykkyyteen.

Oppimishäiriöt pyritään tunnistamaan viimeistään koulussa, jolloin ne ovat jo tiedossa tai tulevat esiin nopeasti, kun lapsi aloittaa partion. Riittävä tuki kotona ja koulussa voi antaa lapselle keinoja vähentää ja kiertää häiriöstä koituvia haittoja. Kannustava ja myönteinen suhtautuminen lapseen on paras tapa tukea hänen kehitystään. Lukihäiriö eli dysleksia on suuntiin ja muotojen hahmottamiseen liittyvä oppimishäiriö, joka tarkoittaa, että ihmisen lukeminen, luetun ymmärtäminen tai kirjoittaminen ovat selvästi ikäisiään heikompaa. Lukihäiriö on yleisin oppimiskyvyn haaste, ja sitä esiintyy noin 10 prosentilla väestöstä. Lukihäiriö ei liity ihmisen älykkyyteen tai oppimiskykyyn. Partiossa lukihäiriö näkyy usein vaikeutena oppia solmuja tai lukea karttaa. Solmujen oppiminen on mahdollista, se vain vaatii huomattavasti toistoja, kannustusta ja kärsivällisyyttä.

208

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


• Pyri lukemisen helpottamiseen kaikessa viestinnässä. Erityisesti esitelmissä seinälle heijastettavat tekstit ovat perinteisesti hyvin vaikealukuisia tekstin pienen koon tai pituuden vuoksi. Varmin vaihtoehto on aina laittaa musta teksti valkoiselle pohjalle kissankokoisilla kirjaimilla niin lyhyesti kuin mahdollista. • Etsikää yhdessä tapoja kiertää haasteet. Hahmotushäiriöistä kärsivä joutuu kohtaamaan heikkouksiaan aivan tarpeeksi. Vapaa-ajalla ei kannata käyttää loputtomasti aikaa kalenterirahojen laskemiseen, jos joku muu voi tehdä sen helpommin ja nopeammin. • Uusia asioita opetellessa lapsi tai nuori helposti tuskastuu omaan hitauteensa muihin verrattuna. Etsi avuksi lempein ja kärsivällisin johtaja, joka jaksaa opettaa asian aina uudestaan ja uudestaan. • Painota koulusta lannistuneelle nuorelle, ettei oppimisvaikeus kerro mitään älykkyydestä. Mitä enemmän aivot joutuvat työstämään opeteltavaa asiaa, sitä paremmin se jää mieleen. Itselleen sopivia opiskelutapoja käyttävä lukihäiriöinen voi oppia paremmin kuin vertaiset, sillä hänen aivonsa joutuvat työstämään asiaa enemmän.

LUE LISÄÄ:

Kuntoutussäätiö: www.oppimisvaikeus.fi

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

209

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

VINKKEJÄ HAHMOTUS JA OPPIMISVAIKEUKSIEN KANSSA TOIMIMISEEN:

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

KIELI On selvää, että kieli mahdollistaa asioiden viestimisen muille. Kieli on kuitenkin myös väline maailman ymmärtämiseen. Kielen sanat ja rakenteet mahdollistavat ja rajoittavat tapaa, jolla ihminen ajattelee. Asiat, joille ei ole omaa käsitettä, vaativat enemmän ajatustyötä ja ovat vaikeampi selittää toiselle. Ihmiset kehittävät uusia sanoja ja ilmauksia tai lainaavat niitä toisesta kielestä hallitakseen muuttuvia olosuhteita. Kieliin kehittyy eri alojen ja harrastusten yhteyteen erikoissanastoa ja slangia, jota muut samaa kieltä puhuvat eivät ymmärrä. Erityisesti aikuisena partioon liittyvät huomaavat tämän nopeasti, kun puheenaiheena ovat vaikkapa luotsit, evp-kaverit tai tarpojat. Yleisesti maailmassa arvioidaan puhuttavan yli 9 000 eri kieltä. Valtaosa maailman ihmisistä puhuu useampaa kieltä. Yhtä käytetään kotona, toista koulussa sekä viranomaisten kanssa asioidessa, ja kaupankäynnissä pitää kenties osata auttavasti kolmatta. Tämä on suuri voimavara, sillä jokainen kieli jäsentää maailmaa hieman eri tavalla. Useiden kielten osaaminen antaa ihmiselle kyvyn nähdä saman asian monesta eri näkökulmasta.


SUOMALAISTEN ÄIDINKIELET PUHUJAMÄÄRIEN MUKAAN (Tilastokeskus, 2018) • suomi (4 835 778) • ruotsi (288 400) • venäjä (79 225) • viro (49 691) • arabia (29 462) • somali (20 944) • englanti (20 731) • kurdi (14 054) • persia, farsi (13 017) • kiina (12 407)

Suomi on monikielinen valtio, jonka kansalliskielet eli viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomen laki ei erikseen määrittele vähemmistökieliä. Eri laeissa kuitenkin turvataan maan alueella pitkään puhuttujen kielten oikeuksista. Suomessa perinteisesti puhuttuja kieliä suomen ja ruotsin lisäksi ovat: • pohjoissaame • koltansaame • inarinsaame • romanikieli • karjalan kieli • suomalainen viittomakieli • suomenruotsalainen viittomakieli. Näiden lisäksi Suomessa puhutaan Tilastokeskuksen mukaan (2016) 157:ää eri äidinkieltä. Partiota voi Suomessa harrastaa eri kielillä. Suomen Partiolaisissa Finlands Svenska Scouter r.f. (FiSSc) edustaa koko maan ruotsinkielisiä lippukuntia ja tukee ruotsinkielistä toimintaa esimerkiksi kääntämällä materiaalia. Turussa taas toimii partiolippukunta Ahertajat, joka on Suomen ainoa viittomakielinen lippukunta. Syksyllä 2018 Inarissa aloitti partioryhmä, jonka kielenä toimii inarinsaame. Toiminnalle ja materiaalien käännöstyölle toivotaan kovasti jatkoa. Lisääntyneen maahanmuuton myötä monet piirit ja lippukunnat esittelevät partiota ja järjestävät toimintaansa myös englannin kielellä. Kaikki maahanmuuttajat eivät kuitenkaan osaa englantia, joten he jäävät partiotoiminnan ulkopuolelle tai kielitaitoiset lapset joutuvat toimimaan tulkkina ryhmänjohtajien ja kotiväen välillä.

210

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LUE LISÄÄ KIELISTÄ : Kotimaisten kielten keskus, Kotus: www.kotus.fi Suomen kieli sanoo tervetuloa -sivustolta löytyy työkaluja ja materiaaleja kielen oppimiseen ja opettamiseen. Toisto-metodi on yksinkertainen ja tehokas menetelmä, jonka avulla voi opettaa partioon liittyvää sanastoa kielenoppijalle. Suomen viittomakielestä löytyy runsaasti verkkomateriaalia, kuten videoita, verkkosanakirjoja ja itseopiskelumateriaalia.

Vakaumus on osa ihmisen maailmankatsomusta. Vakaumus on hyvinkin henkilökohtainen, eikä sitä voi päätellä pelkästään johonkin uskontokuntaan kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella. Esimerkiksi jokaisella kristityllä, muslimilla ja ateistilla on oma yksilöllinen vakaumuksensa. Kaikki kristityt eivät kuulu kirkkoon, ja uskonnoton saattaa olla seurakunnan jäsen, koska haluaa tukea sen toimintaa. Vakaumus on iso osa ihmisen identiteettiä. Toisen vakaumuksen kyseenalaistaminen tai väheksyminen on herkästi loukkaavaa ja ajaa ihmisen puolustamaan vakaumustaan. Koska kyseessä on uskon asia, vakaumus ei perustu mihinkään, minkä voisi todistaa vääräksi. Toisen mieltä ei voi siis muuttaa selittämällä tai väittelemällä. Toisen vakaumuksesta keskustelu vaatii hienotunteisuutta, ja asiasta on parempi puhua kahden kesken ennen kuin siitä puhuu ryhmässä. Vakaumuksesta keskusteltaessa tavoitteena on hyvä olla yhteisymmärryksen lisääntyminen. Yhteiskunnat ja kulttuurit rakentuvat vähintään osittain jonkin vakaumuksen mukaiseksi. Kristinusko läpäisee länsimaisen yhteiskunnan ja on vaikuttanut muun muassa nimistöön, oikeuskäsityksiin sekä esimerkiksi siihen, mitkä päivät ovat vapaapäiviä. Tämä yhteys on kuitenkin hämärtynyt, ja sitä pidetään luonnollisena osana kulttuuriamme. Toiseen uskontokuntaan kuuluvalle maahanmuuttajalle nämä eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

211

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

Tilaa piirin tai Suomen Partiolaisten toimistolta partion esittelymateriaalia eri kielillä, jotta se on helposti saatavilla tarpeen tullen. SP:n sivuilta löytyy myös kuvallisia pakkauslistoja ja muita materiaaleja, jotka helpottavat viestintää erikielisten perheiden kanssa. Monesti ymmärtäminen kehittyy nopeammin kuin kielitaidon muut osa-alueet. Keskusteluja voi siis käydä niin, että keskustelun osapuolet puhuvat toisilleen paremmin osaamaansa kieltä, jos he kuitenkin ymmärtävät edes auttavasti toisiaan. Keskustelukumppania voi aina pyytää selittämään tarkemmin jonkin vaikean sanan. Näin molempien kielitaito kehittyy!

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

ERILAISET VAKAUMUKSET

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN:


Suomessa suurin osa väestöstä on yhä kristittyjä, mutta sekä muiden uskontokuntien edustajien että uskonnottomien määrä on kasvussa. Tämä tarkoittaa sitä, että partiossa on yhä tavallisempaa kohdata erilaisten vakaumusten edustajia. Jos leireillä ja muissa partiotapahtumissa järjestetään katsomuskasvatukseen liittyvää ohjelmaa, on hyvä pohtia, miten tilanteista saisi avoimia ja turvallisia eri vakaumusten edustajille. Pelko toisen loukkaamisesta ei tarkoita sitä, että hänet kannattaa jättää pois toiminnasta. Omien näkemysten ja kokemusten jakaminen toisten kanssa luo yhteenkuuluvuutta, kunhan kenenkään vakaumusta ei pidetä vähempänä kuin toisen. On aina parempi tutustua itselle vieraampiin uskontoihin tai vakaumuksiin siten, että sen edustaja kertoo asioista itse, kuin niin, että ulkopuolinen selittää, mistä uskonnossa tai vakaumuksessa on kyse. On kuitenkin oltava varovainen, ettei esimerkiksi ryhmän ainoa muslimi saa vasten tahtoaan vahingossa roolia, jossa hän edustaa jatkuvasti koko muslimiyhteisöä. Omaa vakaumustaan tutkiva ja etsivä tarvitsee tukea ja mahdollisuuksia keskustella ajatuksistaan toisten kanssa. Esimerkiksi rippikoulun tai Prometheus-leirin käynyt nuori saattaa ajatella asioista eri tavalla kuin aikuinen. Avoin keskustelu tukee joka tapauksessa nuorta oman vakaumuksen muotoutumisessa, kunhan aikuinen ei tuomitse tai painosta nuorta, vaan on valmis hyväksymään nuoren sellaisenaan.

212

Suomessa on noin tuhat uskonnollista yhteisöä. Suomen Partiolaisilla on yhteistyösopimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon kanssa. Näiden lisäksi lippukunnan taustayhteisö saattaa olla jokin muu uskonnollinen yhteisö. Muita uskontoja tai uskonnollisia yhteisöjä, joiden jäseniä voi tavata partiossa, ovat: • Islam, johon uskovia kutsutaan muslimeiksi ja jonka uskonnollisia johtajia kutsutaan imaameiksi. • Juutalaisuus, jonka uskonnollisia johtajia kutsutaan rabbeiksi. • Katolinen kirkko Suomessa • Suomen Vapaakirkko • Helluntaikirkko • Suomen Adventtikirkko • Mormonikirkko • Jehovan todistajat

LUE LISÄÄ:

Partio-ohjelma, eri ikäkaudet

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


AGNOSTISUUS on käsitys, jonka mukaan korkeamman voiman olemassaolosta ei voi olla varma. USKONNOT TOMUUS tarkoittaa, että henkilö ei tunnusta mitään uskontoa. Uskonnottomuus ei sulje pois hengellisiä kokemuksia tai agnostisuutta. HENKISYYS on ihmisen pyrkimystä etsiä vastauksia kysymyksiin, kuten ”miksi olen olemassa” ja ”mikä on kaiken tarkoitus”. Henkisyydessä vastauksia etsitään muulla kuin tietyn uskonnon keinoilla. HENGELLISYYS on henkisyyttä, mutta vastauksia etsitään usein tietyn uskonnon riittien ja toimintatapojen, kuten rukousten avulla.

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

ATEISMI tarkoittaa, että henkilö ei usko Jumalaan tai jumaliin.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

VAKAUMUS on varma, vakaa käsitys jostain keskeisestä asiasta, joka on kuitenkin vaikea osoittaa todeksi.

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN ERILAISTEN VAKAUMUSTEN KANSSA: • Toisten vakaumuksen ymmärtämistä auttaa, jos oman vakaumuksensa sisäistää ja osaa selittää sen. Aloita siis sanoittamalla itsellesi, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. Pohdi, mitkä asiat ovat sinulle sellaisia, joista et halua luopua. Voit piirtää itsellesi kuvan, jossa olet itse keskellä ja elämällesi tärkeimmät asiat mahdollisimman lähellä itseäsi ja ei niin tärkeät etäämmällä (perhe, ystävät, harrastukset, lemmikit, sukulaiset, jne.). • Eri uskonnoissa ja vakaumuksissa on usein kyse hyvästä ja pahasta. Ryhmän kanssa asiaa voi lähestyä kävelemällä lyhyen kävelylenkin, jonka aikana kaikki voivat tarkkailla ympäristöään. Kävelyn jälkeen keskustelkaa, mitä itsellenne hyviä tai pahoja asioita näitte. • Erilaisten vakaumusten välisessä keskustelussa on tärkeämpää etsiä yhtäläisyyksiä kuin eroja. Mitkä asiat ovat molemmille tärkeitä? Miten juhlia vietetään? • Ota yhteyttä paikallisiin uskonnollisiin yhteisöihin. Seurakunnan partiotyöntekijät eli sepot, imaamit, rabbit tai muut vastaavat auttavat usein mielellään erilaisissa vakaumuksiin liittyvissä kysymyksissä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

213


KULTTUURI Monikulttuurisuus tarkoittaa toimintaa tai yhteisöä, jossa vaikuttaa monta kulttuuria samaan aikaan. Suomalainen kulttuuri, kuten kaikki muutkin kulttuurit, on aina ollut monikulttuurista, sillä ihmiset omaksuvat aina vaikutteita toisiltaan niin kieli- kuin maarajojen yli. Maahanmuuttaja on ulkomaan kansalainen, joka on muuttanut toiseen maahan tarkoituksenaan asua siellä pidempään. Pakolainen on henkilö, joka on joutunut jättämään kotinsa, koska siellä ei ole turvallista asua. Turvapaikanhakija on henkilö, joka anoo kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta toisessa maassa. Kulttuurilla tarkoitetaan jonkin ihmisyhteisön tapoja, arvoja ja käsityksiä, jotka ovat kehittyneet suhteessa yhteisön elinolosuhteisiin. Yhteisön kokeneet jäsenet mallintavat kulttuuria nuoremmalle polvelle, joka omaksuu sen osana elämää. Yhteisön jäsenten ei tarvitse allekirjoittaa kulttuurin kaikkia piirteitä, ja monesti isojen yhteisöjen kulttuureihin voi kuulua keskenään ristiriidassa olevia asioita. Kulttuuri ei ole kiveen hakattuja sääntöjä, vaan löyhä kokonaisuus. Modernissa yhteiskunnassa ihmiset kuuluvat yleensä useisiin eri yhteisöihin, joten yksilöllä on harvemmin yksi yhtenäinen kulttuuritausta. Myös eri asuinpaikkakuntien, kielien tai kiinnostuksenkohteiden ympärille

214

muodostuvat yhteisöt rakentavat omaa kulttuuriaan. Esimerkiksi Itä- ja LänsiSuomen välillä on suuriakin kulttuurisia eroja, vaikka ne ovat molemmat osa suomalaista yleiskulttuuria. Monilla vähemmistöillä, kuten saamelaisilla, romaneilla ja islaminuskoisilla tataareilla taas on oma kulttuuriperintönsä jo ajalta ennen Suomen itsenäistymistä. Partiolaiset ympäri maailman jakavat tiettyjä perusarvoja ja -käsityksiä, mutta suomalaisten partiolaisten tavat voivat erota suuresti jonkin toisen maan partiolaisten tavoista. Olemme siis kaikki monikulttuurisia. Joudumme jatkuvasti neuvottelemaan omassa arjessamme eri perhekulttuureista tulevien ihmisten kanssa esimerkiksi siitä, millainen puhetapa on kohteliasta tai miten keittiö kuuluu siivota. Usein kulttuurieron huomaa kuitenkin vasta sitten, kun toisen tapa toimia on merkittävästi erilainen, esimerkiksi jos ihminen on kotoisin toisesta maasta. Partiossa kulttuurista johtuviin ristiriitoihin voi törmätä esimerkiksi seuraavien aiheiden yhteydessä: • sukupuolikäsitykset, erityisesti nukkuma- ja peseytymisjärjestelyihin liittyen • erityisruokavaliot • yksityistietojen jakaminen • käsitykset siitä, millaisista asioista voi tai tulee kantaa vastuuta minkäkin ikäisenä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


• Tartu ristiriitatilanteisiin nopeasti ja ota kaikki osapuolet mukaan keskusteluun. Jos retkelle osallistuminen huolettaa lapsen perhettä, istukaa yhdessä alas käymään läpi retken käytäntöjä. • Ota tavoitteeksi yhteisymmärryksen lisääminen. Tilaisuus on onnistunut, jos osapuolet ymmärtävät toisiaan paremmin keskustelun jälkeen, vaikka he olisivat yhä eri mieltä. • Jos matkustat eri puolelle Suomea, pyri tutkimaan paikallista kulttuuria turistin silmin. Vaikka kulttuurierot ovat tasaantuneet, esimerkiksi kaupan leipähyllyistä löytyy yhä paikallisia tuotteita, joita muualta ei löydä – vaikkapa mustaaleipää, rievää tai lepuskoita.

LUE LISÄÄ: Partio-ohjelmasta löytyy kaikille ikäkausille aktiviteetteja eri kulttuureihin tutustumiseen ja omien ennakkoluulojen kohtaamiseen. Monika-Naiset liitto ry edistää maahanmuuttajataustaisten naisten asemaa ja osallisuutta valtakunnallisesti. Liitto tarjoaa tukea kotoutumiseen ja apua väkivaltaa kohdanneille, ja heidän sivuiltaan löytyy tarinoita ja tietoa maahanmuuttajataustaisten naisten kohtaamista haasteista. Eirasismille.fi on Punaisen Ristin kampanja, jonka sivuilta löytyy työkaluja ja materiaaleja vihapuheen ja rasismin käsittelyyn eri-ikäisten kanssa. Globaalikasvatus.fi sivuston vinkkipankki kokoaa eri toimijoiden koulutusideoita ja -materiaaleja muun muassa maailmankansalaisuuteen liittyen. Romanit.fi pyrkii purkamaan romaneihin liittyviä ennakkoluuloja ja tarjoaa laajasti tietoa romanikulttuurista ja -kielestä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

215

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN:

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Kaikkein suurin kulttuuriin liittyvä haaste partiossa on partioon liittyminen. Mielikuva partiosta voi puolin tai toisin olla se, että partiolaiset kuuluvat kantaväestöön. Maahanmuuttajalla ei välttämättä käy edes mielessä laittaa lapsiaan partioon, jos partiosta ei ole kuullut tai jos partion markkinoinnissa ei näy itselle tutunoloista ihmistä. Siksi meidän pitää itse olla aktiivisia ja saada eritaustaiset ihmiset kokemaan itsensä tervetulleeksi partioon. Toisen kulttuurin ympäröimänä eläminen on ihmiselle raskasta, sillä kestää pitkään opetella valtakulttuurin lukemattomia ääneen sanomattomia sääntöjä. Omassa yhteisössä opittuja tapoja ei uudessa ympäristössä arvosteta samalla tavalla. On hyvin tavallista, että maahanmuuttajat muodostavat omia yhteisöjään, jotka vaalivat lähtökulttuurin perinteitä jopa vahvemmin kuin kotimaassa. Maahanmuuttajayhteisö voi luoda tukea ja turvaa arkeen, jossa muuten olisi jatkuvasti ulkopuolinen. Suomessa syntyneille maahanmuuttajien lapsille voi syntyä ristiriitainen kokemus kahdessa rinnakkaiskulttuurissa elämisestä. Kotona on erilaiset odotukset kuin koulussa ja kaveripiirissä. Paikallisiin muodostuvat sosiaaliset suhteet ovat avainasemassa maahanmuuttajan kotoutumisessa. Partio voi tarjota niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin oven suomalaiseen kulttuuriin.


SOSIOEKONOMINEN TAUSTA Sosioekonomisella taustalla tarkoitetaan ihmisen aineellista hyvinvointia ja siihen liittyvää kulttuuria. Varakkuus ei jakaudu maailmassa tasapuolisesti. Pieni osa maailman väestöstä on upporikasta, kun taas sadat miljoonat elävät köyhyydessä. Köyhyys on aina suhteellista, joten sen määritelmä on eri riippuen siitä, puhutaanko koko maailmasta, kehittyvästä maasta vai hyvinvointiyhteiskunnasta. Ihmisen varallisuudella tai varattomuudella on laajat vaikutukset hänen elämäänsä. Vaikka ihminen olisi kansainvälisesti verrattain hyväosai-

nen, työttömänä ei välttämättä pysty osallistumaan yhteisönsä toimintaan samalla tavalla kuin keskituloinen ihminen. Jos ihmisellä ei ole varaa käydä kahvilassa, elokuvissa tai edes käyttää julkisia kulkuneuvoja ilman erityistä syytä, ihmisen elinpiiri kapenee merkittävästi. Tutkimusten mukaan köyhyys alentaa ihmisen arviointi- ja päätöksentekokykyä, koska merkittävä osa aivojen kapasiteetista kuluu ruoasta, lämmöstä ja muista perusasioista huolehtimiseen. Ihmistä kuormittavat myös köyhyyden aiheuttamat tunteet, kuten häpeä, yksinäisyys ja huonommuuden tunne.

Tiesitkö, että partioasun yksi alkuperäisistä tarkoituksista oli häivyttää sosioekonomisia eroja.

Köyhyyttä voi mitata usealla eri tavalla. Yksi tapa on laskea minimibudjetti, jolla henkilö pystyy elämään kohtuullista elämää. Minimibudjetti sisältää asumisen, liikkumisen, ruoan, vaatteet ja muut perustarpeet. Jos henkilöllä jää kuukaudessa verojen jälkeen rahaa käytettäväksi alle minimibudjetin verran, häntä voidaan pitää köyhänä.

LÄHDE:

Anna-Riitta Lehtinen & Kristiina Aalto: Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018, http://hdl.handle. net/10138/261735.

VIITEBUDJET TI VUONNA 2018

PÄÄKAUPUNKISEUTU

MUU SUOMI

Yksinasuva alle 45-vuotias aikuinen

1 377 €

1 131 €

Yksinhuoltajaperhe, jossa on kaksi teini-ikäistä

2 599 €

2 211 €

Kahden aikuisen ja kahden lapsen perhe

3 561 €

3 087 €

Kahden aikuisen ja kahden teinin perhe

3 870 €

3 396 €

216

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LISÄTIETOJA partion jäsenmaksusta ja erilaisista tukimuodoista löydät Suomen Partiolaisten sivuilta www.partio.fi.

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

Partio on edullinen harrastus, jossa pääsee osallistumaan viikoittaiseen toimintaan, retkille, leireille sekä muihin tapahtumiin. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, sillä retkille ja leireille on yleensä oma osallistumismaksunsa, ja varsinkin varusteet saattavat olla kalliita. Joillekin perheille pienetkin osallistumismaksut voivat olla liian paljon. Nuoret ja lapset ovat myös hyvin tietoisia siitä, mitä vaatetus ja muu olemus kertovat perheen taloudellisesta tilanteesta. Osa saattaa mieluummin lopettaa partion kuin kestää häpeää siitä, ettei omista yhtä hienoja varusteita kuin muut. Toiset taas saattavat kokea helpommaksi lopettaa harrastuksen kuin kokea tuottavansa vanhemmilleen lisää stressiä harrastuksen kulujen vuoksi. Siksi lippukunnan on hyvä olla aloitteellinen taloudellisten helpotusten tarjoamisessa.

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

Yksikin yllättävä meno, esimerkiksi tapaturma, saattaa tarkoittaa useita niukkoja kuukausia, joten vaeltaminen tai muu seikkailutoiminta voi tuntua liian suurelta riskiltä.

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN: • Tiedota jäsenmaksuvapautuksesta, leiriavustuksesta ja muusta saatavilla olevasta taloudellisesta tuesta säännöllisesti esimerkiksi kaudenaloitusviesteissä ja retkikirjeissä. • Lippukunnan omasta jäsenmaksusta vapauttamiseen kannattaa yhdistää kauden retkimaksuista vapautus. Taloudellinen tilanne tuskin helpottuu vuodessa, ja vaivan säästäminen auttaa sekä lippukuntaa että perhettä. • Lippukuntaan voi nimetä koko toimintakaudeksi eteenpäin yhden henkilön, jonka kanssa voi luottamuksellisesti hoitaa maksuvapautusasiat. Suora, mutta hienotunteinen yhteydenotto lippukunnasta on monesti mieluinen huoltajille. • Kalliiden tavaroiden vertailuun kannattaa puuttua heti alkuunsa esimerkiksi toteamalla, että partiossa tärkeämpää on esineen toimivuus hinnan sijasta. • Lippukunnan oman varustelainaamon perustaminen saattaa olla mahdollista pelkästään pyytämällä vanhoja ja nykyisiä jäseniä lahjoittamaan pieneksi tai muuten tarpeettomaksi jääneitä varusteita. Rikki menneitä rinkkoja, vaelluskenkiä tai muita varusteita pystyy usein korjauttamaan edullisesti suutarilla.

LUE LISÄÄ:

Suomen Partiolaisten verkkosivuilla on ajankohtainen lista erilaisista tahoista, joilta voi hakea avustusta tai stipendejä partiotoimintaan. 100 uutta tapaa tehdä partiota.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

217


SUKUPUOLI Sukupuoli on äärimmäisen henkilökohtainen asia. Vaikka henkilön sukupuolen ilmaisu vaikuttaa myös muihin, sukupuolen voi määrittää vain henkilö itse. Muiden ihmisten tulkinnat toisen sukupuolesta ovat aina oletuksia. Tilanne, jossa kohtelu perustuu henkilön omien toiveiden sijasta toisten oletuksiin ja ennakkoluuloihin, on luonnollisesti hämmentävä ja pahimmillaan loukkaava. Ihmisten yksilöllisyys näkyy myös sukupuolessa. Sukupuoli on monitahoinen ilmiö, johon vaikuttavat niin biologiset, psykologiset kuin kulttuuriset ominaisuudet. Ei ole yhtä tapaa olla mies tai nainen, eikä sukupuoli myöskään rajaudu näihin kahteen vaihtoehtoon. Jokaisen kokemus omasta itsestään on ainutlaatuinen, joten seuraava sanalista ei riitä määrittelemään jokaista ihmistä. Jokaisella on oikeus määritellä tai olla määrittelemättä itseään haluamallaan tavalla.

Miehille sopivaksi koetut vaatteet ovat paljon yksipuolisempia kuin naisten. Miltä tuntuu nähdä mies mekossa? Miltä tuntuu nähdä nainen työhaalareissa tai smokissa? Naisoletettu ja miesoletettu ovat sanoja, joilla puhuja pyrkii osoittamaan, ettei tiedä varmasti kyseisen henkilön sukupuoli-identiteettiä ja on valmis muuttamaan puhutteluaan pyydettäessä. Käsitteiden avulla on myös mahdollista puhua kulttuurin sukupuolirooleista ja muista sukupuoleen liittyvistä ilmiöistä ilman, että puuttuu

218

yksilöiden todellisiin sukupuoliin. Sukupuolisensitiivisyys on ajattelutapa, joka huomioi sukupuolinormien vaikutusta yksilöihin ja yhteiskuntaan. Kasvatuksen tavoitteena on antaa jokaiselle lapselle tilaa kasvaa omanlaiseksi yksilökseen, oli se mies, nainen tai jokin muu. Seksismi on ajattelutapa, joka korostaa sukupuolten välisiä eroja ja arvottaa ihmisiä näiden erojen perusteella. Suomi on maailman mittakaavassa verrattain tasa-arvoinen maa myös sukupuolen suhteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ongelmia ja haasteita yhä olisi. Niin miehet kuin naisetkin arvottavat sukupuolta ja ohittavat yksilöiden ominaisuuksia kulttuuristen sukupuoliroolien perusteella. Tilastojen valossa esimerkiksi ammatit ovat 2000-luvun jälkeen sukupuolittuneet yhä voimakkaammin. Roolimallit ovat merkittävässä asemassa siinä, millaisia tulevaisuuden polkuja lapset ja nuoret kokevat mahdollisiksi itselleen. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat kohtaamaan vielä suurempia haasteita. Ilmoittautumislomakkeissa saatetaan kysyä valitsemaan kahden sukupuolen väliltä ilman, että tietoa oikeasti käytetään. Omaa murrosikäänsä pohtivat nuoret saattavat purkaa hämmennystään syrjivään huumoriin, joka luo kuvaa, etteivät he hyväksy normeista poikkeavaa sukupuoliilmausta. On myös kovin tavallista, että esimerkiksi yleiset peseytymistilat koetaan niin epämukaviksi, että tapahtumaan ei tee mieli lähteä lainkaan. Muunsukupuolinen ei koe voivansa määrittää sukupuoltaan mieheksi tai naiseksi. Muunsukupuolinen voi asettua jonnekin mieheyden ja naiseuden väliin tai olla kokonaan erillään näistä kategorioista. Kaikki eivät koe käsitettä

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tarjoaa laajasti tukea sukupuoleen ja erityisesti sukupuolivähemmistöihin liittyen. www.sukupuolenosaamiskeskus.fi Pinkkipartio on Suomen Partiolaisiin kuuluva järjestö, joka edistää sukupuolija seksuaalivähemmistöjen oikeuksia partiossa.

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

LUE LISÄÄ: Seta ry. Ajantasaista tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä ja heidän asemastaan yhteiskunnassa. Setan sivuilta löytyy aiheisiin liittyvä sanasto, jota päivitetään säännöllisesti uusimman tiedon mukaiseksi. www.seta.fi

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

omakseen, vaan käyttävät muita sanoja, kuten sukupuoleton tai neutri. Transsukupuolisen ihmisen syntymässä määritetty sukupuoli on ristiriidassa ihmisen sisäisen sukupuolen kanssa. Tämä ristiriita tuottaa usein kokonaisvaltaista pahanolontunnetta, joka voi liittyä omaan kehoon tai sosiaalisiin tilanteisiin. Pahaa oloa helpottaa sukupuolenkorjausprosessi, jossa ihmisen kehon piirteitä muutetaan lääketieteellisesti tai juridinen sukupuoli vaihdetaan vastaamaan sisäistä sukupuolta. Transsukupuolinen voi olla mies, nainen tai muunsukupuolinen, ja yleensä hän toivoo tulevansa kohdelluksi itse määrittämänsä sukupuolen mukaisesti.

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN SUKUPUOLIEN TASA-ARVON EDISTÄMISEKSI: • Panosta siihen, että puhut toisista aina niin kuin he haluavat heistä puhuttavan. Kohtelias kieli on lähes aina vaivalloisempaa, sillä vaivan määrä osoittaa arvostuksen määrää. • Etsi itsellesi sellainen sopiva tapa puhutella ihmisryhmiä, joka ei liity sukupuoleen. Kun pitää puuttua vieraampien ihmisten toimintaan, heitä voi puhutella vaikka kavereiksi tai tyypeiksi sen sijaan, että huutaisi tytöille tai pojille. Tämä ennaltaehkäisee myös palautetta siitä, että ”aina meille sanotaan, muttei koskaan pojille”. • Miten roolit ja tehtävät jakautuvat lippukunnassasi tai ryhmässäsi? Ajaudutaanko teillä huomaamatta siihen, että naiset muonittavat ja johtavat sudenpentuja, kun taas miehet huoltavat kalustoa ja eräilevät? Monipuoliset sukupuoliroolit ovat lasten ja nuorten kasvatuksessa ensiarvoisen tärkeitä, sillä ne rakentavat kertomusta siitä, miten maailma toimii. Haasta itsesi ja muut tekemään muutakin kuin tuttua ja turvallista. • Pyri järjestämään sukupuolineutraalit pukeutumis- ja peseytymismahdollisuudet. Niitä voivat kaivata niin muunsukupuolinen johtaja kuin varhaista murrosikää kipuileva lapsi. Tämä voi tarkoittaa yhden ihmisen suihkukoppia leirillä, henkilökohtaista saunavuoroa retkellä tai sitä, että osa WC-tiloista merkitään kaikkien käyttöön.

Kuka tahansa voi ostaa partiopaitaansa Pinkkipartion merkin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

219


SEKSUAALISUUS JA SEKSUAALINEN SUUNTAUTUMINEN

Polyamorinen ihminen haluaa läheisiä ihmissuhteita useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Monesti nämä ihmissuhteet ovat eriasteisia läheisyydessään

Seksuaalisuus kattaa kaikki ihmisen

ja parisuhteissa pyritään ehdottomaan

ominaisuudet, jotka ovat osa seksu-

avoimuuteen.

aalista suuntautumista, eroottisuutta, läheisyyttä ja muita seksiin liittyviä ilmiöitä.

Seksuaalinen suuntautuminen kertoo siitä, kehen ihmisen seksuaalinen kiinnostus kohdistuu.

Romanttinen suuntautuminen kertoo siitä, kenen kanssa ihminen haluaa muodostaa parisuhteen.

Aseksuaalinen ihminen ei koe tarvetta toimia seksuaalisesti toista kohtaan tai edes itsekseen. Ajoittainen haluttomuus on normaalia ihmisille, mutta jotkut eivät koe koskaan seksuaalista halua.

Seksuaalisuus muuttuu ja kehittyy läpi elämän lapsesta vanhuuteen. Se herättää niin iloisia kuin hankalia tunteita ja erityisesti lasten ja nuorten kohdalla kysymyksiä. Koska seksuaalisuus on niin henkilökohtainen asia, voi tuntua helpoimmalta rajata se pois partiotoiminnasta. Seksuaalisuus on kuitenkin erottamaton osa ihmistä. Jokaisella ihmisellä on oikeus myönteiseen ja tasapainoiseen suhteeseen oman seksuaalisuutensa kanssa, oli se millainen tahansa. Erityisesti nuorille voi olla helpompi puhua seksuaalisuudesta jonkun muun kuin oman vanhemman kanssa. Seksuaalikasvatus ei tarkoita pelkäs-

Aseksuaalinen voi silti tuntea veto-

tään ehkäisystä opettamista. Lap-

voimaa toisia kohtaan ja olla halukas

sille on ensiarvoisen tärkeää opettaa

tekemään toisen olon hyväksi. Toiset

turvataitoja, joiden avulla lapsi voi

taas eivät saa seksistä minkäänlaista

tunnistaa itselleen haitallisia tilanteita

nautintoa, ja heitä saattaa inhottaa

ja toimia reilusti myös muita kohtaan.

seksi ylipäänsä.

Jokainen tarvitsee myös tunnetaitoja, joiden avulla osaa muodostaa turvalli-

Aromanttinen ihminen ei koe

sia ja myönteisiä ihmissuhteita, joista

minkäänlaista tarvetta muodostaa

osa on etäisempiä ja osa läheisempiä.

ystävyyttä syvempää ihmissuhdetta.

Myönteinen kehonkuva ja itsensä arvostaminen ovat pohja, jota ilman

Biseksuaalinen ihminen on kiinnostu-

on vaikea tehdä turvallisia seksuaalisia

nut seksuaalisesti miehistä ja naisista.

valintoja ja saada halutessaan seksuaalista nautintoa. Nämä kaikki rakentuvat

Panseksuaalinen ihminen on kiinnos-

askel askeleelta, ja aina välillä tarvitaan

tunut seksuaalisesti kaikista ihmisistä

aikuista tukea oman hämmennyksen

huolimatta heidän sukupuolestaan.

selvittämiseen. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisen valittavissa. Seksuaalisuuttaan

220

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


muuten aiheuta haittaa. Paras tapa olla varma toisen kiinnostuksesta on selvä sanallinen suostumus. Kaikenlainen empiminen ja epävarmuus voivat aina johtaa jonkun mielipahaan. Monenlaisten tunteiden herääminen on luonnollista silloin, kun joku pitää meistä niin paljon, että haluaa olla niin lähellä kuin mahdollista. Tunteiden selvittämiseen voi tarvita toisen apua, ja sille on parempi antaa oma aikansa. On kuitenkin tärkeää puuttua nopeasti puheisiin, joissa esimerkiksi naureskellaan toisten seksuaalisuudelle, oli kyseessä homoseksuaalisuus tai jonkun seksuaalinen aktiivisuus. Huumori ei ole aina viatonta, vaan luo myös kuvaa siitä, millainen ihminen tai käytös on ryhmän mielestä outoa ja epätoivottua.

LUE LISÄÄ: Sexpo tarjoaa koulutusta ja neuvontaa seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja ihmissuhteista. Väestöliitto tarjoaa tietoa ja näkökulmia siihen, millaisia erilaisia parisuhteita ja perheitä Suomessa nykyään on. Free Being Me on WAGGGSin ohjelma, joka edistää kehopositiivisuutta. Ohjelmassa on erikseen aktiviteetit lapsille ja nuorille, ja ne on käännetty suomeksi.

VINKKEJÄ OMAAN TOIMINTAAN: • Uimapuku-alue on konkreettinen sana, jolla opettaa lapsille, mihin kohtiin kehoa ei saa koskea ilman lupaa. • Sano ääneen, miten toista on sopivaa koskea joka kerta, kun leikitte fyysisiä leikkejä, kuten hippaa tai mustekalaa. Anna kenen tahansa jäädä pois koskettamista vaativasta leikistä. Älä pyydä selitystä, sillä todellinen syy voi olla hyvin arkaluonteinen. • Älä halaa, nosta tai muuten kosketa lasta tai nuorta, jos hän kieltää tai on muuten vastentahtoinen, ellei tilanteen turvallisuus vaadi sitä. Tämä antaa hänelle mallin koskemattomuuden ja suostumuksen merkityksestä. Vastentahtoinen halaaminen luo lapselle kuvan, että hänen olonsa eivät ole yhtä tärkeitä kuin muiden. • Pyri käyttämään myös muita kuin heteroseksuaalisia malleja, kun käytät tarinoissa, ohjeistuksissa ja koulutuksissa esimerkkejä parisuhteista ja perheistä. Näin kukaan ei koe itseään oudoksi tai kummajaiseksi. • Varaa retkille ja leireille aina mukaan kondomeita ja pidä huoli, että nuoret ja aikuiset löytävät ne tarvittaessa. Ehkäisyn puuttuminen ei välttämättä pysäytä henkilöä, joka haluaa harrastaa leirillä seksiä. Parempi vaihtoehto on tarjota mahdollisuus ehkäisyyn, vaikka ei kannustaisikaan harrastamaan seksiä partiossa. Nuorille on tärkeää puhua oikeasta ajasta ja paikasta. • Pyri aina luomaan ilmapiiriä, jossa nuoret uskaltavat ja haluavat puhua aikuisen kanssa vaikeistakin asioista ja pyytää apua tarvittaessa. Tiedossa oleva ongelma on mahdollista ratkaista, toisin kuin tuntematon ongelma.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

221

ERI L A I SUUS JA MON IN A IS U U S

toista ei alista, kohtele kaltoin tai

3 RY H M Ä N J O H TA M I N E N

voi toteuttaa monin eri tavoin, kunhan


MINÄ

ITSETUNTEMUS, ITSENSÄ JOHTAMINEN, ITSETUNTO

4

ITSENSÄ JOHTAMINEN


4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

Itsetuntemus

s. 224

Itsensä kehittäminen s. 242

Jaksaminen Mitä teet partiossa?

s. 249

s. 256

223


ITSETUNTEMUS Itsetuntemus on perusta niin itsensä kehittämiseen kuin muiden kanssa toimimiseen. Omien tarpeiden, tapojen ja ajatusten ymmärtäminen mahdollistaa aidon yhteyden toisiin. Jos omista ajatuksista, arvoista ja toimintatavoista ei ole tietoinen, on niihin mahdotonta vaikuttaa ja käyttää niitä tietoisesti. Tällöin sanoittamattomat tunteet ja arvot saattavat hallita omaa päätöksentekoa. Jos esimerkiksi omaa luontaista nopearytmisyyttä ei tunnista, saattaa huomaamattaan arvottaa muiden hitaamman tavan toimia huonoksi.

OMA PERSOONA Persoonallisuus on ihmisen kaikkien ominaisuuksien kokonaisuus, joka tekee yksilöstä ainutlaatuisen. Se muovautuu läpi elämän niin perimän, kokemusten kuin ihmisen oman toiminnan vaikutuksesta. Jo vastasyntynyt osoittaa merkkejä temperamentista. Varhainen vuorovaikutus ja elinympäristö vauvaiässä alkavat muovata ihmisen persoonallisuutta. Omat vanhemmat ja perhe ovat lapsen ensimmäisiä kontakteja, ja heidän vaikutuksensa psykologisten ominaisuuksien kehittymiseen on siksi merkittävä. Jokaiseen meistä vaikuttavat kaikki kokemuksemme, ympäröivä kulttuuri ja esimerkiksi henkilökohtainen taloudellinen tilanne.

224

TEMPERAMENTTI Temperamentilla tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä, tyypillistä tapaa reagoida ympäristöönsä ja erilaisiin asioihin. Se on kuin ihmisen pohjavire. Temperamenttipiirteet ovat jokseenkin pysyviä ja synnynnäisiä. Ne voivat kuitenkin ilmetä eri elämänvaiheissa hyvinkin eri tavoin. Eri tutkijat sisällyttävät temperamenttipiirteisiin hieman eri asioita. Temperamenttia määrittävät muun muassa nämä seikat: • Millä tavalla suhtautuu uusiin asioihin. • Kuinka voimakkaasti kokee ja ilmaisee tunteita. • Kuinka joustavasti suhtautuu muutoksiin. • Millä tavalla suuntautuu toisiin ihmisiin. • Millä rytmillä toimii eli esimerkiksi vuorokausirytmi • Jokainen sijoittuu temperamenttipiirteiden jatkumolla jonnekin ääripäiden välille. Ihminen ei esimerkiksi ole aina ylitsevuotavan utelias tai varautunut, vaan tilanteesta riippuen asettuu jonnekin näiden äärimmäisyyksien välimaastoon, kuitenkin usein luonnollisesti lähemmäksi jompaakumpaa piirrettä. LUE LISÄÄ: Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Reflektion ja persoonallisuustestien avulla voi tutustua itseensä uudenlaisista näkökulmista ja siten syventää omaa itsetuntemustaan. Itsetuntemuksen syventämisessä olennaista on saada monenlaisia näkymiä omaan persoonallisuuteensa, ja siksi on syytä varoa lukkiutumasta esimerkiksi vain yhden persoonallisuustestin tuloksiin. Itseään ja toimintaansa on hyvä reflektoida eri tilanteissa erilaisia lähestymistapoja hyödyntäen. Lisäksi muiden ihmisten näkemykset omasta itsestä voivat olla äärimmäisen arvokkaita ja tarjota uusia näkökulmia.

PERSOONALLISUUS TESTIT Ihmiset ovat yleisesti hyvin kiinnostuneita itsensä tutkiskelusta. Suosittuja työkaluja ovat erilaiset persoonallisuustestit, kuten DiSC-profiili tai MBTI-analyysi. Psykologit ovat kuitenkin jokseenkin kriittisiä persoonallisuustestejä kohtaan, koska ne pyrkivät yksinkertaistamaan ihmisten persoonallisuuden piirteitä erilaisilla kategorioilla. Ihminen on harvoin vaikkapa pelkästään introvertti tai ekstrovertti, vaan piirteen voimakkuus asettuu jonnekin ääripäiden väliin ja ilmenee eri tavalla erilaisissa tilanteissa. Parhaimmillaan persoonallisuustestit ovat kuitenkin hyvä työkalu esimerkiksi ihmisten erilaisuuden oivaltamiseen. Tärkeää on kuitenkin olla

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

225

I T S ET UNT E MU S

ITSETUNTEMUKSEN TYÖKALUT

Reflektio Reflektiolla tarkoitetaan tietoista ja aktiivista mietiskelyä, jossa henkilö pohtii tapahtunutta ja peilaa niitä aiempiin kokemuksiinsa ja muuhun tietoonsa. Reflektion tavoitteena voidaan pitää uusien näkökulmien löytymistä ja syvempää ymmärrystä käsiteltävästä asiasta. Monia asioita voi reflektoida, mutta erityisen tärkeä reflektoinnin taito on itsetuntemuksen keskeisimpänä työkaluna sekä itsearvioinnissa. Itsearvioinnista voit lukea lisää sivulta 242-246. Reflektiota voi harjoitella esimerkiksi kirjoittamalla päiväkirjaa tai vastaanottamalla ja antamalla palautetta. (Palautteesta voit lukea lisää sivuilta 187-190.) On myös hyvä pysähtyä säännöllisin väliajoin miettimään syitä omalle toiminnalle. On kuitenkin tärkeää olla arvottamatta havaitsemiaan asioita.

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

Persoonallisuus ei muutu hetkessä, mutta aivoilla on tutkimusten valossa kyky muuttua koko elämän ajan. Ihminen siis kehittyy ja oppii läpi koko elämänsä. Se vaatii hyvää itsetuntemusta ja valmiutta kyseenalaistaa omia tapojaan, mikä ei ole helppoa. Persoonallisuus on suhteellisen staattinen, mutta ei yksin määritä ihmisen käyttäytymistä eikä sitä, mitä ihminen tekee elämässään. Jos on tietoinen omasta tyylistä ja tavasta toimia, voi mukautua tilanteisiin ja päättää toimia esimerkiksi itselleen vähemmän luontaisilla tavoilla. Esimerkiksi kärsimätön pestaaja voi tiedostaa, että pohdiskeleva pestattava tarvitsee enemmän aikaa pestikeskusteluun, ja voi siten tietoisesti jutella rauhallisemmin kuin luontaisesti tekisi.


jämähtämättä jonkin persoonallisuustestin tulokseen. Jos ihminen rakentaa minäkuvansa jonkin persoonallisuuslajittelun perusteella, se voi lukita ihmisen johonkin käsitykseen itsestä, mikä puolestaan estää kehittymistä. Ihmisen persoonallisuus voi muuttua kaikilta osilta, mutta mitä aiemmin jokin asia on kehittynyt, sitä työläämpää sen muuttaminen on. Persoonallisuuspiirteiden liiallinen lokerointi saattaa aiheuttaa myös sen, että ihmisiin alkaa suhtautua persoonallisuustyyppien valossa yksipuolisesti. Jos vuorovaikutuksessa tekee toisesta oletuksia erilaisten persoonallisuustestien tulosten perusteella, syntyy helposti virhepäätelmiä ihmisten tarkoituksista ja tavoitteista. Olennaisempaa on kysyä ja kuunnella toisen ihmisen näkemyksiä ja kokemuksia.

HARJOITUS

ITSEREFLEKTIOHARJOITUS Tutki toimintaasi valitsemassasi johtamistilanteessa kysymysten avulla. Voit valita näkökulman, jossa haluat kehittyä (esimerkiksi ryhmän tasapuolisuus, aikataulussa pysyminen tai oman mielipiteen selkeä ilmaisu) tai käydä tilanteen läpi yleisesti: • Mitä tein? • Mitä tunsin? • Mitä opin? • Miten jatkan tästä viisastuneena ensi kerralla? • Omien kehityskohteiden löytämisessä voi auttaa sivun 246 harjoitus.

226

PERSOONALLISUUS PIIRTEET Monet psykologian tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että on ainakin viisi piirrettä, joiden kautta persoonaa voi tarkastella. Näitä piirteitä esiintyy jokaisella ihmisellä enemmän tai vähemmän, eikä kumpikaan ääripää ole parempi kuin toinen.

Ekstrovertti – Introvertti Ekstrovertit ovat ulospäinsuuntautuneita ja etsivät uusia kokemuksia. Ekstrovertit saavat usein energiaa muiden kanssa toimimisesta ja sosiaalisista tilanteista. Partiossa ekstrovertin ihmisen on hyvä etsiä pestiinsä riittävästi vaihtelua ja uusia tuttavuuksia, jotta tekemisen vire säilyy. Introverttien on taas helpompi toimia muutaman tutun ihmisen kanssa, ja hän voi tehdä pestiä pitkään samojen ihmisten kanssa kyllästymättä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että introvertit olisivat epäsosiaalisia. Introvertit saavat voimaa itsekseen olemisesta, ja heidän vahvuuksiaan on usein pohdiskelu ja itsensä havainnointi. Valtaosa ihmisistä asettuu tässäkin kahden piirteen välimaastoon. Tällaista ihmistä kutsutaan ambivertiksi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Avoimuudella tarkoitetaan kiinnostusta uusiin kokemuksiin ja valmiutta mennä omalle epämukavuusalueelle. Avoimet ihmiset ovat usein luovia ja uteliaita ajattelijoita, jotka eivät jaksa tehdä samoja asioita samalla tavalla kovin pitkään. Varautunut ihminen suosii tuttuja ja turvallisia asioita ja pitää rutiineista. Varautunut on tehokkaimmillaan, kun hän ei joudu opettelemaan monia uusia asioita samaan aikaan.

Neuroottisuus kertoo ihmisen herkkyydestä ja haavoittuvuudesta. Neuroottisen ihmisen on tärkeää pitää itsestään ja omasta jaksamisestaan huolta, sillä neuroottisuus voi ilmetä heikkona itseluottamuksena ja huolestuneisuutena. Toisaalta herkkyys voi auttaa kohtaamaan muita ihmisiä ja ymmärtämään heidän heikkouksiaan. Siksi he osaavat ennakoida ihmisten tarpeita vaikkapa tapahtumissa. Tasapainoinen ihminen on kotonaan omassa itsessään ja kehossaan. Häntä eivät hetkauta pienet tai suuret muutokset. Tasapainoisuus mahdollistaa rohkean ja avoimen suhtautumisen uusiin haasteisiin, mutta joskus tasapainoisen ihmisen on vaikea ymmärtää muiden tunnemyrskyjä tai haavoittuvuutta.

Tunnollisuus – Huolettomuus Tunnollinen ihminen tekee töitä tavoitteellisesti ja on taitava hillitsemään impulssejaan. Tunnollinen partiolainen on usein suunnitelmallinen, luotettava ja toimelias, mutta vaarana voi olla uupuminen tai halu kontrolloida muita ihmisiä. Huoleton ihminen osaa nauttia hetkestä ja tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin. Vaikka hän saattaa unohtaa tehdä lupaamansa asian, huoleton on hyvä vastaanottamaan palautetta lannistumatta. Tämän piirteen omaava osaa huolehtia omasta jaksamisesta lähes huomaamattaan.

I T S ET UNT E MU S

Neuroottisuus – Tasapainoisuus

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

Avoimuus – Varautuneisuus

Sovinnollisuus – Epäsovinnollisuus Sovinnollinen ihminen osaa tunnistaa ja mukautua toisen ihmisen tunteisiin ja tarpeisiin. Hän pyrkii käyttäytymään sosiaalisesti hyväksyttävästi. Hänellä on perusluottamus toisten vilpittömyyteen, ja hän toimii itsekin rehellisesti. Sovinnollinen ihminen saatetaan joskus nähdä naiivina tai alistuvana. Epäsovinnolliselle ihmiselle on tärkeää, että toiminnasta on hyötyä itselle. Hän on siis valmis pitämään omia puoliaan, eikä suoraan luota siihen, että se, mitä muut sanovat, on totta. Epäsovinnollinen ihminen koetaan helposti kilpailuhenkiseksi ja äärimmillään jopa epäempaattiseksi ja itsekkääksi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

227


ERILAISTEN PERSOONIEN KOHTAAMINEN Meillä kaikilla on harhakäsitys siitä, että muut ymmärtävät meitä enemmän kuin mitä oikeasti ymmärtävät. Kun osaa sanoittaa ja viestiä omat tarpeensa, tunteensa ja ajatuksensa toisille, muut voivat huomioida niitä paremmin. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty. Erilaisia ihmisiä johtaessa itsetuntemus on perustaito, joka ohjaa omaa käyttäytymistä ja kannustaa kehittymään siihen suuntaan, miten haluaa käyttäytyä. On hyvä olla tietoinen siitä, milloin sopeuttaa omaa käyttäytymistään ja miksi. Oman käyttäytymisen sopeuttamisen tärkeimpänä syynä ovat omat arvot, ja siksi ymmärrys niistä on välttämätöntä. Esimerkiksi suoraan sanomiseen ja ratkaisuehdotusten antamiseen tottunut joutuu ohjaajana opettelemaan esittämään kysymyksiä,

HARJOITUS

Pohdi, missä tilanteissa olisit valmis muuttamaan toimintatapojasi. Onko tapoja, joista pidät kiinni, oli tilanne mikä hyvänsä? ”Kiitos palautteesta, ymmärrän että näet asian näin. En kuitenkaan ole valmis muuttamaan tätä, koska…”

228

jotka auttavat ohjattavaa kehittämään omaa ajattelua. Kun tiedostaa oman taipumuksensa lyödä ratkaisut pöytään, voi huomata, että jos tavoitteena on toisen oppiminen, suora puhe ei ole tehokkain ratkaisu. Itsetuntemus siis auttaa toimimaan tehokkaasti. Myös alitajuinen suhtautuminen toiseen ihmiseen vaikuttaa kohtaamiseen. Jos suhtaudut johonkin ihmiseen (etenkin lapseen) ”ongelmana” tai ”häirikkönä”, saattaa ajatuksesi kääntyä itseään toteuttavaksi ennustukseksi. Jos taas pyrit myönteiseen vuorovaikutukseen kehumalla, kuuntelemalla, olemalla aidosti läsnä ja katsomalla silmiin, mitä todennäköisimmin muutkin ihmiset kohtaavat sinut tällä tavalla. On hyvä muistaa, että eleet ja ilmeet viestivät sanattomasti toisen hyväksyvästä kohtaamisesta. Myönteinen vuorovaikutus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kenenkään täytyisi joutua toisten alistamaksi. Jokainen tarvitsee myös jämäkkyyttä omia rajojen ilmaisemiseksi. Joskus toisilta saa palautetta, joka kohdistuu omaan persoonaan tai omasta luonteesta kumpuaviin toimintatapoihin. Jokaisella on oikeus toimia itselle luontaisella tavalla, kun se ei selvästi haittaa muita. Itsetuntemus ja omien arvojen tunteminen auttavat perustelemaan tietoisesti, miksi on valmis muuttamaan jotain asiaa, mutta jotain taas ei. On kuitenkin hyvä pohtia, johtuuko haluttomuus muuttua siitä, että on lokeroinut itsensä liian vahvasti. Tällöin voi olla vaikeaa ottaa palautetta vastaan. Samoin johtajana on tärkeä ymmärtää, milloin toiselle

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

229

I T S ET UNT E MU S

Jokaisella meistä on omat kehityskohteemme. Persoonallisuuspiirteiden kanssa on hyvä muistaa, että jokin

ominaisuus voi olla hyödyksi jossain tilanteessa ja haitata toisessa. Ympäristö myös arvottaa ominaisuuksia kulttuurin ja muiden tekijöiden pohjalta. Täydellisyys ei ole itsensä kehittämisen tavoite, joten itsensä kehittämisen rinnalla on tärkeä ylläpitää myötätuntoa itseään kohtaan.

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

annettava palaute kohdistuu teon sijasta persoonaan. Lue lisää vuorovaikutuksesta sivulta 179, kuuntelemisesta sivuilta 184-186 ja palautteen antamisesta sivuilta 187-189


HARJOITUS

OMINAISUUKSIEN KÄÄNTÖ Harjoituksen tarkoituksena on auttaa huomaamaan, että erilaiset ominaisuudet voivat olla hyviä tai huonoja riippuen näkökulmasta ja tilanteesta. Tämä voi auttaa tulemaan paremmin toimeen toisten kanssa. Tehtävä auttaa myös hyväksymään erilaiset ominaisuudet osaksi itseä ilman niiden arvottamista hyväksi tai huonoksi. 1. Taita vaakasuunnassa oleva A4-paperi kahtia ja avaa uudelleen. Taita kumpikin sivu keskiviivalle ja käännä paperi ympäri (niin, että sisään taitetut siivekkeet jäävät takapuolelle). 2. Kirjoita vasemmalle puolelle paperia allekkain viisi hyvänä pitämääsi ominaisuuttasi tai luonteenpiirrettäsi (esimerkiksi iloinen, luova) ja oikealle puolelle viisi huonona pitämääsi ominaisuuttasi tai luonteenpiirrettäsi (esimerkiksi laiska, ujo). 3. Seuraava vaihe on helpompi tehdä yhdessä jonkun kanssa, mutta onnistuu myös yksin: Avaa siivekkeet. Tehtävänä on nyt kääntää kukin ominaisuus positiivisesta negatiiviseksi tai toisinpäin. Kirjaa siis siivekkeille, miten vaikkapa joustavuus tai luovuus voikin olla huono juttu (esim. ei uskalla sanoa mielipiteitään ääneen, epäjärjestelmällinen), ja miten laiska tai ujo voi olla positiivinen asia (esim. osaan rentoutua, olen harkitseva). Kumpia ominaisuuksia oli alkujaan helpompi keksiä, hyviä vai huonoja? Kumpien kääntäminen oli vaikeampaa? Voiko jokin hyvä ominaisuutesi olla jonkun muun mielestä huono? Voiko jokin huono ominaisuutesi itse asiassa ollakin hyvä juttu jonkun muun mielestä tai asiaa eri kantilta katsoessa?

230

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


I T S ET UNT E MU S

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

HARJOITUS

ITSEMYÖTÄTUNTO Olemme usein ankarampia itseämme kuin muita kohtaan. Jokaisella meistä on sisäinen ääni, joka kommentoi muun muassa omaa toimintaamme. Tätä puhetta on hyvä tarkastella ja miettiä, puhuisiko sillä tavalla esimerkiksi parhaalle ystävälleen. Jos sisäinen puhe ei ole tarpeeksi reilun kuuloista, on hyvä harjoitella sen kääntämistä myötätuntoiseksi. Sisäisestä äänestä kaveri Omaa sisäistä ääntä on vaikea muuttaa myötätuntoisemmaksi, jos sitä ei tunnista. Seuraa viikon ajan omaa sisäistä puhettasi. Kirjoita, äänitä tai muuten tallenna oman sisäisen äänesi lausahduksia. Harjoituksen myötä sisäisen äänen huomaaminen sujuu paremmin. Ole tarkka siitä, että tallennat sisäisen äänesi repliikit juuri sellaisina, kuin ne ovat. Vältä tässä vaiheessa itsesensuuria ja kaikkea arvottamista. Kirjoita kaikki huomaamasi kommentit, olivatpa ne mielestäsi hyviä ja positiivisia tai ilkeitä ja negatiivisia. Jos kaikkien kerääminen tuntuu mahdottomalta, voit keskittyä yleisimpiin, toistuviin sisäisen äänesi lausahduksiin. Viikon kuluttua tarkastele kaikkia tallettamiasi sisäisen äänen kommentteja. Puhuisitko parhaalle ystävällesi näin? Minkälaista viestiä sisäinen äänesi välittää sinulle? Ala seuraavaksi hahmotella omasta sisäisestä äänestäsi hahmoa. Hahmo voi olla ihminen tai vaikkapa satuolento. Anna äänelle nimi ja keksi sille historia pohtimalla, kuka puhuisi tällaisia asioita. Minkä ikäinen hahmo on? Mitä sanavalinnat kertovat hahmosta? Mitä se harrastaa, mistä pitää ja mitä se inhoaa? Minkälainen olisi hahmon unelmien päivä ja mitä se kaikista eniten pelkää? Mitä muuta lausahdukset hahmosta kertovat tai mitä itse haluaisit siitä tietää? Jos äänen lausahdukset ovat keskenään ristiriitaisia, voit luokitella ne paketeiksi ja kehittää muutamankin erilaisen hahmon. Voit piirtää hahmosta tai hahmoista kuvan, koota hahmon ulkonäön lehdistä leikkaamalla tai etsiä valmiin kuvan, joka mielestäsi näyttää aivan sisäiseltä ääneltäsi. Voit käyttää luovuuttasi vapaasti, anna mielikuvituksen laukata! Sommittele hahmon ympärille kaikki siitä keksimäsi faktat ja kirjoita sille puhekuplaan hahmon tyypillisin lausahdus. Kun rakennat sisäiselle äänellesi hahmon ja tarinan, voit toivottavasti tulevaisuudessa suhtautua hahmoon leikkisästi ja myötätuntoisemmin. Jos huomaat sisäisen uhmaikäisen huutavan suoraa kurkkua, voit huomioida sen ja suhtautua myötätunnolla, mutta jättää hänet omaan arvoonsa huutamaan. Ajan kanssa uhmaikäinen ehkä kasvaa ja kehittyy ja oppii puhumaan sinulle lempeämmin. Sisäistä ääntä ei ole tarkoitus kokonaan tukahduttaa, sillä se on tärkeä oman toiminnanohjauksen kannalta. Tärkeää on muistaa, että sisäisen äänesi ajatukset eivät ole totuuksia eikä sinun tarvitse allekirjoittaa niitä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

231


OMAT VAHVUUTENI Tuntemalla omat vahvuutesi voit olla paras versio itsestäsi.

LUONTEENVAHVUUSLISTA (Peterson & Seligman 2004; Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016)

• Luovuus

• Reiluus

• Uteliaisuus

• Johtajuus

• Arviointikyky

• Anteeksiantavuus • Oppimisen ilo • Vaatimatto• Näkökulmanmuus ottokyky • Sinnikkyys

• Harkitsevuus

• Rehellisyys

• Itsesäätely

• Innostus

• Kauneuden arvostus

• Rakkaus • Ystävällisyys • Sosiaalinen älykkyys • Ryhmätyötaidot

• Kiitollisuus • Toiveikkuus • Huumorintaju • Hengellisyys • Myötätunto

MITÄ LUONTEEN VAHVUUDET OVAT? Luonteenvahvuuksilla tarkoitetaan kykyjä, joissa ihminen on luonnostaan hyvä, ja taitoja, joita hän käyttää automaattisesti. Ne ovat piirteitä, jotka tekevät ihmisestä ainutlaatuisen yksilön. Jonkun vahvuus voi esimerkiksi olla luovuus ja toisen sosiaalinen älykkyys. Vahvuudet näkyvät esimerkiksi käytöksessä, tunteissa ja ajatuksissa. Luonteenvahvuudet herättävät yleensä toisissa ihmisissä arvostusta ja ihailua, sillä niiden käyttö on lähtökohtaisesti

232

myönteistä toimintaa, joka ei heikennä tai sorra muita. Vahvuudet ovat osa persoonaamme, mutta ne ovat myös taitoja, joita voimme halutessamme kehittää ja vahvistaa. Kukaan ihminen ei synny esimerkiksi täydellisen itsehillinnän kanssa, eikä ole mahdotonta oppia olemaan vaikkapa sinnikkäämpi. Ennen kuin vahvuuksia voi lähteä kehittämään, ne täytyy kuitenkin tunnistaa. Vahvuusajattelu pohjautuu positiivisen psykologian tutkimussuuntaukseen. Tutkijat ovat osoittaneet, että myönteisiin asioihin keskittyminen ja itsensä hyväksyminen edistävät ihmisen psyykkistä hyvinvointia ja onnellisuutta. Vahvuuksien hyödyntämisen on lisäksi todettu olevan yhteydessä vähentyneeseen masennukseen ja stressiin. Kun ihminen keskittyy heikkouksien sijasta vahvuuksiin, hän pystyy torjumaan itseensä kohdistuvia epäilyksiä ja pääsee todennäköisesti tavoitteisiinsa. Vahvuuksia käyttämällä ihmisen itseluottamus kasvaa ja hän saa onnistumisen kokemuksia. Omia vahvuuksiaan voi ja kannattaa kehittää jatkuvasti. Tutkimusten mukaan esimerkiksi työelämässä parhaiten menestyvät ihmiset kehittävät itseään vahvuuksiinsa panostamalla. Partiossa omat vahvuutensa tunteva johtaja osaa valita itselleen sopivia ja häntä motivoivia pestejä. Myös haastavissa paikoissa johtaja pärjää vahvuuksiaan käyttämällä. Lisäksi itsensä hyvin tuntevan ihmisen on usein helpompaa työskennellä toisten kanssa. Kun tuntee omat vahvuutensa, pystyy

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


OMIEN VAHVUUKSIEN LÖYTÄMINEN Omien vahvuuksien löytämiseen on erilaisia keinoja, joista tärkein on oman itsensä tutkiskelu. Aiheesta löytyy nykyään paljon kirjallisuutta sekä erilaisia nettisivustoja ja -testejä. • Mikä on sinulle helppoa ja missä olet hyvä? • Missä olit hyvä jo lapsena? • Millaisia asioita tehdessäsi tunnet itsesi innokkaaksi ja energiseksi? (Näissä tilanteissa käytät todennäköisesti vahvuuksiasi.) • Katsele valokuvia itsestäsi erilaissa tilanteissa, joissa sinulla on ollut mukavaa. Mitkä vahvuutesi ovat olleet läsnä kyseisessä tilanteessa? Tämä tehtävä sopii hyvin tehtäväksi yhdessä toisten kanssa.

LUE LISÄÄ:

Huomaa hyvä! (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016), Hyvän mielen taidot (Tukiainen 2016) ja Aikaansaamisen taika (Pihlaja 2018). Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja (Martela 2015)

I T S ET UNT E MU S

HARJOITUS

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

huomaamaan myös muiden vahvuuksia ja keksimään, miten niitä voi hyödyntää. Lasten ja nuorten kanssa toimiva johtaja voi näin toimiessaan tukea lasten ja nuorten tasapainoista kasvua.

VAHVUUKSIEN HYÖDYNTÄMINEN PARTIOSSA Omia vahvuuksiaan kannattaa käyttää ja kehittää tietoisesti partiossa: • Valitse erilaisia pestejä, joissa pääset hyödyntämään vahvuuksiasi. • Hyödynnä vahvuuksiasi niissä pesteissä, joita sinulla jo on. Jos toimit vartionjohtajana ja vahvuutesi on rakkauden osoittaminen voit erityisesti panostaa vartiolaistesi aitoon kohtaamiseen ja kuuntelemiseen. • Onnistumisten jälkeen voi pohtia yksin tai yhdessä, millaiset vahvuudet auttoivat pääsemään hyvään lopputulokseen. Tämä auttaa ratkaisemaan samankaltaisia tilanteita tulevaisuudessa. • Toisinaan jotkut tilanteet partiossa eivät suju, vaikka periaatteessa niiden pitäisi edetä mutkitta ja vaikka käyttäisit vahvuuksiasi. Tällöin voi miettiä, käytätkö jotain vahvuuttasi liikaa. Säätele vahvuuden käyttöäsi. Esimerkiksi liika huumori, rehellisyys tai harkitsevaisuus saattavat aiheuttaa ongelmia. • Puhu vahvuuksista ja käytä vahvuuksien nimiä. Esimerkiksi kehuessa toista voit pelkän hyvän tai kiitoksen lisäksi sanoa enemmän: ”Ihailen, kuinka sinnikäs olet ollut tämän projektin kanssa.” tai ”Sinä osaat jakaa tehtäviä reilusti.” Näin tuot vahvuudet osaksi toimintaasi ja autat myös muita huomaamaan vahvuuksia, mikä usein vaikuttaa ilmapiiriin myönteisesti.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

233


OMAT TUNTEET Tunteet ovat kehon reaktioita ja mielen niille antamia tulkintoja. Tunteilla on vahva biologinen perusta. Ne ovat kehittyneet evoluution tuloksena edistämään eloonjäämistä. Monet tunteet, esimerkiksi pelko, valmistaa kehon taistelemaan, pakenemaan tai piiloutumaan. Perustunteiksi lasketaan mielihyvä ja ilo, rakkaus, viha, suru, hämmästys, pelko sekä inho. Ne tunnistetaan kulttuurista riippumatta. Sosiaaliset tunteet, kuten nolostuminen, kateus tai ujous ovat kulttuurin ja oppimisen tulosta. Pelko, viha, kateus, suru ja häpeä voivat olla vaikeita kohdattavia sekä itsessä että muissa. Moni kokee myös aggression vaikeana tunteena. Aggressio on pohjimmiltaan toimeenpaneva tunne. Moni vääryys olisi jäänyt korjaamatta tai uusi taito oppimatta ilman aggression tuomaa sisuuntumista. Muillakin vaikeiksi miellettävillä tunteilla on usein tärkeä viesti, ja parhaimmillaan ne saavat meidät toimimaan.

234

Mielialaksi sanotaan tunnekokemusten jatkumoa, kuten masentuneisuutta, tyytyväisyyttä ja huolestuneisuutta. Vaikeat tunteet heijastuvat vuorovaikutuksessa aivojen peilisolujen kautta ihmiseltä toiselle. Siksi tunnelma helposti tarttuu. Tunteiden ymmärtämisestä on hyötyä sekä ryhmän että itsensä johtamisessa. Ihmisen rikas tunnemaailma syntyy taidosta tunnistaa oman kehon ja ympäristön viestejä ja tehdä niistä tulkintoja. Tunteista puhuttaessa on tärkeä erottaa kehon automaattinen tunnereaktio ja niihin liittyvät tietoiset tunnekokemukset. Automaattiseen tunnereaktioon ei voi vaikuttaa suoraan, mutta tietoisia tunnekokemuksia voi oppia säätelemään.

Hevonen on ihmistä isompi ja vahvempi eläin, jonka kanssa ihminen on tehnyt yhteistyötä tuhansia vuosia. Jos hevonen pelästyy jotain ja vauhkoontuu, ratsastaja ei voi pakottaa hevosta rauhoittumaan voimallaan. Taitava ratsastaja osaa kuitenkin pysyä hevosen selässä ja rauhoittaa sen niin, ettei kumpikaan loukkaa itseään. Tämä sopii vertaukseksi järjen ja tunteiden suhteeseen. Tunteet ovat aina läsnä kaikessa ihmisen toiminnassa ja päätöksenteossa ja tuovat niihin voimaa. Ratsastajan taidot ratkaisevat, miten hevonen pysyy hallinnassa ja tekee töitä tavoitteen eteen. Tunnetaitojaan voi kasvattaa läpi elämän.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


I T S ET UNT E MU S

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

NÄIN TUNTEET SYNTYVÄT • Havaitseminen. Ihminen havaitsee (usein tiedostamattomasti) ympäristössään jotain. Kalliolta laskeutuessa jalkojen alla on vain tyhjää ilmaa, sillä paino on valjaiden ja köysien varassa. • Tulkinta ja selitys. Tapahtuu salamannopeasti, voi olla virheellinen (edelleen tiedostamaton). Aivot tajuavat, että korkealta tippuminen on vaarallista. • Tunnereaktio. Elimistön reaktio, esimerkiksi sydämen sykkeen nopeutuminen, hengityksen kiihtyminen tai adrenaliinin erittyminen. • Tunnekokemus. Huomaamme olevamme onnellisia, ärtyneitä tai peloissamme. Vain voimakkaimmat kokemukset tulevat tietoisuuteemme, mutta muutkin voivat tiedostamattamme vaikuttaa esimerkiksi päätöksentekoon tai toisiin ihmisiin. Koska valjaat pitävät kiipeilijän turvassa, kehon reaktio tuntuu jännitykseltä. Ilman valjaita samat reaktiot tuntuvat säikähdykseltä. • Tunteen ilmaisu. Vaikka emme voi päättää, mitä tunnemme, voimme vaikuttaa siihen, miten sen ilmaisemme. Kalliolta laskeutuessa hätääntyminen ja riuhtominen tekee tilanteesta vain vaarallisemman.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

235


Ihmisen tietoinen havainnointi ei pysty kovin moneen asiaan kerrallaan. Kykenemme kuitenkin tiedostamatta havaitsemaan ympäristöstämme asioita, jotka valmistavat kehon ja mielen reagoimaan. Eloonjäämisen kannalta erityisesti uhkien havainnointi korostuu. Tällöin saattaa tuntua, että jokin tunne ilmestyy tyhjästä.

Runsas voimakkaiden tunteiden kokeminen väsyttää. Vahvassa tunnetilassa tehdyt päätökset eivät ole aina laadukkaita ja hyvin harkittuja. On tutkittu, että riskinotto ja epätäydelliset tulkinnat lisääntyvät voimakkaiden tunnekokemusten yhteydessä.

HARJOITUS

TUNNETAITOTREENI PARTIOJOHTAJALLE: 1. Nimeäminen. Mieti päivän aikana kokemiasi tunteita. Yritä nimetä mahdollisimman monia mahdollisimman tarkasti. Montako tunnetta sait listalle? Nimeäminen toimii, koska epämääräinen tunnemössö saa ihmisen kokemaan uhkaa ja pelkoa. Aivot rauhoittuvat, kun ikävilläkin asioilla on nimet. 2. Utelias suhtautuminen. Kun seuraavan kerran koet oikein haastavan tunteen, suhtaudu siihen uteliaisuudella. Missä kohtaa kehossa se tuntuu? Mitä erilaisia tunteita siihen liittyy? Miksi joku asia tuntui (esimerkiksi loukkasi) erityisen paljon? Oliko kyseessä ainutlaatuinen tilanne vai muistuttiko se jostain aiemmin tapahtuneesta? Mitä ajatuksia oma reaktio herätti? Utelias suhtautuminen toimii, koska tultuaan tietoiseksi omista reaktioistaan ja tunteiden vaikutuksista itseensä, oppii vähitellen hallitsemaan reaktioitaan seuraavilla kerroilla. 3. Tunnekokemukseen vaikuttaminen. Joskus tunnekokemuksen voi tulkita järjen avulla itsensä kannalta paremmaksi. Jos olet hermostunut esiintymisestä, voit sanoa itsellesi: sydämeni pamppailee, koska olen niin innostunut ja haluan onnistua. On tutkittu, että supersankariposeeraus ennen vaativaa suoritusta lisää tehtävässä onnistumista. Myös tekohymyily voi parantaa mielialaa. Miksi tunnekokemukseen vaikuttaminen toimii: Eri tunteilla voi olla samantapaiset keholliset reaktiot, joiden tulkinta voi vaihdella. Aivojen tuottamaan tulkintaan voi vaikuttaa niin järkeilemällä kuin hyödyntämällä toisiin tunnetiloihin liittyviä kehon asentoja tai ilmeitä.

236

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


aloittamisen yhteydessä. Keskusteleminen auttaa ymmärtämään omaa motivaatioperustaa. Usein sitä ei tunne täysin itsekään. Paras tapa motivaation tunnistamiseen on miettiä menneisyydessä sellaisia hetkiä, jolloin olet erityisen motivoitunut tai erityisen epämotivoitunut. Vapaaehtoistoiminnassa tyypillisiä motivoivia asioita ovat halu auttaa toisia ja saada itselleen mielekästä tekemistä. Henkilö, joka on itse saanut partiosta hyvät eväät elämälleen saattaa kokea voimakastakin halua mahdollistaa saman muille. Myös aikuisena partion aloittaneella voi olla halu auttaa toisia heidän kasvussaan, mutta se saattaa olla sävyltään vähän erilainen. Lue lisää motivaatiosta ja toisten motivaation tukemisesta sivuilta 170-172.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

237

I T S ET UNT E MU S

Harrastus- ja vapaaehtoistoiminnassa oman motivaation tunnistaminen on erityisen tärkeää. Työorganisaatioissa toiminnan etenemiseen voivat vaikuttaa myös ulkoiset motivaattorit, kuten palkka ja urakehitys, mutta partiossa halu olla mukana syntyy etupäässä toiminnan tuomasta tyydytyksen tunteesta. Partiossa hankitun osaamisen tunnistaminen ja hyödyntäminen opinnoissa tai cv:ssä voivat toimia lisämotivaattoreina, mutta eivät voi olla pitkäjänteisen toiminnan ainoa käyttövoima. Yksilölliset motivaatiotekijät voivat vaihdella suuresti henkilöiden välillä. Kaikkia motivoivat eri asiat. Uudessa pestissä aloittaessa kannattaa tuoda esiin, mikä itseä motivoi, ja asiasta voi keskustella myös uuden projektin

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

OMAT MOTIVAATION LÄHTEET


MOTIVAATIOTIMANTTI KERTOO, MITEN PYSYN ELOSSA JA MIKÄ TEKEE ELÄMÄSTÄ ELÄMISEN ARVOISEN Psykologisiksi perustarpeiksi sanotaan asioita, joita ilman emme voi hyvin. Ne muodostavat motivaatiotimantin yläpuolen, ja niiden tyydyttyminen saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta. PSYKOLOGISET PERUSTARPEET: • Vapaaehtoisuus, eli kokemus siitä, että saa vaikuttaa isoihin ja pieniin asioihin elämässään. • Kyvykkyys eli kokemus omasta pärjäämisestä • Läheisyys eli tarve kokea yhteyttä toisiin ihmisiin. Sosiaalinen eristäminen on aivotutkimusten valossa yksi pahimmista rangaistuksista. Lapsen laittaminen jäähylle yksin saattaa aiheuttaa stressireaktion, josta seuraa vain enemmän ongelmia. • Joidenkin tutkimusten mukaan myös hyvän tekeminen muille kuuluu psykologisiin perustarpeisiin.

Motivaatiotimantin alapuoli vastaa perustarpeistamme, joita ilman emme selviydy. Ihminen tarvitsee ravinnon ja fyysisen turvallisuuden lisäksi paikan yhteisössä.

238

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


I T S ET UNT E MU S

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

HARJOITUS

Piirrä itsellesi motivaatiotimantti, mutta jätä ruudut tyhjiksi. Kirjoita ruutuihin ruudun mukaisen teeman kohdalle muutama avainsana, jotka ovat totta omassa elämässäsi. Esimerkiksi kyvykkyysruutuun voit kirjoittaa asian, jossa olet hyvä, ja vapaaehtoisuusruutuun asian, jota tekisit pelkästä tekemisen ilosta.

Mieti seuraavaksi, mitkä asiat partiossa sijoittaisit motivaatiotimantin ruutuihin. Miten asetelma muuttui?

HARJOITUS

Muuta näkökulmaa Kirjoita lista asioista, joita sinun ”pitäisi tehdä”. Muuta lauseet sen jälkeen muotoon ”voin/haluan tehdä”. Jos lauseen muuttaminen tuntuu hankalalta, pohdi tarkemmin, miksi asia löytyy tehtävälistaltasi. Voisitko luopua siitä, jos et todella tahdo tehdä sitä? Viisi kertaa ”miksi” Valitse yksi mukava pesti, jota hoidat. Pohdi hetki, miksi haluat hoitaa sitä. Mieti sen jälkeen, miksi se on sinulle tärkeää. Toista miksi-kysymys vielä kolmesti, jotta löydät todellisen motivaation lähteesi. Tämän jälkeen voit vielä miettiä, miten tuo löytämäsi asia voisi toteutua muussakin elämässäsi. Kutsumuskartta 1. Yritä kirjoittaa ylös kaikki sellainen puuhastelu, jossa viihdyt – eli kaikki sellaiset asiat, joita teet mielelläsi. Yritä olla mahdollisimman konkreettinen. Laita listaan sellaisia aktiviteetteja kuten ”lukeminen” tai ”koiran ulkoiluttaminen”. Tavoitteena on saada paperi mahdollisimman täyteen erilaisia tekemisiä (esimerkiksi 30 asiaa). 2. Anna seuraavaksi jokaiselle tekemiselle pisteitä yhdestä kolmeen. Anna kolme pistettä tekemisille, joita pääset tällä hetkellä tekemään elämässäsi juuri niin paljon kuin haluat. Kaksi pistettä saavat ne tekemiset, joita pääset tekemään jonkin verran, mutta haluaisit tehdä enemmän. Yksi piste tarkoittaa, että et pääse tekemään kyseistä asiaa elämässäsi juuri lainkaan tällä hetkellä. 3. Tuloksena on kartta niistä asioista, jotka edustavat sinulle täysin vapaaehtoista toimintaa. Nämä ovat asiat, joiden parissa viihdyt ja joiden tekemisestä nautit. Käytä karttaa apuna elämän muutoksissa ja jos tarvitsee tehdä valintoja ajankäytössä katso sivu 250. LÄHDE: Frank Martela - Valonöörit

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

239


OMAT ARVOT HARJOITUS Arvot ovat ihmisten käsityksiä tai uskomuksia siitä, mikä elämässä on hyvää, tärkeää ja merkityksellistä. Arvot ovat osa ihmisen minäkuvaa, ja ne ohjaavat ihmisen valintoja sekä ilmenevät sanoissa ja teoissa. Arvot ovat myös yhteisöllisiä. Ympäristö ja kulttuuri vaikuttavat yksilön arvojen muodostumiseen. Esimerkiksi länsimaissa tärkeitä arvoja ovat tasa-arvo ja demokratia, joihin useimmat yhteiskunnan jäsenet yhtyvät. Partiolla on arvopohja, josta on kerrottu enemmän sivuilla 22-23. Yksilön arvot vaikuttavat partiotoimintaan hänen ympärillään. Arvot eivät ole pelkästään hyvänä pitämiämme asioita vaan saavat meidät toimimaan. Ihminen voi sanoa arvostavansa ystävyyttä, mutta toimia kuitenkin itsekkäästi ystäviään kohtaan. Omia arvoja vastaan toimiminen aiheuttaa henkistä kuormitusta ja jopa kyynistymistä.

OMIEN ARVOJEN TUNNISTAMINEN Omien arvojen tunteminen on osa hyvää itsetuntemusta, sillä se auttaa voimaan hyvin ja kulkemaan kohti omannäköistä elämää. Aina omia arvojaan ei ole kuitenkaan helppo tunnistaa, vaan niihin tutustuminen vaatii aikaa ja pohdiskelua.

LUE LISÄÄ: Tapio Aaltonen, Erika Heiskanen ja Pekka Innanen: Arvot yksilön ja työyhteisön kehittäjänä

240

Omia arvoja voi lähteä etsimään esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: • Tutki seuraavalla sivulla olevaa sanapilveä. Jos sinun pitäisi valita kolme tärkeintä, mitkä ne olisivat? Mitkä sanapilven arvot ovat vähiten tärkeät tai jopa luotaantyöntäviä sinulle? • Haaveet kertovat usein arvoistamme. Minne haluaisit polkusi kulkevan? Kohti opintoja, parisuhdetta, perhe-elämää, urakehitystä, maailmanparannusta, seikkailuja ulkomailla, omaa yritystä, pitkää tervettä elämää? Muista kuitenkin, että joskus haaveilemme asioista, jotka eivät ole aidosti itsestämme lähtöisin vaan perustuvat muiden odotuksiin. • Tutki partiolaisille tärkeitä arvoja sivulta 22–23. Mitkä niistä tunnistat itsellesi tärkeimmiksi? Ovatko jotkut näistä arvoista sinulle vieraita tai ristiriidassa omien arvojesi kanssa? • Muistele edellistä viikkoasi ja mieti, miten arvosi näkyivät arjessasi. Jos esimerkiksi terveelliset elämäntavat ovat arvosi, miten se näkyi tai ei näkynyt viikon kuluessa? Jos joku arvosi ei näy arjessasi, mieti mistä se johtuu. Onko se todella sinun arvosi?

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


I T S ET UNT E MU S

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

Turvallisuus, puhtaus, terveys, yhteiskunnallinen järjestys, yhteenkuuluvuuden tunne, palvelusten vastavuoroisuus, perheen turvallisuus

Luovuus, uteliaisuus, itsekunnioitus, vapaus

Rehellisyys, avuliaisuus, vastuullisuus, uskollisuus, anteeksiantavaisuus, tosiystävyys Tottelevaisuus, itsekuri, kohteliaisuus, vanhempien ja vanhojen ihmisten kunnioitus

Tasa-arvo, maailmanrauha, viisaus, ympäristön suojeleminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sisäinen tasapaino

Mielihyvä, elämästä nauttiminen Kunnianhimo, älykkyys, menestys, kyvykkyys, vaikutusvalta Yhteiskunnallinen valta, varakkuus, arvovalta, julkisen kuvan säilyttäminen

Jännittävä elämä, monipuolinen elämä, uskaliaisuus

Perinteiden kunnioitus, nöyryys, oman elämänosan hyväksyminen, kohtuus, hartaus

Suomalaisten arvot Schwartzin arvotyyppien mukaan. ”Talous, arvot ja sosiaalinen pääoma”, PTT Raportteja 258, 2018. Mitä tärkeämpi arvo oli suomalaisille, sitä isommalla se on sanapilvessä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

241


ITSENSÄ KEHITTÄMINEN Ihmisen persoonallisuus on suhteellisen pysyvä. Omaan käytökseen on helpompi vaikuttaa kuin persoonallisuuteen. Kun ihminen käyttäytyy pitkään tietyllä tavalla, tulee käytöksestä ja toiminnasta automaattista. Syvälle juurtunutta käytöstä ja toimintamalleja on vaikea muuttaa, koska aivot ovat mukautuneet rutinoituneisiin malleihin. Siksi on helpompi oppia uusia toimintamalleja kuin muuttaa olemassa olevia.

Aivosolut eli neuronit rakentavat välilleen yhteyksiä, jotka välittävät viestejä. Mitä enemmän viestit kulkevat tiettyä reittiä, sitä vahvempi yhteys siitä muodostuu. Tätä voi verrata metsässä kulkemiseen: hyvällä polulla on nopeampi ja helpompi kulkea kuin varvikossa, mutta toisaalta eräilijät pyrkivät aina löytämään suorimman reitin haluamaansa määränpäähän. Jos polun paikkaa haluaa muuttaa, sitä ei voi tehdä yhden vaeltajan voimin, vaan muutostyö on tehtävä pitkällä aikavälillä usean kulkijan voimalla.

242

ITSEARVIOINTI Itsearviointi tarkoittaa oman toiminnan rehellistä tarkastelua. Itsearvioinnin taidot ovat yhteydessä hyvään itsetuntemukseen sekä positiivisen ja totuudenmukaisen minäkäsityksen muodostumiseen, ja siitä syystä näitä taitoja on hyödyllistä alkaa opetella jo lapsuudessa. Itsearvioinnissa henkilö tarkastelee oman toimintansa osia, prosessia ja lopputulosta. Itsearvioinnissa kuuluu pohtia nimenomaan toimintaa, ei arvioida omaa persoonaansa. Itsearvioinnin avulla saadaan tietoisuuteen näkökulmia sekä johtajan omista että hänen partio-organisaationsa vahvuuksista, kehityskohteista ja tuloksista. Itsearviointi antaakin johtajan itsensä lisäksi tärkeää tietoa myös hänen pestaajalleen. Esimerkiksi ikäkausivastaava voi saada paljon ajateltavaa ryhmänjohtajien itsearviointien vastauksista. Itsearviointeja tehtäessä on sovittava niiden käytöstä ja luottamuksellisuudesta. Itsearvioinnin tekijän pitää siis tietää, kuka hänen itsearviointinsa lukee ja miten ja kuinka kauan sitä säilytetään.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


I T S ENSÄ KE HIT TÄ MIN E N

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

ITSEARVIOINTITAITOJEN OPPIMINEN Toiset ovat harjoitelleet itsearviointia vaikkapa koulussa, kun toisille itsearviointi on vielä uusi ja harjoiteltava taito. Itsearviointi voi tuntua vaikealta, jos henkilö ei esimerkiksi osaa erottaa toisistaan oman toiminnan ja persoonansa tarkastelua. Itsearviointeja toteuttaessa on siis tarpeen muistaa, että niiden tekeminen on joillekin helpompaa kuin toisille. On hyväksyttävä se, että reflektoinnin ja itsearviointitaitojen oppiminen voi olla hieman työlästä ja ottaa aikaa. Itsearviointeja voi tehdä monella tavalla, joten eri välineistä kannattaa valita sellaiset, jotka tuntuvat luontevimmilta. Tärkeää on myös muistaa, että itsearvioinnissa ei kilpailla kenenkään kanssa. Johtajan tulee siis tarkastella vain omaa toimintaansa eikä vertailla itseään toisiin.

HARJOITUS

Partiossa johtajuutta tarkastellaan neljästä erilaisesta näkökulmasta, joista jokaisesta muodostuu taitokokonaisuus. Johtamismallista voi lukea enemmän sivuilta 6–8. Hyvään johtajuuteen tarvitaan jokaista näkökulmaa, ja jokaista taitokokonaisuutta tarvitaan erilaisissa tehtävissä. Valitse yksi pesti, jossa toimit, ja tee itsearviointi. Voit käyttää sitä apuna pestin väli- tai päätöskeskustelussa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

243


PARTION JOHTAMISMALLIN OSA-ALUE ITSENSÄ JOHTAMISEN TAIDOT Osaan laittaa elämässäni asiat tärkeysjärjestykseen. Saan tehtyä sovitut asiat ajallaan. Tunnistan, mikä motivoi minua. Tunnistan vahvuuksiani johtajana.

VISIOINTITAIDOT

Minulla on näkemys entistä paremmasta partiosta tulevaisuudessa.

Saan muut innostumaan ideoistani. ORGANISOINTITAIDOT

Osaan suunnitella tulevaa toimintaa. Osaan tehdä projektille tai toimintakaudelle aikataulun ja noudattaa sitä. Osaan löytää ratkaisuja haastavissa tilanteissa. Osaan arvioida toimintakauden/projektin toteutumista. VUOROVAIKUTUSTAIDOT

Osaan antaa rakentavasti palautetta. Kehitän toimintaa saamani palautteen perusteella. Otan kaikki osallistujat huomioon ryhmätilanteessa. Osaan toimia konfliktitilanteessa rakentavasti. Osaan motivoida omalla esimerkilläni.

244

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


I T S ENSÄ KE HIT TÄ MIN E N

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

MITEN KEHITÄN OSA-ALUETTA SEURAAVAN PUOLEN VUODEN AIKANA?

Tiivistetty johtajuuden itsearviointityökalusta, Suomen Partiolaiset 2018 PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

245


KEHITYSKOHTEENI Yksi partioihanteista on kehittää itseään ihmisenä. Itsensä kehittäminen ei ole mikään yksittäinen prosessi tai elämänvaihe, vaan sitä voi ja kannattaa harrastaa läpi elämän. Itsensä kehittäminen voi olla uusien päämäärien tavoittelua ja erilaisten asioiden kokeilemista. Itsensä kehittäminen ei tarkoita sitä, että olisi huono ihminen tai että ihmisessä olisi vikoja, joita täytyy korjata, tai että oman persoonan täytyisi muuttua. Itseään voi kehittää hyvin monella tavalla, ja eri aikoina siihen saattaa olla enemmän energiaa kuin toisina. Kyseessä ei siis tarvitse olla mikään valtavan suuri elämänmuutos, vaan itsensä kehittämistä voivat olla pienetkin asiat.

MITEN ITSEÄÄN VOI KEHITTÄÄ? Mitä minä haluan tehdä? Millaiseksi minä haluan tulla? Itsensä kehittäminen lähtee nimensä mukaisesti henkilöstä itsestään ja hänen omasta halustaan kehittyä.

Kun on keksinyt itselleen jonkun kehitettävän asian, täytyy seuraavaksi miettiä, millä keinoin tuohon tavoitteeseen tai toiveeseen pääsisi. Tavoitteena voi olla tulla paremmaksi kuuntelijaksi, oppia sanomaan ei tai harjoitella kärsivällisyyttä. Alussa kannattaa asettaa itselleen pieniä välitavoitteita, esimerkiksi ”seuraavan kerran, kun joku kertoo minulle kuulumisiaan, laitan puhelimen kokonaan pois kädestäni ja katson puhujaa silmiin” tai ”kun toinen pitää puheessaan tauon, lasken mielessäni viiteen ennen kuin sanon mitään ja annan hänelle mahdollisuuden jatkaa kertomaansa.” Kun ensimmäinen välitavoite alkaa sujua, voi siirtyä seuraavaan, haastavampaan tavoitteeseen. Omien tavoitteiden saavuttamista kannattaa seurata, ja itselleen voi asettaa myös aikarajoja asioiden toteuttamiselle. Ajatuksia ja ideoita kannattaa kirjata muistiin, jos se tuntuu luontevalta. Lisäksi on tärkeää huomioida oma edistyminen ja palkita itseään onnistumisista. Omista tavoitteista ja toiveista voi keskustella myös muiden kanssa. Yksi tärkeä tapa itsensä kehittämiseen onkin kyky vastaanottaa palautetta muilta.

HARJOITUS

360 ASTEEN PALAUTE Valitse muutama sinut tunteva ihminen eri yhteyksistä (esim. perheenjäsen, ystävä, partiokaveri ja työkaveri) ja pyydä heitä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin (voit myös keksiä lisää kysymyksiä). Käykää vastaukset yhdessä läpi. • Missä olen parhaimmillani? • Mitkä ovat minun parhaimmat ominaisuuteni? • Missä minulla on vielä kehitettävää?

246

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


• Mikä koulutus auttaa pestissä pärjäämisessä ja onnistumisessa? • Missä koulutuksessa pääset syventämään ja vahvistamaan jo oppimiasi asioita? Koulutusten sisällöt löytyvät Suomen Partiolaisten verkkosivuilta. Itseä kiinnostava aihe saattaa löytyä useamman koulutuksen sisällöistä, sillä koulutusjärjestelmä on rakennettu nousujohteiseksi ja seuraavan tason koulutukset syventävät aiempien kurssien aiheita. Jotkut koulutuksista on nimetty tietyn pestin, kuten johtokolmikkopestin

mukaan, mutta monesti koulutuksen sisällöt tukevat myös muissa pesteissä toimimista. Esimerkiksi pestijohtaja-koulutus sopii erinomaisesti partiolaiselle, joka pestaa paljon eritasoisia tekijöitä. Piirit järjestävät valtaosan koulutusjärjestelmään kuuluvista koulutuksista, joten sopivaa koulutusta voi lähteä hakemaan oman piirin tapahtumakalenterista. Koulutussisällöt ovat samat eri puolilla Suomea, joten jos oman piirin koulutuksen aikataulu ei sovi, saattaa naapuripiirin koulutukseen löytyä vapaita paikkoja. Lisäksi piirit saattavat järjestää omia, koulutusjärjestelmän ulkopuolisia koulutuksia, joilla pyritään vastaamaan lippukuntien alueellisiin tarpeisiin. Omia tietoja ja taitoja on hyvä käydä päivittämässä muutaman vuoden välein! Sopivan koulutuksen löytymisessä auttaa tarvittaessa pestijohtaja.

Partiojohtajia koulutetaan ympäri maailmaa B-P:n perustamalla Gilwell-koulutuksella. Suomessa kurssi on nimeltään Kolmiapila-Gilwell-kurssi, sillä siihen on yhdistetty tyttöpartiolaisten oma johtamiskoulutus. Siksi Ko-Gi:n käynyt saa rintaansa myös hopeisen kolmiapilan. Kokonaisuudessaan partiojohtajan koulutus on Suomessa jaettu peruskoulutukseen ja jatkokoulutukseen. Peruskurssin suoritettuaan saa nahkaisen josefiinansolmun eli wogglen. Loput tunnukset, eli Gilwell-huivin ja nappulat, saa partiojohtajan jatkokoulutuksen suorittamisen merkiksi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

247

I T S ENSÄ KE HIT TÄ MIN E N

Suomen Partiolaisten koulutusjärjestelmä on rakennettu tukemaan partio-ohjelman toteutumista. Samalla se kuitenkin tarjoaa mahdollisuuksia kehittää niin partiossa kuin sen ulkopuolella hyödyllistä osaamista, kuten omaa johtajuutta. Itselle sopivaa partiokoulutusta voi hakea siis kahdesta eri näkökulmasta:

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

OMA KOULUTUSPOLKU


PARTIOKOKEMUKSEN HYÖDYNTÄMINEN OPINNOISSA, TYÖELÄMÄSSÄ JA TYÖNHAUSSA Osaaminen koostuu tiedoista ja taidoista sekä kyvystä soveltaa niitä käytäntöön. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna osaamiseen kuuluvat lisäksi asenteet ja verkostot. Osaamista kannattaa dokumentoida mahdollisia tulevia opintoja tai työpaikkoja silmällä pitäen. Vapaaehtoistyössä hankittu osaaminen voi olla yleisiä työelämätaitoja, kuten ryhmätyötaitoja tai johtamis- ja projektiosaamista. Osaaminen voi olla myös ammatillista, kuten asiakaspalvelu-, ohjaamis-, rakentamis- tai logistiikkaosaamista. Oppilaitosten tulee huomioida vapaaehtoistyössä hankittu osaaminen, mutta oppilaitokset päättävät itse, miten ja mitä osaamista voidaan sisällyttää osaksi tutkintoa. Työelämä arvostaa suuresti vapaaehtoistoiminnassa saatavaa osaamista, joten sen sanoittaminen saattaa avata uusia ovia työpaikkoihin. Lisäksi erityisesti nuorilla, joilla ei vielä ole paljonkaan aiempaa työkokemusta, voivat partiossa hoidetut pestit kertoa aloitteellisuudesta, halusta oppia uutta, vastuun kantamisesta ja luotettavuudesta. Suurin osa partion koulutusjärjestelmän mukaisista koulutuksista on validoitu yhteistyössä Opintokeskus Siviksen kanssa, mikä mahdollistaa virallisen ja opintopisteytetyn todistuksen myöntämisen näistä partiokoulutuksista.

248

Sähköinen osaamismerkki on tarkoitettu osoittamaan osaamista, joka on hankittu koulu- ja työmaailman ulkopuolella. Sen voi liittää esimerkiksi työhakemukseen tai omaan profiiliin sosiaalisessa mediassa. Osaamismerkkejä käytetään lukuisissa järjestöissä, oppilaitoksissa ja työpaikoilla kansainvälisesti. Partion osaamismerkkejä voi hakea niin lyhyistä kuin pitkistä pesteistä, joita on tehnyt esimerkiksi lippukunnassa tai leireillä.

LUE LISÄÄ: Tiedätkö mitä osaat -työkalu samoajille ja vaeltajille.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


J A KS A M I NE N

AJANHALLINTA Arki on kuin palapeli. On opiskelua, työtä, perhe-elämää ja muita itselle tärkeitä asioita. Osa tekemisistä on kellonaikoihin sidottua ja muistuttaa jatkuvasti olemassaolostaan. Toisista on helppoa luistaa puolihuolimattomasti. Vapaaehtoistyö voi myös imaista mukaansa ja ottaa vapaa-ajasta suuremman osan kuin on suunnitelmissa. Jos elämän muut osa-alueet kärsivät

liikaa, motivaatio vapaaehtoisena toimimiseen voi hiipua. Oman ajankäytön tasapainoa kannattaa ajoittain arvioida. Arvioiminen on hyödyllistä, vaikka ajankäytössä ei olisikaan erityisiä ongelmia. Hyvin usein jokin elämän osa-alue on jäänyt liian pienelle huomiolle, ja tekemällä pieniä muutoksia arkeen olisi mahdollista olla vielä tuotteliaampi tai onnellisempi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

JAKSAMINEN

249


Viikossa on 168 tuntia, ei enempää eikä vähempää. Täytä taulukkoon tavoitteesi ajankäytössä ja todellisuus tavoitteiden toteutumisesta. Elämässä on vaihtelua, joten valitse realistisesti keskimääräinen viikko, jonka ajankäyttöä haluat tarkastella.

OSA-ALUE

TAVOITE (tuntia viikossa)

TOTEUMA (tuntia viikossa)

KEHITYS IDEAT

Lepo

168

168

Palkkatyö

Opiskelu ja itsensä kehittäminen

Vapaaehtoistyö

Harrastukset ja ihmissuhteet

Tärkeä projektini:

Yhteensä

?

Poikkesivatko todellisuus ja tavoite toisistaan? Missä asioissa eniten? Millä muutoksilla voisit lisätä tavoitteesi mukaista ajankäyttöä? Mitä on pakko karsia, että voit onnistua siinä? Ovatko kaikki tavoitteesi realistisia? Voisiko jossain asiassa laskea kunnianhimon tasoa? Mille asialle voit tehdä jotain heti? Toimiva muutos lähtee pienten asioiden muuttamisesta nopeasti.

250

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


J A KS A M I NE N

AJANHALLINNAN HAASTEET JA NIIDEN TAKLAAMINEN: PULMA

RATKAISUMALLEJA

Otat liikaa tehtäviä. Otat itsellesi enemmän tehtäviä kuin saat kohtuudella tehtyä. Mahdollisesti yliarvioit voimasi tai ympärilläsi on niin kiinnostavia mahdollisuuksia, ettet malta olla tarttumatta niihin.

• Älä lupaudu mihinkään uuteen tehtävään pyytämättä ensin yön yli miettimisaikaa. • Mieti ja harjoittele etukäteen tapoja, miten vastaat kysyjälle, kun joudut kieltäytymään tarjotusta tehtävästä.

Et saa käynnistettyä tekemistä. Uuden asian aloittaminen on vaikeaa etkä saa tartuttua mihinkään. Et tiedä, mistä aloittaisit, tai koet rimakauhua, koska tekemätön työ vaikuttaa niin suurelta ja vaativalta.

• Laadi aluksi lista eri työvaiheista ja tee suunnitelma niiden toteuttamisesta. • Määrittele mielessäsi minimitaso eli kaikkein pienitöisin tapa hoitaa tehtävä. Tee ensin tehtävä minimitason mukaisena ja parantele sitten lopputulosta, jos se on tarpeellista ja sinulla on vielä aikaa.

Et keskity yhteen asiaan kerrallaan. Olet kekseliäs ja sinulle syntyy ideoita matkan varrella. Huomaat, että kun olit hoitamassa yhtä asiaa, olet tarttunut johonkin toiseen tehtävään ja alkuperäinen asia unohtui.

• Päätä, mihin työvaiheeseen keskityt. Pidä mukanasi idealistaa ja kirjaa siihen kaikki tekemisen aikana mieleen tulevat sivujuonteet, jotka eivät liity kyseiseen työvaiheeseen. Hoida idealistalla olevia asioita työvaiheen valmistuttua tai pidempikestoisissa töissä tiettynä ennalta päättämänäsi ajankohtana.

Lykkäät epämieluisia työvaiheita. Jokaisella on epämieluisia tehtäviä, joita hän lykkää. Joku voi vihata puheluiden soittamista, toiselle tekstin kirjoittaminen on myrkkyä.

• Jos mahdollista, hoida epämieluisat tehtävät nopeasti alta pois, niin että et ehdi tehdä niistä itsellesi mörköä. • Kerro muille suoraan, mitkä tehtävät ovat sinulle epämieluisia. Ryhmässäsi voi olla joku, jolle juuri se tehtävä on mieluisa, tai voit löytää työparin kyseiseen tehtävään.

Jätät tekemiset lähelle määräaikaa. Varsin usein tehtäviä hoidetaan viimeisenä iltana tai viimeisinä päivinä. Voit olla niin tottunut toimimaan viime hetken energiapuuskassa, että et osaa tehdä asioita ajoissa.

• Opettele hyödyntämään määräajan lähestymisen tuottamaa energiaa luomalla keinotekoisia välitavoitteita. Voit luvata toimittaa alustavia tietoja tai esitellä etenemistä tiettynä päivänä, jolloin saat tästä itsellesi uuden määräajan.

Et malta todeta työtä valmiiksi. Et malta päästää työtä käsistäsi vaan jäät hiomaan senkin jälkeen, kun se olisi jo riittävän hyvä.

• Pyydä kaverilta palautetta puolivalmiista työstä ja kysy, mitä hänen mielestään kannattaisi vielä tehdä työn valmistumiseksi. Parhaassa tapauksessa voit saada vastaukseksi, että työ on jo valmis.

LUE LISÄÄ: David Allen: Kerralla kuntoon Pirita Heiskanen ja Jari Salminen: Taltuta kiire. Viisi askelta tehokkaaseen ajankäyttöön PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

Toisinaan ajankäyttö ei pysy tasapainossa, koska luonteenomaiset tai opitut toimintatavat haittaavat arjen hallintaa. Idearikas henkilö on hyvin aikaansaava luovuutta vaativassa työvaiheessa, mutta voi joskus käynnistää enemmän asioita kuin pystyy viemään loppuun. Järjestelmällinen henkilö puolestaan pystyy toteuttamaan suunnitelmia tehokkaasti, mutta saattaa menettää tehokkuutensa ympäristössä, jossa on paljon viime hetken muutoksia ja epäjärjestystä.

251


STRESSI Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöön kohdistuu niin paljon paineita ja vaatimuksia, että niihin sopeutumiseen käytettävät voimavarat ovat äärimmillään tai jopa ylittyvät. Vaikka arkikielessä stressillä on sanana varsin negatiivinen kaiku, stressi on pohjimmiltaan hyvä ja hyödyllinen ilmiö. Kohtuullisena ja väliaikaisena olotilana stressi saa ihmisen toimimaan, virittää huippusuoritukseen ja jopa parantaa keskittymistä ja suorituskykyä. Pitkäaikaisella stressillä on kuitenkin vakavia ja vaarallisia seurauksia terveydelle. Pitkään jatkuessaan stressi estää niin mieltä kuin kehoakin palautumasta rasituksen jälkeen.

Stressin oireita: • Vaikeus tehdä päätöksiä. • Vaikeus rentoutua ja palautua. • Vaikeus hallita tunteita. • Univaikeudet ja muistamattomuus. • Jännittyneisyys, ärtymys, aggressiivisuus, levottomuus, ahdistus ja masennus. • Fyysiset oireet: paine rinnassa, hengitysvaikeudet, verenpaineen kohoaminen, sydämen lyöntitiheyden kasvu, lisääntynyt lihasjännitys, vatsaoireet, flunssakierteet, päänsärky ja pahoinvointi.

purkautua partiossa tai kohdistua omaan pestiin. Stressi myös tarttuu helposti. Jos joudut tekemään pestiäsi stressaantuneessa ympäristössä ja ilmapiirissä, saatat itsekin stressaantua. Toisaalta stressi on yksilöllinen kokemus. Toinen innostuu siitä, mistä toinen stressaantuu.

VINKKEJÄ STRESSINHALLINTAAN • Jaa huoliasi ja keskustele läheistesi kanssa. Puhu tunteistasi. • Nuku ja lepää tarpeeksi. • Syö säännöllisesti. • Tee itsellesi aikataulusuunnitelma ja noudata sitä. • Jaa isolta tuntuvat tehtävät pienempiin osiin ja keskity niihin yksi kerrallaan. • Vältä päihteiden liiallista käyttöä. • Liiku ja rentoudu säännöllisesti. • Pidä huoli omista rajoistasi ja harjoittele sanomaan ei. • Hemmottele itseäsi, virkistäydy ja tee asioita, joista nautit. • Pyri katsomaan asioita positiivisen kautta ja humoristisesti.

Partiossa stressi liittyy usein liian moniin päällekkäisiin pesteihin ja projekteihin. Järjestettävän tapahtuman lähestyessä stressireaktion voi laukaista kiireen tuntu ja viimeiselle viikolle kasaantuneet tekemättömät tehtävät. Elämäntilanteen ollessa muutenkin kiireinen paine ja stressi voivat

252

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


J A KS A M I NE N

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

AKKUTEORIA Piirrä kuva akusta ja jaa se (+) ja (–) -napoihin. Kirjoita plus-puolelle asioita ja ihmisiä, joista saat energiaa ja miinus-puolelle asioita ja ihmisiä, jotka vievät sinulta energiaa. Pohdi sen jälkeen, miten voisit lisätä energiaa tuovia asioita arkeesi ja puolestaan vähentää energiaa vieviä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

253


KIELTÄYTYMISEN TAITO – KUN PITÄÄ SANOA ”EI” Joskus pestistä tai muusta tehtävästä kieltäytyminen voi tuntua vaikealta. Syitä voi olla monia. Saattaa tuntua siltä, että kaikki muut tekevät paljon enemmän, eikä itse voi kieltäytyä. Voi tulla huono omatunto tai syyllisyyden tunne, kun muut saavat oman kieltäytymisen takia entistä enemmän tehtävää. Joskus saattaa tuntua siltä, ettei kukaan muu hoida asiaa, jos siitä kieltäytyy. Ehkä olet aina hoitanut kyseisen tehtävän, jolloin muut odottavat ja olettavat, että teet sen taas? Kieltäytyminen voi tuntua vaikealta usein juuri muiden ihmisten ja heidän mielipiteidensä takia. On kuitenkin turha riskeerata oma jaksaminen tai jopa mielenterveys siksi, että muut näkisivät sinut tehokkaana, jaksavaisena ja ahkerana. Toisaalta joskus tarjottu tehtävä voi kuulostaa houkuttelevalta ja innostavalta, ja siksi siitä on vaikea kieltäytyä, vaikkei aikaa tai muita resursseja olisi. Vaikka ein sanominen voi olla vaikeaa, on omasta jaksamisesta pidettävä huoli. Muun muassa näistä merkeistä voi tunnistaa, että on aika sanoa ”ei”: • Tarjottu pesti tai tehtävä aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin innostusta ja iloa.

Jos sana ”ei” kuulostaa liian tiukalta, negatiiviselta ja tyrmäävältä, voi kieltäytymisen muotoilla muilla tavoin. Perustelut voivat auttaa huonoa omatuntoa, mutta kieltäytyä saa myös ilman mitään perusteluja ihan vain, koska tuntuu siltä. Kyseessä on kuitenkin oma valintasi siitä, mihin käytät aikaasi. Siihen ei esimerkiksi lippukunnanjohtajalla voi lopulta olla mitään sanottavaa. Ole varovainen lupaustesi kanssa: Jos et halua tehdä pestiä nyt etkä ensi kuussa, älä lupaa harkitsevasi asiaa myöhemmin. Tässä vinkkejä siitä, miten kieltäytyminen voi tuntua helpommalta. • Valitettavasti pesti x/koulujuttu y vie nyt niin paljon aikaa, etten kykene hoitamaan tätä kunnolla. • Mitä jos kysyttäisiin vielä Vape-vaeltajalta? Hän on tosi pätevä ja voisi olla kiinnostunut tämän tyylisestä tehtävästä. • Olisiko mahdollista jakaa tätä pestiä jonkun kanssa? Kuulostaa aika työläältä, mutta ehkä yhdessä tehtynä voisin harkita.

• Partiopestejä tuntuu olevan jo valmiiksi liikaa. • Pesti vie niin paljon aikaa tai muita resursseja suhteessa omaan elämäntilanteeseen, ettei palautumiselle jää aikaa. • Suostumiseen vaikuttaa enemmän ulkopuolelta tuleva paine kuin oma halu tehdä tarjottua asiaa.

254

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Jos on vähänkään tunne siitä, että oma jaksaminen mietityttää, on asia otettava puheeksi mahdollisimman nopeasti. Myös asian viivyttäminen ja peitteleminen vaikeuttavat sekä pestaajan että pestattavan tilannetta.

KUN OMA JAKSAMINEN MIETITYT TÄÄ Älä jää stressin ja uupumuksen kanssa yksin. Puhu tunteistasi myös partiokavereille ja muille läheisille. Partiossa on saatavilla paljon apua, kun oma jaksaminen horjuu. Lähesty alla lueteltuja henkilöitä stressin ja muiden partiohuolien kanssa: • Oma johtajapari • Oma pestaaja • Lippukunnan pestijohtaja • Lippukunnan turva-aikuinen • Lippukunnan hallitus • Mentori tai ohjaaja • Oman alueen valmentaja • Piiritoimisto • Seppo Ota yhteyttä seuraaviin, jos tarvitset apua partion ulkopuolella: • Omat vanhemmat • Muut läheiset aikuiset • Koulun tai työpaikan terveydenhoitaja • Nuorten netti (mielen hyvinvointi) • Mielenterveyden keskusliiton vertaistukipuhelin • Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelin • MLL:n lasten ja nuorten puhelin • Nyyti ry • Seurakuntien Saapas-nuorisotyö sekä muut seurakuntien työntekijät, kuten diakonit, nuorisotyöntekijät tai papit

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

255

J A KS A M I NE N

Vaikka partiossa puhutaan jatkuvasti jaksamisesta, voi silti olla vaikea myöntää olevansa uupunut partiopesteissään. Lippukunnassa tai muussa partioyhteisössä olisikin tärkeää tehdä ennakoivaa työtä ja luoda avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä, jossa jokainen voi olla aidosti sitä, mitä on – myös uupunut. Tällaisen ilmapiirin luominen on helpommin sanottu kuin tehty. Siihen voi jokainen yhteisössä toimiva vaikuttaa omalla käyttäytymisellään suhtautumalla empaattisesti, jos toinen pohtii jaksamistaan. Tehtävien jakamisesta organisaatiossa voi lukea sivuilta 84-86. Pestikeskustelut ovat tärkeitä keskusteluhetkiä myös jaksamisen näkökulmasta. Toki pestaajan on hyvä kysellä pestissä toimijalta kuulumisista ja jaksamisesta myös pestikeskusteluiden välillä. Pestikeskustelut ovat hetkiä, jolloin molempien osapuolten tulisi pysähtyä ajan kanssa juttelemaan myös jaksamisesta. Lue lisää pestikeskusteluista sivulta 168. Jos vastaan tulee tilanne, jossa omat voimat eivät riitä, on tärkeää puhua siitä muille. Kaikille jää ikävä olo, jos sovittuja tehtäviä ei hoideta tai uupunut partiojohtaja katoaa yhtäkkiä tavoittamattomiin. Omalle pestaajalle tulisi kertoa rehellisesti, jos tilanne vaatii pestistä luopumista. Joskus helpottaa, kun omia vastuita kevennetään eikä pestistä tarvitse kokonaan luopua. Jos pestaaja tuntuu kiireiseltä tai vaikeasti lähestyttävältä, voi sopiva henkilö olla esimerkiksi lippukunnan johtokolmikossa tai piirin hallituksessa. Tärkeintä on, että joku kuulee

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

KUN OMAT VOIMAT EIVÄT RIITÄ


MITÄ TEET PARTIOSSA? OMA PAIKKA JA ROOLI PARTIOSSA Elämän kokonaisuus muodostuu useista osa-alueista, joiden välillä pitää vallita tasapaino. Ammatti ja työ tarjoavat toimeentulon lähteen, toisaalta mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen. Ystävyys- ja perhesuhteet ovat tärkeä osa jokaisen ihmisen henkistä ympäristöä, mutta niiden rooli vaihtelee elämänpolun varrella. Eri elämänalueilla voi olla eri vaiheissa epävarmuutta tai suunnan hakemista, jolloin toisilla alueilla on hyvä olla tasapainottavaa vakautta. Partiolla voi olla eri aikoina erilainen rooli. Joskus se voi tarjota pysyvyyttä muuten muuttuvassa elinympäristössä. Toisessa tilanteessa se voi olla tilaisuus kokeiluille ja itsensä kehittämiselle aikana, jolloin siihen ei muuten olisi vastaavia mahdollisuuksia. Partio tarjoaa tilaisuuksia tutustua todella monenlaisiin ihmisiin ja siellä voi syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita. Partio tai harrastustoiminta yleisemmin on monille ympäristö, jossa voi turvallisesti kokeilla omia kiinnostuksen kohteitaan ja vahvuuksiaan. Kokeilujen kautta moni on löytänyt myös oman ammatillisen intohimonsa.

256

Kaikkien ei ole välttämätöntä ottaa johtamistehtäviä. Jokaisessa tehtävässä on vastuuta, vaikka se ei sisältäisi toisten ihmisten johtamista. Ilman kalustonhoitajia tai leirimuonittajia partioarki ei voisi toimia. Kaikkien kannattaa silti haastaa itseään ja kokeilla myös sellaisia toiminnan osa-alueita, joita ei pidä itselleen luontaisimpina. Toisinaan käsitys omista kyvyistä ja kiinnostuksen kohteista on voinut syntyä jostain aikaisemmasta epäonnistumisen perusteella, ja uudelleen kokeileminen auttaa huomaamaan itsestä uusia puolia.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Missä olen hyvä?

M I TÄ T EET PA RT IOSSA?

INTOHIMO

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

Mikä on tärkeää?

MISSIO

Mitä maailma tarvitsee?

IKIGAI

AMMATTI

KUTSUMUS

Mistä minulle voidaan maksaa?

IKIGAILLA HAHMOTAT ELÄMÄN TASAPAINON Japanilaisessa kulttuurissa elämän tasapainon hakemista kutsutaan nimellä ikigai. Ikigai on tilanne, jossa omat ja ympäristön tarpeet palvelevat toinen toisiaan ja syntyvä tilanne luo merkityksellisyyden ja tyydytyksen.

1

Tunnista, missä asioissa olet hyvä. Niiden parissa voit saada aikaan jotain merkityksellistä. Ei kannata jumiutua pelkästään nykyisiin avainvahvuuksiisi vaan opetella jatkuvasti uutta. Jos olet pitkään jo toiminut tiettyjen itsellesi tuttujen ja varmojen asioiden parissa, et ehkä löydä sieltä mitään uutta.

2

Se, mistä pidät, luo energian ja intohimon tekemiseen. Kirjoita esimerkiksi paperille viisi asiaa, joiden pitää olla edustettuna sinulle arvokkaassa elämässä.

3

Jokainen tarvitsee myös jotain, mistä voi ansaita toimeentulonsa. Osalle toimeentulon lähde on samalla myös intohimon kohde. Toisilla esimerkiksi vapaaehtoistoiminta voi olla varsinainen itsensä toteuttamisen areena ja palkkatyö on siitä erillinen.

4

Tee sitä, mitä ympäristö tarvitsee. Ympäröivät olosuhteet asettavat rajoituksia,

mutta luovat myös merkitystä tekemiselle. Sinulla voi olla taitoja ja intohimon kohteita, joita ei tarvita juuri siinä muodossa lähiympäristössäsi. Ammattitaitosi voi olla sellainen, jolle on vaikeaa löytää tarvitsijaa. Silloin voit lähteä muokkaamaan tekemisiäsi paremmin ympäristön tarpeita vastaaviksi. Ehkä sinun on parasta lähteä etsimään laajemmalta. Jossain tämänhetkisen näköpiirisi ulkopuolella on joku, joka tarvitsee juuri sinun intohimoista osaamistasi. Uuteen koulutukseen tai pestiin tarttuminen voi olla kanava löytää uusia samanmielisiä ihmisiä ja laajentaa omaa verkostoasi. Yhdistämällä mainitut neljä näkökulmaa voit muodostaa itsellesi tasapainoisen kokonaisuuden, jossa ympäristön tarpeet ja toimeentulon mahdollisuudet yhdistyvät vahvuuksiisi ja toiveisiisi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

257


OMA KIVA ELI VAELTAJAOHJELMA JA AIKUISPARTIO On tärkeää, että vapaaehtoistyötä tekevillä on partiossa hyvä olla. Jokaisen kuuluisi saada partiosta itselleen jotain. Siksi vaeltajien ja aikuisten oma kiva on erityisen tärkeää. Vapaaehtoinen saa partiosta itselleen esimerkiksi hyvää oloa, arjen vastapainoa, uusia taitoja, inspiraatiota, motivaatiota sekä ystäviä ja tuttuja. Näiden asioiden olisi toimittava niin suurena voimavarana, että vapaaehtoinenkin jaksaa hoitaa omat pestinsä ja kokee partion antavan itselleen. Aikuisten ja vaeltajien hyvinvointi, jaksaminen ja motivaatio ovat siis edellytys partio-ohjelman toteutumiselle ja partioarjen pyörimiselle. Partio on kasvatusjärjestö ja vapaaehtoistyöntekijät ovat todella töissä. He tekevät partiota toisia varten, jotta partion päämäärä toteutuisi. Uupunut ja epämotivoitunut partiojohtaja ei jaksa partiota pitkään. Toiminnan laadun ja jatkuvuuden takaamiseksi lippukunnan, piirin tai muiden organisaatioiden onkin huolehdittava vapaaehtoisistaan. Hyvin toteutettujen pestien, riittävän tuen ja kiittämisen lisäksi oma ohjelma lisää sitoutumista harrastukseen. Vapaaehtoisten jaksaminen ja viihtyminen on paitsi organisaatiolle tärkeää myös arvokasta itsessään.

258

OMA KIVA VOIDAAN TEHDÄ ESIMERKIKSI NÄIN: • Monet lippukunnat tarjoavat opiskelijoille pääsyä mukaviin tapahtumiin ilman minkäänlaista velvoitetta ottaa yhtäkään pestiä. • Lippukunnalla voi olla aikuisille ja vaeltajille hauskoja ohjelmallisia iltoja tai vaikkapa johtajistoviikonloppuja, joilla hauskanpidon ohessa käsitellään lippukunnan asioita. Johtajiston kanssa voi kokeilla macaronien leipomista, värikuulaaseita tai pakohuonepelejä. • Lippukunnat ja piirit lähettävät vapaaehtoistyöntekijänsä kursseille paitsi oppimaan myös irtautumaan partioarjesta, tutustumaan uusiin ihmisiin ja etsimään lisää motivaatiota. • Suurleireille on tavallisesti pestattu tiimejä järjestämään aikuisille ja vaeltajille ohjelmaa. Tämä ohjelma voi olla järjestetty aikuisille ja vaeltajille yhteisesti tai erikseen, usein yhteistyössä samoajaohjelman kanssa. Suurleirillä tällainen oma kiva voi olla monenlaista hiljaisesta riippumattohengailuista kahviloihin, livenapakymppiin, kuutamomelontaan, kahvinmaisteluun, yösuunnistukseen ja tietysti iltabileisiin.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


tulevaisuudessa, lippukunta voi alkaa etsimään pestiisi seuraajaa niin, että ehdit myös perehdyttää hänet ennen kuin pesti loppuu. Joihinkin elämäntilanteisiin sopivat lyhyet ja joihinkin taas pitkät pestit. Partiossa ehtii olla niin monta vuotta, että jokaisella on halutessaan mahdollisuus tehdä molempia – jos ei nyt, niin sitten tulevaisuudessa. Pestin keston lisäksi kannattaa ottaa huomioon, kuinka paljon aikaa pestin hoitamiseen tarvitsee. Mieti, pystytkö hoitamaan pestin, joka vaatii viikoittaista aktiivisuutta vai sopisiko sinulle paremmin tehtävä, jota voi tehdä harvemmin. Toiset pestit vaativat fyysistä läsnäoloa kololla tai kokouksissa, kun taas joitakin pestejä pystyy hoitamaan internetin välityksellä.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

259

M I TÄ T EET PA RT IOSSA?

Partio on usein pitkäaikainen harrastus, joka täytyy osata sovittaa kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Esimerkiksi opiskelu, lapsen saaminen, uusi työ tai muutokset ihmissuhteissa saattavat vaikuttaa siihen, kuinka paljon partiolle on milloinkin aikaa. Onneksi partio on kuitenkin myös joustava harrastus, josta löytyy erilaisia mahdollisuuksia. Omaa partiotulevaisuutta kannattaa suunnitella, jotta harrastus pysyy miellyttävänä toimintana. Jos omaa partiopolkua ei suunnittele lainkaan, saattaa päätyä tilanteeseen, jossa harrastuksesta tulee liian kuormittava tai tylsä. Sen lisäksi, että suunnittelu on hyödyksi itselle, se on tärkeää myös muiden ihmisten ja esimerkiksi lippukunnan toiminnan takia. Kun tiedät, mitä haluat ja aiot tehdä partiossa

4 I T S E N S Ä J O H TA M I N E N

TULEVAISUUDEN SUUNNITTELU


Partioharrastuksesta ei siis tarvitse luopua, vaikka muuttaisit kauemmas omasta lippukunnastasi. Joskus partio ei mahdu mukaan omaan elämäntilanteeseen. On hyvä, jos tämän havaitsee jo etukäteen ja pestit pystyy saattamaan hallitusti

loppuun. Joskus elämä kuitenkin yllättää, jolloin on ensisijaisen tärkeää ottaa yhteyttä pestaajaan, jotta tehtävät voi järjestellä uudestaan. Taukotuvalle jääminen on jokaisen partiolaisen oikeus. Kun on valmis palaamaan, tarjolla on uusia haasteita ja seikkailuja.

ITSELLE SOPIVAN PESTIN LÖYTÄMINEN K AUK ANA KOHDERYHMÄ STÄ

KUUK AUSIT TAIN

PÄIVIT TÄIN

L ÄHELL Ä KOHDERYHMÄ Ä

LÄHDE:

Uuden aikuisen perehdytysmateriaalit, Viljami Lampilinna, Suomen Partiolaiset

260

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LIITTEET 261


PARTIO – SUOMI - SANASTO

Tämä sanasto ei kata kaikkia partion termejä, mutta näiden avulla pääset alkuun.

Akela = 7–10-vuotiaiden ryhmän (lauman) johtaja, yleensä vähintään 18-vuotias. B-P = Sir Robert Baden-Powell, partioliikkeen perustaja. EVP = Ei-vielä-partiolainen, eli kaikki ne, jotka eivät vielä harrasta partiota. Haikki = leirin ohjelmaan kuuluva ohjelmallinen vaellus, usein yön yli kestävä. Joukkue = 10–12-vuotiaiden seikkailijaryhmä. Keskusjärjestö = Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry, puhekielessä SP. KITT = Tarpojien koko ikäkauden tapahtuma. Ko-Gi = Kolmiapila-Gilwell -kurssi eli partionjohtajan jatkokurssi. Kolo = Tila, jossa partiolaiset viikoittain kokoontuvat. Lady Olave = Sir Robert Baden-Powellin vaimo, maailman partiotyttöjen ylijohtaja. Lauma = 7–10-vuotiaiden sudenpentujen ryhmä. Lippukunta = Partion paikallisyhdistys. Lippukunnat ovat itsenäisiä yhdistyksiä, useimmat rekisteröityjä. Partiolippukunta on partiotoiminnan perusyksikkö. Lpkj = Lippukunnanjohtaja. Meripartio = Meripartiolippukunnissa on muun partio-ohjelman lisäksi meripartio-ohjelmaa eli mm. perehtyvät veneilyyn ja vesillä liikkumiseen. Ohjelmajohtaja = Yksi lippukunnan johtokolmikon jäsen, vastaa partio-ohjelman mukaisesta toiminnasta lippukunnassa. Tunnetaan puhekielessä nimellä OHJO. Partioasu = Virallista partioasua käytetään mm. paraateissa ja muissa juhlallisissa tapahtumissa. Partiohuivi = Partiolaisen näkyvin tunnusmerkki. Jokaisella lippukunnalla on omanlainen huivinsa.

262

Partiopiiri = Suomi on maantieteellisesti jaettu partiopiireihin, joihin lippukunnat kuuluvat sijaintinsa perusteella. Pesti = vastuutehtävä Pestijohtaja = Yksi lippukunnan johtokolmikon jäsen, vastaa lippukunnan johtajiston koulutuksista ja pestijärjestelmän toimimisesta lippukunnassa. Tunnetaan puhekielessä nimellä PEJO. PJ = Partiojohtaja. Huom! Samaa lyhennettä mutta eri kirjoitusmuodossa käytetään: pj eli puolijoukkueteltta, joka voi olla retkillä ja leireillä majoitteena. PJ-PK = Partiojohtajan peruskoulutus. Kurssin suorittaneella on valmius toimia partiojohtajana lippukunnassa. PT-kisat = Partiotaitokilpailut eli maastossa tapahtuva vartioiden välinen kilpailu, jossa suoritetaan rasteilla erilaisiin partiotaitoihin liittyviä tehtäviä. ROK = Ryhmänohjaajakoulutus on samoajaikäkauteen kuuluva johtajakoulutus. Samoaja = 15–17-vuotias partiolainen. Samoajaluotsi = Ikäkauden aikuinen, joka tukee ryhmän toimintaa, yleensä yli 18-vuotias. Sampo = 10–12-vuotiaiden ryhmän johtaja, yleensä yli 18-vuotias. Seikkailija = 10–12-vuotias partiolainen. Sepeli = Seikkailijapeli eli juonellinen maastoleikki seikkailijoille, jonka aikana testataan vuoden aikana opittuja taitoja. Sisupartiolainen = Partiolainen, joka tarvitsee erityistä tukea vamman tai pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia. SP = Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry eli partion keskusjärjestö Suomessa. Staabi = Leirin tai tapahtuman johtajaporukka. Sudenpentu = 7–10-vuotias partiolainen.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LIITTEET

S A NA S TO

Tarpoja = 12–15-vuotias partiolainen. Tarpojaluotsi = Ikäkauden aikuinen, joka tukee ryhmän toimintaa, yleensä yli 18-vuotias. U-projekti = Vaeltajien partio-ohjelman huipennus eli ulkomaanprojekti. Vaeltaja = 18–22-vuotias partiolainen. Vaeltajaluotsi = Ikäkauden aikuinen, joka tukee ryhmän toimintaa, yleensä yli 22-vuotias. Venekunnanjohtaja = Meripartiolaisten vartionjohtaja. Väiski = Partiolaisen viralliseen pukeutumiseen ulkomailla kuuluva kalottimallinen sinivalkoinen päähine, Väinämöisen hattu. WAGGGS = Partiotyttöjen Maailmanjärjestö eli WAGGGS (World Association of Girl Guides and Girl Scouts). WOSM = Partioliikkeen Maailmanjärjestö eli WOSM (World Organisation of the Scout Movement).

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

263


MALLIKOKOUS

Esityslista 1/2020

sivu 1 (2)

Mallikokous Aika: Paikka: Paikalla:

1.1.2020 klo 17.00 Lippukunnan kolo, Partiopolku 4, Kotikylä Etunimi Sukunimi (lippukunnanjohtaja) Etunimi Sukunimi (ohjelmajohtaja) Etunimi Sukunimi (pestijohtaja) Etunimi Sukunimi (sihteeri) Etunimi Sukunimi Etunimi Sukunimi Etunimi Sukunimi

1. Kokouksen avaus Lippukunnanjohtaja avasi kokouksen klo 17.03 2. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Asia: Todetaan kokous lailliseksi ja päätösvaltaiseksi

(Tähän vaikuttaa lippukunnan omat säännöt ja määritelmä, montako jäsentä pitää olla paikalla lippukunnanjohtajan tai varapuheenjohtajan lisäksi. Kokouksen laillisuuteen vaikuttaa myös, onko siitä tiedotettu riittävän ajoissa ja oikeissa tiedotuskanavissa.)

Päätös: 3.

Kokouksen järjestäytyminen Päätösehdotus: Kokouksen puheenjohtajana toimii lippukunnanjohtaja Pellervo Partiolainen. Sihteerinä toimii lippukunnan sihteeri Sisu Seikkailija. Valitaan myös kaksi pöytäkirjan tarkastajaa.

(Kokouksen tyypistä riippuu, tarvitaanko mahdollisesti myös ääntenlaskijat. Pöytäkirjan tarkastajien mahdollinen valinta on myös riippuvainen kokouksen tyypistä; hallituksen kokouksessa voi olla eri käytäntö kuin lippukunnan vuosikokouksessa.)

Päätös: 4.

Kokouksen esityslistan hyväksyminen Asia: Esityslista toiminee kokouksen työjärjestyksenä. Onko jotain listalle vielä pääsemättömiä asioita mielessä, jotka olisi tarpeen käsitellä omina kohtinaan? Ilmoitusasiat todetaan ilmoitusasioissa.

(Tässä vaiheessa voidaan vielä lisätä esityslistalle tarvittavat asiat, joihin tarvitaan päätökset.)

Päätös: 5. Ilmoitusasiat Asia: Ytimekkäästi ilmaistuja tiedonantoja, esimerkiksi aiempien päätösten toteuttamisesta ja etenemisestä, tulevasta toiminnasta, lippukunnalle tulleesta postista.

(Ilmoitusasiat ovat tiedotusasioita, joista ei yleensä keskustella.)

Päätös:

264

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LIITTEET

M A L L I KO KOU S

6. Päätösasiat Asia: Kokous on kutsuttu tämän kohdan vuoksi. Päätösasiat ovat ennalta valmisteltuja asioita, joiden etenemiseksi tarvitaan päätösvaltainen päätös.

(Näitä kohtia voi olla useampia esityslistalla. Jokainen asia on oma kohtansa esityslistalla.)

Päätös: 7. Muut asiat Muita asioita ovat sellaiset asiat, joiden käsittely ei ole ollut muiden kokousasioiden kohdalla mahdollista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi juuri ennen kokousta tai kokouksen aikana esille tulleet valmistelemattomat tai muut keskustelua herättävät asiat. Jos asiaa ei voida käsitellä tai päättää kokouksen aikana, on se hyvä siirtää seuraavan kokouksen päätösasiaksi. Päätös: 8. Kokouksen päättäminen Lippukunnanjohtaja päätti kokouksen klo 18.01.

Pöytäkirjan vakuudeksi

_________________________________ _________________________________

Etunimi Sukunimi Etunimi Sukunimi Lippukunnanjohtaja Sihteeri

_________________________________ _________________________________ Etunimi Sukunimi Etunimi Sukunimi Pöytäkirjantarkastaja Pöytäkirjantarkastaja

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

265


JOHTAMISEN HARJOITTELU Partio on nuorten liike, jota nuoret johtavat ja aikuiset tukevat. Alla olevassa taulukossa on kuvattu, minkä tyyppisiä johtamisharjoittelutilanteita kussakin ikäkaudessa voi olla. Tilanteet ovat tyypillisesti eri ikäkausissa erilaisia ja sitä mukaa kun johtamisosaamista karttuu partiolainen voi ottaa yhä itsenäisemmin vastuuta johtajana.

MITEN TO IMITAA N?

1 PARTIOLAINEN JOHTAA

2 PARTIOLAINEN JOHTAA, AIKUINEN OHJAA

3 PARTIOLAINEN JA AIKUINEN JOHTAVAT YHDESSÄ

4 PARTIOLAISEN JOHTAMISTILANNE ON VÄLIAIKAINEN JA AIKUISEN SUUNNITTELEMA 5 AIKUISEN MÄÄRITTELEMÄ JA RAJOITETTU JOHTAMISTILANNE PARTIOLAISELLA 6 AIKUISET SUUNNITTELEVAT JA JOHTAVAT. PARTIOLAISET OSALLISTUVAT PÄÄTÖKSENTEKOON JA SAAVAT VASTUUTEHTÄVIÄ. 7 AIKUISET SUUNNITTELEVAT JA JOHTAVAT. PARTIOLAINEN VAIN OSALLISTUU.

266

Partiolainen johtaa ja määrittelee itse johtamansa ryhmän kanssa toiminnan sisällön ja tavoitteet.

Partiolaisella on selvä johtamisasema, mutta aikuinen tukee läheltä. Aikuinen ohjaa tarvittaessa muuttamaan suunnitelmia. Aikuinen ja partiolainen jakavat vastuun sekä päättävät yhdessä toiminnan sisällöstä ja tavoitteista

Partiolaisella on itsenäistä päätösvaltaa, mutta aikuinen hyväksyy toiminnan sisällön ja suunnan.

Aikuinen määrittelee toiminnan suunnan ja sisällön suurimmalta osin. Partiolainen johtaa ohjeiden mukaisesti, mutta ei itse isommin vaikuta sisällön suunnitteluun. Aikuinen vastaa johtamisesta ja toiminnasta täysin. Partiolainen voi saada lyhyitä vastuutehtäviä.

Aikuinen määrittelee toiminnan ja sen suunnan, johtaa ja fasilitoi. Partiolaisella ei ole johtamis- tai vastuuroolia eikä hän pysty vaikuttamaan toimintaan.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LIITTEET

J O H TA M I SE N HA RJOIT T E LU

KOS KA KÄYTE TÄÄ N?

MITÄ O PITAA N?

Kun partiolainen on jo kokeneempi. Aikuinen, luotsi, voi tarvittaessa tukea ja kannustaa. Esimerkki: vaeltaja tai kokenut samoaja johtaa ryhmää tai tapahtumaa tai vaeltaja tekee partiojohtajakurssin johtamistehtävää, luotsi tukee tarpeen mukaan

Partiolainen oppii laaja-alaisia ja vaativia johtamistaitoja.

Kun partiolainen kehittää omaa tai johtamansa ryhmän toimintaa, mutta aikuisen tukea tarvitaan. Esimerkki: Vaeltajien suomiprojekti tai samoajien oma retki, luotsi mahdollistaa ja tukee

Partiolaiset oppivat laajaalaisesti johtamistaitoja, ottamaan vastuuta itsenäisesti ja arvioimaan omaa toimintaa.

Kun aikuinen ja partiolainen jakavat tehtävän. Esimerkki: retken muonitus tai muu käytännön pesti parina, samoajaikäinen vartionjohtaja ja tarpojaluotsi vetävät tarpojaryhmää.

Partiolainen oppii visiointitaitoja, organisointitaitoja, vuorovaikutustaitoja ja itsensä johtamisen taitoja.

Kun johtamistaitoja kehitetään. Esimerkki: tarpojien vaativa johtamistehtävä tai samoajan ROK:n johtamisharjoittelu, jossa aikuinen tukee ja ohjaa

Partiolainen oppii johtamistaitoja kuten ideointia, organisointitaitoja, vuorovaikutustaitoja (mm. palautteen vastaanottamista)

Kun ensimmäisiä johtamistaitoja kehitetään. Esimerkki: seikkailija johtaa leikin tai muun vastaavan toiminnan ryhmälle, tarpojien yksinkertainen johtamistehtävä, aikuinen ohjeistaa

Partiolainen oppii vastuun ottamista ja vuorovaikutustaitoja.

Kun nuorille ikäkausille aletaan opettaa johtamisen perusasioita. Esimerkki: Sudenpennut pohtivat yhdessä johtajan kanssa mitä jälkiä tehdään, kaikki saavat osallistua, lopullinen vastuu päätöksistä on aikuisella. Sudenpentu nokkapentuna

Partiolainen oppii sosiaalisia taitoja ja vaikuttamistaitoja.

Hyvin harvoin.

Partiolainen ei juurikaan opi johtamistaitoja vaan ainoastaan näkee yhden tavan toimia.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

267


LAINAUKSIA LORDI ROBERT BADEN - POWELLILTA

Saadakseen pojan noudattamaan partiolakia ja kaikkea siihen kuuluvaa on partiojohtajan itsensä tunnollisesti noudatettava partiolain vaatimuksia koko omassa elämässään. Jos näin on, tulevat pojat noudattamaan hänen esimerkkiään miltei ilman yhtäkään opetuksen sanaa. -Ohjeita partiojohtajille Eräs henkilö rohkeni kerran väittää minulle olevansa maailman onnellisin mies. Minun oli kerrottava hänelle eräästä toisesta, vielä häntäkin onnellisemmasta miehestä. Se mies olin minä itse. Ei pidä luulla, että onnen saavuttaminen olisi meiltä kummaltakaan käynyt vaikeuksitta. Päinvastoin. Vaikeuksien voittaminen ja pienistä ärtymyksen aiheista selviytyminen tekee ilon täydeksi. Ei kannata odottaa elämän olevan ruusuilla tanssimista. Jos se sitä olisi, ei sekään hauskalta tuntuisi. -Ohjeita partiojohtajille

268

PA RTI OJ OHTA J A N KÄ S I KI RJ A


LIITTEET

L A I NA UKSI A LORDI BA DE N - POWE LLILTA

Ihmisen ja kansan luonteen kannalta on totuuden puhuminen ja siitä seuraava arvonnousu – luotettavuus – merkityksellistä. Meidän velvollisuutemme onkin tehdä kaikkemme edistääksemme kunniallisuutta ja totuuden puhumista poikien keskuudessa. -Ohjeita partiojohtajille Partion voimakkain vetonaula on siihen olennaisesti kuuluva luonnon tutkiminen ja metsätietous. Partio käsittelee yksilöitä eikä joukkoja. Se kehittää sekä älyllisiä että puhtaasti moraalisia ominaisuuksia. Partioliike on pyrkinyt alusta asti näihin päämääriin. -Ohjeita partiojohtajille Tarkkaan kuuntelemalla ja huomioimalla voit hankkia pojistasi paljon enemmän tietoa, kuin voit itse puhumalla heihin tietoa upottaa. -Ohjeita partiojohtajille Kun lippukunnassa kajahtelee nauru, kun lippukunta saavuttaa voittoja kilpailuissa ja kokee uusien seikkailujen tuoreen jännityksen, eivät sen jäsenet eroa kyllästymisen vuoksi. -Ohjeita partiojohtajille Ulkoilu on nimenomaan koulu, jonka piirissä oppii sekä huomioimaan että ymmärtämään maailmankaikkeuden ihmeitä. Se avaa mielen, joka päivä tavoitettavalle kauneudelle. -Ohjeita partiojohtajille Kysymys on paljolti esimerkistä. Näytä minulle huolimattomasti puettu lippukunta ja minä löydän huolimattomasti pukeutuneen partiojohtajan. -Ohjeita partiojohtajille

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

269


Ei pidä pelästyä tehtävän kuviteltua suuruutta. Pelko häviää, kun näkee päämäärän. Kun on sen löytänyt, on pidettävä se näkyvissä ja sovitettava yksityiskohdat tavoitetta vastaamaan. -Ohjeita partiojohtajlle Joskus saattaa ilmaantua niin suuria vaikeuksia, että ne melkein tuhoavat loistavat mahdollisuudet. On kuitenkin lohdullista, että vaikeudet näyttävät ensiksi usein suhteettomaan suurilta, mutta pienenevät sitä mukaa, kun niitä lähestyy. -Ohjeita partiojohtajille Näetkö tuota korkealta taivaalta tuikkivaa tähteä? Suuntaa purtesi sitä kohti. Ota se oppaaksesi, tahi toisin sanoen: Pyri korkealle! -Tie onneen Elämä tuntuisi laimealta, jos se olisi pelkkää sokeria; suola on katkeraa paljaaltaan, mutta jos sitä sekoitetaan ruokaan, se maustaa sen. Vaikeudet ovat elämän suolaa. -Tie onneen Tämä tarkoittaa, ettei sinun pidä siirtää onneasi johonkin määrättyyn päivään, vaan nauttia elämästäsi koko ajan. -Tie onneen Onni on kokonaan toista. Se kestää ja täyttää koko elämäsi. Huomaat, ettei taivas ole mikään epämääräinen käsite, vaan on olemassa jo tässä maailmassakin, omassa sydämessäsi ja ympäristössäsi. -Tie onneen Silmäile ympärillesi, tutki luontoa, katsele niin perinpohjaisesti kuin vain voit maailmaa ja sen moninaista kauneutta. Huomaat pian, mihin sinun kannattaa tutustua tullaksesi onnelliseksi. -Tie onneen

270

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LIITTEET

L A I NA UKSI A LORDI BA DE N - POWE LLILTA

Muista, että sinä olet s i n ä. Sinulla on oma elämäsi elettävänä ja jos haluat menestyä ja tulla onnelliseksi, sinun pitää olla oman onnesi seppä. Ei kukaan toinen voi hankkia sitä sinulle. -Tie onneen Souda itse omaa purttasi. Älä luota siihen, että muut rupeavat soutamaan venettäsi. -Tie onneen Matkallasi kohtaat vaikeuksia ja vaaroja, kareja ja myrskyjä. Mutta jos vain ohjaat huolellisesti ja iloisen luottavaisesti etkä päästä purttasi ajelehtimaan, ei sinulla ole mitään syytä pelätä, ettei matkasi onnistuisi. -Tie onneen Ja se seikka, että hän osaa nauraa ja suhtautua asioihin iloisesti, vetäen muutkin mukaansa, on hyvin arvokas ominaisuus. -Tie onneen Sinun täytyy joskus antautua vaaraan voidaksesi onnistua. Pidä silloin silmät auki ja ole rohkea. -Tie onneen Minulta kysyttiin kerran, miksi ihailin intialaista palvelijaani niin suuresti. Syy on hyvin yksinkertainen. Se johtuu siitä, että hän ajattelee ensin minua ja sitten itseään, jos hän lainkaan ajattelee itseään, mitä uskallan epäillä. Hän on ehdottomasti uskollinen ja häneen voi luottaa; hän on aina saapuvilla ja valmis minkälaiseen työhön tahansa; hän on vaitelias ja ahkera. Siis oikea aarre. -Tie onneen Sadat suurmiehet ovat aloittaneet kiipeämisensä tikapuiden ensimmäiseltä askelmalta. Ja jokaisen on kiivettävä itse. Älä jää mutaan sen vuoksi, että muut jäävät siihen, vaan ponnistele pois siitä. Aseta jalkasi alimmalle askelmalle, niin pääset jo korkeammalle. -Tie onneen

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

271


Itsehillintä on ominaisuus, jota voidaan kehittää. Ihmiset nauravat usein partiopoikaliiton säännölle, jonka mukaan pojan joutuessaan vaikeuksiin ja vaaroihin ja tuntiessaan kipua pitää pakottautua hymyilemään ja viheltämään. En tunne ainoatakaan henkilöä, joka ei olisi hyväksynyt tätä menettelytapaa itse kokeiltuaan sitä. Sillä on epäilemättä hyvä vaikutus, ja kuta enemmän sitä harjoittaa, sitä paremmin tottuu hillitsemään luonnettaan. -Tie onneen Kun vain hillitset mielesi ja koetat suhtautua iloisesti vaikeihin ja vaarallisilta näyttäviin tehtäviin, eivät ne seuraavalla kerralla enää tunnukaan niin vaikeilta ja vaarallisilta. -Tie onneen Jos voit tyynesti odottaa sitä kirkkautta, joka ilmestyy näkyviin synkimmänkin pilven takaa, kykenet luottavaisesti suhtautumaan ikäviinkin tilanteisiin. -Tie onneen Itsehillinnän harjoitteluun liittyy vielä sekin siunaus, että sinä lopuksi kykenet irroittamaan ajatuksesi kaikesta vastenmielisestä ja kohdistamaan ne iloa ja mielihyvää herättäviin asioihin. -Tie onneen Muista, että jos olet oikeassa, sinun ei tarvitse menettää malttiasi; mutta jos olet väärässä, ei sinulla ole siihen varaakaan. -Tie onneen Uskollisuus on hyvin kallis ominaisuus, ja jokaisen, joka tahtoo käydä rehellisestä ja kunniallisesta ihmisestä, pitäisi totuttautua siihen, pettämättä sitä milloinkaan. -Tie onneen

272

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LIITTEET

L A I NA UKSI A LORDI BA DE N - POWE LLILTA

Voiko mikään olla sen hauskempaa, kuin pitkä kävelyretki kylmänä tuulisena päivänä? Eikä haittaa, vaikka sää olisi sateinenkin, sillä päästyäsi illalla siistiin maalaistaloon tahi ravintolaan nautit sitä enemmän iloisesti räiskyvästä takkavalkeasta. Ulkosalla oleskeleminen karaisee sinut vähitellen niin, ettet juuri kiinnitäkään huomiotasi ilmaan, olipa se kaunis tahi ruma. Voimasi lisääntyvät, tunnet suurempaa elämänhalua ja mielesi virkistyy. -Tie onneen Kirjat ovat parhaita ystäviäsi. Voit luottaa niihin kaikkina aikoina. Ne voivat auttaa sinua työssäsi, ilossasi ja surussasi. Ne ovat aina käytettävinäsi. -Tie onneen Mutta lukeminen ilman vastaavaa todellisen elämän tuntemista ei ole hyödyksi. Sinun pitää täydentää kirjallisia tietojasi omakohtaisilla kokemuksillasi maailmasta, ihmisistä ja asioista. -Tie onneen Sinun on ennenkaikkea perehdyttävä täydellisesti asioihin ja niiden eri puoliin ja opittava taitavasti esittämään mielipiteesi. -Tie onneen Puhuminen paljastaa usein monen miehen heikkoudet. Jokaisessa komiteassa on miehiä, jotka puhuvat alinomaa, saamatta silti suurta huomiota osakseen. Mutta vaiteliasta miestä, joka puhuu vain silloin, kun hänellä on tärkeätä sanottavaa, kuunnellaan aina. -Tie onneen Sinun pitää elää elämäsi niin, että kykenet täyttämään paikkasi siinä suuressa pelissä, johon kansalaisoikeutesi sinut velvoittaa. -Tie onneen

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

273


B - P:N VIIMEINEN KIRJE

RAKKAAT PARTIOLAISET Jos olette nähneet näytelmän ”Peter Pan”, muistatte varmaan, miten merirosvopäällikkö aina valmisteli kuolinpuhettaan, koska hän pelkäsi, että kun hänen viime hetkensä koittaa, hänellä ei olisi aikaa puheensa pitämiseen. Minun laitani on lähes samalla tavalla ja niinpä, vaikka en olekaan tällä hetkellä kuolemaisillani, kuolen jonakin näistä päivistä ja haluan lähettää teille jäähyväisviestin erotessamme. Muistakaa, että nämä sanat ovat viimeiset, jotka minulta saatte, joten ajatelkaa niitä. Elämäni on ollut mitä onnellisin ja toivon, että teidän itse kunkin elämä myös olisi onnellinen. Minä uskon, että Jumala on pannut meidät tänne hauskaan maailmaan elämään onnellisina ja iloitsemaan elämästä. Onnea ei voi tuoda sinulle rikkaus eikä myöskään urallasi menestyminen tai mukavuudenhalu. Ensi askel onneen on tämä: kasvata itsesi terveeksi ja voimakkaaksi pojaksi, niin että mieheksi vartuttuasi voit olla hyödyksi ja siten nauttia elämästä. Luonnon tutkiminen osoittaa sinulle, miten runsaasti kauneutta ja ihmeellisiä asioita Jumala on maailmaan luonut sinun nautittavaksesi. Ole tyytyväinen osaasi ja käytä se parhaalla mahdollisella tavalla. Näe asioiden valoisat puolet synkkien asemasta. Mutta oikea tie onneen on muiden ihmisten onnelliseksi tekeminen. Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit, ja kun tulee vuorosi kuolla, voit kuolla onnellisena tuntiessasi, että et ainakaan kokonaan ole aikaasi tuhlannut, vaan olet tehnyt parhaasi. ”Ole valmis” tällä tavalla elämään onnellisena ja kuolemaan onnellisena, pidä partiolupauksesi aina, silloinkin kun et enää ole poika, ja Jumala auttakoon sinua siinä.

Ystäväsi

274

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


HENGITYS ÄÄNEN PERUSTANA Puhuessa, huutaessa ja laulaessa soittimena toimii koko ihmisen keho. Äänihuulet ovat tärkeä mutta lopulta vain pieni osa äänen tuottamista. Asento ja hengitys ovat paras tapa vaikuttaa siihen, miltä oma ääni kuulostaa. Optimaalinen äänenkäyttö kuulostaa helpolta ja tuntuu vaivattomalta. Ääni on osa sitä vaikutelmaa, jonka ihmiset muodostavat toisistaan. Kuuluvaa ja varmaa ääntä pidetään karismaattisena, ja se on siksi hyvä työkalu jokaiselle partiojohtajalle. Omaa ääntä pystyy ja kannattaa harjoittaa kohti tätä ihannetta. Ääni ei toisin sanoen ole muuttumaton synnyinlahja, jonka vain pieni osa saa. Poikkeuksena tähän ovat erilaiset äänielimistöön vaikuttavat ominaisuudet tai sairaudet, jolloin tarvitaan aina ammattilaisen, esimerkiksi lääkärin tai puheterapeutin apua.

OHJE: • Pidä jalat lantion leveydellä. • Pidä polvet rentoina. Jos polvet meinaavat mennä lukkoon, voit ottaa muutaman rauhallisen askeleen puhuessasi. • Käännä lantio suoraksi niin, ettei se ole kallistuneena eteen tai taakse. Tähän auttaa mielikuva häntäluun kääntämisestä jalkojen väliin. • Anna pallean liikkua syvään ja vapaasti. Palleahengityksen avulla keuhkoissa on tarpeeksi ilmaa äänen tuottamiseen, mutta sen lisäksi palleahengitys on parhaita tapoja rauhoittaa kehoa. • Venyttele kylki- ja rintalihaksia, jotta niiden kireys ei rajoita keuhkoja. Täydet keuhkot kaiuttavat ääntä tehden siitä kuuluvamman, vähän kuin kitaran koppa. • Anna äänihuulten tehdä työnsä mahdollisimman rauhassa, sillä niihin ei pysty vaikuttamaan tietoisesti kovin paljoa. Äänihuulten jännittäminen liikaa saattaa jopa vahingoittaa niitä. • Avaa kurkunpää pitämällä niska pitkänä selkärangan jatkeena. Näin ääni pääsee kulkemaan vapaasti äänihuulista. Hyvä mielikuvaharjoitus on kuvitella, että pään korkeimpaan kohtaan on kiinnitetty ilmapallo. • Pidä suuta sopivasti auki, ettei ääni huku pehmeisiin kudoksiin. • Rentouta kasvolihakset, jotta kieli, kitalaki ja huulet voivat muodostaa äänteitä selvästi.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

275

LIITTEET

Partiossa tulee vastaan monia esiintymistilanteita, joissa pitää viestiä ihmisjoukolle. Osa on lyhyitä hetkiä, vaikkapa leikin ohjeistaminen tai kokouksen johtaminen. Välillä kyseessä on perinteisempi esiintyminen, kuten puheen pitäminen. On siis hyödyllistä osata puhua selkeästi ja kuuluvasti sekä rakentaa sanottava asia niin, että se on helppo ymmärtää.

PA RT I O J O H TA JA N E SIIN TY MIS TA IDOT

PARTIOJOHTAJAN ESIINTYMISTAIDOT


ÄÄNESTÄ HUOLEHTIMINEN ERI OLOSUHTEISSA • Äänenhuollossa ennaltaehkäisy on helpompaa kuin jälkihoito. Äänielimistö tarvitsee hyvin samankaltaista lämmittelyä ja hoitoa kuin lihaksetkin. Oikea asento ja hengitys ovat ensisijaisia, ja sen lisäksi on juotava riittävästi vettä. • Partiossa ääntä pääsee monesti käyttämään tilanteissa, joissa olosuhteet ovat haastavat. Kylmyys, kuumuus, kosteus, kuivuus sekä pöly vaikuttavat kaikki äänihuulten toimintakykyyn. Kylmässä huutaminen on erityisen epäsuotuisaa äänelle. Mitä vaikeammissa olosuhteissa ääntä tulee käytettyä, sitä tärkeämpää on lämmitellä ääntä ennen sen käyttöä ja lepuuttaa sitä käyttämisen jälkeen. • Hyviä äänenavauksia ovat lempeä mumina ja hyminä. • Haukottelu ja nauraminen rentouttavat koko äänielimistöä. • Suihkussa ja saunassa laulaminen kosteuttavat äänihuulia. • Puhu vasta kun on hiljaista! Muiden yli huutaminen on huomattavan raskasta, vaikka ääni tuntuisikin pystyvän siihen. Käytä pilliä tai elettä, joka kertoo muille, että nyt on aika olla hiljaa. • Älä puhu sairaana tai kurkkukipuisena! Käytä paperia ja kynää. Jokainen sana rasittaa äänihuulia ja pitkittää ongelmia. Pahimmillaan vahinko voi olla pysyvä.

276

ESIINTYMISJÄNNITYS Esiintymisjännitystä tuntevat lähes kaikki ihmiset jossain vaiheessa elämäänsä. Ihminen saattaa jännittää muitakin puheviestintätilanteita kuin perinteistä esiintymistä, kuten esitelmiä tai puheita. Partiossa tällaisia tilanteita voi olla vanhemmille soittaminen tai johtamistilanteet, joissa on otettava vastuurooli. Jännittäminen on kehon luonnollinen reaktio tilanteisiin, joissa on paine suoriutua mahdollisimman hyvin. Sykkeen nouseminen, hengityksen muutokset ja levottomuus ovat kaikki merkkejä siitä, että keho valmistautuu tulevaan. Pieni jännitys on usein hyväksi, sillä se kertoo halusta ja valmiudesta tehdä parhaansa. Esiintymisjännitystä usein pahentaa se, että jännittää jännitystä itseään tai että pitää jännittämistä negatiivisena. Tällöin oireet voimistuvat. Taustalla voi olla ajatus, että taitava puhuja ei jännitä ja jännittäminen kertoo omasta epäonnistumisesta. Aikaisemmat negatiiviset esiintymiskokemukset vaikkapa koulusta voivat myös saada ihmisen välttelemään tilanteita, joissa pitää olla esillä. Esiintymistä ja muitakin vuorovaikutustilanteita pitää kuitenkin harjoitella samalla tavalla kuin kaikkia muitakin taitoja. Kenestä vain voi tulla taitava puhuja ja esiintyjä harjoituksen myötä. Epävarmuus ja epämukavuus ovat osa uuden opettelua.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


Selkeä viestintä vaatii valmistautumista. Puhujan on ensin tiedettävä, mitä ja miksi haluaa sanoa. Keskeneräinen ajatus on harvoin täydellinen. Puhuttuun viestintään pätevät samat kysymykset kuin kirjalliseen viestintään. Puhuttaessa asia on kuitenkin hyvä pohtia etukäteen. Puhuessa on hyvä muistaa, että liian nopeaa puhetta on vaikea seurata. Rauhallinen tahti ja tauot antavat kuulijalle aikaa prosessoida kuulemaansa. Taukoja voi pitää esimerkiksi niin, että aina kun saa yhden asian sanottua, laskee hiljaa mielessään kolmeen ennen kuin siirtyy seuraavaan.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

277

LIITTEET

• Muista, että toiset eivät huomaa suurinta osaa jännityksen oireista. Jännittämiseen suhtaudutaan yleensä empaattisesti, eli sitä ei pidetä huonon esiintyjän merkkinä, kunhan esiintyjä saa esitettyä asiansa äänen värinästä huolimatta. • Ajattele jännittäviä tilanteita harjoitteluna. Vapaaehtoiseen harvoin kohdistetaan samanlaisia odotuksia kuin ammattilaiseen. • Älä pelkää taukojen pitämistä. Lyhyet tauot tuntuvat itsestä pidemmiltä kuin kuulijoista, ja kuulijat yleensä arvostavat rauhallista tahtia. • Keskity rauhalliseen hengittämiseen. Syvä ja hidas palleahengitys, jossa vatsa kohoaa sisään hengittäessä ja laskee ulos hengittäessä, rauhoittaa parasympaattista hermostoa. Tämä tiedostomaton hermoverkko säätelee mm. sydämen sykettä sekä hikoilua.

SELKEÄ VIESTINTÄ

PA RT I O J O H TA JA N E SIIN TY MIS TA IDOT

VINKKEJÄ JÄNNITTÄVISTÄ TILANTEISTA SELVIÄMISEEN:


PUHEEN JÄSENTÄMINEN ESIMERKKIPUHE LIPPUKUNNAN VANHEMMILLE

VAIHE

MITÄ TEHDÄ?

ALOITUS

Aloituksen tarkoitus on houkutella ihmiset kuuntelemaan. Herätä kiinnostus esimerkiksi kysymyksellä tai jollakin pulmalla.

Hyvät vanhemmat! Olemme kokoontuneet tänne Mäkkylän Mänkijöiden kevätjuhlaan muistelemaan sitä, mitä kaikkea lippukunnassa on tapahtunut tänä keväänä.

Kerro, miksi puhut tästä aiheesta. Jos yleisö ei tunne sinua, kerro myös itsestäsi. Älä pyytele anteeksi, vaan anna kuulijalle mahdollisuus arvostaa sinua.

Mun nimi on Paolo Partiolainen ja olen ollut nyt vuoden lippukunnanjohtajana. Lippukunnanjohtajana mulle tärkeintä on se, että partio tarjoaa jokaiselle lapselle hienoja elämyksiä ja kokemuksia.

Tiivistä, mitä aiot sanoa ja missä järjestyksessä.

Meidän koko johtajisto on tehnyt hienoa työtä tänä keväänä, ja haluan siitä teille nyt kertoa. Tänä keväänä Mäkkylän Mänkijät on osallistunut talvileirille, pitänyt ryhmien omia retkiä ja pitänyt kokouksia, joissa harjoitellaan joka viikko uusia taitoja.

Esitä asiat loogisessa järjestyksessä, kuten aikajärjestyksessä tai syy-seuraussuhteina.

Helmikuussa lippukunta osallistui koko alueen yhteiselle talvileirille. Maalis-huhtikuussa ryhmät tekivät omia retkiään.

Valitse yksipuolinen tai kaksipuolinen perustelu. Yksipuolisessa perustelussa käytetään pelkästään omaa kantaa tukevia asioita. Tämä luo yhteenkuuluvuutta. Kaksipuolisessa perustelussa esitellään sekä hyvät että huonot puolet. Tämä ennakoi vastaväitteitä.

Partiossa parhaat muistot syntyvät retkillä ja leireillä. Siellä pääsee viettämään aikaa luonnossa pois kotoa kavereiden kanssa.

Elävöitä puhetta esimerkeillä ja tarinoilla. Auta kuulijaa luomaan asiasta mielikuva itselleen.

Sudenpentujen kämppäretkellä tutustuttiin kämppään, harjoiteltiin kynttilän sytyttämistä ja leikittiin. Seikkailijat taas pääsivät ensimmäistä kertaa pystyttämään itse laavun ja nukkumaan yhdessä kavereiden kanssa.

Käytä metapuhetta eli kerro kuulijalle, missä kohtaa puhetta ollaan menossa.

Nyt kun ollaan puhuttu nuorimmista partiolaisista, niin seuraavaksi kerron tarpojista ja samoajista.

Kertaa ja tiivistä tärkein sanomasi. Jos pidät pitkää puhetta, välitiivistyksiä on hyvä tehdä myös puheen kuluessa.

Vuoden aikana ollaan siis tehty paljon. Musta on ihana ajatella kaikkea sitä uutta, mitä jokainen lapsi on päässyt kokeilemaan.

Anna ohje siitä, mitä kuulija voi tehdä seuraavaksi.

Seuraava hieno kokemus onkin sitten kesäleiri. Ilmoittautuminen on nyt jo auki, joten sen voi tehdä vaikka heti puhelimella.

KESKIKOHTA

LOPETUS

278

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LIITTEET

PA RT I O J O H TA JA N E SIIN TY MIS TA IDOT

ESIMERKKIOHJEISTUS LIPPUKUNNAN JOHTAJISTOLLE Ennenkuin aloitetaan, niin mä haluan kertoa teille tämänhetkisen tilanteen. Jos retkelle ei saada vielä puolet lisää lapsia, retki pitää peruuttaa.

Lippukuntaretki on kauden tärkein tapahtuma. Me ollaan varattu tähän isompi kämppä kuin viime vuonna, koska viime vuoden retkellä tilat kävi tosi ahtaaksi.

Tämä ongelma ei ole nyt pelkästään Maj’n, joka on retkenjohtaja, vaan ihan jokainen meistä voi olla tässä avuksi.

Akelat voivat lähettää viestiä vanhemmille ja kertoa, millä tavalla me huolehditaan lapsista retkellä. Sampojen kannattaa puhua kokouksissa, mitä kaikkea kivaa me aiotaan siellä tehdä. Tarpojavartiot kannattaa innostaa sillä, mitä kaikkea kivaa ne pääsee yhdessä tekemään. Tää voi tuntua nyt ylimääräiseltä hommalta, kun kokouksissa on muutenkin paljon kaikkea. Toisaalta retkellä ehtii tekemään ihan eri tavalla asioita kuin yhdessä kokouksessa.

Jos me ei saada viittäkymmentä osallistujaa retkelle, niin lippukunta jää tappiolle retken kustannuksissa. Se tarkoittaa, että me ei voida tukea ryhmien retkiä yhtä paljon ja että meillä ei ole varaa ostaa uusia telttoja seuraavalle kesäleirille.

Nää on nyt taloudelliset faktat. Maj osaa sitten kertoa enemmän kaikesta siististä, mitä retkellä on tarkoitus tehdä. Lippukuntaretkeä pitää siis mainostaa ryhmissä.

Oma asenne on nyt kaikkein tärkein. Jos te puhutte innoissanne retkestä, niin myös lapset haluaa silloin mukaan.

KATSO MYÖS sivulta 268 alkaen parhaat partioon liittyvät lainaukset, joita voi käyttää juhlapuheissa.

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

279


PYHÄN YRJÄNÄN LEGENDA B - P:N KERTOMANA

Pyhä Yrjänä syntyi Kappadokiassa Herran vuonna 303. Seitsentoistavuotiaana hän pestautui ratsuväen sotilaaksi, ja pian hänet tunnettiin urheudestaan. Kerran hän tuli Selem-nimiseen kaupunkiin, jonka lähettyvillä eli lohikäärme. Sille oli joka päivä syötettävä yksi kaupungin asukkaista, joiden kohtalon arpa ratkaisi. Sinä päivänä, jolloin Pyhä Yrjänä tuli kaupunkiin, arpa oli langennut kuninkaan tyttären, Cleolindan, osalle. Pyhä Yrjänä päätti, ettei prinsessa saisi kuolla, ja niin hän hyökkäsi läheisessä suossa makaavan lohikäärmeen kimppuun ja tappoi sen. Pyhä Yrjänä oli juuri sellainen kuin partiolaisen tulisi olla: Kun häntä kohtasi vaikeus tai vaara, miten suuri tahansa, vaikkapa lohikäärmeenkin muodossa, hän ei koettanut paeta sitä peläten, vaan hyökkäsi sen kimppuun omin ja hevosensa voimin. Vaikka hän oli huonosti aseistettu tämän kaltaista ottelua varten, hänellähän oli vain keihäs, hän kuitenkin kävi siihen, teki parhaansa ja lopulta onnistui voittamaan taistelun, mihin kukaan ei ollut uskaltanut ryhtyä. Juuri tällä tavalla partiolaisen olisi suhtauduttava vaikeuksiin tai vaaraan, olkoot ne miten suuria tai pelottavia tahansa tai olkoon hän miten huonosti varustettu tahansa. Hänen on käytävä niiden kimppuun rohkeasti ja luottavaisesti käyttäen kaikki voimansa voittaakseen ne. On olemassa mahdollisuus, että hän onnistuu. Pyhän Yrjänän päivä on huhtikuun 23. Sinä päivänä kaikki kunnon partiolaiset ajattelevat erityisesti partiolupaustaan ja partiolakiaan. LÄHDE:

Baden-Powell, Robert Partiopojan kirja

280

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


LIITTEET

KI RJ A L L I SU U T TA

KIRJALLISUUTTA

Martela, Frank: Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus, 2015.

Aaltonen, Tapio - Heiskanen, Erika - Innanen, Pekka: Arvot yksilön ja työyhteisön kehittäjänä. WSOY, 2003.

Nummenmaa, Lauri: Tunnekartasto. Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Tammi, 2019.

Allen, David: Kerralla valmista. Bazar kustannus, 2008.

Paavilainen, Marko: Aina valmiina – Partioliike Suomessa 1910–2010. SKS, 2010.

Baden-Powel, Robert: Ohjeita partiojohtajille

Piha, Kirsi: Konflikti päivässä. Kulttuuri ratkaisee yrityksen kohtalon. Alma Talent, 2017.

Baden-Powell, Robert: Partiopojan kirja Baden-Powell, Robert: Tie onneen

Pihlaja, Satu: Aikaansaamisen taika. Atena, 2018.

Drucker, Peter: Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen. Talentum, 2008.

Savunen, Liisa: Partiotytöt Suomessa 1910–1972. Partio Scout, 1999.

Gellin, Maija: Sovittelu koulussa. PS-kustannus, 2011.

Tukiainen, Maaretta: Hyvän mielen taidot. PS-kustannus, 2016.

Heikkala, Juha: Järjestön strategia. Tampere University Press, 2001. Heiskanen, Pirita ja Salminen, Jari: Taltuta kiire. Viisi askelta tehokkaaseen ajankäyttöön. Talentum, 2011. Keltikangas-Järvinen, Liisa:  Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys. WSOY, 2011.

Uusitalo-Malmivaara, Lotta – Vuorinen, Kaisa: Huomaa hyvä! PS-kustannus, 2016. Virta, Maarit – Salakari, Anita: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tutkittua tietoa ja käytännön vinkkejä. Tammi, 2012.

Kortesuo, Katleena: Riko lasi hätätilanteessa –Kriisiviestinnän pikaopas johtajalle. Kauppakamari 2016

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

281


HAKEMISTO

A

ADHD 194, 204–206, 274 Ahdistus 200, 252 Aikuinen tuki 27, 41–42, 97, 164, 169, 179, 203,

212, 220

Aikuispartio 12, 27, 29, 44, 71, 111, 122, 153, 165,

169, 209, 237, 258

Ajanhallinta 249, 251 Ansiomerkki 35, 97, 174 Arviointi 58–59, 74, 106, 112, 136,

156–157, 242–243

Arvot 9, 20, 22, 23, 28, 73, 120, 170, 240 Autsimi 204, 207

B

Baden–Powell Agnes 15 Baden–Powell Robert 13–16, 38, 40, 204, 247 Belfast–malli 58 Budjetti 114, 121, 126–130 Budjettilaskuri 130–131

D

Delegoiminen 86, 87

E

Eisenhowerin matriisi 85 Ekologisuus 132 Ennakkoluulo 184, 196–197, 215, 218 Esteettömyys 50, 198, 199

G

H

Hallitus 70, 93–95, 99–100, 105–106, 114, 127–130, 144, 173

Henkilötiedot 79–83

I

Ihanteet 14–15, 20–23, 195, 246 Ikigai 257 Ikäkausi 6, 14, 18, 20–25, 29, 34–35, 41–44, 68, 76,

101, 104, 110–112, 128–129, 178

Itsearviointi 103, 156, 157, 225, 242, 243 Itsemyötätunto 231 Itsetuntemus 9, 224, 225, 228, 242 282

Jaksaminen 94, 97, 173, 201, 249, 254–258 Jamboree 16, 48, 70, 95, 122 Johtamismalli 6–9 Johtokolmikko 57, 68, 93–97, 138, 180, 205 Jäsenrekisteri 79, 83, 95, 97 Jäsenrekisterinhoitaja 83, 93–97

K

Kasvu 21, 56, 110, 123 Kehitysvamma 195, 202, 207 Kevätkokous 99–100, 114–115 Kiinnittäminen 136, 137 Kiittäminen 40, 97, 167, 172, 173, 175, 189, 193, 258 Kirjanpito 100, 114, 115 Kiusaaminen 31, 73, 76, 101, 143, 162–164, 196 Ko–Gi–kurssi 16, 41, 179, 247 Kokous 25, 32–33, 58, 71, 99–105, 115, 125–128,

136, 144, 154

Konfliktit 134, 144, 159–164, 191–192 Koulutusohjaaja 179 Kriisiviestintä 76–79, 95 Kuksa 82, 83, 95 Kumppanuudet 47, 48, 51, 117, 119

L

Leiri 121–125 Lippukunnanjohtaja 93–95, 99, 141, 180 Lippukuntaseminaari 122

M

Gestalt–energiakehä 61 Gilwell–kurssi 16, 41, 179, 247

J

Maailmanjärjestö 6, 12, 20, 68, 70, 122 Mannerheim-solki 174 Markkinointi 54, 90, 95–98, 126–128, 138, 141–146 Masennus 200, 232, 252 Mentorointi 44, 178–180 Meripartio 98 Mielenterveys 197, 200, 201, 254, 255 Moninaisuus 46, 194, 197, 198, 199, 202, 204 Motivaatio 166–172, 237 Motivaatiotimantti 238 Muutos 52–54, 60–65, 84, 250 Muutosjohtaminen 60, 63 Muutosvastarinta 64, 65

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA


O

Ohjaaminen 44, 179, 180 Ohjelmajohtaja 24, 46, 96, 139, 164 Oppimishäiriöt 208 Organisaatio 31, 68, 70, 84, 93

P

Palaute 124–126, 170, 187–190 Paniikkikohtaus 201 Parijohtajuus 91 Partiokasvatus 11, 24, 27, 41 Partiolupaus 9, 23 Partiomenetelmä 24–41, 172 Partio–ohjelma 6, 14–18, 24–25, 43, 46,

68, 247, 258

Partiotaitokilpailut 122 Pelastussuunnitelma 76 Perhepartio 45 Persoonallisuus 224–226, 242 Peruskirja 12, 20, 23, 46, 51 Pestaaminen 97, 166, 168 Pestiavain 166 Pestijohtaja 52, 84, 93, 97, 127, 139, 169, 247, 255 Pestikeskustelu 92, 97, 127, 136, 166–168, 225, 255 Pestikuvaus 88, 90, 165 Pinkkipartio 219 Projekti 61, 63, 121–127 Päämäärä 6–8, 12, 20–22 Päätöksenteko 28, 54, 71, 72, 99

R

S

T

Talous 95, 114, 127, 129, 135 Tarkkaavaisuushäiriöt 204, 206 TARMO–malli 106, 123 Taustayhteisö 18, 95, 117, 118, 140, 212 Tekemällä oppiminen 13, 27, 38, 41,

Seksuaalisuus 220, 221 Seppo 118, 255 Sidosryhmä 117, 119 Sisupartio 46, 98, 203 Soames Olave 15 Sosiaalinen media 77, 95, 141, 143, 162

172, 179

Tietosuoja 79–83, 140 Tilinpäätös 100, 114, 115 Tilintarkastus 114 Toiminta luonnossa 27, 36, 44, 73, Toimintakertomus 72, 100, 106, 118, 156 Toimintasuunnitelma 43, 95–97, 100,

104–106, 121

Tunteet 158–159, 170–172, 193, 234–236 Turva–aikuinen 93, 96, 105, 164, 205, 255 Turvallisuus 72, 76, 80, 96, 121, 179, 241 Turvallisuussuunnitelma 76

V

Vaellus 13, 46, 95, 122 Vahvuudet 58, 91, 232, 233 Vaikuttaminen 47–51, 56–57 Vakaumus 211–213 Valmentaja 53, 58–60, 68–70, 93–97,

Rekrytointi 88–91, 97, 111, 127, 141, 166 Retki 121 Ryhmä 44, 68, 150–152

LIITTEET

Nakittaminen 86 Neuropsykiatrinen moninaisuus 204, 205 Nousujohteisuus 27, 29, 247

Sosioekonominen tausta 216 Sovitteleva työote 192 Strategia 54–57, 95 Stressi 200, 201, 252, 255 Sukupuoli 194, 218–220 Swot 58 Symboliikka 27, 31, 32, 34, 174 Symbolit 32 Syyskokous 99, 100

H A KEM I STO

N

122, 180, 255

Varainhankinta 95, 104, 116 Vartiojärjestelmä 27, 31 Viestintä 70, 82, 95, 125, 128, 138–144 Viestintäsuunnitelma 95–96, 141–142 Visio 52, 55, 56 Vuosikello 107, 144 Vuosikokous 94–95, 99–101, 114 Vygotskyn kehämalli 30

W

WAGGGS 8, 9, 16, 19, 20, 68, 70, 107, 221 WOSM 6, 7, 16, 20, 68, 70

PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA

283






KIITOKSET! Tämän kirjan valmistumiseen on vaikuttaneet monet henkilöt erilaisissa rooleissaan. Haluan nyt kiittää teistä jokaista: projektitiimin jäseniä eli Kipa, Maya, Pave, Marja, Tanja, Sarita ja Noora, eri kyseilyihin ja keskusteluihin osallistuneita, niin laajennetuissa valiokunnissa, Johtotähdessä kuin sosiaalisen median kyselyissäkin, vaikuttajatiimien jäseniä, kaikkia kirjoittajia, olitte sitten kirjoittamassa jotain isompaa osiota tai täydensitte tekstiä osana tiimiä tai jotain siltä väliltä, lukijoita, kommentoijia ja palautetta antaneita, teitä oli paljon ja se oli tärkeää kirjan lopputuloksen kannalta, punakynäjoukkuetta eli editiimiläisiä (Noora, Pave, Tytti ja Ella) jotka työstivät tekstit ja saadut kommentit yhteneväksi kokonaisuudeksi, kuvittaja-Jania, toimittaja-Satua, loppusuoralla isojen kokonaisuuksien tarkistuslukijoita, ohjausryhmää eli Kaisa, Matsku, Lasse ja Antti, taittaja-Eevaa ja toistakin taittaja-Eevaa, joka teki kyllä paljon muutakin, työntekijöitä, jotka reagoivat nopeasti paniikinomaisiin kysymyksiin ja tarpeisiin, keskusteluavusta ja asioiden pallottelusta kiitän ammattilaismentori-Satua, Tanua, Juraa, Esmeä, Petraa, Susannaa ja jokaista, jotka ovat kirjakeskusteluja käyneet ja lopuksi vielä haluan kiittää niitä, joita en vielä ole muistanut kiittää. Projekti on ollut mielenkiintoinen ja antoisa, olet ollut tärkeä osa kirjan valmistumista!

KIITOS SINULLE, ETTÄ OSALLISTUIT! Jaana


PARTIOJOHTAJAN KÄSIKIRJA ON JOKAISEN PARTIOLAISEN OPAS JOHTAJUUTEEN. Partiojohtajan käsikirja on yksi partion perusteoksista. Se perehdyttää partioon liikkeenä ja antaa kokonaiskuvan partiotoiminnasta ja johtamisesta partiossa. Kirjassa käsitellään alkuun partiotoiminnan päämäärää ja juuria. Toisessa osassa keskitytään Toiminnan johtamiseen. Osa sisältää käytännön vinkkejä lippukunnan johtamisen arkeen ja erilaisiin projekteihin. Kolmas osa käsittelee ryhmän ja ihmisten johtamista. Se avaa ryhmän sisäistä dynamiikkaa ja miten johtajana voi edesauttaa hyvää ryhmän toimintaa. Kirjan viimeisessä osiossa keskitytään itsensä johtamiseen. Omia johtamistaitoja ja itsetuntemusta on hyvä miettiä, jotta voi kehittyä johtajana. Partiojohtajan käsikirja on tarkoitettu niin nuorelle johtajalle kuin uudelle partioon mukaan tulleelle aikuisellekin. Kirjaa tehdessä ei ole myöskään unohdettu pidemmän partiouran tehneitä johtajia, vaan on pyritty antamaan heillekin jotain.

SUOMEN PARTIOLAISET - FINLANDS SCOUTER RY


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.