Filosofia on oppimisen rakastamista. Jokainen ihminen voi valitessaan olla filosofi, olla läsnä nykyhetkessä ja oppia. Oppiminen johtaa taitavaan ja viisaseen toimintaan.
Filosofi rakastaa nykyhetkeä ja samalla kyseenalaistaa sen miksi, mitä ja miten asioita tehdään juuri nyt.
Jokainen nykyhetki on mahdollisuus. Mahdollisuus katsoa asioita tuoreella tavalla. Ja tuore tapa tarkoittaa mielikuvallisesti nahanluontia.
Filosofi keskittyy siihen mistä voi päättää. Hän ei keskity asioihin, jotka ovat hänen ulkopuolellaan tai joista hän ei voi päättää.
Esimerkiksi tämän vuoksi filosofi ei keskity tuomitsemaan asioiden tilaa tai huolehtimaan siitä miten asiat ovat. Nämä asiat vievät valtaa filosofilta.
Menneen voi jättää taakseen tuomitsematta. Tuomitseminen ei ole taitavaa ja se ei ole se syy tehdä asioita. Tuomitseminen ei edistä asioita, vaan lukittautuu johonkin mikä on jo tehty.
Asioista murehtminen puolestaan vie huomiosi ja valtasi pois sieltä missä sitä eniten tarvitset (nykyhetki).
Sinä olet vahvempi kuin ymmärrät. Se miksi kuvittelet olevasi heikko, on koska annat valtasi pois.
Annamme valtaamme jatkuvasti pois sitä ymmärtämättä. Annamme valtaamme rahalle, työnantajalle, laskuille…
Annamme valtaamme pois oivaltamatta sitä kuinka voimakkaita me olemme.
Minulla on valta päättää minun elämästäni.
Sinulla on valta päättää sinun elämästäsi.
”Sinulla on valta yli mielesi, ei ulkopuolisten asioiden.” – Marcus Aurelius
Yksi elämän mielenkiintoisimmista tehtävistä nykyhetkessä on oppia omasta kyvykkyydestä itsensä haastamisen kautta.
Jotkut kutsuvat tätä kehittymiseksi. Toiset kasvamiseksi. Kolmannet oppimiseksi.
Miksi ikinä sitä kutsuukaan niin nykyhetkestä tarksteltuna se on lähinnä piilevän potentiaalin käyttöönottamista tahdonalaisesti. Me pystymme tänään johonkin, johon emme eilen tai hetki sitten kuvitelleet pystyvämme. Tämä on meissä kaikissa.
Mitä se vaatii? Se vaatii haastetta. Ilman haastetta piilevästä ei tule näkyvää.
Jokaisena päivänä meillä on mahdollisuus haastaa itseämme yhdessä tai useammassa ulottuuvdessa ja se tekee sekä keholle, että mielelle hyvää.
Haasteissa ponnistelu on mielellemme työlästä, ikävää ja sen vuoksi juuri mielemme suosii toistoja, tuttuja asioita ja mukavuuksia. Ratkaisu on hyväksyä ja ymmärtää mielen luonne: mieli tykkää haasteiden saavuttamisesta, muttei siitä työstä jota se vaatii. Tärkeää on ymmärtää, että mieli pitää saada muutettua toiminnaksi, pyrkimykseksi ja kun olemme toiminnassa niin mielestä saamme enemmän irti mikäli yritämme.
Meissä on enemmän mitä mielemme meistä ensin tahtoisi antaa. David Goggins on asiaa empiirisesti tutkinut ja tullut lukuun 40% meistä on käytössä nyt. Ja loput selviää mikäli olemme itse valmiita tuijottamaan mieleemme ja haastamaan sitä nyt, tänään, jossakin mittasuhteessa. Mieltä on mahdollista tutkia ja sieltä löytää voimavaroja.
Tee se itsesi takia.
Muuta epämääräinen idea kirjoitetuksi tai piirretyksi ideaksi. Muuta kirjoitettu päivämäärälliseksi suunnitelmaksi. Muuta suunnitelma toiminnaksi.
Tai kirjoita ajatus ylös jaa se ja keskustele siitä.
Jalosta mieltäsi tottelemaan.
Mieli jalostuu taitavan tekemisen kautta ja jokainen päivä on mahdollisuus jalostua.
”Joka aamu me synnymme uudelleen. Sillä mitä me teemme tänään on eniten merkitystä.” – Buddha
Posin kautta 