Kouluttaja-kehittäjä matkalla tiedosta oivallukseen, ymmärrykseen ja käytäntöön

Olen maalainen ja kaupunkilainen, sekä että. Elämäni ensimmäiset 19 vuotta olen elänyt maalla maalaistalossa kylässä, jossa ei ole katuvaloja. Maalla koin vahvaa yhteisöllisyyttä: työt tehtiin yhdessä, koska kaikilla ei olut varaa ostaa omia maataloustyökoneita. Kylän naiset kutoivat meillä, koska äidilläni oli kangaspuut ja käsityötaito.  Vanhempani kehoittivat minua opiskelemaan hyvän ja toimeentuloltaan varman ammatin. Halusin muuttaa maalta suureen kaupunkiin lukuisten vaihtoehtojen pariin.

Päädyin opiskelemaan proviisoriksi Helsingin yliopistossa. Pidän farmasian alan laaja-alaisuudesta ja ihmisläheisyydestä. Pääaineeni on biofarmasia, jossa tarkastellaan lääkkeen ja ihmisen fysiologian yhteispeliä. Yksityiskohdat muodostavat hienosti toimivan kokonaisuuden. Sytyin, kiinnostuin ja upposin tähän maailmaan kymmeneksi vuodeksi ja aiheesta valmistui gradun lisäksi väitöskirja. Koin tutkijana Orionilla sekä yksin puurtamisen työläyden ja tylsyyden että yhdessä tekemisen flown ja nopean etenemisen.

Vapaa-ajalla olin liikunta- ja kulttuuripalvelujen suurkuluttaja. Helsingin merimelojista tuli toinen kotini ja perheeni pitkäksi aikaa. Nautin yhteisten melontareissujen yhteisöllisyydestä ja samanaikaisesta mahdollisuudesta olla itsekseen omassa leirissä. Ja tämä kaikki villissä ja ennalta-arvaamattomassa luonnossa, karuilla luodoilla kaukana mantereen luomasta turvasta. Olen pieni osa kokonaisuutta.

Vapaa ja itsekäskin vaihe elämässä vaihtui perheenäidin vastuuksi, kun tyttäremme syntyi myrskyävänä syyspäivänä vuonna 2006. Opettelin kohtaamaan epävarmuutta 24/7 päivystysluonteisessa palvelutehtävässäni. Hoitovapaalla viimeistelin väitöskirjani. Palasin tohtorinhatussani Orionille töihin. Vapaudenkaipuuni paisui sellaisiin mittasuhteisiin, että vaihdoin työpaikkaa ja päädyin yliopistolle tutkijaksi ja opettajaksi. Siellä olin kyllä vapaa, mutta yksin. Yliopistolla tutkimusaiheeni ympärillä ei ollut olemassa ryhmää, eikä minun motivaationi ollut riittävä oman ryhmän perustamiseen. Koetin työskennellä laboratoriossa raskaus pahoinvoivana – ei onnistunut. Tiesin missä ja miten haluaisin työskennellä, mutta sellaista paikkaa ei ollut olemassakaan, niin luulin. Poikamme syntyi vuonna 2011 ja sain tilaisuuden pysähtyä miettimään miten voisin edetä kohti unelmiani.

Ihmiskäsitykseeni tuli aivan uusia näkökulmia, kun  vuosituhannen alkupuolella opiskelin työpsykologiaa ja aloitin joogaharrastuksen. Ymmärsin, oivalsin ja koin omakohtaisesti, että ihmisen fyysiseen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa kehon ja mielen kautta. Hoidin stressiäni ja eksistentiaalista ahdistusta, ja niistä koituvia fyysisiä vaivoja, joogalla, hiljentymisellä ja itsetutkiskelulla. Ihmeellistä, että nämä auttoivat jäytävään krooniseen lapakipuun, mutta särkylääke ja perinteinen fysioterapia eivät. Farmasiassa oppimani ihmiskäsitys joutui kovalle koetukselle, kunnes ymmärsin, että yhtä ja ainoaa totuutta ihmisen terveyden edistämiseen ja sairauksien hoitoon ei ole olemassa. Rajalliset näkökulmat täydentävät toisiaan, niinpä sekä että muodostui iskulauseekseni ja silmäni avautuivat mahdollisuuksien runsaudelle.

Opiskelin työn ohessa lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyyden. Tavoitteena on pätevöityä selvittämään ihmisten kokonaislääkitys, arvioida ja tehdä muutosehdotuksia hoitavalle lääkärille, jotta ihmisen lääkitys olisi järkevä ja turvallinen. Aikuisopiskelijana oivalsin omakohtaisesti tiedon passiivisen vastaanottajan ja aktiivisen oppijan välisen eron. ”Puhuva pää” opetustyyli ei motivoinut minua enää ja aloinkin testaamaan aktivoivia opetus- ja oppimismenetelmiä opetustyössäni yliopistolla. Osallistuin farmasian tiedekunnan opetuksen kehittämistehtäviin ja ymmärrykseni aktivoivista menetelmistä syveni yhteistyössä osaavien ja innostavien kollegojeni kanssa. Testasin aktivoivia opetus- ja oppimismenetelmiä käytännössä kahdella kurssillani. Kokemukset olivat kannustavia ja mieluisia sekä minulle että opiskelijoille. Tieto saa paremmat edellytykset jalostua oivalluksiksi, ymmärykseksi ja siirtyä käytönnöiksi, kun uutta opitaan yhdessä ja aktivoivilla menetelmillä.

Vuodesta 2014 alkaen olen toiminut  päätutkijana ja väitöskirjaohjaana  Omahoito2100- tutkimus- ja kehittämishankkeessa Tornion terveysasemalla. Vuosina 2014-2016 työskentelin osa-aikaisesti HUS-Apteekissa kouluttajana vastuullani 1.5 vuotta kestänyt osastofarmaseuttien täydennyskoulutus.  Omahoito, jota sekä järkevä lääkehoito että lääkkeettömät hoitomuodot tukevat, on muodostunut agendakseni. Hoidontarve ja toiveet ovat jokaisella ihmisellä yksilölliset ja ainutlaatuiset. Keinoista, tuesta ja seurannasta sopiminen ovat ihmisen ja ammattilaisten yhteistyötä. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, jolla on henkinen ulottuvuus. Arvoni ja toimintaperiaatteeni perustuvat tähän kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen.

Unelmiani toteutan keväällä 2016 perustetussa MedWell nimisessä yrityksessä. Koulutan ja valmennan terveydenhuollossa toimivien asiakkaiden oppimis- ja kehitystarpeista lähtien ja hyödynnän aktivoivia koulutus- ja oppimismenetelmiä.  Teemoina ovat järkevä lääkehoito, lääkitysturvallisuus ja omahoito. Tiedot ja taidot käytännöiksi voisi olla MedWellin motto.

Työpaikat
2016                  MW MedWell Oy, www.medwell.fi
2014-2016       HUS-Apteekki, farmasian tiedekunta, Helsingin yliopisto
2009-2014       Farmasian tiedekunta, Helsingin yliopisto
1998-2009       Orion Pharma

Koulutus
2014    Lääkehoidon kokonaisarvionnin erityispätevyys, Aducate, Itä-Suomen yliopisto
2008    Farmasian tohtori, Helsingin yliopisto
1997    Proviisori, Helsingin yliopisto
1992    Ylioppilas, Karstulan lukio