Helsinkiläinen Elena, 26, nukkui tyytyväisenä unia yksiönsä parvessa, kun hän havahtui yhtäkkiä jalkeille. Tuntui, että jokin liikkui lähellä.

–Säpsähdin. Olin varma, että katon rajassa, aivan pääni yläpuolella surrasi jokin outo ötökkä. Oli pakko tulla parvesta alas ja katsoa, mikä ihme siellä on, hän kertoo Iltalehdelle.

Kun Elena laittoi valot päälle, katon rajassa kävi liike. Pitkäjalkainen suuri siivekäs olento räpisteli siellä villinä.

–Tunnistin tutun hyönteisen, mutta en oikein tiedä, miksi niitä tulee kotiin.

Elena ei keksinyt muuta ratkaisua kuin päästää hyönteisen päiviltä. Hän ei kuitenkaan ole ainut: moni hämmentyy syksyn alussa, kun sama laji ilmestyy kotiin. Mikä ihme se on?

Lapin maakuntamuseon luonnontieteen amanuenssilla Jukka Salmelalla on yli 20 vuoden kokemus kyseisestä lajista ja sen lukemattomista serkuista. Hän on kirjoittanut niistä monia artikkeleita sekä väitöskirjan. Kyseessä on isovaaksiaisten heimoon kuuluva pihakaalikirsikäs.

–Moni kutsuu kyseistä hyönteistä yleisnimellä vaaksiainen, mutta Suomessa on kuitenkin melkein 350 erilaista vaaksiaislajia. Valtaosaa niistä keskivertoihminen ei koskaan näe, Salmela kertoo.

Tutuin niistä eli pihakaalikirsikäs tuppaa hämmentämään juuri kesän ja syksy vaihteessa. Salmela on jäsen Facebookin Suomen ötökät -ryhmässä. Hänen mukaansa ryhmässä saa usein vastailla pihakaalikirsikkäisiin liittyviin kysymyksiin.

–Kuvia ja kysymyksiä tulee joskus jopa kyllästymiseen asti. Se herättää ihmisissä hämmennystä ja kiinnittää heidän huomionsa isona pitkäjalkaisena hyönteisenä, Salmela kertoo.

Tunnistat pihakaalikirsikkään isosta koosta, pitkistä jaloista ja harmaanruskeasta sävystä. Iltalehden lukija Elena törmäsi sellaiseen kesken unien. Suuri hyönteinen hämmensi häntä toistamiseen.

Loppukesän vieras

Pihakaalikirsikäs on loppukesän ja alkusyksyn tyypillinen laji suomalaisilla pihoilla ja puutarhoissa. Se on runsas ja esiintyy nimenomaan loppukesällä ja syksyn alussa. Se on isohko ja harmahtavan ruskea väritykseltään; sen siipiväli on liki kolme senttiä. Jalat ovat pitkät.

Syy, miksi laji havaitaan usein suomalaisasunnoissa loppukesänä, liittyy puhtaasti hyönteisen elinkaareen.

–Laji aikuistuu loppukesällä. Päivisin sen voi havaita pitkin päivää ihan iltaan saakka. On hyvin tyypillistä, että sitä näkee paljon näihin aikoihin, Salmela sanoo.

Miksi se tulee sisään kotiin? Salmelan mukaan laji saattaa lepäillä pystysuorilla seinillä ja pujahtaa aukinaisesta ovesta tai ikkunasta sisään.

–Ne eivät tule koteihin tarkoituksella vaan pääasiassa vahingossa. Iltojen pimentyessä valo saattaa toki houkuttaa niitä.

Ennen kaikkea pihakaalikirsikästä esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa leudompien ilmastojen vuoksi. Havaintoja voi kuitenkin esiintyä pohjoisemmassakin.

–Se on tuttu näky myös kaupunkialueilla. Pieni hoidettu nurmikko riittää siihen, että niitä esiintyy.

Kuvassa pihakaalikirsikäs, joka on tuttu näky monelle suomalaiselle syksyn alussa. Tunnistat sen pitkistä jaloista, suurehkosta koosta ja harmaanruskeasta värityksestä. Adobe Stock/ aop

Ei haittaa

Loppukesästä myös toimittajan kotiin on ilmestynyt useampi pihakaalikirsikäs. Voiko niistä olla jotain haittaa? Salmelan mukaan ei. Pihakaalikirsikäs on kaupungissa täysin harmiton otus, josta ei myöskään ole pahemmin hyötyä. Pihapiirissä asuva kottarainen nappaa sen toukan mielellään nokkaansa.

–Aikuinen pihakaalikirsikäs ei asetu taloksi ihmisen kotiin. Se on lyhytikäinen eliö, joka kuolee muutamassa päivässä ellei päädy linnun syömäksi, Salmela kertoo.

Suomessa myöskään kotipuutarhurin ei tarvitse olla siitä huolissaan. Lajilla on oma kiertokulkunsa. Toukat kuoriutuvat jo syksyllä ja talvehtivat toukkina maaperässä.

Loppukesästä aikuinen pihakaalikirsikäs on tuttu näky. Aikuisvaihe kestää vain pari päivää. Sen aikana lajin keskeisin tehtävä on paritella ja jatkaa sukua ennen kuolemaa.

–Toukka on syömiskone, joka mässyttää koko ajan kuollutta eloperäistä ainesta. Aikuinen ei syö mitään, korkeintaan imee makeita nesteitä, Salmela sanoo.

Pihakaalikirsikäs päätyy asuntoon aukinaisesta ikkunasta tai ovesta. Annabella Kiviniemi
Pihakaalikirsikäs kuuluu isovaaksiaisten heimoon. Kookas se onkin. Jukka Salmelan mukaan isona hyönteisenä se hämmentää ihmisiä. Tässä kuvassa se on päätynyt myöhään illalla kotiin. Annabella Kiviniemi

Pohjois-Amerikassa iso riesa

Lajin tekemät tuhot ovat Suomessa hyvin vähäisiä. Viljelyksien satomenetyksistä raportoitiin kunnolla viimeksi 40- ja 50-luvulla.

–Golf-kentillä se voi kuitenkin olla melkoinen tuholainen pilatessaan nurmikkoa ja kuoriutuessaan, Salmela sanoo.

Pohjois-Amerikassa laji luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi. Laji on alun perin eurooppalainen ja kulkeutunut vahingossa Pohjois-Amerikkaan. Siellä se on ongelma viljelysmailla, joissa se katkoo kasvien juuria ja heikentää satoa, esimerkiksi ohraa ja kaaleja.

–Meillä pihakaalikirsikäs on täysin luonnonvarainen ja alkuperäinen laji, joskin etelämpänä Euroopassa sitä pidetään viljelysmaiden tuholaisena, Salmela korostaa.

Salmelan mukaan niihin kannattaa suhtautua kuin naapureihin: emme voi niille mitään ja on vain siedettävä niitä.

–Niitä on erittäin vaikea torjua kohdennetusti. Ne ovat veikeitä ja näyttäviä kavereita, joita monet aivan turhaan pelkäävät. Niitä saatetaan luulla jättiläishyttysiksi, mutta ei niillä ole edes pistimiä, Salmela kiteyttää.

Elena ei esiinny artikkelissa oikealla nimellään.

Artikkeli on julkaistu alun perin syyskuussa 2019.

Kuvassa pihakaalikärsäkäs. Hyönteinen aiheuttaa haittaa Pohjois-Amerikassa sekä pilaa golf-kenttiä. Muutoin se on harmiton. Adobe Stock /Aop