Suomen pörssin lähihistorian yksi kiehtovimmista episodeista kietoutuu teleoperaattori Elisan ympärille.

Ja näin ollen myös Elisaa vuodesta 2003 johtaneen Veli-Matti Mattilan ympärille. Nyt helmikuussa toimitusjohtajan pestin jättävä Mattila on vielä hetken Helsingin pörssin yhtiöiden pitkäaikaisin toimitusjohtaja.

Tapaus sijoittuu vuoteen 2005. Islantilaisen Thor Björgólfssonin omistama sijoitusyhtiö Novator oli hankkinut matkapuhelinoperaattori Saunalahtea, jonka Elisa myöhemmin kesällä vuonna 2005 osti. Kaupan myötä Novatorista tuli merkittävä Elisan omistaja.

Novator lisäsi omistusosuuttaan nopeasti kymmeneen prosenttiin. Sen tavoitteena oli rahastaa omistuksellaan: vaatimalla tuhteja osinkoja ja kauppaamalla Elisaa kenelle tahansa, joka oli valmis paljon maksamaan.

Lopulta suomalaiset liittoutuivat ja estivät islantilaisten aikeet. Valtio herätti henkiin omistajaohjauksesta vastaavan puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) johdolla hyllyssä maanneen Solidium-yhtiön. Se osti työeläkeyhtiö Varmalta Elisan osakkeet, jotka Varma oli hankkinut islantilaisilta.

Varma toimi valtion bulvaanina, kun Elisan kauppaaminen ulkomaille estettiin. Solidium on siis pitkälle Elisa-kauppojen luomus.

Miten niin tylsä Elisa?

Elisaa johti jo Solidium-kauppojen aikana Veli-Matti Mattila, Etelä-Pohjanmaalta Teuvalta kotoisin oleva diplomi-insinööri. Hän on joutunut poikkeuksellisen pitkän, yli 20 vuotta kestäneen Elisa-pestin aikana kuulemaan useita kertoja tarinaa tylsästä Elisasta, joka pitää sen, mitä lupaa.

Elisa on historiansa puolesta kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä.

Ensin Mattila saneerasi virastomaista, entiseltä nimeltään Helsingin Puhelinta, kovalla kädellä. Hänen aloittaessaan toimitusjohtajana Elisassa vuonna 2003 työntekijöitä oli 7 500, vuonna 2007 enää reilut 3 000 työntekijää ja nyt lähes 5 700. Mattila tähdentää, että ilman hankalia kustannusleikkauksia nykyistä Elisaa ei olisi enää olemassa

Välissä omistajat tappelivat islantilaisten kanssa. Lopulta, Mattilan siirtyessä maaliskuun alusta alkaen eläkkeelle, Elisa näyttäytyy tulos- ja osinkokoneena, josta valtiokin on merkittävästi hyötynyt. Valtio osti islantilaiset pihalle 11,20 euron hinnalla. Nyt osake maksaa reilut 40 euroa, ja osinkovirta on ollut vuolas.

”Liikevaihtoa on helppo kasvattaa isoilla yritysostoilla. Se takaa näyttävyyden ja suuret otsikot. Pörssiyhtiönä on erityisesti tärkeä ymmärtää, että asiakasarvon luomisen lisäksi tehtävämme on luoda arvoa omistajille”, Mattila muistuttaa.

Tämä on hänen testamenttinsa seuraajalleen Topi Mannerille, jonka Elisa nappasi Finnairilta Mattilan työn jatkajaksi.

Elisa tekee vuodesta toiseen reilusti yli 20 prosentin liikevoittoa kun samaan aikaan esimerkiksi Telia yltää vain murto-osaan siitä.

Valtion koura pienemmäksi

Islantilaisten maihinnoususta ja siitä irtaantumisesta jäi Elisaan siivu valtion omistusta, jota hallinnoi Solidium.

Nyt Petteri Orpon hallitus vääntää omistajapoliittisesta periaatepäätöksestä. Siinä yhteydessä päätetään esimerkiksi siitä, mitä Solidiumin salkulle tehdään, aiotaanko valtion enemmistöomistuksia pörssissä purkaa ja mitä tapahtuu listaamattomiin valtionyhtiöihin kertyneille pääomille.

”Se, että kuinka paljon valtion pitää omistaa, niin minusta vähemmän kuin yleisesti ajatellaan”, Mattila sanoo.

Hänen mukaansa on perusteltua, että valtio omistaa vaikkapa strategista infraa, mutta heti kun lähdetään pörssiin ja erityisesti enemmistöomistajaksi, eteen tulee ristiriitoja. Miten hoituu esimerkiksi hyvä hallintotapa tai viestintä vaikeissa tilanteissa, kun politiikka sotkeutuu bisnekseen, hän pohtii.

”Valtion ei ole hyvä omistaa merkittävää määrää pörssiyhtiöitä, enemmistöomistuksia ei missään tapauksessa”, Mattila päättelee.

Eikö valtion väliintulo Elisassa ollut kuitenkin onnistunut operaatio?

”Sehän oli varmaa, että islantilaiset olivat myymässä. Joku omistaja olisi Elisalle tullut ja on hyvin vaikea spekuloida, että oliko ratkaisu, joka silloin syntyi, paras. Ainakaan se ei ollut kovin huono, valtiollekaan, joka hyvällä hinnalla ja on saanut osingot päälle”, Mattila vastaa.

Hänen mukaansa oleellista on, että on suomalaista omistusta. Sen lisääntymistä pitäisi tukea. Suomi on pääomaköyhä maa Euroopan reunalla. Solidiumin olemassaoloa saattaa puoltaa Mattilan mielestä juuri fakta siitä, että kotimaista pääomaa uupuu markkinoilta.

”Valtion voi olla perusteltua omistaa yhtiöitä tietyissä saumakohdissa. Mutta jos pitempiaikaisesti ja isosti, se ei välttämättä ole valtion asia”, Mattila sanoo.

Hallituksen ei pidä perääntyä

Mattilan persoonasta huokuvat periaatteellisuus ja vaatimus asioiden tarkasta perustelemisesta. Muoti-ilmiöiden perässä juokseminen ei häneen istu. Hän korostaa asioiden kehittämistä, jatkuvaa parantamista ja oppimista.

Työteliästä Mattilaa selvästi harmittaa Suomen velkaantuminen. Suomi ei ole hänestä ansainnut nykyistä elintasoaan.

”Suomi on jäänyt lähtökuoppiin, 16 vuotta ei ole ollut reaalista talouskasvua. On ollut hyvä, että Suomessa on voitu elintasoa nostaa, mutta sitä on nostettu perusteettomasti, emme ole tienanneet sitä. Suomessa sakkaa pahasti ja pysyvästi, kuten presidentti Niinistö juuri hiljattain sanoi.”

Hän ei epäröi antaa tukeaan porvarihallituksen politiikalle.

”Pitkään aikaan meillä on hallitus, joka on identifioinut Suomen ongelman ja yrittää ratkaista sitä. Ongelmaan ei ole olemassa mitään hokkuspokkuskonstia”, Mattila sanoo.

Itseltään ja muilta vaativa Mattila koki vuonna 2017 sen, mitä voi tapahtua, kun osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) hallituksen puheenjohtajana toiminut Mattila halusi ottaa kantaa työehtojen yrityskohtaisen sopimisen puolesta, mutta otsikoihin nousi hänen arvionsa siitä, että suomalaisten palkat ovat 10–15 prosenttia liian korkeat.

Kun Juha Sipilän hallituksen aikana tunteet kävivät muutenkin jo kuumina, niin Mattilan arvio lähti lentämään kunnolla. Hänen sanomisiaan verrattiin toimitusjohtajien ansioihin, vasemmisto-oppositio löi kaiken peliin. Vaatimattomaan Mattilaan kohu jätti silloin jäljen, varovaisuuden.

Nyt hän palaa asiaan, ei palkkoihin vaan paikalliseen sopimiseen ja lakkoihin. Hänestä globaalissa kilpailussa menestyminen vaatii nykyistä suurempaa joustavuutta. Se olisi Mattilan mukaan myös työntekijöiden etu.

”Onhan se aika hullua, että meillä on 300 000 työtöntä ja moni työpaikka on huutanut työntekijöitä. Tämä lakkoilu vaan pahentaa tilannetta. Tuntuu siltä, että meillä on kehittynyt Suomeen järjestöjen ylivalta. Fiksut suomalaiset ovat ulkoistaneet ajattelua ja tekemistä järjestöille liikaa”, Mattila sanoo.

Metsäteollisuus on muutoksen ajuri

Mattilan mukaan paikallisen sopimisen lisäämisestä on pidettävä kiinni. Hän huomauttaa, että metsäteollisuudessa, jossa ei enää ole yleissitovia työehtoja, palkat ovat keskimäärin nousseet ja sopimuksia tehdään.

”Kyllä voi sanoa, että metsäteollisuus on jonkinlainen ajuri. Työmarkkinoilla pitäisi mennä tuohon suuntaan. Se ei tarkoita, etteikö tärkeitä tehtäviä jäisi järjestöille, mutta kyllä sopimisen pitäisi tapahtua yhä enemmän yritystasolla”, Mattila sanoo.

Hän pitää ”vähän hulluna” sitä, että hallitukselta vaaditaan paikallisen sopimisen lisäämisestä tarkkoja työllisyyslaskelmia tilanteessa, jossa verrokkimaissa toimet on jo tehty ja myönteisiä tuloksia nähty.

Mattila ei neuvo hallitusta antamaan periksi, päin vastoin.

”Meillä on parlamentarismiin nojaava hallitus, joka on identifioinut ongelmia. Jos nyt katsotaan vaikka näitä leikkauksia, niin niitähän on ikävä kyllä pakko tehdä. Jos ottaisimme vain lisää velkaa, niin syömme hyvinvoinnin tulevilta sukupolvilta ja tukehdumme korkoihin. Emme ole 15 vuoteen tehneet tarpeeksi toimia.”

Huijarit kuriin

Yhtä ylpeänä kuin pohjalaisisäntä esittelisi kiiltävää Volvoaan, Mattila kertoo Elisan strategisista päätöksistä, pitkäjänteisestä kehittämisestä ja teknologisesta edelläkävijyydestä sekä asiakaskeskeisyydestä.

Kysyttäessä mahdollisista virheistä omana toimitusjohtajakautenaan, Mattila ei lähde niitä yksilöimään. Sen sijaan hän esittelee mieluusti Elisan tilannehuonetta. Siitä on lasiseinän välittämä näkymä toiseen huoneeseen, tilannekeskukseen, jossa it-ekspertit reagoivat esimerkiksi vikailmoituksiin.

”Meillä on sanonta, että virhe on meille lahja. Emme etsi syyllisiä, vaan keskitymme oppimaan virheistä”, Mattila sanoo.

Elisa on Mattilan mukaan kehittänyt huippuunsa ennakoivan viankorjauksen. Sen saldona on muun muassa yli 50 000 automaattista verkon optimointitoimenpidettä vuorokaudessa.

Esimerkkinä toimivat myös huijauspuhelut. Niitä Elisa kykenee innovaationsa avulla estämään yli 20 miljoonaa vuodessa. Huijauspuheluista syntyneet taloudelliset menetykset ovat vähentyneet kolmen vuoden aikana yli seitsemästä miljoonasta eurosta noin kolmeen tuhanteen euroon.

Ja kun aiemmin noin 90 prosenttia Elisan asiakkaiden ulkomaanpuheluista oli väärillä numeroilla tulleita, niin nyt ne on pystytty estämään käytännössä kokonaan.

Suuri oivallus

Mattilan ja Elisan yhtenä arvokkaimpana oivalluksena voi pitää sitä, että teleoperaattorien liiketoiminta on lopulta hyvin maakohtaista tai että ostettavien operaattorien hinta on korkea suhteessa synergiaetuihin.

Elisa keskittyi Mattilan kaudella saneerauksista päästyään perinteisen teleoperaattoritoiminnan lisäksi digitaalisiin palveluihin, kuten Elisa Viihteeseen ja digitaalisiin ohjelmistopalveluihin, joita se tarjoaa myös muille operaattoreille. Digitaalisten palveluiden liikevaihto on 400 miljoonan verran, kun koko liikevaihto on 2,2 miljardia euroa.

”Se että on saatu yhdessä elisalaisten kanssa luotua tällainen jatkuvan kehittämisen kulttuuri, niin se on minusta yksi parhaita onnistumisia”, Mattila antaa tunnustusta.

Hän itse aloittaa pian Orionin hallituksen puheenjohtajana. Jotain muutakin on kuulemma tulossa, mutta siitä ei vielä sen enempää. Eittämättä jotain sellaista, joka kehittää itseä, kuten Mattilan oppi kuuluu.