Suunnistuskartta kertoo, miltä maasto näyttää ylhäältä päin katsottuna. Suunnistuskartta on pienennetty ja yksinkertaistettu kuvaus kohteesta ja niissä käytetään kansainvälisiä väri- ja symbolimerkintöjä.

Karttamerkkien ja kartan värien tunteminen on kartanluvun ja suunnistustaidon perusedellytys. Alussa kannattaa keskittyä tavallisimpien merkkien opetteluun. Jotkut piha- ja sprinttisuunnistuskarttojen merkit poikkeavat hieman normaalin suunnistuskartan merkeistä.

Kartan värit

Valkoinen: Normaali, hyväkulkuinen metsä
Keltainen: Avoimet alueet, pellot, niityt, hakkuualueet
Vihreä: Kulkukelpoisuutta hidastava tiheä kasvillisuus, huonopohjainen maasto, puut ja pensaat, tontit
Sininen: Meret, järvet, lammet, suot, joet, ojat, kaivot
Ruskea: Maanpinnan muodot: korkeuskäyrät, kumpareet, supat. Hiekka ja asfalttipinnat.
Musta: Tiet, polut, kivet jyrkänteet, rakennukset, aidat, erikoiskohteet
Harmaa: Avokallio, rakennusten katokset

 

Karttamerkit

Tilaa karttamerkkikortit (suunnistuslitto.fi)

Korkeuskäyrät

Maastonmuodot ja korkeuserot kuvataan suunnistuskartalla ruskean värisillä korkeuskäyrillä. Käyrävälillä tarkoitetaan kahden käyrän välissä olevaa korkeuseroa. Käyrävälin suuruuden valintaan vaikuttavat maaston korkeuserot ja pienipiirteisyys eli maastokohteiden lähekkäisyys. Suunnistuskartan korkeuskäyrien tasoero, eli käyräväli, on 5 tai 2,5 metriä.

Maaston muotojen hahmottaminen kartasta on yksi suunnistuksen vaikeimmista tehtävistä. Korkeuskäyrien opettelu on hyvä aloittaa ylöspäin kohoavan mäen ja alaspäin laskevan supan eroavaisuuksien hahmottamisella. Supassa korkeuskäyrään sisäänpäin merkitty rinneviiva kertoo, että maanpinta viettää alaspäin viivan suuntaan. Kumpareita kuvaavissa korkeuskäyrissä rinneviivaa ei ole ja se kertoo, että maanpinta nousee siinä kohdassa.

Helpoiten korkeuskäyrien tutkiminen onnistuu maastossa, josta löytyy erikokoisia mäkiä ja on hyvä näkyvyys. Kartalta mäkialueiden hahmottaminen alkaa mäen korkeimman kohdan löytämisestä. Tämän jälkeen on helpompi ymmärtää, mihin päin maasto laskee ja mihin nousee.

Kartan mittakaava

Kartat piirretään mittakaavaan, joka ilmaistaan suhdeluvulla. Mittakaava kertoo sen, missä suhteessa kartalla olevat kohteet ovat todellisuuteen verrattuina. Eli kuinka paljon tietty etäisyys kartalla on todellisuudessa maastossa.

Suunnistuskartoissa käytetään tarpeesta riippuen erilaisia mittakaavoja. Suuren mittakaavan kartoilla kohteet näkyvät isompina ja selkeämpinä, kuin pienillä mittakaavoilla. Suunnistus on helpointa aloittaa mahdollisimman suuren mittakaavan kartalla, jossa kohteet on esitetty selkeästi ja kartalla kuvattu alue on pieni.

Mittakaava ilmaistaan suhdeluvulla:

Pihakartan mittakaava on usein 1:1000, jolloin 1 cm kartalla on 10 m maastossa.
Sprinttisuunnistuskartan mittakaava on usein 1:4000, jolloin 1 cm kartalla on 40 m maastossa.
Perinteisen suunnistuskartan mittakaava on usein 1:10 000, jolloin 1 cm kartalla on 100 m maastossa.

Pihakartta

Pihakartta on suunnistuskartoista helppolukuisin ja pienimmältä alueelta tehty. Aloittelevan suunnistajan kartta on oltava suuressa mittakaavassa, jolloin selkeät kohteet helpottavat kartan hahmottamista. Pinta-alaltaan pieneltä alueelta tehty tarkka, yksityiskohtainen, mutta samalla helppolukuinen kartta mahdollistaa suunnistustaidon kartuttamiseen.

Pihakartta laaditaan mittakaavaan 1:500 – 1:2500. Pihakartalla on karttamerkein kuvattuna sellaisiakin kohteita, joita ei tavallisessa suunnistuskartassa tai sprinttisuunnistuskartassa kuvata, kuten jalkapallomaali, keinu tai kiipeilyteline.

Sprinttisuunnistuskartta

Sprinttisuunnistuskartta kuvaa selkeästi kaupunki-, puisto- ja piha-alueita. Myös sprinttisuunnistuskartta sopii hyvin koulupihojen ja lähialueiden kartoiksi, sillä kartalle merkitään pienimmätkin yksityiskohdat ja väritys tekee kartasta helppolukuisen.

Sprinttisuunnistuskartan viralliset mittakaavat ovat 1:4000 ja 1:5000. Sprinttisuunnistuskartalle mahtuu isompi maastoalue kuin pihakartalle.

Suunnistuskartta

Perinteinen suunnistuskartta sopii parhaiten metsämaaston kuvaukseen. Suunnistuskartalla suunnistaminen vaatii suurien kokonaisuuksien hahmottamista, oleellisen oivaltamista ja suoritusvarmuutta. Suunnistuskartan käyttäminen harjoittelussa sopii vasta kokeneemmille suunnistajille.

Suunnistuskartan mittakaava on 1:10 000 tai 1:15 000. Kartalle mahtuva maastoalue on huomattavasti laajempi, kuin piha- tai sprinttisuunnistuskartalle mahtuva alue.

Suunnistusradan virallinen merkitseminen kartalle:

Ratamerkinnät tehdään karttaa violetin värisinä.
Lähtö merkitään kartalle tasasivuisella kolmiolla.
Rastit merkitään piha- ja sprinttikartoille ympyröinä, joiden halkaisija on 6 mm.
Rastit yhdistetään toisiinsa suorilla viivoilla haluttuun järjestykseen ja numeroidaan (1-).
Jos radalla on maastoon viitoitettua reittiä, se merkitään kartalle katkoviivalla. Suunnistuskilpailuissa tällainen on esimerkiksi maaliviitoitus.
Maali merkitään kaksoisympyrällä, joiden halkaisijat ovat 5 ja 7 mm
Kielletty alue merkitään ristikkoviitoituksella.