Naapuristo
”Onpa upea päivä naapuristossa!” Pöllö sanoi.
”Täälläkin on kaunis päivä”, Nalle Puh sanoi.
”Niinhän minä juuri sanoin”, Pöllö sanoi. ”Mitä upein päivä naapuristossa.”
”Naapurin Ristostako sinä nyt puhut?” Puh kysyi.
”Naapuristosta”, Pöllö vastasi. ”Meidän naapuristostamme – paikasta, jossa me asumme ja jossa kaikki meidän naapurimme asuvat ja ovat naapuriystävällisiä.”
”Ai”, Puh sanoi. ”Siellä tosiaan on upea päivä!”
(Nalle Puh ja naapurit, Disney)
Meidän naapuristossa ainakin on tosi naapuriystävällistä väkeä. Talossamme asuu melko paljon pieniä lapsia ja sitä kautta aikuisetkin on mukavasti tutustuneet. Helpottaa ihan suunnattomasti elämää, kun lähellä on apua vaikka minkälaiseen pulmaan ja hyvää lenkkeily-, jumppa- ja hiekkalaatikkoseuraa on aina lähellä.
Parhaimmillaan hiekkalaatikolla on tälläkin viikolla ollut yhtä aikaa yhdeksän 1-4-vuotiasta lasta ja näiden vanhemmat. Kun aikuisia on pihalla enemmän, voi vastuutakin jakaa. Muiden äitien kanssa usein ripustellaan vuorotellen pyykkiä narulle, käytetään lapsia sisällä potalla tai käydään hakemassa sisältä evästä. Muut katsovat sillä aika toistenkin lapsia. Vähän isommat lapset jaksavat antaa pikkuvauvoille vauhtia keinussa ja rakennella hiekkakakkuja.
Jos joku lapsista pyöräilee kovaa vauhtia parkkipaikkaa kohti, aina on joku aikuinen menossa perään, eikä mietitä onko lapsi oma vai naapurin.
Kun oltiin Isin kanssa yhtä aikaa mahataudissa sängyn pohjalla, otti naapuri meidänkin lapset ulos, niin että saimme levätä. Kun taas heillä oli isosisko monta päivää kuumeessa eikä päivisin lasten kanssa kotona oleva koti-isä voinut viedä pikkuveljeäkään ulos ja sisällä alkoi olla tukalaa, kävin hakemassa pikkuveljen meidän mukaan ulos.
Meidän kylpyhuoneen lampun ollessa rikki, kävi toinen naapuri korjaamassa lampun ja kiitokseksi leivoimme Kookoksen kanssa hänelle keksejä.
Keksejä leipoessani huomasin, että kananmunat olivat loppu. Kävin tietenkin lainaamassa toiselta naapurilta.
Lasten pyörät, potkulaudat ja muut välineet pihalla ovat yhteisessä käytössä. Kaikki saavat ajella erilaisilla ja erikokoisilla välineillä, eikä kaikilla tarvitse olla jokaista menopeliä omana.
Koko talven ajan kahvittelimme ”naapurinrouvan” kanssa aamupäivisin jomman kumman luona ja pienet saivat leikkiä yhdessä. Nyt aamupäiväkahvitkin on siirretty ulos.
Kun kotona alkaa meno käydä vallattomaksi, käyttäytyvät lapset yleensä naapurissa paremmin ja toisten lelut ovat tietenkin aina mielenkiintoisempia kuin omat. Vuorotellen aika usein siis vieraillaan toistemme leluapajilla.
Onko muilla yhtä kivoja naapurustoja? Tunnetteko naapureitanne ja pihanne lapsia ja aikuisia?
Kuvissa naapurustoa edustavat vain omat lapset.