Luetko sotahistoriaa? Tai historiateoksia ylipäätään? Jos luet, kerro ihmeessä, mitä kirjoja luet ja miksi? Jaa lukuvinkkejäsi muillekin. Historian taju, ja historian kertomusten ydintarinoiden ymmärtäminen, voi antaa uusia oivalluksia ja näkökulmia myös nykyajan epävarmuuteen. Oma lukuvinkkini sotahistoriasta kiinnostuneille on everstiluutnantti E. Kuussaaren Venäläisten sotataito I. Arvosteleva tutkielma. Muinaisuudesta Pietari I:een. (1931, Otava.) Tämä teos oli yksi monista taustoittavista lähteistäni, kun laadin omia teoksiani jatkosodan kaukopartiomiesten tiedustelumatkoista. On aina hyvä kurkistaa tarinoiden taakse! Mitä sanottavaa evl. Kuussaarella on Moskovan vallan ja valtakunnan kasvun uhkaavasta luonteesta? Sitä kuvataan teoksessa muun muassa näin: "Päämääränä on vain naapurikansojen kaataminen ja sulattaminen suureen venäläiseen kansamassaan ja sen tapoihin. Tuon kasvun elinvoimana ei ole luova työ, vaan ulkonainen laajeneminen. Kaiken se pyrkii hävittämään, mutta ei luo mitään." Kuulostaako tutulta? Evl. Kuussaaren kirja ilmestyi kahdeksan vuotta ennen Talvisodan syttymistä. Sen esipuhe kirjoitettiin jo vuotta aiemmin. Siinä tekijä antaa lukijalleen seuraavanlaisen lukuohjeen, joka sopii minusta oikein hyvin mihin tahansa kirjaan — ja miksei yhtä hyvin myös blogikirjoituksiin tai linkkaripostauksiin: "Tutkielman päätarkoituksena on arvostelevan tutkimusharrastuksen herättäminen sotahistoriaan. Sen kautta, elävöittäen vaikeata itsekasvatustyötään, saavuttaa jokainen sotilas parhaan tuen itselleen sotataidon etsinnässä. Kuta enemmän arvosteluhalua hänessä herää, kuta enemmän hänellä on seuraavienkin lehtien reunoille huomauttamista ja omia heränneitä ajatuksia muistiin merkittäväksi, sitä paremmin on teos täyttänyt tehtävänsä." Kriittinen (media)lukutaito on näinä vaikeina aikoina suomalaisille äärimmäisen tärkeää. Myös kaikille meille, jotka emme ole ammattisotilaita tai informaatiosodan asiantuntijoita. Meidän tulisi ymmärtää, mikä on kuvan ja sanan suhde todellisuuteen. Kieli luo todellisuutta representoimalla yksilöiden autenttisia kokemuksia ja näkemyksiä, mutta sanat eivät koskaan täysin onnistu siinä. Siksi tarvitsemme demokratiaa, sananvapautta ja sellaista avointa kansalaiskeskustelua, jossa pyritään ymmärtämään erilaisia näkökulmia eikä lyttäämään ja vaientamaan erimielisiä. Yhdessä keskustellen luomme ensin parempaa todellisuutta, josta voi myöhemmin jopa syntyä nykyistä parempi tulevaisuus. Tulevaisuutta tehdään siis joka hetki. Me luomme sitä yhdessä. Nyt. Turvallista, lukuintoista ja luovaa uutta vuotta 2024! 📝🙋🏻📚🇫🇮🙏💖✨ #writerslife #writing #books #reading #finland #turvallisuus #youtoo #history #future #media #information #behindyourstory #whatsyourstory #tarinasitakana
Mieheni harrastaa lukemista ja minä kirjojen ostamista. Viimemmäksi on luettu mm. - Anton Eskola: Suomen sodat ja rauhat - Torsten Ekman: Suomen Kaarti 1812 - 1905 - Vihavainen, Manninen, Rentola & Žuravljov: Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot - Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta
Ei ole Venäjällä mikään muuttunut.
Luen sotahistoriaa ja historiaa - lempiaihe. Apua, en muista nyt ulkoa yhtään satavarmasti. Oliko Lehväslaiho (tankkeja) - Suomen tankintorjunta -30 - 44, Otto Carius (tankkeja), Aleksanteri Suuri (d44h!), Napoleon, merisodankäynti 1700->, mm. Mitkä ovat lempiaiheita/kirjailijoita. Ja noh, kaikki muut..
Olen samaa mieltä siitä, että historian taju voi avata uusia näkökulmia ja auttaa ymmärtämään paremmin nykyaikaa. Aika vähän olen kuitenkin lukenut historiaa käsitteleviä tietokirjoja. Monenlaisia muita ja ensisijaisesti omaan alaani liittyviä tietokirjoja kyllä luen. Sen sijaan olen lukenut vaikka kuinka paljon kaunokirjallisuutta, jossa tapahtumat sijoittuvat menneeseen aikaan. Nyt olen lukemassa Eeva Kilven muistelmaromaanisarjaa, jossa Kilpi kuvaa toisen maailmansodan tapahtumia evakkotytön silmin. Olen itsekin evakon tytär. Äitini joutui lähtemään evakkoon 5-vuotiaana Ruskealasta isovanhempieni ja sisarustensa kanssa. Postauksen lopussa sinulla on hienoja ajatuksia kriittisestä (media)lukutaidosta ja kielen merkityksestä. Allekirjoitan nämäkin ajatukset. Näen ajatuksesi kielen luomisvoimasta dialogisina. Vaikka jaamme yhteisen kielen, jokainen yksilö luo kuitenkin todellisuutta kielen kautta kertomalla omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Yhdessä avoimesti keskustellen ja erilaisia ajatuksia kuunnellen ja ymmärtäen on todellakin mahdollista luoda uutta ja parempaa. Olet tässä aivan dialogin ytimessä. ✨️ Olen kokenut dialogisen keskustelun voiman monta kertaa sekä dialogin ohjaajana että osallistujana. 😊
Luen. Kaikista eniten kiinnostaa Suomen keskiaika ja sitä varhaisemmat sotimiset, mutta niistä on aika vähän jos ollenkaan kunnollista kirjallisuutta. Toiseen maailmansotaan perehtyneet kirjailijat välillä kynäilevät aiheesta, mutta jälk on sen mukaista että asiantuntemus on selkeästi paljon myöhemmästä ajasta.
Karjala taistelukenttänä: Karjala idän ja lännen välissä II. Oikein valaisevaa varsinkin jos ei ole hoksannut että Karjalaiset oli aika iso ja laaja toimintasäteinen heimo. Voi niitä Käkisalmelaisia.
Michel Chossudovsky: Köyhyyden Globalisointi, avasi aikanaan omia silmiä. Tämän kirjan pitäisi kuulua jokaisen maailman ihmisen pakolliseksi lukemiseksi. Lisää suosituksia kuvassa.. #ikuinenkasvu
Grazie mille cara amica Jaana J. , è un bellissimo e profondo post .
sisältöasiantuntija, erkkaope, kirjallisuuden opiskelija, töissä kirjoitan ihmisistä ja mietin pilkkusääntöjä #rehtoriainesta #pedagogiikka #kirjallisuus #kirjoittaminen
4moPitäisi lukea enemmän tieto- ja historiateoksia, mutta luen ehdottomasti eniten kaunokirjallisuutta. Ala-asteella innostuin keskitysleirikirjallisuudesta, jota luin öisin salaa vanhemmiltani. Erityisesti mieleen on jäänyt Auschwitzin tyttöorkesteri, josta on käsittääkseni sittemmin tehty uusi painoskin.