Elokapina-tuomio osoittaa poliisin toimivan systemaattisesti väärin mielenosoitusoikeutta rajoittaessaan, sanoo valtiosääntöoikeuden dosentti

Käräjätuomio Elokapinan mielenosoittajien sumuttamisesta osoittaa, että poliisi on toiminut ja toimii yhä systemaattisesti väärin mielenosoitusoikeutta rajoittaessaan, sanoo valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiainen.

– Keskeisin sanoma tällä tuomiolla on se, että poliisilla on ollut yleisesti käytössään virheelliset toimintatavat mielenosoitusoikeuden rajoittamiseen ja ne oikeusperustat, joita poliisi on yleisesti käyttänyt tämäntyyppisiin mielenosoituksiin puuttumiseen, ovat olleet oikeudellisesti virheellisiä.

Rautiainen tarkoittaa keskiviikkona annetun käräjäoikeuden tuomion osaa, joka koski tapahtumia Unioninkadulla ennen sumuttamista Kaisaniemenkadulla. Poliisi oli määrännyt mielenosoittajat pois ajoradalta Unioninkadulla, tai heidät otettaisiin kiinni.

Käräjäoikeus katsoi, että poliisin pitää lähtökohtaisesti soveltaa kokoontumislain 10:ttä pykälää, kun yleinen kokous määrätään siirtämään toiseen paikkaan. Sen mukaan poliisi voi yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan osoittaa kokouksen siirrettäväksi, jos se esimerkiksi vaarantaa ihmisten turvallisuutta tai häiritsee kohtuuttomasti sivullisia tai liikennettä. Oikeus katsoi, että Unioninkadulla tällaisia perusteluja ei ollut.

Poliisin yleisjohtajat kertoivat oikeudenkäynnissä katsoneensa, että voivat perustaa siirtymismääräyksen kokoontumislain 20. pykälään tai poliisilakiin. Oikeuden mukaan tämän yleisjohtajien tulkinnan syynä oli, että poliisiorganisaatiossa vallitsi yleisemminkin virheellisiä käsityksiä kokoontumislain säännösten soveltamisesta.

– Vaikka laillisuusvalvojat olivat jo aiemmin kiinnittäneet poliisin huomiota poliisilain ja kokoontumislain väliseen suhteeseen sekä siihen, minkä säännöksen nojalla yleisen kokouksen voi määrätä siirrettäväksi, poliisiorganisaatiossa on tästä huolimatta vallinnut tapahtuma-aikaan ilmeisen vääriä käsityksiä näiden lakien suhteesta ja soveltamisesta, tuomiossa kirjoitettiin.

Rautiaisen mukaan kokoontumislain 10. pykälä asettaa mielenosoitukseen puuttumiselle tiukimmat kriteerit kuin 20. pykälä ja poliisilaki.

Virheellinen käsitys pitkän aikaa

Rautiaisen mukaan syytteissä tulee hyvin selvästi esiin se, että poliisissa on vallinnut pitkän aikaa virheellinen käsitys lain sille antamasta mielenosoituksiin liittyvästä toimivallasta.

– Poliisi on ikään kuin pyrkinyt etsimään toimilleen oikeusperustaa sellaisista kohdista, joista sitä ei poliisille löydy. Tiedämme, että poliisi on viime aikoinakin kohdentanut lukuisiin mielenosoituksiin toimenpiteitä nojaten virheellisesti tulkitsemiinsa pykäliin, kuten tässäkin asiassa, Rautiainen sanoo.

Käräjäoikeus katsoi, että vaikka mielenosoittajien siirtämiselle ei ollut perusteita, ei syytteessä olleita poliiseja tullut tuomita teon vähäisyyden vuoksi. Rautiaisen mukaan myös toisenlaiset tulkinnat olisivat olleet oikeudellisesti mahdollisia poliisien rikosvastuun osalta.

– Tässä tuomiossa nimenomaisesti todetaan, että poliisi on toiminut lainvastaisesti. Vaikka syytteet on hylätty vähäisyysperusteella tai tahallisuuden puuttumisella, on selvää, että poliisi on toiminut lainvastaisesti. Poliisilla ei ollut perustetta siirtää mielenosoitusta Unioninkadulta. Tässä tilanteessa olisi ollut aivan perusteltua ajatella myös, ettei teko ollut vähäinen, ja tuomita poliisit syyttäjän vaatimusten mukaisesti, Rautiainen sanoo.

– Käräjäoikeus on joka tapauksessa nyt poikkeuksellisen selväsanaisesti ja perustellusti vääntänyt poliisille rautalangasta, että mikä on se oikeusperusta, jota mielenosoitukseen puuttumiseen voi käyttää. Sillä on mielestäni merkittävä arvo.

Johanna Latvala