Kaupunkilehti Tamperelainen käsitteli loppuvuoden aikana osaltaan sitä, tulisiko kannabis laillistaa Suomessa vai ei. Lehti haastatteli marraskuussa pirkanmaalaista miestä, joka sai avun selkäkipuihinsa lääkekannabiksesta.
Kannabista voidaan määrätä Suomessa laillisesti lääkkeeksi, reseptivapaasti sitä ei ole laillisesti saatavilla.
Pirkanmaalla asuva entinen ambulanssinkuljettaja muistaa edelleen tarkasti hetken, jolloin hän tajusi että tulevaisuus omassa ammatissa on käytännössä taputeltu. Yövuoroa tehnyt mies meni katsomaan, reistaileeko paarien automatiikka.
Sitten paarit tulivat koko painolla miehen kannateltavaksi.
– Alaselässä tuntui kova kipu samantien. Jotain meni rikki.
Mies ei enää ole työskennellyt vuosiin entisessä ammatissaan. Kipujen kasvaessa mies ehti ajatella, ettei työskentelisi enää missään ammatissa.
Lopulta alkuvuonna 2016 hänelle määrättiin lääkekannabista.
– Sitä ennen oli pariin vuoteen hyvä että pääsin ylös edes sohvalta ilman hirvittäviä kipuja. Tuosta voi samalla laskea sen, miten aineeseen suhtaudun.
Mies ehti saada aikanaan ambulanssinkuljettajana hyvän läpileikkauksen suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaiseen päihdekulttuuriin. Esimakua tuli jo pikkupoikana.
– Minä vietin paljon aikaa isoisäni kanssa, joka oli käynyt sodan. Elämä sen jälkeen ei ollut papalle helppoa: alkoholia kului ja sitä kului myös lapsen nähden. Muistan jo aika nassikkana osanneeni laulaa että Eldankajärven jää on taakse jäänyttä elämää, sitä pappa lauloi aina kun oli vähän maisteltu, mies muistelee.
Kyseessä onErkki Tiesmaan sanoittama, vuonna 1941 alkuperäisesti tehdyksi merkitty suosittu suomalainen sota-ajan laulu.
– Aikuisena sitten näki samaa janaa toisesta kulmasta. Pääkaupunkiseudulla ajettiin ambulanssia ja siihen aikaan asiakaskuntaan kuului vielä tällaisia nurkkakuntien alkoholisteja. Ne tulivat monet niin tutuiksi, että osasimme heidän sosiaaliturvatunnuksensakin. Niitä vietiin sitten eri puolilta paikattavaksi: oli taskut täynnä virsikirjoja ja ties mitä ja kaikenlaista oli voinut päivän mittaan sattua, jonka päätteeksi oli sitten asiaa taas päivystykseen, mies muistelee.
Vaikka mies on nähnyt suhteellisen nuoresta iästään huolimatta suomalaisen päihdekulttuurin pitkän oppimäärän kautta, hän ei kannabiksen laillistamiseen suhtaudu jyrkän kriittisesti.
– Sellaista mallia kannatan, jossa aineen käyttö olisi valtion kontrollissa. Käyttö perustuu yksilön kannalta omaan harkintaan ja vastuuseen, mutta myynti olisi jollain tavalla valtion valvonnassa.
Mies vierastaa osin runsaastikin suomalaista päihdevalistusta, jota ei pidä realistisena.
– Nythän päihdevalistus pohjautuu siihen, että otat sätkän kannabista ja kuolet samantien. Sitten junnu kokeilee sellaista ja huomaa etteihän tässä mitenkään käy. Sitten siirrytään kovempiin aineisiin, kun ajatellaan että nekin vaikuttavat samalla lailla, ja sitten tulee ongelmia.
– Uskon itse että hatsipäät pärjäävät omalla harkinnalla. Ja sitten niin, että päihtyneelle tai välitysepäilyn alaiselle ei myytäisi, mies huomauttaa.
Haastateltava esiintyy jutussa ilman nimeä ja kuvaa. Selitys siihen löytyy tästä.
– Olen saanut aikanaan turhan paljon tiedusteluja lääkkeen myymisestä ja määränneen lääkärin nimestä. Myös syitä määräykselle on kyselty. Yksi purkki minulta vietiin kotoa, mies sanoo.