Erja Manto on Turussa pitkään vaikuttaneen näyttelijäpariskunnan Ritva Juhannon ja Kapo Manton tytär. Kipinän näyttelijänammattiin Manto sai nuoruusvuosiensa Turussa, jossa kaupunginteatterissa elettiin kuohuvaa "kotkien kautta". Ralf Långbacka ja Kalle Holmberg tulivat mullistamaan Turun kaupunginteatterin vuonna 1972 ja heidän vanavedessään saapui tukku nuoren polven näyttelijöitä kuten Esko Salminen , Heikki Kinnunen ja Vesa-Matti Loiri . Teatteri vei nuoren Erjan mukanaan. Valmistuttuaan Turun Norssista ylioppilaaksi vuonna 1975 hän pääsi Teatterikorkeakouluun.
Mitä hahmoja esität Itsevaltiaissa?
- Kaikki naishahmot, paitsi en Tarja Halosta , sillä Mika Ala-Panulalla on siihen paras kärinä. Sitä paitsi hän oli jo ennen Itsevaltiaita tehnyt Halosta, joten miksi sitä vaihtamaan.
Ketä Itsevaltiaiden hahmoa on hauskin tehdä ja miksi?
- Esimerkiksi Jäätteenmäestä pidän, hän kun on vaan niin hauska.
Mitä silloin tapahtuu, jos tapaat esittämäsi poliitikon?
- He ovat hymyileviä ja aurinkoisia. Poliitikot ovat tyytyväisiä, kun he ovat esillä ja Itsevaltiaiden hahmoksi pääseminen on itseisarvo.
Mutta miksi Itsevaltiaat on herättänyt myös voimakkaita reaktioita poliitikkopiireissä?
- Olisi pelottavaa, jos kukaan ei älähtäisi. Sehän tarkoittaisi, että emme osuisi maaliin, ja se olisi turhauttavaa.
Teit aikaisemmin Iltalypsyä, onko politiikka erityisesti sydäntäsi lähellä?
- Tulin mukaan molempiin oikeastaan sattuman kautta. Politiikka ja yhteiskunta kiinnostavat tietysti ja se näkyy työssäni. Ohjaan radioon Ministeriä viedään ja näyttelen Viraston väkeä -kuunnelmassa.
Olet Ylen näyttelijä, mutta myös suunnittelet ja ohjaat. Onko vaikeaa hypätä roolista ja projektista toiseen?
- Nautin siitä, että viiletän studiosta toiseen ja vaihdan kasettia päässäni. Kuolisin jos tekisin koko ajan yhtä ja samaa.
Hämeenportin näyttelijätalo
Milloin muutit Turkuun?
- Saavuimme vuonna 1963, jolloin olin kuusivuotias. Äitini Ritva Juhanto (1937-2000) ja isäni Kapo Manto (1919-1977) aloittivat näyttelijöinä juuri valmistuneessa Turun kaupunginteatterissa. Minä menin Kerttulin kansakouluun.
Missä leikit lapsena Turussa?
- Asuimme Hämeenkadulla Hämeenportin talossa, jossa asui paljon muitakin näyttelijöiden perheitä ja liuta lapsia. Meillä oli oma talonmieskin. Leikimme talon isolla pihalla ja jokivarressa.
Missä leikit teiniksi kasvettuasi?
- Kävimme Tekulla discossa ja ujuttauduimme alaikäisinä Ikituuriin. Luuhasimme myös Turun ihanassa kirjastossa ja tietysti teatterilla.
Oliko Hämeenportin talossa paljon näyttelijöiden juhlia?
- Äitini ja isäni eivät olleet mitään hillittömiä juhlijoita, he tulivat töistä kotiin. Ja näyttelijät tekivät pitkää päivää siihen aikaan. Toki Hämeenportti oli teatterilaisten kantapaikka.
Vanhempasi olivat näyttelijöitä, etkö kapinoinut heitä vastaan, koska valitsit saman ammatin?
- Ei minun tarvinnut kuin liittyä joukkoon mukaan, kapinahan oli siinä, Långbackan ja Holmbergin luotsaamassa teatterissa.
Mistä isäsi erikoinen nimi Kapo tulee?
- Isäni on alunperin Kalle, mutta häntä on lapsesta asti kutsuttu Kapoksi.
Missä rooleissa muistat isäsi? Entä äitisi?
- Niitä on pitkä lista, esimerkiksi Kuningas Lear ja Galileo Galilei . Äitini töistä en voi unohtaa roolia jonka hän teki isän kuoleman (1977) jälkeen. Se oli Pekka Milonoffin ohjaama Pako . Katsoin aina kaikki näytelmät, joissa vanhempani olivat mukana, jotkut jopa monta kertaa.
Oliko sinulla nuorena idoleita?
- Näyttelijäperheen vesana ei fanittamista oikein ymmärtänyt. Minulla oli seinällä kuva Martin Luther Kingistä ja Snoopysta, niiden ympärille kai se maailmankuva rakentui.
Mitä teet nykyään kun käyt Turussa?
- Kävelen jokirannassa ja haikailen. Käyn myös mielelläni taidemuseoissa, torilla ja hallissa.
Ammatin takia äänenpainonvartija
Teetkö Itsevaltiaiden lisäksi muutenkin paljon töitä äänelläsi?
- Teen dubbauksia, spiikkejä, kuunnelmia, luen äänikirjoja, runoja. Eikä sovi unohtaa ohjaamaani Perhe Kärkistä , jolla on 600 000 kuuntelijaa lauantaiaamuisin, jolloin se tulee Radio Suomesta.
Miten ääni toimi maailmassa, jossa eletään kuvan valtakautta?
- Radio on hieno ja ainutlaatuinen väline, se antaa ihmisille vapauden muodostaa kuvat omassa päässä, mikä tekee todella hyvää. Meillä Ylessä tehdään vielä ihan oikeita radio-ohjelmia, jotka ovat sekä journalismia että taidetta.
Miten ääni pidetään öljyttynä?
- Ääniharjoituksilla, kuuntelemalla ja analysoimalla omaa ääntä. Tekemällä tätä työtä.
Onko Itsevaltiaiden teko raskasta äänelle?
- Silloin kun pitää kiljua ja rääkyä. Jäätteenmäen ääni on niin matala, että sen tekeminen ottaa äänen päälle.
Onko sinulla viesti yleisöllesi?
- Viesti riippuu jutusta, mutta yksi viesti minulla on aina: Kuunnelkaa kuunnelmia!
Onko erilaista näytellä pelkästään äänellä?
- Opetan Teatterikorkeakoulussa ja sanon siellä aina ensimmäisenä, että älkää vaan luulko, että ääni tehdään pelkästään äänellä. Se on kokonaisvaltaista esiintymistä. Siinä ei vaan tarvitse ajatella miltä näyttää. Minäkin olen kuin Ilmestyskirjan peto tehdessäni Itsevaltiaita, elehdin ja ilmeilen.
- Ääni on myös paljastava, sen taakse ei pääse piiloon. Kaikki falskius tulee läpi. Siksi minusta on tullut äänenpainonvartija. Kuuntelen aina äänenpainoa, sanastoa, koko puheen ilmettä. Siitä on melkein tullut taakka.
Tolkuton optimisti
Miten näyttelijä rentoutuu?
- Näyttelijän täytyy liikkua. Välillä saan hysteerisen innon ja käyn salilla kuusi kertaa viikossa, joskus liikunta jää yhteen uimiskertaan viikossa. Avantouinnista olen aivan kiihkoissani. Laitan ruokaa, luen, höpötän lapsilleni.
Oletko koskaan harkinnut mitään muuta ammattia?
- Neljänkympinkriisissä mietin, että rupean vaikka lammasfarmariksi. Mutta se nyt oli ihan utopistista höpinää ja meni ohi.
Onko sinulla tulevaisuudenhaaveita?
- Toivon saavani poikani, 19-vuotiaat kaksoset, opiskelemaan ja aikuisiksi, ilman että takerrun heihin. Lisäksi toivon, että työ pysyisi yhtä haastavana ja rakkaana. Mutta aina tulee jotain uutta. Uskon niin, koska olen tolkuton optimisti. Jos olen joskus masentunut, se kestää pisimmillään 20 minuuttia.
Sanna Vaajoensuu
