Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

Xylenini - mäkiyökköset IV
41 - 45 mm	Griposia aprilina, jäkälätammiyökkönen melko iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa vain sisarlaji G. pinkeri samannäköinen (Bulgaria, Kreikka & Turkki) sukupuolet ovat samanvärisiä   kotimaisista lajeista muistuttaa eniten M. alpium'ia
33 - 37 mm	Moma alpium, harjuyökkönen kuuluu alaheimoon iltayökköset    (Noctuidae, Acronictinae) erona G. aprilina'an etusiiven musta kuviointi ja takasiiven takanurkka lentää kesä- heinäkuussa (G. aprilina elokuun loppu - lokakuu) melko harvinainen toinen sukupolvi samaan aikaan kuin G. aprilina
35 - 38 mm	Dichonia aeruginea, ei Suomessa tyvisarakkeen etuosa selvästi vaaleampi kuin takaosa, vertaa Dryobotodes -suku takasiiven keskitäplä pyöreämpi kuin Dryobotodes -suvulla tyvisarakkeen etuosa ja aaltoviiru valkoisia, vertaa D. convergens keskiruumiin etuosassa keltainen ja valkoinen täplä, vertaa D. convergens harmaasävyisempi kuin D. convergens sukupuolet ovat samanvärisiä, koiraalla takasiivet vain paljon vaaleammat tummine suonineen lentää syys- lokakuussa lähinnä meitä Slovakiassa lämpimät tammea kasvavat metsiköt toukka elää tammilajeilla (Quercus)
38 - 43 mm	Dichonia convergens, ei Suomessa tyvisarakkeen etuosa selvästi vaaleampi kuin takaosa, vertaa Dryobotodes -suku takasiiven keskitäplä pyöreämpi kuin Dryobotodes -suvulla tyvisarakkeen etuosa ja aaltoviiru vaalean rusehtavia, vertaa D. aeruginea keskiruumiin etuosassa ei keltaista tai valkoista täplää, vertaa D. aeruginea ruskeasävyisempi kuin D. aeruginea sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiivet lentää elo- marraskuussa lähinnä meitä Pohjois-Puolassa kuivahkot, lämpimät, tammea kasvavat metsiköt toukka elää tammilajeilla (Quercus)
32 - 36 mm	Dryobotodes eremita, sammaltammiyökkönen normaalisti siipien väritys vihertävä, havemmin tämä sävy puuttuu, vertaa Dichonia -suku ja muut Dryobotodes -suvun lajit tyvisarake tasaisen tumma, vertaa Dichonia -suku munuaistäplä kapeampi kuin Dichonia -suvulla keskisarakkeen alaosassa ruosteenpunertavaa sävyä, vertaa D. monochroma ja D. carbonis aaltoviirun 'W' -kuvio terävämpi kuin sisarlajeilla takasiipien tumma kaarijuova näkyvissä melkein koko matkan, vertaa D. monochroma ja D. carbonis sukupuolet ovat samanvärisiä, myös takasiiviltään
35 - 40 mm	Dryobotodes monochroma, ei Suomessa tyvijuova vahva, vertaa D. eremita ja D. carbonis ulompi poikkiviiru valkeatäytteinen, vertaa D. eremita ja D. carbonis ulkosarakkeen alaosassa ei tummaa täplää, vertaa D. eremita ja D. carbonis koiras vaalean harmaa, takasiivet hyvin vaaleat, naaran etusiivet taas tumman (mustan) -harmaat ja takasiivet hiukan tummemmat kuin koiraalla, vertaa D. eremita ja D. carbonis lentää elo- lokakuussa lähinnä meitä Kaakkois-Puolassa kuivahkot, lämpimät, tammea kasvavat metsiköt toukka elää tammilajeilla (Quercus)
26 - 28 mm	Dryobotodes carbonis, ei Suomessa ulkosarakkeen alaosassa vahva musta täplä, vertaa D. eremita ja D. monochroma Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista tämännäköista lajia, jolla ulkosarakkeen alaosassa vahva musta täplä ja rengastäplän alla valkoinen varjo kohti siiven takanurkkaa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää syys- joulukuussa Etelä-Eurooppa, vanha havainto Slovakiasta kuivahkot, lämpimät, tammea kasvavat metsiköt toukka elää tammilajeilla (Quercus)   Etelä-Euroopassa vielä kaksi Dryobotodes -lajia: Dryobotodes servadeii Kreikka, Etelä-Italia Dryobotodes roboris Espanja, Etelä-Ranska
39 - 44 mm	Ammoconia caecimacula, tervakkoyökkönen iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa vain sisarlajit samannäköisiä: A. senex (Alppien eteläpuoli) A. reisseri (Kreikka) sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 41 mm	Aporophyla lueneburgensis, nummikuhmuyökkönen Aporophyla lutulenta tällä hetkellä pidetään kahtena eri lajina A. lutulenta'n yleisvaikutelma tiettävästi rotevampi A. lutulenta'lta puuttuu ilmeisesti kirjava muoto yhdessä 'lajit' kattavat koko Etelä- ja Keski-Euroopan A. lutulenta idässä ja A. lueneburgensis lännessä
42 - 45 mm	Aporophyla nigra, ei Suomessa iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- joulukuussa lähinnä meitä Luoteis-Puolassa (vanha havainto), Länsi-Tanskassa ja Länsi-Norjassa (jokseenkin yleinen) Länsi-Puolasta uusia havaintoja kaikenlaiset kuivat, lämpimät paikat toukka elää esim. kanervalla, hierakoilla ja heinillä (Calluna, Rumex, Poaceae)   Euroopassa vielä kolme Aporophyla -lajia: Aporophyla australis (Alppien eteläpuoli ja Atlannin rannikko Hollantiin asti) Aporophyla chioleuca (Espanja ja Välimeren saaret) Aporophyla canescens (Alppien eteläpuoli)
38 - 41 mm	Melanchra persicariae f. unicolor, täplätarhayökkönen kuuluu tarhayökkösiin    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) suomalaisista lajeista muistuttaa eniten A. nigra'a hiukan pienikokoisempi aaltoviiru heikkoina valkoisina pisteinä perusmuodon kuviointi paistaa heikosti läpi, mm. valkoinen etureunatäplä takasiiven takanurkassa suvulle tyypillinen vaalea juova lajin perusmuodolla suuri valkoinen munuaistäplä
40 - 51 mm	Dasypolia templi, loimuyökkönen melko iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan vain Etelä-Euroopan samankokoiset ja Uralin selvästi pienemmät sisarlajit hiukan samannäköisiä: D. ferdinandi (Alpit) D. esseri (Kreeta) D. timoi (Etelä-Ural) D. murina (Etelä-Ural) sukupuolet ovat samanvärisiä
Polymixis -suku
Euroopassa 17 lajia, joista kaksi tavattu Suomesta
41 - 42 mm	Polymixis polymita, viherkallioyökkönen siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan suvun muita lajeja lukuunottamatta Euroopassa ei toista samannäköistä lajia etusiivet oliivinvihertävät keskisarake selvärajainen, etureunaa lukuunottamatta tasaisen tumma ja ulkosaraketta tummempi, vertaa P. lichenea ja P. flavicincta tyvisarakkeen alapuolisko tummempi kuin yläpuolisko, vertaa sivun muut Polymixis -lajit yökköstäplät selvät, vaalearajaiset, vertaa sivun muut Polymixis -lajit millään muulla suvun lajilla ei ole valkoisia juovia keskiruumiissa koiraalla takasiivet valkoiset, ulkoreunasta tummasuoniset, naaraalla kokonaan tummat takasiivissä pienet, pyöreät keskitäplät, vertaa sivun muut Polymixis -lajit
35 - 40 mm	Polymixis xanthomista, ei Suomessa suvun muita lajeja lukuunottamatta Euroopassa ei toista samannäköistä lajia etusiivet vaalean harmaat - ruskehtavan harmaat poikkiviirut huomaamattomat, keskivarjo levinnyt täyttämään keskisarakkeen, vertaa P. lichenea ja P. flavicincta tyvisarake melko tasaisen vaalea, joko hiukan keskisaraketta vaaleampi tai yhtä vaalea, vertaa sivun muut Polymixis -lajit yökköstäplät näkyvät vaaleina, hiukan epäselvinä, vertaa sivun muut Polymixis -lajit koiraalla takasiivet puhtaan valkoiset, ulkoreunasta hiukan tummasuoniset, naaraalla kokonaan tummat koiraalla kapeat, kampahampaiset tuntosarvet, vertaa P. lichenea takasiivissä aivan pienet keskitäplät, vertaa sivun muut Polymixis -lajit lentää syys- marraskuussa lähinnä meitä Etelä-Puolassa avoimet niukkakasvuiset, kivikkoiset ruohostot toukka polyfagi, elää matalilla kasveilla
34 - 36 mm	Polymixis lichenea, ei Suomessa etusiivet ruskehtavan ja vihertävän harmaat, tasaisen kirjavat yökköstäplät ja muu kuviointi näkyy hiukan selvemmin kuin P. flavicincta'lla poikkiviirut kaksinkertaiset, valkotäytteiset, vertaa P. flavicincta aaltoviirussa heikot, valkoiset täplät, tyvipuolella hiukan tummaa varjostusta, vertaa P. flavicincta koiraan tuntosarvet leveät, kaksoiskampahampaiset, vertaa P. xanthomista ja P. flavicincta koiraalla takasiivet vaaleat, ulkoreunasta tummasuoniset, naaraalla kokonaan tummat takasiivissä yleensä selvät keskitäplät, vertaa sivun muut Polymixis -lajit lentää syys- marraskuussa lähinnä meitä Tanskassa (levinnyt hiljain Länsi-Jyllantiin) 1. löytö 1981 lämpimät, avoimet hiekkapohjaiset meren rannikot toukka elää matalilla kasveilla esim. hierakoilla (Rumex)
43 - 43 mm	Polymixis flavicincta, kellerväkallioyökkönen etusiivet ruskehtavan ja vihertävän harmaat, tasaisen kirjavat yökköstäplät ja muu kuviointi erottuu huonommin kuin P. lichenea'lla koiraalla kapeat, kampahampaiset tuntosarvet, vertaa P. lichenea koiraalla takasiivet vaalean harmaat, ei niin valkoiset kuin sisarlajeilla, ulkoreunasta selvästi tummuneet, naaraalla kokonaan tummat takasiivissä olemattomat keskitäplät, vertaa sivun muut Polymixis -lajit Tanskassa laji on mantereelta hävinnyt 1960 -luvun jälkeen, Bornholmissa vielä paikallinen
Keskiruumisvertailuja Polymixis polymita - Polymixis flavicincta
P. polymita: suvun ainoa laji, jolla valkoiset juovat keskiruumiissa P. xanthomista: vaaleanharmahtava, jossa valkoisia, rusehtavia ja vihertävänruskeita karvoja ennen otsaa tumma juova P. lichenea: vaihtelee ruskean- ja vihertävänharmaasta tummanharmaaseen jopa mustaan, jossa valkoisia ja kellertävänruskeita karvoja siipikansien ulkoreuna keskustaa tummemmat huomaa tuntosarvet (kaikki kuvat uroksista) P. flavicincta,: ruskeanharmaa, jossa kellertävänruskeita, tummanruskeita ja vaaleanharmaita karvoja
Euroopassa vielä kolmetoista Polymixis -lajia: Polymixis manisadjiani (Välimeri) Polymixis serpentina (Italia ja Kreikka) Polymixis argillaceago (Espanja, Ranska, Italia) Polymixis rufocincta (Alppien eteläpuoli) Polymixis sublutea (Sisilia) Polymixis germana (Välimeri) Polymixis dubia (Espanja, Ranska, Italia) Polymixis rosinae (Välimeri) Polymixis bischoffi (Turkki) Polymixis culoti (Kreikka) Polymixis leuconota (Kreeta) Polymixis trisignata (Bulgaria, Kreikka) Polymixis latesco (Etelä-Ural)
Sukunsa ainut edustaja Euroopassa
44 - 48 mm	Blepharita amica, jaloruskoyökkönen iso koko sekä siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
Mniotype -suku
Euroopassa 8 lajia, joista kolme tavattu Suomesta
43 - 46 mm	Mniotype satura, syysruskoyökkönen melko iso koko, siipien kirjailu ja mustanruskea, hiukan violettiin vivahtava väritys tekee lajista helposti tunnistettavan Euroopassa ei toista samannäköistä lajia sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 43 mm	Mniotype bathensis, tummaruskoyökkönen aaltoviiru voimakas ja sen W-kuvio matala, vertaa M. adusta munuaistäplä valkeatäytteinen, vertaa M. adusta takasiipien tyvi melko selvärajaisesti ulko-osaa vaaleampi, vertaa M. adusta sukupuolet ovat samanvärisiä
36 - 41 mm	Mniotype adusta, suviruskoyökkönen siipien pohjaväri normaalisti punertavan ruskea, mutta vaihtelee ja voi olla harmahtavampikin, jolloin muistuttaa L. thalassina'a etusiivet tasaisemman väriset kuin L. thalassina'lla, mutta kirjavuuskin vaihtelee ja voi tältä osin muistuttaa L. thalassina'a silmät kaljut, vertaa Lacanobia -sukuun (silmät karvaiset) aaltoviiru kapea ja sen W-kuvio syvä, vertaa M. bathensis takasiipien tyvi ulko-osaa vaaleampi muttei niin selvärajaisesti kuin lajilla M. bathensis munuaistäplässä valkoista vain reunoilla, vertaa M. bathensis sukupuolet ovat samanvärisiä
35 - 40 mm	Mniotype solieri, ei Suomessa munuaistäplän valkoisesta ulkoreunasta voisi päätellä, että itse täplä on enemmän kallellaan kuin sisarlajeilla tyvijuova voimakkaampi kuin sisarlajeilla koiraan takasiivet puhtaan valkoiset, ulko-osasta 'läikikkäästi' tummat, vertaa M. adusta ja M. bathensis naaraan takasiivet tasaisen tummat, tasaisemmin kuin sisarlajeilla lentää elo- marraskuussa vakinaiset elinalueet Alppien eteläpuolella esiintyy Keski-Euroopassa vaeltajana tavattu kerran Tanskasta 1959 lämpimät, avoimet ruohostot toukka polyfagi, elää matalilla kasveilla
38 - 41 mm	Lacanobia thalassina, pensastarhayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) siipien pohjaväri normaalisti harmahtavan ruskea, mutta vaihtelee ja voi olla punertavampikin, jolloin muistuttaa M. adusta'a etusiivet kirjavammat kuin M. adusta'lla silmät karvaiset, vertaa Mniotype -sukuun (silmät kaljut) hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, levinnyt Keski-Lappiin asti
Alapuolivertailuja Mniotype adusta - Lacanobia suasa
M. adusta: etusiiven ulkosarake selvästi vaaleampi kuin muu siipi, vertaa M. bathensis etusiiven suonet näkyvät vain vaaleassa ulkosarakkeessa, vertaa M. bathensis M. bathensis: etusiiven suonet näkyvät hyvin munuaistäplästä ulospäin, vertaa M. adusta A. remissa: etusiiven ulkosarake samanvärinen kuin muukin siipi tai hiukan vaaleampi eikä punertavan sävyinen, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven suonet näkyvät huonosti, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven suonet voivat olla myös pohjaa tummemmat, jolloin näkyvät hiukan selvemmin läpi koko siiven, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven ripsien vaaleat kohdat paksumpia kuin Mniotype -lajeilla takasiiven kaarijuova kääntyy siiven etureunassa voimakkaammin tyveä kohti kuin muilla lajeilla L. w-latinum,: etusiiven ulkosarake suunnilleen samanvärinen kuin muukin siipi, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven suonet hiukan pohjaa tummemmat tai eivät näy ollenkaan, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven ripsien vaaleat kohdat paljon paksumpia kuin Mniotype -lajeilla takasiivet vaaleat, kaarijuova ja keskitäplä tuskin erottuvat L. thalassina,: etusiiven ulkosarake hiukan vaaleampi kuin muu siipi etusiiven suonet hiukan pohjaa vaaleammat etusiiven ripsien vaaleat kohdat paljon paksumpia kuin Mniotype -lajeilla etusiiven ulompi poikkiviiru selvästi näkyvissä, etureunassa voimakkaimmin, vertaa M. adusta ja M. bathensis takasiiven keskitäplä kolmiomaisempi kuin Mniotype -lajeilla takasiiven keskitäplästä lähtevä juova siiven tyveen useimmiten heikompi kuin kuvassa tai puuttuu kokonaan L. suasa,: etusiiven ulkosarake hiukan vaaleampi kuin muu siipi, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven suonet näkyvät huonosti, vertaa M. adusta ja M. bathensis etusiiven ripsien vaaleat kohdat heikot, ripset näyttävät yksivärisen tummilta, vertaa muut lajit etusiiven ulompi poikkiviiru selvästi näkyvissä, etureunassa voimakkaimmin, vertaa M. adusta ja M. bathensis takasiiven keskitäplä kulmikkaampi kuin Mniotype -lajeilla
Lämsävertailuja Mniotype adusta - Lacanobia thalassina koirasperhosella takaruumiin kärjessä oleva oikeanpuoleinen lämsä levitetty sivulle
Sama vertailu genitaalipreparaattien avulla (klikkaamalla kuvaa, saat koko preparaatin isona)
M. adusta: lämsän kärki kuin 'nuija', jonka yläreunassa vaihtelevan kokoinen hammas ja lämsän keskeltä kaartuu alaspäin kaareva sarvi (joissakin yökköskirjoissa sarvi ei käänny alaspäin vaan kulkee lämsän alareunan suuntaisesti) M. bathensis: lämsän kärki kuin 'lentokoneen peräsin' 'live' kuvassa lämsän keskikohta paljon kapeampi kuin preparaatissa, koska lämsä ei ole kohtisuorasti kameraan lämsän keskeltä lähtee alaspäin sarvi, joka näkyy 'live' -kuvassa heikosti hiukan taustaa tummempana (lämsä ei ole kohtisuorasti kameraan) preparaatti ja 'live' -kuva samasta yksilöstä L. thalassina: lämsän kärki erilaisten ulokkeiden 'hässäkkä' A. remissa: 'Live' -kuvaa vaeten lämsät pitäisi levittää suoraan sivuille jo tuoreesta yksilösta, jolloin saataisiin kuva koko lämsästä. Tässä tapauksessa on kuivasta yksilöstä 'murrettu' toinen lämsä pois, jotta saataisiin edes toisen kärki näkyviin. lämsän kärki kuin 'mestauskirves' (samanlainen 'kirves' kaikilla Apamea -suvun lajeilla)
Silmävertailuja Mniotype adusta, Mniotype bathensis, Lacanobia thalassina, Apamea remissa ja Lacanobia w-latinum
Kun kuvasin lajien M. adusta ja L. thalassina silmiä, huomasin että lajeilla on aivan erilainen silmäkuviointi. Heräsi ajatus, voisiko lajeja määrittää kuvioinnin avulla. Vastaus oli, että ei voi. Kuviointi ja jopa pohjavärikin vaihtelee lajin sisällä erittäin paljon ja vieläpä niin että yhden perhosen silmät ovat aina kuvioinniltaan eri paria. Tässä 10 erilaista Mniotype bathensis -silmää viideltä yksilöltä:
Tässä vielä esimerkkeinä lajit Mniotype adusta (2 yks), Lacanobia thalassina (2 yks), Apamea remissa ja Lacanobia w-latinum: Näyttäisi siltä että tuoreella perhosella silmän pohjaväri olisi ruskea - tummanruskea, mutta aikaa myöten (= perhosen kuivuttua) väri haalistuisi harmaaksi - kellertävänharmaaksi. (oikeanpuoleinen adusta ja thalassina ovat kuvausvuoden perhosia)
Silmien karvaisuus / karvattomuus:
	Lacanobia -suvulla on karvaiset silmät karvoitus hyvin näkyvissä 20 x suurentavalla luupilla (kuvassa karvoitus erottuu heikosti silmän yläreunassa vaaleaa taustaa vasten) Mniotype -suvulla on kaljut silmät Apamea -suvulla on kaljut silmät
Muita Suomessa tavattuja yökköslajeja, joiden etusiiven keskisarakkeessa tumma vyö
36 - 39 mm	Lacanobia w-latinum, suotarhayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) harvinainen Etelä-Suomen suolaji, levinnyt idässä Pohjois-Karjalaan
36 - 39 mm	Lacanobia suasa, ruohotarhayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) keskisarakkeessa oleva keilatäplä ei ulotu koko sarakkeen läpi, vertaa M. adusta silmät karvaiset, vertaa Mniotype -sukuun yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, muutama havainto Keski-Lapista
34 - 40 mm	Apamea remissa, kahtaisjuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) silmät kaljut kuten M. adusta'lla lajista on kolme selvää erinäköistä muotoa: kirjava, kontrastinen = remissa (ylin yksilö) 'puolikirjava', mm. keskisarakevyö = submissa (keskimmäinen yksilö) tasaisen kirjava, ilman keskisarakkeen tummaa vyötä = obscura (alin yksilö) hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, levinnyt Keski-Lappiin asti
33 - 40 mm	Lacanobia contigua, kirjotarhayökkönen kuuluu sukuryhmään tarhayökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Hadenini) yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
31 - 33 mm	Apamea illyria, lehtojuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
43 - 47 mm	Abromias oblonga, kiiltojuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, runsain etelärannikolla tavataan yksitellen
44 - 51 mm	Abromias monoglypha, isojuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
32 - 32 mm	Pabulatrix pabulatricula, kirjojuuriyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, runsain etelä- ja länsirannikolla
22 - 26 mm	Oligia latruncula, varjokorsiyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, levinnyt Etelä-Lappiin asti
29 - 34 mm	Mesapamea secalis, valkotähkäyökkönen kuuluu sukuryhmään korsiyökköset    (Noctuidae, Noctuinae, Apameini) hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
Episemini - Liljayökköset
Episema -suku
Euroopassa 16 lajia, Suomessa ei yhtään
38 - 38 mm	Episema glaucina, ei Suomessa kuviointi ja väritys vaihtelee niin pajon että varma tunnistus sisarlajista onnistuu vain genitaalipreparaatin avulla sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- lokakuussa lähinnä meitä Slovakiassa kuivat, lämpimät ruohostot toukka elää mm. helmililjalla (Muscari)
29 - 29 mm	Episema tersa, ei Suomessa kuviointi ja väritys vaihtelee niin pajon että varma tunnistus sisarlajista onnistuu vain genitaalipreparaatin avulla sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- lokakuussa lähinnä meitä Slovakiassa ja Etelä-Valkovenäjällä vanha havainto Puolasta kuivat, lämpimät ruohostot toukka elää mm. helmililjalla (Muscari)
	Euroopassa vielä viisi Episema -lajia: Episema grueneri (Espanja, Italia) Episema amasina (Krimin niemimaa) Episema gozmanyi (Kreeta) Episema lederi (Bulgaria, Itä-Ukraina) Episema korsakovi (Kreikka, Bulgaria, Romania, Etelä-Ukraina)
Sukunsa ainut edustaja Euroopassa
35 - 35 mm	Cleoceris scoriacea, ei Suomessa sukupuolet ovat samanvärisiä lentää elo- lokakuussa lähinnä meitä Slovakiassa kuivat, lämpimät, avonaiset metsämaat toukka elää mm. hietaliljalla (Anthericum)   suomalaisista lajeista etusiivet tuovat mieleen pajuyökkösen
30 - 33 mm	Brachylomia viminalis, pajuyökkönen laji voi olla harmahtavampi takasiivet ruskehtavat tyvisarakkeessa vaaleaa vain etureunassa sisempi poikkiviiru pystysuorempi

Sivu päivitetty-- 29.3.2018 --Page updated